Koirat.com

Mä leikkailen Fionan kynsiä ehkä kerran pariin viikkoon, takakynsiä harvemmin tai sitten otan paljon vähemmän kuin etukynsistä. Mustia ja vaaleita löytyy molempia suurin piirtein yhtä paljon. Yleensä leikkaankin ensin ainakin yhden vaalean ja sitten mustista vaan saman verran.

Fiona on aina ollut autossa tosi hienosti. Eikä ole väliä onko boksissa vai nyt kuumalla etupenkin jalkatilassa tai harvoin sylissä, aina nukkuu suurimman osan matkasta eikä ole koskaan oksentanut. Melko usein autoilemme kyllä, mutta ei pentunakaan ollut mitään muuta ongelmaa kuin järkyttävä meteli boksista. Nykyään meteliäkään ei ole kuin silloin kun huomaa, että saavutaan perille.

Fiona on suhteellisen hiljainen, mutta leikkiessä välillä innostuu haukkumaan ja sitten yksin ollessaan vielä jonkun verran kun ei ole tänne uuteen asuntoon kunnolla tottunut. Mutta melko vähän silti mielestäni.

Meiltä taas löytyy todella levoton automatkustaja..johtuu varmaan autoilukokemuksen vähyydestä, mutta Hippi on nuoresta asti ollut tosi levoton autossa, vinkuu, öhisee ja ähisee. Nykyään pidemmillä matkoilla osaa kyllä jo rauhoittua syliin, mutta boksissa matkustaminen ei onnistu äänettömästi pitkilläkään matkoilla kuin muutamia minuutteja kerrallaan (joiden aikana ilmeisesti keräillään voimia :D). Oksentanut Hippi ei ole kuin ihan pikkupentuna, eikä levottomuus johdu pahoinvoinnista. Hipillä on ilmeisesti vain huonot hermot ja tietää että autolla mennään aina johonkin jännään paikkaan.. Autoa meillä ei tälläkään hetkellä ole, joten hommaa on hankala harjoitellakaan.

Hippi on myös melko hiljainen kaveri, haukkuu vain ovikellolle ja leikkiessäkin vain murisee ja haukahtelee vain yllytettäessä. Jonkun tutun tullessa kylään usein kyllä intoutuu kimeästi haukahtelemaan ja vinkumaan iloissaan.. Ja tätä tapaa on mahdoton kitkeä pois, kun ihmiset on aina niin mukana siinä sen ylitsepursuavassa riemussa :D Mut millekään rappukäytävän äänille tai muille koirille ei lenkeillä haukuskella - koirapuistossa kylläkin ukotetaan täysillä, jos ohi menee muita (varsinkin isoja) koiria..

Mites teidän koirien silmät? Onko ne kovia rähmimään? Meillä mallalla rähmi pienempänä aivan kamalasti mustaa ja ruskeaa rähmää. Nyt rähmiminen on asettunu kun vaihdettiin ruoka royal caninista cibauksi, kasvattajan suosittelusta. Luultavasti oli jotain allergiaa.. Tai sitten se johtu siitä että meidän silloinen lattia oli aivan mätä ja on vaihdettu nyt uuteen.

Malla on reissannu pienestä asti autossa tosi paljon. Mittarissa on monia tuhansia kilometrejä kun mulla on koirat mukana melkein jokapaikassa. Malla matkustaa toisen koiramme kanssa takapenkillä turvavöissä oikein mallikkaasti. :)

Meilläkin malla on melkein äänetön. Haukkuu todella vähän ja yleensä varoittaa laumaa pienellä puhkulla jota ei aina edes meinaa kuulla. Mutta sitten ku on jotain tosi pelottavaa niin kyllä neidistä ääntä lähtee :D

Moikka kaikki! Olipas kiva löytää havanna-aiheinen keskustelu:-)... tuli hyvä syy rekisteröityä sivustoon. Meidän perheessä on eka koira, 9-kuinen Nöpö ja vastaten ketjun aloittajan kirjoituksen kysymykseen, meillä on eka juoksu jo ohi - taisi alkaa 7kk iässä.

