Koirat.com

Palstan parhaimmat pulisijat, tästä lähtee osa 6
Edellinen = osa 5 tässä linkissä

Pinacoladan pienokainen ja tuo pentuvideo, aww Tekee niin hyvää mun koirakuumeelle!

Tutuli Meillä Nelli ei kerjää, se vaan katsoo nätisti. Näin mä siis aina sanon kaikille Mekin ollaan tässä lähiviikkoina käyty Nellin kanssa ensimmäisiä juoksulenkkejä, eli yleensä tunnin lenkki, jonka aikana noin puoli tuntia kevyttä juoksua. Ostin jopa juoksua varten vyön ja hihnan, niin saan kädet pidettyä vapaana juoksun aikana. On vaan tuo juoksun aloittaminen ollut hieman haasteellista kun Nellillä on ollut juoksut.. Kun on pitänyt vähän väliä pysähtyä haistelemaan ja merkkailemaan. Mutta eiköhän se siitä kun juoksut loppuu! Tänään laitan tilaukseen uudet lenkkitossut, pitää tilata ihan ulkomailta asti kun saa niin paljon halvemmalla.
Oli tullut niin paljon juttuja viime kirjoituksesta etten muista enää puoliakaan mihin olisin jotakin voinut kommentoida.

Saatoin muuten viime viikolla aloittaa tekemään excel-taulukkoa kasvattajista.. Kuulostaa ehkä hieman hassulle, mutta itselle on selkeämpää kun kaikki tieto on yhdessä taulukossa nopeasti saatavilla.

Meillä on aina kolme silmäparia pöydän päässä tuijottamassa, kun ollaan iltapalalla, aamupalalla tai kahvipöydässä. Kumma kyllä, kun syödään 'ihan oikeeta ruokaa', niin karvakuonot menee muualle huilimaan.

Melli on vienyt toin kuolaamisen astetta hienostuneempaan suuntaan eli super hyvät hajut saa sen kuplimaan. Kuolapallot poksahtelee suupielissä, kun yks vartoo makupalaa.

Sheltti on sen verran pieni, kun se istuu pöydän päässä, sen kuono on ylöspäin ja kuolat pysyy suussa, mutta kun pudotan herkun lattialle ja kuono kääntyy alaspäin, niin johan lorahtaa joka iikan suusta kamalat lammikot lattialle. Samalla lailla käy, kun ne odottaa ruokaa. Joka kerta, kun saa luvan ottaa, niin kastikkeet tipahtaa ruuan päälle.

OT Koirien lisäksi usein siinä kerjäläisporukassa on kisut jatkeena. Pitäähän poikienkin se jokapäiväinen juustonsa saada.

Savu ei osaa kuolata. Ei missään tilanteessa, eikä koskaan. Vaikka jauhelihaklönttiä pitäis vartin nenän edessä, niin ei tuu tipan tippaa.
Se kyllä päivystää hiljaa mun vieressä sohvalla, kun syön jotain ja tulee keittiöön auttamaan leivänteossa. Ei hypi, ei vikise, eikä siis kuolaa. Odottaa vaan.. Ja hyvin usein sen odotus tulee palkittuakin..
Sumulle en oo antanut mitään koskaan keittiöstä. Se kun on sen kokonen, et pelkään sen hakevan eväänsä itse, jos se oppii saamaan ruokaa muualtakin kun kupistaan.
Savu nyt on jo niin lost case, ettei sitä voi enää pelastaa hemmottelulta.. Mutta aina annan vaan kohtuullisessa määrin herkkuja, ettei turpoo ku pullataikina..

Tutulta kuulostaa toi muitten shelttien kerjäystapa. Alissakin siis vaan tuijottaa hiljaa ja odottaa, josko sillekin liikenis jotain. Se on ihan ehdollistunu siihen ääneen, joka tulee, kun rapsuttaa vaikka jugurttilasia tai jätskilautasta, se tietää, et sen tehtävä on tehä esitiskaus. Jos toi vaikka vinkuis kerjätessään, niin en kyl antais sille mitään, mut kun nätisti oottaa, ni usein se saa jotain pientä... Ja tosiaan pitää olla tarkkana namimäärien kanssa, ettei toi yks pääse lihomaan.

