Koirat.com

Muroja?

Meillä ollut käytössä Nutrolinilta sekä pentu- että tavallinen ravintoöljy ja nyt kokeilussa pellavasiemenöljy. Ei koira mitään jogurttia tarvitse, nekin sisältävät aika paljon sokeria. Piimää voi kokeilla jos vatsan kanssa on joskus jotain ongelmia, raejuustoa myös monet antavat, mutta ei koira maitovalmisteita ylipäätään tarvitse. Kalaa on hyvä antaa 1-2krt viikossa. Jos iho kutisee etenkin talviaikaan voi antaa myös lohiöljyä ainakin kuuriluontoisesti (ei tosin ihan pennulla vielä).

Mitä ruokaa yleisesti käytät? Hyviä silloin tällöin annettavia lisiä ruokaan on esimerkiksi kananmunankeltuainen, juurikin tuo öljy ja merilevävalmiste, esim. islamer.

Meillä asustelee Moppi-cottonin kaverina bc Manta ja täytyy kyllä sanoa, että tämä kulunut vuosi on ollut niin antoisa, kun on saanut seurata Mantan ja Mopin yhteiseloa. Ensimmäiset pari päivää meni niin, ettei Moppi edes vilkaissut Mantaa, vaikka Manta kuin yritti pakkautua ystäväksi. Sitten ihan yhtäkkiä Moppi heltyi ja alkoi leikkiä Mantan kans ja sitä rallia on sitten riittäny sen verran että viimeksi tänään huokailtiin tuon olohuoneen parketin kuntoa...
Vuosia haaveilin toisesta koirasta, mutta rotu oli ihan hakusessa ja siihen varmaan kannattaakin kiinnittää huomiota. Esim. Moppi kun on niin herkkis, en voinut kuvitellakkaan ottavani mitään "kovaluonteiseksi luokiteltua" rotua. Tokihan rotujen sisällä on erilaisia yksilöitä, mutta jotain suuntaa ne rotumääritelmien luonnekuvaukset kuitenkin antaa.

Ja tuosta ruokinnasta/lisäravinteista. Lohiöljyä syödään meilläkin kuurina aina silloin tällöin, mutta ainakin Mopin turkille tuo nutrolin-öljy on ihan huippua, turkki ei sähköisty ja takut aukenee melkein itestään! (paitsi ne huomioliivien huopaannuttamat joihin tepsii vain sakset...)

Muroilla meinataan varmaan nappuloita?

Meillä syödään Acanan nappulaa, joka sisältää kyllä kalaa, mutta sen lisäksi laitan ruokaan lohiöljyä. Ravintolisistä oon syöttänyt biotiini-sinkkiä, jonka pitäis auttaa turkin kuntoon.

Jogurttia ei taideta koirille juurikaan suositella? Hapanmaitotuotteista piimä ja viili ovat koirille sopivia. Raejuusto on siitä hyvä, että se on proteiinipitoista ja vähärasvaista.

Kannattaa myös kysellä tuolta Ruokinta-puolelta, ne taitaa siellä tietää parhaiten nää ruokahommelit.

moppi, minkä ikäinen vanhempi oli kun uuden koiran otitte?

Meillä tuo uusi tulokas olisi ilman muuta myös coton, ei muu vaihtoehto ole käynyt mielessäkään. Meidän yksilö on ollut kaikkea sitä, mitä toivoimmekin ja senkin puolesta en osaa tuota melko pientä alle vuoden ikäeroa pelätä. Joskus koirapuistossa tämä on vähän ärähtänyt toiselle koiralle kun on ollut liikaa selässä kiinni tai muuten härnäämässä, mutta tuolla lenkeillä ja kaikkialla on aina niin kovin muiden koirien perään ja haluaisi kaikkia tervehtiä. Siksi tuleekin välillä vähän surku kun harva vanhempi koira jaksaa näin leikkisää tapausta kauaa. En tiedä olenko sitten naiivi, kun kuvittelen pienen ikäeron olevan hyvä siksikin, että vanhempi olisi edelleen itsekin leikkisä ja touhukas, kun taas kovin vanha koira jo varmaan ärsyyntyisi pienemmän riehumisesta ja menisi pidempi aika tottua toisen läsnäoloon? Murrosikäähän tässä nyt elellään, mutta ei ole näkynyt suurempia muutoksia tai kapinointeja, toki kehitys jatkuukin vielä pitkään. Silti eihän tätä rotua nyt haastavaksi voisi sanoa. Jos kyse olisi jostain isommasta tai muuten vähän enemmän koulutusta vaativasta niin en kyllä harkitsisi toista koiraa vielä pitkään aikaan.
Kaiken kaikkiaan meillä on oltu hyvin sopeutuvaisia, eikä oikeastaan voi sanoa, että pentu pelkäisi mitään. On hyvin utelias ja avoin kaikelle. Olen hyvin arankin cotonin nähnyt ja herännyt ajatuksia juuri siitä, että miten ne luonne-erot voikin olla niin suuria..


