Koirat.com

Merlemarsu. Sayalla ihania talvisia kuvia. Täällä ei kyl enää mistään hankikannosta haaveilla, maa on ollu lumeton jo kauan, ei oo enää pelloille menemistä, ellei halua mutasta koiraa.

En ookkaan tollasta ennen kuullu, et shelteillä kertyy helpommin hammaskiveä. Alissalla ei oo vielä juurikaan hammaskiveä tullu, vaikka se täyttää tänä vuonna neljä. Luita se saa säännöllisesti, tosin mua harmittaa, ettei se oikeestaan ikinä syö nahkarullia tms., jotka ois just sopivan sitkeitä irrottamaan plakkia ym. Ja tuoreet rustoluut ois kans tosi hyvä juttu, mua vaan ällöttää antaa niitä sisällä, kun Alissa vaeltelee luitten kans ympäriinsä. Onko joku täällä opettanu, et tuoreluut syödään vaikka pyyhkeen päällä? Alissa on muutenkin hassu luitten, siankorvien yms. kanssa, se vaeltaa luu suussa ja itkee lohduttomasti. Kaipa sitä harmittaa, ettei sopivaa piilopaikkaa löydy, joskus se koittaakin haudata luuta matolla. Plaque Offia pitäis kans ostaa, ni lähtis pienimmätkin hammaskiven rippeet. Ja hammasharjankin vois ostaa, Alissa on niin kiltti käsiteltävä, et sille saa tehdä melkeen mitä vaan, eikä se vastustele yhtään. Pentutestissäkin aikoinaan se sai kehuja helposta käsiteltävyydestä.

Mä jouduin tänään pesemään Alissan shampoolla, kun se pyöri aamulenkillä jossain ihme tökötissä. Turkkiin oli jääny jotain valkosia hippusia, jotka haisi rasvaselta, en tiiä, oisko se voinu olla jotain lintujen talia tms. Koitin sit vaan suihkupullolla kostuttaa ja pyyhkiä pyyhkeeseen, mut kuivuttuaan turkki oli ihan rasvanen ja haisi omituiselle, niin neiti joutu suihkuun. Ilme oli jokseenkin kärsivä pesun aikana ja mä "järkytyin" taas siitä, miten pieni koira ton turkin alla onkaan. Pesun, kuivauksen ja harjauksen jälkeen Alissa näyttikin sit viis kiloa ylipainoselta, nyt turkki on jo onneks hiukan laskeutunu. En kyl yhtään ihmettele, miks jotkut erehtyy luulemaan shelttiä tai muuta tuuheaturkkista rotua ylipainoseks turkin takia...

Meillä toimii koirien hampaiden hoitoon oikeat luut. Ei ole tarvinnut koskaan käydä hammaskivien poistossa yms. Todella kirkkaat ja hyvännäkköiset hampaat kaikilla.

Huu ompa tullut taas paljon viestejä :o

Saya, katselin rally-tokoa TAMSKista ja Herwoodin hauvoista, mutta en ole vielä laitellut kumpaankaan mitään viestiä tai hakemusta. Kyltit kyllä löytyy itseltäkin eli jos treenopaikkoja ei noista löydy niin mikäpä estää keräämästä omaa ryhmää :) Meillä oli mukava omatoimiryhmä Helsingissä viime vuonna ja taidan olla ihan hyvä ohjaajakin siitä päätellen ettei kukaan valittanut.