Jatkan juoksuaiheesta sen verran että muuttiko teillä muilla juoksuaika koiran käytöstä ja palautuiko se entiselleen jossakin vaiheessa? Nöpö on aika arka (toisille koirille, ihmisille, äänille...) mutta ennen juoksuaikaa oli aina innoissaan tavatessaan muita koiria. Arkuutensa vuoksi ei kuitenkaan tohtinut leikkiä kuin tutuksi tulleiden kamujen kanssa. Nyt kun jouksun päättymisestä on muutama viikko, on arkuus ennallaan mutta leikkiä ei synny edes vanhojen tuttujen kanssa. Nöpö on jotenkin apaattisempi kuin ennen. Muita valeraskauden merkkejä en ole huomannut joten onkohän tämä sitä vai jotakin ihan muuta? Kaikenlainen vahtiminen on myös muuttunut juoksun myötä entistä voimakkaammaksi, haukkua pitää toiset koirat, uudet äänet, jotkut ohikulkijatkin...

Sitten kysyisin vielä: minkä ikäisenä omat havannanne tulivat aikuiskokoon ja mitä nyt painavat?

Meilläkin on nyt aikuiskarva vaihtumassa ja turkinhoito tosi, tosi työlästä. Huopatakkuja ei pidä millään poissa:-(. Pitää kai taas tarttua saksiin. Kun puhutte harjaamisesta niin tarkoitatteko karstaamista vai kampaamista vai mitä? Nöpön kanssa ei karstalla tee oikein mitään, kammalla pitää turkki avata pohjia myöden vähän kerrallaan. Lapset syöttää namuja ja minä kampaan:-)

Tipelle tervetuloa joukkoon iloiseen :)
Mä en muista tarkkaan millon Hippi saavutti aikuiskoon, korkeutta se nyt ei oo kasvanu aikoihin mut korkeuskasvun jälkeen tuli vielä vajaa kilo lisää painoa, sen verran muistan. On painanut nyt pitkään aika tasan 5,5kg ja on mielestäni sopusuhtainen, ei ainakaan lihava. Hippi on havaneesiksi aika pienikokoinen, korkeutta on vissiin jotain 23,5cm jos en ihan väärin muistele..

Ja pitkää turkkia meillä kammataan ihan kammalla (sellaisella mustalla pinnoitetulla (?) joka ei niin sähköistä turkkia), mut kun lyhyessä tukassa ollaan nykyään niin ei juuri tuu muuta kuin häntää kampailtua sillon tällön - tosin oon nykyään niin laiska, et leikkelen ne häntäänki tulleet takut suosiolla vaan saksilla pois.. :D

Tipe: Meilläkin tuo juoksujen jälkeinen käytöksen muutos on ajankohtainen aihe. Eli Tilda myöskin on muuttunut hiukan apaattiseksi. Lisäksi se viihtyy enemmän omissa oloissaan. Eli tähän asti se on aina makaillut ihan minussa kiinni esim. katsoessani telkkaria, nukkuessa jne. Nykyään se hyvin harvoin viihtyy enää vieressäni. Kolmas asia minkä olen huomannut, on jonkin asteinen ruokahalun väheneminen. Ei aina tule paikalle, kun otan ruokakipot esille, vaan sitä pitää huudella. Eikä sitten välttämättä syö kaikkea. Voihan nämä asiat osittain selittyä tietysti tämän hetkisillä helteilläkin, mutta jotenkin laitan nämä oireet juoksujen piikkiin kuitenkin.

Tildalla rähmii nuo silmät ajoittain hyvinkin runsaasti. Tildallahan on leikattu molemmista silmistä kirsikkasilmä viime syksynä, joten en sitten tiedä onko silläkin vaikutusta. Havannankoirilla tuo silmien rähmiminen/vuoto on suht. yleistä käsittääkseni kuitenkin.

Meillä käytetään useimmiten karstaa, kun olen bichon frisen hoidossa siihen niin tottunut. Mutta
kyllä meilläkin se turkki käydään lisäksi kammalla läpi. Tilda ei tykkää kyllä kummastakaan.

Tuota aikuiskoon saavuttamisikää en minäkään enää muista. Tilda painaa n.7 kg tällä hetkellä. On ihan sopusuhtainen mielestäni.

