Koirat.com

Noniin, missäs muut nakukoirien omistajat luuhaa? :)

Meiltä löytyy siis 2-vuotias iso perunkarvatonkoiranarttu Vesta, Wanhan Wuoren Cõõuc Kualcc. Haaveissa olisi toinen perulainen tai ehkä meksikolainen sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Vielä kuva Vestasta:

Multa ei nakua löydy kotoa, mutta kiinnostaa ja kovasti. Oli ekaa koiraa miettiessä tarkoitus hankkia perulainen, mutta hautasin sitten sen suunnitelman ja tulikin tuo minivintti kotiin. Pienet xolot kiinnostaa tällä hetkellä eniten, mutta saas ny nähdä. Toivottavasti se on naku mikä tulee kun on rodun"vaihto" edessä, italiaanoja tulee mulla olemaan toivottavasti aina.

Mulla on ollut mietinnässä yhtenä vaihtoehtona toiseksi koiraksi meksikolainen tai perulainen, tosin karvallinen versio.

Etsiskelen agilityyn sopivaa harrastuskaveria, en pelkkää seurakoiraa. Ja kokoluokasta 5-10 kg, alle 43 senttiä. Kuulostaako miltä? Onko näistä harrastuskoiriksi? Muutenkin koira saisi olla kiinnostunut minusta, toisaalta tulen tekemään myös töitä sen eteen, mutta tietysti olisi helpompi jos alkuun olisi edes jonkinlaista meininkiä yhdessä tekemiseen.

Meiltä löytyy kaksi meksikolaista nakua. Molemmat on luonteeltaan täysin erilaisia, ja kumpikin yhtä ihania :)

Vanhemman kanssa käytin aikanaan tokoagissa ja se meni aivan loistavasti. Xoloiltahan ei älyä kyllä puutu, mutta se millä saat sen motivoitua tekemään jotain on sitten eri juttu. Nämähän eivät ole mitenkään erityisen miellyttämisen haluisia kavereita. Vanhempi xoloni ei ole kamalasti herkkujen, eikä lelujen perään joten harrastaminen jäi oikeastaan motivointivälineen puutteeseen. Meidän nuorempi on taas niin herkkujen perään että sen kanssa uskalsin alkuvuodesta aloittaa agilityn harrastamisen. Nyt ollaan pari kuukautta käyty ja hyvin menee. Olin ihan yllättynyt kuinka nopeasti pikkuinen oppi esteet, vaan niin minä jostain luinkin että 90% koirista on valmiita kisoihin alkeiskurssin jälkeen mutta omistajista taas... Ainoa ongelma nyt parilla viime kerralla on tullut, että poju on ruvennut kiinnittämään vähän liikaa huomiota siihen mitä muut koirakot radalla tekevät. jos joku koira syöksyy joltain esteeltä kohti niin tämä rähähtää. voi olla tekemistä senkin kanssa että toissakerralla eräs koira hyökkäsi esteeltä kohti ja tuli iholle asti, muttei onneksi käynyt kiinni. Säikäytti kuitenkin meidän arkajalalta anaalinesteet ulos..

Tämä nuorempi xoloni ottaa todella hyvin kontaktia lenkilläkin tai missä vaan, mutta vanhempi taas ei ole puoliksikaan niin kiinnostunut minusta.

Uskon että xoloistakin on harrastuskoiraksi kun vaan sen oikean motivointivälineen löytää.

Muutama räpsy meidän hurjista talviväreissä..

Pieni, ollessaan pieni, ei tajunnut olevansa niin pieni ja isotteli meidän isommalle :)


Sitten kävi näin:


Ja nykypäivänäkin mennään vielä näin:

Kuinkahan usein noita karvallisia syntyy?
Mä nyt vähän pallottelen, että haluanko enemmän harrastuskoiran kuin mitä tuo mun schipperke on, vai riittääkö vähempi.

Perulaisissa karvallisia syntyy melko "usein", mutta niitä saattaa olla ihan vaan 1-2/pentue. Oman koirani pentue oli siitä erikoinen, että nakuja syntyi kaksi ja karvallisia kahdeksan. Perulaista en pidä mitenkään kovin helppona harrastuskoirana, vaikka Vesta menisikin namin toivossa vaikka perä edellä puuhun.. Se ei kuitenkaan jaksa keskittyä kovin pitkään ja "huonona hetkenä" motivointi on vaikeaa. Jälkeä tai raunioita olisin halukas omani kanssa kokeilemaan, ehkä agiakin. Kisaamaan tuskin päädytään ikinä. :D

Mitä on itse seuraillut niin kyllä noita karvaisia on se yksi per pentue aina tullut. Se, miten paljon pentueita tulee sitten vuodessa Suomesta on aika rajallista.. Meidän pojat ei ole suomesta kun silloin aikanaan ei kasvattajia ollut täällä.

