Koirat.com

^Kieli :D

Moro, oon Sylvi


Kaksi pilkullista

Koira ei normaalisti pääse noin terran lähelle vaikka ei se tuntuis kyllä Sylttyä stressaavan

Tuo pikkuotus on kyllä ihme rohkea, se ei pelkää kyllä yhtään mitään. Alusta saakka on ollu aina innokkaana tulemaan kädelleki :)

(Höh ku huonoja kuvia, mun kamerasta ei oo kyllä pienessä hämärässä mihinkään!)

Voi mitä matoja täällä ja lizardeita

Mä niin haluaisin terraarioötön. Mies ei. Pöh.

Meillä ei perinteisempiä herppejä ole, mutta erakkorapuja löytyy, sekä tämmöisiä:

^Hui hitsi
Onpa vähän jännän näkösiä Miksikä noita kutsutaan?

Haluaisiko joku kertoa gekoista lemmikkinä? Oon ollut niistä jo jonkun aikaa kiinnostunut vaikka en sellaista ole lähivuosina hankkimassa. Ovat kuitenkin todella veikeän näköisiä kavereita niin kiinnostaisi tietää että millasia ovat lemmikkeinä. Onko helppoja käsitellä?

Kuoriaisiahan nuo, pienemmät kukkakuoriaisia ja nuo möllykät messinkisarvikuonokkaita.

^ Yhyyy, mä en kyllä ikinä vois pitää tommosta käessä! Mulle tuotti aluks hirveitä ongelmia ruokkia tuota gekkoakin noilla öttiäisellä ku en iljenny ottaa niitä käteen

^^ Heh, Sylvikin sopivasti tuli kuikuilemaan ja poseeraamaan niin täytyhän mun testata siihenki mun uutta kameraa Eli saat nyt ihan tuoreita kuvia:



(huh miten likaseks on lasi päässy )

Eli mä voisin yrittää kertoa jotain leopardigekosta. On kyllä tosi helppo hoidokki ja sopii alottelijalle (mullakaan ei ennestään herpeistä kokemusta) mainiosti. Niinku ei varmaan suurinta osaa herpeistä niin ei myöskään gekkoa kannata hirveästi turhaan käsitellä. Mutta tää mun tapaus on ollu kyllä pienestä pitäen hirmu uteliaana aina tulossa kädelle eikä pelkää kyllä juurikaan liikettä (niiku tuossa mun ylemmässä viestissä missä oli pakko tulla tutkimaan koiraa ).

Joskus tulee otettua kiipeilemään kädelle, mutta aika harvoin kuitenkin. Käsitellessä kun varoo turhia nopeita liikkeitä niin liskokin on yleensä rauhallisesti, joko kököttää paikoillaan tai kiipeilee niskaan. Moni vieras on aina hirveen yllättyny miten se ei ollenkaan tunnu limaselta, taitaa olla seki aika yleinen harhaluulo herppien keskuudessa.

Näähän on sitte yöeläimiä, eli päivällä näitä ei juurikaan liikkeellä nää. Heräilee joskus ysin maissa kun valot sammuu ja lähtee vaeltelemaan, nytkin on tuossa luolan suussa kärkkymässä ruokaa. Eipä tää mitään erityistä muutenkaan vaadi, kunhan on joku lämmin paikka missä päivällä lämmitellä, kostea paikka eli wetbox, jossa vaihtaa nahkansa, kalkkia (myöskin nahan vaihtoon), sopivia piilopaikkoja ja ruokaa ja vettä...

Ainiin ja pakko lisätä vielä että tekee jätöksensä siististi talouspaperin päälle eli terran puhdistaminen on superhelppoa Tosin tuppaa tassuttelemaan aina kalkkikupissa ja levittelemään kalkkia ympäriinsä...

henh kirjoitti:

Moni vieras on aina hirveen yllättyny miten se ei ollenkaan tunnu limaselta, taitaa olla seki aika yleinen harhaluulo herppien keskuudessa.

Tuo on muuten totta, ihmiset tosiaan usein luulevat että käärmeetkin on jonkun liman peitossa. Muistan vieläkin sen kun ensimmäistä kertaa elämässäni pidin käärmettä käpälässä, ja se tuntui kyllä hassulta koska en tiennyt niiden tuntuvan käteen viileältä.

