Koirat.com

Haulla ei löytynyt, siispä uuden avaukseen :)
Onko täällä basenjin omistajia tai basenjista kiinnostuneita?

Rotu kiehtoo minua kovastikkin alkuperäisyyden sekä "arvokkaan" ulkomuodonsa, sekä veikeän luonteensa ansiosta. Enemmän tietoa rodusta haluaisin "imeä", jotta joskus mahdollisesti voisi olla expertin tasolla. :)

Rotuyhdistyksen sivut

Miten te olette rotuun törmänneet ja veikö mukanaan? Mikä rodussa on mieleistä/luotaansa työntävää?

hei! täällä yksi basenji ihminen :) itse basenjin omistajana en voisi kuvitellakaan enää omistavani mitään muuta koirarotua. hyviä puolia on pitkä lista mutta kuten kaikista muistakin koirista löytyy myös basenjista niitä vähemmän ihastuttavia puolia. olisko tarkentavia kysymyksiä niin olisi helpompi vastailla ja kertoa lisää!

Mulla on nyt viikon hoidossa puolivuotias basu-uros. Basenji kiinnosti mua itseänikin alun perin tosi paljon ja varmaan mulla olisikin nyt basenji, ellen olisi sitten menettänyt sydäntäni toiselle kaukomaan kippuralle...

Mutta sen verran mitä tota varhaismurkkubasua oon seuraillut, niin täytyy kyllä nostaa hattua, miten kissamaisen ketteriä otuksia ovat. Unohda hetkeksi keittiön pöydälle toisen koiran nappulajämät, käy tupakalla ja tule takaisin huomataksesi, ettei nappuloita olekaan enää. Tasojen päälle hyppääminen on lasten leikkiä, kunnon gaselli. Basut on myös yllättävän vahvoja sirosta ulkokuorestaan huolimatta, ja erittäin isoegoisia... Mutta tosiaan puolen viikon kokemuksella varhaismurkusta on vähän paha mennä sanomaan mitään kovin kattavaa basenjista. Tutuilta oon kuullut lähinnä vain negatiivisia kommentteja basenjeista, kuten myös sillon kun itse olin kiinnostunut, oli kasvattaja todella tarkka siitä, olenko mä varmasti tietoinen ja valmis siihen elukkaan, jota olin hankkimassa itselleni. Ei pahalla yhdellekään basenjin omistajalle, mutta mielestäni tein fiksun päätöksen, kun basenjia ei meille tullutkaan. Basenji on hieno ja ylväs koira, mutta ei sovi kaikille, kuten minulle...

muoks/ kattila, minkä ikäinen basenji sulta löytyy? Onko punainen(?) vai musta, vai mites ne basenjien värimääritelmät oikeen meni? Olisko kuvia?

Laitetaas vielä kuvasaastetta pikkuisesta basusta

Basenji on minunkin unelmalistalla varsin korkealla. Joskus aikoinaan pentua kyselinkin, mutta juuri tuo vaativa luonne ja metsästysvietti saivat toisiin aatoksiin. Mutta olisi se vaan hieno koira ja helpon turkkinsa takia loistava kaveri jenkeille. Mutta, mutta...

Itselläni on punainen urosbasenji. Enempää en tahdo kertoa, koska en halua olla tunnistettavissa. Basuilla hyväksytyt värit ovat tricolour, punavalkoinen, mustavalkoinen ja brindle Jos tahdot tarkemman määrityksen väreistä suosittelen klikkaamaan tätä sivua: http://www.basenji.fi/rotumaaritelma.htm

Oma basenjini on helppo ja kiltti, enkä ikinä ole ymmärtänyt ihmisten vöyhötystä siitä kuinka basenji on kauhean hankala koira, peruskäytöstavat oppi jo aivan pentuna, ei purrut käsiä ja oppi sisäsiistiksi erittäin nuorella iällä, tietty oma panos painaa tässä kohtaa paljon. Varmasti löytyy myös kovakalloisempia yksilöitä. Maailman sosiaalisin koirahan basenji ei missään nimessä ole ja aikuisena ''omilla kulmillaan'' samaan sukupuoleen törmätessä saattaavat käyttäytyä remmissä tosi rumasti, mutta tämäkään ei päde kaikkiin yksilöihin. Olen tavannut myös aikuisia basuja jotka ikään ja sukupuoleen katsomatta heiluttavat kaikille häntää ja ovat valmiita leikkimään hyvässä hengessä. Deralta tahtoisin kysyä miksi tutuillasi on niin negatiivinen kuva basenjista?

