Koirat.com

^Tuommoinen pieni sylipuudeli

Meillä ei mitään ihmeempiä ole täällä tapahtunut. Innissä on virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa ja eilen se saikin elämänsä ehkä viidennet hepulit lenkin jäätyä vähän lyhyemmäksi. Painoa oli lauantaina punnittuna 17,6 kg ja ilmeisesti siitä suurin osa on lihasta, ainakin tämän kuvan perusteella:

Eilen käytiin näillä näkymin tekemässä tän vuoden vika jälki ja kokeillaan tällä viikolla käydä vielä yhdet esineruututreenit tekemässä. Sit voikin keskittyä noiden tottelevaisuusliikkeiden hiomiseen. Talveksi on puhuttu tuttujen kanssa, et aletaan kokoontumaan aksan merkeissä, joten eiköhän tuolle pikkukaverille aktiviteettia riitä myös talveksi. Alla vielä videontynkä meidän treenailuista:

Ihana Inni <3 Just tuollaisia nämä parhaimmillaan on, tekevät töitä joka solullaan. Ja ilolla! Mullekin on toivottavasti tulossa tässä noin kuukauden kuluttua uusi treenikaverinalku. Tai oikeastaan useampikin, mutta osa niistä lähtee uusiin koteihin. Elämme jännittäviä aikoja :)

^Tuon kans on kyllä ilo treenata kun se on niin tohkeissaan mukana. Vaikka täytyy myöntää, ettei mua yhtään haittaa jos tuo ois himppasen älykkäämpi Putkiaivoisuus on ihana asia, mut ei siinä vaiheessa kun pitäis olla oma-aloitteinen .

^Tiedän mitä tarkoitat. Labukan älykkyys on erilaista kuin esim. paimenen, sen olen saanut huomata käytännössä, kun on tuo paimenenkin tuossa. Mutta ei nämä tyhmiä ole, vaikka yksioikoisempia ovatkin. Pelkästään rodunomainen muistikapasiteetti tekee koirasta unelma treenikaverin. Minä tykkään :) Oivaltamaan nämä oppivat myös, jos siihen annetaan mahdollisuuksia. Itse esim. opetin agilityn kepit alusta asti itsenäisiksi sheippaamalla. Oli helppoa, kun koira jaksoi virheistä huolimatta innoissaan toistaa treeniä ja yrittää aina uudelleen. Agihan meiltä jäi pois ajanpuutteen vuoksi jo pari vuotta sitten, mutta kepit on edelleen hallussa :)

Se pitää vielä lisätä, että on tosi kiva että Inni on päätynyt tavoitteellisesti harrastavalle ihmiselle. Vaikuttaa nimittäin siltä, että nuoressa koirassa on kapasiteettia. Etenkin peukutan teidän pk- uralle :)

^Nimenomaan se on vähän erilaista älykkyyttä. Oppii kyllä nopeasti ja liikkeiden korjaaminen on helppoa, kun koira poimii näppärästi sen mitä siltä ajetaan takaan. Lisäksi ihanana ominaisuutena tuossa oppimisessa on toistokestävyys ja tietty mustavalkoisuus. Jos asia on tehty aina näin, niin sitä ei voi tehdä toisin Huomattavasti enemmän vaan tukeutuu ohjaajaan ja odottaa ohjeita, eikä itse niin aktiivisesti hae oikeaa ratkaisua. Ainakin kun vertaa tuohon bokseriin. Toki tuon toisen kans on naksuteltu ja haettu sitä oma-aloitteisuutta enemmän. Innin kans jäänyt jostain syystä vähemmälle. Tarjoaa se mielellään sitä, mitä se on viimeksi oppinut, mut esimerkiksi kosketusalustan opettaminen on ollut sitä, että koira sen käy pari kertaa hakemassa ja istuu lopulta vaan siinä edessä pitäen kontaktia. Sen kans pitää tietyissä asioissa liikkua ihan vauva-askelilla ja joissakin asioissa tuntuu, et voi hypätä A:sta vaikka D:hen, eikä ongelmia tule.