Meikäläisen mato aloitteli tuossa ehkä kuukausi sitten kevätliehuntansa. Kaahasi pitkin terraa ja harrasti uimahyppyjä vesikuppiin, ja on taas siitä alkaen ollut muutenkin aktiivisempi. Tuota näkee liikekannalla ihan päivisinkin, eikä ole (ilmeisesti useimmille bloodredeille tyypilliseen tapaan) piileskelevä arkalainen.

Dintti kirjoitti:

Haluaisiko joku kertoa gekoista lemmikkinä? Oon ollut niistä jo jonkun aikaa kiinnostunut vaikka en sellaista ole lähivuosina hankkimassa. Ovat kuitenkin todella veikeän näköisiä kavereita niin kiinnostaisi tietää että millasia ovat lemmikkeinä. Onko helppoja käsitellä?

Mitä lajia tarkemmin tarkoitat? Gekkolajeja on niin paljon. Meillä oli erilaisia gekkoja melkoisesti; harjasgekkoja, viuhkavarvasgekkoja, kääpiöpaksuhäntägekko, madagaskarinmaagekko. Tossa on vielä uuteen kotiin siirtymistä odottamassa kolme leopardigekkoa sekä madagaskarinpäivägekko. Noista lajeina osaan kertoa tarkemmin, tosin monet sellaisetkin ovat tuttuja mitä itsellä ei ole ollut.

Käärmeitä meillä on enää kaksi, morelia viridikset. Molemmat etsivät omaa kotia mutta järkeviä, osaavia koteja tälle lajille ei ole ihan joka nurkalla tarjolla kun mihinkään pelkän viljakäärmekokemuksen omaavaan kotiin nämä eivät lähde.

Tässä 10v ukko


Ja tässä reilu vuosikas ipana


Lisäksi tämä on vielä meillä, tällekin tosin on jo koti valmiina


Mä tosiaan lopetin harrastuksen useammastakin eri syystä. Se määrä, mitä meilläkin matelijoita oli, vei niin paljon aikaa ja se aika oli aina pois koirilta. Niille sitten yritän kasvatella ruuat, ruokaelukoiden hoito vei kanssa tuhottomasti aikaa. Tosin yleensä mä ostin ruuat suoraan kasvattajalta. Lisäksi alkoi kiinnostuskin hiipua. Pitkään mietin ja mietin vieläkin että luovunko noita virkuista mutta kyllä mä niille uudet kodit etsin. Ja haudon ton yhden harjasgekko munaparin ja myyn pois. Harraste-eläimiähän nämä ovat mutta kyllä osan kanssa oli tippa linssissä kun lähtivät uuteen kotiin. Etenkin kameleontti oli enemmän lemmikki kuin harraste-eläin.

Käärmeet nyt on sinänsä helppoja, meilläkin oli enemmistö kuningaspytoneita eri värimuotoja mutta kiinnostus niihinkin vain lopahti joten kaikki lähti myyntiin. Viljakäärmeitäkin oli.

Ja vaikka aina sanoin ettei tarantelloja meille, niin niitäkin meillä oli kaksi. Ne oli kyllä ihan hauskoja kavereita. Tässä toinen niistä, B.smithi. Toi oli ihan leppoisa kaveri, lähti ennemmin karkuun kuin yritti tulla näpeille.


A.genicelata oli taas turhankin reipas ja oli yleensä pystyasennossa valmiina hyökkäämään kun meni vaihtamaan vesiä tai antamaan ruokaa.

^ Musta on jotenkin ihailtavaa kun myöntää ihan rehellisesti, että kiinnostus vain lopahti. Tuntuu että monet keksii tekosyitä kun luopuu herpeistään, vaikka isoin syy tuntuu tosiaan olevan juurikin tuo kiinnostuksen lopahtaminen.

Meillähän oli myös joskus muutama vuosi sitten vihervesiagama, mutta siitä piti luopua kun muutettiin eikä se hervottoman kokoinen terraario ois enää mahtunut olohuoneeseen, saati minnekään muuallekaan.

