Koirat.com

Nukkelis ~

Kyl se sen miehen vika olis ollu jos on selvästi sanottu, että koira puree ja siihen ei kannata koskea. Ja viel se, et koira oli kytketty. Viimeistään oli sitte oikeus jutun voittaneet jos teillä todistajiakin oli.

Eikä se nyt mikään ihme jos koira ei tykkää humalaisista ihmisistä, niistä välittyy koiralle outo energia ja jo pelkästään niiden kova äänisyys ja outo haju saattaa virittää koirassa puollustuksen =D

Mitään oma kohtasta kokemusta ei ole ollut, mut ainakin toi viimenen kohta varmaankin syy siihen miks sun koira yritti purra oli siinä ^^

Samaa mieltä. :)

Määkin tykkäisin tälle opettaa agia, mutta kun ei tätä kerran voi pitää irti.. Tääkin kyllä menis mistä vaan, mutta ei niin ei : D Eikä tälle oikeen mitään muutakaan voi opettaa, Jesper vaan hermostuu kun se ei tiedä mitä tehä ja alkaa haukkumaan ja sit mistään ei tuu mitään. : D

No juuh.. Meijänkin koirlla tulis eniten juuri tuo irti pitäminen ongelmaksi. Sisä tiloissa vois toki pitää vapaana, mutta noi kaks ei silti muuta kun pitkän koulutus prosessin avulla sillei hallittavissa, että pystyi edes sisä tiloissa ohjaamaan niiden liikkumista agility radoilla...
Mutta sen ongelman poistamisen jälkeen Tessusta (kuvan ruskea koira..) tulis varmasti aika hyvä koira juuri tuohon lajiin, mutta sen kans ei kyl ikinä missään tottelevaisuudessa pärjättäis.. Se on tosi itse päinen. Ruuan eteen toki kyllä tekee mitä vaan.. x)
Piki taas on sen verran laiska ja vähän pulskakin ettei siitä ihan nopeesti sais mitään menestyvää agilyty koiraa.. Mut se sit taas vois mennä tottelevai suudessa, koska se on yleisesti tosi miellytys halunen koira ^^

Hei!

Minulla olisi kysymys sekarotuisiin koiriin liittyen.. Minä ja avopuoliso ollaan varattu noin viikon päästä syntyvä pentu, jonka emo on pieni sekaroituinen koira, mutta isästä ei ole tietoa. Meidän asunnon koko asettaa tietyt rajoitukset koiran koolle, sillä ei tietenkään haluta, että koira kärsii! Joten tästä pääsen kysymykseeni: jos emo on todella pieni, voiko pennuista silti tulla isoja? Onko siis mahdollista, että todella suuri koira astuttaisi pienen koiran? Miten me voitaisiin päätellä, minkä kokoiseksi pentu kasvaa kun nähdään se? (Tiedän, että isot tassut tarkoittavat isoa koiraa, onko muita merkkejä?)

Anteeksi hiukan typerästä kysymyksestä! Ja KIITOS etukäteen kaikille vastanneille!

^Ilmeisesti yrität liittää kuvaa jostain gmailin sähköpostista? Se ei onnistu ihan niin, vaan kuvat pitää ladata ensin johonkin netissä olevaan allbumiin kuten photobucket tai Kuvablogi

