Koirat.com

Hei!
Meillä on 1,5v leikattu sekarotuinen uros joka haukkuu JATKUVASTI pimeällä olohuoneen ikkunassa tyhjälle. Haukkuminen on semmoista oikeen voimakasta vahtihaukkua. Asutaan maalla ja ikkunasta ei näy muuta kuin pieni metsä, jossa ei kyllä mitään eläimiä liiku.
Saattaa käydä ikkunassa 10minuutin välein haukkumassa ja aina ei "ei"-kielto toimi, vaan joutuu mennä koskettaan että haukku lakkaa. Ja koskettamisella en mitään hakkaamista tarkota, vaan esimerkiks kämmenellä koskettaa kylkeen ja keskeyttää haukkumisen.
Olisko vinkkejä mistä tää vois johtua ja miten sen sais loppuun? Alkaa pikkuhiljaa käpy palaan kun ei voi rauhassa tehdä mitään.

Harjoitteletteko kovasti katsekontaktia?

^^Näkisikö se oman peilikuvansa siellä? Meinaan, kuva heijastuu pimeästä ikkunasta, jos sisällä on valoisaa. Itse varmaan ihan alkuun katkaisisin käytöksen laittamalla verhot kiinni, ettei koira kuvittele näkevänsä siellä mitään. Koira saattaa jo käytöksen riittävän pitkäksi aikaa katkaisemalla unohtaa, että sitä on joskus kiinnostanut haukahdella ulos, ts. oppii siitä itsestään pois.

pampulainen kirjoitti:

Harjoitteletteko kovasti katsekontaktia?

Harjoittelen, kovasti, eikä koirani siltikään hauku tyhjää tai muutenkaan juurikaan yhtään mitään.

Voisiko pampulainen tämä "katsekontaktin harjoitteleminen on syvintä pahaa"-väitteen viljeleminen loppua, ellet pysty perustelemaan, että:

a) miksi siitä on haittaa ja

b) sen ollessa haitallista, kuinka ihmeessä sitten kaikki toko- ja pk-tottis-koirat eivät ole johtajuusongelmaisia, sillä näiden kanssa sitä katsekontaktia oikein hinkataan.

Erityisesti tuohon jälkimmäiseen voisin ottaa vastauksen, kiitos.

Mun toinen koira haukkuu ikkunoita uusissa paikoissa. Ulkona on pimeää ja ihmiset liikkuu sisällä, jolloin ikkunaan heijastuu liike ja koira haukkuu sitä. Kotona on ilmeisesti tottunut asiaan tai muuten rennommalla mielellä.
Mökillä pitää joskus iltaisin vetää verhot kiinni, jotta koira lakkaa kyttäämästä. Lopettaa myös käskystä mutta saattaa aloittaa hetken kuluttua uudestaan. Mutta tää nyt muutenkin ilmoittaa vähän kaikesta haukkumalla, mistä yleensä saa pientä kiitosta, joten en sinänsä ihmettele..

Mielestäni hallinnan kouluttamisen yrittäminen katsekontaktin kouluttamisella on kuin kantaisi vettä tyhjään kaivoon. Tuijottaminen on haaste ja provo koiramaailmassa ja siitä ei pitäisi palkita. Katsekontaktista VOI syntyä ongelmia. Pelkkä katsekontaktin harjoittelu yksistään ei tuo vielä ongelmia(josko ei onneakaan), vaan koiran puolustushalu, kunnioitus- ja luottamussuhde omistajaan. Korvien ja hännän asento määrittelee mitä koira ajattelee kun se katsoo.

Jos vahvistaa koiran oma-aloitteista katsekontaktia puolustushaluisen kanssa, se helposti tarjoaa myös muille ulkopuolisille katsekontaktia. Eipä siinä sen kummempaa. Koirien kesken kahden tuijotus ei vissiin ole kovin hyvä juttu. Uskokoon ken tahtoo. Jos ei usko että koira voi poimia ihmisen eleistä itselleen tuttua käytöstä, niin ei sitten.:D

Oikeaa kontaktia joka vallitsee koiran ja ihmisen välillä, ei voi opettaa palkitsemalla, koska oikea yhteydenpito on sisäsyntyistä ja luonnollista joka tulee automaattisesti sille jota koira arvostaa.