Heippa,

onkos teillä tietoa miten pian pentujen pigmentti normaalisti tulee? Meillä tuo napero on nyt 10 vkoa ja vielä nenussa on vaaleanpunaista, myöskin osissa anturoita.
Jääköhän tuo pelle nenäksi vai mustuuko vielä?

Mie ilmotin meijän murkun just ekoihin näyttelyihin Kouvolaan. Saan nähä miten käy, viime mätsäreissä neiti päätti juuri siinä vaiheessa kun koiria ruvettiin sijoittamaan, että enää ei kiinnosta, ja sijoituttiinkin vasta viidensiksi. Vähän myös mietityttää miten saan ton turkin yhtä nätiksi kun kaikissa näyttelykuvissa havannalaisilla on. Tuo on vielä niin keskenkasvunen, että ei tarvi kun yks tuulenpuuska ni se on taas aivan sekasin.

Aivan ihania pentusen kuvia. Ihan pentukuume iskee taas päälle :D Nenän pigmentistä en osaa sanoa mitään, tosin tuohan on kovin persoonallinen tuollaisena, vaikkakaan ei ihan rotumääritelmän mukanen. Aivan ihana!

Onhan tuo kovin suloinen, mutta mietin vain että voiko tuollainen esim auringossa palaa helpommin?

Ei luultavammin olla näyttelyihin menossa joten senkään puolesta ei pigmenttivirhe haittane.

Mitä kaikkea koiranne osaavat ja mitä pennuille kannattaa opettaa, missä vaiheessa?
Meidän penska ei osaa kun istua (10vk) :D Yleensä ei tule edes luokse käskystä/vihellyksestä/mistään.

Kannattaisiko alkaa kouluttamaan aktiivisemmin?

Maiju, Nöpöllä oli musta nenä luovutusikäisenä kun sen haimme mutta nenä muuttui ehkä seuraavan kuukauden aikana vaaleanpunertavaksi, siis koko nenä, ei noin selvärajaisesti kuin teillä. Sitten kun oli taas muutama kuukausi mennyt, nenä olikin ihan musta.

Nöpö 9kk osaa pyynnöstä istua, antaa tassua (myös "toinen tassu"), mennä maahan ja pyöriä ympäri. Aika kivasti seuraa lenkeillä ilman hihnaa ja tulee luo pyynnöstä mutta namuja pitää olla aina tarjolla. Ruokakupille saa mennä kun sanotaan "ota". Mielestäni ymmärtää myös esim "käänny", "ohi" ja "jätä", mutta ihan aina niitä ei ole kiva totella. Ollaan opetettu Nöpö tottelemaan pikkulapsiakin, hyödynnetään lasten kaverit harjoituksissa.

Kuinka olette muut onnistuneet ohitusharjoituksissa? Meillä on niissä vielä kovasti haastetta, yleensä pitää haukkua vastaantulevat koirat ja välillä ihmisetkin. Pelokkuttaan tietty.

Tildalla on ollut tuo kirsu aina musta, joten en osaa yhtään sanoa tuohon pigmentti-asiaan .

^Meillä osataan melko pitkälti samoja asioita. Tildaa ei nyt ole kovin paljon viime aikoina koulutettu, koska en ole varma miten hyvin se kuulee tällä hetkellä tuon korvatulehduksen takia. Kuulotestiin mennään torstaina. Meillä haukutaan myös ohitustilanteissa. Tilda on oppinut tuon ikävän tavan vanhemmalta koiraltani.

Täällä ilmoittautuu uusi palstalainen. Meille tulee 11.8. urospentu, tumma soopeli. Kärsimätöntä odottelua...mutta tässä on lomamatka välissä, joten kai se aika siellä uima-altaalla jotenkin kuluu :) Suloinen pentu Maijjulla, ja myös Luca on ihana, kävin katsomassa kuvia..

Monsku kiitos, Luca on kyllä oikea hurmuri. Todella kiltti mutta silti tosi touhukas/leikkisä tyyppi. Ja silti niiiiiiiin läheisyyden kipeä. Sanoisinko, että tuossa koirassa ei ole mitään mistä en pitäisi.