Täältä löytyy 2 1/2 vuotias uros-seropi. rotuina border collieta ja chesapeakelahdennoutajaa, strategiset mitat n. 67 cm ja 35 kg, leikattu vajaa vuotiaana, ollut meillä noin. 12 viikkoisesta asti :). monimutkainen luonne, jos näin sanotaan. ei ole ikinä pitänyt vieraista, vaikka sosialistettiin antaumuksella kun oli pentu. kiihtyvyys nollasta sataan nanosekunnissa ja saattaa ottaa kierroksia ihan mistä asiasta tahansa, välillä sitten on rauhallisuuden perikuva eikä juurikaan hötkyile, eli varmaan on joku jakaantunut persoonallisuus tai jtn :) työintoa löytyy niin paimen- kuin noutotehtäviin, ja on toiminut myös lintumetsällä kiitettävästi, tosin normi noutajaan verrattuna niin on ehkä hitusen enemmän haastetta...
joku kyseli tuossa ketjun alussa mitä maksoimme/paljonko suostuisimme seropista maksamaan. tuo maksoi sen 100€ ja se on maksimihinta jonka suostuisin maksamaan sekarotuisesta, se kattaa juuri pennun kulut "kasvattajalla", madotuksen ja ruokinnan. jos pentu on sirutettu niin suostuisin maksamaan sen sirun hinnan lisäksi tuohon 100 euroon. mun mielestä nykyään vedetään aivan törkeitä hintoja seropeista, jonkun ajokoira-spk:n mixin hinta 200-300 €, sillä hinnalla sais jo melkein puhdasrotuisen ajokoiran hyvistä vanhemmista ja luotettavalta kasvattajalta. pikkukoirista en edes hirveesti viitsi kommentoida, sanon vaan että törkeeta rahastusta pyytää 500-800 € pennusta jolla ei ole mitään takeita terveyden, luonteen tai edes koon kannalta, kun puhdasrotuisen saisi parilla satasella lisää. sama nämä ei rekisteröidyt "puhtaat" rotukoirat, joista otetaan puolet "aatelisen" hinnasta. miks? laittaa ihmettelemään, millä perusteella pyydetään niin paljon... no, se ei ole tyhmä joka pyytää vaan tyhmä joka maksaa...ja tyhmä joka tukee pentutehtailua omalla tietämättömyydellään tai välinpitämättömyydellään.

sama (?) kirjoittaja kyseli myös minkälaisista oloista koiranne ovat ja mitä ollaan harrastettu. Myyjän mukaan äiti oli myyty kantavana alkuperäisestä kodistaan, synnyttäny pennut, joutunut taas myyntiin pentujen kanssa ja ne oli sitten ostaneet ädin + pennut kylkijäisinä, ja halusivat niistä eroon niin nopeasti kun mahdollista. pennut ja äiti oli aivan eristyksissä muusta laumasta (myyjällä oli 5 muuta koiraa) ja eivät olleet nähneet toisia koiria saati ihmisiä sen jälkeen kun olivat 4-viikkoisina myyty heille. siksi suhtaudun hieman varauksella siihen että isä on bortsu, kuitenkin selviä paimenkoiran piirteitä tuosta löytyy niin ehkäpä näin on. äiti kuitenkin on selvästi chessi koska hänet tapasimme :)

harrastuksista: säännölisesti tottista ja jälkeä, sekä ihmis-että verijälkeä.vähemmällä tekemisellä tuon pääkoppa räjähtäisi :) ollaan muuten kokeiltu melkein ihan kaikkea, ja seuraavaksi haluaisin osallistua rally-tokoon ja jollekkin hieman edistyneemmälle temppukursille ja koiratanssi-kurssille, kun tuo niin nauttii ja rakastaa temppujen tekoa ja niiden esittämistä. myös agilitya haluaisin kokeilla vähän vakavammalla mielellä, nyt ollaan vaan reenattu ihan leikkimielellä.
mun mielestä sekarotuisen kanssa voi harrastaa aivan yhtä hyvin kuin puhtaan rotukoiran kanssa, ja ainakin mä nautin siitä että ei aina tarvitse tehdä otsa rypyssä kokeet mielessä, vaan saa hassutella niin paljon kun sielu sietää kun ei kuitenkaan ikinä pääse koe-kentille, ainakin multa ottaa paineet pois kun oon muuten sellanen tosikko jos on tähtäimessä joku koe tai vastaava virallinen laiji, hirveen helposti kerää suorituspaineita itselleen.

Multa löytyy tuollainen 6-vuotias seropi tyttönen, jonka emä on labradorinnoutajan ja saksanpaimenkoiran sekoitus ja isä karjalankarhukoira. En ollu ite ihan 12 vuottakaan kun sain tuon, mutta hyvin on pärjätty vaikka välillä olikin hieman ongelmia... Ripulla on korkeutta noin 55cm eli kokoakin löytyy jonkin verran.

Luonteeltaan perheen kesken iloinen toheltaja, joka rakastaa kaikkia tuttuja ihmisiä eniten maailmassa. On kuitenkin ehdottomasti eniten minun koira. Oppii nopeasti niin hyvässä kuin pahassa. Metsästysviettiäkin löytyy siinä määrin, että hirveä haukkui viime syksynä pari tuntia tauotta ennen kuin tuli pois... Vieraita ihmisiä kohtaan se on vähän varautunut, se ei ole tunkemassa kenenkään syliin noin vain. Jos tulee vähänkin epämääräisen näköinen tyyppi vastaan tai uhkaava tilanne, niin tuo puolustaa ihan satavarmasti. Ja vaikka tuo on aktiivinen koira, tarvitsee siis tekemistä, niin osaa kyllä rauhoittuakin ihanan hyvin.

Harrastuksista sitten... Asutaan niin syrjässä kaupungista, että ei olla ikinä oikeisiin treeneihin päästy käymään, siksi esim. agilityn harrastaminen on jääny. Mätsäreissä on kuitenkin käyty ahkerasti ja aina on jotenkin pärjätty. BIS-sijoituksia on tällä hetkellä jo 5 kappaletta. (: Lisäksi ollaan harrastettu kotona tokoa ja opeteltu erilaisia temppuja. Käytiin ekan kerran ikinä möllitokoissakin pari viikkoa sitten. Tulos oli ihan hyvä siihen nähden, että mulla jännitti ihan sairaan paljon. :D Koira ois osannu, omistaja ei... Tuo nyt tuskin jäi viimeiseksi kerraksi. Ens kerralla paremmin... Lisäksi ollaan kokeiltu vedätystä potkurin ja suksien edessä, samoin koirajuoksua tai -pyöräilyä ois ollu kiva harrastaa, mutta Ripusta ei oikein ole sellaisiin, kun sillä ei ole intoa vetää eikä vauhtia yleensäkään hirveästi.

Kertakaikkiaan mahtava koira, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Se on mm. purrut yhtä ihmistä äidin ulkoiluttamana 2-vuotiaana. Olen varma, että siinä tilanteessa oli jotain, miksi se niin teki, mutta kun en itse ollut paikalla, niin en voi tietää. Ainakin se ihminen oli varmasti kännissä. Itse olisin ehkä osannut varoa tilannetta, mutta äiti ei tietenkään. Sen jälkeen koira onkin ollut aivan kokonaan minun vastuulla. Nykyään se on kyllä ihan täysipäinen fiksu aikuinen koira.

Lisää Ripusta voipi lukia kotisivuilta, jos kiinnostaa :P

voi että, kun tuonki kans vois jotain oikein kunnolla harrastaa.. : D mutta oon tohon tyytyväinen. <3
Me ollaan opeteltu jopa temppuja! oon aina luullu, ettei tolle mitään voi opettaa, kun se heti hermostuu kun ei saa herkkua (ja emäntä hermostuu perässä haukkuvalle ja hosuvalle karvakasalle..), mutta niiin vain osataan melkein jo ryömiä ja kuolla, kun sanoo PAM. : D Oon niin ilonen.. ja vähäsen pysyy paikallaankin :)

Maiju ~ Mul ainakaan mitään tietoa just kun nousta tassuista kans. Mut sen verran voin sanoo et kyl on tiedossa tapauksiakin missä tyyliin rotikka ja mäyris saanu keskenään pentuja, joten voidaan varmaan kyll ihan pitää vaihto ehtona et niiden pentujen iso vois olla vähän isompikin, mut tuskimpa se paljoo suurimpi ois =D

Meijän koirat muuten oli 25e ´kpl´. Yhteensä siis 50e. Halpoja olivat noin ihaniksi ihanuuksiksi.
Mut näitä ei siis todellakaan valittu hinnan perusteella jos nyt niin luulette ^^

Sekarotuisen koiran kanssa kokoa tai mitään muutakaan et voi tietää yhtään mistään, varsinkaan jos isä ei ole edes tiedossa. Kuitenkin se koko asia on ihan siellä loppu päässä niistä asioista mistä teidän kannattaisi olla huolissaan kun sekarotuisen meinaatte ottaa. Ensimmäinen asia mistä kannattaa huolestua on koiran luonne. Jos isästä ei ole mitään tietoa, niin pahimmassa tapauksessa saatte sellaisen koiran, johon kokemuksenne ja taitonne eivät millään riitä. Tossa tilanteessa se koko on aika toissijainen asia. Isokaan koira kun ei kärsi pienessä asunnossa, jos aktivointi ja lenkkeily hoidetaan kunnolla. Toinen kärkipään asia mitä ette myöskään tule tietämään on koiranne terveys, onko isällä tai emällä perinnöllisiä sairauksia, tms. Itse en ottaisi sekaroituista juuri noiden seikkojen takia. Toi paikka ei muutenkaan kuulosta järin vastuuntuntoiselta paikalta, jos samalle emälle on tulossa jo toiset pennut, eivätkä omistajat ole vieläkään tajunneet ettei sitä juoksuista koiraa voi pitää pihalla ihan miten sattuu. Mutta tuleehan tosta tietty rahaa..

Nakuna kirjoitti:

Sekarotuisen koiran kanssa kokoa tai mitään muutakaan et voi tietää yhtään mistään, varsinkaan jos isä ei ole edes tiedossa. Kuitenkin se koko asia on ihan siellä loppu päässä niistä asioista mistä teidän kannattaisi olla huolissaan kun sekarotuisen meinaatte ottaa. Ensimmäinen asia mistä kannattaa huolestua on koiran luonne. Jos isästä ei ole mitään tietoa, niin pahimmassa tapauksessa saatte sellaisen koiran, johon kokemuksenne ja taitonne eivät millään riitä. Tossa tilanteessa se koko on aika toissijainen asia. Isokaan koira kun ei kärsi pienessä asunnossa, jos aktivointi ja lenkkeily hoidetaan kunnolla. Toinen kärkipään asia mitä ette myöskään tule tietämään on koiranne terveys, onko isällä tai emällä perinnöllisiä sairauksia, tms. Itse en ottaisi sekaroituista juuri noiden seikkojen takia. Toi paikka ei muutenkaan kuulosta järin vastuuntuntoiselta paikalta, jos samalle emälle on tulossa jo toiset pennut, eivätkä omistajat ole vieläkään tajunneet ettei sitä juoksuista koiraa voi pitää pihalla ihan miten sattuu. Mutta tuleehan tosta tietty rahaa..

Kiitos vastauksista Pites ja Nakuna!

Nakuna, Olen samaa mieltä siitä, että emon omistaja ei ole kovin vastuuntuntoinen.. hänen olisi pitänyt ehdottomasti leikkauttaa koiransa! Mutta pennut syntyvät noin viikon päästä, joten nyt on myöhäistä katua.. toivottavasti tämä on viimeinen pentue. MUTTA, pennut ovat ilmaisia, eivät siis keino tehdä rahaa.

Sinulla oli oikein hyviä pointteja.. On totta, että on otettava huomioon paljon muitakin seikkoja kuin koko. Mutta koska asumme isossa kaupungissa (jossa vähän puistoja ja vihreitä alueita) ja pienessä asunnossa, on sekin erittäin tärkeä seikka. Ja toinen syy on, että olisi kiva jos koiran kanssa voisi matkustaa myös lentokoneessa (enkä ikinä pystyisi laittamaan koiraani ruumaan, en luota siihen, että siellä on tarpeeksi hyvät oltavat).

Meillä molemmilla on jo ennestään kokemusta koirista.. minulla pienestä rotukoirasta, ja avomiehellä kahdesta sekarotuisesta (vanhemmista ei mitään tietoa) kadulla ensimmäisen vuodensa viettäneestä koirasta. Joten näillä eväin (sekä koirakoulutus oppaiden avulla) luulisin, että pötkittäisi melko pitkälle. Ymmärrän kyllä, että tämä melko tökerö kysymykseni ehkä saattoi antaa hiukan erilaisen kuvan! ;)

Ja mitä terveyteen tulee, niin eikö ole totta, että sekarotuiset ovat yleensä paljon terveempiä kuin rotukoirat? Ja, mistä sitä voi ikinä olla varma, ettei koira sairastu vaikka vanhemmat olisi monta kertaa tarkistettu?

Sekarotuisten terveydestä ei ole olemassa minkäänlaisia tilastoja, koska niiden terveystutkimukset eivät tallennu mihinkään ja harvoinhan niille edes mitään tarkastuksia tehdään jos mitään oireita ei ole. Sekarotuisuus ei poista millään tavalla sitä mahdollisuutta, että rotukoirien perinnölliset viat periytyisivät aivan samalla tavalla eteenpäin sekarotu pennuille. Joten tuo väittämä on kyllä aikamoinen urbaanilegenda. Toi sääli on yksi huonoin syy ottaa koiraa, mutta onneksi sentään ei ilmeisesti ole rahastusmielessä noi pennut tehty.

Nakuna kirjoitti:

Sekarotuisten terveydestä ei ole olemassa minkäänlaisia tilastoja, koska niiden terveystutkimukset eivät tallennu mihinkään ja harvoinhan niille edes mitään tarkastuksia tehdään jos mitään oireita ei ole. Sekarotuisuus ei poista millään tavalla sitä mahdollisuutta, että rotukoirien perinnölliset viat periytyisivät aivan samalla tavalla eteenpäin sekarotu pennuille. Joten tuo väittämä on kyllä aikamoinen urbaanilegenda. Toi sääli on yksi huonoin syy ottaa koiraa, mutta onneksi sentään ei ilmeisesti ole rahastusmielessä noi pennut tehty.

Nakuna, nytkö sitten olet sekarotuisia koiria vastaan? Mitä niille pennuille joiden vanhemmat ei ole tiedossa pitäisi sinun mielestäsi tehdä? Päästää päiviltään? En ymmärrä sinun negatiivisuuttasi. Me ollaan ottamassa koira, koska rakastetaan koiria ja halutaan yksi sellainen ilostuttamaan meidän päiviä. Mutta miksi ostaa koira, jos maailma on pullollaan kotia tarvitsevia!

Sekarotuisuus (l. ulkosiitos) lisää kyllä yleisesti elinvoimaa ja parantaa keskimäärin eläimen terveyttä mutta sekarotuisuus ei ole mikään varma tae terveydestä.

Suurinpana ongelmana tuossa pentueessa näkisin jo edellä mainitun taustojen tuntemattomuuden. Ei yhtään tiedetä millaista luonnetta isän puolelta saattaa pukata läpi, ja jos emänkään taustarodut eivät ole tiedossa, sieltäkin voi putkahtaa yllätyksiä.

Toinen erittäin vakavasti miettitävä asia on se, millaisissa oloissa pennut varhaisikänsä elävät. Ihminen, jonka koiralle toistuvasti sattuu "vahinko" on tuskin erityisen perehtynyt kantavan ja imettävän nartun ruokintaan, saati pentujen varhaiseen hoitoon. Vääränlainen ruokinta ja esimerkiksi madottamatta jättäminen taas saattavat vaurioittaa pentua pysyvästi jo ennen kuin se on edes luovutusikäinen. Varhaispentuiän kokemuksilla on myös hyvin suuri merkitys koko pennun tulevalle elämälle.

Onko pentueen emä tuo valkoinen pitkäkarvainen kuvan taustalla? Jos on, ei pennuista luultavasti ihan jättikokoisia tule, mutta kyllä niistä isoja voi tulla jos isä on jättirotuinen.

Maiju kirjoitti:


Nakuna, nytkö sitten olet sekarotuisia koiria vastaan? Mitä niille pennuille joiden vanhemmat ei ole tiedossa pitäisi sinun mielestäsi tehdä? Päästää päiviltään? En ymmärrä sinun negatiivisuuttasi. Me ollaan ottamassa koira, koska rakastetaan koiria ja halutaan yksi sellainen ilostuttamaan meidän päiviä. Mutta miksi ostaa koira, jos maailma on pullollaan kotia tarvitsevia!

Missä vaiheessa oon sanonut olevani puolestakaan? Mun mielestä ihmisten pitäisi pitää koiransa niin, ettei "vahinkopentuja" pääse syntymään. On aika vastuutonta systätä maailmaan pentuja, joiden kanssa riskit on isot, noin lähinnä luonteen takia, koska sekarotuisia harvemmin hankkivat ihmiset, joilla on vankka taito selvitä koiran kuin koiran kanssa. Ja aivan, maailma on pullollaan kotia tarvitsevia koiria, joten miksi kenenkään tarvitsee enää maailmaan pukata sekarotuisia, tai edes puhdasrotuisia sitä tahtia mitä niitä nyt tulee.

Ja minultakin kuvaus: oma seropi uros Rane joka on karkeakarvaisen saksanseisojan -karjalankarhukoiran sekoitus. Aivan ihana, tottelevainen,oppivainen, kiltti poika joka taajama-alueella on irti pihalla ja pysyy siinä. Meillä myös 2 muuta "puhdasta" uros koiraa jotka myös irti pihalla siinä pysyen ja kaikki 3 samassa tarhassa yöpyen eikä ole minkäänlaista tappelua ollut.

Olihan tänne ihan pakko kirjoittaa, kun näki tämmöisenkin. Meillä asustelee seropi narttunen sinimeltään Millie, mutta sitä kyllä kutsutaan ihan Milliksi. Millistä maksettiin markkoja, mutta oisko ollut sen 80-100 euroa. Milli ostettiin ihan jonkunlaisesta kennelistä, vaikkakin onkin sekarotuinen. Millistä löytyy ainakin jotakin pystykorvaa, bordercollieta (?) ja kultaistanoutajaa, muitakin siinä on, muttei siitä ole tietoa. Millin kanssa ollaan kyllä koettu vaikka ja mitä Nuorena sillä turposi kuono niin, ettei edes silmiä kunnolla näkynyt, se sitten johtui korkista jota se järsi ja siinä korkissa sattui olemaan myrkkyä. Sitten Millillä on luultavasti ollut syyhy, kasvainkin ehkä, siitä ei kyllä olla varmoja. Koira on nyt 9 vuotta ja pystyssä vielä, varmasti vielä kauan.

Ollaan mietitty nyt kesäksi toista koiraa, jonka rodusta nyt ei oltais vieläkään varmoja. Sekarotuinenhan se olisi tuttu, koska niitä on aikaisemminkin ollut monia. Stabyhoun on myös kiinnostanut ja miellyttänyt luontestaan ja muustakin, samoin kuin venäläis-eurooppalainen laikakin. Nimethän nyt ois selvät Stabylle Newa (käyttäjänimen mukaan) ja venäläis-eurooppalaiselle laikalle sitten Roki tai Riki. Haluaisin vain tietää missä näitten rotujen hinta pyörii, jos joku sattuisi tietämään. Seropinhan hinnan tiedänkin

Mukavilta kuullostavat nuo teidänkin sekarotuiset.

stabyt pyörii ainakin siinä 1200 € molemmin puolin, laikoista en osaa sen enempää sanoa.

Meillä on 7-vuotias seropinarttu Lilli. Rotuina newfoundlandinkoiraa, kultaistanoutajaa, labradoria ja eurasieria. Vanhemmista ei mitään tietoa, tuotiin meille juna-asemalle vastaan. Oli aluksi todella arka miehiä kohtaan, etenkin kännisiä, liekkö kohdeltu kaltoin edellisessä kodissaan. Tuli meille siis vuoden vanhana.

Mutta koira on terve, vasta käytettiin perusteellisessa tarkastuksessa, kaikki arvot ym. näytteet olivat kunnossa, röntgenissä ei näkynyt mitään poikkeavaa, kaikki jalat kunnossa, suu, silmät...... Ja luonnekin on kohdallaan. Tottelee erinomaisesti, ei hauku turhia, ei ole aggressiivinen, vartioi kyllä kotiaan hienosti. Leikkisä seurallinen tytteli. Vähän turhan itsepäinen kyllä.. Haluaa olla siellä missä tapahtuu. Ja kovasti tykkää matkailusta!

Moi täällä on sekarotuinen Tessa koira ja hänen isänsä on shetlanninlammaskoira ja äiti suomenlapinkoira. Nyt 9v ja parin kuukauden päästä täyttää kunnioitettavat 10. Oikein kiltti ja virkeä mummo on mitä nyt lenkkien pituuksia on pitänyt vähän lyhentää ja TODELLA hellyydenkipeä sais koko ajan rapsuttaa . Maksoin Tessasta aikoinaan 700markkaa,mitä se nyt sitten onkaan euroina. Kaverina hällä on 3-vuotias shar pei narttu meimei. En pysty nyt kuvaa valitettavasti laittaa.