Koirat.com

Kyllä puvut takuttaa, varsinkin vähänkin kostealla kelillä. Erilliset kurasuojat voisivat toimia paremmin, mutta itse en ole sellaisia kokeillut. Minusta kura ei olekaan ongelma, sen saa suihkuttamalla pois, mutta roskat... Pahinta on keväällä lumen alla muhinut puunlehtimuhju, joka pitää millin palasina nyppiä pois, tai havunneulaset, tai irtoheinä, tai oikeastaan ihan mikä vaan...

Minäkin tungen nyt tänne jenkkipuolelle. Serkku-rotu löytyy jo kotoa, eli enkku, ja on hurmannut mut niin täysin että en ole vielä löytänyt sen vertaista rotua. Seuraava koira olisi suunitelmissa vuoden-parin sisällä, ja näillä näkymin on enkkucockeri se ykkkösvalinta. Yritän kuitenkin etsiä sille haastajaa, josko joku rotu sopisi itselle vielä paremmin. Nyt on jenkki noussut haastajaksi, kuten myös bedlingtoninterrieri.
Olen lukenut paljon jenkeistä netistä ja myös tältä palstalta on tullut seurattua monen jenkin elämää. Suurin hidaste tämän rodun kohdalla on ylläripylläri turkki. Näyttelyt kun kiinnostavat, niin olisi jossain vaiheessa paneuduttava tuohon turkinhoitoon, vaikka "välivuodet" pitäisikin lyhyeenä. Miten on tuo kautaltaan lyhyeksi vetäminen, vaikuttaako karvan laatuun sitten jos myöhemmin päättää että haluaakin käydä näyttelyssä? Enkulla kun turkki on oikeastaan totaalisen pilalla jos sen vetää alas, niin ihmetyttää etä jos näiden turkeissa on niin iso ero?
Toiseksi, kun me ollaan kovia metsässä samoilijoita, tehdään päivä-vaelluksia ja muutenkin ryvetään joka rapakossa, onko tämä edes mahdollista jenkin kanssa jos on pitkässä turkissa? Jos sen suojaa esim. Puvulla? Vai onko tuloksena joka tapauksessa kauhea takkupesä päivän metsässäolon jälkeen?

Kyllä jenkin turkki käsitykseni mukaan kestää hyvinkin alas ajelun. Poikkeuksena selkäturkki, siis se luonnostaan lyhyempi "satula", joka kuulemma saattaa koneella ajelun jälkeen kasvaa pumpulipalloina takaisin. Tosin eihän sitä juuri ole mitään syytä leikatakaan. Ja minä olen Nonnalta joskus ajellut selänkin ja ihan normaalisti se on kasvanut takaisin, eli yksilökohtaista sekin. Sellaiseen yli vuoden karvankasvatusoperaatioon saa tietysti varautua jos ihan klaniksi leikkaa.

Minä joudun kyllä valitettavasti veikkaamaan takkupesää metsäpäivän jälkeen oli puku tai ei. Toki turkin laatu ja määrä vaikuttaa. Eräällä tutulla jenkkiomistajalla oli viime kesänä hirveä kiire saada viimeiset CACIBit koiralle, jotta sen turkin voisi vetää alas ennen mustikkametsäreissuja. Onnistuihan se ja koira on nyt iloinen CIB lyhyessä turkissä Eli mustikkametsä pitkässä turkissa ei ollut vaihtoehto. Tuolla koiralla on valtavasti turkkia ja voin hyvin kuvitella minkä määrään roskaa se imisi itseensä metsässä ja minkälaisiksi laatoiksi se huopaantuisi puvussa. Näyttelyjenkin omistaminen on kompromisseja, valitettavasti. Minä ajattelen että aika aikaa kutakin. Ensin käydään näyttelyissä ja sitten rymytään metsissä.

Rotuyhdistyksen marraskuun kansikuvana on tämän hetken ykkösnäyttelyjenkki (esim. Jyväskylän BIS) kotikampauksessa. Luulen että tuossa ei olla edes käyty metsässä vaan rällätty ihan vaan mökin pihalla.

Meillä ei ainakaan turkin lyhyeksi ajaleminen ole vaikuttanut karvan laatuun mitenkään...

