Koirat.com

En löytänyt tästä rodusta haulla keskustelua, joten ihan pakko oli itse kirjottaa avaus.

Minä alan siis olla jotenkin retkussa noihin whippetin ja lampaan risteytyksiin ja tässä syksyn mittaan on ihan vakavasti alkanut mielessä pyöriä, että jospa meidän seuraava "pieni koira" olisikin bedlingtoninterrieri. Ulkonäkö on vain niin täydellinen. Luonnepuolesta en kuitenkaan tiedä oikein mitään ja olisikin kiva kuulla teiltä palstan bedlari-immeisiltä, millaisia nuo niinkuin sitten oikeasti ovat kauniin kuorensa alla.

Pidän hieman itsepäisistä, oman arvonsa tuntevista koirista sellaisesta vinttikoiraluonteesta niin sanoakseni. Omapäisyys ja riistavietti koirassa eivät pelota. Liiallinen tuttavallisuus vieraita kohtaan on lähinnä kiusallista, mutta aggressiivisuuskaan ei ole toivottavaa. Omassa perheessä on useita lapsia eli leikkisyys, ihmisystävällisyys ja koko perheeseen kiintyminen on meidän perheen tulevalle koiralle varsin toivottavaa. Koira olisi tulossa ehkä kolmen vuoden kuluttua, jolloin nuorimmainen olisi noin nelivuotias eli sellaisessa iässä, jossa jo tajuaakin asioista jotakin.

Italiaanon jälkeen vannoin ettei meille tule puettavaa koiraa, mutta mutta.....

Niin ja tuo turkki, miten vaikea se sitten on pitää trimmissä, jos/KUN tahdon kuitenkin myös näyttelyissä seuraavan koiran kanssa käydä. Minulla on kokemusta vain afgaanin ja pk collien turkinhoidosta ja ne ovat kumminkin ei-trimmattavia rotuja, joten tuo trimmaaminen mietityttää aika lailla.

No, onhan minulla tässä aikaa miettiä ja perehtyä rotuun. Jatkossa varmasti tulen jossain näyttelyssä bedlarinomistajia jututtelemaan.

Mulla olikin tänään päivällä mielessä, että pitää tänne bedlari-ketju väsätä! Mutta enpä kerenny. :) Musta nyt ei oo kovin sulle varmaan apua vielä, kun niin uutta mulle tämä bedlarin kanssa eläminen.

Meillä on kyllä tarkotus alkaa näyttelykehiä kiertämään ja sinne eteläänki lähtä sitten, joten meihin saa sitten tulla tutustumaan.

Turkinhoidosta. Minä oon sitä käyny kattomassa Tigrun luona ja Tigru mua nyt alussa opastaa ja neuvoo. Ja hoitaa nyt nuo pentuturkin trimmaukset. Mutta kokoajan opettelen itse, haluan kyllä oppia sen tekemään. Toki meillä on sitten se, että kun näyttelyissä halutaan (korjaus, minä haluan) alkaa käydä, niin ei sitä turkkia kovin auta itsellä mennä sohimaan ihan millon huvittaa. Kasvattajat ovat myös hyvin halukkaita trimmaamaan, tosin meillä on välimatkaa se reipas 300km, joten ei sinne tule ihan päiväreissulle lähdettyä kun lähempääkin osaava ihminen löytyy.

Minä oon jotenki ollu siinä käsityksessä, että bedlarit on hyvinki innokkaita vieraisiin tutustujia. Mutta ei Lotta ainakaan vielä ole ollut kiinnostunut muista ihmisistä ku minusta ja toisista vasta pitemmän yhdessäolon jälkeen. Meillä on käynyt vieraita, eikä se ole käynyt kun pitkän ajan päästä vähän nuuskasemassa, muuten on hommannut omiaan. Ulkona se ei ole kiinnostunut kenestäkään.

Luonteeltaan Lotta on hyvin räväkkä, reipas, touhukas ja ennenkaikkea rohkea. Se ei säpsähä pienistä ja jos säpsähtää, niin tokenee nopeasti. Se on myös sinnikäs! Se on vissiin päättäny, että se tahtoo tulla sohvalle ja piru kun se sinne koittaa kiivetä vaikka etujalat just ja just yltää siihen penkille!

