Koirat.com

Ihanaa mill!! <3 Onnea rinsessasta! Todellakin, arvasin että jotakin siellä ahkeroidaan kun ei sinua näkynyt missään. Voi että, nyt on sitten kuviot hetken aikaa ihanasti sekaisin.

mill, onnea pienokaisesta!

Kiitos onnitteluista! :)

Kyllä se elämä muuttui yhdessä yössä erilaiseksi, ja Mistyn varmaan kaikkein eniten. Sillä oli melko vaikeaa kun palasi mun vanhempien luota hoidosta maanantaina. Koko päivän ja illan se oli ihan apaattinen, ei innostunut mistään ja vältteli meitä. Ei tullut luokse itse ja kun pyydettiin, tuli korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Päivälenkilläkin miehen kanssa oli ollut ihan masentunut. Piristyi hieman kun huomasi että mä lähden sen kanssa iltakävelylle, mä kun yleensä hoidan kaikki lenkitykset ja mies on mukana viikonloppuisin. Eilen se alkoi onneksi pikku hiljaa olla pirteämpi, ilostui jo kun pyydettiin sitä luokse ja huomioitiin, ja kerjäsi masurapsutuksia. Tuli jopa illalla hakemaan mua leikkimään ja ulkona oli oma iloinen itsensä. Kävi oma-alotteisesti nuuskimassa vauvaa ja antoi pienen pusun nenän päähän. Tänään on ollut vielä vähän enemmän oma itsensä, onneksi. Itsellä oli jo maanantaina tosi surullinen olo vaikka osasi aavistaakin, että vaikeuksia tulee, oli silti vaikea nähdä Misty niin onnettomana. Onneksi se nopeasti tottuu. :) Tänään vaunulenkillä naapurit ihasteli pikkuista ja Misty asettui uljaasti korvat pystyssä vaunujen viereen, ihan kuin olisi esitellyt pikkuista että se on hänen uusi ihminen. :D

Haaveissa olisi hankkia kaveriksi collienpentu, mieluiten tietty mahdollisimman pian mutta tuntuu että kaikki pennut ovat trikki-merle yhdistelmistä ja haaveilen soopeliuroksesta. Oon katsellut aktiivisesti pentuja yli puolen vuoden ajalta ja huomannut ikävikseni collien muuttuneen todelliseksi turkkiroduksi, suositaan mahd villavia ja karvaisia vanhempia, nartut tuntuvat olevan kooltaankin suht pieniäkin. Pidän itse colliesta jolla on turkkia mutta sen rakenne näkyy silti turkin altakin eikä karvankärjet laahaa maata. Ja tämän lisäksi luonteen on oltava kunnossa, samoin terveyskin. Voih, mistä löytäisinkin täydellisen pennun itselleni..

Monesti on ollut rodun vaihto mielessä ensimmäisen koirani vuoksi, hän on rodultaan collie josta aikuistuessaan on kuoriutunut pelkopuremiseen taipuvaa luonnetta, aina ollut varautunut luonteeltaan toisia koiria ja ihmisiä kohtaan, siis pennusta pitäen, tosikko, stressiherkkä, pelkää kuollakseen paljaita lattioita... Mutta näitten ominaisuuksien kanssa on vain opittava ja opittu elämään, kiitos kasvattajan jonka tuen olemme saaneet hankalinakin aikoina. Hänessä on paljon rakastettaviakin collienpiirteitä jonka vuoksi olen päätynyt kerta toisensa jälkeen collieen omana rotunani, onhan se kuitenkin maailman kauneinkin rotu ;)

Anteeksi pitkä purkautuminen..