Niin se syy että haukkuu, on tod. näk. se oma peilikuva joka dominoi takaisin. Eli vaikuta koiran mielentilaan niin haukkuminen lakkaa.

pampulainen kirjoitti:

Mielestäni hallinnan kouluttamisen yrittäminen katsekontaktin kouluttamisella on kuin kantaisi vettä tyhjään kaivoon. Tuijottaminen on haaste ja provo koiramaailmassa ja siitä ei pitäisi palkita. Katsekontaktista VOI syntyä ongelmia. Pelkkä katsekontaktin harjoittelu yksistään ei tuo vielä ongelmia(josko ei onneakaan), vaan koiran puolustushalu, kunnioitus- ja luottamussuhde omistajaan. Korvien ja hännän asento määrittelee mitä koira ajattelee kun se katsoo.

Okei, oletaan nyt sitten, että koira lukee ihmisestä niitä "koiramaisia" eleitä ja ymmärtää ne tismalleen samalla tavalla kuin jos eleet tulisivat toiselta koiralta.

Kuinka ihmeessä se sitten ymmärtää ihmisen kehut? Ihminen ei voi heiluttaa häntää, eikä luimistella näyttääkseen iloaan. Lisäksi koirat eivät toisiaan kehu tai kannusta (usein) piipittämällä, lässyttämällä ja riekkumalla niin kuin ihminen.

Eikös toi piipittäminen/lässyttäminen/riekkuminen voisi lähinnä vaikuttaa koiran silmään mielistelemiseltä ja nöyristelemiseltä ja sitten olisi taas piru irti johtajuusjuttujen saralla?

Vai voisiko koira oppia tulkitsemaan ihmisen eleitä ihan ihmisen eleinä, riippumattomina toisten koirien eleistä?

Ja jos kyllä, niin miksi se kehun kohdalla onnistuu, mutta katsekontaktin kohdalla ei?

Kyllä mä näen, että katsekontakti ihmistä kohtaan on vähän niin kuin temppu muiden joukossa. Siitä tulee palkka ja sen takia sitä kannattaa tehdä. Kyllä se koira ihmisen ja koiran osaa erottaa toisistaan. Koira on sosiaalisesti fiksu eläin ja ymmärtää, että ihmistä voi katsella ilman, että se vetää karvat pystyyn, toista koiraa välttämättä ei.

Opettamatta katsekontaktia, miten kouluttaisit koiran vaikka oikeaoppiseen perusasentoon? Vai jätetäänkö tällaiset asiat kouluttamatta ja kaikki lajiharrastaminen pois, ettei synny johtajuusongelmia?

SLIIPPI:Eikös toi piipittäminen/lässyttäminen/riekkuminen voisi lähinnä vaikuttaa koiran silmään mielistelemiseltä ja nöyristelemiseltä ja sitten olisi taas piru irti johtajuusjuttujen saralla?

Juuri näin. Joidenkin koirien kohdalla sisäsyntyiset käytökset voittavat opitut maneerit, siksi on ongelmakoiria ja koiria joiden käytös ei muutu vain positiivisella vahvistamisella, temppujen opettamisella, vaan niiden kanssa kuuluu käyttäytyä joka tilanteessa koiramaisesti ja loogisesti. Sitäpaitsi ihminen voi heiluttaa häntää koiralle ja saada koiran hännän heilumaan pienellä eleellä, ihan ilman nakkia

Tuossa videossa näyttää kovasti tottelevaisuus parantuneen, arjessa ja kentällä. Edelleenkin koiran muutkin eleet sen tarjotessa katsekontaktia merkitsee mikä on koiran asenne ja ajatus siitä minne katsoo. Lähtökohta tuon rotikan kohdalla oli ettei omistajaa ollut laisinkaan olemassa, koulutuksen jälkeen kontakti on parantunut 100% Koeliikkeessä luonnollisesti korjattava,mutta nyt tuosta on helppo alkaa kouluttamaan kun suhde on kunnossa.

