Koirat.com

Asun täällä pohjoisessa, joten aika pitkä matka! :( Muuten ois ollu kyllä kiva.

Oon nyt onneks päässyt tapaamaan muutamaa eri yksilöä ja tällä viikolla tapaan taas yhden eukun :)
Oon kyllä koko ajan varmempi mun rotuvalinnasta! Ihania ja erilaisia eukkuja oon nähny, tosi pidättyväisestä yli avoimeeni duraceliin

^Kävitkös siellä Oulun näyttelyissä katsomassa näitä kahta yksilöä? Voisin kuvitella että jos kävit niin tuo mainitsemasi tosi pidättyväinen yksilö on juuri sieltä.

Ja Niii, kyllä mä olen ollut yhteydessä kennelliittoon ja vähän muuallekin asian tiimoilta. Se on vaan niin että kennelliitto on aika lailla voimaton tollaisessa, kennelliiton silminhän koiran "vikoja" ovat ainoastaan pallittomuus, napatyrä ja häntämutka. Luonnepuoleen ei oteta siis mitään kantaa. Mutta noo, tämä on taas sarjassa niitä todella opettavaisia kokemuksia, joiden on varmaan tarkoitus kasvattaa. Ja ehkä kasvattajankin silmät lopulta aukee ja on vara myöntää, että nyt mentiin pahasti metsään. Ainakin toivon näin, neuvottelut on asian ratkaisemisen tiimoilta kesken.

Kävin joo. Ja siis siellä oli myös pari muutakin Eukkua, ei siis kehässä olevia ja näihin tutustuin paremmin. Ja ilmaisin itseäni ehkä huonosti. Eli kyseessä ei ollut varmaan mikään tosi pidättyväinen, vaan omistaja kertoi että se on ollut todella pidättyväinen pentuna ja nyt aikuisuuttaan hieman muuttunut avoimemmaksi, vaikka vieläkin on selkästi pidättyäväinen, mikä on ihan normaalia. Ei siis tullut häntä heiluen rapsutettavaksi, enkä viittinyt enempää tungeksiakaan, kun en omistajia tuntenut. Oli kyllä mukava nähdä eukkuja ihan laidasta laitaan, eli ymmärrän mitä on odotettavissa, mutta oon kyllä koko ajan varmempi rotuvalinnasta!

Mutta catteri, mitä nyt oon viikonlopun aikana kuullut kokemuksia, niin yhdellä henkilöllä on aikoinaan ollut todella arka eukku ja hän kertoi tehneensä todella paljon töitä sosiaalistamisen kanssa ja loppuen lopuksi koirasta kasvoi kelpo kansalainen. Mutta sama henkilö kertoi myös että arkuus ei kyllä ole yleistä, eikä sallittavaa, jos on vaan sosiaalistettu tarpeeksi ja oikein. Eli todella huono tuuri sulla!

Toivotaan, että sun pentu vielä reipastuis ja jaksatte panostaa sosiaalistamiseen jatkossakin

Me oltiin Cloudyn kanssa Oulussa, joten toinen näistä siellä olleista eukuista oli tosiaan Cloudy. :D Lauantaina oltiin avoimessa luokassa ja sunnuntaina valioissa, tosiaan leivottiin Cloudysta samalla muotovalio.
Juttelin siellä kehän laidalla (enemmänkin lauantaina) siellä olleen junnu-nartun omistajien kanssa. Koira oli kuulemma ollut juurikin arka pienestä pitäen, mutta mennyt parempaan suuntaan ja antoi kyllä minunkin sitten silittää siinä rupattelun lomassa.

