Koirat.com

Jep, voimia täältäkin :( toi ei ole ikinä helppoa! Jos tuntuu siltä, niin voit pistää vaikka yksäriä. Ja kyllä muakin kiinnostaisi, miksi noin nuori koira lopetetaan.

Varmasti monia kiinnostaa minkä takia eläinlääkärikin on suostunut noin nuoren koiran lopettamaan, mutta kasvattajan ja koiran vanhempien omistajien kanssa on sovittu, että lopetussyistä ei puhuta.

Ja kiitos kaikille osan otoista, tää ilta mennyt pakkailemalla koiran tavaroita huomista varten eikä se kyllä helppoa ole... :/

Minulle on tätä nykyä säännöllisen epäsäännöllistä tassuterapiaa tarjolla täällä Jyväskylässäkin. :) Sain kaksi hoitokoiraa ja kaksi kissaa, kaikki samasta paikasta siis. n___n

Toinen koira on ihan vanhus, muistaakseni 16-vuotias, ja vähän huonokuuloinen. Sekarotuinen, mutta näyttää aikalailla lapinkoiralta. Hauska muori, vipottaa lenkillä menemään vielä ihan virkeänä! :D Kipsutetaan sellaisia puolen tunnin lenkkejä.
Sitten on 13-vuotias kolmijalkainen rescue-tapaus, jolla on kasvaimia, mm. keuhkoissa. Mutta sekin on kovin iloinen ja pirteä, ei ole kipuja onneksi. :) Ei tarkene näillä keleillä ulos, mutta leikkii sisällä ja vaatii koko ajan rapsuttelua. :D
Tällaisia saattopotilaita nuo koirat, ikäisikseen virkeitä mutta noin yleisesti aika rauhallisia ja vähällä aktiviteetilla pärjääviä.
Kissat on 9-vuotiaita ja samasta pentueesta, ja ne on ihan hurjan huomionkipeitä. :D Koko ajan puskemassa ja kurraamassa!

Torstaina kävin ensimmäistä kertaa ihan hoitamassa niitä ja tykkäsin. ^_^ Ihanasti se rescuekin on minut ottanut vastaan, ei arastele lainkaan. :) Lupauduin jo enemmänkin hoitamaan niitä, mukava saada tekemistä ja pääsee paijaamaan karvakorvia. :> Vaikka hirmuinen ikävä on kyllä jo omiakin elukoita, onneksi tämän kuun lopulla pääsee niitä katsomaan!

huoh, koira ontuu taas tuota vasenta takakinttuaan. kaksi vuotta sitten todettiin spondyloosi ja nivelrikkoa c/c lonkissa ja tiesin kyllä, että se vielä alkaa oireilemaan noista, mutta et jo nyt.. eihän toi ole edes seitsemää :(

voi remu :( onks se miten fyssarilla ollu?

deeku oli kans tossa vähän aikaa pikkasen tönkkönä, mut alotin arthroflexin uudestaan ja huomas selkeen eron kyllä. taas kerran. ootko noita glukosamiinivalmisteita miettiny?

Kilppari, voimia sinne :/ Oma koira lähti aivan liian äkkiä aivan liian nuorena, kun kolmisen kuukautta sitten jäi auton alle 5- ja puolivuotiaana. Perheemme ensimmäinen koira jouduttiin lopettamaan, kun se oli ollut meillä 10 päivää. Ei ole ollut mikään kovin hyvä tuuri näiden nelijalkaisten suhteen, tai ovat aivan ihania, parhaita koiria olleet, mutta liian vähän aikaa.