(tää kuva ei kyllä liity mitenkään aiheeseen)

Höh, sitten on mietittävä taas udelleen. Meillä kun on tuo metsässä liikkuminen liki päivittäistä, enkä tiedä olenko valmis siitä tinkimään turkin tähden. Turkinhoito ei itsessään mua kauhistuta kun on saanut alkukosketuksen siihen, mutta ylitsepääsemätön kriteeri on kuitenkin että koiran voi ottaa mukaan vaellusretkille, vaikka sen joutuisikin suojaamaan hyvin puvulla.
Jännä muuten miten jenkki ja enkku-piireissä vaihtelee mielipiteet siitä turkin alas vetämisestä. Enkkupiireissä on suurinpiirtein kuolemansynti vetää koira lyhyempään trimmiin, kun taas olen puhunut jenkkien omistajien kanssa ja he ovat olleet melkein kaikki sitä mieltä että jos koira ei käy näyttelyssä, niin ei kun lyhyeeksi vain. Onhan tuon jenkin turkki toki huomattavasti rajoittavampi kuin enkun (esim juurikin metsäily) mutta kyllä mun mielestä joidenkin enkkujen trimmit lähenevät jenkkien tyyliä nykyään.

Niin, en tiedä onko oikein sanoa, että näyttelyturkkinen jenkki + vaellusharrastus = mahdoton yhtälö, mutta vaikea se varmasti on. Niukahkoturkkinen koira, jolla karvanlaatu on sopivan silkkinen voisi hyvinkin mennä. Ongelma on tietysti se, että pikkupennusta ei hevillä näe millainen turkki sille kasvaa. Vanhempien perusteella voi toki jotain päätellä. Itse ehkä olisin valmis kokeilemaan. Jos turkki menee metsäreissuilla suojauksesta huolimatta toivottomaan takkuun, leikkaisin sen lyhyeksi ja tinkisin näyttelyistä. Toisaalta eihän koiraa klaniksi tarvitse heti ajaa. Oliverilla, joka siis käy näyttelyissä, on niin paksu turkki, että sitä voi "sisäpuolelta" pienentää ilman että ulospäin näkyy mitään. Siltä on kainalot, reisien sisäpinnat ja pippelin edusta eli melkein koko maha ajeltu kaljuksi. Helpottaa huomattavasti. Voisin kuvitella, että jollain vastaavalla operaatiolla voisi myös suojapuvussa takkuuntumista vähentää.

Minäkin olen kuullut enkkupuolen turkkisnobbailusta. Aika jännä juttu. Jenkkien kanssa on tosiaan ihan maan tapa, että vain näyttelyissä käyvät ovat täydessä turkissa ja muut viilettävät milloin minkäkin pituisessa kotitrimmissä. Meilläkin Unni leikattiin kesällä lyhyeen turkkiin kun FIN ja EE MVA oli plakkarissa. Mietittiin kasvattajan kanssa, että CACIBeja sille on aika vaikea saada ja turkkikin oli aika suuritöinen, joten ei muuta kun trimmeri pauhaamaan!

Kuvitukseksi Oliver piilolyhennetyssä turkissaan:

raggetti kirjoitti:


Olen lukenut paljon jenkeistä netistä ja myös tältä palstalta on tullut seurattua monen jenkin elämää. Suurin hidaste tämän rodun kohdalla on ylläripylläri turkki. Näyttelyt kun kiinnostavat, niin olisi jossain vaiheessa paneuduttava tuohon turkinhoitoon, vaikka "välivuodet" pitäisikin lyhyeenä. Miten on tuo kautaltaan lyhyeksi vetäminen, vaikuttaako karvan laatuun sitten jos myöhemmin päättää että haluaakin käydä näyttelyssä? Enkulla kun turkki on oikeastaan totaalisen pilalla jos sen vetää alas, niin ihmetyttää etä jos näiden turkeissa on niin iso ero?

Pakko tunkea nokka tähän enkkukokkeri asiaan.. Enkun turkki ei todellakaan mene siitä pilalle, jos sen ajelee kaljuksi. Meillä ajellaan monesti pentuja odottava narttu kaljuksi (selkäturkkia lukuunottamatta), ja kasvatellaan sitten rauhassa turkki takaisin. Ei ole vielä kenelläkään koskaan se turkki siitä pilalle mennyt.

Muoks/ Enkä ole kuullut koskaan kenenkään kasvattajan paheksuvan sitä turkin kaljuksi ajelua. Päin vastoin. Sen olen huomannut, että jotkut harrastelijat arvostelevat, jos enkun menee kaljuksi ajelemaan.