Pukemista minä en koe haittana. Paitsi nyt on aika vaikeeta kun pupelo kasvaa varmaan aika hyvää tahtia ja ei oikein ulkona tarkene, joten on haasteellista kehitellä sille päälle jotain että ulkona viihtyisi.

Tämän enempää en nyt näin neljän päivän kokemuksella osaa sanoa

Huomenna mennäänki sitten Lotan kanssa ensimmäisille leikkitreffeille, mun kaverin walesinspringeritytön kanssa niitten pihalle leikkimään. Tytöillä on ikäeroa kolmisen viikkoa, ihan kiva nähä miten toisen pennun kanssa leikki sujuu kun on tottunu leikkimään aika rajusti nyt Pepin kanssa.

Nukka on luonteeltaan mulle täysi kymppi. Se on rohkea, iloinen ja posiitivnen ja rakastaa olla kaikessa mukana. Lotan tavoin ei turhasta hätkähdä ja palautuu nopeasti. Ja niitä vieraita rakastetaan aika ylitsevuotavasti joskus, ja se on mun kokemuksen mukaan aika yleistä muutenkin. Nukka on kiltti ja yllättävän tottelevainen. Se on osoittanut mystisiä kykyjä myös tottelevaisuuspuolella. Kotona ollaan aika rauhassa, ei liikaa rieku ja pidä itsestään turhaa meteliä. Sisällä ei ole haukkunut vielä koskaan, joka näin kerrostaloon sopii hyvin.

Lapsien kanssa uskoisin tulevan hyvin toimeen, kun pennusta asti on. Ystävällinen rotu kyllä on. Leikkisyyttäkin riittää, ainakin vielä, mutta kakarahan tuo vasta on. Leikkiin kun leikkiin se lähtee mukaan. Meillä Nukka on mun koira enemmän, mutta molempiin se on kiintynyt, samoin kun meidän perheenjäseniin, joita useimmin tavataan. En koe rotua vahvasti ns. yhden ihmisen koirana, mutta kaikki ovat toki yksilöitä.

Päin vastoin kuin Lotta, meillä pienestä asti halusi tervehtiä ulkonakin vieraita ja oli kiinnostunut kaikista. Se oli kyllä välillä hiukan ärsyttävää. Tässä on paljon yksilöeroja. Onpa tuo joskus lirauttanut ilopissatkin tuntemattomalle, kun on joku lässyttänyt. :D

Turkkia ja trimmin ylläpitoa en koe vaativaksi, koska tykkään turkkia laittaa. Jos pärjäät afgaanin kanssa, pärjäät kyllä tuonkin kanssa. Trimmin voi alkuun tehdä vaikka joku muu. :) Itsekin sitä nyt opettelen. Pukea joutuu tosiaan ja se on mun mielestä ainoita miinuksia rodussa.

Mitähän näistä nyt runoilisi... Kirjoitan jotain nyt ja kysy sitten?

Bedlingtonit eivät ole kovin omapäisiä. Tai onhan niillä oma tahto ja kyllä ne sitä mielellään toteuttaa jos niiden vaan antaa (ja nartut varsinkin osaavat olla välillä kierojakin kun jotain haluavat) mutta kun nää on kuitenkin luonteeltaan pehmeitä niin aika nätisti ne uskoo jos niille vaan sanoo että mitkä ne säännöt on ja mitä saa tehdä ja mitä ei. Pehmeyden ansiosta nää myös oppii asioita oikeasti aika nopeasti ja on yleensä aika fiksujakin. Sen sijaan ne ei tykkää totella vaan tottelemisen ilosta vaan niitä pitää osata vähän motivoida. Mikään toko tai muu sellainen missä samaa asiaa pitää toistaa ja hioa monta kertaa ei sen takia ole bedlingtonin kanssa välttämättä kauhean hauskaa.

