Koirat.com

Joo, meillä on nyt viikon päivät ohitukset menneet kokonaan ilman rähinöitä. Mä en tiedä tepsiikö teillä sama keino kun ei Luna rähise, mutta kerron silti mitä teen.
Eli kun koira tulee vastaan ja Taavi katsoo sitä, nykäisen hihnasta vähän, en siis mitenkään rajusti, jolloin Taavin katse harhautuu muualle kuin vastaan tulevaan koiraan. Teen sitä aina kun katse harhautuu koiraan, sama nykäys ja Taavi katsoo muualle. En puhu välttämättä mitään tai jos sanon jotain niin joku tiukka äännähdys samalla, ei muuta. Mutta se kaikista tärkein on se, että mun pitää itse pysyä rauhallisena. Aiemmin oon aina ollu sillä asenteella, että rähisee se kuitenkin mutta mennään nyt sit ohi. Mutta nyt muutin omaa asennettani ja oon ohituksissa koittanut olla rauhallinen ja varma, eli sillä asenteella, että vaikka norsu tulis vastaan niin mehän ohitetaan ja hiljaa. Ja se on oikeesti toiminu. Jo se pelkkä nykäisy auttaa siihen, että Taavi ikäänkuin "unohtaa" sen rähinän ja yleensä kattoo mua tai johonkin muualle. Mulle riittää se, että se on hiljaa, ei tartte välttämättä muhun ottaa kontaktia ohituksissa. Kaikista suurin askel on se, että yks päivä ohitettiin kaksi isoa koiraa muutaman metrin päästä niin, että ne isot koirat jäi paikalleen ja me jäätiin paikallemme eli oltiin varmaan 3 metrin päässä toisistamme. Taavi vaan istui ja katteli. Ei tehnyt elettäkään alkaakseen hillumaan hihnassa räkä roiskuen niinkuin normaalisti.
Taavi on varmaan aiemmin aistinut mun jännityksen ohituksissa ja siksi rähissyt. Onhan sillä se paine vieläkin olemassa, huomaa kun se meinaa murista, mutta ei sit kuitenkaan tee sitä kun palautan sen maan tasalle. Eihän se käytös nyt yhtäkkiä lopu kun on 3 vuotta kestänyt. Mutta hiljaa hyvä tulee, mä oon positiivisin mielin asian kanssa. Tarkotus on siis estää se ei toivottu käytös ennenkuin se ehtii alkaa. Ja tuijotushan provosoi koiria, siksi se nykäys, että katse harhautuu muualle kuin siihen toisen tuijotukseen.

Heippa!

Uusi palstalainen täällä, vieressä nöpöttää kohta 8-vuotias labradorinarttu.


Tyttö on alkanut vanheta viimeisen parin vuoden aikana käytökseltäänkin, harmaata partaa on kasvateltu jo pidempään. Miten teillä muilla on koirien vanheneminen näkynyt? Tuntuu hassultakin kun tuo elohiiri on vihdoin oppinut kuuntelemaan ja lenkkeilee kiltisti takavasemmalla eikä hihnan ulottuvuuksia koetellen, mutta kaipa se kuuluu asiaan.

Heippa ja tervetuloa.

Oma narttuni ei ole vasta kun neljä, mutta nyt jo huomaa, että on niihin ihan pentuaikoihin verrattuna tullut kyllä järkeä ja malttiakin enemmän. Toki häsellystä on havaittavissa vielä, mutta se toki on esim. treenitilanteissa ihan okei, jos sen vaan ohjaa oikeaan tekemiseen siellä.

Mutta esim. kun meille tulee vieraita niin alun tervehdyshöseltämisen jälkeen rauhoittuu nopeasti nukkumaan... ellei joku nyt sitten satu sitä "villitsemään" eli rapsuttele sitä tai leikitä. Kun pentuna ei rauhoittunut ollenkaan sinä aikana kun vieraita meillä oli... tai siis saattoi mennä makuulle, mutta annas olla kun joku sattui liikkumaan tai vaikka huudahatamaan(oman juttunsa yhteydessä, ei siis Lunalle tarkoitettua huudantaa) niin jo oli Luna häntä vispaten tohottamassa jaloissa... Rasittavaa... mutta onneksi nyt on toisin jo!

täällä ollaan ihan nuorukaisia vielä 23. 5 tulis eka vuosi täyteen ja ehkä hivenen rauhotuttu Joskun on päiviä, kun murkkuilu puskee kovalla rytinällä Me ollaan nyt lenkkeilty vapaana metsässä ja kyllä vauhtia riittää, kun saa mennä vapaasti. Mutta upeesti pysyy näköetäisyydellä ja tulee heti luokse, kun pillillä viheltää.
Hihnalenkillä käy vähän kierroksilla, kun koiria tulee vastaan, mutta niissäkin on edistytty Harvemmin hyppii kenguruna takajaloillaan, kun ohitellaan... rauhoittuu nopeasti, kun istuttaa ja seurauttaa vähän aikaa ohituksen jälkeen.