Ilmoitin sitten Uskon TAMSKin pääsykokeisiin. Toivottavasti päästäisiin pääsykokeeseen, harmi kun huomasin vaan tuon hakuajan neljä päivää sen alkamisen jälkeen. En yhtään tiedä millainen tunku täällä on agilityn pääsykokeisiin, Helsingissä kuitenkin paikat katosivat yhtä nopeasti kuin alennuksessa olevat kahvipaketit kaupan hyllyltä. No mutta toivotaan

Pakko muuten vielä hehkuttaa tätä meidän uutta asuinaluetta. Ollaan nyt käyty Pyynikin harjulla lenkkeilemässä muutaman kerran ja ai että <3 Harju tosiaan alkaa ihan tuosta muutaman minuutin kävelymatkan päästä. Olen juoksuttanut Uskoa metsäpoluilla vapaana ja tullut siihen tulokseen että kontakti on vähän ruosteessa. Paikka käsky tarkoittaa Uskon mielestä sitä että voi kuitenkin vähän sipsutella eteenpäin ja luoksetulo sitä että ensin voi nuuskia ja merkata ne mielenkiintoiset tuoksut polun varrelta ja sitten tulla luokse. No, dieettiä ja kontaktiharjoittelua, niistä on meidän kevät tehty.

Miten kova paimennusvietti shelteillänne muuten on? Uskolla tuntuu olevan melko vahva vietti eli jos se bongaa vaikkapa rusakon tai oravan niin no, se on menoa. Viime keväänä oli pakko pitää taukoa treeneissäkin koska treenikenttämme lähipuuhun oli pesiytynyt lintu. Se oli sitten sitä että minä huudan ja Usko juoksee linnun perässä joka yrittää rääkymisellään ajaa Uskoa pois Autojen, pyörien ja lenkkeilijöiden paimennushalu on onneksi loppunut.

Tutuli: Juu, näin on eläinlääkäri minulle kertonut, että shelteillä hammaskiveä tuppaa herkemmin kertymään. Perusteita tälle en kyllä kysynyt. Mutta teillä on siis PlagueOff toiminut hyvin? Mä ostin noille ison purkin sitä ja käytettiin useampi kuukausi, mutten huomannut siitä mitään apua olleen. :D No Neldalla toki ei hammaskiveä vielä juuri ole, mutta Taralle.

Saya: Luut ovat varmasti parhaita hampaiden hoitajia. :) Mä en vaan uskalla Neldalle niitä antaa, kun se syö jo tavan puruluistakin niin isoja paloja, että on meinannut useamman kerran tukehtua sellaiseen... Luut olisivat neidille varmaan sellainen superherkku, että niistä viimeistään henki lähtisi. Voiko koiraa opettaa syömään "oikein", ei tukehtumatta? :b Taralle luita ei saakaan enää antaa hampaiden vuoksi, rustoja kyllä. Olisikohan niistä apua hampaiden hoidossa rouvakoiralle?

Nemes, oisko tossa rusakoiden yms. jahtaamisessa kuitenkin kyse saalisvietistä? Alissakin lähtee samantien rusakoiden ja muiden elukoiden perään, mutta lopettaa jahdin heti, kun saalis häviää näkyvistä. Paimennusviettiäkin tolla on, oltiin yhtenä syksynä paimentamassa ja siellä kurssin vetäjä sano, että Alissalla on aika vahva paimennusvietti. Se tulee esiin useimmiten koirapuistossa, jossa Alissa usein paimentaa leikkiviä koiria.

Ja jännä, et siellä pitää ilmottautua agin pääsykokeisiin, ATT:llä piti vaan mennä paikanpäälle. Hakijoita olikin sit jotain 40...

Din, mä en oo siis koskaan kokeillu Plaque Offia, aattelin vaan, et sitä vois antaa ennaltaehkäisevästi. Etkö anna siis Neldalle ikinä mitään luita? Putkiluut ja ydinluut on ainakin niin kovia, ettei koira saa niistä isoja paloja irti. Ja varmasti rustot ois Tarallekin hyväksi, varmaan jos sitä Plaque Offia syöttäis samaan aikaan, ni hammaskivi pehmenis ja rustojen syönti sit irrottais sitä.

