Koirat.com

~franja~ kirjoitti:


Mä ottaisin sakemannilta ehdottomasti turkin - just sopivanpituinen ja sisältää aluskarvan. Tykkään ketterästi maastossa liikkuvasta koirasta ja sellaisesta, jonka ei tarvii koko ajan säheltää ihmisen ympärillä mutta haluaa pysytellä ihmisensä lähellä. Mut mulla on ihana pentu kasvamassa, oon tätä nykyä oikein tyytyväinen. Tai enemmänkin: oivaltavuutta pennussa on enemmän kuin uskalsin toivoa. Fiksu koira.

Mä taas en voi sietää spk:n karvaa. Näyttää kyllä kivalle koiralla, mutta tarttuu kotona joka paikkaan. Mahdoton pestä, kun vesi ei mee läpi ja sit karva tukkii koko suihkun lattiakaivon ja se karvanlähtö.

Mulla taas helpottais paljon rotupohdintoja, jos se lyhytkarvaisuus ei tarkottais sitä, että tikkukarvaa on joka paikka täynnä. Tossa lyhytkarvaisuudessa ei siis töki pukeminen tai mikään muu kuin se karvan tiputtelu vuoden ympäri. Nyt taas sadekeleillä tota marsua pyykätessä haaveilen sellasesta sileästä ja lyhyestä karvasta, mutta tiedän etten vois sieää sitä irtokarvaa.

Mä oon nyt tylsä ja ärsyttävä, mut mulla on toi unelmakoira on jo olemassa. Olen ihan hurahtanut siihen. Jos jotain pitäisi muuttaa niin ehkä hitusen vähemmän vilkkautta saisi olla.

Miana: mun nykyisellä pennulla on lyhyempi karva kuin sakulla mut pidempi kuin esim. rottweilerillä. Tykkäisin ruskeasta dobberista (jos voisin harrastaa pk) mut en kans kestä sitä tikkukarvaa ja sitä piiskahäntää :D. Dobberi on myös usein turhan korkea.

Kelpie on aika kivanoloinen mutta täytyy myöntää etten tunne rotua.

Tykkään aika monenlaisista koirista joten täytyy miettiä omat harrastusmahdollisuudet ja valita sen mukaan.

Munkin täytyy kyllä sanoa ettei koira tosta nykyisestä enää paljoa parane, mutta mietitääs. Voisin ottaa esimerkiksi bordecollieristeytyksen jossa on jotain hieman kookkaampaa mutta kevyttä rotua. Koira olisi hippasen tuota nykyistä korkeampi, ehkä 60 senttinen, sillä olisi puolilpystyt paimenkoirakorvat ja puolipitkä turkki. Sit se haluais tehdä mun kanssa juttuja ihan sikana mut se kestäis myös hiljaisemmat päivät ja olis aavistuksen kovempi kuin tuo nykyinen.

Aika liki liippaa siis tuota mun puuhaamaani lyhytkarvaista collieta

Mun mielestä se saksanpaimenkoira on edelleenkin koira parhaimmillaan, mutta en nyt sitä ihan täydelliseksi kuitenkaan luokittelisi.

Tehdäkseni saksanpaimenkoirasta ihan täydellisen, vaihtaisin ensimmäisenä terveydentilan johonkin paljon parempaan. Toisena vähentäisin saksanpaimenkoiran äänenkäyttöä innostuessa. Kolmantena vaihtaisin turkin johonkin vähemmän karvaavaan. Tää vaan on niin kivaa, kun ei ihan joka paikka ole täynnä koirankarvoja.

Täytyy nyt erikseen mainita kun muutkin, että enpä minä noita omiani taitais vaihtaa. Mutta jos nyt sais päättää sen ihan utopistisen unelmakoiran ni sitten tuommonen edellä mainitsemani.

Unelmakoiralla ois semmonen pehmoinen turkki johon sais hauda kasvonsa. Siihen ei tietenkään tartu risut eikä se ime itseensä kuraa eikä sitä tietenkään tarvi kauheasti muutenkaan hoitaa. Se on koiran kokoinen koira, eli semmoinen jota varten ei tarvi kumartua, mutta jonka nojailusta nyt ei kuitenkaan nurin mene. Unelmien koiralla on hurjasti taistelutahtoa ja saalisviettiäkin mukavasti. Sillä on pää kuitenkin sen verran hyvin kasassa, ettei sillä mene viettien takia kuppi nurin. Sillä on palikat niin hyvin kasassa, et se on itsevarma ja rohkea sekä perusluonteeltaan rauhallinen, se ei siis kuumu turhasta. Se on sen verran itsenäinen, ettei se stressaa jos omistaja ei ole paikalla, eikä se hiihdä perässä joka paikkaan. Sillä on pilkettä silmäkulmassa, eikä se ota elämää turhan vakavasti. Se on leikkisä, kokeilunhaluinen ja innokas työskentelemään sekä opettelemaan uusia asioita. Joskus se vetää sitten myös hommat ihan plörinäksi, koska eihän sitä liian työintoinen saa olla.