^täytyy nyt vastata heti tuohon, että itse en ole ajanut enkun turkkia alas joten tuo turkin "pilalle" menemisestä perustuu ihan siihen mitä olen kuullut monelta rotua harrastavalta. Monet ovat varotelleet että jos vetää turkin alas niin se kasvaa takaisin villavana ja höttöisenä. Onko kyse silloin muutenkin huonolaatuisesta turkista vai ihan sattumasta, vai onko tämä(kin) näitä urbaanilegendoja?
Itse olen taas kuullut niin kasvattajien kuin harrastajien paheksuvan, jos enkun turkin vetää alas, tai edes vetää lyhyemmäksi. Olen luullut tämän olevan kytköksissä tuohon että koiran turkki menee pilalle. Hassua sinänsä koska turkki on kuitenkin uusiutuva luonnonvara (ainakin meillä) ja itsestä on hauskaa näin aloittelevana pitkäturkkisen koiran omistajana kokeilla uusiakin juttuja.
Hups, menipäs tämä ot:ksi, pahoittelen...

Onpas Oliverilla muhkea turkki! Ei kyllä näy tuo trimmi ulospäin, taidokkaasti tehty! Huomauttavatko tuomarit tuosta trimmistä sitten?

raggetti kirjoitti:


Onpas Oliverilla muhkea turkki! Ei kyllä näy tuo trimmi ulospäin, taidokkaasti tehty! Huomauttavatko tuomarit tuosta trimmistä sitten?

Ei tietenkään. Pointti on juuri siinä, että Oliverilla on turkkia niin paljon, että sitä voi huoletta ohentaa mahan alta kun se ei ulospäin mitenkään näy. Tytöiltä en uskaltaisi yhtä paljon leikata kun niillä karvaa on vähemmän ja jos sattuu joku hormoonikarvanlähtöaika sopivasti, voi alkaa kaljut paistaa

Ok, enköhän mä jonkinlaista kuvaa ole jo saanut näistä jenkeistä :) pitää nyt arpoa ja miettiä. Joudun myös ottamaan sen huomioon, että meillä mies ei hoida koiran turkkia yhtään. Eli jos joudun lähtemään jollekkin työmatkalle tms, jäävät koirat yleensä miehen hoidettaviksi. Nuo matkat nyt sattuvat ehkä pari kertaa vuodessa ja parin päivän mittaisia, mutta tiedän jo valmiiksi että mies ei pue eikä kampaa koiria. Pitää myös miettiä tuota ajankäyttöä näin arjessa, jenkin turkkiin menisi kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa viikossa kuin enkun, joka mun mielestä vie ihan sopivasti aikaa.
Ovatko jenkit muuten kuinka vietikkäitä? Innostuvatko linnuista tai hajuista?
Onhan tässä tosiaan aikaa miettiä ja sikäli olen hyvässä asemassa, että kun se oikea yhdistelmä ja pentu tulee vastaan niin voi se astella taloon, meni siihen sitten puoli vuotta tai pari. Tällä hetkellä on tosiaan jenkin ja enkun lisäksi mahdollisena myös bedlingtoninterrieri, eli eikun laatimaan listaa plussista ja miinuksista.

raggetti kirjoitti:

Nuo matkat nyt sattuvat ehkä pari kertaa vuodessa ja parin päivän mittaisia, mutta tiedän jo valmiiksi että mies ei pue eikä kampaa koiria.

Tuohon sen verran, että ns. näyttelyturkin hoitoon kuuluu, ettei sitä kammata pesujen välillä lainkaan. Varsinkin vähänkin likainen/hiekkainen turkki kyllä kuluu kampaamisesta. Roskat nypitään käsin pois ja vasta föönauksen yhteydessä kammataan. Poikkeuksena tietysti näyttelyt, joissa toki kammataan mutta turkki on sillon vastapesty.

Vietikkyys vaihtelee, mutta väittäisin että rotuna jenkki on aikalailla vähemmän vietikäs kuin enkkuserkkunsa. Mutta tosiaan yksilöiden välillä on eroja. Minä en Oliverin kanssa voinut keväällä käydä vakipellollamme koska se innostui lokeista "vähän" liikaa. Tytöt eivät välittäneet niistä lainkaan.

