Koirat.com

Vielä unohtui tuo miranjan koirapulma: Kaverin lintukoiralla oli samat oireet ja samalla tavalla etsittiin syytä eliminaatiodieetillä. Loppujen lopuksi syyksi todettiin lohiöljy! Se kun jäi pois, saattaa koira taas syödä normaalisti, toki on nirso ja syö huonosti, kun tapauksesta on niin pieni aika.. Ja nuo eläinlääkärin nappulat on kyllä hinnoissaan! Onneksi Arttu pärjää J&V:n kana-riisillä ihan mainiosti

Harmi kun erkkarin tuomari on vaihtunut jotenkin kerkesin jo innostua ajatuksesta kuulla ruotsalaisen tuomarin mielipide Hillasta. No mutta kuitenkin etelään suunnataan rellukoita katsomaan

Glamdring, miten 11v veteraani jakselee? Ovatko dreeverit yleensä pitkäikäisiä ja minkälaisia vanhuuden ongelmia on odotettavissa? Siinäpä niitä olisi taas kysymyksiä rodun kasvattajille..
Entäs Nemo-pojan vointi?

^Sanos muuta, mäkin olin kovin innoissani ruotsalaisesta tuomarista, on sen verran harvinaista herkkua. Harmissani olen katsonut, että muutamassa kesän näyttelyssä on rotuumme perehtyneitä tuomareita läsnä, mutteivät arvostele rotua.

Retu the veteraani jakselee hienosti, vielä ei ainakaan ole mitään fyysisiä vanhuuden vaivoja, pääkopasta on tosin tullut, jos mahdollista, vieläkin jukuripäisempi Mettällä oli vielä viime kaudella ihan täyden päivän koira, palautuminen otti tosin jo vähän pitemmän aikaa.
Tässä Retun kehätyylinäyte maaliskuulta: Retu Valkeala

Kiva huomata, että täällä keskustelu on pysynyt vilkkaana

Hiltusen etelänmatkaa odotellessa. :) Mekin ehkä uskaltaudutaan tuonne lähtemään, jos ei muuta niin ainakin turistiksi.

Nemon vointi on nyt kohentunut, alkaa olla vähän liiankin energinen karvakorva, kun sairastelun ajan oli vähemmällä liikunnalla ja laihemmalla ravinnolla. Eliminaatiodieettiä oltiin jo aloittamassa, mutta jouduttiin antamaan Acanan nappuloita muutama päivä ennen kuin oltaisiin päästy hakemaan lampaanlihoja tuolta läheisestä putiikista. Nemon vointi kuitenkin yllättäen parani, ja päätimme antaa vielä jonkin aikaa tätä nappulaa. Nyt on parisen viikkoa mennyt pelkällä nappulalla, makupaloina kuivattu kana/maha jne., ajanvietteeksi (paistettuja) luita. Kaikki ihmisten ruoka pois (siis lihapullat, nakit) ja makupaloista nää teolliset väriainemakkarat pois. Vatsaoireet on kadonnut, närästystä oli kun sai hieman kaupan broilerijauhelihapihviä. Eläinlääkäriltä saatiin siunaus jatkaa tällä nappulalla, jos oireita ei enää tule. Noin kuukauden päästä sitten verikokeisiin katsomaan onko ne valkosoluarvot parantunut myöskin, kun oireet ovat hävinneet. Toivottavasti oireet pysyvätkin poissa, nyt on poika saanut taas painoa lisää ja kunto parantunut reippaan liikunnan myötä.

Meidän lauman ulkojäsen, 10v Mosse toivottaa Retulle pappaterveiset, ja toivoo Ihaalle pitkää ikää - ja emännälle pitkää pinnaa jäärän kanssa ;)

Retu laittaa Mosselle pappaterveisiä takaisin, papat rules

Kiva kuulla, että Nemppa voi paremmin! Toivottavasti vaivat jää historiaan tuolla nappulalla. Milloin sitä närästystä on esiintynyt? Joskushan koirat aamulla oireilee tyhjän vatsan ongelmaa, eli puklailee sitä sellasta keltasta litkua. Siihen kuulemma auttaa esim piimäannos illalla viimeiseksi.