Riistaviettiä on jonkin verran. Riippuu kovasti koirasta. Saalisviettiä sen sijaan on lähes kaikilla. Toki senkin määrä vaihtelee ja paljon vaikuttavat koiran kokemukset. Omat koirat lähtevät kaikki taatusti liikkuvan saaliin perään, mutta tulevat sieltä yleensä takaisin heti kun saalis menee hukkaan (eli aika nopeasti). Savu on nyt alkanut etsiä saalista myös ilmavainulla mikä on aika ärsyttävää... Tosin ilmavainulta sen saa kutsuttua takaisin, ajolta ei (enkä edes yritä enää siinä vaiheessa koska musta se on epäreilua koiraa kohtaan kun se ei vietiltään pysty tottelemaan jos viettiä on paljon... pyrin siis tarkkailemaan itse ympäristöä ja kutsumaan koirat luo ennen kuin ne hoksaavat saaliin).

Osa bedlingtoneista on hyvinkin tuttavallisia vieraita kohtaan, osa ei. Riippuu kovasti koirasta siis. Ihmisystävällisiä ja lapsiystävällisiä nämä ovat jos vaan lapsilla on säännöt (ja koiralla tietty kans). Bedlington on itseasiassa sisätiloissa yleensä aika huomaamaton jos mitään ihmeellistä ei tapahdu. Useimmiten se makoilee jossain. Mutta jos sen kanssa leikkii ja jos se on pennusta asti opetettu leikkimään ihmisen kanssa niin se kyllä tykkää leikkiä ja innostuu siihen. Eli bedlington on rauhallinen ja huomaamaton kunnes sille tarjotaan jotain kivaa tekemistä. Mä tykkään näissä just siitä että ne tykkää kovasti olla kyljessä rapsutettavana ja hellittävänä, mutta ne osaa jättää rauhaan jos haluaa tehdä jotain rauhassa ja toisaalta niistä saa touhukaverin jos tekee mieli touhuta jotain. Aika sopeutuvaisia otuksia siis.

Turkki onkin sitten oma lukunsa. Siinä tärkeintä on säännöllisyys. Se että turkkia pitää hoitaa enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Vaikeaa se ei musta ole. Edes näyttelytrimmi ei ole mikään mahdoton opittava ja yleensä kasvattajat ovat valmiita auttamaan trimmin kanssa (sekä trimmaavat näyttelyyn että opettavat trimmamista). Sen sijaan varsinaiset koiratrimmaajat eivät yleensä osaa näyttelytrimmiä tehdä. Aikuisen koiran turkki on syytä käydä läpi viikottain. Karstata ja kammata (ei vie mahdottomasti aikaa 15-30min). Koira pestään kun se on likainen (=oikeasti näkyvästi likainen tai jos turkki alkaa takkuuntua) ja pesu vie aikaa n. 30min. Trimmaus on syytä tehdä 4-6 viikon välein ja siihen menee 3-4h kotitrimmiin, näyttelytrimmiin sitten mahdollisesti kauemmin. Tällaisella rytmillä se turkki pysyy koko ajan perussiistinä. Kotikoiran turkin hoidon ei pitäisi olennaisesti erota näyttelyturkin hoidosta sillä se on osa koiran hyvinvointia. (Toki turkin pituus voi sitten olla eri ja erilaiset virheet trimmissä saa anteeksi kotitrimmin kans). Paras konsti saada turkin hoidosta kunnolla selkoa on käydä katsomassa sitä jonkun bedlingtonin omistajan luona ja sama homma luonteen kanssa. Nakkaa vaikka yksäriä että missä päin olet niin voin vinkata sopivaa paikkaa kyläilyyn :) (ja kylään saa tietysti tulla vaikkei rotu olisi ihan varmakaan, koska ideanahan on nimenomaa löytää oikeat ihmiset näille ja silloin ei tarvikaan olla varma aluksi)

Kiitoksia teille vastauksistanne. Aivan varmasti, jos tähän rotuun päädytään niin jonnekin ängetään kylään tutustumaan turkinhoitoon ja muutenkin koiriin kotioloissa, mutta ihan vielä ei ole se aika. Katsellaan ensin ensivuoden näyttelyissä kehän laidalta. Nyt minulle on tosiaan keväällä tulossa afgaani yhteisomistukseen äitini kanssa ja seuraavan oman talouden koiran aika on sitten muutaman vuoden kuluttua, kunhan saadaan gaani aikuiseksi.