Kerttunen kirjoitti:

Vietikkyys vaihtelee, mutta väittäisin että rotuna jenkki on aikalailla vähemmän vietikäs kuin enkkuserkkunsa. Mutta tosiaan yksilöiden välillä on eroja. Minä en Oliverin kanssa voinut keväällä käydä vakipellollamme koska se innostui lokeista "vähän" liikaa. Tytöt eivät välittäneet niistä lainkaan.

Meillä viettejä löytyy. Kun haistaakin jäniksen, olisi heti lähdössä 'metsälle' ellei kiellettäisi. Näköhavainnon kun saa, ei meinaa pysyä pöksyissään. Sannin lempipuuhaa on iltaisin tiirailla pupuja piha-aidan takaa tai sylistä, tärisee ja uikuttaa niitä katsellessaan. Lintujen perään lähtee ohjuksena, jos tilanne sen sallii. Eli kuten sanottu, taitaa riippua yksilöstä. Mutta luoksetulo on opetettu vahvaksi, sen avulla pysyy paketti kasassa.

Nostellaanpas ketjua. Olen koko vuoden merkinnyt koirien pesut kalenteriin kun en muuten muista minkä mustin minäkin päivänä pesin. Laskeskelin vuoden saldoa: tänään huudatin fööniä 166. kerran. On tää jännä harrastus (ja pari muutakin adjektiivia tulee mieleen). Mulla oli siis heinäkuulle asti kolme jenkkiä näyttelyturkissa ja sen jälkeen kaksi kun Unni parturoitiin lyhyempään.

166 and counting, huh!

Täällä on vietetty joulua ihanan leppoisasti kotikodin metsämaisemissa. Pakkanen vaan on paukkunut siihen malliin, että pidemmät lenkit metsäteillä on jääneet haaveeksi. Tänään asteita oli päivällä vain viitisentoista, niin sai tehdä vähän pidemmän lenkin vaihteeksi. Pari päivää vielä, niin suunnataan takasin kotiin öllöttelemään.

Operaatio Trimmaus taas suoritettu. Pitäis vaan satsata uuteen terään (yritin, mutta ei tuolla uudella vitosterällä tee mitään.), niin vaihtoehtoja olis muitakin kuin klani. En viitsi tuolla kymppiterällä ajella kokonaan, muuten karvaa ei olisi jäljellä ollenkaan. Niinpä huitelen sieltä täältä tuolla kympillä & saksin tästä ja tuosta. Pitäis jaksaa nyhjätä pidempään, että lopputulos olisi viimeistelty. Mutta hyvin se kulkee mukana noinkin.

Oisko Kerttusella laittaa kuvaa teidän lyhytturkkisista?

Sanni kirjoitti:


Oisko Kerttusella laittaa kuvaa teidän lyhytturkkisista?

Öööh, voishan niitä koittaa ottaa. Kovin kuvauksellisia noi ei kyllä ole. Nonna näyttää itseasiassa aika samannäköiseltä kuin Sanni. Sekin on sellainen puoliksi ajeltu, puoliksi leikattu. Unni sitten... sen turkki on niin kihara, että siitä ei saa siistiä muuten kuin klaniksi ajelemalla. Sitä taas en viitsi näin talvella tehdä kun olen niin laiska pukemaan koiria, eli se on kyllä aika omintakeisen näköinen. Keväällä aion ajella sen ihan lyhyeksi että kikkarat kasvaa tasaisemmin takaisin.

Muokkelis. Pienet leuhkimiset tähän väliin. Jenkkien viime vuoden näyttelykoirakisan pisteet on laskettu, ja sekä Sani että Oliver pärjäsivät hyvin "värisarjoissa". Oliver oli toiseksi paras musta uros ja Sani myös jaetulla kakkossijalla mustien narttujen sarjassa. No joo, kilpailua on sen verran vähän että en kyllä tiedä onko tuo värijaottelu edes tarpeellinen. Mukavahan siinä tietysti on pärjätä...

^ Onnea Kerttusen pirpanoille hyvistä sijoituksista vuoden näyttelyissä! Kyllä vähän harmittaa, ettei päästä kehiä kiertelemään. Josko seuraavan kanssa sitten.

