Koirat.com

^Ohhoh! Hyvä esimerkki siitä, mitä olisi saattanut sattua, jos ulkoiluttajana olisi ollut kaiken lisäksi lapsi...

Kävin Seran kanssa vetämässä ihan kunnon treenit lintujen kera. Tosi hyvin meni. Nalakin teki ekan treeninsä. Hienosti istui paikallaan, odotti luvan hakuun ja sitten syöksyi variksen luo. Otti heti kiinni hyvällä otteella ja toi suoraan käteen. Vähänkö olin ylpeä! Ei ole koira paljon varista isompi.
Huonompiakin uutisia on. Sera kävi Nalan kanssa rokotuksilla. Nalalla oli pissitulehdus ja sai lääkkeet. Seran hännässä on ollut patti, jota on luultu nivelvaurioksi. On siis lääkärissä käynyt aiemmin. Nyt patti suureni vähän ja tarkistettiin uudestaan. Kasvainhan siellä olikin. Poisto tapahtuu 29.4. Siihen ei tule kuin 1-3 tikkiä ja pitäisi parantua nopeasti. Ei siis vaikuta tulevaan koekauteen tai elämään muutenkaan.
Tosin koirien elämä muuttuu nyt, koska aloitan työt vuosien jälkeen 3.5. Onneksi koirien yksinolo ei veny hirveän pitkäksi, koska mies käy 2-vuorotyössä ja on niiden kanssa aika paljon kotona.
Ensimmäinen pieni pentutapaaminen on sunnuntaina. Mukava nähdä pentuja, vaikka paikalle ei tulekaan nyt kuin 5-6 pentua. Virallinen pentutapaaminen on sitten syksyllä. Kahden päivän koulutusviikonloppu.
Painoista sen verran vielä loppuun, että Nala painaa huimat 10kg ja Sera n. 30kg. Aihetta laihdutukseen en näe Seran kohdalla. Tässä kuva, joka on surkea. Sera ei halunnut millään seisoa kunnolla, ja veti takajalat alleen. Mieheni yritti ottaa kuvaa, mutta ei oikein osaa noita koiran seisotuskuvia ja aina epäonnistuu kaikki, kun räppää kuvan väärällä hetkellä.







Hampaiden esittelyä

kyllä, käy hyvin varottavaksi esimerkiksi, miten voi käydä yhdistelmässä nuori energinen koira 33kg ja lapsi ! Meillä ei ole annettu enää lasten taluttaa Paavoa yksin, tyttö on 15 v ja poika 11v, mutta koiralla on voimaa liikaa. Sunnuntaina mennään ehkä match- showhun ja tyttö haluaa esittää, mutta mehän ollaan kehän laidalla ja nakin voimallahan toi esiintyy nätisti . Ihan mukava, että tyttöä kiinnostaa esittäminen, on sitten perheessä varaesittäjä

Dojotan tytöille pikaisia paranemisia!

Forever: HUI! Tätä minä juuri tarkoitin tuolla aikaisemmalla tekstilläni tulevasta kulmakunnan kauhusta, jos ne lapset sitä ulkoiluttaa.

Agitreenit alkaa ensi viikon pe! Jee!

Kyllä noita näkee ihan liikaa, lapsia siis, jotka taluttaa liian isoja koiria kokoonsa nähden. Muutenkin jotkut lapset on aika huolettomia koiran kanssa, vois aikuiset joskus miettiä voiko lapselle antaa koiran ulkoilutettavaksi vai ei. Oon nähnyt mm. lapsia, jotka ulkoiluttaa pikkukoiraa fleksin päässä niin, että koira tempoilee osaksi autotielle ja vetää siksakkia jalkakäytävän ja autotien välillä. Eikä siihen ole puututtu. Ehkä ne lapset ei vaan näe sitä tilannetta yhtä vaarallisena kuin me aikuiset. Mä en ikimaailmassa antais Taavia lapselle, en vaikka olis kuinka kokenut. Sen yhtäkkiset hajun perässä kiskomiset tai rähinät voi aiheuttaa vaaratilanteita. Itse osaan ne ennakoida ja muut jotka on paljon Taavin kanssa tekemisissä, mutta vieraat taas ei.