Tuota tyhjän mahan puklailua on myös ollut, mutta närästystä myös heti syömisen jälkeen, kesken yöunien, lenkin jälkeen jne eli sellaista tiettyä syytä on vaikea sille löytää. Toivottavasti ratkaisu olis näinkin helppo eikä tarvis eliminoimaan ryhtyä

^Hyvä juttu että vointi on jo parempi!
Meillä koirat syö Jahti-Vahdin kana-riisiä, niin kuin Arttukin . Ihan ok ruokaa ja kohtuu halpaa näin ison lauman ruokintaan.

Hilla tänään kuvattuna..

Hillalla on oikeen tuollaanen elämänviisautta pursuva ilme!

Meidän karvapallo oli iltahoidossa anoppilassa, ja olikin saanut oikeen vipinää siihenkin taloon! Artun on hirmu vaikea rauhoittua muualla kuin kotona, saati sitten ilman meitä! Koko illan se oli mennä viipottanut, vinkunu vuoroin pihalle ja vuoroin terrorisoinu rauhallista iltaa röhkypossun kera. Olipa jopa nuollut anopille poskiin jo oireihottumaakin! Anoppi saa oireita vain isosta kuolamäärästä, joten Arttu on ilmeisesti pessyt oikein huolella! Isäntä oli koiran hakenut puolen yön jälkeen, jossa väsyneet lapsenvahdit olivat silmät verestäen vakuuttaneet vielä haluavan tulossa olevan pennun! Luulempa pennu olevan jopa rauhallisempi kuin tuon terroristin (joka tällä hetkellä kuorsaa jaloissa)!

hei vaan.
Hilla on kyllä itsensä näköinen. Hieno koira. En tidä onko rumaa dreeveriä olemassakaan. kaikki on semmosia minkälaisena ne on syntyneet ihmisen luomia pääsääntöisesti mutta siltikään ihminen ei voi päättää täysin tarkalleen minkä näköisia,kokoisia yns kaikista koirista sieltä emäkoiran sisältä tulee näillä tavallisilla jalostus keinoilla vaikka jokainen sitä yrittää. Ja varsinkin kun käytetään semmosia joissa on sukusiitos nolla ja muutenkin aivan eri sukua niin hajonta varsinkin sisaruksien koossa on enemmän sääntö kun poikkeus kun taas semmosissa jossa olemassa tietty "kopio" sukupolvesta toiseen niin semmoset pentueet on paljon tasaisempia. Mutta siltikin tulee niitä ns. poikkeuksia. Mie innostun aina pohtimaan asioita ja minusta me voidaan pohtia aivan avoimesti ainakin minä olen erittäin avarakatseinen jokaisen mielipiteille ja sanon omani ja annan jokaisen tallata tavallaan.

Himpulaisen kanssa kävin tänään pitkästä aikaa tokoilemassa. Treenattiin oikein kunnolla paikalla oloa ja luoksetuloa
Joo niinhän se menee että sukusiitoksella saat tasaista laatua niin ulkonäön kuin myös koiran metsästysominaisuuksien suhteen. Vierassiitoksella, pienellä sukusiitosprosentilla on ihan sattuman kauppaa minkälaisilla ajo-ominaisuuksilla varustettuja koiria tulee. Voi tulla yksi hyvä ja loput mitään sanomattomia. Kannattaakin katsoa aina urosta valittaessa että se tulisi hyvästä pentueesta, eikä olisi se yksi hyvä, jonka sisaruksista ei ole mihinkään Tämä olisikin yksi mieli aiheitani
Ja kaikkein mielenkiintoisinta olisi päästä tenttaamaan jalostustoimikunnan jäseniä ja heidän mielipiteitään eri yhdistelmistä!

Hei!
Onko se näin että myös vaikuttaa ajo-ominaisuuden hajontaan tuo että on kaksi täysin eri suvusta?
Heräsi tässä yksi kysymys että millon koiralla on hyvät ajo-ominaisuudet missä raja kulkee:)
sitten tuosta jalostustoimikunnasta että mitkä kriteerit pitää henkilön omata että pääsee dreeverien jalostusasioita kehittämään? Pitääkö olla pitkän linjan dreeveri kasvattaja joka esim. on jalostanut omaa linjaansa monessa sukupolvessa ja on kokemusta. Luulis ainakin. Toivottavasti näin tärkeään tehtävään ei pääse samallalailla kun nuissa harrastus seuroissa että sinne pääsee vaan jos ei ole halukkaita koska kukaan ei halua ottaa vastuuta eikä tehdä omalla ajalla mitään