Koirassa on kyllä huikea kapasiteetti ja odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan.

Inni tekee töitä kyllä ihanalla innokkuudella! :) Hauska seurata mitä siitä vielä tulee.

Me ollaan Roxin kanssa treenattu nyt esineitä. tottista, etsintää ja hieman agilitya(Putkea ja hyppyjä ilman rimoja) , sekä ketteryysesteitä.
Poliisit kävivät tiistaina täällä koululla testaamassa näitä koiria, ja Rox oli kyllä oikein pätevä kun tehtiin etsintöjä, ohjaaja vain vähän uunoili...
Otettiinpa siltä seehvereitten ja malinoissien jälkeen "purutkin"! Meinas pokka pettää kaikilta, kun toiset irrottivat jämäkällä "Irti" käskyllä tyynystä, ja Roxille riitti hentoinen "Kiitos"... Noh, käsky mikä käsky, kunhan irrottaa!

Etsinnöissä sillä on tullu ilmi pientä arkuutta ahtaita paikkoja kohtaan, johon ollaan jo alettu kiinnittämään huomiota. Eilen sai hajun piilosta, mutta jätti sen kesken kun ei halunnut mennä kaappiin. Eiköhän me saada tämäkin asia kuntoon ajan kanssa! Tänään jo heittelin sille naksuja erilaisiin ahtaisiin ja epämiellyttäviin paikkoihin, ja meni niihin ensin pienellä varauksella, mutta lopputreeneistä jo rymisten sisään.

Tottiksessa ollaan edetty jonkin verran, seuruussa pitää kivan kontaktin, sopiva tempo vain meille molemmille on hieman hakusessa. Paikkamakuu tuolla on alusta asti ollut varma, ja tänään oltiin vieraiden koirien kanssa kokeenomaisessa paikkiksessa, hieman se jäi vinoon, kun laitoin menemään maahan ilman käsiapuja, mutta se pysyi kyllä hyvin-kuten aina.

Aksassa tosta on kuoriutunut kyllä oikea putkihullu! Irtoaa putkelle todella kaukaa, ja hakee sitä hyvin.
Niin! Ja tavaroiden pitoa ollaan harjoiteltu myös nyt. Aluksi se mälväsi ja tiputteli sitä, nyt jo kävelee se suussa ja pitää hyvän otteen kapulaan. On tuon kanssa vaan ilo tehdä töitä, eikä arkikaan ollenkaan hullumpaa ole!





Sitten vielä hieman poseerausta:

Aivan ihania kuvia täällä! Mutta täytyy sanoa, että sydän suli täydellisesti tuon Roxin alimman poseerauskuvan kohdalla!

Meillä ollaan vaan nomeiltu, tokoiltu ja riehuttu pitkin poikin.
Taippareihin meidän kuulemma kuuluisi raahautua heti keväällä, jotta voidaan sitten jatkaa uraa eteenpäin. Mutta katsotaan nyt nähdä uskallanko jännitykseltäni yhtään mitään. Ollaan kyllä edistytty mukavasti ja tuon koiran kanssa on niin ilo treenata ja opetella yhdessä uutta lajia.
Pirkko on kuuma ja nopea, joten itse meinaan välillä olla auttamatta liian hidas ohjaajana. Onneksi minua lohdutettiin, että sitten kun tuollaisen nopean koiran saa toimimaan niin se myös toimii pirun hienosti. Mielenkiinnolla odotan miten meidän käy kun sinne asti päästään..

Tokossa ollaan hiottu alon ja avon liikkeitä kuntoon. Siskoni kyselee, että miten tuon koiran sitten kuuluisi toimia ennen kuin uskallan ensimmäisiinkään kokeisiin, mutta siihen en osaa vastata vielä mitään. Jos en uskalla mihinkään ennen ensi syksyä, niin lupaan edes yrittää tähdätä oman seuran järjestämiin mölleihin.