Meillä oli äsken ihan superkiva mettälenkki. Kiipeiltiin kaikkien kivien ja kukkuloitten päälle, oli kyl paljon rankempaa ku pelkkä poluilla kävely. Alissa oli ku joku vuoristovuohi, mä aina katoin, et pääseeköhän se tosta, ni se kiipes jollain yhellä loikalla ylös.

Me ollaan noiden ahneiden kanssa ydessä "opeteltu" syömään rustoja ja kanan/kalkkunankauloja. Pidin itse luuta kädessä ja koira sai rauhassa sitä siinä järsiä.

Tutuli: Ei ole Nelda koskaan saanut luita maistella. Puruluita ja kovia kasvistikkuja on kyllä saanut syödä, mutta niidenkin kanssa olen aina sydän kurkussa, jos neiti irroittaa ison palan ja yrittää syödä sen kokonaisena. Taidan silti rohkaistua ja käydä Neldalle joskus aitoja luita, harjoitellaan sitten niiden syömistä. :) Kuinkahan usein noita kannattaa antaa tottumattomalle koiralle? Ei tietenkään koko luuta anneta heti syödä kerralla.

Tutuli joo saalisviettihän se taitaakin olla eikä mikään paimennushalu.

Kävin tänään ostamassa raakaruokaa. Tarkoitus olisi siis jatkaa barffia, tosin tällä kertaa ajattelin hoitaa ruokapuolen laiskemmin Murre mixeillä, ohuilla lohi- ja sisäelinlevyillä sekä passelinkokoisilla kalkkunan kauloilla ja broilerin selkärangoilla. Barffia aloitellessahan tein itse kasvissoseetkin tehosekoittimella ja kyykin irroittelemassa broilerinsiipiä pesuhuoneen lattialla. Taitaa myös jäädä muut raakaluut kaupan hyllylle, vaikka niissä riittääkin tekemistä niissä riittää jälkeenpäin myöskin siivoa, ainakin meillä (nimim. kuurannut sheltin käpäliä ja kauluria verestä). Eiköhän tuo painokin kohta taas tasaannu o/

Niin ja oisin mielelläni mukana Rallytokon omatoimi ryhmässä jos sellaiseen saa porukan kasaan (en usko, että oisi kovin vaikeaa). Multa löytyy myös laminoidut kyltit. Telineitä en ole mistään jaksanut hankkia.
Tamskilla menee kyllä noi kaikki paikat nopeasti. Pentutoko oli parissa tunnissa täynnä, kun ilmot aukesi ja agiin on hirveästi pyrkijöitä. Toivottavasti teitä onnistaa.

Kertokaahan jonkin sortin vinkkiä kun meidän 7kk tyttönen rupes nirsoilemaan ruuan kanssa ihan puun takaa... Ei enää maistu ruoka juuri ollenkaan, ei ole nyt syönyt edes joka päivä vaan aina pikkusen käy maistelemassa eli ehkä 3rkl on päivän satsi ruokaa ja vielä turvotettuna. Ruoan otan aina pois jos ei syö heti, olen myös 10min pitänyt sitä ruokaa kerran kun joku kehotti tekemään näin. En ole antanut herkkuja tai luita tai mitään muuta ruokaa nytten. Kuivana menee tuo nappula kun kouluttaa niin tosi hyvin. Ruuan annan aina lenkin jälkeen. Nyt sitten jos alan antamaan tuota ruokaa kuivana niin kohta se ei syö sitä kuivana ja tulee entistä nirsompi? :) Ehdotuksia?

^Jospa koirasi saa koulutusnameina nappuloita sen verran, ettei ole enää nälkä.

CaraMelli kirjoitti:

^Jospa koirasi saa koulutusnameina nappuloita sen verran, ettei ole enää nälkä.