cayla, juoksuvyö ois kiva, vaikka ei se hihna nyt mitenkään hirveesti siinä kädessäkään häiritse. Alissalla on juoksulenkillä y-valjaat päällä, ettei panta hölsky kaulassa. Täytyy kattoo, jos innostuis enemmän, niin vois investoida vyöhönkin. Joskus kävin juoksemassa monta kertaa viikossa ja pitkiäkin lenkkejä, mut jossain vaiheessa harrastus hiipu. Juokseminen on niin kivaa, kun pääsee siihen rytmiin ja pääsee nopeammin kattomaan kaukasempia lenkkireittejä, joita ei muuten käyttäis.

Mäkin haluun tehä excel-taulukon kasvattajista, kiitos ideasta! Mä rakastan suunnitella juttuja ja kirjata asioita tarkasti ylös.

Tutuli kirjoitti:

Jos toi vaikka vinkuis kerjätessään, niin en kyl antais sille mitään, mut kun nätisti oottaa, ni usein se saa jotain pientä... Ja tosiaan pitää olla tarkkana namimäärien kanssa, ettei toi yks pääse lihomaan.

Siis miten mun mies ei ymmärrä tätä.. Mulla kun on täsmälleen sama logiikka..! Inisemällä tai tassulla huitomalla ei tippuis mitään, mutta kun se on niin kiltisti ja oottaa vaan..

Noista korvista vielä vähän asiaa, onko kenellekkään näyttelyissä huomautettu niiden asennosta? Että ollaanko siitä kuinka tarkkoja? Hallan korvat on taittuneet vähän erilailla, tai toinen on lerpallaan hieman korvan ulkosyrjään päin.

esim.



Meillä ei onneksi kerjätä :) Aina toistuu sama, Halla menee pöydän alle nukkumaan ruokailun ajaksi. En oo nähnyt syytä kieltää sitä näin tekemistä, eipä oo ylimääräistä silmäparia tuijottamassa mitä suuhuni laitan

Käytiin pari viikkoa sitten ekoissa mätsäreissä!
Oon niin ylpeä pienestä kun ei oltu edes harjoiteltu niihin mitään kuin edellisenä päivänä vähän!
Sinisten kehästä tuli kolmas sija :) Sanoivat että todella nätin värinen ja kaunis liikkeinen sheltti, harjoittelemalla varmasti pärjää
Halla meni kyllä kehässä hyvin, pari kertaa ravatessa riuhtas, mutta ei mitään vakavaa. Seisokin ihan hyvin, mitä nyt pari kertaa istahti
Oikeen kiva ensikosketus näyttelyharrastukseen ja itsellekkin hieman kokemusta
Valokuvaustakin siellä oli ja halvalla sai niin käytiinpä näpsäisemässä muutama kuva.





Paljon onnea Savulle! Toivottavasti Hallasta tulee yhtä kaunis merle kuin Savusta

Voi, onpa Halla soma

Muoks. Pakko vielä kysyä, minkä kokoinen Halla on?

Marjukseli kirjoitti:

Paljon onnea Savulle! Toivottavasti Hallasta tulee yhtä kaunis merle kuin Savusta

Kiitokset, mutta toivotaan nyt kuitenkin ettei ihan samanmoinen merle tule, jos teillä näyttelyt oli mielessä..
Ja mun silmään noi korvat näyttää ihan hyvältä. Toki korvien arvostelu riippuu aika pitkälti tuomaristakin.. Kaikki ei tunnu välittävän vaikka olis pystytkin.
Savu on vissiin paristi saanut maininnan "hieman kookkaat korvat" mutta se nyt taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus merleillä.
Mutta nättihän tuo Halla kyllä on..

Ei minustakaan Hallan korvat lainkaan huonoilta näytä. :) Ja trimmaamallahan niitä voi sitten muokkailla vaikka miten... ottaa toisesta reunasta vähän enemmän kuin toisesta, vähän hämää tuomarin silmää.

Halla on aivan upea! Mäkin haluun Alissasta tollasia "virallisia" kuvia. Mua vaan naurattaa toi, et sekään ei riitä, et korvat on alhaalla, vaan niiden pitää olla vielä oikeassa asennossakin. Hallan korvat on hyvät just tollasenaan.