Onneksi olen sitä tyyppiä, jolla pysyy treenimotivaatio yllä hyvin ilman kokeitakin. En vaan ymmärrä mitä ihmettä jännitän niin paljon vähänkään normaalista poikkeavissa tilanteissa. Jos koira ei toimi, niin se ei maata kaada. Aina ei voi onnistua enkä pelkää nolaavani itseäni. Mutta silti tärsisen kuin kuumehorkassa ja aivotoiminta lakkaa täysin.

Nythän Pirkolla alkoi sitten juoksukin, joten katsotaan muuttuuko tyttö samanlaiseksi kuin viimeksi. Edellisten juoksujen aikaan se muistutti hormonihuuruissaan enemmän masentelevaa laamaa, joten pidettiin suosiolla treenitaukoa. Kyllähän Pirkko silloinkin töitä teki innoissaan ja moni koiraa tuntematon olisi voinut sanoa sen suorittavan oikeinkin hyvin. Mutta kun se ei ollut normaali Pirkko, vaan se suoritti Pirkoksi säästöliekillä. . Ero oli oikein selkeä kun koiran tuntee.





Viimeinen yhteiskuva:


Pirkko sai tässä kaverinkin reilu viikko sitten. Mummoajokoira Ruusa muutti meille viettämään rauhallisia eläkepäiviään. Muutos ulkokoirasta sisäkoiraksi on mennyt sujuvammin kuin oletin ja Pirkko on ollut onnensa kukkuloilla kun sai uuden seuralaisen. Se selvästi kaipasi koirakaveria kun oli sellaiseen tottunut. Minun ei pitänyt ottaa toista koiraa vielä, mutta joskus elämä yllättää.
OT kuvat linkkeinä:
Klik 1
Klik 2

OSa teistä onkin varmaan tuolla fb labbisryhmässä ja on ehkä lukenut Aapon viikonloppuisesta käytöskohtauksesta.. Eli se sai yhtäkkiä la-iltana kummallisia kohtauksia. Niihin kohtauksiin liittyi aina samat jutut eli olemattomien kärpästen katselu, pään ravistelu, kielen maiskuttelu sekä peräpään kyttääminen. Kaikki tuli siis aina samassa "kohtauksessa". Muutaman tunnin sitä kateltuani lähdettiin Viikkiin päivystykseen jossa jonotettiin vaivaiset 6h eli kello oli jotain 6.30 aamulla kun päästiin vihdoin edes kandin tutkittavaksi (niille jotka ei tiedä niin siellä kandi tutkii aina ensin eläimen ja sit vasta lääkäri). Kandi kopeloi Aapon pintapuolisesti, ei katsonut esim anaaleja tai nielua ollenkaan, kokeili vaan tassut onko kipuja, katsoi hampaat ja ikenet ja se siitä. Lääkäriä nähtiin tasan puoli minuuttia ja lähdetiin pois koska se sanoi että oltais jouduttu odottamaan vielä pari tuntia hätätapauksen vuoksi. Juuei todellakaan enää jääty odottelemaan vaan otettiin hatkat. Eli yhtä viisaana tultiin kotiin kuin mitä sinne lähdettiinkin. Aapolta noi kohtaukset loppui siinä tuntia ennen kuin päästiin kandin vastaanotolle, sen jälkeen niitä on kotona tullut vain lievänä pari.
Soitin eilen omalle ellille ja kysyin kannattaako enää tuoda näytille kun kohtaukset ei oo päällä enää, sanoi että oishan se hyvä tutkia kuitenkin kivun varalta ensin ja sen jälkeen ettiä syytä muualta jos mitään konkreettista ei löydy. Itse kun vähän pistäisin jonkun kivun piikkiin.. Lääkäri siellä päivystyksessä heitti ilmoille epileptistyyppisen oireilun, ihan yhtä mahdollista kuin se kipukin.. yhtä arvailua vaan kaikki tässä vaiheessa. Eli nyt sit tutkitaan ensin kipuperäiset jutut pois ja sit verikokeet jos ei muuta löydy.