Kaunko te muut oletta joutuneet etsimään ja odottamaan omaa koiraanne? :)

Voi harmi että sulla on jäänyt tuollainen olo pennun etsimisessä. Mä voin sanoa että meidän pentu tuli kasvattajalta, jolla koirat ovat käyttöönkin sopivia, varma hermoisia ja hyvä turkkisia tyypillisiä collieita. Tietysti sekaan mahtuu muutakin mutta pääosin koirat ovat alkuperäisen collien tyyppisiä. Kasvattajia on paljon ja heilläkin varmasti monilla erilaisia koiria mutta hyvän collien löytäminen ei näillä informaatiomäärillä mitä nykyään on käytettävissä ole kovin vaikeaa. Minusta asia on näin. Linjauksiin tutustuminen on varmasti se millä saat paljon tietoa siitä mitä pennuista voi odottaa ja tietysti soitto kasvattajalle ja käynti koiria katsomassa auttaa eteenpäin. Tuota olet varmaan tehnytkin jo.

Oma pentuni on tietysti täydellisyyden ruumiillistuma jo ihan pelkästään siksi että se on minun. Mutta tiedän sen myös jo nyt olevan varma hermoinen, rauhallinen, älykäs ja toimintakykyinen koira. Sen turkki on oikean värinen ja uskon siitä tulevan myös oikean paksuinen. Pennun vanhemmat ovat kummatkin luonteeltaan hienoja koiria ja aiemmat pentueet ovat olleet tasaisia luonteiltaan sekä fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Tätä pentua en joutunut odottamaan kuin hieman yli puoli vuotta. Satuin oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan ja tiesin tasan tarkkaan mitä haluan. Tuurilla oli siis osansa. Tsemppiä pennun etsintään, kyllä se kunnon collie sinulle vielä löytyy.

Kiitos Miloko tsemppauksesta :) Totta että pentuja ja kasvattajia on hyvin "tarjolla" mutta olen ehdoton värin suhteen, soopeli olla pitää, ja merle-trikki yhdistelmiä tuntuis olevan nyt pinnassa. Vanhemmat kuitenkin ratkaisee pitkästi koiruuden lopullisen ulkomuodon ja tiettyjä luonteen ominaisuudet, näistä kun ei voi tinkiä. On toki montaki hyvää soopelipentua tullut eteen mutta ne on aina luvattu jo muualle. Etsintä jatkuu ja jos ei tänä kesänä niin sitten ensi kesäksi :) Olis vaan täydellinen vuosi keskittyä koiranpennun opettamiseen kun koulu on loppu ja "välivuosi" edessä..

Mein piskien kasvattajalla on tulossa soopeli-soopeli -yhdistelmä, sivujen mukaan on astutettuna jo :p

Ja kauankos me... Vuoden vaihteen tienoilla mein kasvattajalle sanottiin se lopullinen 'me sit tahdotaan se merletyttö', helmikuussa syntyivät ja nyt tuo sitten on meillä pyörimässä täällä, eli ei kauaa tarvinnut odottaa

Hyh tätä hellettä, minen tykkää yhtään. Eilen oltiin Ruusan kanssa yhden mein kaverin luona, ja siellä pihalla istuttiin ja tänään aamupäivällä olin pari tuntia tuossa mein terassilla istumassa, ja nyt oon punanen ko keitetty rapu
Onneks porukat otti viime viikonloppuna pojat niiden kanssa mökille, lauantaina saadaankin taas kotiin ajella täyden lauman kera

Ja äskän käväistiin taas kouluttautumassa nakeron kanssa, ja oli taas niin kivaa.

I`cao kirjoitti:

Kiitos Miloko tsemppauksesta :) Totta että pentuja ja kasvattajia on hyvin "tarjolla" mutta olen ehdoton värin suhteen, soopeli olla pitää, ja merle-trikki yhdistelmiä tuntuis olevan nyt pinnassa. Vanhemmat kuitenkin ratkaisee pitkästi koiruuden lopullisen ulkomuodon ja tiettyjä luonteen ominaisuudet, näistä kun ei voi tinkiä. On toki montaki hyvää soopelipentua tullut eteen mutta ne on aina luvattu jo muualle. Etsintä jatkuu ja jos ei tänä kesänä niin sitten ensi kesäksi :) Olis vaan täydellinen vuosi keskittyä koiranpennun opettamiseen kun koulu on loppu ja "välivuosi" edessä..