Ei minua se viikottainen kampaus mitenkään kammota tai pelota, siitä tiedän kyllä selviytyväni. Se, mikä mietityttää on juurikin trimmaus ja trimmin ylläpito. Lyhyehklöstä trimmailuvälistä päätellen turkki taitaa kasvaa melkoisen nopeasti. Silloin olisi varmaan mahdollista toisinaan myös näyttelyissä käyvällä koiralla pitää kotitrimmiä vaikka talvikaudella ja leikata se oikeaoppinen näyttelylook esiin sitten näyttelykauden ajaksi? Afgaanillahan turkki on pidettävä pitkänä, jos näyttelyissä aikoo käydä vaikka harvakseltaankin, kun sen turkin alasleikkaamisen jälkeen menee pari vuotta ennenkuin se on taas täyspitkä. Rodun tuntevan trimmaajan löytäminen olisi varmasti haaste sinänsä, siksi tällaisen koiran hankinnassa olisi tosi mukavaa löytää kasvattaja, joka ei olisi ihan toisella puolella Suomea.

Luonne vaikuttaa kyllä varsin mukavalta. Etenkin tuo sisätiloissa omissaoloissaan viihtyminen, juuri tuota tarkoitin "vinttikoiraluonteella", että osataan olla vaatimatta jatkuvaa huomiota ja tekemisen keksimistä. Tokihan sitä huomiota saa vaatia, mutta ei ihan mahdottomuuksiin koko ajan olla vieressä vikisemässä. Minulla on ollut terriereistä, etenkin pienemmistä, se kuva, että ne kaikki ovat mahdottoman ärhäköitä, jääräpäisiä, höseltäviä duracell-pupuja, jotka eivät osaa rauhoittua ja olla aloillaan.

Tuttavallisuus vieraita kohtaan ei sekään ole mikään mahdoton siedettävä, kun onhan se kuitenkin aikalailla koulutuskysymys miten oma koira sitten suhtautuu vaikkapa vastaantulijoihin lenkillä. Meidän lasten kanssa tuskin tulee olemaan mitään ongelmaa pennun kanssa, nuo kun ovat kumminkin tottuneita elämään koiran kanssa, tällä hetkellähän meillä on yksi porokoira, lisäksi vanhempieni luona asuva italiaanovanhus vierailee meillä usein samoin veljen sakemanniin ovat tottuneet. Jatkossa myös se afgaani tulee ajoittain olemaan täällä etenkin sitten "näyttelykaudella". Meillä on ollut myös italiaano ja afgaani yhtä aikaa niin ettei edes kokoero taida tässäkään haitata koirien leikkejä.

Mun kokemuksen mukaan bedlington on aika erilainen, kuin nuo pienet terrierit, jotka saattavat olla tosiaan ärhäköitä ja ylienergisiä. Tokihan luonne-eroja on rodun sisällä runsaastikin, mutta ei nää mitään russeleita ole kuitenkaan. :) Nukka ei ainakaan käyttäydy sillä tavalla, eikä muutkaan tuntemani bedut.

Kysy toki lisää, jos tulee mieleen, varmaan kaikki vastaa parhaansa mukaan. Ja toki muutenkin on ihan kiva omasta rodusta jutella, kuin tuo rotufoorumi on aivan kuollut.

Täältä löytyy toinen bedlingtonia harkitseva. Toisen koiran hankinta olisi ajankohtainen aikaisintaan ensi kesänä. Kaikenmaailman rotuja oon miettinyt kunnes keksisin bedlingtonin. En ole ikinä terrierestä kauheasti pitänyt, mutta tämä tuntuu erittäin hyvältä vaihtoehdolta meille Vielä kun livenä pääsee tutustumaan.