Nyt kaikki kirjastosta lainaamaan kirja : Suomenajokoira & Ajokoirametsästys, kirjoittaja Matti Envall. Suosittelen tätä suurteosta myös dreeveriharrastajille ja kasvattajille. Samassa kastissahan suomenajokoira ja dreeveri ovat, ajavia koiria. Jokainen voi arvostaa koirassa mitä itse mieluisaksi kokee. Itse arvostan metsästysintoa, kuuluvaa haukkua ja sulan kelin ajotaitoa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin hakulöysä koira, joka puurtaa tunnista toiseen yöjäljellä ja ajon saatua kertaa vielä niin maan prkl ajettua jälkeä Varhaiskypsyys on aina hyvä asia koirassa, silloin syttyminen tulee perimästä ei opetuksen myötä

Jalostustoimikunnan jäsenillä on isot saappaat täytettävinä. He ovat sellaisessa asemassa että heitä on helppo syyttää jos jokin yhdistelmä ei onnistukaan vaikka siihen on saanut suosituksen. Tietoa ja taitoa tulee olla rutkasti. Sekä kokemusta kasvatustyöstä ja kilpailuista, niin tuomarina kuin koiranohjaajana ja treenaajana. Kotiinpäin ei myöskään saa vetää eikä omia koiria suosia jalostuskoirina. Täytyy olla myös tarpeeksi kanttia sanoa suoraan jos jota kuta narttua tai urosta ei oikeasti ole järkevä ollenkaan pennuttaa. Voi olla ettei tähän pestiin ole tunkua

Siinäpä teille pohdittavaksi, lainaukset edellä mainitusta kirjasta.

Sukusiitoksen hyviä puolia:
+ Hyviä ominaisuuksia aiheuttavat geenit kahdentuvat ja tulevat voimakkaasti periytyviksi.
+ Piilevinä periytyvät viat tulevat ilmi, jos vikoja ei ilmaannu on se merkki kannan puhtaudesta.
+ Saadaan hyviä periyttäjiä
+Saadaan tasaisia pentueita
Sukusiitoksen huonoja puolia:
- Myös huonot ominaisuudet, viat ja sairaudet tulevat vahvasti periytyviksi, jos niitä on.
- geenejä häviää, geenipohja kapenee.

Linjajalostus: Linjataan yhteen (tai kahteen) hyvään periyttäjä koiraan. Sillä saavutetaan jossain määrin sukusiitoksen etuja, mutta sen pienuuden vuoksi vältetään sen haittoja.

Vierassiitos:
+ Elinvoima ja terveys lisääntyvät, rakenne voimistuu ja koko kasvaa, lisääntymiskyky ja luonne paranevat.
+ Sukusiitoksen tuomat viat ja haitat saadaan kerralla pois ilmiasusta, muttei pois perimästä.
- Tulos on epätasainen ja kirjava.
- Hyvä koira tälläisesta pentueesta on vain harvoin hyvä periyttäjä.

Lämmintä iltapäivää!
joo Siinäpäs sitä tuli mukavasti tietoa kiitos. Olen ymmärtänyt niin että esim Dreeverien jalostustoimikunnnan ns lausunto on suositteleva? Tuokin on niin monipiippuinen juttu

Jeps, lausunto on suositus, koska vastuu yhdistelmästä on aina ja ainoastaan kasvattajalla. Hän tekee päätöksen käyttää / jättää käyttämättä ja mitä käyttää mille. Toki jalostustoimikunnalla on laajemmin tietoa eri yhdistelmistä ja koirien jälkeläisistä ja siinä mielessä osaavat ehkä suositella sopivia uroksia. Myöskin yksittäisen uroksen omistajalla on toki mielestäni vastuuta, urosta ei pidä antaa selllaiselle nartulle, jonka jalostuskäyttöä ei itse pidä järkevänä.

Kesä jä kärpäset on täällä, reeverikoirat ottaa aurinkoa pihalla kera corgien

Olin tossa 12.-14.5. näyttelymatkalla Ruotsissa. Siis dreeveri kerho järjesti ilmaisen matkan niille ketkä olivat töissä Tampereen KV näyttelyssä 09. Mentiin johonkin pieneen dreevereiden omaan näyttelyyn, ja pari pokaaliakin mukana vietiin sinne palkinnoksi :) Onneksi ei ollut oma koira mukana, kun ei sinne mittauksiin olisi ehdity. Mutta oli se kyllä avartava matka, sillä oli kyllä hilkulla että sinne edes päästiin:

Ensin kekiviikkona bussilla Turkuun ja laivalla Tukholmaan. Herätys torstaina klo 5.15 syömään 6.15 ja maihin joskus seittemältä... No bussin piti oottaa meitä siinä terminaalin edessä, mutta...Siinä semmoset 45 min venailtiin sitä bussia, ja kellään ei tietty ollu sen kuskin numeroo et olis voinu soittaa, no sitä numeroo sitten mentiin selvittään ja saatiin se sitten 20 minsan ettimisen jälkeen... Soitettiin sille bussikuskille joka sano et se on puhaltanu yli promillerajan, ja et se maksaa jonku sakon ja tulee hakeen meidät kohta.(mietittiin sit et mites se sakon maksamisen jäljeen voi ajaa jos kerta on puhaltanu promilleja) Melki tunti siinä ooteltiin, ja yritettiin soittaa sen kuskin pomolle mut se ei vastannu. Sit soitettiin taas sille kuskille ja se vastas ja sano et joo oon pankkiautomaatilla nostamas rahaa(ja nii sen piti olla poliisilla pidätettynä), mutta en saa sitä rahaa(450e) Sitten se sen pomo soittaa meille ja kysyy et mikä hätänä, ja se sit sanoo et se soittaa sille kuskille ja sit meille. No sit vähän ajan päästä se pomo soitti meille ja sano et se meidän kuski oli jääny tullissa kiinni, ja et se tulee 5 minsan päästä. No kyllähän se sit vihdoin tulikin. Me sitten melkein myöshästyttiin koiranäyttelyistä, ja olihan nekin alkanu jo ennen kun me sinne päästiin... No ainakin tuli Tukholman terminaali tutuksi, eihän siellä oltukaan torstaina enempää kun vaan se 5 h yhteensä...

En tiedä olenko jo tänne laittanut, mutta Diivan kuva koristaa Faunattarien seiniä, Dreeveri mallina :D Diiva mainos

^Onpahan ollut reissu
Tuo linkki Diivan kuvaan ei muuten toimi, ilmeisestikään

Tuleeko muutes dreeverien vuosikirja jo toukokuussa, tietoa ?

^^ Eipä näköjään toimi no toimiikohan tämä Diivan Mainos

Muoks// Nyt ainakin mulla toimii :)

No niin, nyt minäkin pääsin kirjautumaan tänne uuteen keskusteluun, eli täälä "haukkuu" entinen Aapo-poika, nyt nimimerkillä "Mörötski".
Tässä pieni esittely: Pohjanmaalta kirjoitetaan ja tällä hetkellä kotonamme asustavat 9kk ikäinen Dreeveri nimeltään Mörö ja 12kk ikäinen Pienimunsterinseisoja nimeltään Miro. Ennen Möröä meillä asusti Dreeveri nimeltään Ajomäen Aapo, joka ikäväksemme katosi viime elokuussa 13 kk ikäisenä.

Nyt olemme myöskin Mörön kanssa aloittaneet näyttelytreenit (Miron kanssa jo jonkin aikaa kuljettu) ja todellakin tuntuu että sitä treeniä tarvitaan jotta saataisiin tuo riuhtominen ja kiskominen kuriin.
Kuten osa täälä olijoista tietää niin möröllä on hiukan erilaisempi karva kuin Dreevereillä keskimäärin, siis pituuden suhteen. No tuolla treeneissä vetäjänä on mm. Dreevereitäkin arvosteleva ulkomuototuomari ja hänen mukaansa Möröllä on "juuri sellainen karva kuin Dreevereillä kuuluukin olla", joten nyt meillä on ainakin yksi tuomari kelle voidaan mennä koiraa näyttämään

Mää en kyl kehtais viedä jos oisin kyseisen henkilön kans ollut tekemisissä siviilissä paljonkin, esim treenien merkeissä Onneks ei kyllä tuttavapiiristä löydy valmiita tuomareita vielä, ainakaan tälle rodulle. Eikä me kyllä käydä näyttelyissäkään paljoa

Noh, se on meillä vähä niin ku pakko mennä tutullekkin tuomarille, kun halutaan pitää näyttelymatkat suht lyhkäisinä. Näissä treeneissä käy monia eri rotujen omistajia, joille tämä tuomari tekee arvosteluja. Ja ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa että tämä tuomari arvostelee koiraa sen ulkomuodon perusteella, eikä sen mukaan miten hyvin tuntee näyttäjän/omistajan.