Onneksi saatiin tänne uusi vipeltäjä päälle viikko sitten :) Vaikka senkin kanssa mieliala vaihtelee niin laidasta laitaan niin lyhyessä ajassa - kun tunti sitten tuntui, että tuo on super ja menee loistavasti, saattaa yhtäkkiä tulla hirveä ahdistus, että ei tästä mitään tule. Sitten vaan tsempataan, että ei tuota pahasti voi pilata :D Äskenkin naksuteltiin ekaa kertaa kosketusalustaa ja oli niin hieno, päivälläkin hihnaharjoittelu meni upeasti, kun pieni sai palkkaa kaikesta kontaktista. Varmaan on vähän väsymys tässä taustalla, kun saan karvaisen herätyskellon takia nukuttua sen 7 tuntia, mikä on 9 tuntiin tottuneelle aivan liian vähän :D Ja autokoulu stressaa järjettömästi. Pelkään ajamista. Huomenna varmasti kuolen. Apua.

Millä tavalla olette opettaneet sivulletulon, ihan vain houkuttelemalla vai..? Törmäsin itse tällaiseen tyyliin ja vaikutti aika mielenkiintoiselta, kutkuttaisi kokeilla :D (Menikö nyt koulutuspuolelle, muttamutta.)

joo käytiin tossa pari kk sitten viimeks eikä ollu kun ihan perusjumeja, mikä ei yllätä kun ei sinällään olla mitään tehtykkään. ja ortopedi tosiaan silloin kirjoitti reseptin arthyliin kahdeks kuukaudeksi, mut se meni silloin niillä cartrophen injektiosarjoilla niin hyvin ohi, etten ruvennut sitä syöttämään. nyt vois käydä hakemassa kyllä ton ja kattoa, jos se sillä helpottuis. jos ei niin ell. lisätutkimuksiin, taas..

mä todella toivon et akulla ei olis nyt mitään nivelrikkoa... viime keskiviikkona siis yhtäkkisesti lenkin jälkeen ei pystynyt menemään makaamaan, istui vaan paikallaan tai seiso ja oli tosi apaattinen. torstaina mentiin lääkäriin ja oletettavasti sillä on joku venähdys/revähdys kun niin yhtäkkiä tuli, saatiin kipulääkkeitä. jos ei mee ohi niin sitte mennään röntgeniin kattomaan onko oikeessa takajalassa jotain vikaa. en oikeen osaa sanoa onko toi menny paremmaksi, kun noita lääkkeitä tosiaan syö nytte ja en oikeestaan tiiä kuinka pitkä noiden vaikutusaika on, eli et näkiskö jossain välissä onko yhtään parempi. mut ainakin niiden voimalla on ihan oma itsensä, toi on vaan tosi hankalaa hillitä sen riehumista kun on tosi aktiivinen koira kyseessä. on yritetty tehä kaikenlaista aivotyöskentelyä mut toi tosiaan tarvis ihan fyysistäkin liikuntaa... tänään oli "auttamassa" lumitöissä ja toi juoksi siellä niin paljon ja pomppi et mua tosissaan pelottaa et nyt tuli jotain takapakkia tähän paranemiseen, mut toivotaan ettei. onneks toi kuitenkin on nyt pääsääntösesti levänny kuitenki ku on yksin päivät kotona...

toivon vaan et tää paranis nyt tällä ja ei olis mitään sen vakavampaa, mut katotaan mitä tulee...

paranemisia muillekin

^ tiedän tunteen! muistan ku ajettiin tonne ortopedille niin olin jo menomatkalla ihan varma että se on niin rikki ettei voi muuta kun lopettaa sen siihen paikkaan sinne ja vaikka mitä. oon ihan mahoton, kyllä se siitä! ja noi revähdykset yms. on tommosia nopeita yleensä, remulla ainakin agitreeneissä aluksi vaan varoi hyppyjä, muuten ei mitään. meni pari vkoa ja sitten sen huomasi vasta kunnolla että kävellessäkin varoo ja sit rupes ihan tosissaan ontumaan. niinkun nytkin, menee ihan kolmijalkasena. että en usko että olis mitään isompaa teillä siellä, jos tosiaan on yhtäkkiä ilmennyt vaiva :)

Paranemisia ja hyvää vointia kaikkien hauvoille!