Toivottavasti tästä pikku rääpäleestä tulee yhtä ihana.

Meillä pentu edelleen haukkuu ja vinkuu / kiljuu huomiota, ollaan jätetty huomiotta. Hihnakävely sujuu ok, joskus menee peppu maahan mutta tulee kyllä perässä kun huomaa ettei häntä odoteta.
Hassu sattuma, Cassun sisko muutti 200m päähän meistä. Kiva seurata miten vekarat kehittyvät ja kuinka saman-/erilaisiksi tulevat.

^Me olemme myös olleet tekemisissä muutamien Tildan pentuesisarusten ja muiden sukulaisten kanssa. On niissä paljon samoja luonteenpiirteitäkin, mutta toisaalta ovat ihan omia ihastuttavia persooniaan jokainen.

Lisäsin allekirjoitukseen tuon blogini osoitteen, jota tosin päivitän melko harvoin. En ole kovin hyvä näissä jutuissa, joten suoraan klikkaamalla sinne ei valitettavasti pääse.

Majju: Luca on siis Cotton? Se on tosi paljon Havan näköinen, ei näin aloittelija meinaa tunnistaa...Onko turkissa jotain eroja? Kuulostaa ihanalta tapaukselta :)

Monskun sisko asuu meiltä n. 10 min päässä. On jo sovittu, että tavataan niin saavat hyvän leikkikaverin toisistaan. Monsku on itkeskellyt kasvattajan luona ja etsinyt siskoa, kun olivat niin paita ja peppu, nukkuivat vierekkän sängyn alla jne..Onneksi sattuu asumaan lähellä!

Tuota oon miettinyt, kun pentu tulee meille vasta 14 viikon iässä, että miten hyvin se ehtii oppia isompien koirien laumassa esim. sen, että ovikellon soidessa pitää haukkua kovasti..laumassa se tapa tarttuu toisiin, vaikka ei muuten haukututtaisi niin paljon, ei kai ne yksinään niin paljon hauku. Oppii kyllä varmaan isommilta vielä paljon myös hyviä tapoja tässä kolmen viikon aikana.

Monsku,

jeps Luca on cotoni :) Turkkien suhteen en oikein vielä osaa sanoa mitään, kun pentu on vasta niin kovin pieni. Lucan turkilla oli pahin vaihe tossa 11kk-1v2kk iässä, takkuuntui todella helposti.
Nyt pesen viikon välein (tai harvemmin) ja pyrin harjaamaan ainakin kerran viikossa turkin läpi.
Lucan turkki on sellaista tosi pehmeää ja höttömäistä,ei ole vielä mennyt karkeaksi.
Penskan turkki on nyt aika pehmeä mutta siltikin sellainen "silkkinen" eikä niin höttömäinen.
Hankala selittää.

Voithan sanoa kasvattajalle että koittaisi kieltää, jos pentu haukkuu kovin?

Majju,
joo se vaan voi olla aika vaikea tehtävä, kun isoja koiria on sen verran paljon ja ne innostuvat yhdessä.

Tilasin Zooplussasta tavaraa sunnuntaina. Saapa nähdä milloin tulee perille. Siellä oli hyvä valikoima ja hinnatkin edulliset.

Moi kaikki havannalaisten omistajat!

Olen itse kihlattuni kanssa tuore havannalaispojan omistaja. Oli tosi kiva löytää tämä palsta ja lueskella teidän kokemuksista ja sittenhän oli myös itse tänne liityttävä. Meillä on asustellut tänään tasan 3 viikkoa Havannankoira nimeltä Papageno, joka on nyt 12 vkoa vanha.

Papa on ollut tosi nopea oppimaan perus istu, maahan, tassu, paikka, vapaa -käskyt ja hihnassakin kävelee jo reippaasti. Yksinolon kanssa on vielä vähän opeteltavaa. Papa itkee noin 5-15 min lähdettyämme ja makoilee tai istuu aina odottamassa meitä oven vieressä kun saavumme. Eli siitä ollaan päätelty, ettei osaa/halua leikkiä yksin ollessaan, jos olemme kotona Papa tykkää kyllä leikkiä itsekseenkin. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia yksinolosta?