Meillä on poikien kanssa käyty myös möllijuoksukisoissa. Molemmat tykkää jahdata jänöä ja taas odotellaan kesäkauden aukeamista :)

Toki jos haluaa todella aktiivista harrastuskoiraa niin aivan 100% varmasti parempiakin harrastajarotuja löytyy. En suoriltaan sanoisi että xolot ovat mikään harrastus-rotu, mutta kuten aiemminkin todettua ei harrastaminen näiden kanssa ole ollenkaan pois suljettu vaihtoehto. Karvattomuus vaikeuttaa osaltaan esim talviharrastamista, tokikaan karvaisten versioiden turkin lämmittävyydestä minulla ei ole parempaa tietoa.

Näyttelytoiminnasta jos olet kiinnostunut, niin valitettavasti karvaiset muunnokset (vaikkakin puhdasrotuisia) eivät pääse osallistumaan virallisiin näyttelyihin.

Eikös nuo nykyään pääse kun kerta rotumääritelmäkin näkyy muuttuneen tunnustamaan karvallisen version? Xoloissa siis, karvallisilla perulaisilla ei ole edelleenkään asiaa näyttelyihin.

muoks: niin siis tarkennuksena vielä, että saahan sen karvallisen perulaisenkin viedä kehään jos halajaa, mutta hylsy sieltä tulee.

Rotumääritelmään on joo otettu ja rekisteröidäkin saa, mutta rotumääritelmässä erikseen mainitaan näin:

Hyvärakenteisia karvallisia meksikonkarvattomiakoiria voidaan käyttää jalostukseen
päämääränä geneettinen monimuotoisuus, sillä rotu on harvinainen ja joillakin
kasvattajilla on vaikeaa löytää jalostusmateriaalia pitkien välimatkojen takia. Karvallisia koiria ei kuitenkaan tule esittää koiranäyttelyissä.

Enpäs ole huomannukaan tuota, vähän hölmö lisäys kyllä. Miksi ihmeessä ei karvattomilla voi olla eri karvamuunnoksia näyttelyissä kun kerta muillakin roduilla on? Ja jos joku karvallisen koiran kehään vie, niin onko tuomarin pakko antaa koiralle hylsy tuon lisäyksen takia, vaikka karvallinen muunnos rotumääritelmässä tunnustetaankin? Hölmöä, rodun etuhan se olisi jos kaikilla koirilla olisi yhtäläiset harrastusmahdollisuudet.

Ainakin yksi meksikolainen on saanut näyttelyissä jopa ihan sertejäkin, olisko sillä tällä hetkellä kaksi sertiä plakkarissa. Joten uskoisin, että kunhan karvamuunnos alkaa tulla tuomareillekin tutuksi, niin jatkossa karvallisia tullaan varmasti kehissä näkemään enemmänkin. Toivon mukaan perulaiset tulevat perässä, sillä muilta perulaisharrastajilta kuulin, että Perun kennelliitto olisi ottanut kesällä karvalliset virallisesti osaksi rotua, ja koska näin on tehty rodun alkuperämaassa, on todennäköisesti sama edessä Suomessakin sitten jossain vaiheessa.

^Mun oma kasvatti, karvallinen meksikolainen, on tosiaan ensimmäinen laatuaan, joka on Suomessa saanut sertin.

Itse pidän meksikolaista melko hyvänä harrastuskoirana, jos sopiva motivointikeino löytyy. Xolo on kuitenkin terverakenteinen ja ketterä koira.

Karvaton-karvaton yhdistelmässä karvallisten pentujen osuus on keskimäärin 25%, kun joku aiemmin kyseli, kuinka paljon karvallisia syntyy.

Täällä yks perulainen ollut nyt kaksi viikkoa. :)

Luonne on dominoiva - on mm. murissu luustaan, saatu se alustavasti loppumaan - ja rauhallinen ja rohkea esim. koirien suhteen, vielä vähän arastelee raskasta liikennettä. Hyvin oppivainen, katsekontaktia työstetty ja pikkuhiljaa enenevässä määrin sitä oma-aloitteisestikin ottaa. Luoksetulo sujunut loistavasti alusta asti.
Kotona ei kulje koko ajan perässä, mutta ulkona kokee tarpeelliseksi pysyä lauman mukana. (Luoksetuloa onkin alusta asti harjoiteltu mielenkiintoinen puuha keskeyttäen, sillä muuten pentu on ollut koko ajan tulossa luokse, ja tässä se on huomattukin että luoksetulo sujuu. Tosin oravia tms ei olla vielä kohdattu joten metsästysvietti on vielä kysymysmerkki, tosin ainakaan sisällä kissojamme ei juuri jahtaile.)

Näen pennussa paljon potentiaalia esim. hakuun ja jälkeen, mahdollisesti agilityynkin mutta itseäni se ei kiinnosta, ehkä toista lastani - jota pentu muuten rakastaa ja kunnioittaa suunnattomasti myös. :) Oppii todella nopeasti, mitä siltä odotetaan, motivoitavuus selvinnee kun ikää enemmän.