Kontaktin paraneminen kun suhde korjataan


SLIIPPI: Miksi suurin osa koirista joille yritetään opettaa temppuna katsekontaktia, tarjoavatkin oikeassa uhkatilanteessa katsekontaktia uhkaan päin? Mielestäni tietenkin siksi koska sitä tuijotusta vahvistetaan. Koiran korvat ja häntä kuitenkin kertovat mitä koira katseella tarkoittaa ja pahimmillaan omistaja vahvistaa koiran dominanssia käytöstä kivan pikku tempun sijaan,jota omistaja kuitenkin vahvistavansa.

SLIIPPI: Vai voisiko koira oppia tulkitsemaan ihmisen eleitä ihan ihmisen eleinä, riippumattomina toisten koirien eleistä?
Kyllä tietenkin, silloin kun kyseessä on ele joka ei mene ristiin koiran oman kielen kanssa ja eleellä on merkitys joka ei mene sen viettien ja sisäsyntyisen käytöksen kanssa ristiin, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Koiria ja ihmisia on erilaisia. Kummastuttaa kun joskus ihmiset kertovat koirastaan joka ei osaa puhua ja lukea muita koiria, niin kaipa sekin on mahdollista. Noh, olen minäkin vajakkeja nähnyt. Lähtökohtaisesti koira etsii ihmisestä koiramaisia eleitä, ei inhimilliä.

Miksi ihmeessä siitä olisi haittaa käyttäytyä niin paljon koiramaisesti kuin se ihmiselle on mahdollista? Ne ketkä niin tekevät, kertovat elämän olevan kovin helppoa.:D

Siitä "Vastaa tähän viestiin" painikkeesta saa näppärästi siteerattua. Nyt on vähän vaikea lukea, että siteeraatko vai vastaatko johonkin.

pampulainen kirjoitti:


Juuri näin. Joidenkin koirien kohdalla sisäsyntyiset käytökset voittavat opitut maneerit, siksi on ongelmakoiria ja koiria joiden käytös ei muutu vain positiivisella vahvistamisella, temppujen opettamisella, vaan niiden kanssa kuuluu käyttäytyä joka tilanteessa koiramaisesti ja loogisesti. Sitäpaitsi ihminen voi heiluttaa häntää koiralle ja saada koiran hännän heilumaan pienellä eleellä, ihan ilman nakkia

Minusta on kummallista, että rinnastat positiivisen vahvistamisen johonkin nakin heiluttelemiseen nenän edessä ja "temppujen opetteluun". Kyseessä kuitenkin on koulutustapa, joka nimenomaan pohjaa niihin koiran sisäsyntyisiin vietteihin ja viettipäämäärään pääsemiseen (esim. leikki = saalis). En näkisi mitään selkeämpää tapaa kommunikoida koiralle koiran kielellä, kuin palkitseminen tavalla, joka perustuu sen sisäsyntyiseen toimintaan. Tiedät ehkä, että vaatimustasoa nostetaan koulutuksen edetessä ja palkka ei ole enää ilmeinen muuta kuin aivan alussa? Joten kunnon koulutuksesta on nakin heiluttelu kaukana ja siitäkin huolimatta koira on motivoitunut, koska se motivaatio on rakennettu sinne.

Ja ei kai kukaan nyt suurin piirtein normaalin omistaja-koira-suhteen omaava tarvitse nakkia siihen, että saa oman koiransa hännän heilumaan?

sliippi kirjoitti:


Opettamatta katsekontaktia, miten kouluttaisit koiran vaikka oikeaoppiseen perusasentoon? Vai jätetäänkö tällaiset asiat kouluttamatta ja kaikki lajiharrastaminen pois, ettei synny johtajuusongelmia?

Unohditko vastata tuohon vai eikö ole vastausta?