Basenji on mielettömän älykäs koira, mutta hankaluuden tekee se, että miellyttämishalu on lähes täysi nolla. Vaikka basu käskyt oppisikin niin siitäkin huolimatta se tulee aina harkitsemaan mitä hän hyötyy niitä noudattamalla. Basenji on myös erittäin laumakeskeinen koira ja harvemmin se on mielettömän innokas ja ihastunut muita ihmisiä kuin omansa kohdatessaan, esim. kun luokseni tulee vieraita ihmisiä kylään niin basu menee ovelle ja katsoo kuka tuli mutta sen jälkeen yleensä vetäytyy omiin oloihinsa makoilemaan ja suosikkipaikka on tietysti auringossa ;)
Basenji hakeutuu lämpimään, omani nukkuu mieluusti peiton alla jalkopäässä ja saunoo kanssani. Vihaa vettä ylikaiken, suihku on ainainen tappelu ja samoin lenkitys märällä kelillä, on kunnon itsepäinen pässi ja ulkoilu on silloin lähinnä perässä raahaamista.

En tiedä olenko erityisen rakastunut varsinaisesti rotuun, mutta ainakin omaani olen. Koirakin kun aina on yksilö. Mutten usko että voisin kuvitellakkaan omistavani enää mitään toista rotua, vaikka mielettömän koirarakas olenkin ja pidän lähes poikkeuksitta kaikista koirista. Erityis plusssaa ovat tietty basenjin haukkumattomuus, syötävän suloinen ja rakastettava pään ilme, sekä sen siisteys.

kattila kirjoitti:

, enkä ikinä ole ymmärtänyt ihmisten vöyhötystä siitä kuinka basenji on kauhean hankala koira,

Hankaluus on tietysti katsojan silmissä, mutta kyllä minusta vahvasti metsästysviettistä koiraa, joka ei välttämättä tule laumassa toimeen ja jolla ei ole lainkaan miellyttämishalua voi kutsua hankalaksi. Tai siis hankalaksi moneen elämäntilanteeseen ja koiratalouteen (kuten omaani). Minusta on hienoa, että esim. rotuyhdistyksen sivuilla näistä asioista puhutaan avoimesti eikä sorruta vain ylistämään rotua maasta taivaaseen. Silti joissain takaraivoni perukoilla elää edelleen toive, että ehkä joskus kuitenkin...

On subjektiivista mikä on kenellekkin hankalaa, ja koiraa hankkiessa todella täytyykin miettiä mitä ominaisuuksia ja piirteitä itse koirassaan arvostaa ja haluaa nähdä. Basenji on primitiivinen rotu ja jokaisen, joka basenjin meinaa hankkia tulee ymmärtää, mitä tämä alkukantaisuus koirassa tuo mukanaan. Jos basenjin hankkiessaan ymmärtää ettei kyse ole minkäänsortin palveluskoirasta niin pärjää pitkälle ;)

Ei varmasti ole kaikille vaikea rotu, mutta yleisestä näkökulmasta se ei ole verrattavissa esimerkiksi noutajiin tai paimenkoiriin tms. Se juuri tekee siitä monen silmissä "hankalan", koska se ei todellakaan sovi joka kotiin. Basenji on rotuna omasta mielestä erittäin hieno, kuten jo aiemmin sanoinkin, mutta mun mielestä olisi vaan sulaa hulluutta ottaa koira, josta jo etukäteen tietää ettei sen kanssa pärjää/tule toimeen. Tottakai hankaluus on katsojan silmissä, mutta täytyisi myös pystyä näkemään asia toisen silmälasien läpi. Kaikille ei vain sovi kaikki ja mitä minä koiraihmisiä tunnen, niin hyvin harvalle basenji sopii. Olen itse kiitollinen siitä, että kasvattaja jonka kanssa joskus basuista juttelin, sai minut vielä harkitsemaan tarkkaan onko basenji varmasti se "oikea" rotu minulle.

