Koirat.com

SiVe kirjoitti:

En ollut varma mihin osioon heittää kysymystä, mutta onko täällä kenellekään tullut vastaan seiskarinkoiraa? (ts. hyljekoira) Niitähän vissiin on aika vähän, mutta siinä kans ihan näppärän näköinen pakkaus.

Mä en ollut aikaisemmin törmännyt koko rotuun edes nimenä, kunnes muutin viime vuonna toiselle puolelle kaupunkia ja tutustuin kahteen tapaukseen, jotka ovat eri omistajilla. Koirapuistossa törmäillään tuollaisen aikuisen, mutta ei kovin vanhan, uroksen kanssa. Ihmisiä kohtaan oikein sosiaalinen, hyväntuulinen ja kiltti. Ei mikään paikallaan istuskeleva tapaus, mutta ei vaikuta miltään sietämättömältä energiapesältäkään. Vanhemmaksi tullessa alkanut tulla ongelmia muiden urosten kanssa, vaikkakaan ei kaikkien. Kun kilahtaa, niin kilahtaa kunnolla ja käy helposti "varoittamattakin" päälle. Tällöin ei varo, vaikka hampaat osuisivat omistajaankin. Sitä en tiedä, onko rodulle tyypillistä vai onko ongelmana ollut dominoiva koira ensimmäisenä koirana. Kyseinen urokselle oli mun mielestä suunnitteilla joku narttu näille tienoille.

Toinen tapaus on noin vuotias seiskariuros meidän talosta. Aivan ihana tapaus, kaikkien kaveri. Vaikuttaa hyvin vilkkaalta tapaukselta tapaamisten perusteella, koska käy innostuessaan aivan kierroksilla. Pahemmin ei ole tullut juteltua omistajan kanssa, mitä kaikkea sen kanssa touhuavat. Vapaana käyvät ainakin lähimetsässä juoksuttamassa, joten jonkinmoista koulutettavuutta on, kun ei karkaile Tässäkin tapauksessa kyseisen naisen (lapsiperhe) ensimmäinen koira.

Tällä suunnalla kuulemma asusta enemmänkin seiskareita, mutta muihin en ole törmännyt. Kun eivät asu mun kanssa samassa talossa eivätkä käy puistoilemassa, niin toi remmiräyhä pitää hyvin loitolla uudet koiratuttavuudet Sellaisia kompakteja kooltaan ja vaikuttavat suht ketteriltä tapauksilta. Aavistuksen kevyempiä malliltaan kuin Ronja, mutta seiskareissa taitaa olla tuota typpivaihtelua jonkin verran.

Pannda
Meidän mettästysmailla on ollut minun metsästysaikana kymmenkunta harmaata ja yksikään ei ole kaatoa saanut, saati jaksanut kauaa jänkkä/suo yhistelmässä rypeä. Toki voi olla kiinni siitä ettei kyseisiä koiria ole treenattu + kokemattomuus kyseenlaisissa maastoissa, niin kyllähän se näkyy.

Tekstissä ei ollu tarkotus saada sulle tai yhtään kellekkään hernettä sinne nenän perimpään nurkkaan, vaan tässä kerroin kokemuksia omalta saralta. Harmaita meillä on liikkunut paljon, mutta eivät ole vain toimineet. Harmaalla on haku liian pientä yksinkertaisesti meidän aloille, ettei se toimi, jolloin äkkiä ollaan siinä kannoilla juoksentelemassa, tai korkeintaan 300m päässä katselemassa. Jos maata alkaa olemaan satoja hehtaareja, niin kukapa sielä alkaa päivää kuluttamaan kävelemällä kymmeniä kilometrejä, että jos mahollisesti harmaa syttyis ja lähtis hirven perään, mutta näin ei ole viimeisen 6 vuoden aikana käynyt.

Hyvähän se on jos on saanut harmaan toimimaan metsällä niin kuin pitääkin. Ei voi kun hattua nostaa.

Pannda kirjoitti:

Minun mielestä on melko pahaa yleistystä sanoa että harmaa jäisi metsällä helposti kannoille kävelemään. Samalla tasolla haku ei niillä kyllä ole valitettavasti kuin jämyillä, mutta kengänkiillottajaksikaan norskia ei kyllä voi väittää. Ainakaan hirviveristä sellaista. Ja onneksi nykyään useimmat tuppaavat sellaisia olemaan.

Aika pahaksi yleistykseksi sanoisin myös tätä. Kylläpäs niitä hirviverisiäkin saa jaloista pois "potkiskella" ja houkutella, että älä kitise pahasta yleistyksestä, jos itsekin siihen syyllistyt

Oliko tuon toisen kappaleen murremuotoilulla jokin merkitys? En nyt haluaisi valittaa, mutta hieman raskasta lukea, varsinkin kun et yleensä samalla tavalla vääntele sanoja tekstissä. Mielelläni kuitenkin luen tekstejäsi.

Baeliana, kiitokset kokemusten jakamisesta. Ite en ole ainoatakaan tavannut luonnossa, mutta törmäsin siihen vahingossa netin kautta ja pienimuotoisesti otin selvää rodusta. Petsiessä näyttäisi niitä olevan, ja väriskaalakin suht laaja.
Jaa a, tässä harkittiin seuraavaaksi koiraksi jälleen aikuista kodinvaihtajaa, mutta tämä rotu kyllä herätti kummasti mielenkiinnon. En vaan jaksa uskoa että Rapen hermot kestäisi jatkuvasti karvoissa roikkuvaa pentua. Apua, menipä taas hankalaksi.

^
Et kai sä tota kodinvaihtajaa ole katsellut?
http://www.seiskarinkoirakerho.fi/esittely.htm

BaeLiana kirjoitti:

Oliko tuon toisen kappaleen murremuotoilulla jokin merkitys? En nyt haluaisi valittaa, mutta hieman raskasta lukea, varsinkin kun et yleensä samalla tavalla vääntele sanoja tekstissä. Mielelläni kuitenkin luen tekstejäsi.

Ilmeisesti mulle osoitettu. Itseasiassa en ees huomannu että meni noinkin murrepuolelle kirjustus.. Useimmiten yritän mahollisimman paljon välttää murre sanoja kirjottamisessa, sillä tiedän kuinka raskasta sitä on lukea.

// Muokkasin parempi lukuiseksi ekaa pitkää kirjoitusta.

^^Eheen ollenkaan Ei saisi yhtään mennä lueskelemaan mitään kun toisen koiran hankinta oli tarkoitus ajoittaa aikaisintaan ensi syksyyn.

Ei hemmetti, nyt pistää oikeesti veetuttumaan Miksi pitää itseään kiusata.

saije kirjoitti:

Pannda
Meän mettästysmailla on ollut minun metsästysaikana kymmenkunta harmaata ja yksikään ei ole kaatoa saanut, saati jaksanut kauaa jänkkä/suo yhistelmässä rypeä. Toki voi olla kiinni siitä ettei kyseisiä koiria ole treenattu + kokemattomuus kyseenlaisissa maastoissa, niin kyllähän se näkyy.

Tekstissä ei ollu tarkotus veättää sulle tai yhtään kellekkään hernettä sinne nenun perimpään nurkkaan, vaan tässä kerroin kokemuksia omalta saralta. Harmaita meillä on liikkunut paljon, mutta eivät ole vain toimineet. Harmaalla on haku liian pientä yksinkertaisesti meän aloille, ettei se toimi, jolloin äkkiä olhaan siinä kannoilla jolkottelemassa, tai korkeintaan 300m päässä kuikuilemassa. Jos maata alkaa olemaan satoja hehtaareja, niin kukapa sielä alkaa päivää kuluttamaan kävelemällä kymmeniä kilometrejä, että jos mahollisesti harmaa syttyis ja lähtis huitelemhan, mutta näin ei ole viimeisen 6 vuoden aikana käynyt.

Hyvähän se on jos on saanut harmaan toimimaan metsällä niin kuin pitääkin. Ei voi kun hattua nostaa.

Eipä löytyny hernettä nokasta vaikka kuinka kaivelin, toivottavasti ei sinullakaan löydy
Lauoit vain sen verran faktoina noita mielipiteitäsi että pakko oli tuoda toinenkin näkökulma.
Mäkin puhuin ihan vain omasta kokemuksesta, ja vielä tähän asti en itse ole yhtään harmaata tavannut joka ei olisi alkanut pelittämään metässä. Melko sitkeitä tuntuvat olevan hirvien kanssa niin itselle on jotenkin vaikea edes kuvitella ettei kymmenelle harmaalle ole yhtä ainutta elukkaa saatu. Harmi että noin huonoja kokemuksia teillä norskeista on kun meillä kaikki kokemukset on olleet pelkästään positiivisia. Eikä siinä mitään hatun nostamista ole että harmaan saa toimimaan, hyviä hirvikoiria ne on siinä missä muutkin. Tuskinpa ne muuten noin suosittuja edes olisi. Mutta eikös se näiden rotujenki kanssa ole niin että yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ja se sallittakoon

Olisi mukava kuulla sulta saije lisää nyt tuosta valkista kun tuntuu olevan tietoa. Miten sitkeitä ovat, jaksavatko helposti temuta hirven kanssa täyden erän vai tuleeko isäntää jo aiemmin ikävä? Riittääkö paukut pitempäänkin työskentelyyn? Tietysti se on yksilöllistä jne mutta älyät pointin varmasti. Meillä kotona olisi tosiaan yhdelle hirvipuimurille virka vapaana ja valkista oli tuossa syksymmällä puhetta...yhdestä tulevasta yhdistelmästäki oli kuulemma kysellyt jo äidin mies mutta sen emän työskentely näyttöjen perusteella ei kyllä vielä ihan vakuuttanut. Pitää yrittää pitää korvat nyt avoinna jos jossain olisi tulossa pelittävistä vanhemmista pentue...

^Moni asiahan siihen voi vaikuttaa ettei noinkin moni koira toimi, myös se että viime vuosina hirvikannat on meidän metsästysmailla vähentyneet huomattavasti. Tällöin "uutukaisella" koiralla on hankalaa yrittää tuntemattomassa metsässä etsiä hirviä. Meillä itsellä on ollut vain yksi harmaa, joka ei toiminut metsällä hirvien puolesta, vaan muista syistä.

Tämä on meille ensimmäinen valkki, mutta paljon on tullut pyörittyä valkin haukkukokeissa (mm.Pello) sekä puhuttua kyseisen rodun kasvattajien ja omistajien kanssa.
Nimu on nyt 8kk ja tuossa 6kk iässä haukkui ensimmäisen kerran hirveä, 7kk iässä saatiin nauttia jo haukkumisesta ja uroshirven perässä pysymisestä 2h. Nimu juoksee metsällä yhtenä päivänä keskimäärin 10-30km ja jaksaa kyllä hyvin ihan normaalilla "arkiliikunnalla" tuon määrän. Parhaimmillaan olen kuullut valkin pysyneen hirven kannoilla 7h, joka oli kyllä tosi hyvin 2 vuotiaalta urokselta. Sitkeyttä löytyy, rohkeutta yksilöittäin. Mainitakseni Kiekan Aatu sekä Lordi, joiden tuloksia kannattaa ja voi ihailla Koiranetissä.

Vanhan koiran mukanahan tuo pyörii metsillä pääosin, mutta ei paljoa toisesta välitä vaan menee omia polkujaan, lintujen tai hirvien jälkien perässä. Etäisyyttä ottaa hyvin, vaikkakin alussa vaati turvaa metsällä, kuten mikä pentu tahansa. Tämä yksilö on ainakin rohkeaa tyyppiä.
Muutama näitäkin yksilöitä on tavattu, jotka ei ole metsällä toimineet laisinkaan, ovat siis täysin seurakoira hommissa.
Kouluttavuudeltaan helppo ja ylisosiaalisuutta havaittavissa, sellainen kaikkien kaveri. Ei ole liian pehmeä, muttei kuitenkaan kovakaan luonteeltaan.

Mikäli pentu kiinnostaa, olette varmaankin tutustuneet tähän, jossa päivitetään ensimmäisenä kaikki tulevat pentueet. Suosittelen tarkkailemaan 8 polven sukusiitosprosentteja, sekä että pennun sukutaulusta löytyy myös sitä "alkuperäistä" Ruotsalaista valkkia. Kannattaa ottaa yhteyttä Kaisa Haga:an joka osaa neuvoa jo suunniteltujen pentujenkin päälle. Häneltä mekin saimme apua sopivan pentueen etsintään.

Kysyhän vain lisää jos jotain en hoksannut kertoa.

Jees, minäpä laittelen tänne sitten kiperiä kysymyksiä jos tulee vielä mieleen
Tuo sitkeys on tosiaan meillä ihan ehdoton vaatimus koiralle, meidän mehtuumailla kun liikkuu noita suurpetoja sen verran tiuhassa että hirvet eivät ole kaikista rauhallisinta ja parhaiten haukuttavaa sorttia niin koiran pitää jaksaa tehdä hommia pitkään.
Me ollaankin tuolta järjestön sivuilta vahdattu noita valkkien astutuksia, en muista vaan että oisko se meidän kyselemä pentue ollut jopa ehkä ihan Ruotsista asti. Pitää tässä katella että mihin suuntaan rotuvalinta nyt sitten kallistuu, meidän vaihtoehdoissa on nyt naapurimaat hyvin edustettuina kun alustavasti norjalainen, valkki tai karhukoira ois hakusessa

^Ruottissahan nyt onkin itseasiassa valkin pentueiden hinnat laskeneet, kun pentueita on enemmän kuin kysyntää. Eräs tuttu kasvattaja ihastui Nimun kautta rotuun ja onkin nyt hankkimassa katraaseensa valkin Ruotsista.
Rotuvaihtoehtojahan on ja jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa. Eiköhän sieltä kuitenkin joku pomppaa ylitsemuiden :)

Unohdin jo kuka kyseli hirvenhaukkukokeista edellisellä sivulla. Miulta löytyy hirv- karh- ja hirv-j tuomarikortit et jos jotain kysyttävää tulee niin saapi kysellä

Miulla on kanssa harmaista toisenlainen mielikuva. Eli täällä etelässä kokeissa ollessa ne on siellä ykköspäässä. Toki on mustia ja jämptejäkin, mutta harmailla on tasainen tahti. Ehkä nää etelän sekametät sopii sit hyvin harmaille.

Ispu kirjoitti:

Unohdin jo kuka kyseli hirvenhaukkukokeista edellisellä sivulla. Miulta löytyy hirv- karh- ja hirv-j tuomarikortit et jos jotain kysyttävää tulee niin saapi kysellä

Miulla on kanssa harmaista toisenlainen mielikuva. Eli täällä etelässä kokeissa ollessa ne on siellä ykköspäässä. Toki on mustia ja jämptejäkin, mutta harmailla on tasainen tahti. Ehkä nää etelän sekametät sopii sit hyvin harmaille.

Miten hirvenhaukkukokeissa toimitaan? Tai siis mitä siellä päivän aikana tapahtuu ja millä perusteilla koira arvostellaan?

Nyt tulee piiiiiitkä juttu :D Yritän lyhyesti selvittää.
Aamulla koepaikalla arvotaan maastot ja sit mentiin. Hakuaika on "määrittelemätön". Jotkut hakee puolessa tunnissa ja toiset löytää vasta 5h haun jälkeen. Haku arvostellaan nopeuden ja laajuuden osalta eli minkä pituinen on keskimäärin hakulenkki. Ihanteellinen on 10-15min ja on arvioitu, että koira juoksee 100m/min. Toiset hakee 5min ja toiset saattaa heittää puolen tunnin lenkkejä. Eli mitä pidempi lenkki niin aina parempi. Jos koira on hakenu sen 5h ja hirvet löytyy 500m päästä autosta niin haku ei ole tehokasta, tosin hirvillä on jalat, et saattavat livahtaa äkkiä paikasta toiseen.

Löytötehokkuus kulkee käsikädessä tuon haun kanssa eli jos koira on poissa 15min ja haukku alkaa niin arvioitu löytämatka on 1,5km ja tästä tulisi 10p jos haku on tehokasta.

Koeaika on 300min, jonka jälkeen loppuu arvostelu. Löytöhaukun tulisi olla vähintään 60min ja sen tulisi olla kiinteää seisontahaukkua, jotta saisi kiitettävät pisteet.

Mie raapustan tätä muuten koko yön, niin lyhennät nyt aika rajusti tätä loppua.

Jotta saataisiin avo/voi luokan 1( selitän sitä yli 90p suoritusta, kun on helpompi kuin 70p.) tulos niin koiralla tulisi olla työskentelyaika yli 240min ja 180min kiinteää haukkuaikaa.