Mun pienelle otukselle pyörähtää tänä vuonna 10 vuotta mittariin. :) Vanheneminen on näkynyt eniten siinä, että Aino tajuaa nykyään miettiä mitä on tekemässä jo ennen toimimista. Eli suurin osa nuoruuden tyhmyyksistä on jäänyt pois. Korostan kohtaa suurin osa. :D
Harmaantuminen ei tuossa kauheasti näy, eikä vauhtikaan ole oikeastaan hirmuisesti hiipunut. Leikkimieltäkin löytyy vielä vaikka kuinka ja se jaksaa aina innostua uusista asioista. Onneksi! Muuten jäisin ilman harrastuskaveria. :)
Lenkillä mennään niin kuin ennenkin, tai no, ei sentään. Kyllä se koulutus on tepsinyt, joten hihnakäytös on parempaa (kuten rähinöiden suhteen).

Ja meillä on taas uusia kuvia kun kävin juoksuttamassa Ainoa koululla. :D Yritän tällä kertaa rajoittaa niiden määrää.








EDIT: Kylläpäs se veti kuvat sumeiksi.

Onpas iinolla hieno 10-vuotias, onnea! Ja muillakin iloisen näköisiä lapukoita

Sunny alkoi rauhoittua vasta joskus kuuden vuoden iässä, siihen asti oli ihan toivoton höseltäjä ja tuntui että korvat katosi aina kun näköpiiriin ilmestyi jotain uutta. Nyt ottaa paljon rennommin. Kyllä sitä energiaakin välillä löytyy, mutta nykyään ei enää jaksa leikkiä yksinään, vaan haluaa aina että ihminen on mukana touhuissa...

Ja osaa ilmoittaa milloin ei enää kiinnosta, esim. aluksi voi sinkoilla dummyn perässä tähän malliin

ja sitten kun ei enää huvita näyttää "meno" tältä

kun taas aikaisemmin itse kyllästyi ennen kuin koira...

On kyllä tavallaan ikävä sitä ylienergistä koiraa, vaikka en olisi ikinä uskonut tätä sanovani

Mä en tajua miks teillä muilla on niin vauhdikkaita kuvia koirista kun ne on vapaana. Taavi kun ei yksin vapaana juokse yhtään, löntystää mun takana useimmiten ja ihmettelee tyyliin että pitäskö tässä nyt sit jotain tehdä kun ei oo hihnaa. Kaverin kanssa kyllä vetelee täysillä, mutta yksin ei vaan vapaana juokse. Korkeintaan käy nostamassa jalkaa parin puun juurelle ja siinä se, loppuajan kävelee vieressä tai takana, harvoin edes edessä. Jos menee edelle niin kattelee kuitenkin aina taakseen ja odottaa missä meen. Eikä oikein innostu yksin ollessaan edes pallon heittelystä, hakee kerran pari, sen jälkeen ei enää. Kaverin kanssa tekee sitäkin vaikka maailman tappiin asti. Outoa. Pentuna kun päästi vapaaksi niin päästi kauheita spurtteja ja juoksi aina kaukana edellä. Nykyään tuntuu, että seuraa vaan mua ja keskittyy siihen mihin mä menen. Varsinkin vieraassa paikassa. Tutummassa paikassa enemmän uskaltaa haahuilla itekseenkin mutta tulee kuitenkin aina perään jos menen liian kauas. Mutta edelleenkään sitä ei saa juoksemaan yksin vapaana.

Meillä edelleen ohitukset menee hyvin, ei rähinöitä. Pientä murinaa tai haukkumista on välillä ollut, mutta ei todellakaan mitään rähinän suuntaista, haukkuminenkin on useimmiten sellaista "tule tänne niin tutustutaan" juttua. Mieluummin sitä kuin hampaat irvessä rähinää.