Voin kuitenkin myöntää ihan rehellisesti, että mua se ei kamalasti harmittanut. Miestä taisi harmittaa, se kun sen liskon meille alunperin hommasi.

Mua ahdisti ne kaapeissa sirittävät sirkat, jauhomadot, torakat ym.. hyrr.. Ja kerran torakoita oli päässyt karkuun, ja olin ihan vainoharhainen monta viikkoa sen jälkeen, että mistä kaikista paikoista niitä saattaa löytyä ja mitä jos alkavat lisääntymään jne. Hyh.

^ Herppiharrastus on vähän sellaista että harrastetaan ja sitten kun tulee elämän tilanne ettei ole aikaa/kiinnostusta, luovutaan ja mahdollisesti aloitetaan harrastus myöhemmin uudelleen. Mä en tosin ihan taas tota ymmärrä että pistetään vaikkapa iguaani pois ja kun alkaa taas kiinnostamaan, hankitaan uusi.

Mäkin kun olin perfektionisti terrojen suhteen, ne piti olla koko ajan viimeisen päälle siistissä kunnossa ja jos haluaa pitää sen terramäärän kauniissa ja siistissä kunnossa, mitä meilläkin oli, niin se käy melkein työstä. Mulla itsellä nyt on ollut viitisen vuota matelijoita, kaikki lähti parista viljakäärmeestä ja kuningaspytonista ja erilaisten matelijoiden kanssa on tuossa tullut pelattua, mutta nyt vain tuli sellainen ettei kiinnostaa/jaksa enää. Se oli selvää matelijoita enemmälti hankkiessa, että jos aika tulee olemaan kortilla, lähtee matelijat. Koirat ja kissat kuitenkin mulle ne tärkeimmät ja jos ne kärsii mun ajanpuutteesta herppiharrastuksen vuoksi, niin silloin lähtee matelijat. Ja ei meille enää ikinä mitään matelijoita tule, ne oli yksin elämänvaihe. Mielenkiintoisia eläimiä ja sain tutustua lukuisiin hienoihin lajeihin, tutustuin uusiin ihmisiin ja niin pois päin mutta mä jätän matelijaharrastuksen muille. Jumalattomasti on vielä kaikkea myytävää, terroja ja tarvikkeita. Etenkin noi arvokkaammat isot mittatilausterrat on haasteellista myydä kun ihmiset ei tajua että jos mä olen laittanut niihin pari tonnia niin en mä niitä muutamalla satasella myy eteenpäin kun ovat olleet käytössä vain muutamia kuukausia. Halvalla lähtee jo valmiiksi ja tappiota tulee ihan hemmetisti, niin sitten kuitenkin on näitä tinkaajia.

Mä tiedän herppipiireistä ihmisiä jotka kerää eläimiä koko ajan ja jossain vaiheessa eläimiä on sitten niin paljon että kaikille ei ole tarjota riittävän isoja tiloja. Sitä en väitä että ne huonosti hoidettaisi mutta kun eläimiä alkaa olla niin paljon että on alettava tiinkimään terrojen koosta, niin sitten mennään kyllä metsään ja pahasti. Mulla itsellä pysyi koko ajan elukkamäärä sellaisena että kaikilla oli minimisuosituksia isommat terrat. Esimerkiksi kameleontti asui 120x50x170 kokoisessa pömpelissä ja kaikki meillä kävijät aina ihmettelivät että miksi mä noin ison terran sille olen hommannut. No, miksei jos voi ja pystyy tarjoamaan paljon tilaa. Sääli, että jotkut tunkevat elukoitaan minimikoon terroihin. Joillekin lajeille/yksilöille tokikaan aina se isoin ei ole paras. Meilläkin osa kuningaspytoneista eli räkkityyppisessä ratkaisussa, toimivat paremmin sellaisessa.

"Meillähän" on kaikki hämähäkit nyt myynnissä.
Hämähäkit on tässä minun luona, eikä minulla ole aikaa, vaikkei nuihin mene kummosesti aikaa, koska ei tarvitse olla sumuttelemassa päivittäin ja ruokaakaan tarvihe annella joka viikkoa.
Mutta minulla on poika ja kaksi koiraa, sauvasirkat ja lisko, joten niissä on tarpeeksi tekemistä.