Just yks päivä yks kaveri kysyi että miksen osta fleksiä Taaville kun katteli kun Taavi kävi hädällä jossain ojanpohjalla eikä meinannut hihna yltää sinne asti. No sanoin sille, että kattele vähän aikaa Taavin käyttäytymistä hihnassa ja kysy uudelleen lenkin jälkeen. Ymmärsi kyllä parin rähinän jälkeen että se fleksi ois vaan tappoväline tolla koiralla. Meillä ei ainuttakaan fleksiä ole eikä tule niin kauan kun tuo rähinöi hihnassa. Ei oo mitään järkeä tapattaa itteään tai koiraa tai ohikulkijoita. Parin metrin hihnat on todettu parhaiksi rähinöiden kannalta.

Ja täytyy nyt taas purkautua. Että mua ärsyttää ihmiset jotka tulee arvostelemaan kuonopannan käytöstä. Vielä just sellasella negatiivisella sävyllä tyyliin etkö sä nää että toi koira kärsii kun sillä on tollanen. Taas tänään kuulin yhdeltä mummolta vastaavaa. Onneks olin ite niin väsynyt että en jaksanut edes vastata sille kunnolla, painelin vaan koiran kanssa ohi ja mummo jäi mäkättämään. Jos joku tulee asiallaisesti multa kysymään että miks tolla koiralla on tollanen kuonopanta, niin vastaan meielläni, mä en vaan tykkää noista arvostelevista ihmisistä, jotka luulee tietävänsä paremmin mistä just mun koira kärsii ja mistä ei. Parashan oli kun kerran yks mummo sanoi että ei koiran vetämistä noin opeteta pois vaan niin ettei anneta vetää. Ja se siis tarkoitti mummon mittapuussa sitä, että juostaan jos koirakin juoksee, silloinhan se ei pääse vetämään kun menee koiran vauhtia ja hihna on aina löysällä. Taisin tokaista sille jotain että en mä ainakaan jaksa juosta monta kertaa päivässä useita tunteja. Se väitti, että kyllä nuoren ihmisen pitää jaksaa No, kas kun en tiennyt että koiran omistajan vaatimuksiin kuuluu huippu-urheilijan kunto.

Mäkään en ymmärrä aikuisia, jotka antavat lasten ulkoiluttaa liian suurta tai energistä koiraa. Sen takia, nurinoista huolimatta tytöllä ei ole lupaa viedä Paavoa lenkille
Nyt meillä on tehokoulutus ton vetämisen takia ja pitää ihan Paavoa kehasta, miten on edistyny Se kulkee todella nätisti ja vetämättä. Heti jos hihna kiristyy, ollaan se istutettu ja seurautettu vähän matkaa. Myös älytön tempominen koirien kohdalla on vähentyny, kun vaan kertoo toiselle "me ei tervehditä, koulutetaan!"
Ollaan oltu liian hellämielisiä, täyty murtua pikkurilli, ennenkuin tajusin ettei toi vetäminen lopu, ennenkuin tekee jotain sen eteen Tässä tapauksessa tyhmästä päästä kärsi pikkurilli

Huomaa kyllä, että oon parina päivänä Taavin antanut moikata hihnassa yhtä narttulabbista joka asuu täällä päin. Yleensä kun ei koiria moikkailla hihnassa. Nyt se haluaa moikata jokaista koiraa mikä kävelee vastaan ja ei hyvä, koska ollaan päästy eroon siitä tavasta pitkän prosessin jälkeen. Ja ei siitä edes tule mitään kun tuo alkaa rähisemään kun pääsee nokakkain jonkun uroksen kanssa. Tai en mä tiedä johtuuko ne rähinät just nimenomaan siitä, että kun ei pääse tervehtimään vaikka haluais ja turhautuu siitä. Pitääpä taas kierrellä kaukaa kaikki vieraat koirat ettei palata takaisin siihen mitä pentuna oli että kaikkien luokse kiskotaan hullun lailla.

Meillä mennään sillä mentaliteetilla lenkillä, että toisia ei moikata(oli se ihminen tai koira)... toki vuosien saatossa näitä lipsahduksia on päässyt käymään ja sen sitten kyllä huomaa!

Onneksi nykyään mennään lenkillä pääasiassa nätisti. Flexin(juu, osaan käyttää sitä lukitusta kyllä ) mitalla mennää edeltä mutta ei vedetä.