Soopeleista on varmasti vaikeampi löytääkin sitä "kunnollista" collieta. Kuitenkin on ollut vuosia se suositumpi väri ja joskus aikanaan kanta lähti huonompaan suuntaan. Tämä tosin korjattu pääosin mutta vieläkin näkyy tuo villitys ja sen tulokset. Mä itse etsin bm pentua, tai alunperin trikki. Nuo kaksi kun jotenkin palautti mut sen alkuperäisen collien luo, joka paimensi lampaita p-englannissa. Trikkipentu siis oli etsinnässä ensin, mutta ihastuin tuohon bm-väriin ja mies oli myyty sille myös. Mulla oli tai siis on tarkoituksena näiden kahden koirarodun valinnassa myös myötäillä hieman sitä perienglantilaista maatilaa. Siellä on ollut kahdenlaisia koiria. Pieniä pippurisia rottakoiria ja sitten paimenkoiria. Paimenkoirat olivat aluksi kaikki mustanpuhuvia, mahdollisimman hyvin lampaista erottuvia, älykkäitä, lempeitä ja suhteellisen suuria koiria. Terrierit taas black-tan värisiä pieniä tulimieliä. Mulla nämä ovat kumpikin alkuperäistyyppisiä, collie tosin pienempi kuin 100 vuotta sitten käytetyt paimenkoirat. Terrieri taas suuri nykyään mutta juuri oikean kokoinen alkuperään verrattuna. Jossain vaiheessa mietin myös soopelipentua vaihtoehtona mutta silloin ei sopivia ollut näköpiirissä. Tämän bm-trikki yhdistelmän löydettyäni en vielä ollut varma saanko pentua siitä ja katselin toki myös muita. Yhdestä kennelistä löytyi aivan hurmaavista vanhemmista syntyneet pennut, soopeleita kaikki. Hyviäkin siis löytyy. Usein juuri silloin kun vähiten odottaa.

Milloinkas Eve mennään metsään koirien kans? Kunhan tuo piskuli tuosta kasvaa vähän niin ollaan heti valmiina. Tosin ei mua mikään estä menemästä piankin.

Hei!

Olen uusi tällä palstalla ja vasta mutustelen tässä näitä juttuja. Olen omistanut kolme koiraa tähän ikävuoteen mennessä ja kaksi niistä on ollut collieuroksia, soopeleita sellaisia. Nimimerkin kuvassa näkyy viimeisin collie (10 v), josta jouduimme vasta viikko sitten luopumaan vaikean suolistotulehduksen vuoksi. Omistamani colliet ovat kummatkin olleet hyvin terveitä (iän tuomia sairauksia toki on ollut) ja oikein upeita luonteita. Niinpä nyt jo odottelenkin uutta pentua, jonka saamme heinäkuussa ja se on soopeliuros, tietenkin .

Mielestäni löysin pennun hyvin helposti ja toki uskon, että pentu on myös yhtä loistelias ja upea kuin edelliset koirulinikin (ja varmaankin on) omana itsenään. Ostan pennun kennelistä, joka harjoittaa pienimuotoista colliekasvatusta ja pennut saavat hyöriä niin sisällä kuin ulkonakin ihan kasvattajan kotona. Näihin luotan ja uskon saavani taas yhden loisteliaan ukkelin perheeseeni .