Työskentelyn aikana annetaan karkkoja hirville, vähintään 3 karkkoa pitää olla joista kaikki saa koira kiinni ja työskentelymatkat tulee täyteen eli 4km. Karkoissa otetaan myös ampumatilaisuus eli at ja näitäkin pitää olla se 3kpl.

Sitten on vaikka mitä muita, mistä katotaan pisteet. Näitä on mm. kytkettävyys, haukkutiheys, yhteydenotot haun ja työskentelyn aikana, haukun kuuluvuus ja peittävyys.

Kannattaa mennä hirvituomarikurssille, siellä oppii parhaiten. Ja sit harjoittelemaan maastoon osaavien tuomareiden kanssa. Oman koiran kanssa kokeeseen meno on sitten huomattavasti helpompaa. Miul on varmaan ollu ajatusvirheitä tässä, et korjatkaa viisaammat sitten. Miulla on tänä syksynä jääny kokeissa käymättä, kun ne on viikolla ja mie oon töissä. Viikonloput on sit menny omien koirien kaa touhutessa.

Jos alueella ei yksinkertaisesti ole hirviä ja koira vaan hakee ja hakee, mutta mitään ei löydy, niin mitä sitten tapahtuu? Vai miten ne alueet valitaan, kun eihän sitä kai voi etukäteen tietää, että onko siellä hirviä vai ei?

Kokeissa pyritään saamaan semmoiset maastot missä oletetaan olevan hirviä eli maasto-oppailta tarvitaan tuntemusta ja tietoa missä hirvet on.
Jos ei hirvi kosketusta tule niin koira jää hakupisteille.

Teille jotka haaveillette metsästyspystykorvasta, mutta ette metsästä:

Ainakin satoja nuoria ja terveitä metsästyspystykorvia lopeteaan vuodessa vain siksi, että ne eivät toimi metsästyskäytössä. Eivät esim. hauku hirveä tai muuten sovellu käyttöön. Tällaisia koiria on aina tarjolla lenkkikavereiksi, ja voin suositella. Edellinen koiramme pelastettiin lopetukselta kuten nykyisemmekin.

Mutta muistutan, että mitkään parin kilometrin kusilenkit eivät riitä. Työkoiriksi syntyneet sesset tuppaavat olemaan aktiivisia tyyppejä ja tarvitsevat paljon liikuntaa. Ja kun irti ei voi useimpia tapauksia pitää, niin niiden kanssa täytyy juosta. Norjanharmaa esimerkiksi on ihan unelmakoira tällaiselle maratoonarille, mutta ei missään nimessä sohvaperunalle.

Hei!

Meille on tulossa pohjanpystykorvanarttu reilun kuukauden päästä ja mieheni aikoo sen kanssa lintumetsälle ensi syksynä. Minulla kun on kokemusta vain aika tavalla erilaisten koirien kouluttamisesta (esim. saksanseisojat ja käytöshäiriöinen yksilö...), niin toivoisin vinkkejä koulutukseen niiltä, joilla on tästä rodusta kokemusta. Rodun edustajat voivat kuulemma olla aika herkkiä ja haluaisin saada tietoa mahdollisimman paljon, ennen kuin lähden käytännössä kokeilemaan... :)

^Millä tavalla tarkoitat pohjisten olevan herkkiä?
Oman kokemuksen mukaan niistä herkkää ei saa tekemälläkään- kuten ei pidäkkään. Pohjis on monipuolinen ja pelkäämätön koira. Niitä käytetään linnustuksesta ihan karhujahteihin.
Jokainen pohjis jonka tiedän ovat aika täpäkkä luonteisia koiria- etenkin nartut.

saije kirjoitti:

^Millä tavalla tarkoitat pohjisten olevan herkkiä?
Oman kokemuksen mukaan niistä herkkää ei saa tekemälläkään- kuten ei pidäkkään. Pohjis on monipuolinen ja pelkäämätön koira. Niitä käytetään linnustuksesta ihan karhujahteihin.
Jokainen pohjis jonka tiedän ovat aika täpäkkä luonteisia koiria- etenkin nartut.

Tarkoitan, että olen kuullut pohjisten "loukkaantuvan" herkästi esimerkiksi liian tiukasta koulutuksesta. :D En tiedä, onko tämä totta, mutta useammalta olen kuullut...