Koirat.com

^ Ihana liehuletti Onnenrapsutuksia! Täällä tullaan perässä. Mihin aika oikein menee?

Mites Kerttusella pentupuuhat?

^Huomenna ultraan

en ole amcockerin omistaja, ihan tavallinen cockerspanielilapsi löytyy täältä, mutta ihan mielenkiinnosta tulin kysymään, että mitä teidän amerikkalaiset harrastaa? Mua kiehtoo tämä rotu kovasti. Luuletteko, että amcockerin kanssa onnistuisi metsästys? Turkki pitäisi tietenkin suojata.

Kerttunen, mitä ultrassa näkyi?

Sininensankari, mulla ei ole metsästävistä jenkeistä tietoa.. Sanni on kyllä rakastunut lintuihin - hiirenhiljaa jouksee lintuja kohti, käy ajattamassa ne lentoon ja palaa häntä viuhtoen takaisin omistajan luo hakemaan palkkaa. Kuvittelisin, että tuo olisi sitä ylösajavan lintukoiran hommaa, mutta mene ja tiedä. Jospa joku osaisi antaa fiksumman vastauksen!

Meillä harrastetaan agilitya, häntä heiluen ja superinnoissaan vetelee esteitä. Sieltä se suuri rakkaus on löytynyt, eikä pois vaihdeta.

Ekassa ultrassa ei vielä ihmeitä näkynyt. Ensi viikolla katsotaan uudestaan. Silloin pentujen on pakko näkyä jos niitä yleensä on. Toivotaan parasta. Onneksi molemmat tyttöni ovat nuoria joten mitään kiirettä niiden jälkikasvulla ei ole.

Eikä näkynyt tokassa ultrassakaan mitään
Harmitus on suuri, mutta nyt odotellaan koska Sani suvaitsee juosta ja sitten päätetään astutetaanko se vai odotetaanko Unnin seuraavaa. Sanille vaan sulhasvaihtoehdot ovat todella vähissä. Puhuttiin juuri kasvattajan kanssa, että olisko se Oliver kuitenkin, vai joku muu, kun vain tietäis kuka... On tämä vaikeaa

Voi ei, onpa ikävä kuulla Hurjasti tsemppiä seuraavaan yritykseen! Toivottavasti tuottaa tulosta, oli sitten kumman tahansa tytön kohdalla. Millainen muuten on jenkkipentujen tilanne nykyään, miten kysyntä ja tarjonta kohtaavat?

Meiltäkin 3v-terveiset. Uskomatonta, miten aika voi mennä niin mahdotonta vauhtia..

Onnea 3-vuotiaalle!

Vaikeahan jenkeille ns. näyttelykoteja on löytää, siis sellaisia jotka jaksavat turkinhoidon. Kotikoirille on helpompi tietysti löytää koteja, mutta eihän tämä mikään varsinainen muotirotu ole, mikä on varmaan ihan hyvä asia.

Tosi paljon on nyt narttuja jäänyt tyhjäksi ja joillekin ei ole tullut juoksuja ollenkaan. Kylmää alkukevättä siitä syytetään. Meidän tapauksessa meni kaksi asiaa pieleen, eli suurempi uutinen olisi ollut jos pentuja olisi ollut, mutta silti kovasti niitä toivoin. Me siis myöhästyttiin optimiajankohdasta astutuksessa kun Unnin proge nousi ihan ennätysvauhtia "liian" ylös. Kun sitten itse astuminenkaan ei ollut ihan priima niin lopputulos on tämä. Onneksi nuo ovat nuoria tyttöjä, eli on aikaa yrittää vielä.

Nostellaanpas ketju syvyyksistä ja päivitellään kasvatussuunnitelmia. Ollaan päädytty siihen, että seuraavaksi astutetaan se narttu jolle juoksu ensimmäisenä tulee. Luultavasti se on Sani, mutta sen juoksujen välit on olleet paljon epämääräisemmät kuin Unnin, joten saa nähdä. Tosin hieman on sellaisia merkkejä ilmassa että Sanin juoksu voisi olla jo tuloillaan.