Mutta kyllä sitä taas koki ittensä avuttomaksi yksin yöllä koiran kanssa jolla on selvästi hätä mutta en tiedä mikä hätä. Bussit ei kulje, ei oo ajokorttia ja akkukin oli lopussa puhelimesta kun en ehtinyt lataamaan kun soittelin ja viestittelin ihmisille. Näissä tilanteissa aina toivois että on se joku toinen jakamassa sitä omaa hämmennystä ja omia ajatuksia siitä kannattaako lähteä näytille johonkin vai ei.. yksin kun monesti voi ylireagoida asiaa. Noh, mä koin sit vaan parhaimmaks lähteä vaikka kyllä näin ettei Aapo kuolemansairas ole ja tiesin senkin että monet muut menee meidän edelle siellä päivystyksessä, en vaan kestänyt enää katsella sitä yksin kotona.

Muutama rallattelu kuva Roxista, kuulumisista täytyy kirjotella paremmalla ajalla :)

Roxille on näköjään myös eksynyt noita pomppugeenejä

Tänään käytiin Innin kans parin viikon tauon jälkeen vähän reenailemassa. Koulutuksessa oli mukana yks vilkas pohjanpystykorva, joka pomppi, kiljui, haukkui ja sääti jatkuvasti. Vetäjä lohdutti tätä ohjaaja sanomalla: "Näetkö tuon koira tuolla, se on todella vilkas!" ja osoitti meitä. Mukava olla positiivisena esimerkkinä siitä, et mitä sen vilkkaan koiran kanssa voi saada aikaan, kun jaksaa olla kärsivällinen, osaa ennakoida sekä reagoida koiraan nopeasti.

Toivottavasti tulevana viikonloppuna ois edes sen verran inhimilliset kelit, et sais kameraa mukaan lenkille.

Mä aattelin että vois leikkauttaa myös Blaken. Rupesin miettimään että onko mulla oikeesti mitää hyvää syytä olla leikkauttamatta.. Blakella ei oo mitään kauheeta sekoilua hajujen perään, mutta sillä on jo tän ikäsenä ollu oireilua eturauhasvaivoista kun ei meinaa pissa aina oikeen kulkea. Leikkauksella vois välttyä monelta vanhuudenvaivalta kuitenkin.

Mä oon myös vähän haaveillu että kun parin vuoden päästä valmistun, niin vois harkita sitä kolmatta koiraa. Ja silloinkin Blaken leikkauttaminen vois olla vaan hyvä juttu. En tiiä yhtään oisko seuraava koira uros vai narttu, mutta oli se kumpi vaan, niin ei ainakaan haittaa ois leikkauksesta.

En tiedä muistaako kukaan enää minua ja kyselyjäni, mutta nyt meillä on kuitenkin 6 kk ikäinen labradorinarttu :) Tuli siis kesällä 8 vkon iässä. Kaikki on sujunut hyvin, paitsi jotkin elämää haittaavat ruoka-aine allergiat.
Neuvoja kyselisin teiltä karva-ongelmaan. Siis koiralla ei niinkään ole karva ongelmaa, vaan minulla, kun niitä karvoja on kaikkialla. Onko mitään keinoa vähentää tuota karvanputoamista? Olen koittanut harjata koiraa mutta harjalla saan lähinnä pohjavilloja kun ne on nimenomaan ne peitinkarvat (ne pitkät) joita kaikkialla on. Niitä tuntuu irtoavan aina ja koko ajan tasaisesti. Ja siis vaikka koiran olo on alusta asti rajoitettu muutamaan huoneeseen, karvoja löytyy jääkapista aina lakanoiden väliin saakka. Ärsyttävää! Imuroin nyt kerran päivässä jotta edes vähän saisin tilannetta paremmaksi. Onko tuo nyt sitten aina tuollaista, vai tuleeko kausia, onko tämä jokin "karvanvaihtohetki"?