Kotoa löytyy ennestään cottoni, joten turkin puunaamiseen olen tottunut. Vaikka tarkotus oli etten toista turkkirotua hommaa, mutta ei bedlingtonin turkki kuitenkaan vaadi jokapäiväistä laittoa niin kuin cottonin. Trimmauksen olisin valmis opettelmaan, mikäli läheltä ei sattumoisin löydy jotain hyvää trimmaajaa. Tuosta karvanlaadusta jäin miettimään, joutuuko kurakeleillä joka lenkin jälkeen pesemään ja kuivaamaan koiran tassut? Siis tarttuuko siihen samalla tavalla kaikki risut ja hiekat kuin cottonilla? Tämän nimittäin koen erittäin rassaavaksi hommaksi, vaikka rutiinilla alkaa sekin jo mennä

Vielä muutama (typerä? ) kysymys vielä koulutuksesta jospas joku jaksaa vastailla. Yksilöittäin löytyy toki eroja, mutta noin yleisesti bedlingtonin saa kuitenkin motivoitua nameilla tai ruualla? Entäs vapaanapito? Tykkään käydä muutaman kerran viikossa koiran kanssa metsällä missä saa rällästää vapaana. Luin tuon kohdan riista- ja saalisvietistä, mutta voiko muuten pitää koiraa vapaana ns. huoletta? Tiedän, että luoksetulo on hyvin pitkälti myös koulutuskysymys, mutta miten teillä toimii tuo luoksetulo vapaana?

Lotta on kasvanu ihan älyttömästi! Sillä on jaloissa pituutta jo ainaki metri (no, ehkä liioittelen ) ja se on muutenki muuttunu vähän "oikian bedlingtonin" näköiseksi. Vuodenvaihteen jälkeen Tigru sitten trimmailee Lotan, jännä nähdä kuinka pikkumuori muuttuu :)

Jeppe kyllähän niitä risuja jalkoihin jää. Meillä on sitä varten metsähaalari, niin ei tarvitse huuhtoa kuin tassut. En kyllä föönaa yleensä, jos pelkät tassut tai jalat pesen. Turkki kuivuu nopeasti itsekseenkin.

Meillä vapaanapito onnistuu ongelmitta. Koira on ilmeisesti sen verran laumasidonnainen, ettei vapaana ollessa kyllä kymmentä metriä kauemmas lähde. Jää yleensä odottelemaan, jos tullaan jäljessä. Kyllähän se rusakon perään varmaan lähtisi, tosin niin lähtee moni muukin koira. Myös koulutus ja motivointi on ollut tosi helppoa. Nukka hyppää ruuan eteen vaikka voltin. Tällä hetkellä mennään toko jatkokurssilla. Hyvin on mennyt ja kisatkin on käynyt mielessä. Tääkin on aika yksilöllistä, esim. Nukan emä on sellanen hönö, ettei siitä tokoon varmaan olisi.

Cotonin omistaneena, kyllä, turkki on helpompi. Trimminkin oppii itse. Käy ihmeessä tutustumaan rotuun livenä, jos on sellaiseen mahdollisuus. :)

Kun tuo meidän porohölmö tänään hukkasi taas kerran korvansa lenkillä ja pinkoi myyriä tervehtimään niin tulipa vain mieleen sellainen, että miten isoja eroja bedlareilla on riistavietin suhteen. Kun porokoirilla tuntuu tuo riistavietti menevän aika paljon suvuittain, joillain sitä ei juurikaan ole ja toiset taas kuvittelevat olevansa suuria metsästäjiä. Bedlingtonhan on kuitenkin omapäinen metsästyskoira alunperin, ja ilmeisesti sitä edelleen alkuperäiseen tarkoitukseenkin käytetään joten ovatko erot vietissä enemmän ihan yksilökohtaisia vai suvuittain esiintyviä.

Minä pidän kyllä omapäisistä koirista, mutta joskus ottaa pattiin, kun korvat katoavat aina, kun joku ihana myyräntuoksu tulee nenään... olisi ihan kiva, jos sukulaisten perusteella pystyisi edes jotain päättelemään siitä pennun todennäköisesti tulevasta luonteesta.

Ebelin kertomasta voisi kyllä päätellä, että erot ovat enemmänkin yksilöiden kuin sukujen välillä, jos/kun emä ja pentu ovat yö ja päivä.