Urosasia sitten onkin kimurantimpi. Tällä hetkellä suunnitelma A on tehdä kaksoisastutus niin, että isäkandidaatit ovat Oliver ja sama uros jolla Unni keväällä astutettiin. Tulee sellainen ylimääräinen jännitysmomentti kun joutuu odottamaan DNA-testien tulokset ennen kuin tietää kenen lapsia paapoo

Kesätervehdys, pitkästä aikaa taas täällä.

Ihana, kun on jotain niin suurta odottamassa - pennuntuoksuisia päiviä toivon Kerttuselle! Toivottavasti tärppää jommalla kummalla neidolla. Onko ajatuksissa joka tapauksessa astuttaa molemmat, vai ainoastaan se ensimmäisenä juokseva? Tuo kaksoisastutus on mulle melko mysteeri, kun en ole siihen ollenkaan tutustunut. Tehdäänkö niitä siksi, että ainakin toinen tärppäisi?

Meillä on Sannilla ollut laihdutuskuuri menossa, puoleen vuoteen on tippunut noin kilo. Lähdettiin liikkeelle reilusta 12sta kilosta, eilen vaaka näytti 11.3 kiloa. Piti tämäkin kantapään kautta oppia, että ahne jenkki ei lopeta syömistä kun maha on täynnä, vaan kerjää "nälkäisenä" ruokaa vielä pitkään sen jälkeenkin. Ei siitä mitään tankkia ehtinyt tulla, vaan pieni rasvakerros kertyi kylkien päälle. Nyt kylkiluut taas tuntuu ilman sen kummempaa tunnustelua, joten hyvässä ja sutjakassa kunnossa alkaa olla. Nyt mitataankin tarkkaan ruoka-annokset, jotka tällä hetkellä on lihaa noin 80g päivässä & noin puoli desiä Natural Menuta & luiden kaluamiset & yksi Dentastick/päivä. Tuolla ruoka-annostuksella paino on tippunut, joten pian saadaan vähän lisätä nykytilanteen ylläpitämiseksi.

Kiva kuulla Sannistakin pitkästä aikaa

Meillä homma etenee, Sanin juoksu alkoi eilen! Eli nyt astutetaan se ja Unnin astutus riippuu sitten siitä kuinka hyvin Sanin mahdollisille pennuille löytyy kodit. Luultavasti Unnin juoksu tulee ennen kuin Sanin lapsoset ovat muuttaneet omiin koteihinsa eli silloin Unni siirtyy keväälle. En ota riskiä, että täällä riehuu kahden nartun pentuja kovin pitkään....

Sanni kirjoitti:

Tuo kaksoisastutus on mulle melko mysteeri, kun en ole siihen ollenkaan tutustunut. Tehdäänkö niitä siksi, että ainakin toinen tärppäisi?

Tuo on tietysti yksi syy, mutta ultimate toive on se, että MOLEMMAT tärppäisivät ja narttu saisi yhden synnytyksen vaivalla kahden uroksen pentuja. Paremmin tuo tietysti toimii sellaisilla roduilla joilla on suuret pentuekoot. Aika usein näyttää käyvän niin, että kaikki pennut ovat jomman kumman uroksen, varsinkin näillä roduilla joilla on pienehköt pentueet. Mutta kyllä tupla-astutus jonkin verran nostaa mahdollisuutta että narttu ylipäätään tulee kantavaksi, eli ehkä se on riittävä syy.

Olisi kyllä ihan supermahtavaa jos Sani saisi molempien urosten pentuja! Oliver ja Milou ovat kovin erityyppisiä, mutta molemmat mahdollisesti juuri Sanille sopivia. Sen takia kaksoisastutukseen oikeastaan päädyttiinkin kun ei osattu päättää niiden välillä...

^ Sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin, ja pentutuhuina valtaa teidän kodin muutaman kuukauden päästä! Olishan tuo ihana päästä seuraamaan pentueloa näin ruudun välityksellä

Sanni pääsi tuossa yhtenä päivänä viettämään ikiomaa aikaa M&M-käynnin merkeissä - karvakorva oli niin onnellinen, että kantoi reilun kahden kilometrin kotiintulomatkan uutta herkkuluuta mukanaan. Paljon ei olis voinut enää ylpeämpi olla! Välillä pysähdyttiin sen verran, että rouskautti pienen palan tikusta.


Samana iltana vedettiinkin taas kesätrimmi kuntoon. Koko koira on (korvia lukuunottamatta) taas ajeltu kymmenmillisellä terällä. Aina se jotenkin yllättää, millaiset kanankoivet sieltä alta paljastuu. Etutassut on selkeästi vahvat, mutta takatassujen alaosat on ihan tikut. Ylhäältä lihaksikkaammat ja vahvemmat, mutta tuosta polven alapuolelta se on ihan ruipelo. Kuuluuko niiden olla tuollaiset, vai?

^Hauska kuva, ihan kun sikaria polttelis!

Kyllä spanieleiden etutassut ovat vahvemmat kuin takatassut, en kyllä tiedä miksi. Ehkä se liittyy rotujen muinaisuuteen vesikoirina, eli etujaloista jalostettiin hyvät räpylät (<- mutua). Meillä ero on selvin Unnilla, jonka takajalat on kanssa mallia kanankoivet.

Tungen tätä nyt joka paikkaan, mutta laitetaan tännekin kuva erittäin nuorista jenkkicockereista. Eli ainakin osa Sanin pennuista noin kolme viikkoa astutuksesta/siemennyksestä.

^ Voi ihanaa, jenkkivauvoja! Onnea odotukseen :) Kuinkas monta pientä sieltä löytyy?

3-4 näkyi mutta pari voi hyvinkin vielä jossain piileskellä. Yhtään enempää en haluaisi, 5 olis maksimi jos saisin itse päättää.

^ Mahtavaa, että penneleitä näkyy, toivotaan vielä sitä optimaalista määrää terveitä ipanoita. Jenkkipentu kyllä vie suloisuudessaan voiton melkeinpä kaikista koiramaailman pennuista, ne on jotenkin ihan übersuloisia. Onko sulta jo pentuja kyselty? Kaipaatko imenomaan näyttelykoteja, vai millaisilla kriteereillä oot liikkeellä?

Mitään kovin vakavia kyselyitä ei ole ollut, aika vaikea rotuhan tämä on myydä. Näyttelykoteja etsitään jos joku pennuista on selkeästi näyttelytasoinen, vaikka vaikeahan se pienestä on nähdä. Saan kyllä luultavasti kokeneita jenkki-ihmisiä pentuja katsomaan, joten ehkä he osaavat vähän arvoioida ipanoita. Jos pennuissa on joku superlupaava, tuleva maailmanvoittaja kandidaatti, olen kyllä varautunut semmoisen pitämään itsekin Muut myyn mielelläni ihan kotikoiriksikin.

Uutisia pennuista? ;)
Mä ajattelin pitkästä aikaa tulla katsomaan, vieläkö täällä on keskustelua elossa :)
Mun tytöt on viettänyt lähinnä kotikoiran elämää. Mulla on uuden työn myötä 1 työmatkat suuntaansa, niin ei siinä sitten paljon iltasin..
Ollaan aika paljon vaellettu päivämatkoja viikonloppusin, ja välillä vuokraillaan agihallia todta lähistöltä, siihen lähinnä tiivistyy meidän kuulumiset :)
Mallalla ja Sannilla on kyllä ihan selvä kokoero, Malla painaa nyt reilun 8kg, ja on sekin vähän tuhdissa kunnossa. Se 8kg ois tolle otukselle varmaan ihanne. Minkäs verran Sannin pikkuveljellä on painoa/korkeutta? Ei sekään taida olla enään ihan pikkuveli?

Piti vielä kysyä Sannilta, että miten teillä on alkanut yhteiselo sujumaan? Meillä iltaisin tunnelma on tämä.. :)