Kasvattajan kanssa juttelin tuossa yksi päivä, ja viimein se varmistui - Sanni on nyt virallisest meidän! Vaikka miten ihanajamaailmanparas onkin, niin miinuksia jalostuskäyttöä ajatellen löytyy. Kovin helpottunut ja mukava olo. Vaikka se onkin tuntunut ikiomalta koiralta jo aiemmin, niin nyt se on virallistettu. Tai siis ei se meidän nimissä vielä ole, paperit vielä kuntoon. Miten tuo omistajuuden vaihtaminen muuten menee käytännössä?

Pitää soittaa Sannille terveystarkastukseen ajat huomenna. Lahden Colibriin jos pääsisi otattamaan kuvia. Onko muiden kc;laisten jenkeillä kuvaustuloksia? En muista, että olisi niistä ollut puhetta täällä.

Sitten kun ne on hoidettu alta pois, täytyy kiikuttaa neiti napatyräleikkaukseen, ja varmaan sitten samalla steriloitavaksi. Eiköhän ne hoidu samalla leikkauksella, voisin kuvitella. Täytyy kysellä vähän hintoja ja käytäntöjä. Ja suosituksia hyvistä eläinlääkäreistä jossain näillä nurkilla.

Ps. Kerttunen, laita ihmeessä niitä kuvia tulemaan :)

En taaskaan muistanut ottaa kameraa lenkille mukaan, mutta lupaan kuvia jossain vaiheessa noista karvattomistakin.

Onnea Sannin "kotiutumisesta"! Omalta nämä minunkin sijoitussesset tuntuvat, mutta kyllä aina joskus tulee mieleen, että mukava kun ne joskus ovat ihan ikiomia. Harmi tietysti ettei Sannille jälkikasvua sitten olekaan tulossa.

Omistajan vaihtaminen on helppoa. Saat Sannin rekkarin, jossa on omistajanvaihdosläpyskä, jonka täytät ja lähetät Kennellliittoon. Tai siis noin se ainakin ennen meni. Nykyään se onnistuu myös OmaKoira palvelun kautta jos olet sinne rekisteröitynyt. Silloin saat kasvattajalta koodin jolla saa koiran nimiinsä.

Sanni kirjoitti:

Onko muiden kc;laisten jenkeillä kuvaustuloksia? En muista, että olisi niistä ollut puhetta täällä.

En muista minäkään onko ollut puhetta, mutta mustien lonkat on kuvattu. Oliverilla A/A, Sanilla B/B ja Unnilla C/C. Kaikilla on 0/0 polvet (no joo, polvia ei tietysti kuvata...)

Sannikin vihdoin kuvattu, ja hyvillä tuloksilla lähti kuvat Kennelliittoon. Lonkat a/b, kyynärät 0/0. Selkä ja sydän kunnossa, polvet 0/0. Edellisen rokotuksen aikaan hammaskiveä näytti kertyneen jonkin verran, mutta nyt hampaatkin olivat kuulemma priimaa - lihaisten luiden syöttäminen ilmeisesti tehnyt tehtävänsä.

Napatyrän leikkaukseen ja sterilointiin on nyt aika varattuna, huhtikuun alussa sitten tuo operaatio. Jälkikasvusta en ole Sannin kohdalla haaveillut enää aikoihin, joten tuo edessä oleva sterilointi on pelkästään positiivinen asia.

Miten Kerttusen pentuesuunnitelmat etenee? :)

Onnea Sannin hyvistä tuloksista! Sannin isä on jättänyt paljon hyviä lonkkia mikä on tietysti paljon tärkeämpi asia kuin se, että niukkaturkkisia yksilöitä on jälkeläisissä useampiakin.

Pentuesuunnitelmat etenee niin, että Unnin juoksua odotellaan. Sen pitäisi tulla maalis-huhtikuussa, toivottavasti se ei nyt ala panttaamaan vaan juoksee ajallaan! Uudessa silmätarkissa ei olla vielä käyty. Maaliskuussa on kasvattajapäivä, jossa se onnistuisi vähän halvemmalla. Silloin siis se, mikäli juoksu ei ala aikaisemmin. Polvitarkissakin se on käytettävä uudelleen, koska uusien sääntöjen mukaan alle kaksivuotiaalle tehty tarkki ei ole enää voimassa. Aika huonosti noista uudistuksista mielestäni tiedotetaan. Onneksi bongasin pikku-uutisen Koiramme-lehdestä...

Ai niin, lupasin kuvia lyhytturkkisista... Se on edelleen työn alla. Unni pitää ehdottomasti pestä ennen kuin siitä saa mitään julkaisukelpoista kuvattua.