Ex ei ilmeisesti saa ottaa sen naisesa luokse, koska myyntiin laittoi.
Itse voisin periaatteessa ottaa b.boehmein ja B.albopilosumin mielelläni, mutta pakettina myymässä, enkä minä ihan välistä voi oikein vetästä.
Poecilotheriat harmittaa siinä mielessä, että niitä ei ole ollut mikään helppo kasata ja melkein kaikki on, mutta itse en uskalla niiden kanssa temuta, ovat myrkyllisiä ja nopeita.

Ehkä minä joskus ostan itelleni pari hämppyä, kun muuttanut uuteen asuntoon ja saanut järkättyä terroille paikat, joihin ei koirat tai poika varmasti pääse.

Vanha Xena parta-agama neiti on hengissä vieläkin ja menoa riittää, vaikka ikää onkin se 10v

thapsuksellahan on melkosia öttiäisiä! Minulla on kuoriaisia, mutta jauhomadon, kun niitä kasvatellut, enkä edes niitä voi pitää kädellä (enkä kyllä argentiinalaisia torakoitakaan)
Matoja ja muita voin pitää, mutten kyllä mitään monijalkaisia, joilla kova kuori.. Hrrr..
Jäi kammo, kun joskus pienenä liiskasin kädellä vahingossa jonkun torakan ja se rätinä.. Tekee pahaa ajatellakin.

Ja monna, viridikset Minun yksi isoimmista haaveista, mutta en ole koskaan uskaltanut ottaa. Ehkä joskus kun olen varma että pärjään ja on aikaa.

Mun viljakäärme lähti tossa vähän aikaa sitte uuteen kotiin tarvikkeineen päivineen. Mulla vaan yksinkertaisesti kiinnostus lopahti käärmeeseen, joten parempi myydä se sellaiselle jolla kiinnostusta ja intoa pitää ja hoitaa sitä.

Mulla muutenkin koirat, hiiret ja rotat jotka vie aikaa nekin. Ihan hyvään ja asiantuntevaan kotiin se nyt lähti. Parempi näin :)

monna kirjoitti:


Mä tiedän herppipiireistä ihmisiä jotka kerää eläimiä koko ajan ja jossain vaiheessa eläimiä on sitten niin paljon että kaikille ei ole tarjota riittävän isoja tiloja. Sitä en väitä että ne huonosti hoidettaisi mutta kun eläimiä alkaa olla niin paljon että on alettava tiinkimään terrojen koosta, niin sitten mennään kyllä metsään ja pahasti. Mulla itsellä pysyi koko ajan elukkamäärä sellaisena että kaikilla oli minimisuosituksia isommat terrat. Esimerkiksi kameleontti asui 120x50x170 kokoisessa pömpelissä ja kaikki meillä kävijät aina ihmettelivät että miksi mä noin ison terran sille olen hommannut. No, miksei jos voi ja pystyy tarjoamaan paljon tilaa. Sääli, että jotkut tunkevat elukoitaan minimikoon terroihin. Joillekin lajeille/yksilöille tokikaan aina se isoin ei ole paras. Meilläkin osa kuningaspytoneista eli räkkityyppisessä ratkaisussa, toimivat paremmin sellaisessa.

Jep, onhan noita. Osalla myös sen keräilyn syynä on ihan puhdas erikoisuudentavoittelu ja näyttämisenhalu (aikuiset ihmiset, oikeasti...), ja sitten niitä elukoita kuolee käsiin kun ei osata/viitsitä hoitaa niitä niinkuin kuuluisi. Kaikki kun eivät toimi ihan samalla kaavalla kuin viljakäärmeet.