Kiitos Ebeli vastauksesta! :) Bedlington on kyllä semmoinen minkä voisin meille hyvin kuvitella. Netistä on löytynyt hyvin kattavasti tietoa, niin täytyy tosiaan kevään aikana koittaa päästä tutustumaan rotuun vielä livenä.

Yksi asia tupsahti mieleen... Kun oikeastaan perimmäinen syy, miksi italiaanoa meille ei enää ikinä tule on se, että niitä on niin mahdoton saada sisäsiisteiksi. Miten on bedlingtonilla sisäsiisteyden laita. Olen monesta hennommasta pikkukoirasta kuullut samaa kuin italiaanoista, että niiden kohdalla täydestä sisäsiisteydestä voi vain uneksia. Bedlingtonhan ei ole ihan pieni koira, joten toivottavasti niissä ei ole tätä äärimmäisen ärsyttävää piirrettä. Itseäni asia ei sinänsä haittaisi, kyllähän ne pissat pyyhkii rätillä ja kikkareet kerää, MUTTA tuo mies, on kumminkin ajateltava häntäkin ja hän ei voi sietää sisälle ruikkivia koiria. Sanokaa ettei ole mahdotonta opettaa siistiksi!

^ Noh, Lotta on nyt tasan 3kk ja tässä kuukauden aikana on ollu ihan ehkä viitisen päivää kun se ruikki jostai syystä lattialle. Osaa pyytää pihalle (kun vaan huomaisin ite että se istuu oven eessä). Muuten tekee paperille. Joskus sihti ei oo ihan kohillaan, mutta lasken ne osuneiksi kuitenki

Lotta katsoo vuoteen 2011 (jota se ehti elää hurjat kolme kuukautta)


ja lähtee


kiitämään kohti vuotta 2012

No ei tosiaan ole mahdotonta oppia sisäsiistiksi, mun kuuleman mukaan lähes kaikki on oppinut todella helpolla. Meilläkään ei oikeastaan koskaan ole sisälle pissattu, muuta kun hädän yllättäessä yhtäkkiä, aina yrittää parhaansa mukaan pidättää. Nykyään vahinkoja ei oikeastaan edes satu. Kakat tuli kerran sisälle pentuaikana. Italiaanoillahan tuo on vissiin aika yleinen ongelma tosiaan. Yleensä kai urokset oppii hieman narttuja nopeammin.

Tosta vietikkyydestä on vaikea sanoa yleisesti, mutta pääasiallisesti bedlington ei ole verrattavissa esim. porkkikseen. Eli korvat tuskin katoavat samalla tavalla hajulle, eikä kovin moni pelkkää hajua lähde seuraamaan, vaikkei sekään toki mahdotonta ole. Esim. Tigrun Savulla taitaa tätä taipumusta nykyään olla. Ja Ransa, tse asiassa Nukka on hyvin samankaltainen kuin emänsä, rauhallinen ja helposti lähestyttävä iloinen koira. Ne on joissain asioissa ihan kopioita toisistaan, mutta tuo koulutettavuus taitaa olla isoimpia eroja, mitä näillä on. Toki emän luonne antaa jotain osviittaa, itse halusin juuri ko. koiralta pennun (kahdelle nartulle tuli lähes yhtäaikaa) ja sain kyllä mitä tilasin. Plussana sitten vielä vähän enemmän.

Missäs päin jeppe asuu? Voi vinkkailla sitten, missä pääsee rotuun tutustumaan. :)

Ransa kirjoitti:

Lyhyehköstä trimmailuvälistä päätellen turkki taitaa kasvaa melkoisen nopeasti. Silloin olisi varmaan mahdollista toisinaan myös näyttelyissä käyvällä koiralla pitää kotitrimmiä vaikka talvikaudella ja leikata se oikeaoppinen näyttelylook esiin sitten näyttelykauden ajaksi?

Jos turkin vetää alas niin kyllä siinä melkein vuosi menee ennen kuin se on täydessä näyttelymitassa. Mutta toki hiukan iisimmin voi elellä esim talvella ja kiertää näyttelyitä sitten kesällä tai päin vastoin.