Meillä on vanhimmalla koiralla ihan iästä johtuvaa jäykkyyttä ilmennyt viimeisen vuoden sisään. Vanhusruoka ja ajoittaninen glukosamiinijauheen antaminen ovat kyllä auttaneet huimasti!
Pahimmillaan Pinja ei päässyt enää kunnolla kiipeämään omaan sänkyynsä, mutta nyt kun on kunnossa niin karkailee kuulema kotona vähän väliä... Hyppelee sellaisen +metrisen aidan yli ihan vaan huvikseen. :D:

Olin justiin käymässä kotona viime viikonloppuna, kun koko koiraporukka oli mahataudissa. En tiedä mistä ne sen sai, mutta kuulema sitä on liikkeellä. Pinjalla meni ohi melkein oireetta (oli ainoastaan maha vähän sekaisin), mutta Ramona-parka oli tosi kipeä. :< Tärisi vaan ja itki, oli ilmeisesti maha tosi kipeä. Ja oksensi ihan hurjana useana päivänä. D:
Siinä Ramona alkoi olla jo parempana, kun minä eräänä aamuna heräsin lattiamajoituksestani siihen, että Ronja oksentaa mun päälle..........

Mutta nyt ovat jo onneksi kaikki kunnossa. Pääsin minä viime viikonloppuna niiden kanssa lenkilläkin onneksi käymään. ^_^ Nauratti, kun en ollut koissuja suunnilleen kuukauteen nähnyt, niin Pinja vahti minua koko lenkin ajan. Toiset riensi missä milloinkin, mutta Pinja aina pysähtyi odottamaan minua ja vahti, että pysyn mukana. :')

Vai että kipulääkkeitä ja Hill's:in J/D -ruokaa. Se kun ell. puhelimessa sanoi että tuolla tavalla sairaalla koiralla tulis aina olla kipulääkkeitä kotona et jos rupeaa ontumaan, säväytti. En halua, että mun koira voi hyvin vain lääkkeiden ansiosta :(

Voi itku, tulee kyllä taas kaikki ihan yhtä aikaa. :(

Ensin sain kuulla, että yksi hoitokoira on huonommassa kunnossa. Se on kyllä jo vanha ja onkin vähän saattohoidossa, eli odotettavissa oli, mutta surku on silti. :<

Lisäksi äiti laittoi tänään viestiä, että Ronja kutisee taas (ilmeisesti kortisonista huolimatta, jos oikein käsitin) melko paljon ja on lisäksi ollut viime päivät kovin aggressiivinen toisia kohtaan. Ensi viikolla on lääkäri, ja jos ei löydy syitä ja apuja niin se on lähtö edessä. :(

Ihan hirvee olo.

pödellä oli eilen kauden ekat treeninsä, ja se homo veti ihan huonon ajan, 480m 36,jotain s. mä luulin että noilla ihanilla pyöreillä pakaroilla juoksee kuuhunkin mutta ei niitä geenejä voi vaan mitenkään muuttaa. äh. kommentit oli kyllä hyviä joten saattaa olla että aika oli väärä mutta en uskalla tuudittautua siihen. sitä paitsi oon ihan liian vähän perehtynyt mitä se tarvii ennen ja jälkeen juoksun! oon ihan amatööri. ja toisaalta kun noissa treeneissä mennään mutsin rahoilla ja muutenkin valvonnassa niin on epävarma olo ruveta pätemään jostain palkkareista tai mistä tahansa, vaikka mutsi nyt mitään tiedäkään oikeasti, luulee vaan.

jos sais aidattua koko lähiseudun niin että toi vois juosta vaan nopealla alustalla pomppimatta pellolla ja metsässä saati autoteillä niin olis hyvä.

