Koirat.com

Tuli itseasiassa eräästä jalostuskeskustelusta mieleen, onko muilla sellaisia ns. unelmien koiria/rotuja, joita syntyisi yhdistämällä kahden tai useamman tietyn rodun "parhaat" puolet.

Itse oon jo pitkään miettinyt, että mun unelmien koira olisi staffin kokoinen ja näköinen mutta rottweilerin luonteen omaava koira.

Pointtina nyt siis keskustelussa on nimenomaan ottaa tiettyjä ominaisuuksia rodusta x ja yhdistää niitä toiseen rotuun, jolta kyseiset ominaisuudet puuttuvat, mutta omistaa taas sitten jotain muita miellyttävää. Yhdistelmä voi olla kahdesta tai useammasta rodusta tehty.

Muokkasin otsikosta virheen pois.
Vanis

Jospa avataan "unelmien koira"-haaveilu niinkin yksinkertaisesti, että ottaisin mielelläni toiseksi (ja kolmanneksi jne.) koiraksikin amerikancockerspanielin, jos niitä olisi nahkaversioina.

Oon tylsä ja sanon et mulla on jo unelmien koira, tosin sattumankaltaisista yhdistelmistä, joista ei ole tarkkaa tietoa XD.
Davessa on sopivassa suhteessa söpöyttä ja "miehekkyyttä". Siitä kun tykkää niin teinitytöt kuin karskimmat spurgut.
Sisällä hiljainen sohvaperuna, mutta ulkona löytyy vähintäänkin 6 vaihdetta (tosin useimmissa tapauksessa se käyttää sitä nopeinta mahdollista). Sopivan kokoinen erilaisiin harrastuksiin, ihmeen voimakas ja kestävä (ei säänkestävä tosin) "pieneksi koiraksi".
Se on mun lomakoira, jossa silti on tarpeeksi haastetta. Sen hoksottimet on partaveitsen terävät, toisin kuin omistajallaan. Onneksi Dave antaa mulle sen usein anteeksi.

No n.16 kk sitten ostin unelmakoiran joka on nyt lähemmäs painajaista kuin sitä mitä kuvittelin.. Mutta..

Unelmakoirani olisi Roni, joka osaisi käyttäytyä moitteettomasti vaikka keskellä vilkkainta keskustaa, se motivoituisi hyvin, sen kanssa olisi helppo harrastaa, se osaisi hienoja asioita vähän niin kuin extrana ja olisi avoin ja ystävällinen kaikille.. No vuoden-parin päästä sitten ;)

Bernin luonne ja ulkonäkö (kauniin bernin, ei minkään ripakintun) yhdistettynä jonkun toisen, terveemmän rodun terveystilanteeseen. Siinäpä se.

Dave on ihana. Ja just sen takia siitä tykkäänkin, kun se kuulostaa myös aika paljon Oskarilta. Oskuhan on staffi-pointteri-mix. Ja jos mä saisin yhdistellä unelmarotujani, ottaisin turkin pointterilta/staffilta/muulta lyhyt- ja sileäkarvaiselta rodulta, luonteeseen haluaisin tiettyä omapäisyyttä ehkäpä jostain molossirodusta, sitten joltain paimenkoiralta tai ehkä ennemminkin tarkemmin ottaen karjakoiralta yhteistyöhalua ja räväkkyyttä (ilman pehmeämpien paimenien "mitä sitten tehdään?" -pällistelyä), perusluonne voisi olla joltain kiharakarvaiselta noutajalta rotua sen tarkemmin tuntematta, mutta ei tarttisi olla ihan hirveästi kaikkien perään, mutta toimeen saisi tulla niin koirien kuin ihmisten kanssa, ja koko sitten vaikkapa pinseriltä.

Mun unelmien mielikuvituskoirassa olisi sileäkarvaisen kettuterrierin peräänantamattomuutta ja opportunismia sekä 'särkymättömyyttä'. Sen karva olisi yhtä hauskan kikkurakakkarainen, lämmittävä ja silti helppohoitoinen kuin mudilla. Koiran sosiaalisuus, motivointi, vauhti ja työmoraali olisivat niin kuin australiankelpiellä, mutta se olisi silti yhtä tasainen, rauhallinen suorittaja kuin hollanninpaimenkoira. Väriltään ja ulkonäöltään muuten se olisi kuin chodsky pes, ehkä aavistuksen pienempi ja siroluisempi, niin kuin mudi. Se olisi yhtä nopea ja ketterä kuin manchesterinterrieri. Ylipäänsä yhtä huumorintajuinen ja luova niin kuin terrierit, mutta kuitenkin ohjaajapehmeä ja nöyrän paimenkoiramainen.

Vitsit, mudi liippaa kyllä aika läheltä

Mulla tulis rotikka/isovillakoira mix! Ottaisin rotikan ulkonäön ja koon tosin rakenteeltaan saisi olla sporttisempi ei nuin raskas, mutta ei sitten kuitenkaan mikään rimpula, eli jotain rotikan ja villiksen väliltä. Luonne oisi kuin rotikalla mutta siihen ripaus isovillakoiraa. Eli sais olla avoin ja sosiaalinen, enempi semmonen koirapuisto koira jonka vois viiä minne vaan.