Varmaan on sellainen yksilö että mitään ei ole varaa ilmaiseksi antaa eikä aloitteita kannata noteerata, ihan älyttömän suloinen pentu on ja pitää vähän hillitä itseään tai säästää palkkaukseen huomionantoa eli vaatii ihmiseltä aika paljon. Mun unelmien pennulta vaikuttaa kyllä! <3 <3 <3

Tästä on varmaankin tulossa hyvin suuri rotunsa edustaja.
Korvia en teippaa, joten jännä nähdä mihin asentoon ne tulevaisuudessa päätyy. (Teippaamattomuus on varma este näyttelyyn pääsylle.)

Mitä tulee karvaan, mua on hämmästyttänyt se, että karva vaihtaa väriä todella suurella nopeudella ja nyt myös laatua eli aivan kuin aikuiskarvaksi muuttuisi koko ajan. Siis ihan silmissä muuttuu. Ennätys oli eilen yhden ulkoilun aikana oli osassa selkää päällimmäisen karvan kärjet muuttuneet mustasta ruskeaksi ja niskan sivut haalistuneet jotain 40 %!

Liekköhän tälle tuleekaan mitään varsinaista pentukarvan vaihdosta, en tiedä onko perulaisen ominaisuus tällainen vai kuvittelenko vain?

Hauskaa muuten, että koiraa on äkkivilkaisulla katsottu sekä mäyräkoiraksi että sakemannin pennuksi! :D
Ymmärrän hyvin tuon. :)

Mitä olen itse katsonut netistä kuvia karvallisista perulaisista, olen pannut merkille että niissä näkyy koko koirarotujen kirjo. Aivan kuin perulainen olisi kaikkien koirarotujen esi-isä ja alkulähde! :)

franja, pentusi tulee todennäköisesti vaihtamaan väriään vielä monta kertaa. :D Voi olla, että sen aikuisväri ei tule olemaan samanlainen kuin nyt pentuna. Se voi haalistua ruskeaksi tai jäädä tuommoiseksi tummankirjavaksi. Tai sitten se vaihtaa sitä väriä "fiiliksen" mukaan. Tiedän perulaisia, jotka on olleet pentuna melkein black/taneja, mutta isona niistä on tullut manttelivärisiä tai lähes täysin ruskeita.

Mulla tämä karvaperulainen oli pentuna ruskea ilman selkeitä mustia alueita. Pentukarva vaihtui aika pian karheampaan aikuiskarvaan ja selkäkarvat kihartui. Väriä se vaihtoi tiuhaan vuoden ikäiseksi asti, sen jälkeen väri vaihtuu (mustan määrä selässä vaihtelee) silloin tällöin.

Vestan värivaiheita:









Viime syksynä laumaan liittyi myös meksikonkarvatonkoira, ihan karvattomana tällä kertaa. Junolla on ikää kohta 7 kuukautta. :) Tämmöinen kaveri. :)

Voi nuo Vestan korvat! :)
Paljon pienemmän näköiset (tuossa pikkupentukuvassa), mun pennulla peittää puoli naamaa :P (ja siksi en niitä yrittänytkään teipata).

Väri on vaihtunu hitaammin viime aikoina, harmaata näyttäis kylkiin tulevan. (Mahanalusiho on tällä muuten ihan musta, jos sillä nyt on merkitystä.)


10 vkoa

Vestallakin oli pentuna jätti-isot korvat, mutta ne näyttää huomattavasti pienemmiltä ja sievemmiltä kun ne taittuu ruusulle. :D



En tiedä kovinkaan montaa perulaista, jolla olisi jäänyt korvat lupalle. Monilla ne kääntyy jossain vaiheessa ruusukorviksi. Mulle oli ihan yksi ja sama minkälaiset korvat Vestalle tulee, siksi en alkanut niitä teippaamaan. :)

http://www.yle.fi/uutiset/perussa_juhlittiin_koirien_haita_nayttavin_menoin/6076287

Heippa! Mulla olisi kysymys koskien nakujen vaatettamista. Mun luokseni muutti viikko sitten aivan ihana perunkarvaton poika joka on nyt 11 viikkoa vanha. Rodusta lukiessani oon kuitenki ymmärtäny, että nakujakaan ei nyt kesällä tarvis pukea kauheesti, mutta tää pentu ei todellakaan halua mennä ulos jos on jotaki muuta kuin yli +20 ja aurinkoista. Jopa jos aurinko menee pilveen ja tulee vähä viilee, niin tyyppi alkaa inisemään eikä halua liikkua. Oon käyttäny sellasta liiviä poitsulla, mut ei tunnu riittävän. Joutuukohan tässä nyt sitten hankkimaan ihan jonku fleecehaalarin tms. Tänään sellaista koitin kattella, mut ei tähä aikaa vuodesta oikeen ollu enää saatavilla ja kun tää tapaus on aika pienikin nii ne mitä löyty oli liian isoja. Mitenkä teillä muilla on ollu pentujen kanssa? Karaistuuko ne kasvaessaan? Kun jos nyt jo vetelee haalaria päälle nii talvella en tiiä mitä ihmettä tuolle puen :O