Koiratyypit mitkä mennään nätisti ohi:
Haukkuvat/räyhäävät koirat. Nämä tyypit kiertäisi kaukaa jos vaan flexissä päästäisin kiertämään.
Koirat, jotka eivät kiinnitä Lunaan mitään huomiota.

Koiratyypit joiden ohituksessa edelleen hiukka ongelmia=yrittää kiskoa tervehtimään:
Paikalleen makaamaan/istumaan/seisomaan jäävät koirat. Luna tietysti luulee, että se on kutsu leikkiin ja villiintyy jo pitkältä!
Koirat jotka pyrkivät myös Lunan luokse ja ovat muuten vaan iloisen oloisia ja Lunasta kiinnostuneita.

Samoin kaikki paikallaan seisovat ihmiset lenkkipolun varrella ovat siinä tietysti vain ja ainoastaan LUNAN takia!

Meilläkin on vielä niitä rähinäongelmia, mitenkäs muutenkaan. Kuitenkin menee nykyään jo ihan mukavasti ja yhä harvemmalle koiralle pidetään meteliä. Kyllä se tästä, kai. :) Jotkut koirat vaan on hankalampia ohitettavia ja jotkut provosoivat Ainoa oikein kunnolla (ja Ainohan provosoituu!).
Ärsyttää vaan ne koirat (ja niiden omistajat), jotka jäävät makuulleen jumittamaan meidät nähdessään ja kohdalla sitten tekevät sellaisen mukavan valehyökkäyksen. Vaikka meillä olisi mennyt kuinka hyvin siihen asti, niin siinä vaiheessa kyllä alkaa mennä ihan penkin alle.

Käytiin tässä yksi päivä taas peltolenkillä kaverin koiran kanssa. Aino löysi iiiihanan ojan jossa lutrata ja sitten mukavan mutaisen kohdan jossa kieriä. :D

meillä meni lenkki taas mukavasti, ilman kiskomisia Pari häiriötekijää oli matkalla... Mentiin pihan ohi, josta 2 koiraa ryntäs rähisemään aidan läpi... sujuva ja tyylikäs ohitus vain vähän innostuen, loistavaa Paavo Siitä 100 metriä ja ohitus mummosta ja koirasta, lumipenkka välissä... aika hyvin, istutus ja seurauttaminen, taas rauhallista menoa.
Kaikkein parasta kun päästiin naapurin kohdalle ja Amos oli pihalla, hirveä innostus päälle, mutta naapureiden kutsusta mentiin pihalle leikkimään. Ensin Amos piti kauheaa pörinää, mutta kun leikki alkoi, niin voi pojat, sitä juoksemisen riemua. Irlanninsetterihän ei väsy koskaan . Seuraavat juoksutreenit meidän pihalla

Mistä hemmetistä mä tiedän noista antidoping-säännöistä että onko toi Taavin käyttämä "haimajauhe" sallittu vai onko siinä joku varoaika. Missään ei lue mitään ja periaatteessahan toi on sian haimasta tehty ja siitä vaan erotettu se entsyymi. Tietääkseni ainakin. Eli varsinaisesti ei lääke edes ole mutta mistä noista tietää. Tuun hulluks.

Eikös kennelliiton sivuilla ole noi eriteltynä? Ainakin on ollut ja sieltähän voi varmaan kysästäkin...

^Siellä oli vaan lääkkeet ja lääkeaineet ja sit puhuttiin jostain luonnonlääkkeistä, mutta kun mulla ei oo hajuakaan onko toi luonnonlääke vai mikä. No, ihan sama, oon mä ennenkin Taavin kanssa näyttelyissä käyny vaikka syökin tota jauhetta. En mä ainakaan sitä ihan lääkkeksi näkis, mutta saattaa hyvinkin olla joku luonnonlääke kun on kuitenkin possun haimasta eroteltu entsyymi tai jotain sinnepäin..

Eepi: no jos ei siellä tarpeeksi hyvin erotella niitä niin vaikeehan se on tietää mikä sitten on sallittua ja mikä ei! Turhauttavaa. En ehkä olisi huolissaan ja millä ne sitäkään testaa... tuskin niillä on siellä haimajauhetestiä takataskussa!

Iik, pari päivää niin on treenit... mua ehkä vähän jännittää ja nolottaakin jos tuo koira menee ihan sekasin ja vaan juoksentelee siellä... Oon kyllä vapaana pitänyt mutta kuitenkin...