Majju!! Sinun Cassusi on ilmeisesti samasta kennelistä kun meidän Papa :) toisesta pentueesta tosin. Me arvoimme kauan sinun ja meidän pennun välillä, koska ihastuttiin niiden väreihin. Papa ja Cassu ovat kuin identtiset värityksiltään, hassua koska ovat kuitenkin eri pentueista!

Papana ,

voi ihana kuulla että täällä on melkein sisaruksia paikalla!
Me mentiin ihan vaan tutustumaan rotuun, suunnitteilla ottaa pentu ensivuonna mutta kappas kummaa miten kävikään.
Ei kyllä ole kaduttanut yhtään. Cassu on ihana pentu ja myöskin kovin oppivainen, tosin sillä on luonnetta vaikka muille jakaa! Aluksi vinku/haukkui ihan kaikkea ja nyt on onneksi sen verran rauhoittunut että haukkuu vaan innostuessaan kun tulemme kotiin.
Emme ole vielä paljoa tuolle opettaneet, mutta osaa odottaa istualteen että ovi aukeaa ja ruokaa myös, sitten hihnakävelyn ja vapaana saa olla metsälenkeillä, joten luoksetulokin onnistuu ainakin tällä hetkellä kun ei ole vielä uhma-/ tai murkkuikää
Osaa myös tanssia takajaloillaan, sen oppi vanhemmalta koiraltamme.

Missä päin asutte Papana? Olisi ihana nähdä pentujen kera, laita vaikka yksityisviestiä?

Hei vaan täältä Espoosta!
Kiva löytää tää sivusto.

Täällä on 3kk ikäinen uros Boogie. Boogie on ollut nyt 2 viikkoa minulla ja kehitys on huimaa, tosin takapakkiakin on tullut.. sisäsiisteydessä...
- autoilu on kivaa, jopa unettavaa eli matkustaminen on sujunut erinomaisesti
- syömme vielä 3krt päivässä napuja pääasiallisesti höystettynä maksalaatikolla (ilman rusinoita), kana-riisi mössollä vaihtelevasti
- yöt nukutaan n. 7-8h putkeen ja pissa/kakka tulee ekalla aamu-ulkoilulla
- enää on vain yhdessä paikassa pissapaperit sisällä, mutta ulos herra ei osaa vielä pyyttää.. oma tarkkaivaisuus menee joskus ihan överiksi ja tulkitsen normi nuuskimisen pissaamistarpeeksi
- Nyt olen ottanut taluttimen käytön mukaan pissalenkeille (normaalisti seuraa jalan vieressä ja ei liiemmin karkaile ), koska naapurin kukka-/kasvimaa on maailman paras "vessa"
- taluttimeen on tottunut yllättävän nopeesti
- tunnistaa oman nimen ja luokse tulo "komennon", mutta ei vielä "osaa" istua tms. pyynnöstä
- On ollut jo yksin 2.pvänä tulonsa jälkeen 15min ja siitä lähtien joka päivä jonkin aikaa pisimmillään 6h. Osaa pidättää pissaa poissaollessani ja yöllä, mutta illtaisin lirauttelu on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.. paperille 90% kylläkin. Mattoja ei ole lattialla, joten luutuan lattiat joka päivä Tolulla.. mietin sitä etikkaa.. auttaakohan?
- Turkin tulen pitämään lyhyenä. Olen jo leikannut pippelikarvan lyhyemmäksi (kuulemma pitää leikata), perskarvat samoin, niin ei kakka tartu (pestään kyllä tarvittaessa), naamasta olen leikellyt hieman karvija, jotta eivät mene silmiin, koska silloin tulee rähmää.
Boogie on kiltti, rohkea ja megaseurallinen koiruus, joka mielestä pussailu kaikkien kanssa on maailman parasta. Sosiaalisuus on se ihanin puoli. Pureminen tällä hetkellä rasittavin .. uskoo jo kuitenkin sanaa "ei".

Olemme menossa pentukouluun viikon päästä ja odotan sitä innolla, koska minusta Boogie tarvii leikkikavereita.

Hauskaa elokuuta kaikille
Satu & Boogie