Trist: Kiitos :) Ja kyllähän sitä tulee ikävä: Ylienergistä koiraa kiroaa kun se on siinä vieressä pomppimassa, mutta ikävöi kun se aika on ohi.

Parhaani yritän että tuo mun pieni neitiseni pysyisi mahdollisimman kauan hyvässä kunnossa. Mieli pidetään virkeänä treeneillä ja tempuilla, kun taas kunto yritetään pitää kohillaan lenkeillä vaihtelevassa maastossa. Silloin D:n lonkkatuomion kuultuani vähän epäilytti, mutta tähän asti ollaan kuitenkin menty täysin ilman oireita. Jotain pientä ilmeni silloin kuin viime syksyn leikkauksen lepoajan aikana kaikki lihakset karisi pois, mutta nyt kun ollaan saatu niitä taas hieman takaisin niveliä tukemaan niin hyvin menee. :) (*koputtaa puuta*)
Yksi asia muuten lisää josta huomaa vanhenemisen. Koiralle on pirun paljon vaikeampi saada lihaksia.

Eepi: Ei nuo kuvat Ainonkaan kanssa helppoja ole. :D Vaikka otus kulkeekin itsekseen (silloin kun se ei ole kerjäämässä nameja ) niin se yleensä menee edestakaista liikettä minusta pois päin ja takaisin. Jos ei hepulikohtauksia lasketa mukaan. Eli mulla on mahdollisuus saada joko kuva sen pepusta tai päästä..
Plus, että Aino ei todellakaan jää vaan siihen viereen seurailemaan automaattisesti joten siitä saat olla vain tyytyväinen! :D Ihmiset sanoivat, että ihan pieni koiranpentu ei uskalla metsässä lähteä kauas ihmisistä. Miksei kukaan kertonut sitä 10 viikkoiselle Ainolle, joka päätti että kuka niitä ihmisiä tarvitsee? :D

Olen tässä tarkkaillut tuota koiraa ja miettinyt menneisyyttä. Sitähän potkaisi se hevonen päähän pentuna ja olen alkanut pohtia, että sille on varmaankin jäänyt jotain häikkää tasapainoaistiin. Perusasennossa se alkaa aina huojua, kompuroi helposti ja ym. pieniä juttuja. Se selittäisi monet asiat, jota matkan varrella on mietitty! :D Potkuhan aiheutti aivoissa turvotusta ja koiran kotiuduttua toinen etutassuista ei toiminut kunnolla koordinaatiohäiriön vuoksi ja se sai yhden epileptisen kohtauksen innostuttuaan ruoka-aikaan.

Olipas Aino-pitoinen teksti

Hienosti on Aino vanhentunut ja älä noista D-lonkista huoli, meidän edesmennyt Piki-labbis oli D-lonkkainen ja eli vähän reilu 14-vuotiaaksi. Ja syy siihen miksi päädyttiin se viemään viimeiselle matkalle oli sen sokeus, kun ei se enää meinannut uskaltaa kotonakaan liikkua. Ei siis ne lonkat vaivanneet koko sen elin aikana.

Kauheeta kun rupeaa Pikiä muistelemaan niin aina muistaa sen hetken kun sitä iskä lähti viemään eläinlääkärille... Sitä tajuaa, että se on Lunankin kanssa vielä edessä, toivotaan tosin, että vasta sitten esim. 10-vuoden päästä, mutta kuitenkin. On nää niin rakkaita, että sydän pakahtuu pelkästä ajatuksesta. Mähän katoin se Marley&Me leffan ja se loppu oli jotain niin surullista, jotenkin se oli vielä voimallisempaa kun sen oli kertaalleen itsekin kokenut...

No mutta ei synkistellä enää, se aika tulee sitten kun se tulee, ehkä sitä voi sitten silloin synkistellä!

Ei kyllä eilisissä treeneissä kukaan ihmetellyt miksi mulla on Labbikselle sellainen sadetakki päällä. Satoi siis kaatamalla koko treenien ajan ja mä olin litimärkä kun kotiin päästiin, koira siis suht kuiva. Ei Lunakaan paljoa pistänyt pahitteeksi, että sellainen lämmin mantteli siihen selän päälle tuli aina odotusten ajaksi. Muuten meni treenit ihan hyvin. Käytiin me torstainakin treenaamassa, mutta ilma oli TÄYSIN päinvastainen.

Mites muitten treenit(lajissa kun lajissa) menee?