Toivotan hyvää soopelin etsintää sinulle, I`cao, koska varmasti löydät mieluisesi

ps. heti jouduin muokkailemaan

Kyllä, hyvän pennun löytää aivan varmasti jos tietää mitä hakee ja osaa etsiä, väristä viis. :D

Meillä nautittiin iltalenkillä ihanasta viileämmästä ilmasta! Danny ja Riki olivat ihan silmin nähden riemuissaan kosteasta maasta ja viileästä ilmavirrasta. Rapaisiahan ne olivat kuin pienet possut, mutta ilo oli sen arvoinen. Dannyllä alkoi jo ruokahaluun vaikuttamaan tämä kuumuus, vaikka joikin ja oli muuten pirteä mutta ruoka ei helleaikaan maistunut. Illalla tankkaa sitten ihan urakalla. Ruokaa on tarjolla siis 3 kertaa päivässä 2 dl+lisukkeet, mutta tänään ei päiväruokaa mennyt kuin ½ dl ja sit illalla menkin 2x2dl kolmen tunnin aikana. No, nyt tuo makaa mahansa vieressä tyytyväisenä, kohta alkaa iltariehuminen kuten joka päivä klo 22 tässä talossa tapahtuu.

Miloko ihan sama se miulle on, että koska mennään :D

Ruusalla ei kyllä helteet mitenkään ruokahaluun vaikuttanu, yhtä ahne se helteillä oli, eli kupin se syö aina tyhjäksi.
Käytiin perjantaina rokotuksella, eikä tuo edes huomannut koko pistosta, kun ell laittoi kasan nameja tuon eteen :D

Ja tuosta, kun äiti on valitellut, kun Ruusa on niin hoikka, ell sano, että neiti vaan on sirorakenteinen, siinä mitään vikaa ole. Ja sanoi siihen, että voi vähän lisätä ruuan määrää, kyllä tuo kuluttaa sen mitä syökin, kun sen verran ympäriinsä tohottaa.

Evelian Juups, nyt tuo syö taas ihan kunnolla. Liekö sitten popsinut Rikin ruoat parina päivänä kun eilen sain sen kiinni toisen kupilta. Aiemmin siis Riki aina rutissut vieressä mutta nyt se on paastoillut ja antanut Dannyn sitten vedellä sapuskat.

Tänään on selkeästi olleet paljon aktiivisempia nuo kaksi kuin muina päivinä. Edelleen slti nukkuvat "siesta-ajan" ja sit touhuavat hulluna iltasella. Tänään vain oli aamulenkillä jo heti havaittavissa pientä 'rähinää'.

Mun pitäis varman ensin hankkia noi rokotukset Dannylle ennenkuin kovin pitkälle tästä omasta metsiköstä mennään. Ns. toisten koirien alueille. Normilenkillä me kyllä ollaan käyty ja mun vanhempien lähistöllä metsässä mutta silti. Vaikka en mä tiedä onko sillä väliä kun sun koirat ovat kuitenkin rokotettuja jne.

Dannyhan siis saa ekan rokotteen 1,5 vko päästä ja sit n. 3 viikon päästä se olis vastustuskykyinen.

Tuo koiran rakenne kyllä vaihtelee todella paljon näiden coltsujen kesken. Danny on siitä väliltä, ei ihan siro mutta ei jykevinkään. Se ei syö ihan niin paljon kuin kasvattajan ohjeessa oli mutta lähelle kyllä. Ja mussuttaa se sit aika ajoin noita possunkorvia yms. lisäksi. Että ei se laihtumaan pääse. Kasvanut se on 1.5 vkossa hurjasti.

Missäs päin Espoota te asustatte? Kun mietin, että josko mie lähtisin Ruusan kanssa sinne teidän metsään lenkkeileen? :p

Me ainakin ollaan ton kanssa tehty suurella skaalalla lenkkejä, pörrätty siellä sun täällä, aina ihan Helsingin keskustaa myöden. Ja aika paljon olen tuota päästänyt tutustuun koiriin, jotka on poikien tuttuja. Ja niillä ryhmäkoulutustunneillakin sujuvasti ollaan jo kahteen kertaan käyty.

Samalla tavalla poikien kanssa aikoinaan tein, että en liiaksi alkanut varomaan/hysterisoimaan, ja kaikki ovat hyvin pysyneet terveinä

Me asutaan Muuralassa, mutta metsässä ollaan käyty Kauklahdessa. Siellä on kiva metsikkö, jossa olen kakarasta asti kurvaillut.