Tuttuni on useampaan basenjiin elämänsä aikana törmännyt ja poikkeuksetta joka kerta törmännyt enemmän tai vähemmän huonosti käyttäytyvään koiraan. Iso syyhän on remmin päässä, enkä nyt missään nimessä syytä rotua asiasta. Mutta ymmärrän kyllä, että antaa yksilöistä ja sitä kautta rodusta sangen huonon kuvan, jos kerta jokainen vastaantuleva jää negatiivisesti mieleen.

En missään vaiheessa väittänyt että basenji on rotu joka sopii kaikille, päin vastoin. Se on rotu, joka sopii ihmiselle joka tajuaa basenjin historian ja sen miksi se käyttäytyy kuten käyttäytyy. Ja jokaisen kasvattajan velvollisuus olipa sitten rotu mikä hyvänsä on varmistaa että ihminen joka koiran hankkii on tietoinen siitä mihin on ryhtymässä. Totesin vain itse tähän etten ole henkilökohtaisesti ymmärtänyt basenjin hankaluutta, koska itselläni ei hankalaa basenjia ole, väittäisin että keskivertoa reippaasti kiltimpi ja kuuliaisempi tapaus :) Tunnen monta basenjia ja minulla on rodusta runsaasti kokemusta ja edelleen uskaltaisin väittää kaikkien olevan yksilöitä :)
Remmikäytös ei ole parhaasta päästä omalla koirallanikaan, vetää kuin syötävä enkä ole keksinyt miten sen siitä saisi kitketyä pois. Ei vedä kun on herkkuja kädessä mutta jos ei ole herkkuja niin ei ole myöskään hyvin käyttäytyvää basenjia, tämä on inhottava esimerkki siitä mitä se käytännössä tarkoittaa kun miellyttämishalu puuttuu. Reviiritietoisuus on aikuisiälle se juttu mikä laittaa käyttäytymään inhottavasti muita koiria kohdatessa, eivät siedä ''omalla'' alueellaan, mutta tämän taas aiheuttaa se että basenji on alkukantainen rotu, jonka on pitänyt viidakossa puolustaa reviiriään selvitäkseen hengissä vuosituhansien saatossa... Niin moni asia tulee suoraan sieltä takaraivosta ettei siihen omistajakaan aina kummoisesti pysty vaikuttamaan ja se tulee basenjin kanssa myös hyväksyä.

Ohhoh! Täällähän on noussut pinnalle keskusteluakin näistä hienoista koirista :)
Kiinnostus rotua kohtaan ei todellakaan ole lopahtanut, vaan itseasiassa tänään laitoin eräälle kasvattajalle suorasukaisen kertomuksen meistä ja luonteistamme/tavoistamme ja tiedustelin häneltä että sopiiko basenji meille. Ajankohta alkaisi olemaan sopiva nyt kun on kaikenlaista sattumusta tullut, mutta katsotaan hiljalleen siirretäänkö vielä haaveiden kansioon. Kokemusta löytyy metsästyskoirien itsepäisyydestä, mutta ainahan niitä yksilöitä löytyy, suuntaan jos toiseenkin.

Onkos tuo reviiritietoisuus enemmän korostunutta uroksilla vai ovatko nartut myös yhtä ärhäköitä puolustamaan omaansa?

Ainoastaan omaan kokemukseen perustuen voisin sanoa, että nartut jopa ärhäkämpiä ja tietoisempia omasta tilastaan =)

10 vuotta sitten kun olin hankkimassa ensimmäistä basenjiani, niin rodun lukumäärä ja geenipooli oli aivan liian pieni, jolloin jouduttiin käyttämään huonoluonteisia yksilöitä jalostukseen. Nykyisin geenipooli on jo erittäin laaja ja Suomen basenjikanta lähes 1000 yksilöä. Siten viimeiset 5 vuotta on voitu rajata pois huonoluonteiset ja sairaat yksilöt ja basenjeista on saatu enemmän seurakoiramaisempia ja miellyttämishalusia harrastuskoiria.

Toki edelleen löytyy vanhanaikaisia kasvattajia, jotka jääräpäisesti jatkavat sellaisten basenjien käyttöä jalostukseen, jotka Suomen Kennelliiton jalostustavoitteiden puolesta pitäisi sulkea kokonaan pois jalostuksesta. Nämä kasvattajat ovat jämähtäneet kantanarttu -ajatukseen eli omaa kantanarttulinjaa on pakko jatkaa, vaikka mitä syntyisi.