Se erityisesti kiinnostaa, että miten tällä "ei kehuja-palkkaa-katsekontaktia ja ollaan kaikki keskenämme koiria"-menetelmällä rakennetaan esimerkiksi sisäsyntyinen motivaatio työskennellä ihmiselle. Koira kun ei koskaan työskentele toiselle koiralle.

pampulainen kirjoitti:


Miksi suurin osa koirista joille yritetään opettaa temppuna katsekontaktia, tarjoavatkin oikeassa uhkatilanteessa katsekontaktia uhkaan päin?

Suurin osa, perustuen mihinkä dataan? Tiedän lukuisia, lukuisia vastaesimerkkejä koirista, joilla on törkeän hyvä kontakti ihmiseen, mutta luikkivat hyvin nöyrinä etäämmälle vailla minkäänlaisia uhkaeleitä, kohdatessaan toisen koiran.

Tuohon viimeisimpään kappaleeseen kommentoin, jos luikkivat etäämmälle mutta on hyvä kontakti ihmiseen ilman häiriöitä, pidän tätä luottamuspulana ihmistä kohtaan. Koira joka luottaa ihmiseen, pitää automaattisesti yhteyttä häneen eikä uhkankaan tullen ota ihmisestään etäisyyttä. Kun suhde on hyvä, koirallle ei ole tarvittu opettaa ikinä mitään ja silti se katsoo mitä omistaja tuumaa tilanteessa. Minulle kontakti ei ole toko-tai tottiskontakti, vaan sitä että koira on AINA kuulolla ihmiselle vaikka se ei katsoisi siihen. Ihmiset luulevat että ne saavat arjen pelaamaan tokon avulla...

Olen kerännyt päähäni dataa useammasta tuhannesta koirasta ja ihmisestä. Ei tarvi kun pitää silmät auki kulkiessaan. Pelkästään koirapuiston laidalla saa helposti tunnissa otoksen kymmenestä koirasta, suhteesta ja kuinka siihen on päädytty. Yhtä lailla toko-kentän laidalla, parkkipaikalla, agilityssa, kadulla ja vaikka koirakoulussa saa sitä dataa kerättyä.

Koira voi tokossa toimia hyvinkin, ilman että suhde on kunnossa(Luottaa ja kunnioittaa=toimiii kriisitilanteessa), kun ohjaajalla on vaan mitään palkkiota minkä eteen se työskentelee. Huonoimmassa tapauksessa koira ei ole palkinnoista laisinkaan kiinnostunut juuri sen suhteen puuttumisen vuoksi. Paras tulos tulee kun suhde on kunnossa ja taitava kouluttaja.

Koiran tuijottaminen ihmistä silmiin ja ihmisen tuijottaminen koiran silmiin on tarpeetonta.
Kehumisen ajoitus ja äänensävy kertoo äänen päästäjästä. Tokossa ohjaajan kuuluu katsoa eteenpäin ja olla periaatteessa huomioimatta koiraa, kun taas arjen ohjeissa aika usein kehoitetaan vahvistamaan nimenomaan katsekontaktia, jolloin koira saa tuijotuksella palveluita.

Jos itse koulutan koiralle temppuja, pidän sen irrallaan kommunikoinnista. En paikkaa koiran "tottelemattomuutta" kouluttamalla sille jotain enemmän käyttämällä palkintoja vaan kerron sille vaan mielipiteeni. Arjen vaatimukset on, ettei kiusata muita, ei dominoida sivullisia,totellaan eitä ja luoksekutsua. En koskaan vaadi koiralta semmoista mitä se ei osaa. jos vaatimus on semmoinen mitä toinen koira ei toiselle opettaisi, käytän palkitsemista ja katson peiliin jos koira ei osaa.
Ja sisällä ei rähjätä kenellekään silloin kun olen paikalla. Jos koirani katsovat itseään peilistä, eivät katso sinne dominoivasti vaan ilme on pehmeä. Se koiran reaktio paljastaa mitä se ajattelee minkäkin näköisenä. Jos sieltä tuijottaa dominoiva koira takaisin ja ilme on sama kun se "tarjoaa" katsekontaktia, onnea vaan sille joka sen nakin antaa. Minä en. :D

