Koirat.com

voisin nyt koneella lisätä, että oman kokemuksen perusteella rotu on ystävällinen, leikkisä ja hyvä metsästyskaveri. pihavahdiksi tästä meidän hirvikoirasta ei ole, käytännössä kuka vain voisi hänen puolestaan tulla tontille ilman isompaa ongelmaa

tämä koiraherra on ihan ulkokoirana ollut, sisällä joskus harvoin, koska jos sattuu että tarvii sisällä pitää, niin ei olisi ihan mahoton pyörremyrsky :D ulkona tuo saa olla kyllä jatkossakin, muutenkin paukkupakkasilla mielummin makaa lumihangessa hytkymässä kuin kopin lämmössä, hassu veijari.

mies on puhunut, että jos hän ottaisi vielä koiran, olisi se kyllä laika :), mutta itse olen mieltynyt ennemmin seurakoiriin, tuo yksi sheltti meiltä siis jo löytyykin.

Tervehdys!
Meillä asustaa 2,5 vuotias itäsiperianlaika, uros. Kokemusta ennen koiran tuloa oli miehellä lähinnä ajokoirista ja sukulaisten karhukoirista, itsellä myöskin ajokoirista, seropeista ja viimeisimpänä koirana lapsuuden kodissani oli laikanarttu. Tätä ei kuitenkaan koskaan metsälle saatu, kun tuli yllätyksiä elämään. Luonne oli kuitenkin siis tuttu :)

Suunnitellessamme ottaa itälaika saimme kuulla, kuinka ne on vihaisia rähisijöitä, turhaan räksyttäviä oravanmetsästäjiä ja vaikka mitä. Kun vihdoin koira käveli hihnan päässä, eräs mies pysäytti minut kadulla ja kysyi koiran rotua. Vastauksen kuultuaan pyöritteli päätään ja totesi niitten olevan niitä kovapäisiä.

Kovapäisyydestä en nyt niin tiedä, mutta itsenäinen ja toisinaan itsepäinen tuo piski on. Asema perheessä on tehty pienestä asti selväksi pienillä (joskun vähän isommillakin)toimilla. Ovista kulkevat ihmiset ensin, myös lapset joita perheessä 4kpl (10-1-vuotiaita), ruokailun aloittaa vasta luvan saatuaan jne. Uuden laumanjäsenen kiilaaminen koiran eteen on ollut hieman mietinnän alla, mutta vaikuttaa sen hyväksyneen. Kerran murahti luustaan lattialla ryömivälle vauvalle. Isommille ei ole koskaan herkuistaan murissut, vaan niitä saa kuljettaa kuka vaan.

Herra on tosiaan otettu ajatuksella, että on ainakin perhekoira ja kaikki metsästykseen liittyvä on vaan plussaa. Siksi asustaakin sisällä laumansa kanssa kaikki yöt ja välillä sateisina päivinäkin viihtyy sisätiloissa. Yleensä lähtee jo aamusta ulkotarhaan omasta halustaan. Iltaisin kuitenkin koko perheen kanssa sisällä pyörii ja homma toimii. Hihnassa osaa kulkea ja sivussa kulkee usein rattaat ja polkupyörä, eikä eukko ole mettään vielä (montaa kertaa) raahautunut ;)

Metällä pöllyttää teeriä, supit ja mäyrätkin kiinnostaa, mutta pääriista on nyt ollut hirvi. Viime syksynä (1,5v.) sai 4 kaatoa ja tälle syksylle on nyt 2. Viime viikonloppuna sai kehuja tottelevaisuudestaan. Lähtee siis pyytämällä kaadolta, antaa ottaa kiinni ja odottelee rauhassa muuta porukkaa saapuvaksi. Eikä rähise. Pariin otteeseen on toinen koira hyökännyt kohti ihan tosissaan, mutta eihän tuo luttana sitä ymmärrä katsoo vaan pää kallellaan että leikkikaveri kello kolmessa jeeess! Varmaan itseään tai perhettään puolustaa jos tarve vaatii. Pihaan tulijat ilmoittaa haukahtelemalla harvakseen niin kauan, että oma väki "kuittaa" tulijan huomatuksi.