Ei ole mahdollista kun oon ollu pari päivää antamatta nyt mitään muutakun ruokaa :)

Hirvee huoli näistä shetlantilaisista. Äidin "vanhaherra" joudutaan varmaan nukuttamaan ekan kerran kun se ontuu ja aristaa etutassun polvea(?) Ikää 5v, mutta pikkuisen ylipainoa ja muutenkin hyvin verkkainen. Pahoin pelkään, että sieltä löytyy jotain nivelrikkoa tms. jota aika ei ehkä parannakkaan. :(

Samoin Savun selkä tuottaa huolta. Väliin on ihana oma itsensä, mutta välillä taas verkkaisempi kun toi äidin shelttipoika. Ens tiistaina taas hieronta ja jos se ei tuo selkeetä muutosta, niin vien lääkärille ja saavat kuvata ja tarkastaa ettei ainakaan mstään rakenteellisesta viasta oo kyse.
Tiedän että on melkoinen ylilyönti murehtia nyt, mutta väkisinkin pillittelen mun sinisen pojan turkkiin, kun pelkään että sillä on jotain pahasti hätänä.

^^ Entä jos antaisitkin päivän ruuat pelkästään koulutusnameina ja palkkana ylipäänsä? Meillä ainakin toimii (rotu toki eri) niin, että jos ei aktivointipallosta ruoka maistu, niin ainakin lenkillä maistuu varmasti, ja ihan se oma kuiva nappula.

Mulla on nyt takana viikonloppu tulevan kasvattajan luona. Tuleva mamma-koira oli juuri sitä, mitä toivoin, ja jutteluiden kautta saatu kuva oli juuri se, mitä olin olettanut. Ellei jopa parempi. Niin oon tyytyväinen ja onnellinen, että olen sattunut noin loistavaan ihmiseen ja loistavaan shelttiin törmäämään. Yksi välietappi saavutettu, nyt sitten odotellaan juoksuja alkavaksi, ja pidetään peukut pystyssä!

Muoks. Sonik ehti väliin. Huoli nostaa varmasti päätään, kun huomaa, ettei muruilla ole kaikki hyvin. Toivottavasti turhasta, ja kaikki menisi hyvin. Tsemppiä kovasti!

Lazi Montako kertaa päivässä annat ruuan? Meillä oli tuo sama ongelma, mutta kun ruokintakerrat tiputettiin kolmesta kahteen, niin muutaman päivän päästä se alkoi syödä kunnolla. Joskus jos näyttää että ei meinaa syödä, vaan haahuilee muualla, vien ruuan pois ja tarjoan tunnin päästä uudelleen. Yleensä sitten viimeistään syö. Eikä koira nälkään varmasti kuole, mutta jos pari päivää on syömättä mitään, niin ehkä sitten kannattaa jo huolestua.

Annsku kirjoitti:

Lazi Montako kertaa päivässä annat ruuan? Meillä oli tuo sama ongelma, mutta kun ruokintakerrat tiputettiin kolmesta kahteen, niin muutaman päivän päästä se alkoi syödä kunnolla. Joskus jos näyttää että ei meinaa syödä, vaan haahuilee muualla, vien ruuan pois ja tarjoan tunnin päästä uudelleen. Yleensä sitten viimeistään syö. Eikä koira nälkään varmasti kuole, mutta jos pari päivää on syömättä mitään, niin ehkä sitten kannattaa jo huolestua.

Kolmesti annoin aluksi, ja sitten kun ei enää maistunut niin tiputin jokunen viikko sitten kahteen ruokaan. Ja tuohon ylempään viestiin niin käytän aina palkkana omaa ruokanappulaa paitsi joissain tietyissä asioissa missä ne ei ole tarpeeksi hyviä ja pitää varmaan alkaa tekemään silleen, että antaa palkkana koko ruuan joka lenkillä aikaa se toki vaatii kun nappuloita on varmaan n. 100kpl jos ei enemmänkin yhdessä ruokasatsissa, mutta pitää laittaa aktivointipalloon loput sitten niissä toki menee.