catteri, erittäin harmillinen juttu tuollainen! Pistää oikein vihaksi tuo kasvattajan asenne asiaan. Suomen-Eurasier kerhon facebook-ryhmässä oli Oulun näyttelyn aikoihin kyselyä siitä, että saako eurasier pakittaa kehässä vai ei. Olin muistaakseni ainut, jonka vastaus asiaan oli jyrkkä ei. Peruuttamista perusteltiin sillä, että rotu on pidättäytyväinen. Minä en koe asiaa niin. Mielestäni avoin koira ottaa ihmisiin kontaktia oma-aloitteisesti ja vastaa ihmisen kontaktiin postiivisessa mielessä. Pidättäytyväinen ei ota kontaktia oma-aloitteisesti, eikä välttämättä myöskään reagoi ihmisen ottamaan kontaktiin. Peruuttaminen menee mielestäni sitten jo yksinkertaisesti sinne aran koiran käytöksen puolelle, minne lukeutuvat nämä pienet peruutukset siinä missä se pakokauhukin, arkuuden vakavuusasteet vain ovat erit.

Minä en itselleni tahdo peruuttavaa koiraa ja näitä muiden rotua harrastavien ihmisten mielipiteitä lukiessa olen superonnellinen siitä, että olen saanut itselleni juuri tuon yksilön. Se ei ole pidättäytyväinen sitten pätkän vertaa. Menee kaikkien syliin ja rakastaa aivan kaikkia ihmisiä, ottaa lenkillä vain pelkästään ohi kulkiessa heti kontaktia muihin, pää kääntyy ja häntä heiluu, pitää huolen siitä, että huomataan, että hän on varmasti olemassa. Ei, en tällä tarkoita, että kaikkien tulisi olla samanlaisia kaikkea rakastavia höseltäjiä, mutta arkaa koiraa en minäkään katso hyvällä. Tai muotoillakseni asian paremmin; en hyväksy sitä, että arkuus sallitaan ja sitä katsotaan läpi sormien olettaen, että se kuuluu rodun luonteeseen. Sen ei pitäisi kuulua minkään rodun perusluonteeseen.
Vika voi olla myös sosiallistamisessa, mutta (valitettavasti) se vika löytyy joskus myös siitä koirastaja sen luonteesta itsestään. Se on harmillinen juttu itse kullekin, sekä koiralle että omistajalle, jos koira on perusluonteeltaan (hälyttävän) arka.

Cloudynkaan kanssa ei aina ole ollut helpoimmasta päästä. Hain sen 7 viikkoisena, muut pennut tulivat vastaan ja leikkivät, tämä oli sängyn alla piilossa. Se ei tullut sieltä odottamisesta ja houkutteluista huolimatta, joten otettiin se sieltä väkisin, jolloin se huuti ja laski alleen. Ensimmäisen kuukauden nukuin sen kanssa patjalla, jolloin meidän luottamus parani. Öisin se tuli tutustumaan, päivät se olisi mieluiten viettänyt sängyn alla. Eikä tätä auttanut se, että muutettiin kesäksi mökille keskelle ei-mitään, jolloin sosiaalistaminen koki melko kovan kolauksen. Käytiin kuitenkin usein kaupungissa ihmisten ilmoilla ja totutin sen ihmisiin väkisin. Pidin sitä paikoillaan, kun ihminen tuli rapsuttamaan ja antamaan makupalaa, jolloin koirakin näki, ettei tilanteessa ollut mitään. Saattaa ehkä kuullostaa raa´alta tavalta opettaa tämä, mutta sehän toimi ja sen ansiosta Cloudy on nykyään tuollainen avoin ja kaikkia rakastava koira. Ja tällainen se oli jo puolen vuoden iässä, joten nopeasti saatiin asiat haltuun, vaikka alussa näyttikin melko toivottomalta.

Cloudy ei tosin näyttelykehässä mene tuomaria vastaan, koska käsken sen olemaan paikoillaan. Kyllä, sitä inhottaa takapään kopelointi, mutta paikka tarkoittaa sitä, että pysytään paikoillaan, joten siinähän silloin myös pysytään, eikä lähdetä muualle. Tämä juontaa alunperin meidän tokon harjoittelusta, kun lähdettiin harjoittelemaan kokeenomaista luoksepäästävyyttä. Kokeessahan ei varsinaisesti katsota pahalla, vaikka koira menisikin tuomaria vastaan, mutta koska säännöissä koiran tulee istua sivulla kun tuomari tulee silittämään/katsomaan hampaat, niin halusin opettaa tämän sille sääntöjen mukaisesti. Cloudy on tähän mennessä saanut kaikista seitsemästä kokeestaan luoksepäästävyydestä kympin. Jos minulta kysytään, niin näyttelyissä saisi olla samanlainen systeemi!