Näyttelyissä on käyty muutamissa EH tulos kaikista. Yksi kehätoimitsija nykäisi miestä hihasta ja sanoi, että olisi ollut ERI jos olisi matalampi. Niin, säkä on todella tiukalla mitalla 66cm, ennemminkin 67cm. Parissa haukkukokeessakin on käynyt, tyhjissä maastoissa. Nyt syksyllä olisi tarkoitus niitä jatkaa, aloittaa pitkällä kokeella.

Tämmöistä meille. Kiva olisi kuulla muiden laikoja omistavien kuulumisia ja haaveilijoille vastailen toki jos osaan.

Heips!

Itselläni on jo kohta 12-vuotias länsilaika neiti. Pentuna oli todella hankala ja itsepäinen, mutta aikuisiällä on ollut helppo hoitaa. Koulutukseen on todellakin pitänyt kiinnittää paljon huomiota ja onneksi neiti on ollut helposti motivoitavissa makupaloilla. Aikuisiälläkin aina koettaa kokeilla rajoja, mutta niistä pitää pitää aina kiinni.

Haasteellisinta oli muutto omakotitalosta kerrostaloon. Koira stressasi uutta ympäristöään jonkin aikaa, mutta loppupeleissä sopeutui hyvin hieman ahtaampaan asumiseen. Eli neiti on sisäkoira ja nauttii kovasti seurasta ja kaikesta huomiosta. Metsästysviettiä on vähän ja muut pieneläimet aina kiinnostavat lenkillä. Uskaltaa laskea metsässä irti, sillä ei ole lähtenyt koskaan kovinkaan kauaksi. Tulee kissojen ja pienten koirien kanssa toimeen.

Mietin vaan tulevaa koiraa ja harkitsenkin toista laikaa, mutta ongelmana on se, että itse en käy metsällä. Omasta koirasta on saanut sellaisen kuvan, että soveltuisi hyvin seurakoiraksi, mutta kokemusta rodusta onkin vain tuon yhden koiran verran. Tosin koira otettiin alunperin koska isäni halusi käydä metsällä, mutta ei koskaan sitten mennytkään metsästämään muista syistä johtuen.

Millaisia teidän muiden laikat ovat?

Monella tuntuu olevan länsisiperiasta kokemusta, mutta onko minkäänlaista tietoa itäsiperianlaikasta?

Ollaan alustavasti puhuttu avokin kanssa, kun sitten joskus on seuraavan koiran aika, että itäsiperianlaika voisi olla seuraava koira. Monipuolisuus monelle riistalle on se joka ulkonäön ja koon lisäksi eniten kiinnostaa. Luonneominaisuuksista, riistaviettisyydestä (olen kuullut useamman suusta, että on melko paljon riistavietitöntä koiraa) ja ylipäätään minkälainen rotu kyseessä, kiinnostaisi, eli rodusta tietävät kertoilkaa ihmeessä! :) Varsinkin tuo että onko tosissaan kaikelle riistalle menevä. Omistajia ja kasvattajia kyselty, mutta vähän turhan nihkeitä on vastaukset olleet tähän mennessä.

Meillä haussa siis koira jolle soisi mahd. pitkän metsästyskauden ja voisi käyttää niin linnulle, hirvelle ja miksei karhulle kuin ketulle/supillekin, mutta ehkä lintu- ja hirvivietti kaikista eniten soisi olevan. Porovapaa? Minkä kokoisia yksilöt suurinpiirtein ovat? Aika paljon näyttäisi olevan hajontaa koon suhteen kyselyjen perusteella, mutta kuitenkin "selkeästi" isompi kuin muut laikat. Löytyykö vahtiviettiä yhtään vai onko kaikki vieraat on kivoja -ajatusmaailma?