Tuosta ruoka-asiasta vielä, kannattaa katsoa että nappula sisältää riittävästi lihaa ja mielellään useampaa lähdettä. En tosin tiedä toteutuuko tämä missään muussa kuin acanassa ja orijenissa? Niitä kahtaa taitaa olla hankala päihittää mitä tulee lihan määrään. Hyvänä mittarina kai pidetään väh. 30%, mutta sekin tuntuu vielä melko pieneltä. Acanan sisältämät prosentit 50-60 muistaakseni jo huomattavasti paremmilta. Kyllä muuten huomaa kun maa sulaa ja tuolla on koirankakkakasoja paikat täynnä, että sellaisia ihmeen värisiä kasoja näkyy todella paljon ja ne kertoo juuri siitä, että on joku halvin mahdollinen ruoka käytössä. :/

Tuo nappulahifistelykin on kyllä ihan shaibaa. Sillä lihapitoisuudellakaan ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, kun ei se teollinen ruoka ylipäätään muutenkaan mitään loistotavaraa ole.

Meillä on nappulana 1st Choice ja Robur. Se vähänen, mitä meillä enään nappulaa edes syödään. Mennään nykysin tolla raakaruualla enimmäkseen.


Aika jännä, jos siitä koiran läjästä voi sanoa onko se ruokittu ns. hyvällä vaiko huonolla ruualla.. Etenkin jos se on joku vanhempikin, hangen uumenista paljastuva kasa.

Mitä tulee tuohon ulosteen väriin niin siitä vaan sattui mainitsemaan yksi koiraharrastaja ja itse muistelin siinä samalla nähneeni paljonkin sellaisia punaisen värisiä kasoja. Tiedä sitten onko asiassa totuuspohjaa.

Meidän luona pentu on syönyt nappulaa vain sinä iltana kun meille saapui ja sen jälkeen vain barf-ruokia. Olen siis erittäin painavastikin yhtä mieltä siitä, että eipä nuosta nappuloista ainakaan pelkästään juuri mihinkään ole, mutta ymmärrän, että moni haluaa niihin ikään kuin turvautua ruokinnassa ja pelkkä raa'an lihan ja luiden syöttäminen tuntuu hankalalta. En siis halua sitä tuputtaa kenellekään, vaikka voinkin sitä pelkästään suositella. Näin kun on toimittu koko ajan niin ei sitä voisi kuvitellakaan siirtyvänsä koskaan nappularuokintaan. Sitä vastoin kyllä vähän tuomitsen ja ihmettelen heitä, jotka eivät lainkaan kiinnitä huomiota ruuan laatuun ja haluavat vain päästä halvalla.

Nappulahifistely. Acanan nappula on meillä hyväksi todettu, mutta johonkin kilohinnaltaan vähän halvempaan voisin toki vaihtaa. Kattelin tuolta 1st Choicen sivuilta, että niiden Sensitive ruoka olis kilohinnaltaan huimat 10 snt halvempi mitä tuo nykyinen Acanan nappula. En osaa sanoa onko se sisällöltään parempi, kun en noista pussien sepustuksista sen kummemmin ymmärrä. Noo, eniveis ajattelin seuraavaksi ostaa Jahti & Vahtia ja kokeilla sitä.

Ja sanotaan nyt vielä, ei meilläkään pelkästään nappuloilla eletä. Semmosella 50/50 periaatteella lisäilen sinne sekaan aina jotain, lihaa yleensä.

Harlow: Moppi oli aika lailla tasan 3v kun Manta tuli taloon. Ja tuo sen välinpitämättömyys pentua kohtaan oli ehkä ihan luontainen tapa vanhemman koiran osoittaa nuoremmalle kuka on "pomo talossa". Ja taitaa se Moppi olla sitä vieläkin vaikka kokoeroa on se 12 kg... Suuri koira pienessä paketissa!