Mä en osaa laittaa vissiin tänne kuvia.. ois muutama uus kuva Taavista, mutta blondi ei tajuu miten ne laitetaan tänne enkä löytäny ohjeita mistään.
Mä en tajua mikä ton elukan korvia vaivaa, viime yönä heräilin kun se ravisteli taas koko ajan niitä. Viimeks kuitenkin lekurissa sanottiin ettei siellä ole mitään. Outoa.

Heippa!

Täällä ilmoittautuu uusi palstalainen.
Meillä siis 13-viikkoinen labbistyttö, "näyttölinjainen" ja musta.

Kysymys ensimmäisenä,
minkä kokoisia näyttelyhäkkejä (metallisia) teillä on koirillanne?
Meillä tarkoitus hankkia häkki lähinnä "omaksi paikaksi" kotiin, kun tuntuu tykkäävän mennä nukkumaan aina jonkin alle, kuten pyykkitelineen, eteisen naulakon jne.

Ja toinen kysymys,
onko teillä pennut olleet auttamattoman kovia puremaan? Meillä tosi itsepäinen rämäpää tämä neiti. Huomiotta jättäminen on ollut ihan hyvä keino ja toinen on ollut jäähy.. mutta oliskos teillä vinkkejä kuinka hillitä puremista?
Luita ja leluja on vaikka muille jakaa, mutta aina esim. "noudon" jälkeen lelun antaessaan tarraa ensimmäisenä käteen kiinni. Muutenkin on hampaat edellä joka paikassa... Auttakkee!
Aktivointina ollaan käytetty palloa jonka sisään saa laitettua nameja, vessapaperin hylsyjä nameilla, etsi-peliä (jonka idea vielä hakusessa), puhelinluettelon sisään piilotettuja nameja, jääpalaan jäädytettyjä nameja..ja mitähän vielä!

Kaikki hyvät vinkit kehiin! Kiitos

^Meillä Taavi oli tosi kova puremaan pentuna. Se ei loppunut oikeestaan kokonaan kun vasta hampaiden vaihtumisen jälkeen. Huomiotta jättäminen auttoi kyllä hyvin. Lähdin siis tilanteesta kokonaan pois jos iski hampaansa mun käsiin (kädet oli ihan vereslihalla kun naskaleillaan raateli) ja kävelin pois puhumatta mitään. Alkoi pikkuhiljaa tajuamaan pointin, että puremalla menettää kaiken kivan. Lopullisesti se kyllä loppui vasta tosiaan kun hampaat vaihtui. Kovaa purtavaa vaan paljon, kovia luita, esim kuivattuja leivänkannikoita yms. Taavi tosin muutenkin oli kauhee riiviö pentuna, joten toi pureminen oli pientä verrattuna kaikkeen muuhun.
Piti vielä sanoa, että Taavilla on kanssa se tapa, että menee nukkumaan yleensä jonkun alle. Vakipaikkana on nyt kahdessa kämpässä ollut naulakon alunen, eli siellä nukkuu useimmiten. Toinen suosittu paikka on sängyn helmalakanan alla, työntää päänsä lakanan reunojen alle ja jalat näkyy ulkopuolella.

Joo meidän Lunalla kanssa oli tapana nukkua jossain "suojassa"... tässä pari esimerkkiä:

Sohvapöydän alatason päällä


Sängyn alla


Kirjahyllyssä


Eteisen kenkä"hyllyssä"


Kaapissa


Onneksi ei muuten tullut yhtään taas pentukuume kun katteli noita ton vauvakuvia!

Wohoo! Tänään treenit piiitkästä aikaa, toivottakaa meille onnea, ettei menis ihan penkin alle!

^Tsemppiä treeneihin
nyt kun kattelin noita Lunan pentukuvia niin nythän mä vasta muistin että Taavikin nukkui aina sängyn alla niin pitkään kun mahtui sinne. Jossain vaiheessa laitoin esteenkin sängyn eteen ettei mukamas pääsis sinne alle kun alkoi nyppimään hampailla patjaa sieltä alapuolelta (sama sänky muuten vieläkin käytössä enkä oo kattonu miten laho se patja on sieltä pohjasta..), mutta joka kerta kun töistä tulin niin este oli kumottu ja pentu oli sängyn alla.

Pitihän se munkin rekisteröityä uudelle palstalle! Muutama kuva Oivasta tältä viikolta: