Koirat.com

Mulla olisi kysymyksiä näistä roduista sekä muistakin metsästykseen käytettävistä pystykorvista kuten valkoinen ruotsinhirvikoira, musta norjanhirvikoira ja hälleforsinkoira.

Mies siis on metsästystä harrastava muttei mesästä hirveä, eikä karhua vaan metsäkanalintuja esim. pyytä. Koiran haluaisi kaveriksi mutta Suomessa tuntuisi olevan vallalla ajatus että lintuja metsästetään seisovalla koiralla ja lähes kaikki pystykorvat hätyyttävät hirveä. Kysymys siis kuuluukin että onko näistä pohjoismaisista pystykorvista muista kuin suomenpystykorvasta muuhun hommaan kuin hirviporukan apuriksi? Alunperinhän näistä muutamalla on metsästetty myös lintua, mutta nyt sitten on jalostettu vain hirvimetsälle näitä koiria ja se ei palvele rotujen alkuperäistä monikäyttöä. Onko jossakin piilevänä kiinnostus myös lintuun? Pohjanpystykorva kiinnostaa erityisesti miestä.


Muokkasin otsikkoon "metsästyspystykorvat" koska ketjussa ilmeisesti halutaan keskustella nimenomaan metsästyksessä käytettävistä pystykorvaroduista.
- griffon

Pohjanpystykorvista tiedän eniten käytettävän linnustamisessa noista mainitsemistasi roduista. Ja niitten kanssa on tullu koviakin tuloksia linnunhaukkukokeissa. Suomen Pystykorvajärjestön kautta löytyy tietoa ja linkkejä kasvattajien sivuille. Sekä tuttavalla on suunnitteilla pohjispentua, et jos kiinnostaa niin laitan kennellin sivut siulle yv:nä.
Periaatteessahan myös karhukoirat haukkuvat lintua jos sen vaan opettaa. Meillä nuorempi pölläyttää linnut lentoon haukkuen, mutta ollaan kielletty kun yritetään saada karhua ja hirveä haukkuva koira.
Varmaahan ei mistään rodusta/yksilöstä voi sanoa, että pelaako linnuille vai hirville. Meillä on uros kva vanhemmista, mutta vielä on näytöt antamatta hirvipuolella.

^Kiitos Ispu jos voit laittaa kennelin sivut minulle. Loistavaa!
Mies on kovasti mieltynyt pohjikseen sekä karhukoiraan, minä erityisesti jälkimmäiseen suuremman koon vuoksi. Suosin vähän korkeampaa jos metsään mennään muutenkin kuin lumettomaan aikaan niin korkeus on ehdottomasti eduksi. Jotenkin salaa olen toivonut että karhukoira kävisi myös linnulle, mutta pohjis on varmaankin se mikä miestä eniten miellyttää kokonaisuudessaan ja hän saa päättää, kunhan päättää hyvin. Ulkonäöllä ei kuitenkaan ole väliä, vain luonteella ja käyttömahdollisuuksilla.
Olen käynyt paljon tuolla SPJ:n sivuilla ja yrittänyt saada jotakin tolkkua mistä hyvän koiran saisi ja nimenomaan olisiko karhukoira yksi vaihtoehto. Katselin pohjiksista myös niitä kantanarttuja ja niiden linjoja. Onko niillä suuri merkitys siinä miten hyvin koira toimii linnulle vai onko pohjikset kaikenkaikkiaan vielä suht vietikkäitä kaikki?

Tästä pystiksen ottamisesta on käyty keskustelua jo pitkään ja nyt kun metsästysseurajäsenyys on sekä maata vaikka kuinka missä metsästää niin alkaa olla aika ottaa se haukkuva lintukoira. Jokapaikan höylä ja ehdoton koko perheen kaveri on tuo collie ja retkeilyssä mieletön apu ja ilo. Pikku terrierikin kulkee mukana loistavasti kesällä retkeillessä. Talvella se ei oikein pärjää, mutta se viihtyy sohvannurkassa ja lämpöisessä kodissa kunhan vaan leikkiseuraa on. Terrieri toimittaa seurakoiran ja miniatyyri vahtikoiran virkaa rintarottingilla. Jokaiselle on siis paikkansa tässä perheessä ehdottomasti.

Minä myös suosittelisin teille sitä pohjista. Luulisin, että karhukoiraa on jalostettu sen verran paljon hirvihommiin, että pelkästään lintukoiraa siitä voi olla melko hankalaa saada. Isojen hirvien kanssa kun tarvitaan sitkeyttä enemmän kuin lintujen kanssa ja se sitkeys saattaa tulla esille juuri siinä, että se lintukoiraksi tarkoitettu karhukoira lähteekin peräämään kilometrien pituista hirven jälkeä.Koulutuksella toki on osuutensa, ja jos nuorena onnistuu pudottamaan linnun haukkuun niin sitten voi olla kyllä ihan hyvät saumat saada lintukoira. Meidän nuoremmasta norjanharmaasta olisi varmaan saanut myös hyvän lintukoiran jos sille olisi vain ammuttu, sen verran usein oli sen ensimmäisenä syksynä lintu haukussa.
En tiedä miten yleisesti tutkapannat on pystispuolella käytössä, mutta karhukoiran hommaaminen edellyttää useimmiten myös tutkapannan ostoa, sen verran jalkavia koiria kuitenkin ovat. Nimim. kokemusta on, isäni entinen karhukoirauros katosi tutkapannattomana aikana kolmeksi vuorokaudeksi metsään.

Jos olette kuitenkin valmiita satsaamaan koulutukseen, niin miksipä ei hankki karhukoiraa linnunhaukkujaksi. Hyvässä lykyssä onnistutte saamaan koiran, joka on helppo kouluttaa linnuille. Pahimmillaan taas koulutus voi olla melkoinen työsarka, itse en ole vieläkään saanut vanhempaa koiraani opetettua täysin pois metsäpeurojen jahtaamisesta.

Toivottavasti en pelotellut sinua ihan kokonaan näillä sepustuksillani

^Kyllä se tuo pohjis on varmasti se osuvin vaihtoehto. Täytyy tietysti tutkailla vielä. Tutkapanta siis tulee hankkia jos koira on sellainen että haihtuu ja muutenkin, käydään mm. Imatralla ihan rajavyöhykkeellä jolloin on ihan kivakin että se panta on niin tietää mistä sitä koiraa lähtee etsimään jos ei tule ajan kanssa takaisin. Sushukkia on niillä seuduilla ihan kivasti...:(

Kyllähän sitä saa varmaan vaikka mistä koirasta koulutuksella lintua haukkuvan, kuten tuosta colliesta jäniskoiran, jos vaan jaksaa tolkuttaa. Mutta kyllä mä jotenkin ajattelen asian niin että koiran tulee tehdä sitä mitä sen esivanhemmat ovat tehneet...collie lampaita paimentamassa ja pystis sekametsästäjänä tai sitten pelkkänä lintukoirana. Se hirven jäljelle lähteminen on sitten se minkä vuoksi on parempi ettei hanki suurriistakoiraa jos ei ole aikomustakaan itsellä hirvelle lähteä. Ja vaikka tulevaisuudessa hirviporukkaan menisikin niin ei sillä silmällä voi sitä omaa haukkua ottaa. Kaikkea kun ei kait voi yhteen koiraan saada. :D Katsotaan mihin päädymme mutta kyllä tuo pohjis on meille todennäköisesti se paras jo ihan luonteensakin puolesta.

Onko meitä muita?

Eli herätellään tätä hieman eloon. Tosiaan täältä löytyy napero valkoinen ruotsinhirvikoira, jolta ei mithään jekkuja lopu.
Hirvimetsälle pingotaan heti kun ensi viikonloppuna kutsu kajahtaa ilmoille, nyt ollaan harjoiteltu karhunmettästyksen muodossa.. Hyvä tuosta vielä tullee! :)

^Osaisitko kertoa enemmän valkoisesta ruotsinhirvikoirasta? Miten eroaa näistä tutummista pystykorvista (suomenpystykorva tai esim. norjan harmaa)?

Olen koettanut jotain tietoa etsiskellä, mutta ilmeisesti Google ei ole ystävä tässä tilanteessa.. :o

Oon kans huomannut, että nykyään aika monet kasvattaa suomenpystykorviakin nimenomaan hirvikoiriksi ja myy niitä vaan hirvenmetsästäjille, on niitä kuitenki paljon semmosiaki, jotka metsästää vain lintuja. Seuraavana ois tarkotus ottaa pohjanpystykorvan penska kunhan vain löytäisi sellaisen ensin jostain... Haukkuvaa lintukoiraa kun tarvitaan ja ne on luonteeltaan mukavampia kuin nuo suomenpystykorvat. Kaveri tosin on sitä mieltä, että suomenpystykorvasta sais varmemman linnunhaukkujan.

Yhdellä kaverilla on valkoinen ruotsinhirvikoira, joka ei ole kylläkään metsällä juuri menestynyt. Luonteeltaan oikein mukava, sellanen luttana, joka änkeäis mielellään aina syliin ja tahtois olla kaikkien kaveri. :)

^ess´
Kannattaa tutustua osoitteessa http://www.shhj.info
Valkoinen ruotsinhirvikoira on jalostettu albiinosta jämptistä sekä norjan harmaasta, jolloin ollaan saatu luotua sitkeä metsästyskoira. Hirven metsästyksessä kerrotaan valkoisen ruotsinhirvikoiran toimivan paljon paremmin, pelkästään jo värinsäkin puolesta. Hirven ollessa värisokea, se kokee valkoisen turvallisemmaksi, kuin mustan, jolloin hirvi päästää lähemmäs valkin ja haukun kesto on huomattavasti parempi, etenkin viisaiden uros hirvien kohdalla. Valkilla on kompakti koko, joka menee helpon näköisesti metsällä, joillakin koirilla on ison kokonsa vuoksi hankalaa kulkea vaikea kulkuisessa maastossa, kuten suo/jänkkä.

Verrataanpas nyt vaikka tätä norjan harmaata, joka on hyvin usein suurriistan metsästyksessä käytettävä rotu. Norjan harmaa on kooltaan pieni, joka ei ainakaan meidän metsästys maastoissa ole saanut onnistunutta hirven haukkua, päättyen kaatoon. Rungoltaan harmaa on vankka ja matala, kun taas valkki edustaa sirompaa ja hitusen suurempaa osapuolta.
Luonteensa puolelta norjan harmaa on enemmänkin seurakoiran puolta. Metsästysvietti ei ehkä kuitenkaan ole niin voimakas kuin mitä valkille on periytynyt jämptin puolelta. Helposti norjan harmaa jää metsästäjän kannoille kävelemään.

Valkki on luonteensa perinyt paljolti jämptin puolelta. Kaikenkaikkiaan rauhallinen koira, mutta metsällä on rohkea ja etsii riistaa tarmokkaasti. Itseppäisyyttä löytyy äärimmäisen paljon, joka koettelee metsälläkin hermoja, kaikki kun ei tulisi mennä ihmisen mukaan. Kotona on kuitenkin rauhallinen, mutta puolustaa ja vartio kotiaan niin paljon kuin omistaja sitä sallii. Yleisesti luonteen puolesta koira on soveltuva aloittelevalle metsästäjälle, kuin myös kokeneelle. Koulutettavuus on pääosin helppo, vaikkakin osaa koetella kasvattamista.

Oma koiramme on hyvinkin paljolti mitä kuvailin edellä. Tekemistä vaatii ja mikäli sitä ei saa, keksii kyllä. Metsälle ei kuitenkaan vaadi mennä joka päivä, kävelyt hihnassakin menee, kunhan energian saa purkaa tavalla tai toisella.

Nimu haukkui hirveä ensimmäisen kerran 6kk iässä, joka on hyvä suoritus nuorelta nartulta. Kokeilee rajojaan joka päivä ja itseppäisyys näkyy hyvin etenkin hihnalenkeillä.
Meillä ei ole mahdollisuutta käyttää koiraamme metsästämässä joka päivä, ei edes välttämättä joka viikonloppu, mutta viikolla riittää hyvin aktivoinnit hihnalenkkien lisäksi. Kotona on rauhallinen.
Koulutuksen puolesta oppii nopeasti, mutta aina ei tosiaan oppeja totella. Äärimmäisen lapsirakas ja hellyydenkipeä toveri. Rapsutuksia ja hellyttelyjä ei voisi koskaan saada liikaa.

Vastaan mielelläni lisä kysymyksiin, voit laittaa myös yksityisviestiä. Toivottavasti tämä viestini osasi antaa jotain suuntaa sekä herätti ajatuksia. :)

Näin vähän oletinkin, että norjan harmaa on "kotikoiramaisempi".

Mitenkäs sitten. Itsehän en metsästä, ja sen takia tähän asti on ollut nuo kaikki pystykorvat vain haaveenaa. Jos kuitenkin joskus päädyn pystykorvan ottamaan, oli se sitten valkki tai joku muu, niin mitä nuissa metsästyskokeissa tapahtuu? Pystykorvaa ei tule jos en pysty sille tarjoamaan mielekästä tekemistä. Kovasti kuitenkin jaksan haaveilla, että joskus vielä se omakin pystykorva tulee. :) Todennäköisesti mejä/pelkkä metsässä juoksentelu ei taida korvata millekkään pystykorvalle sitä oikeaa tekemistä?

esss` kirjoitti:

Näin vähän oletinkin, että norjan harmaa on "kotikoiramaisempi".

Mitenkäs sitten. Itsehän en metsästä, ja sen takia tähän asti on ollut nuo kaikki pystykorvat vain haaveenaa. Jos kuitenkin joskus päädyn pystykorvan ottamaan, oli se sitten valkki tai joku muu, niin mitä nuissa metsästyskokeissa tapahtuu? Pystykorvaa ei tule jos en pysty sille tarjoamaan mielekästä tekemistä. Kovasti kuitenkin jaksan haaveilla, että joskus vielä se omakin pystykorva tulee. :) Todennäköisesti mejä/pelkkä metsässä juoksentelu ei taida korvata millekkään pystykorvalle sitä oikeaa tekemistä?

Täältä löydät enemmän tietoa hirvenhaukkukokeesta. Itsellä ei ole kokemusta ollenkaan kokeista, mutta niissä tullaan käymään tämän nykyisen kanssa, mikäli vain kaikki menee nappiin. :)

Kyllähän se niin on, että metsästyskoira tarvitsee sitä oikeaa tekemistä ja sitä kun se pääsee haukkumaan saalista. Mikään ei voi sitä korvata. Toki kaikista koirista ei tule hirvien kauhua, mutta itse ainakin ajattelen koirarotua miettiessäni, että otan koirarodun jonka kanssa saan harrastaa sitä mihin se on jalostettu. Seurakoiria on kuitenkin niin paljon, jotka sopivat erinomaisesti "ei metsästäviin" perheisiin. Esimerkkinä voisin mainita sinulle Buhund rodun. Pystykorva, jota voisi helposti luulla metsästäväksi, mutta toimii pääosin seurakoirana. Kannattaa siihen tutustua, mikäli metsästäminen ei ole harrastusmahdollisuus.
Toki on mettästyskoiria jotka toimii pääosin seurakoirana, mutta sitten menestyvät hyvin kokeissa.

saije kirjoitti:

Esimerkkinä voisin mainita sinulle Buhund rodun. Pystykorva, jota voisi helposti luulla metsästäväksi, mutta toimii pääosin seurakoirana. Kannattaa siihen tutustua, mikäli metsästäminen ei ole harrastusmahdollisuus.

Mä meinasin tuosta mainita, kun valittelin tätä ulkonäön ja käyttötarkoituksen yhteensopimattomuutta. Kaverilla on tuollaisen ja sakemannin sekoitus. Ikinä en ollut ennen koko rodusta kuullutkaan, mutta on melkein sitä, mitä mä haluaisin - ulkonältään pystykorva mutta oikeasti paimenkoira. Tosin mua ei oikeasti kamalasti viehätä kippurahäntä, mutta oon todennut sen hyvin käytännölliseksi. Porokoirassa viehättäisi tosin laajempi värikirjo.

^Mie en yhtään muista missä törmäsin tähän rotuun, mutta en kyseisen rodun edustajaa ole luonnossa nähnyt. Jospa sitten Kajaanin KV:ssä.
Kiehtova rotu kaikenkaikkiaan, joka on roikkunut tuolla seuraavan koiran rotujen listassa jo oman aikansa. Juurikin sitä mitä itsekin toivoisin, mutta niitä rotuja on sitten taas muutama joista valita.
Kippurahännästä mulla ei kyllä ole valittamista. Jotenkin nämä "piiskahännät" rassaa enemmänkin, kun jalkaan mojottaa helpommin kuin kippura..

Mie en ole koskaan porokoiraan oikein syttyny, vaikkakin laaja väriskala houkuttaa. En sitten tiä mikä jarruttaa porokoiran suhteen, mutta se ei vain nappaa.

saije kirjoitti:

Mie en ole koskaan porokoiraan oikein syttyny, vaikkakin laaja väriskala houkuttaa. En sitten tiä mikä jarruttaa porokoiran suhteen, mutta se ei vain nappaa.

Menee nyt vähäh ot, mutta... Mulle porokoira on ollut jo pitkään yksi vahvimmista vaihtoehdoista. Tarpeeksi "peruskoiran" näköinen (pystyt korvat, jne.), ei liian pieni (vaikka saisikin olla aavistuksen isompi), säänkestävä, ei metsästyskoira (liittyen tohon ulkonäköön), värivariaatioa (joista parkki viehättää ehdottomasti eniten) - ja ennen kaikkea melko terve rotu. Toisaalta tuo "jalostamattomuus" lisää myös ulkonäkövariaatioa eli pitää katsoa tarkemmin, millaisista vanhemmista haluaa pennun. Mähän olen kuolannut Sarahialla ollutta Rillaa, koska se on hyvin hyvin samannäköinen kuin mun Ronjani.

Täältä löytyy muutama kuva tuosta buhundi-sakemannisekoituksesta.

saije kiitos vastauksista! Isä kyllä metsästää, joten hän varmastikkin ottaisi koian kaveriksi, että pääsisi niihin töihin johon on jalostettu. Siispä täytyy odotella että itseä alkaa metsästys kiinnostaa. Tai kiinnostaahan se, ja mukana olen ollutkin, vaan kaikki luvat puuttuu. Siispä tämäkin haave siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Avokki vaihtoon, sellaiseen joka on metsästyksestä innostunut

esss` kirjoitti:

saije kiitos vastauksista! Isä kyllä metsästää, joten hän varmastikkin ottaisi koian kaveriksi, että pääsisi niihin töihin johon on jalostettu. Siispä täytyy odotella että itseä alkaa metsästys kiinnostaa. Tai kiinnostaahan se, ja mukana olen ollutkin, vaan kaikki luvat puuttuu. Siispä tämäkin haave siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Avokki vaihtoon, sellaiseen joka on metsästyksestä innostunut

Näinhän se on, ei auta kun ootella tilannetta jolloin on varmasti oikeaa harrastus tarjontaa koiralle, kyllähän niitä on omissa haaveissakin koiria, joita ei ole mahollista ottaa.. :)
Miekihän hankin luvat kun oma metsästyskoira hankittiin avon kanssa joka on metsästäny n.12vuotiaasta asti.
Mutta toivottavasti minusta nyt jotaki apua oli. :)

En ollut varma mihin osioon heittää kysymystä, mutta onko täällä kenellekään tullut vastaan seiskarinkoiraa? (ts. hyljekoira) Niitähän vissiin on aika vähän, mutta siinä kans ihan näppärän näköinen pakkaus.

^Olenko mie eläny jotenkin kuplassa tai jotain kun olen kuvitellu nuiden olleen täysin "sukupuuttoon" kuolleita..?
Siinäpä olis kyllä tosi näppärä koira! Ja hienoa että rotua on alettu elvyttämään.

^Heh, ei niitä tosiaan kovin montaa ole, mutta tällaista infoa löysin:

Seiskarinkoirakerho

Vielä pentuekin tulossa

Tähän on nyt aivan pakko tarttua näin harmaan omistajana ja hirvikoiraimmeisenä!

saije kirjoitti:

^ess´Verrataanpas nyt vaikka tätä norjan harmaata, joka on hyvin usein suurriistan metsästyksessä käytettävä rotu. Norjan harmaa on kooltaan pieni, joka ei ainakaan meidän metsästys maastoissa ole saanut onnistunutta hirven haukkua, päättyen kaatoon. Rungoltaan harmaa on vankka ja matala, kun taas valkki edustaa sirompaa ja hitusen suurempaa osapuolta.
Luonteensa puolelta norjan harmaa on enemmänkin seurakoiran puolta. Metsästysvietti ei ehkä kuitenkaan ole niin voimakas kuin mitä valkille on periytynyt jämptin puolelta. Helposti norjan harmaa jää metsästäjän kannoille kävelemään.

Terverakenteinen ja metsäkunnossa oleva harmaa pääsee hyvin maastossa kuin maastossa. Meilläkään ei maastot ole kaikista helpoimpia ja tasaisimpia, mutta haukut tai kaadot ei kyllä niistä ole jääneet kiinni. Treenistä se on kiinni Oma kaksivuotias harmaaurokseni on (53cm) on sen verran jalkava että saa ryteikössä jäniksen kiinni juosten jos vain mahdollisuus siihen tulee, eli ei ihan hitaimmasta päästä tosiaankaan. Hakunopeus omilla on yleensä 5-11km/h ja hirven perässä menee 11-20 km/h.
Kaatomääristä roduttain per porukka ei kannata alkaa tehdä mitään johtopäätöksiä, ne vaihtelevat niin paljon. Meidän seurassa 85% kaadoista on harmaalle ja esimerkiksi seuramme karhukoiralle ei ole vielä saatu nurin yhtään elukkaa. Silti en sanoisi että karhukoirissa rotuna olisi mitään vikaa, yksilö ei vain satu edustamaan ehkä rotunsa parhaimmistoa. Naapuriseurassa jämyt taas on olleet kova sana tänä syksynä.
Nuo luonnekysymykset jakavat myös porukkaa aika hyvin kahtia jos mietitään vaikka jämyä ja harmaata. Oman kokemukseni mukaan jämyt ovat ehkä hieman leppoisampia jurrukoita kuin norskit. Mutta tästä yleisestä mielipidevaihtelusta rotujen suhteen ehkä kertoo jotain myös se että esimerkiksi minulle on kerrottu ja olen sitä kautta aina luullut että valkit olisivat enemmän kotikoiramaisia kuin villasukan väriset ja jämyt. Ota tuosta nyt sitten selvää Omat harmaat ovat(tai ovat olleet) rauhallisia kotona ja helppoja pitää, mutta mikäpä koira nyt ei olisi jos vain opettaa kunnolla. Isäntäuskollisia nuo ovat kyllä olleet, esimerkiksi metsällä eivät kovin helposti antaudu vieraalle kiinni kun taas perheenjäsenelle tulee kutsumalla heti(jos ei vain ole hirvenhajua nenussa ). Kotona käy tarkistamassa vieraat ja tykkäävät heidän silittelyistään, mutta loppupeleissä ne omistajan rapsutukset tuntuvat kuitenkin kaikista mukavimmilta.

Minun mielestä on melko pahaa yleistystä sanoa että harmaa jäisi metsällä helposti kannoille kävelemään. Samalla tasolla haku ei niillä kyllä ole valitettavasti kuin jämyillä, mutta kengänkiillottajaksikaan norskia ei kyllä voi väittää. Ainakaan hirviveristä sellaista. Ja onneksi nykyään useimmat tuppaavat sellaisia olemaan. Toki hyväkin hakija on äärimmäisen helppo pilata taitamattomissa käsissä...

Olis kiva kuulla vähän että miten sitkeitä yleisesti nuo valkit on, meillä nimittäin ehkä mahdollisesti olisi semmonen harkinnassa ens keväälle...mutta saa nähdä odotetaanko vielä muutama vuosi että jalostus pääsee vähän eteenpäin ja tulee toimivuudesta enemmän konkreettista näyttöä. Sievähän se olisi kyllä kuin mikä