Mitä tässä nyt tarkoitetaan todellisella uhkatilanteella? Miksi liittyisi mitenkään katsekontaktin opettamiseen että koira katsoo uhkan suuntaan? Täähän on ihan normaalia, kyllä koira haluaa kartoittaa todellista uhkaa kokiessaan että mitä sieltä on tulossa ja millä voimalla. Outohan sellainen koira on, että kattelee vaan maisemia, jos metsässä vaikka karhu, ilves tai susi on tulossa päälle. Tai kadulla piripää tulee kohti ja päälle, kyllä normaali koira jotenkin reagoi. Jos koiralla on riittävästi puolustahalua ja rohkeutta, niin sit asettuu puolustamaan, jos taasen näitä ominaisuuksia ei ole, niin koira siirtyy takavasempaan.

Kuten jo sanoin, katseen analysointiin kuuluu myös muut eleet kuten ryhti, korvat ja häntä. Kyllä koira katsoa saakin ja vastatakin jos siihen on tarvetta. Tarve on kuitenkin koiran määrittelemä jasilloin esim.jos koiran stressitaso on korkealla, tarve voi olla herkemmillä vastata haasteeseen. Mun koirien ei kuitenkaan tarvitse koskaan vastata kenellekään silloin kun olen paikalla,koska minä olen se joka vastaa haasteeseen.

Edelleen olen sitä mieltä että joidenkin koirien kohdalla katsekontaktin harjoitteleminen tekee enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jos katsotaan tasapainoista laumaa, siellä koirat eivät paljon katsele toisiaan silmiin.

Mä olen osittain samaa mieltä kanssasi pampulainen. Sikäli mikäli ymmärrän kirjoituksesi oikein.

Siinä olen kyllä erimieltä, että katsekontaktin opettaminen olisi huono juttu. Se kun ei poissulje koiran hallintaa. Ja mulle katsekontakti ei tarkoita silmiin tuijottamista vaan sitä että koira ottaa kontaktin mun kasvoihin, sen ei aina tarvi katsoa, saati tuijottaa, silmiin, paitsi noutokapulaa palauttaessaan. Mutta mä haluan että koira on kuulolla kunnolla silloin kun sille niin sanotaan. Siis kuulolla niin, että se myös katsoo muhun. Silloin sen on hiukka vaikea tuijotella mitään muuta, kun se on kontaktissa minuun.

RIDGEBACK, ajattele kuinka paljon ihmiset kuitenkin tekevät katsekontaktia siten että tuijottavat takaisin koiraan, eikä sen niin kuulu ollakkaan.

Pahinta mitä itse koiramaailmassa tiedän,on Wictoria Stillwellin ja muutaman muunkin suosima tapa pitää ihmisen silmien välissä nakkia joka annetaan koiralle kun se katsoo. Silloin ei todellakaan voida puhua mistään hallinnasta vaikka koira osaisikin silmiin tuijotuksen taidon tuon seurauksena. Jos hallinnassa olevan koiran kanssa voi vaikka noin tehdänkin, eikä se välttämättä vaikuta että hallinta katoaisi. Hallinta on minulle sitä että koira luopuu tavoitteestaan kiellosta. Hyvää suhdetta hallinnasta tekee se että koira on rennosti omistajan kanssa ja kuuntelee sitä mielellään, sekä kunnioittaa ilman pelkoa. Kaiken tämän voi lukea koiran eleistä ja ilmeistä eri tilanteissa.

Otetaan esimerkki autosta tulo. Koiran käsketään istu ja omistaja odottaa katsekontaktia ja antaa koiralle luvan tulla ulos autosta. Tällä tavalla ei saada koiraa joka on rennosti ja odottaa lupaa tulla ulos autosta, koska koiran aktiivisuudesta suorittaa, seuraa se ulostulo. Periaatteessa koira komentaa ihmistä antamaan lupa tulla. jos aikatauluun tulee viivetai häiriö, homma ei enää toimikaan tai kun koira saa luvan tulla, se ei kuuntele omistajaa vaan tekee omat ratkaisunsa. Silloin jälleen taaskaan, katsekontaktista ei ole ollut mitään hyötyä, lähinnä aikaa vievää ja rasittavaa.

Kun taas koira ei odota pääsevänsä ulos autosta(luopunut) ja saaluvan kun se vähiten odottaa, koira ulostautuu rauhallisesti, vire on alhaalla, ja paljastuu myös todellinen hallinta. Noh, tästä seuraakin sitten seuraava vääntö, mutta ei mielellään tänään.:) Väsyttää.

Vaikea nähdä, että millä tavalla koiran koulutukseen liittyvä katsekontakti voi millään tavoin olla haitallinen suhteelle. Jos katsotaan sitä koiran elekieltä, niin onhan se aivan erilainen kuin esim. kahden koiran keskinäisessä uhittelutilanteessa.

Kuten ridgeback tuossa hyvin muotoili, niin oikeaoppinen katsekontakti ei edes ole mitään silmiin tuijottelemista, vaan suunta suurin piirtein siellä ihmisen kasvojen hujakoilla ja nimenomaan siitä syystä, että koiran fokus olisi 100% ihmisessä. Eikä motivoitunutta koiraa edes tarvitse pyytää tähän kontaktiin vaan se tarjoaa sen ihan itse.

pampulainen kirjoitti:

Tuohon viimeisimpään kappaleeseen kommentoin, jos luikkivat etäämmälle mutta on hyvä kontakti ihmiseen ilman häiriöitä, pidän tätä luottamuspulana ihmistä kohtaan. Koira joka luottaa ihmiseen, pitää automaattisesti yhteyttä häneen eikä uhkankaan tullen ota ihmisestään etäisyyttä. Kun suhde on hyvä, koirallle ei ole tarvittu opettaa ikinä mitään ja silti se katsoo mitä omistaja tuumaa tilanteessa.

En usko sekuntiakaan siihen, etteikö tervepäinen koira reagoisi itsenäisesti, kun vaikka luonnetestin kelkka rymistelee kohti. Semmoinen koira, joka tuollaisessa tilanteessa vaan tuijottaa passiivisesti omistajaa, ei ole kovin toimintakykyinen. Terveen koiran huomio suuntautuu oikea-aikaisesti uhkaan ja se pystyy reagoimaan ilman omistajan tukeakin. En myös usko, että omat koirasi, mikäli terveitä ovat, seistä töröttävät paikallaan tilanteessa, jonka koira määrittää oikeaksi uhkatilanteeksi.

pampulainen kirjoitti:

Jos itse koulutan koiralle temppuja, pidän sen irrallaan kommunikoinnista. En paikkaa koiran "tottelemattomuutta" kouluttamalla sille jotain enemmän käyttämällä palkintoja vaan kerron sille vaan mielipiteeni.

Jäi nyt vähän epäselväksi, että miten se mielipide kerrotaan muuta kuin antamalla palkka tai ottamalla palkka pois, a.k.a. operantti ehdollistaminen. En myös ymmärrä, että mitä tarkoitat "palkkaamalla koiran tottelemattomuutta opettamalla sille jotain". Ei koira, jota koulutetaan, ole lähtökohtaisesti tottelematon. Eikä koira osaa yhdistää, että nyt kun olin tuhma niin toi urpo lähti opettamaan mulle perusasentoa, jee.

Johonkin Victoria Stillwellin naminantoihin on vaikea kommentoida, koska en ole nähnyt kyseistä ohjelmaa. Mutta kyllähän tuohon edellä kuvaamaan "luopuneeseen" tilaankin päästääkseen pitää ensin koiralle opettaa, että autosta saa tulla luvalla ulos. Vaikea ymmärtää, että mitä pahaa siinä on, että koira osaa odottaa lupaa vs. koira, jonka henkinen selkäranka on katkennut ja se ei mitään osaa oma-aloitteisesti tehdä.

pampulainen kirjoitti:

RIDGEBACK, ajattele kuinka paljon ihmiset kuitenkin tekevät katsekontaktia siten että tuijottavat takaisin koiraan, eikä sen niin kuulu ollakkaan.