Jeppe kirjoitti:

Tuosta karvanlaadusta jäin miettimään, joutuuko kurakeleillä joka lenkin jälkeen pesemään ja kuivaamaan koiran tassut? Siis tarttuuko siihen samalla tavalla kaikki risut ja hiekat kuin cottonilla? Tämän nimittäin koen erittäin rassaavaksi hommaksi, vaikka rutiinilla alkaa sekin jo mennä

Vielä muutama (typerä? ) kysymys vielä koulutuksesta jospas joku jaksaa vastailla. Yksilöittäin löytyy toki eroja, mutta noin yleisesti bedlingtonin saa kuitenkin motivoitua nameilla tai ruualla? Entäs vapaanapito? Tykkään käydä muutaman kerran viikossa koiran kanssa metsällä missä saa rällästää vapaana. Luin tuon kohdan riista- ja saalisvietistä, mutta voiko muuten pitää koiraa vapaana ns. huoletta? Tiedän, että luoksetulo on hyvin pitkälti myös koulutuskysymys, mutta miten teillä toimii tuo luoksetulo vapaana?

Kurakeleistä: joutuu. Ainakin huuhtaisemaan ellei pesemäänkin. Föönaaminen ei ole pakko, mutta toki ne pitää vähintään pyyhkeellä kuivata. Tosin bedlingtonin pesu ja kuivaus vie aika tavalla vähemmän aikaa kuin cottonin... Kolmen koiran tassut pesee mainostauon aikana. ;)

Risut ja hiekka tarttuu jos ne ovat märkiä. Samoin muut roskat ja tietyt siemenet ovat ihan järkyttäviä...

Bedlingtonin motivointi... hmm... vaihtelee aika paljon koirasta toiseen. Ja hyvinkin paljon riippuu siitä miten sitä motivoi ja kuinka sitä on pennusta asti opetettu olemaan.

Vapaana pito onnistuu (meillä ollaan vapaana aika lailla jatkuvasti), mutta saalisviettiä löytyy lähes jokaiselta bedlingtonilta. Riistavietin määrä sitten vaihtelee. Paljolta säästyy kun katsoo missä koiransa irti laskee ja pitää silmät auki lenkillä. Meillä kaikki tulevat luokse jos ehdin kutsua ne ennen kuin havaitsevat saalista. Saaliin näkemisen jälkeen on enää ihan turha edes kutsua.

Ransa kirjoitti:

Kun tuo meidän porohölmö tänään hukkasi taas kerran korvansa lenkillä ja pinkoi myyriä tervehtimään niin tulipa vain mieleen sellainen, että miten isoja eroja bedlareilla on riistavietin suhteen. Kun porokoirilla tuntuu tuo riistavietti menevän aika paljon suvuittain, joillain sitä ei juurikaan ole ja toiset taas kuvittelevat olevansa suuria metsästäjiä. Bedlingtonhan on kuitenkin omapäinen metsästyskoira alunperin, ja ilmeisesti sitä edelleen alkuperäiseen tarkoitukseenkin käytetään joten ovatko erot vietissä enemmän ihan yksilökohtaisia vai suvuittain esiintyviä.

Riistavietin suhteen on isoja eroja. Osalla sitä ei ole lainkaan. Osa jäljestää jos tuoksu sattuu nenään leijailemaan ja osa etsii aktiivisesti itse saalista. Jossain määrin kai voisi olettaa tän asian menevän suvuittainkin, mutta kyllä ne aika pitkälle on myös yksilöeroja. (lienee parempi etten kommentoi mitään siihen metsästyskoira-asiaan...)

Sisäsiisteydestä: bedlington ei ole mahdoton koulutettava sisäsiisteyden suhteen. Oppivat yleensä aika nopeastikin, varsinkin urokset ja ovat siinä aika ehdottomia. Mutta nartuilla erityisesti juoksujen aikaan voi tulla takapakkia, ei kaikilla eikä edes valtaosalla mutta täysin varmasti ei voi luvata etteikö nartulla voisi juoksujen aikaa tapahtua vahinkoa sisällekin. Ei missään nimessä kuitenkaan voi puhua samanlaisesta tilanteesta kuin monilla pikkukoirilla joissa jo oletusarvo on että koirat eivät ole sisäsiistejä...