Tuosta ruokinnasta vielä sen verran että Moppihan syö allergioiden vuoksi vain kotiruokaa ja ziwipeakkiä lisänä. Alkuun olin ihan hysteerinen tuon ruokinnan kans, että saako se nyt ihan varmasti kaiken tarpeellisen noista kotimössöistä. Sitte piti ottaa järki käteen ja lopettaa panikointi. Jos turkki on kunnossa, korvia ei tarvi puhistaa oikeestaan ikinä, silmät on terveen näköiset, koirassa riittää virtaa ja sonta on sellanen taskuun pantava sikari, nin kai se hyvin voi...
En mitenkään väheksy valmisruokia/nappuloita, mutta kyllä sen ruokinnan kans saa olla tosissaan tarkkana, markkinoilla kun on ties minkalaista evästä tarjolla. Ja mikä passaa yhelle ei passaa toiselle. Jos selvästi koirasta näkee että nappulat ei sille passaa niin kyllä silloin kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja!

Noudatetaanko teillä sitten sellaista linjaa, että vanhempi saa aina ruuan ensin jne, vai onko tällaiset toimenpiteet ihan turhia jos koirukset tulevat hyvin toimeen? Entä alistaako erityisesti vanhempi nuorempaa joskus? Meillä ei hirveästi ole jouduttu johtajuutta korostamaan, mutta siihen on kyllä kiinnitetty huomiota erityisesti nyt kun tuo on muutamia kertoja merkannut sisälle. Karvaa kun ei lähde niin sitä tulee niin helposti päästettyä sohvalle ja sänkyyn jne, tavoitteena ei kyllä alussakaan ollut niitä kieltää. Mutta vinkumiseen ei tietenkään kiinnitetä huomiota.

Me ei olla mitenkään erityisesti korostettu vanhemman koiran "johtajuutta", tosin Moppi saa yleensä ruuan ensin lähinnä siksi, että sen syöntipaikka on lähempänä keittiötä. Ja esim. autosta pääsee ensin ulos se, kumpi oottaa nätimmin vapaa-käskyä, yleensä se on Manta. Kun noiden yhteiseloa seuraa, niin niillä ei ole mitään alistamista tai pomottelua toisiaan kohtaan, vuoron perään härnätään toista ja taas sinkoilee parketista säleitä. Oikeastaan ainoa tilanne, missä huomaa Mopin olevan hitusen korkeammalla, on se kun se jemmaa minun tyynyn alle jonkun herkun. Silloin se saa pelkällä katseella Mantan poistumaan paikalta.
Molemmat koirat tosin ovat aika nöyriä tapauksia, joten se helpottaa yhteiseloa paljon. Tilanne voisi olla toisenlainen ja vaatia enemmän taitoa omistajalta, jos toinen ihan oikeasti alkaisi vaikkapa alistaa toista. Minä ite en tunne menettäväni arvostusta koirieni silmissä, vaikka saatetaankin nukkua päät samalla tyynyllä, päin vastoin, minusta se vain parantaa meidän suhdetta. Ovestakin ne menevät ulos yleensä aina ennen minua, joskin vasta sitten kun katsekontaktilla on saatu lupa.
Mopin ja Mantan yhteiselosta löytyy lisää tarinoita meidän blogista, jonka osoite löytyy tuolta aiemmista kommenteista. Se tosin on nyt hiukan sekaisin kun osa kuvista yhtäkkiä häipyi kuin pieru saharaan, mutta tekstit lienee tallella. Googlettamalla moppijamanta blogi varmaan löytyy!

Sitä en minäkään ole oikein ikinä ymmärtänyt, että miksi koiralle jaettavan huomion määrää pitäisi säännöstellä lähelle minimiä ja miksi ei voisi halia ja rapsutella mielin määrin. Haluaisin uskoa, että se on mahdollista samalla kun koira hyvin tietää, kuka määrää. Ehkä sitten näiden pienempien rotujen kanssa sitä tulee automaattisesti tehtyä vähän enemmän, en tiedä..

Miten paljon muuten ulkoilette koirienne kanssa ja aktivoitte muuten?