Sonik kirjoitti:

Hirvee huoli näistä shetlantilaisista. Äidin "vanhaherra" joudutaan varmaan nukuttamaan ekan kerran kun se ontuu ja aristaa etutassun polvea(?) Ikää 5v, mutta pikkuisen ylipainoa ja muutenkin hyvin verkkainen. Pahoin pelkään, että sieltä löytyy jotain nivelrikkoa tms. jota aika ei ehkä parannakkaan. :(

Kamalaa, toi on mun pahin pelko, et Alissa alkaa joskus ontua sen etujalkoja. Etujaloissa ei oo polvea, aristaako se siis rannetta vai kyynärää? Toivotaan, et ois kyse jostain harmittomasta jutusta. Toivottavasti myös Savu alkais pian parantua entiselleen.

Sanni, kiva, et kasvattaja ja emä oli sitä, mitä odotit! Millonkas niitä pentuja ois tulossa? Millanen tuleva mamma-koira sit oli?

lazi, eiköhän toi oo joku ohimenevä vaihe, ettei maistu kupista, jos koira kerta muuten syö. Alissa oli kans pentuna aikamoinen nirsoilija, ruokaa usein vaan närpittiin ja suurin osa annoksesta jäi syömättä. Mä pistin sit vaan annoksen jääkaappiin ja tarjosin seuraavalla ruokintakerralla uudestaan. Nykyään toi on ahne possu, mitään ei jää kuppiin ikinä.

Alissa leikki tänään koirapuistossa ihanan nahkacolliepojan kanssa, niillä oli kyl ihan samanlaista menoa, eli juokseminen on maailman paras juttu. Jännä kyl miten parhaat leikit syntyy aina paimenkoirien kanssa.

Sonik kirjoitti:

Hirvee huoli näistä shetlantilaisista. Äidin "vanhaherra" joudutaan varmaan nukuttamaan ekan kerran kun se ontuu ja aristaa etutassun polvea(?) Ikää 5v, mutta pikkuisen ylipainoa ja muutenkin hyvin verkkainen. Pahoin pelkään, että sieltä löytyy jotain nivelrikkoa tms. jota aika ei ehkä parannakkaan. :(

Tutuli kirjoitti:

Kamalaa, toi on mun pahin pelko, et Alissa alkaa joskus ontua sen etujalkoja. Etujaloissa ei oo polvea, aristaako se siis rannetta vai kyynärää? Toivotaan, et ois kyse jostain harmittomasta jutusta. Toivottavasti myös Savu alkais pian parantua entiselleen.

Niin siis joo ranne vissiin oli se joka aristi. Huomenna sillä on lääkäri, et sit tietää mikä on. Olivat käskenyt paastottaa varmuudeks jos joudutaan kuvaamaan. Ja kyllähän ne tuollasessa tilanteessa varmaan aika herkästi kuvaa.

muoks. Nii ja ilmottelin ton Savun luonnetestiinkin ens kuulle. Saas nähdä mitä poika tuumaa.. :)

^Saitpa sä helposti luonnetestipaikan! Oon luullu, et yleensä niitä joutuu metsästämään aika kauan. Vitsit, ku haluisin viedä Alissankin testiin. Mua vaan hiukan jännittää, mitä se tuumais esim. siinä kohassa, kun ihminen tulee kohti uhkaavana. Kaipa ne sit osaa sovittaa testin koiran mukaan ja lopettaa ennen koiran traumatisoitumista. Oon miettiny myös MH-luonnekuvausta.

Ai, mä en oo tiennytkään ettei niihin pääse helposti.
Mä katoin vaan palveluskoiraliiton sivulta kalenteria ja valkkasin sieltä suht lähellä olevan paikan, jonka ilmottautuminen alkoi eilen ja soitin sinne "päästäänkö mukaan?" Mies vastas "joo tervetuloa, aika lailla viimeisiä paikkoja on jo jaossa." Kaks paikkaa tais mun jälkeen jäädä.