Kiitos taas vastauksistanne.

Hyvä juttu, että sisäsiisteys on saavutettavissa suht helpolla. Nartun juoksuaikainen lorauttelu ei haittaa mitään, kun sen ymmärtää miehenikin, että silloin ei koira ole ihan oma itsensä.

Kyllä tämä todella voisi olla se meidän seuraava koira, kunhan vain muun perheen vielä saan hyväksymään tuon ulkonäön täysin... Pitää kyllä jossain vaiheessa lähteä katsomaan livenä niin luultavasti se ihastus sieltä tulee muillekin.

Ebeli kirjoitti:

Missäs päin jeppe asuu? Voi vinkkailla sitten, missä pääsee rotuun tutustumaan. :)

Turussa asustellaan. :) 21.-22. päivä on Turun messukeskuksessa kv näyttely, johon ajattelin mennä muutamia rotuja kattelemaan. Jos vaan saan töistä vaihdettua vuorot pois., muuten joutuu jättää väliin.

Vähän ot, mutta minua siis toisinaan aärsyttää Minnissä juuri se, että tuo etsii riistaa ja lähtee hajujen perään. Jos koira lähtee edestä juoksevan pupun perään niin sellaisesta ei ole haittaa. Varsinkaan, jos lähtee lähinnä vain näköhavainnosta kuten vinttikoirat. Siitä on kokemusta, että sellainen ajo ei kauan jaksa kiinnostaa, kun saalis pääsee piiloon. Sen sijaan tuo korvien hukkaaminen hajujen perässä voi olla tosi tosi tosi ärsyttävää. Sopii hyvin minulle, jos bedlington on enemmän silmä- kuin nenäkoira.

Meillä meni eilen myyrä nenän edestä, mutta tuo ei sitä nähnyt, niin eipä sitten ollu tietoinen koko myyrästä. En tosin tiedä, kuinka tollaset pienet elukkaiset yleensä edes houkuttelee perään hajulla.

Vois tulla kyllä jo kunnon talvikelit, niin ei tarttis enää katsella kuraisia pieniä tassuja.

ransa kirjoitti:

Vähän ot, mutta minua siis toisinaan aärsyttää Minnissä juuri se, että tuo etsii riistaa ja lähtee hajujen perään. Jos koira lähtee edestä juoksevan pupun perään niin sellaisesta ei ole haittaa. Varsinkaan, jos lähtee lähinnä vain näköhavainnosta kuten vinttikoirat. Siitä on kokemusta, että sellainen ajo ei kauan jaksa kiinnostaa, kun saalis pääsee piiloon. Sen sijaan tuo korvien hukkaaminen hajujen perässä voi olla tosi tosi tosi ärsyttävää. Sopii hyvin minulle, jos bedlington on enemmän silmä- kuin nenäkoira.

Meillä etsii riistaa aktiivisesti vain Savu. Ja sekin vain jos ollaan samassa paikassa vasta riistaa nähty. Syksyllä se oli suorastaan rasittava kun näki teeri parven ja etsiskeli sitten teeriä vielä pari viikko ko tapauksen jälkeen samasta paikasta. Ilmeisesti ne tuoksuu huomattavan hyvältä koska niitä oikeasti etsittiin nenä maassa. Nyt se on taas lopettanut ko elkeet ja tuokin oli tosiaan seurausta siitä että suoraan nenän edestä pölähti parvi lentoon. Yleensä lähtevät vain jos nenän edestä menee rusakko (viimeisen vuoden sisällä yhden kerran on myös koirat nähneet pupun, mä olen nähnyt niitä useamminkin, mutta kun ne nököttää paikallaan ja me vaihdetaan suuntaan niin koirat ei ehdi niitä tajuta ees). Sitten juoksevat sen perässä kunnes hukkaavat sen. Yleensä hukkaavat aika pian kun maasto on metsäinen ja rusakko kääntyy. Sen jälkeen hipsuttavatkin takaisin kun muistavat että niillä on emäntäkin jossain. Mikään pienempi saalis niitä ei kiinnosta ja linnuistakin vaan nää metsäkanalinnut.