Voisin ehkä kirjottaa pienoisromaanin tästä "johtajuus"asiasta. Mutta lyhyesti sanottuna, minun mielipide on se, että rakkaus, hellyys ja rapsutukset ei koiraa pilaa. Ja se, että meillä harrastetaan noita edellä mainittuja, ei tarkoita sitä etteikö koirilla olisi rajoja ja ettei niitä koulutettaisi/kasvatettaisi. Kieltämättä pakko myöntää, että on olemassa myös ihmisiä, jotka nimen omaan pienten rotujen kohdalla sallivat koiralta ihan kaiken. Ja se sitten aikaan saa sen, että iso osa ihmisistä luokittelee nämä pikkukoirat turhanpäiväsiksi räksyttäjiksi, jotka parhaassa tapauksessa jopa kuseksivat omistajansa kintuille ja omistajan mielestä se on vain suunnattoman suuri rakkauden osoitus. Ja ihan oikeesti tuo on esimerkki tosielämästä...

Mutta siihen arkielämän aktivointiin. Me lenkkeillään päivittäin yhteensä n.1,5-2h, toivon mukaan osan tuosta ajasta koirat saavat juosta irti. Ohjatuissa agireeneissä käydään 2krt/kk, siinä välissä otetaan jotain pikkureenejä, ohjausharjotuksia, vauhtia tms. muutamalla esteellä. Tokoilua reenataan kunnolla (=hallilla häiriössä) työvuoroista riippuen 1-3krt/vk, mutta lähes päivittäin touhutaan jotain kotonaki, pieniä tokojuttuja, makupalojen etsintää, temppuja... Meiän tokostelureenisessiot ei sitten tarkota mitään tunnin paahtamista kentällä, vaan kotosalla aikaa menee ehkä n.10min/koira, hallilla 5 min enemmän. Ja silloin tällöin reenaillaan myös hakua ja jälkeä, Moppi on tuosa hakuhommassa sen verran pätevä että vois laittaa kennelliittoon anomuksen, että cottonit sais pk-oikeudet
Kannustasin kyllä ihan täysillä harrastamaan noitten cottoneitten kans enemmän, niissä kun on potkua vaikka mihin kun vaan hoksaa oikeat keinot motivoida. Kyllähän meilläkin tokokokeet on menneet välillä ihan päin p...tä, mutta lähes aina tuomareilta on tullut kommenttia iloisesta asenteesta. Vinot perusasennot ja metrin pomput seuraamisessa ei haittaa ollenkaan kunhan meillä vaan on hauskaa!

Jep, toiset tekee toiset ei. Lenni tekee, jos sitä huvittaa
Mut siis oikeesti, tostaki ois niin agilityyn esimerkiksi, siinä on ihan himmeenä vauhtia ja se menee esteet, mutta kun jos mua (Lenniä) ei NYT just satu nappaan tää homma, ni se ei nappaa?

Toisinaan sen saa innostuun, ja se menee ko rasvattu salama radalla. Ne on hienoja hetkiä Mut joskus sit se on niiin, niiiiin lahna. "Ai, tässä on tää hyppy. Siis pitäs hypätä yli? Ehkä mä nuuskin tän kepakon päästä päähän ensiks. Noniin se on haisteltu. Sitten mä asetun tähän ja mittailen hyppyni oikein.. Ja hyyyppy. Next? Aa putki, no hetki pieni käyn tossa merkkaamassa ton pienen kiven eka." Ääää. Ja mä ite hakkaan jo päätä seinään.

Meki käytii alkuviikosta kokeilees agilitya ekaa kertaa ikinä ja kyllä koira tykkäs! Ihan kaikki esteet ei kuitenkaa sitä kauheesti napannu. Mä en oikeen tykännyt sen ohjaajan tavasta opettaa noita esteitä, eli ei me kyllä sinne enää uudestaan mennä (olis ollu neljä kertaa kestävä kurssi). Ohjaajana toimi siis joku harrastelija ilmeisesti. Tällä ohjaajalla oli ratkaisuna siihen kun koira ei suostunut menemään jotain estettä, niin repi sen pannasta sen esteen läpi väkisin. Olin vähän että mitäs hittoa. Sen seurauksena koira ei ainakaan suostunut menemään siitä esteestä. Mä en oo ikinä agilitya harrastanu tahi seurannut, niin en tiedä miten on tapana opettaa noita esteitä. Tuo opetustapa ei nyt millään tavalla vaikuttanut kannattavalta. Itse olisin tossa kohtaa kokeillu esimerkiks naksuttimella sheippaamalla opettaa sitä.

Ei tosta mitään traumoja kummallekkaan jäänyt, niin voitais me joskus koittaa jos pääsis mukaan jonkun agility-yhdistyksen alkeiskurssille.