Onneksi uudet tuulet ja uudet vastuntuntoiset kasvattajat ovat tulleet basenjimarkkinoille. Rodun taso ja maine paranevat, vaikkakin vanhat muistot (jopa vanhojen basenjien purema-arvet) eivät kovin nopeasti parane ihmisten mielistä. Basenjirodun tulee sopeutua nykyvaatimuksiin eikä pidä jankuttaa että basenji sopii vain harvoille ja valituille.
----------------------
Koska olen uusi taho tällä palstalla niin lienee syytä esitellä itseni. Hei! Olen Akwaba-kennelin kasvattaja ja tässä lisää itsestäni ja koiristani:
Ja tällainen nykybasenjin mielestäni tulee olla ja siksi aion teettää Rosalle lähitulevaisuudessa pennut!

Eihän tämä kaikista aktiivisin ketju ole, mutta osallistun silti :)

Minä sain ensimmäisen basenjini 10 vuotta sitten kun olin melkoisen nuori. Myönnettävä on, ettemme perheemme kanssa olleet kovin paljoa tiedostaneet, millainen rotu on oikeastaan kyseessä. Silloin rotu oli myös harvinaisempi kuin nykyään. Pentu kuitenkin tuli ja kaikki rakastuivat siihen. Olimme onnekkaita ja saimme myös sellaisen "tavallista helpomman" basenjin, kiltin, erittäin ihmisrakkaan, huomionkipeän ja siistin yksilön, joka ei ole elämänsä aikana tehnyt juuri minkäänlaista tuhoa (basenjit tunnettuja esim. sohvan tuhoamisesta). Kauheinta olivat satunnaiset karkailut, jotka ONNEKSI päättyivät aina hyvin. Huhhuh.

Mummeli on nykyäänkin muuten kiltti ja erittäin rauhallinen, mutta vanhalla iällä suhtautuminen muihin koiriin on erittäin huonoa, vain harva koira hyväksytään, muuten käydään päälle jos tilaisuus tulee. Ihmisiä kohtaan ei ole ikinä osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta, on ihan järjettömän huomionhaluinen! Se on varmaa, että vieraalla on samantien karvakaveri kyljessä kiinni, kun sattuu sohvalle istumaan.

Nyt minulla on kaksi basenjia, en tiedä miten olen tähän päätynyt :D Tai toki tiedän, mutta kai olen sitten yksi niistä monista, jotka rotuun hurahtavat. Sängyssä alkaa olla ahdasta kahden koiran välissä, mutta on tuo vain maaginen rotu. En voi kuin ihmetellä kun seurailen tuon pennun kasvamista, että hei, sehän on tosiaan ihan basenji. Toisaalta haaveilisin helposta ja "aina iloisesta" rodusta, jonka kanssa kaikki sujuisi kuin vettä vain. Sitten satun katsomaan kolmiopäideni kummallisia ilmeitä ja puuhia ja tajuan, että ainakaan tylsää ei tule koskaan olemaan!

Olen itse jo pitkään unelmoinut basenjista, mutta aiemmin matkustelun ja nyt opiskeluiden takia en ole mitään koiraa hankkinut. En ole myöskään nyt ihan lähtiulevaisuudessa koiran hankkimista suunnittele, mutta basenjikuume taas roihahti kun näin juuri bussissa aivan ihanan pikkutyypin!

Tiedän jo, että basenjit eivät ole miellyttämisenhaluisia ja että niillä on kova metsästyvietti, yms... mutta miten ne yleensä suhtautuu kissoihin? Meillä on ainoana lemmikkinä nyt bengalikissa, joka on kyllä hyvin ystävällinen, eikä näytä pelkäävän ulkoillessa isojakaan koiria... itseasiassa se menee vain vähän nuuhkimaan ja on kaikkien vieraidenkin ihmisten paras kaveri, joten uskoisin ainakin katin suhtautuvan mahdolliseen koiraan melko hyvin.

Mutjoo... toisaalta inhottavaa olla joustamaton ja pakkomielteinen, mutta musta tuntuu siltä, etten mitään muuta koiraa voisi huolia kuin basenjin :P