^^ No siinähän sitä olikin ihan hyvin kerrottu itäsiperiasta, puusilmä kun on niin vasta nyt näki kommentin :D itsellä kans ollut sellainen käsitys, että moni pitää itäsiperiaa "luupäänä" ja itsenäisempänä kuin muut laikat on, mutta toisaalta mä vähän kaipaankin sellaista joka olisi itsenäisempi - yks perskärpänen sakemmanni riittää, rakastan tota kun toinen koira, ajokki, on itsenäisempi vaikka onkin tosi ohjaajaherkkä, eikä kulje perässä _aina_ kun liikun johonkin kuten sakemmanni. Näiden yhdistelmä ois kiva - ajokin itsenäisyys, riisaviettisyys, ei niin iisi motivoida, mutta kuitenkin sakemmannin vahtiviettisyys, monipuolisuus (harrastuksien jne osalta) ja jonkinlainen varautuneisuus muita ihmisiä kohtaan. Siks toi itäsippe kiinnostaa, kun itsellä sellainen mielikuva että oisi just näitä ominaisuuksiltaan mutta lisänä paljon pidempi metsästysaika (käytännössä koko metsästysaika, nyt ajokilla syyskuusta helmikuuhun) ja lisäksi kiinnostuneisuus hirviin, kun mies on hirvimiehiä.

^Tunkeudun sen verran kertoilemaan itälaikoista, mitä itsellä on kokemusta.

Pohjoisessa laikoja on vert. muihin metsästyskoiriin aika vähän. Kuitenkin ne mitä täällä on, toimii hirville ja karhuille hyvin. Linnuille ei niinkään, ainakaan metsäkanalintuja ei saa oikein puuhun haukuttua että pysyvät, pöllyttäähän se toki mutta liian kauas jotta voisi ampua.
Itälaika on sen verran kookas koira ja periksiantamaton, että mikäli sitä ei opeteta porovapaaksi- se kyllä poron saa kiinni ja tappaa. Usea itälaika onkin mennyt harmillisesti monttuun kun tappaa poron, siitä on paha opettaa mitenkään vapaaksi ja harva "kehtaa" koiraa myydä..

Mutta sinällään ihan mainionoloinen metsästyskoira ja ainakin suurriistalle pärjää.

Voisin heittää ilmoille myös Valkoisen ruotsinhirvikoiran- näistä yhä useampi toimii suurriistalle ja linnuille- taitaa muutama metsästää ainakin supia myös. Toki etenkin nartut syttyy vielä hitaasti ja rotu on aika tuore.
Kysy toki lisää yksityisviestein jos kiinnostuit!

Meillä haukutaan linnut, hirvet ja pikkupedot. Karhulla ei ole päästy käymään. Jäljillä/makuuksilla kylläkin kytkettynä kun karhujahti ei ollut vielä alkanut. Kiinnosti kovasti koiraa nekin hajut. Linnut ammuttu puuhun haukkuun ja pikkupedot napsii itsenäisesti. Ajaa kettua jne.. Eli on kiinnostunut ihan kaikesta. Isäntä päättää mitä sit ammutaan vain

...jatkoa taas erikseen kun puolet jätti pois. Eli 7v uros sisäkoirana täysin rivarissa. Kohta 12v uros vanhemmillani asuu ulkona. Sisällä viihtyy vain hetkiä paksun turkkinsa kans. Vanha uros on täysin sorkkavapaa. Pikkupedot vain kiinnostaa.

saije kirjoitti:

^Tunkeudun sen verran kertoilemaan itälaikoista, mitä itsellä on kokemusta.

Pohjoisessa laikoja on vert. muihin metsästyskoiriin aika vähän. Kuitenkin ne mitä täällä on, toimii hirville ja karhuille hyvin. Linnuille ei niinkään, ainakaan metsäkanalintuja ei saa oikein puuhun haukuttua että pysyvät, pöllyttäähän se toki mutta liian kauas jotta voisi ampua.
Itälaika on sen verran kookas koira ja periksiantamaton, että mikäli sitä ei opeteta porovapaaksi- se kyllä poron saa kiinni ja tappaa. Usea itälaika onkin mennyt harmillisesti monttuun kun tappaa poron, siitä on paha opettaa mitenkään vapaaksi ja harva "kehtaa" koiraa myydä..