Pahinta mitä itse koiramaailmassa tiedän,on Wictoria Stillwellin ja muutaman muunkin suosima tapa pitää ihmisen silmien välissä nakkia joka annetaan koiralle kun se katsoo. Silloin ei todellakaan voida puhua mistään hallinnasta vaikka koira osaisikin silmiin tuijotuksen taidon tuon seurauksena. Jos hallinnassa olevan koiran kanssa voi vaikka noin tehdänkin, eikä se välttämättä vaikuta että hallinta katoaisi. Hallinta on minulle sitä että koira luopuu tavoitteestaan kiellosta. Hyvää suhdetta hallinnasta tekee se että koira on rennosti omistajan kanssa ja kuuntelee sitä mielellään, sekä kunnioittaa ilman pelkoa. Kaiken tämän voi lukea koiran eleistä ja ilmeistä eri tilanteissa.

En tiedä mistään nakin pitämisestä silmien välissä enkä ole koskaan nähnyt kenenkään niin tekevän. Sen sijaan olen kyllä nähnyt että nakkia pidetään kasvojen korkeudella tai leuan kohtaa.
Ja mistä tämä ajatus kumpuaa, että joku kuvittelee _pelkän_ katsekontaktin opettamisella saavansa koiran hallintaan? Ja mistä päättelet, että katsekontaktia opetettaessa kuvitellaan että muuta ei sitten tarvi vaan että hallinta rakennetaan kontaktin otolla? En ole tällaiseen uskomukseen koskaan ennen törmännytkään.

Otetaan esimerkki autosta tulo. Koiran käsketään istu ja omistaja odottaa katsekontaktia ja antaa koiralle luvan tulla ulos autosta. Tällä tavalla ei saada koiraa joka on rennosti ja odottaa lupaa tulla ulos autosta, koska koiran aktiivisuudesta suorittaa, seuraa se ulostulo. Periaatteessa koira komentaa ihmistä antamaan lupa tulla. jos aikatauluun tulee viivetai häiriö, homma ei enää toimikaan tai kun koira saa luvan tulla, se ei kuuntele omistajaa vaan tekee omat ratkaisunsa. Silloin jälleen taaskaan, katsekontaktista ei ole ollut mitään hyötyä, lähinnä aikaa vievää ja rasittavaa.

Siis oletko nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että jos koira muuten tottelee, niin katsekontaktin ottamalla pakka leviää ja koira tekee sen jälkeen mitä tykkää?
Ja miksi koira ei olisi rento, jos se ottaa kontaktin ennen autosta poistumista? Jos koira ei ole rento, ja sen halutaan sellainen olevan, niin sitten sitä ei vapauteta sieltä. En taaskaan ymmärrä, miksi katsekontakti vesittäisi kaiken muun ja hallintakin katoaa sen samantien kun koira ottaa kontaktin.
Ja homma ei enää toimi, jos tulee viive tai häiriö? Jos homma ei toimi, niin silloin koira ei ole hallinnassa, otti se katsekontaktia tai ei.

Kun taas koira ei odota pääsevänsä ulos autosta(luopunut) ja saaluvan kun se vähiten odottaa, koira ulostautuu rauhallisesti, vire on alhaalla, ja paljastuu myös todellinen hallinta. Noh, tästä seuraakin sitten seuraava vääntö, mutta ei mielellään tänään.:) Väsyttää.

Minulle todellista hallintaa on se, että koira tottelee korkeassa vireessä. Koiran autosta ulostulo kertoo todellisesta hallinnasta yhtä vähän kuin katsekontaktin ottaminen tai ottamatta jättäminen.