mutta toi nukku mun kainalossa aamulla ja jossain vaiheessa herätti mut tiukalla tuijotuksellaan kun ei mahtunut samalle tyynylle mun kanssa. kyllä mä vissiin jotain oon tehny oikein kun olen onnistunut ansaitsemaan ton luottamuksen. ja sitä paitsi se on maailman kaunein pieni pöysti.

kääks kääks. voikai tänne koiranelämää osioon vuodattaa koirakuumettaan.

niii siis minun projektikoirani saksanpaimenkoirauros lähti tammikuussa kohti uusia seikkaluja ja siitä asti meitsin elämässä on ollu sellanen koiran mentävä aukko! joku harrastustessu ois kiva! haluisin nii harrastaa just jälkee, hakua, tokoo, canicrossiii jajaja. ainut ongelma tässä on, että pitäis saaha sellanen kämppä, jonne saa ottaa koiran ja vielä pitäis saaha jonkun näkönenn tulevaisuuden suunnitelma, nimittäis tällä hetkellä ei oo mitäää suunnitelmia!!

Meidän viime kirjoituksista onkin aikaa :o Nojoo, meillä Sanin kanssa ootellaan oikeastaan jo ihan innolla lumen tuloa, päästäisiin eroon kuraisista tassuista! Ens viikolla olis tulossa taas tuttavien kissa hoitoon ja sillon täytyy taas yrittää pitää ne erillään toisistaan. Toisaalta aika ikävää, ettei Sani saa olla niin vapaasti kuin normaalisti. No, kissa on onneksi vaan kaksi viikkoa :D

Lisäks tuli ilmi sellanen homma, että mun kaverin vanhemmat ois eroomassa ja niiden kaks tolleria jää vaille kotia koska ne ei enää mahdu rivitalokaksioon. Mainitsin sitten siitä äitille ja olin ihan ihmeissäni kun se sit sano että on sekin miettinyt että voitais se toinen vaikka ottaakkin! Saa nähä asusteleeko meillä parin viikon päästä toinenkin noutaja ;)

haaveissa olis, että toi meidän minni joskus sais pentuja. suunniteltiinkin jo sellasta että se astutettais ens vuonna ja maltan tuskin odottaa! c: satuin vaan näkemään eilen kun käytiin eläinlääkärissä, kultaisennoutajan pentuja ja nyt niin kova pentukuume että ei ole maassa rajaa. D: ahw tuitui ku aatteleeki koiranpentuja *___*

cinny kirjoitti:

haaveissa olis, että toi meidän minni joskus sais pentuja. suunniteltiinkin jo sellasta että se astutettais ens vuonna ja maltan tuskin odottaa! c: satuin vaan näkemään eilen kun käytiin eläinlääkärissä, kultaisennoutajan pentuja ja nyt niin kova pentukuume että ei ole maassa rajaa. D: ahw tuitui ku aatteleeki koiranpentuja *___*

ihan yleisesti tuli tästä mieleen, että minkälaisia koiria teidän mielestä tulisi jalostaa ja kasvattaa saati ylipäätään tehdä tähän maailmaan? ihan mielenkiinnosta siis kysyn, kun tuli tuosta viestistä aihe esille. eli miten junnut suhtautuu asiaan, vaikka onhan aihetta täälläkin joskus (kai) ruodittu. :)

Tännekkin kuuluu hyvää.

Tänään voisin vielä Vippeä kouluttaa ....

Ja sulle Keps, musta on tärkeetä, että yritettäis kasvettaa ja jalostaa terveitä koiria, milla olisi reipas ja iloinen luonne. =)

Meillä kävi näin... Katsotaan nyt miten pitkään pidetään treeneistä taukoa, lääkäri puhui noin kahdesta viikosta, mut en oo kyllä menossa rikkomaan tuota höyrypäätä ihan niin pian. Mikään kiire ei tietenkään oo, parannellaan nyt ihan rauhassa haava eka ja mietitään vasta sitten mitä tehdään ja millon.