Itse myös tykkään että eläimillä on enemmän tilaa kuin minimisuositukset vaatisivat. Omalla lierolla on sen kokoinen loota että siihen menisi heittämällä kaksi eikä siltikään tulisi minimit vastaan, mutta haluaisin silti sille vielä isomman terran. Tottahan se on ettei kaikille isompi ole parempi, mutta kun järjestää tarpeeksi piiloja ja suojaa niin on sitä elukan menoa mukavampi katsella kun pystyy vaihtamaan paikkaakin, eikä jökötä rullalla samassa nurkassa kaiken aikaa. Ja kuten edellä tuli mainittua, kyllä tuo oma kärmes ainakin käyttää sitä tilaa hyödykseen eikä jökötä arkana aloillaan, eli ainakaan sitä ei tuo tila ympärillä rassaa.

Nuo viridikset Ne on niin upeita. Olen luvannut itselleni että vielä joskus. Muutamia muitakin matosia on mitä olen kuolannut vuosikausia, mutta tällä hetkellä on tilaa sen verran rajallisesti että tähän kämppään ei kovin montaa kookasta terraariota laiteta. Voi olla että minusta tulee isona hullu käärmemummo, kunhan saan sen kokoisen pirtin että sinne mahtuu niitä haalimaan.

Taraa, käy sujauttamassa ne hämppikset sen miehen ja uuden akan postiluukusta.

Onko muuten myrkkykäärmeiden, kuten kobrien ja kalkkarokäärmeiden, pitäminen laillista?

Yhdellä tutulla tyypillä on (tai oli, en tiedä onko enää kun joutui vähän aikaa sitten linnaan) useampikin "eksoottisempi" myrkkykäärme, ja olen monesti miettinyt että mistä ihmeestä se niitä hommaa.

edit. sillä oli myös sellaisia "minikrokotiilejä", onko ne jotain kaimaaneja, ja suunnitteli hankkivansa ihan oikean krokotiilinkin.

^^Arvaa tekiskö mieli välillä tehdäkin niin?

Joh, on se laillista. Suomessa ovat useimmat harrastajat onneksi sen verran valveutuneita että myyvät myrkkyjään ainoastaan osaaviin ja kiinnostuneisiin koteihin eivätkä millekään nisteille leluiksi. Krokotiili yksityisellä ihmisellä pohjolan oloissa kuulostaa kyllä jo melko erikoiselta, ellei satu olemaan joku miljoonataloa asuttava massikeisari jolla on järjestää järjettömän kokoiset puitteet.

Taraaa, arvaan kyllä. Kylkiäiseksi voisi kenties vaikka pakastaa pellillisen koiranpaskaa?

^ Jos mä oisin Taraan saappaissa (meinasin kirjoittaa housuissa, mutta se kuulosti liian roisille ) ja joku antais mulle pari bisseä, varmasti oisin alta aikayksikön toteuttamassa noi visiot..

Hitto että mulla on kyllä suomen tuhmin viljakäärme. Nehän on yleensä semmoisia mussukoita että ne voi heittää halutessaan vaikka rusetille, mutta tuo meikäläisen elukka ampuu harva se kerta kynsille kun ruokinnan yhteydessä sitä käsittelen. Äsken piti vahvistella nahkarukkasta jeesusteipillä että kestää riiviölieron menossa mukana. Eihän se niillä hampaillaan saa aikaiseksi kuin minimaaliset reiät eikä tuo minua haittaa koska se ei ole mikään sylilemmikki, mutta huvittaa vaan kun se äskenkin taas roikkui hanskassa ja yritti ruokintaboksista takaisin terraarioon siirrettäessä hamuta vielä lisääkin. Pitäisköhän jonkun kertoa sille ettei se ole ihan lemmikkikäärmeiden uskottavimmasta päästä.

Meille tuli pitkästä aikaa pari punakorvaa. Toinen ei oikeen arvostanu kameraa, täytyy koittaa ikuistaa se myöhemmin. Iästä ei oo tarkkaa tietoa, mutta ilmeisesti n. 10v molemmat.

Onnea Eldarwenille uusista örvelöistä! Minkä kokoisessa potterossa kilpurit teillä asuvat?

Meillä on herra lierolla talvipaastopätkä meneillään, ja nappaan siltä tuossa hiukan ennen joulua valot (=lämmöt) myös veke hetkeksi aikaa. Tammikuussa se sitten aloittaa luultavasti tapansa mukaan taas kevättsembalot.