Kuulostaa ihan normaalilta karvanlähdöltä ainakin mun poikien kanssa. Valitettavasti. Karvaa lähtee vuoden jokaisena päivänä. Pohjavillaa irtoo tuppoina pari kertaa vuodessa, mutta päälikarvaa irtoaa ihan tasasesti läpi vuoden ja sitä löytyy kyllä avaamattomista säilykepurkeistakin. Meillä imuroidaan viikottain, silti mulla pyörii karvapallot nurkissa. Ja hyväkuntoinen ja kiiltävä turkki on molemmilla, sitä vaan irtoaa. Paljon.

^^Zivalla lähtee päälikarvakin enemmän ja vähemmän jaksottain. Ja tosiaan furminaattorista ei siinä hommassa ole apua, mutta tämmösellä perus kammalla saa aika hyvin päälikarvaa irtoamaan. Tosin Zivalla on kohtuu pitkä karva ja voipi olla ettei lyhytkarvasemmalla koiruudella toimikkaan.

Eilen vietettiin synttäreitä, Zivalle tuli kaks vuotta täyteen. Sitä juhlistettiin tietysti "kakun" kera.

"Joko saa ottaa, lopeta jo se kuvaaminen..."

Meilläkin täytettiin vuosia ja sitä juhlittiin tonttumaisin ilmein.

Myöhästyneet ja todella myöhästyneet onnittelut synttärisankareille!

Meilläkin juhlitaan, Pirkko täyttää tänään 2 vuotta!
Elämä olisi niin tylsää ja harmaata ilman omaa vauhtiknääpiötäni.

Synttäripäivää on juhlittu Pirkon mielipuuhien parissa eli ollaan treenattu, lenkkeilty, tutustuttu potkukelkkailun vauhdikkaaseen maailmaan ja leikitty lahjaksi saadulla ihanalla lelulla.

Ja tämän toisen kuvan myötä toivotamme labbisväelle ILOISTA JOULUA!!

Meillä meni Baileyn kanssa joulu taas jännittäessä. Sillähän on ennenkin ollut pissaongelmaa ettei meinaa pissa tulla tulos. Nyt joulunpyhinä se vetäs ihan tukkoon eikä saanu enää mitään tulemaan ulos. Soitettiin tosi monelle eläinlääkärille ja joka paikassa oli ajat täysin loppu. Eivät myöskään oikeen osannut auttaa mitenkään, kun Bailey on leikattu eikä kyseessä voi olla eturauhasvaivat. Aiemmin on myös tutkittu ettei kiteet vaivaa.

Mä joskus löysin jonkun Jagsterin kirjotuksen jumittavasta pissasta ja siellä mainittiin C-vitamiini. Joskus aiemmin oon kans C-vitamiinilla saanu tän ongelman menemään pois, joten ei muutakun apteekkiin hakemaan purkki. Ja onneksi taas lähti ihan sen vitamiinin avulla pissa kulkemaan taas.

Joten ei voi sanoa kuin kiitos Jagsterille ja tälle jutulle, ykskään eläinlääkäri kun ei C-vitamiinia edes ehdottanut.

^ Melkeinpä vain narttukoiria omistaneena en ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta vaivasta! Mielenkiintoinen artikkeli ja taas opin uutta. Hyvä kun vaiva meni ohi! Aina ei eläinlääkäreistäkään ole hyötyä. Joskus jopa enemmän haittaa kuin hyötyä..

Meillä palataan joulutauon jäljiltä taas huomenna normijärjestykseen, kun viikon treenitauko päättyy. Tämän viikon aikana ei olla tehty kuin malttitreeniä palloleikkien lomassa, mutta meildän tapauksessa sekin on kovin tärkeää. Huomenna otetaan kaverin kanssa nometreenit ja tokon porukkatreenitkin starttaavat taas keskiviikkona.
Edellisten nometreenien jälkeen olin niin ylpeä Pirkosta kuin vain olla voi, joten odotan innolla huomista!

Pakko sanoa tähän väliin tuosta Pirkon saamasta synttärilahjasta sen verran, että meilläkin on tollainen samanlainen kurnuttava otus ollut ja KUN siitä se ääni meni rikki niin noutajapoika ilmeisesti yritti elvyttää ja heitti sen vesikuppiinsa lillumaan... siinä sen sammakon tarina :D