Mutta sinällään ihan mainionoloinen metsästyskoira ja ainakin suurriistalle pärjää.

Voisin heittää ilmoille myös Valkoisen ruotsinhirvikoiran- näistä yhä useampi toimii suurriistalle ja linnuille- taitaa muutama metsästää ainakin supia myös. Toki etenkin nartut syttyy vielä hitaasti ja rotu on aika tuore.
Kysy toki lisää yksityisviestein jos kiinnostuit!

Tuo valkoinen on kyllä komia rotu, oon miettinyt sitäkin, mutta omaan makuun aaaaivan liian pieni enkä pääse yli siitä vaikka koitan ajatella vaan niitä positiivisimpia puolia :D sen takia siitä ajatuksesta luovuttukin vaikka sopisi meidän käyttöön myös. Miestä kiinnostaa myös suomenpystykorva, mutta kun on kuitenkin hirviin/suurriistaan päin myös niin luopui pystiksestäkin. Chesapeakelahdennoutaja ja kiharakarvainennoutaja on myös siellä toplistassa mutta niissä tökkii sitten se lyhyt metsästyskausi. Se koko tökkää mulle valkosessa eniten, kyllä se pitää olla 60cm paremmalla puolella ja myös siksi juuri itäsiperianlaika kiinnostaa eikä muut laikat ja tuntuu juuri meille kaikista potentiaalisimmalle. Hidas syttyminen ei haittaa ollenkaan, ajokkinarttu oli kans vähän hidas, toisaalta en päässyt sitä niin paljoa mtällä käyttämään nuorena että varmaan silläkin ollut osansa :)

Porojen perään menoa koitin kovasti kysellä ryhmässäkin, mutta kaikki sanoi että porovapaita ovat (ja moni myös sitä, että riistavietittömiä) ja thats it enkä saanut tarkempia vastauksia asiasta. Meillä on tulevaisuudessa (10v sisään, voi olla nyt kesällä tai kymmenen vuoden päästä riippuen täysin työn ja talon saannista siellä) edessä muutto Lappiin ja siihen mennessä seuraava koira ois tarkoitus jo olla/ehottomasti viimeistään siinä vaiheessa. Näillä haaveilla, oisko se parempi kattoo pohjoisesta kasvattajaa suoraan eikä välttämättä täältä itäseltä puoliskolta ollenkaan missä nyt asutaan? Osaa ehkä sit neuvoa porovapaaksi pääsemisessä. Se riistavietittömyys vähän myös mietityttää, kun halutaan kuitenkin ihan mettäkoira, eikä vaan jaloissa pyörivää. Kiire riistalle syttymiselle ei tosiaan ole vaan ajan kanssa katsellaan eikä monttuunkaan mene vaikka ei mettähommista sit kiinnostuisikaan, mutta kyllähän sitä käyttökoiraa hakiessa ottaisi ennemmin sen jolla on isompi mahollisuus päästä harrastaa sitä mihin ottanutkin sen koiran.

Piiperoiselle myös kiitos kommenteista!

Kattelee suvut tarkkaan yhdistelmistä mitkä kiinnostaa, niin parhaimmat mahdollisuudet saada pelikoira. Nykyään alkaa olemaan aikas varhaiskypsiäkin tapauksia kiitettävästi. Omakin haukku hirveä ekan kerran 7kk iässä ja eka kaato ekana syksynä tasan 1vuotiaana. Porovapaaksi saa kun tekee pennusta asti töitä asian eteen. Ihan samallai muutkin hirvikoirarodut ajaa poroja jos niihin ei totuta. Ei laikat sen vahvemmin porojen perään ole kuin mikään muukaan rotu. Jos riistaviettiä on, niin ne kyllä kiinnostuu kaikista mettässä pyyhkivistä.

Monesti porot unohtuu jo siinäkin kun esim. Saa ekan hirvikaadon. Meillä poroja saatetaan vähä pöläyttää jos kohille sattuu, mut tietää et hirvet on niitä mitä metästetään, niin ne menee edelle.