Joo, mä olen liikkunut kauppakeskuksessa ja ihan joka paikassa mihin nyt itsekin olen mennyt ja missä yleensä liikun. Turhan hyysteeriseksi en ole tavannut alkaa en koirien enkä lasten kanssa mutta tietty ihan mihin tahansa en pentua vie. Esimerkkejä en osaa antaa mutta jotakin paikkoja varmasti on mihin nyt ei rokottamatonta koiraa kannata viedä.

Nyt löytyi ensimmäinen punkki, Riki paralla oli kulmakarvassa yksi...YÖK!

Mutta hei, palataan asiaan lenkkien suhteen yksärillä.

Älkää hei jutelko noin paljon taas.

Mä olen ollut kipeenä alkuviikon enkä ole edes koneelle jaksanut vääntäytyä juurikaan...tosi kipee siis. Dannyllakin oli nyt eka punkin kuvatus ja konsertin säestämänä se saatiin pois. Herranjumala että pienestä koirasta voi lähteä ääntä!!

Miloko kirjoitti:

Älkää hei jutelko noin paljon taas.

Me käytiin perheen kanssa ensimmäistä kertaa mummolassa 150 kilometrin päässä. Minä aikaa säästääkseni kävin hakemassa auton perjantaina oven eteen jotta saadaan tavarat nopeesti pakattua. Pakattiin innoissamme ja nähtiin paljon vaivaa että saatiin kaikki survottua kyytiin. Kirjaimellisesti survottua. Kun oltiin lähdössä, mies tajusi ettei ollut huomannut siirtää penkkiä mun jäljiltä ja tämmöinen tappi kun olen (155cm) oli miehellä melkoisen tukala ajomatka kun ei enää hermot kestänyt tyhjentää autoa ja lastata uudelleen meillä eikä vauvalla sen enempää kuin koirallakaan.

Misty paimentaa uutta tulokasta tosissaan ja on ihana. :) Nauttisi vaan nyt reppana kun on helppo tuo pieni lammas, puolen vuoden päästä voi olla jo eri juttu.

Sua mä en tänne uskonutkaan saavani ihan hetkeen. Vauvan vuoksi siis. Ihana että teillä sujuu perhe-elo siellä!
Misty toimii siis juuri niinkuin kunnon collien pitääkin. Lasten kanssa noi on aivan mahtavia heti pennusta asti. Se voi tosin olla että sit kun alkaa helistimet lentelemään niin paimentaja häipyy takavasemmalle.

Ja hauska toi teidän automatka! Varmaan jalat vähän jumissa. Kai oli sentään nenä kiinni lasissa kuten kunnon tiehirmulla kuuluukin?

^ Meitäpä onkin onnistanut ja tuo vauva on niin kiltti että sitä itsekin ihmettelee. Ei huudeksi turhaan, vaan jos on vatsanpuruja tai ukkosta tai nälkä. Syö ja nukkuu, välillä seurustelee. Mainio muksu. <3

Hehe, se voi kyllä olla että myöhemmin paimentaja tosiaan hakeutuu omaan rauhaan, mutta toistaiseksi se on ihan innoissaan. Jos vauva unissaankin inahtaa, Misty juoksee katsomaan sitä ja jos se kuulee toisen inahduksen se tulee mun luo. Mistykin on mainio. <3

Oli juu miehellä jalat ja kädet ja niskahartiaseutu melkosen jumissa... Ehdottomasti, nenä kiinni lasissa ja ratti rintakehässä niin että meinas tulla ahtaan paikan kammo. Mutta kuitenkin, alkumatkasta kun se oikein valitteli ja sanoin että mä voin kyllä tulla ajamaan, niin tilanne ei ollut vielä tarpeeksi paha että olisi miehen saanut pelkääjän paikalle.