Lunalla on onneksi ihan mahtavan pehmoinen turkki ja nohin sen nahkoihin on ihana upottaa naamansa. Jos mä lähtisin bokseria muokkaamaan niin roturisteytyksen kautta hakisin siihen lisää viettejä, parantaisin terveyttä sekä veisin ulkonäköä enemmän sinne sota-ajan boksereiden suuntaan. Sitten kun vielä keksisin mikä se rotu ois Malinoississa ois sitä potkua, mut riiseniä on muistaakseni jo jossakin vaiheessa käytetty boksereiden jalostuksessa. Sinänsä kummallakin rodulla on käsittääkseni alkanut esintymään enenevissä määrin spondyloosia eli siirtyiskö ongelmat sitten vaan myöhemmille sukupolville. Mene ja tiedä.

Mun unelmakoira on jenkki tai afgaani itsepuhdistuvalla turkilla!

Mä olen tätä pohtinut usein, koska mulle ei ole tarjolla oikein sitä täydellistä rotua. Jämtlanninpystykorva ilman metsästyskoiraa liippaisi läheltä, vaikka kippurahännän voisi laskea alas normaaliksi. Husky suuremmalla koolla ja palvelualttiimmalla luonteella.

Mitä alkukantaisempi ulkonäkö, sen parempi. Pystykorva, mutta ei mielellään kippurahäntää. Kokoa saisi olla sakemannin verran. Turkki säänkestävä ja mahdollisiman helppohoitoinen. Karvaa ei tarivisi kuitenkaan lähteä yhteä tasaiseen tahtiin kuin nykyisestä pystykorvasekoituksesta. Koulutettavissa kuin paimenkoira, mutta ei vaadi samalla tavalla aktivointia ja sietää pelkkää olemistakin. Ei juokse ympäristön perässä, jotta on mahdollista pitää vapaana. On sosiaalinen, mutta ei tyrkytä itseään jokaiselle vastaantulijalle. Eikä tietenkään perinnöllisiä sairauksia.

Tällaista rotua ei tunnu olevan tarjolla peruskoirissa. Jos kaikki palaset loksahtavat kohdalleen suunnitelmien mukaan, niin kaanaankoirassa on potentiaalia tällaiseksi. Toisaalta näiden kanssa on suuri riski saada lopulta aikuinen kaikkea pelkäävä, hyvin vahtiviettinen ja epäsosiaalinen koira, joka ei pääse juoksemaan edes koirapuistossa vapaana.

^Malamuutti?

^ Pelottavan tarkka kuvaus kaverin sekarotuisesta. Ainut mikä ei ehkä ihan sulle natsais, on sen väri, kun se on sellanen vaalean ruskea. Vaalea susi tuttujen kesken. :D Sen nimikin on vielä Bea, liippaa läheltä Bae:ta. :D Mitenköhän te ette oo tavanneet, selvästi olis pitänyt.

Unelmieni seurakoira olisi cavalier paaaaaaaljon terveemmpänä, ja ehkä vähän vähempi karvaisena. Seurakoirana cavalier on luonteensa puolesta kuitenkin ykkönen.

Harrastuskoiraksi valitsisin käyttölinjaisen labradorinnoutajan, ja kun tarpeeksi tarkkaan kattoo sukutaustat niin sieltä toivottavasti löydän sen täydellisen koiran. Mun mielestä käyttis labbiksissa kun vain kaikki on paikallaan, osa vain on hieman liian pehmeitä, mutta muuten kaikki on perfeckt !

Ebeli kirjoitti:

^ Pelottavan tarkka kuvaus kaverin sekarotuisesta. Ainut mikä ei ehkä ihan sulle natsais, on sen väri, kun se on sellanen vaalean ruskea. Vaalea susi tuttujen kesken. :D Sen nimikin on vielä Bea, liippaa läheltä Bae:ta. :D Mitenköhän te ette oo tavanneet, selvästi olis pitänyt.