Minkä verran te muut aktivoitte shelttejänne päivässä? Tuli vaan mieleen, ku oon esim. tänään ollu koko päivän kotona ja musta tuntuu, et Alissa kerjää koko ajan huomiota ja tekemistä. Aamulla me tehtiin reilu puolentunnin lenkki, Alissa juoksi ihan innoissaan vapaana, heittelin sille käpyä ym. Sitte se söi aamunappulansa aktivointilelusta, oisko siihen menny joku 10 min ja lisäks piilotin sen aamulihapullat (Oscar koiran lihapullat) ja se sai ettiä ne, niinku aina, jos ruoka ei tuu kupista. Sitte iltapäivällä Alissa sai Kongin, jota se jäysti noin 20 min ja lisäks laitoin sille vähän nameja aktivointileluun. Sitte me tehtiin noin 45 minuutin lenkki. Illalla mennään varmaan vielä joku tunnin lenkki.

Yleensäkin aktivoin Alissaa päivässä vähintään puolisen tuntia: se leikkii aktivointileluilla, piilotan nameja tai teen namikätköjä pahvilaatikoista ja sanomalehdestä. Tai sitten treenaillaan jotain tai naksutellaan. Ja jäädytetyn Kongin Alissa saa joka päivä. Tän lisäks sit pari tuntia lenkkeilyä päivittäin, joskus reippaasti enemmän, joskus vähemmän. Silti Alissa on esim. tänään ollu vähän rasittava, se seuraa mua koko ajan ja kyttää, josko tehtäis taas jotain. Ja sitte se usein varastaa esim. sukan ja töllää mua se suussa, et kato nyt mitä mulla on, tuu ottaa pois. Sit ku en huomio sitä mitenkään, se makaa sukan vieressä ja nappaa sen heti suuhun, ku meen ohi. Kaipa sheltit sit vaan on tommosia, et ne on aina valmiina tekemään jotain. Joskus se vaan ärsyttää.

Ihania kuvia Hallasta, varsinkin tuo ensimmäinen on supersöpö

Pakko oli vähän tulla huutelemaan, että täälläkin ollaan shelttikuvioissa ottamassa seuraava askel, kun lähden viikonlopuksi muutaman tunnin junamatkan päähän tuon toivottavasti-tulevan-kasvattajan luo kylästelemään. Ääk! Niin on hyvä mieli, toivottavasti myös jatkuu!

En tietenkään tarkoittanut sitä etten olis tyytyväinen korviin tai mitään sinnepäinkään. Ihan mielenkiinnosta kyselin, että kuinka tarkkoja niistä vielä kaikenlisäksi ollaan Itsellä kun ei tuota kokemusta näyttelyistä ole.

Meillä kans käy varastamassa sukan tai hanskan jos ei saa tarpeeksi huomiota ja tekee ihan samalla lailla kuin Alissa. Viisaita koiria pakko myöntää, samalla myös hieman kieroja

Kaunis Halla

Huh, nyt on muutettu Tampereelle. Mukaan lähti tosin kahden koiran sijasta vain yksi syynä se etteivät vanhempani suostuneet luopumaan lunnikoirastani Nemosta (kuulema heidän koira) ja olen toisaalta hamstrannut sen verran paljon tavaraa ettei kaksi koiraa olisi mahtunut edes autoon. Uskokin matkusti melko ahtaasti kun oli etupenkki vedetty ihan eteen. Yhdessä vaiheessa reppana yritti nukkua siten että pää ja etutassut olivat sylissäni ja takapää lattialla, toisessa vaiheessa taas istuma-asennossa kuono kojelautaa vasten. Samaan aikaan Nemo oli hautautunut sänkyyn kuulema sen oloisena ettei nouse sieltä ylös enää ikinä. Uskon pallonaamaan taas ilmestyi "et ole tosissasi" ilme siinä vaiheessa kun se tajusi että sängyn sijaan uudessa kodissa on parvisänky eikä se pääse sinne. Tänään taas syötin Uskolle matolääkettä kun katsoin että laatikon pohjalla on paketti ja päiväys menossa umpeen. Eihän nyt kallista lääkettä sovi tuhlata. En tiedä miksi, mutta jotenkin sellainen olo etten ole koirieni mielestä nyt se maailman paras ja ihanin omistaja