Törmäsin muuten tämmöseen koiraan. Eihän toi nyt millään voi olla puhdasrotunen cottoni? Vanhemmat puhdasrotusia, kuitenkin rekattu Fix-rekisteriin. Mä jo kommentoinkin sille, että onko tässä jotain kääpiörotua mukana vai häh. Härregud noi korvatkin.

No hui, kuulostaapa aika ronskille tavalle opettaa koiralle esteitä. Herkempi koira vois sanoa aika äkkiä yhteistyösopimuksen irti, Moppi ainaki. Ite makasin aikoinaan monet kerrat A:n harjalla nakki kourassa kun Mopille sitä opetettiin, ei tullu mieleenkään käyttää pakotteita.
Tokossa näkee ihan liian usein koirakoita, joiden suoritus on teknisesti täydellinen, mutta iloisuus ja tekemisen riemu puuttuu. Semmonen suoritus ei minua sykähdytä,oli pisteet kuin hyvät tahansa, kyllä omistajan ja koiran yhteistyössä pitäisi näkyä se ilo, että meillä on mukavaa yhessä. Tulee väkisinki aina mieleen, että miten ne koirat on koulutettu, kepillä vai porkkanalla...

Ja tuosta cottonin kans harrastamisesta, sehän siitä tekeekin niin pirun mukavaa kun koskaan ei voi tietää miten koira toimii. Moppikin päätti kerran möllitokoissa olla minun kans ota kiinni jos saat-peliä, koiralla ja yleisöllä oli hauskaa, minulla ei niinkään...Mutta nauruksihan se meni lopussaan itelläki!

^^ Miksei se vois olla cottoni? Korvien takia?
Cottonille saa hyvinki helposti pystykorvat. Seropihan toi ikäänkuin on ku se ei rekattu oo, mutta rungoltaa aikas cottonimainen, nuita epärodunomasia korvia lukuunottamatta.

Me käytiin kakaran kans eilen Vaasan näyttelyssä. Eka näyttely, tai mikään tommonen tapahtuma yleensäkää, ja tämä liihotteli 4:n pennun joukosta ROP-pennuksi tuomarina Soile Bister. Kehui kovin lupaavaksi.
Käytiin kakaran kans tommonen 900km vkonloppuajelu

Wautsi, onnittelut näyttelymenestyksestä!
Me ajeltiin eilen 700 km kun kävästiin tokokokeessa, oli sitte viimeset hallikisat minne meen...Moppiparka oli niin peloissaan, että pakeni perskarvat hulmuten putkeen piiloon...(Taustatietoa hallipelosta löytyy blogista.)
Siitä suorituksesta oli muutes kaukana iloinen ja luottavainen yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä

^^No ehkä se sitte hämää mua ku se näyttää nii hassulta noitten korviensa kanssa. Lisäksi ku on tommonen lyhyt turkki niin näyttää pääkin ihan erilaiselta. En oo aikasemmin kuullu cottoneilla olevan pystykorvia, mut enhän mä nyt kauheesti oo tähän rotuun perehtynytkään.

^ Siis joo, eihän näillä pystykorvia oo. Emmäkää oo ennen nähny. Mut siis ne korvat on kovin helppo saada pystöön näillä. Ku pienehköt korvat, ni saattaa jo sekin riittää että keventää karvoja pentuna niistä, etenkin jos ne korvat ittessään on vahvat, ni ne pompsahtaa ylös. Tai sitten kevyellä teippauksellakin.
Mut tosiaan luppasellaisethan niiden kuuluu olla, ja toivon siis ettei kukaan tieten tahtoen ala cottonin korvia huvikseen teippaileen tms.

Esim. tolla meän Tuunella, sillä oli pienempänä silleen villit korvat, että se saatto 'nakata' ne sillon tällön semmosiks whippetin korviksi. Mutta ku niihin kasvaa karvaa ni nehän siittä sit asettuu kyllä aloilleen niinku pitää. Jos oisin ajellu ne nahkalätyiksi ni ois saattanu ihan hyvin nousta kokonaan.

Minäkään en oo ikinä nähny pystykorvasta Cottonia, aika vinhan näköinen tapaus. Ja PIENI!!!! Mutta miksi ihmeessä ei oo rekisterissä jos vanhemmat kuitenkin ovat?
Ja sitten vielä maalaistollo kysyy, että miten löytää sen rekisterin, missä ovat nämä ei-rekisteristeröidyt koirat? Yritin ettiä kennelliiton sivuilta, mutten löytäny mitään linkkiä tms...