Koirat.com

^^^Ihana Remu!Tommonen uninenä. Onnea pennusta!

Heiips!

Semmoista olisin kysellyt, että onko teillä kellään ollut ongelmia hihnassa vetämisen kanssa? Meillä käydään joka ilta hihnalenkillä ja sen lisäksi sitten vapaanaoloa puistossa/metsässä/pihassa. Ja täytyy sanoa, että ak:lle nuo hihnalenkit ovat kovin surullinen tapahtuma. Koiraa on opetettu kulkemaan hihnassa vasemmalla sivulla omistajan vieressä. Ajoittain tämä sujuu oikein mallikkaasti, kun taas välillä lenkiltä tullaan kädet hankaumilla ja mieli murtuneena.

Meidän koiraa vie lenkeillä välillä aivan tajuton innostus haistaa/nähdä/kokea KAIKKI! Muiden koirien/ihmisten ohituksessa ei niinkään ole ongelmaa.. Pannassa koira vetää vaikka köhii hengenahdistusta ja valjaissa kahta kauheammalla voimalla. Ollaan kokeiltu valjaita, joissa kiinnitys tulee eteen, jotta koira ei saa niin suurta voimaa vetämiseen, mutta nuo hankasivat meidän koiralla.

Koirahan on siis vasta 6,5kk, että osa varmasti menee pentuilun piikkiin, muttamutta.. Ollaan kokoajan pyritty palkkaamaan positiivisesta/oikeasta käytöksestä, mutta vaikka tuo koira on superahne, niin eipä tehoa.. Norminameilla, millä koulutetaankin ollaan kokeiltu, ne ei jaksa pitkään kiinnostaa.. Sitten, jos nakkeja tms. mukana, niin koira kulkee omistajan edessä tapittaen nakkeja kokoajan.. :D

Voi kääk mikä vuodatus.. Onhan tästä vetämisestä jo muuallakin, mutta ajattelin, että jos lajitovereilta löytyisi neuvoja :)

Yksi hyväksi koettu keino on pysähtyä paikoilleen heti kun remmi kiristyy ja olla niinkuin ei näkiskään koiraa. Heti kun hihna löystyy, niin eteenpäin ja taas kun remmi kiristyy täys stoppi ja välinpitämättömyys. Spanielille on kauheeta kun ihminen ei huomio sitä, joten todennäkösesti jossain vaiheessa se tulee jo sun lähelle ihmetteleen mikä sua vaivaa. Sillon hymyilet ja hyvä, mennään kirkkaalla ilosella äänellä. Ja taas remmi kiristyy jne.

Tuo on niin hermoja vievä keino, koska aamupissitykseen pitää varata ainakin puoli tuntia ellei tunti. Yhtään ei saa antaa periksi, joten parin metrin etenemiseen menee aikaa jopa 10 minuuttia. Alku on hankalaa, tylsää ja ärsyttävää. Mutta ajanmyötä tämä alkaa tehota. Se on sitten maku asia haluaako koiran kävelevän ihan vieressä vai riittääkö että remmi ei ole kireänä. Sen mukaan sitten kehuminen ja välinpitämättömyys.

Eli remmi kiristyy, pysähdyt etkä näe koko koiraa et puhu, ei mitään. Remmi löystyy hyvä ja liikkeelle, tai jos haluat että koira kävelee ihan vierellä odotan että tajuaa tulla sun luokse asti ja sitten kehu ja liikkeelle. Vierelle tulosta voi antaa nakin palankin, niin rupeaa ehdollistumaan vierellä olemiseen.

Aluksi remmilenkit voi jäädä tosi lyhyeksi, niin koitat sitten mennä vaikka autolla jonnekkin missä voitte lenkkeillä vapaana, jottei ihan jää metri pelleilyksi.

Niin ja jos koira tillittää koko ajan nakkien toivossa, olet taas kun et huomaiskaan. Voi toljottaa kauankin ja haukkua tms. mutta lopulta herpaantuu ja lähtee vaikka liikkeelle niin sitten voit sanallisesti huomioida.

Nämä neuvot olen itse kokeillut ja koirakirjoista lukenut, toivottavasti oli apua! Ja tsemiä, toi vaatii itseltäkin kovaa kuria

Koirakoulun junnukurssilla meidän ohjaaja jo sanoi ettei meidän koiraan tommoset tehoa, että on niin innokas. Näytti meille semmoisen blokkaus-tekniikan, mitä sitten päälle kuukauden kokeilitiin. Lopetettiin, kun ei ollut tehoa ja alkoi lenkillä tulla sen verran ilkeitä katseita.. Voin siis vain kuvitella miltä tuo meidän touhu ihmisistä näytti Tarkoituksena oli siis astua koiran eteen ja näin hämmentää koiraa lopettaa vetäminen. Periaatteessa tämä toimi, mutta vaikutus ei ollut pitkäkestoinen, vaan usein vetäminen jatkui heti seuraavalla askeleella. Ulkopuolisen silmiin tämä varmasti näytti siltä, että koiraa potkittiin päähän..

Yllämainittua ollaan kokeiltu, tai sillä lähdettiin silloin pari kuukautta sitten liikenteeseen, mutta ehkä nimenomaan kaatunut siihen, että kokeiltu kun sitten ollut pinna niin kireällä, että ovat jääneet hymyssäsuin palkitsemiset siihen Voisi tosiaan olla aihetta palata siihen, asennetsekkauksen kanssa ja nimenomaan, että varaa tarpeeksi AIKAA lenkeille..

Mun järkeen taas kävis, että juuri innokkaaseen kaveriin se olis tehokkainta, koska toiminta ja huomio loppuu kokonaan aina väärin tehdessä ja alkaa oikein tehdessä. Mutta mä en tosiaan ole ammattilainen, ja puhun vain kahden koiran kokemuksella .

No uudelleen kokeilemisesta ei varmasti ole haittaa. Toivottavasti löydätte sopivan tavan, joka tehoaa

Olen käyttänyt myös juuri tuota keinoa, että kun hihna kiristyy niin pysähdytään ja kun koira ottaa katsekontaktin, niin matka jatkuu. Jos koira käy ihan ylikierroksilla niin teen u-käännöksen tai otan koiran hallintaan ja vaadin esim. katsekontaktia tai sivulletuloa ennen kuin jatketaan kävelyä. Meillä ei kyllä hihnakäytös ole vieläkään mitenkään täydellistä, vaikka koira on jo lähemmäs 2 v... Esimerkiksi tällä viikolla ei olla käyty kertaakaan treeneissä ja ulkoilukin on jäänyt normaalia vähemmälle työkiireiden vuoksi, ja Venni on ollut täysin mahdoton lenkeillä - kiskoo joka suuntaan, haluaisi moikkaamaan kaikkia vastaantulijoita ja jopa piippaa kun en suostu kävelemään silloin, kun se vetää. Kannattaa siis ehdottomasti harjoitella aluksi silloin, kun koira on saanut tarpeeksi aktivointia ja on suht rauhallinen, muuten menee vain hermot. Esim. ensin juoksentelemaan vapaana, ja lenkin loppupuolella vasta kävellään hihnassa.

Muoks. se piti vielä kertoa, että pentuaikoina pidin myös naksutinta mukana lenkeillä katsekontaktin vahvistamiseksi. Naksutin ja palkkasin aina kun koira katsoi minua, ja nykyäänkin palkkailen välillä, kun se tarjoaa katsekontaktia lenkillä omatoimisesti. Vetämiseen voisi varmasti kokeilla samaa, eli kun koira kävelee nätisti, niin naksutus & palkka.

Voi voi, meillä on Justiinalla alkanut takapää pettäämään alta, näin käy vähän joka tilanteessa kotona, ulkona, portaissa, kakkatessa. Lisäksi kaiket yöt nuolee takatassuja. Kilpirauhaslääkityksen myötä on piristinyt kauheasti, mutta kroppa ei selvästi pysy menossa mukana. On todella sydäntäsärkevää, kun toinen on koko ajan nurin vaikka intoa olisi vaikka mihin kivoihin touhuihin. Nenätehtäviä olen kotiin päivittäin järjestänyt, että olisi päänupille aktivointia. Maanantaina mennään eläinlääkäriin, ja katsotaan miten tästä jatketaan

^ Anteeksi elpukka ihan älyttömästi, mutta ei toi nyt kovin hyvältä enää kuulosta Takatassujen nuoleminen viittaa kipuihin, sijaistoiminto kun ei oikein muutenkaan itseään osaa hoitaa. Tsemppiä sinne kovasti!

^ Kiitos Karvakamu.

Oikeasti ihanaa että joku sanoo noinkin, kun mä olen todella turhautunut ihmisiin joita nähdään lenkillä ja joita on käynyt kylässä. Ihmisiä, jotka näkee vaan sen häntää heiluttavan elämän intoa puhkuvan koiran.

Jotkin ihmiset , kun yritän jutella tassujen pettämisestä ja nuolemisesta niin tuntuvat pitävän sitä pikkujuttuna. Vaikka juuri siinä jutelessa koiran takapää heittää sivulle ja koira melkein kaatuu. Samoin yksi lenkkituttu tänään tokasi, että älä nyt vaan lopeta sitä. Ja mä siinä sitten ihan suutahdin, ja sanoin että mun sydän särkyy pelkästä ajatuksesta mutta kärsivää koiraa en ala pitämään.

No onneksi muutamat ymmärtävät ja tajuavat mistä puhun! No maanantaina olen toivottavasti viisaampi.

Minä olen kyllä monen mielestä ihan liian tyly. Siis siinä mielin tyly, että minä oon vannonu jokaiselle mun omalle koiralleni, että ne eivät joudu kärsimään kivuista sen takia, että minä en raski viedä niitä viimeiselle matkalle. Minä kärsin sen päätöksen teon, mutta koira ei kärsi siksi, ettenkö päätöstä voi tehdä. Mielummin itse jätän koirasta hyvän muiston, en sitä että se kuolee hyvin kivuliiana/kivuliaasti siksi, etten itse voinut luopua. Ja varsinkin iäkkään koiran kohdalla punnitsisin vielä enemmän hoitojen hyötysuhteen. Onko se niiden lisähetkien arvoista, varsinkaan koiralle itselleen? Tää nyt ei sitten tarkoita, että juuri teistä kirjoittaisin, yleisesti asiaa pohdin.

Tsemppiä elpukalle ja Justiinalle!

Miten nannnikalla on lähtenyt uuden pennun kanssa elämä rullaamaan?

Me käytiin torstaina kontrollikäynnillä eläinlääkärissä näyttämässä korvia ja ihoa. Hiivaa ei enää ollut ja ihottumakin oli parantunut! Tällä uudella ruokavaliolla siis jatketaan, ja putsaillaan ja seurataan korvia ahkerasti.

Meillä ei vetämisen kanssa ikinä oo mitkään pysähtymiset ja kääntymiset auttanut, tehtiin niitä siitä saakka kun alettiin Pikoa hihnassa kävelyttämään mutta ei mitään vaikutusta. Nyt sitten ollaan löydetty jotain joka ehkäpä jopa toimii, nimittäin naksuttelu. Eli naksautetaan aina kun kävelee 'oikeassa kohdassa' tai ottaa katsekontaktia yms. Ja on alkanut toimimaan! Tänään meni lenkki aiiiivan loistavasti, pari kertaa hieman veti mutta lopetti melkeinpä heti. Tuli oma-alotteisesti viereen kävelemään ja otti kontaktia, ei oo ikinä aiemmin menny näin hienosti!

Pennun kanssa on mennyt aika kivasti :) Onhan tuo ihan kauhea riiviö, mutta vaikuttaa aika fiksulta tapaukselta. Ollaan Remua tosiaan nyt koulutettu naksuttelemalla ja mukavasti alkaa jo hakemaan eri toimintoja. Pissat menee välillä tosi hyvin paperille, välillä taas ei ollenkaan, riippuu ilmeisesti mielitilasta. Tosi rohkea pentu, on ihan kotonaan vieraissa paikoissa ja hyvin uskaltaa olla tekemisissä kaikkien kanssa. Pikon kanssa välillä leikkivät tosi hienosti, välillä taas Piko murahtelee ja ajaa (tai yrittää ajaa) pois Yöt nukkuu hyvin, seiskan kasin aikoihin alkaa herättelemään vasta.

Ens viikolla ois jo ekalle rokotukselle meno, ihan kauhean nopeaa menny aika!

Tässäpä vielä ois vähän kuvasaastetta

Huhhei, kiva pikku yllätys löyty tänä aamuna.. Meidän penska pääsee jo hyppäämään sängylle, siis ihan uskomatonta Ei sillä että se siellä sais olla, mutta Pikolla meni varmaan puolivuotiaaksi ennen ku sillä oli tarpeeks ponnistusvoimaa. Taietaan me tuosta melkonen kiipijä ja agilitykoira vielä joskus saada..

Remulla on nenä söpösti pisamien peitossa! Ja hauska tuo kuva missä Piko haukkaa pennun päätä. Onko muuten ollut pennun kanssa helpompaa nyt kun on vanhempi koira pitämässä sille seuraa? Venni oli kauhea riiviö pikkupentuna ja olen usein miettinyt, että seuraavan koiran kanssa on varmaan sitten helpompaa, kun se saa kiusata vanhempaa koiraa eikä ihmisiä...

Meillä on huomenna jäähyväisten jättö. Justiinan tassut kipuilee, lisäksi sillä on munuaisissa häikkää mm. hengitys haisee kauheelta munuaisten takia. Nuolee jatkuvasti tassujaan, lattiaa, petiä mitä vaan. Edelleen innokkaasti lenkkeilee (no 2 kilometriä), mutta lenkin jälkeen uikuttaa ja vinkuu kun on kipuja. Ja onhan tuolla jo neljä lääkitystä enkä aio aloittaa enää yhtään uutta. Vaikea päätös, toisaalta helpotus. Huominen pelottaa ihan kauheesti ja koko ajan itkettää Hirvee suru ja tuska. Ainakaan Justiinalla ei sitten ole kipuja eikä vaivoja.

Voimia kovasti, tiedätte kuitenkin, että teette ihan oikein Justiinaa ajatellen. Itkeä ja surra saa, onhan Justiina ollut teidän elämässänne jo pitkään!

^^Voi että, voin vaan kuvitella miten murheellinen olo siellä on. Teitte varmasti kuitenkin oikean päätöksen, ei ole koiran elämää sinnitellä pelkästään lääkkeiden voimalla eteenpäin. Justiinalla on ollut pitkä ja onnellinen elämä! Paljon tsemppiä sinulle jaksamiseen elpukka!

Kiitos osanotoista. Nyt se on ohi, ikävä on kova ja itkettää. Hassua kyllä, nyt kun pääsi kotiin on jotenkin helpompaa. Kuinka paljon sitä voikaan pientä karvakaveria rakastaa

Kovasti jaksamisia Justiinan väelle tassunjäljet säilyvät sydämessä <3

Kiitos teille kaikille osanotoista. Se oli todella vaikeaa, vaikka koiralle se oli parempi. Olen oikeastaan tyytyväinen että olin niin rohkea ja tein sen nyt, moni olisi varmasti vielä kitkuttanut ne pari kuukautta uusilla lääkkeillä.

Pikkuhiljaa ajatukset alkaa suuntautua toukokuussa tulevaan pentuun, ja elämä voittaa. Eilen olin koiravahtina 10 viikkoisella airedalenterrieri pennulle, se oli ihana pikku riiviö ja huomasin yllätyksekseni olleeni monta tuntia miettimättä Justiinaa tai tuntematta surua kun puuhaa riitti pikkusen kanssa.

Ensimmäiset ajatukset mulla oli että ei enää ikinä koiraa, etten pysty enää tuota läpikäymään, mutta ajan mittaan olo helpottaa. Lisäksi mietin että jos seuraavan koiran kanssa kaikki menee hyvin, siitä luopuminen on ajankohtasta jotain 2025 (kioira silloin 12) ja tuo vuosiluku on melkeen kun jostain tieteiselokuvasta ja tosi kaukauna edessäpäin..

Toivotan teille kaikille oikein hyvää jatkoa koirienne kanssa ja varmasti käyn täälläkin lukemassa ja seuraamassa kuulumisia. Meillehän tulee toukokuussa bedlingtonin terrieri. Ehkä joskus vuosien päästä uusi walesi, on se niin hieno rotu!