Poikiksenkin (vai pitäisikö nyt sanoa avon) kanssa ovat alkaneet sopeutua toisiinsa ihan hyvin. Avopoikisukkelimikälie on siis kissaihminen eikä ole koskaan ollut oikein tekemisissä koirien kanssa. En tosin tiedä onko se hyvä vai huono asia että Usko sai poikikselta heti uuden lempinimen: Urpo. Itsekin meinaan välillä ajautua sanomaan Uskoa nyt Urpoksi, onneksi Usko ei ymmärrä.

Tuohon Tutulin aktivointi kysymykseen sanoisin että meillä vaihtelee. Ennen reissailuani käytiin yleensä yksi pidempi lenkki (noin 45min-1,5h) ja kaksi lyhyempää (noin 15-30min) päivässä + agility 1-3 (harvoin kyllä kolme, yleensä yksi) kertaa viikossa, rally-toko kerran viikossa sekä epäsäännöllistä, itsenäistä koiratanssi treeniä joka oli välillä ulkokentällä pidemmällä kaavalla, välillä vaan temppuilua kotona. Viimeisen puoli vuotta jätkä taas on viettänyt opiskelijaelämää ja reissaillut serkkuni mukana jonka lisäksi näemmä harrastanut myöskin ylensyömistä. Kunhan nyt koti tulee kuntoon aloitellaan treenit uudelleen ja toivottavasti kesällä päästään starttaamaan taas kisoissakin. Nyt viimeiset pari päivää ulkoilu ja aktivointi on ollut luokkaa korttelikierrokset ja laatikoiden purkamiset, joka tosin tuntuu olevan ihan riittävästi meille molemmille.

Tänään oli aivan ihana ilma, joten koirat (Korua lukuunottamatta. Se joutuu sipsuttamaan vielä 1,5vko remmissä) pääsivät harjumaastoon ja sorakuopalle juoksemaan. Jos sheltit jotain rakastaa niin juoksemista. Tomu ja Ando varinkin on loistava pari. Ne kiihdyttää toisiaan hirveeseen vauhtiin ja unohtavat matkalla kuka jahtaa ja ketä. Tai ainakin siltä se näyttää :D Harukin innostuu aina välillä juoksemaan ja kun se saa vitosvaihteen silmään jää kaikki taakse.



Aktivoinnista.
Meillä käydään päivässä 1x 1-h lenkki, jolloin koirat saa mennä irti, juosta ja remuta. 2-3x 30-40min remmilenkki, jossa osa matkaa mahdollista pitää irti, riippuen hiukan mistä kautta kierretään. Lisäksi tokoa ja rallya silloin tällöin, kun oman mielentila on siihen sopiva. :D Agitreenit 2-3xvko. Kesällä toivon mukaan Andolle ja Tomullekin löytyy oma ohjattu agiryhmä.

Oletko Nemes ehtinyt katsella missä pääsisi harrastamaan Rallya? Me käytiin viime syksynä Herwoodin hauvoilla, mutta nyt ei olla koko talveen päästy minnekään. Oisi kiva päästä ryhmää, jotta saisi häiriötä ja lisää silmäpareja katsomaan suoritusta. Haru oisi jo ihan avovalmis, mutta Andon kanssa tarttisi pari juttua vielä treenata voittajaa varten. Olen myös ajatellut kokeilla Tomun kanssa avointaluokkaa.

Marjukseli kirjoitti:

En tietenkään tarkoittanut sitä etten olis tyytyväinen korviin tai mitään sinnepäinkään. Ihan mielenkiinnosta kyselin, että kuinka tarkkoja niistä vielä kaikenlisäksi ollaan Itsellä kun ei tuota kokemusta näyttelyistä ole.

En tarkottanutkaan sitä, vaan lähinnä mua nauratti se, et näyttelyissä ei välttämättä riitä edes se, että ne korvat on oikeaoppisesti puolipystyt, vaan myös niiden asennosta voidaan rokottaa. Korvien saaminen ihanteelliseen asentoon tuntuukin olevan melkosta rakettitiedettä. Eipä mullakaan oo kokemusta näyttelyistä, että sen puolesta en voi asiassa neuvoa.

Saya:lla ihana kuva värisuorasta. Mikä Korun tassussa on?

Sanni, onnea matkaan! Toivottavasti on antoisa kyläilyreissu kasvattajalle.

Näköjään teillä, jotka aktiivisemmin harrastatte jotain, on vähemmän sellasta "arkiaktivointia". Tietty sellaset pidemmät treenit väsyttää koiraa ihan erilailla, kun ollaan pidempään reissussa. Alissa ainakin oli aina agitreenien jälkeen aivan loppu, vaikka suoritusaika per koira ei niin pitkä ollutkaan. Saya muuten, miten sulla riittää aikaa harrastaa neljän koiran kanssa noin paljon? Tai sis onko sulla esim. agitreeneissä aina monta koiraa mukana?

Hurrikaani-Armi on taas hoidossa, kun mun siskolla on opettajakokous, joka loppu vasta myöhään ja siihen päälle vielä tunnin ajomatka kotiin, ni Armille ois tullu hirveen pitkä yksinolo. Aamu alkoki hyvin, ku Armi (alle viikon päästä 1-vee) pissas eteisen matolle, just ku me oltiin lähössä ulos. Se ei muka jaksanu enää pidättää pikku hetkeä. Sain taas nauraa, ku koirat leikki aktivointileluilla ja Armi oli niin höslä, ettei se huomannu kaikkia nameja, jotka tuli ulos. Sitte Alissa nuuhkutti Armin perässä ja söi kaikki namit.

Mie en oikeen osaa sanoa päivittäistä aktivoinnin määrää, mutta viikottain Nuutti treenaa tokoa noin 3 päivänä (paitsi jos on itelläni vapaata, sillon treenataan melkeen päivittäin), päivässä 1-3 kertaa riippuen koiran innosta. Juoksulenkillä käydään 2-3 kertaa viikossa, ja sillon kun olen aamuvuorossa tai vapaalla pojat pääsevät kerran päivässä 10 kilometrin metsälenkille, muuten lenkkeillään aika paljon hihnassa. Yritetään myös viikottain päästä kavereiden koirien kanssa metikköön juoksemaan. Harvoin treenataan agia (ehkä tämä muuttuu kesän aikana) ja jos on tylsää niin koiratanssitaan. Jumppaillaan n. 3-4 kertaa viikossa.

Wäinö taas saa vähemmän aktivointia. Joka päivä treenataan pikkusen tokoa omalla pihalla, metsälenkeillä ja hihnalenkeillä on mukana. Ei kuitenkaan juokse, kun selkä ei kestä. Jumppaillaan tämänkin kanssa, ei kauheasti temputella, ja ruokia kumpikaan ei saa kupista. Wäinö syö kaikki ruokansa aktivointileluista (lihat ufosta, naput pyramidista) ja Nuutti treenaa ruokansa, jos ei muuten niin jonkun ongelmaliikkeen superpalkkana.

Me saatiin eläinlääkäriltä viime viikon käynnin tulokset, ja Nuutti näyttäisi nyt olevan terve, maksaongelmaa epäiltiin mutta kaikki maksa-arvot kunnossa, samoin sappihappotesti. Pissassa ei ole tulehdusta eikä kiteitä. Wäinöllä sitten T4-arvot alhaalla, mutta kilpparin toimintaan vaikuttava hormooni normi, eli ei sitten tiedä että onko pojalla kilpparin vajaatoimintaa. Päätettiin nyt katsella vielä ilman lääkitystä, syksyllä uudet kokeet sydänkontrollin kanssa, ja jos edelleen jotain häikkää aloitetaan lääkitys. Wäinöhän muuttaa viimeistään kesän lopulla mummolaan, niin voi olla, että stressin loppuminen tasaa jo tilannetta.

Ja meillä välirauha on taas rikottu. Pari päivää sitten alkoi taas tappelut, ja Nuutti on niin kusipää että tikkaa Wäinöä koko ajan silmien lähelle. Wäinöstä löytyi reikiä silmäkulmasta ja huulesta, mahdollisesti niitä reikiä on jossain muuallakin, kun Wäinön poskessa ja molempien rinnuksissa oli verta. On se varmaan pakko toisesta (eli Wäinöstä :() luopua, ei tämä tilanne tällaisena ole kyllä kenellekään hyvä. Toivottavasti Wäinö pystyy edes Unon kanssa asumaan saman katon alla.

Upea Halla ja Sayan nelikko

Kuulostaapa Chellen tilanne ikävälle, tsemppiä kovasti. Toivottavasti Nuutin ja Wäinön terveysongelmat ratkeaisivat.. Osaatko sanoa johtuuko koirien huonot välit niistä vai jostakin muusta? Täytyy käydä lukemassa teidän blogia vähän paremmalla ajalla, äsken en ehtinyt sen paremmin siihen paneutumaan.

Aktivoinnista sitten. Nelli käy aamuisin ja iltaiset lyhemmät hihnalenkit ja iltapäivällä sitten pidemmän, noin tunnin lenkin hihnassa tai mahdollisuuksien mukaan vapaana. Agitreenit (heti kun päästään taas hallille) on noin 2-3 kertaa viikossa, lenkillä tokoillaan joka päivä ainakin vähän ja kotona otetaan välillä pientä koulutusta/temppuilua oman jaksamisen mukaan. Muuten Nellille jätetään aika paljon päivän ajaksi aktivointileluja ym. ja saatan iltaisin heittää sille vessapaperirullan tai pyyherullan ratkottavaksi.

Välillä harmittaa kun en töiden jälkeen ehdi/jaksa touhuilla lenkkejä enempää Nellin kanssa, mutta välillä vaan tuntuu aika ja jaksaminen loppuvan kesken! Multa loppuu työt parin viikon päästä ja jäänkin sen jälkeen "kotiäidiksi" kun alan pakertamaan gradua, niin toivon mukaan ehtii sitten paremmin touhuilla Nellin kanssa.

Korulla murtu kämmen 3,5vko sitten, mutta on jo luutunut hyvin. 3vko se oli lastassa ja nyt vielä tämä viikko siteessä. 3vko joutui olemaan aivan aloillaan ja torstaina saatiin vihdoin lupa aloittaa remmilenkkeilyt. Vielä 1,5vko näin ja sitten pikku hiljaa taas vapaana. Hierojalle ollaan menossa heti miten, jotta voidaan tarkastaa miten paljon lastalla köpöttely ja liikkumattomuus on vaikuttanut.

Mulla on tällä hetkellä vain Harulla ohjatuttreenit kerran viikkoon ja shelttiporukalla hallivuoro kerran viikossa. Silloin keskityn Andoon ja Tomuun ja otan Harun kanssa jotain jos ehdin. Niiden lisäksi käydään hallilla aina kun vaan ehditään ottamassa jotain pientä. Oma toimitreeneissä käydään aina treenaamassa ohjatuissa ilmenneet ongelmat ja esteet joissa tarvitsee vielä jotain hioa. Kesäkaudelle on paikat Tomulle ja Andolle haussa Tamskilta, joten toivon mukaan pääsen niidenkin kanssa ohjattuun. Viime kesänä treenattiin Pirkkalassa, mutta niiltä lähti kenttä alta, joten kursseja ei näillä näkymin ole tulossa. Korulle koetan saada penturyhmä paikan Tampereen pikkukoirien kurssilta.

Me saatiin 15.4 sunnuntaiksi aika yksityistunnille, jotta voidaan paremmin katsoa missä me agiliidollisesti mennään ja mikä ryhmä harjoittelullisesti olis meille paras.

Ja Savu kävi maanantaina hierottavana ja tuolta saatiin tiedoksi, että SI-nivel(vai nikama?) on jumissa ja ranka on täynnä lukkoja.
Hyvin Katriina sai niitä auki, mutta parin viikon päästä otetaan kontrolli ja katsotaan joudutaanko lähtemään osteopaatille niitä aukomaan.
Ihan kaikkia Savun vaivoja en siis itse ookkaan aiheuttaut, vaikka niin pelkäsin. Kuulin, että noita lukkoja aiheuttaa törmäilyt ym. Ja tuon pällien kanssahan ne kyllä leikkiessään törmäilee. Nyt on sit alettu puuttua leikkeihin, jos näyttää menevän kovin rajuksi.