Juu, ei meilläkään Taavi paljon mammaa tarvinnut silloin luovutusikäisenä ja sen jälkeen. Silloin se viis veisasi missä minä menen vai menenkö ollenkaan. Vapaaksi jos päästi niin se tuli jos huvitti, useimmiten ei huvittanut vaikka oisin päälläni seissyt. Viimeisen vuoden aikana oikeestaan Taavia on voinu pitää vapaana kunnolla ihan sen takia, että ei mene kauas enää ja jopa tulee luokse jos kutsuu. Eli keskittyy siis muhun eikä mihinkään muuhun haahuiluun. Edelleen ongelmana on toiset koirat ja ihmiset, eli se saattaa vapaana ollessaan yhtäkkiä saada päähänsä lähteä moikkaamaan jotain ihmistä jos sellainen on näköpiirissä. Sama koskee koiria. Jos se päättää niin se menee, ihan sama mitä mä sille silloin selitän. Tosin yhä enenevissä määrin alkaa yllättämään mua, eli jos on jo lähtenyt ihmistä kohti menemään ja kutsun luokse varmana siitä ettei se tule kuitenkaan, Taavi pysähtyykin kuin seinään ja ampaisee luokse. Muutaman kerran on noita ylläreitä tehnyt ja oon ollu ihan hämmästynyt, että ihanko tosissaan se jopa kuuntelee vaikka oli tekemässä jo yhtä asiaa. Taavilla on nääs putkiaivot, ei yleensä reagoi kuin yhteen asiaan kerrallaan. Eli sitä on yleensä edes turha kutsua luokse jos esim haistelee tai tekee jotain muuta. Kutsuminen pitää yleensä ajottaa niin että koira kattoo mua just sillä hetkellä tai on tekemättä mitään. Nykyään harvoin enää edes kutsun luo, meen mieluummin ite koiran luo ja jätän kutsumisen niihin tilanteisiin kun on pakko kutsua, jolloin se varmemmin tuleekin kun ei liian usein hoe.

Mehän ollaan nyt UMN:n taipparikurssilla, toissapäivänä koitettiin hakuruutua. Neva jaksoi hakea 2 vai 3, ennen kun aloitti perseilyn, mutta sen minkä haki, haki kyllä hienosti. Innokkaasti, hyvältä alueelta, ja palautti hanskaan.:) Sitten tiputti ja lähti haistelemaan omiaan, käskin uudestaan hakemaan, tiputti taas ja sama homma, komennettaessa alkoi vanhan tutun "pentuhippailun". Mutta kai siitä vielä noutaja tulee, me ei oikeastaan olla ennen hakuruutua tehtykään...

Tokoilu menee ihan kivasti, Neukku on mun mielestä teknisesti jo aika hyvä, unohtaa sen vaan jos ei saa koko ajan nakkia. Saatamme jopa uskaltautua kisoja kokeilemaan jossain vaiheessa, korostan että ei nyt todellakaan ihan tänä kesänä. Ensi viikolla sitten päästäisiin metsään pk-jälkikurssin merkeissä, saapa nähdä mitä siitä tulee.

Miks mä en oo aiemmin tajunnut, että toi rähinöistä pois opettaminen ei oo koulutuksellinen juttu vaan kiinni siitä miten itse käyttäydyn. Kahden viikon aikana Taavi on rähissyt tasan kerran ja sekin sen takia kun puhuin samalla puhelimessa enkä keskittynyt ohitukseen kunnolla. Äsken ohitettiin 7 koiran lauma, josta suurin osa oli isoja koiria. Ohi mentiin hipihiljaa. Selvästi se rähinä kumpuais vielä sieltä jostain, mutta kun sen estää niin ei rähise. Ja mä uskon kyllä, että ajan kanssa oppii siihen, että ohitukset mennään hiljaa eikä edes enää yritä rähistä. Jopa rähisevät koirat on ohitettu hiljaa, sekä tuijottavat koirat, jotka yleensä on niitä pahimpia. Eli siis ne jotka lyö maahan makaamaan kun toinen koira tulee vastaan ja tuijottaa tiukasti vastaantulijaa silmiin, se on aina laukassut Taavissa pahan rähinän, mutta nyt on niistäkin päästy ohi. Ihan jotenkin outoa. Äsken puhuin kaverin kanssa puhelimessa kun olin lenkillä Taavin kanssa, sanoin kaverille, että nyt tulee 7 koiran lauma vastaan, että ei taida enää Cesar Millaninkaan neuvot auttaa. Meni hetki niin kaveri kysyi, että miksei kuulu mitään, miksei Taavi rähise. Sanoin että mentiin jo ohi ja Taavi ei sanonut yhtään mitään. Eli alkaa jo tutukin huomata muutoksen, kaikki koiralliset kaverit on niin tottuneet siihen, että Taavi mekkaloi lenkeillä jokaiselle vastaantulijalle.
Ennenhän mä pakenin vastaan tulevia koiria, mentiin aina toiseen suuntaan tai kaukaa ohi. Nyt oikein etsin niitä koiria minkä ohi voitais mennä, että päästään harjottelemaan.