No, harvoinpa kaanaankoirissakaan riistaväritystä on. Vaalea hiekkaväritys usein. Mitäs rotuja mun melkeinkaimassa sitten on?

SanttuJ kirjoitti:

^Malamuutti?

Malamuutit ovat mun makuun ehkä aavistuksen liian raskastekoisia, sellaisia hieman köntyksen näköisiä, ja ennen kaikkea liian karvaisia ja pörröisiä. Mä en tosin tiedä, vastaako mun mielikuva ihan todellisuutta.

Suurin syy, miksi mä kuitenkin olen skipannut malamuutin aina on luonne ja käyttötarkoitus. Se on kuitenkin mun ymmärtääkseni työkoira, joten mä näkisi tarpeelliseksi tarjota sille tarpeenmukaista työtä. Eivät taida myöskään olla koulutettavuudeltaan samassa loossissa paimenkoirien kanssa?

Mun unelmakoirassa on muuten yksi ristiriita. Mä haluaisin agiin sopiva ketterän koiran, mutta silti mä haluaisin ison koiran. Tokihan vaikka akitalla ovi agia harrastaa, mutta ei se taida täysin optimi koko olla.

Muoks. // Ah, ja ovat ilmeisesti hyvinkin riistaviettisiä.

^Malamuuteilla esiintyy mun käsittääkseni voimakastakin kokovaihtelua. Meillä on hakuporukassa yks malamuutti joka on huomattavasti isompi kuin veljensä, joka taas on malamuutiksikin jo pieni. Koulutettavuus ei ole tosiaan mitään paimenkoiran luokkaa, mutta ovat ahneita ja laumaviettihän niillä on voimakas. Riistavietistä en osaa sanoa.

Islanninlammaskoirahan ois malamuuttia pienempi, siinä ois sitä paimenkoiramaista työintoa sekä myös alkukantaisuutta.

Islanninlammaskoira ja buhund liippaavat myös molemmat jossain määrin läheltä, mutta ovat liian pieniä ja kropaltaan myös ehkä vähän väärää mallia. Kato ku on nirso, niin on.

^ Mä taas oon niin sinnikäs niin varmaan seuraavat viikot mietin sulle sitä sopivaa rotua No ei, hyvähän se on, et on kriteerejä

Mulla on useita unelmien mielikuvituskoiria. Pidän eniten huomattavan suurista koirista, mutta jättirotujen terveystilanne estää ottamasta. Haluaisin jättikokoisen tiibetinmastiffin (en sellaista läskiposkea, vaan suurennetun version sopusuhtaisesta ja terverakenteisesta tiibetinmastiffista), joka olisi koulutettavissa takuuvarmasti tottelevaiseksi ja hiljaiseksi käskystä. Se saisi oppia kunnioittamaan tontin rajoja, mutta sen pitäisi silti osata vahtia. Sen turkki saisi olla itsestään puhdistuva ja kuivuva, mutta silti muheka ja näyttävä. Sen tulisi oppia noutamaan, seisomaan ja haukkumaan lintuja, mutta vain käskystä. Muuten sen pitäisi osata kulkea vapaana ongelmitta. Tietysti sen kuuluisi olla täysin terve.
Itsestään puhdistuva ja älykäs afgaani olisi myös tervetullut!
Haluaisin myös suunnattoman suuren sudennäköisen koiran, joka oppisi itsestään tavoille ja ymmärtäisi puhetta. Sen pitäisi kuitenkin olla totaalisen lojaali, ja totella vain minua ja niitä, joita käsken sen totella.
Voisin myös ottaa lhasa apson, isovillakoiran ja ties kuinka monta muuta kaunista turkkikoiraa, jos ne hoituisivat itsestään.

BaeLiana rotuja ei ole tiedossa, kun on rescue-tapaus. On monesti sanottu, että näyttää tietyltä rodulta, jota siinä todennäköisesti on. En nyt muista mikä se on, koska ei ollut mulle tuttu rotu. Voin kyllä kysäistä. :)

BaeLiana kirjoitti:

Islanninlammaskoira ja buhund liippaavat myös molemmat jossain määrin läheltä, mutta ovat liian pieniä ja kropaltaan myös ehkä vähän väärää mallia. Kato ku on nirso, niin on.

Kävisikö islanninlammaskoira suurennettuna?

^ No, mä veikkaan, että porokoira pikemminkin olisi melkein täydellinen hieman suuremmassa koossa. Ei tosin tarvisi olla yhtä äänekäs. Ulkonäköjalostus ei ole karannut käsistä, on tyyppi- ja värivariaatioa sekä suht terve rotu.