Cloudylla on kanssa aivan jäätävä riistavietti. Vapaana se kyllä pysyy eikä ihmiset, toiset koirat yms. ole ongelma, mutta sitten kun se näkee jotain elävää ja liikkuvaa, niin ne korvat katoavat sen siliän tien. Onhan tuo tänä kesänä hakenut järvestä oma-aloitteisesti sorsankin rantaan asti, vaikka karjuin rannalla perkelettä pahemmin kuin koskaan aiemmin. Onhan se useat kerrat lähtenyt jänisten, rusakkojen, oravien, lintujen jne. perään, mutta pyrin pitämään sitä irti paikoilla, joissa se vapaanapito on suht. turvallista, esim. jäällä tai muulla vastaavalla, joka on kaukana autotiestä. Se tulee takaisin aina, kun kadottaa elukan näköpiiristään. Melko harvoin näitä tapauksia sattuu ottaen huomioon sen, että tehdään päivässä vähintään yksi vapaanaololenkki, kesällä kaikki lenkit puolestaan ollaan vapaana.

Me oltiin Cloudyn kanssa viime torstaina jälleen tokokokeessa ja saatiin ALO1 169 pisteellä ja sijoituttiin vieläpä kolmansiksi. Tänään puolestaan oltiin mölliaksakisoissa ja sielläkin kolmansina, nollarata ja aika oli jotain 37 ja risat. Harmillista, juuri kun ehdin ilmoittaa sen kokeeseen kalastelemaan viimeistä ykköstä alokasluokasta, niin tajusin, että se taitaa taas juoksea ensi kuussa. Hööh, pirun juoksut pilaa meidän suunnitelmat aina. :D

Viime viikonloppuna oltiin talvipäivillä ja tavattiin mahtava määrä mukavia eurasiereja ja niiden omistajia. Ensimmäistä kertaa olin mukana missään eukkutapahtumassa ja kyllä kannatti.

Oon kuullut huhua, että eurasierkerho järkkäisi mätsärin Tampereella joskus keväällä/kesällä. Saas nähdä kuinka käy. :)

Eurasiertapaaminen Tampereella 29.3. Ratinan koirapuistossa klo 12 alkaen. Tervetuloa mukaan!

Vitsi miten kauan olen tätä ketjua etsinyt mutta vasta nyt osui täällä silmiin! Miten on voinut mulla näin mennä ohi... Mahtaakohan täällä kukaan enää jutella?

Tuossa jaloissa tuhisee parhaillaan ensimmäinen oma koirani, alle vuoden ikäinen narttu shiba. Olen alkanut nyt jo hyvissä ajoin katselemaan mahdollista seuraavaa koiraani, joka tosin tulee ajankohtaiseksi varmaan vasta muutaman vuoden päästä. Shiba on ollut rotuna meille juuri täydellinen, joten toivoisin samantyylistä luonnetta myös toiselta koiraltani. Chowit ovat aina viehättäneet minua, mutta haluan ehdottomasti terveen koiran, jota nuo eivät valitettavasti taida olla. Olenkin ymmärtänyt eurasiereista puhuttavan 'chowien terveempinä versioina'?

Olisi ihana kuulla lisää omistajien kokemuksia mm. terveystilasta, kasvatustoiminnasta ja muusta. Yleistä jutustelua jos joku tänne vielä eksyisi

eikö täällä liiku enää ollenkaan eurasier -ihmisiä

Haluaisin myös kuulla keskustelua eurasiereista, eksyisikö tänne vahingossa joku rotuihminen?