Me oskarin kanssa tahdottais mennä nyt kesällä käymään vähän mätsäreissä, mutta mulla on pikkuriikkinen ongelma...

Oskari tykkää kaikista. Siis Tykkää Isolla Teellä. Joten kun tuomari tekee sen virheen että lähestyy meitä, Ose antaa pikkusen suukkosen ja roiskii päälle ilman minkäänlaisia tapoja. Hänest o vaan nii kiva ku joku antaa huomiota. Ihan sama onko tyyppi ihan ventovieras.
Niin ja ongelmahan ei koske ainoastaan mätsäreitä vaan ihan normielämää. Kuka sitä haluaa tollasen tonnikeijun kimppuunsa koirapuistossa tai lenkkipolulla ku erehtyy kysymään jotain ja katsomaan koiraan päin...

Ei ne siellä mätsärissä välitä yli-innokkaista labbiksista, kokemusta on
Taavi joskus yllätti kyykistyneen tuomarin nuolemalla naamaa, aatteli antaa ison pusun. Mua hävetti mut tuomari onneks vaan nauroi. Tokas vaan, että tyypillinen rotunsa edustaja.

Juu, eiköhän niillä monella ole jo oletuksena, että labbis on semmonen kaikkia rakastava pusukone. :D

Meillä on yksi ihan virallisen näyttelyn tuomari kirjoittanut Lunasta ihan viralliseen arvioon, että Pusukone... oli siinä toki muutakin, mutta en olisi huolissaan siitä höseltämisestä.

Hei vaan kaikille. Ollaan uusia kirjoittajia, mutta palstaa seurattu aina silloin tällöin siitä lähtien kun ensimmäinen labbikseni Penni kotiutui n. 1.5 vuotta sitten. Muutama viikko sitten kotiin ilmestyi uusi vauva, Lempi.

yritän laittaa kuvat koiruuksista (peukut pystyyn että onnistun) :

Penni, viime kesänä



Lempi, 8 viikoa




Iloista kesänalkua kaikille palstalaisille! :)

^Ei saa laittaa pentukuvia tälle palstalle kuumeilijat vielä hairahtuu hankkimaan pennun..

Kiva että on lämpimät kelit, mutta ei kiva koiran kannalta. Me ei voida lenkkeillä päiväs aikaan kun Taavi ei kestä hellettä yhtään. Pikapissalla toki käydään päivälläkin, mutta lenkit on pakko tehdä aamulla aikaisin tai illalla myöhään. Onneks mulla ajoittuu nyt iltavuorot näihin helteisiin ja herään aina muutenkin kukonlaulun aikaan niin ei tuota ongelmia. Tänäänkin oltiin aamulenkillä jo 7 kieppeillä. Iltalenkin voikin tehdä töiden jälkeen 23 aikaan niin on jo vähän viileempää. Taavi kun on sellainen ollut pennusta asti, että jos on tosi kuuma niin ei jaksa tehdä mitään, hakeutuu aina itse varjoon ja läähättää siinä, joten en viitti väkisin raahata pitkille lenkeille jos kärsii kerran kuumuudesta. Jos edes uisi niin mikäs siinä kun kävis välillä vilvottelemassa, mutta kun ei.

Heh, ja siihen kuumeeseenhan on vaan se yksi ainoa lääke - suosittelen, minulla se helpotti oireita hyvin nopeasti!

Joo, tiedetään.. paras lääkehän se pieni pentu olis, mutta pitää hetki odottaa. En edes tiedä mitä mä odotan. Seuraavaa elämää kai. Pelkään etten yksinäni pärjää kahden koiran kanssa vuorotyöläisenä. Vaikka pärjäänhän mä yhdenkin kanssa.