Se todella kertoisikin hyvästä hallinnasta jos koira olisi korkeassavireessä autossa joku tulisi rähjäämään ihan auton lähelle.:D

Semmoinen ihminen joka yrittää opettaa koiraa totttelemaan katsekontaktin kautta, eikä koira silti tottele, kertoo minulle sen ihmisen tieto-taidosta, koiran lukemistaidosta ja ns. "koiramiestaidoista"

Yleisin tapa aloittaa koirakouluissa(positiivisen vahvistamisen keinoin) on katsekontaktin ja istumisen kouluttaminen. Mielestäni ne ovat täysin turhia.:D

pampulainen kirjoitti:

Se todella kertoisikin hyvästä hallinnasta jos koira olisi korkeassavireessä autossa joku tulisi rähjäämään ihan auton lähelle.:D

Täh? En ole edes varma, että mitä tuolla tarkoitat, joten luen rivien välistä. Meinaatko ihan tosissasi, että katsekontaktin harjoittaminen nyt mitenkään olennaisesti sitä viretilaa edes nostaisi?

Virettä nostetaan erilaisilla keinoilla ja katsekontakti ei kyllä näitä käytännössä ole.

Tunnut sekoittavan hallitsemattoman korkean vireen ja hallitun korkean vireen. Tekstistäsi saa käsityksen, että kuvittelet ihan vakavissasi katsekontaktin johtavan ylivireiseen koiraan ja nousevan vireen automaattisesti johtavan hallintaongelmiin, vaikka näin ei käytännössä ole. Kumpikin olettama on väärä.

Käypä huviksesi vilkaisemassa vaikka korkean tason IPO:a tai agilityä, niin näet, miltä näyttää koira, joka on ohjaajan hallinnassa äärimmäisen korkeassa viretilassa. Tuo on sitä aitoa hallintaa, ei se, että koira apaattisesti seisoo häntä alhaalla osaamatta toimia missään yhtään mitenkään ilman, että saa ohjeita.

Kun koiran viretila on oikea, se pystyy toimimaan keskittyneesti ja työskentelemään ponnekkaasti ohjaajan asettaman päämäärän mukaisesti.

Minusta on aivan turha yleistää korkeaa viretilaa jotenkin haitalliseksi, koska oikein kanavoituna se ei sitä ole. Olisi hyvä, että selvittäisit vähän perusteita näistä asioista, joita täällä väität tosiksi. Kyllähän koiran viretilojen hallinta ja sen rakentaminen, että koira on hallinnassa eri viretiloissa (ja joo, normaalilla koiralla ne muuttuvat, ellei koira ole aivan apaattiseksi alistettu zombie) on ihan niitä perus koiranhallinnallisia taitoja.

pampulainen kirjoitti:

Semmoinen ihminen joka yrittää opettaa koiraa totttelemaan katsekontaktin kautta, eikä koira silti tottele, kertoo minulle sen ihmisen tieto-taidosta, koiran lukemistaidosta ja ns. "koiramiestaidoista"

Yleisin tapa aloittaa koirakouluissa(positiivisen vahvistamisen keinoin) on katsekontaktin ja istumisen kouluttaminen. Mielestäni ne ovat täysin turhia.:D

Jostakin kouluttaminen on aloitettava. Tuossa jo ylhäällä on sinulle kerrottu, ettei katsekontakti ole tottelevaisuuden tae, eikä sillä sitä haeta, joten on hiukan turhaa vängätä tästä asiasta kun se on jo sinulle selitetty.

Ei koiraa opeteta tottelemaan katsekontaktin kautta, vaan se on vain tukitoiminto, josta on hyötyä muista asioita opetettaessa (tietysti koetasolle tähdättäessä se myös on välttämättömyys). Mun on nyt hyvin vaikea saada tästä irti, että missä mielessä tämä tyypillinen alkeisopetus on koiralle vahingollista.

Tämän keskustelun perusteella alkaa olla jo aika vaikea löytää päätä ja häntää siitä, että eikö koiralle saisi opettaa katsekontaktia siksi, koska a) se alkaa mystisesti dominoimaan kaikkea vastaantulevaa kuten peilikuvaansa vai b) se muuttuu hallitsemattomaksi ylivireiseksi kaahariksi jonka käytökseen ei voi luottaa.

SLiippi, laita mulle linkki siihen tarkoittamaasi agilitysuoritukseen etten vain katso väärää videoata:D