Muoks. Niin ja mä haluun, että sillä ois pystykorvat!

Oma unelmakoira olisi joku sudennäköinen ilmestys, esim. husky, joka olisi kuitenkin mallia sohvaperuna.

Mun unelmakoira olis sellanen vähän isompi, normaalirakenteinen ja kaikin puolin sopusuhtainen. Ehkä ruusukorvainen, kantaisi häntää selkälinjalla. Sen turkki olisi säänkestävä ja suhteellisen lyhyt, en nyt keksi tähän hätään mitään koiraa millä ois sellanen paitsi anoppilan sekarotuiset tytöt

Se olisi luonteeltaan tasapainoinen, kovemmanpuoleinen muttei liian terävä, mieluummin paimen- kuin metsästyskoiratyyppinen. Sellanen joka vähän harkitsisi ennen tottelemista, mutta joka olisi kuitenkin koulutettavissa perus kotikoiraksi.

Ja se olisi terve. Sillä ei olisi sukurasitteena autoimmuunisairauksia tai epäterveestä rakenteesta johtuvia ongelmia. Maailmassa olisi monta minulle sopivaa koirarotua, jos tämä viimeinen kappale jätettäisiin kirjoittamatta.

Juurikin mietin tätä aihetta! Mulla on monta rotua jotka ei ihan käy mut ei yhtään joka olis perfect....Tällaset voisin ottaa:

Liian suuri kääpiöpinseri (8-10 kg, säkä 35-37 cm), joka ei hauku
Keskarivillis ilman villaa
Parsoni ilman metsästysviettiä

Oikea ihanne olis medikokoinen (max 42 cm säkä), helppoturkkinen koira, jossa olis reippaasti vääntöä kuten terriereillä ilman sitä viettiä tai riidanhaluisuutta, yhteistyökykyä ilman paimenkoiramaista perässä roikkumista sekä tasapainoisuutta ilman useilla roduilla esiintyvää arkuutta.

Haluisin dobermannin ja kultaisennoutajan risteytyksen

^Mulle taas malikan ja labbiksen risteytys. :P

Varmaan semmonen husky, jota vois pitää irti ihan missä vain ja jolla ois kova miellyttämisen halu, mutta silti vetovietti.

Mulla taas beagle joka ei ihan niin itsepäinen olis Mutta kuitenkin aika jämäkkä pitää olla Vaikeeta sanoo. Ei tuosta kyllä oikein mitään lähtis muuttamaan, niin ihana rotu tuo on jo tollasenaan

Mooses on aikalailla mun unelmien koira. Voisi olla vähän tasapainoisempi, eli ei innostuisi niin helposti ja kaikesta. Ja vähän varautuneempi, ei tarvitsisi jokaista spurgua pusutella.

Mun tekis mieli sanoa, että mun unelmakoira on Nukka.

Mutta voisin ottaa kyllä dalmiksen, jos se olis ihan hintusti pienempi ja siitä ei lähtis karvaa.

Yks unelmien yhdistelmä asuu lähistöllä - hoffin kokoinen husky-sakunnäköinen saku-labbis-collie-mix. :D

Mä ottaisin sakemannilta ehdottomasti turkin - just sopivanpituinen ja sisältää aluskarvan. Tykkään ketterästi maastossa liikkuvasta koirasta ja sellaisesta, jonka ei tarvii koko ajan säheltää ihmisen ympärillä mutta haluaa pysytellä ihmisensä lähellä. Mut mulla on ihana pentu kasvamassa, oon tätä nykyä oikein tyytyväinen. Tai enemmänkin: oivaltavuutta pennussa on enemmän kuin uskalsin toivoa. Fiksu koira.

Yleisesti toivoisin, että olisi enemmän rotuvaihtoehtoja kokoluokassa 14-20 kg. Ei sillä, ettenkö tykkäis isommista koirista mutta hivenen pienempi on kätevämpi pieneen asuntoon, julkisilla matkustamaan yms.

Ehdottomasti koiran on osattava ja kyettävä (ulkoisilta ominaisuuksiltaan) puhumaan koiraa. Mut se ei saa rakastaa omaa ääntänsä, niin sanotusti.

Mä ihan tykkään kelpiestä aikalailla tollasenaan. Mutta sitten voisin tykätä esim. lyhytkarvasesta sheltistä, jos sellasia olis saatavilla. Sit tykkäisin, jos kaikissa roduissa olisi kaikki värit sallittuja, kuten bortsuissa (ainoostaan liian valkoiset koirat ovat virhe). Ja jos sais jalostuskriteerejä painottumaan luonne- ja terveyspuolelle, niin sekin olisi mukavaa.

Mulle on kyllä tää laumanvartijan rauhallisuus, itsevarmuus ja omanarvontunto joka parhaiten iskee, ei tarvitse kaikenaikaa olla aktivoimassa yms ettei rupea tuhoamaan paikkoja ja muutenkin riehumaan. Sopii meikäläiselle kuin nenä päähän