Koirat.com

Alistaminen on vähän eriasia kuin selkäänanto.? Ainakin minun mielestä. Alistamisessa ei ole kyse väkivallasta. Käytännössähän koira pyöräytetään pannasta vain selälleen ja pidetään kiinni kunnes rauhoittuu. Ja tähän liittyy nimenomaan, että samalla katsotaan koiraa suoraan silmiin.

Kahden dominoivan koiran välien selvittely oli esimerkki, miten tällaisessa tilanteessa, jos sattuisi tapahtumaan, ne johtajuuden keskenään selvittävät. Kyllä ne ihan fyysisesti sen selvittävät.

Oma koirani ei rähise remmissä, eikä ala muutenkaan rähisemään muille koirille. Huomaan koirastani, milloin toinen koira on sellainen ettei niitä yhteen voi päästää. Se vastaa kyllä terävästi toisen rähinään, sillä on koirapuistoilut jääneetkin nykyään vähemmälle. Ja vaihdan mielummin reittiä, kuin kohtaan sellaisen koiran ja omistajan, mistä ei tiedä kumpi vie.

Ja meillä kouluttaminen tapahtuu ihan perinteisellä myönteisellä vahvistamisella.

Mulla on 2 vuotias groenendael narttu. Kiva koira, ei rähise remmissä, eikä kyllä muulloinkaan. Luin juuri tuota Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjaa, ja aloin vähän miettimään nuita johtajuus ongelmia... Miten voi tietää, että onko johtajuusongelmia? Siis onko koira epävarma, että olenko sen johtaja? Kovasti tarjoaa tassua ja päätä rapsuteltavaksi ja urisee (ei murise), jos en rapsuta. Silloin en kiinnitä miään huomiota siihen.., mutta komenteleeko se silloin minua rapsuttamaan vai onko vain turhan hellyydenkipeä? Aloin myös miettimään sitä, että koirani kerran kyllä ärähteli komeasti, kun yritin saada luun siltä pois (kunnon, oikea luu..harvinainen herkku..) Enhän minä sitä käskemällä saanut vain piti houkutella makkaralla muualle, käskeä paikalleen ja sitten ottaa luu pois. Ja lenkeillä myös tätä ongelmaa, siis sehän voi löytää esim. leivän palasen tai joskus jopa nenälinan (paitsi jos se syö nenäliinaa, niin eikös se silloin vain halua huomiota, toisinkuin jos se ottaa sämpylän, niin silloin se ottaa sen vaan siksi, koska se on niin hyvää), niin ei päästä irti millään. Ja jos tarjoan vaihtokauppaa, niin se vain nielasee nopeeta, että sais äkkii makupalan! Vaikka jos esim otan lelun ja leikin sen kanssa, ja sitten sanon irti, niin heti päästää, ja palkkioksi yleensä saa kehuja ja uuden leikin. Ja jos koulutan sitä, ja käseken sen pitää kiinni ja sitten sanon irti niin kyllä päästää ja saa namipalan.. eli missä on ongelma? Ei kai johtajuudessa? Ei koira kyllä muuten vaikuta johtajalta.. Mutta mikään "ongelmakoira" tuo belgi ei ole. Niin ja sitten vielä sen verran (vaikka tämä kyllä kuuluisi varmaan toiselle palstalle), niin vapaana ollessaan koira tulee luokse, koska tietää saavansa nameja, mutta jos näkee toisen koiran tai ihmisen, niin ei se silloin välttämättä tule.. Mitä teen? Haluaisin kuitenkin pitää koiraani muutenkin vapaana kuin koirapuistossa, jonne pääsen vain about kerran viikossa, koska se on aika kaukana. Onneksi koirapuiston vieressä kuitenkin asuu isäni, sillä aina en voi mennä koirapuistoon heti, vaan saatan joutua odottelemaan, jos joku vihaisen oloinen koira on siellä, että se lähtis. Belgini kimppuun hyökkäs muutama viikko sitten siellä rotikka, ihan yllättäen, suoraan, ku se tuli sisään, mut onneks ei käyny kovin pahasti.. Selvittiin säikähdyksellä.. Mut onko meillä jonkinmoisia johtajuus ongelmia teidän mielestä? Aika pehmeälontonen narttu on. (Pitäkää vaan mua tyhmänä ja aloitteliana, sitä varmaan oonkin ;D )

Niin ja sitten vielä.. Vaikka tämä johtajuusongelma ei luultavasti kuulu meidän pikkuongelmiin, niin haluaisin silti tietää, että miten sitä johtajuutta pidetään yllä, jos koira alkaa testaamaan sitä.. Vaikka nyt esimerkiksi joku nuori uros? Pitää olla johdonmukainen, mutta mitä jos koira esim ei anna lelujaan pyynnöstä, joka sille olis opetettu, tai ei väistä ihmistä ym.? Tai miten koiran yksinkertaisesti saa älyämään, että kuka on johtaja, jos se luulee jo, että se on itse se pomo? Ihan oman mielenkiintoisuuden takia kyselen.. Niin ja miten koiran luottamusta voi parantaa? :)

^ No jos mun koira ei luovuttaisi lelua mulle pyynnöstä, niin mä menisin, ja ottaisin sen lelun siltä. Samoin jos koira ei väistä, niin sitten kävelen sitä päin. Näin kärjistettynä. Johdonmukaisuus ainakin mulle tarkoittaa juuri sitä, että asiat tehdään niin kuin minä sanon, ja minä vien aina tahtoni läpi. Ei mitään itkupotkuraivareita, vaan tyynesti ja rauhallisesti esim. menen ottamaan sen lelun. Tai jos koira vastustelee hoitotoimenpiteitä, niin en tee asiasta mitään draamaa, vaan rauhassa ja päättäväisesti teen loppuun sen mitä aioinkin, ja lopetan vasta sitten, kun koira on rauhallinen. Joskus menee tietysti hermo itse kullakin, mut pyrin olemaan aina rauhallinen ja päättäväinen. Sellainen toimii paljon paremmin, kuin huutaminen ja raivarit. Ja tosiaan, ei saa ikinä antaa periksi, koska jos antaa kerran periksi, niin seuraavalla kerralla koiralla on pontta vastustella paljon enemmän.

tyhmä_tyyppi kirjoitti:

Miten voi tietää, että onko johtajuusongelmia?

Jos yhteistyösi koiran kanssa toimii ja molemmilla on mukavaa, niin älä turhaan vaivaa päätäsi johtajuusongelmilla vaan keskity mieluumin nauttimaan yhdessäolosta ja harrastamisesta koirasi kanssa. Ei siis kannatta väkisin keksiä ongelmia sieltä missä niitä ei edes ole.

Kaikille muillekin "johtajuusongelmien" kanssa painiville suosittelisin, että opettelette kouluttamaan koiraa, toimimaan sen kanssa johdonmukaisesti ja toimimaan siten, että koiralle on aina hyödyllisintä tehdä asiat sinun haluamallasi tavalla. Turha tehdä asioista liian monimutkaisia. Jos koira ei käyttäydy haluamallasi tavalla, se ei tee sitä v*ttuillaakseen sinulle, vaan koska se hyötyy siitä jotakin ja että se on oppinut että käyttäytymällä "huonosti" sillä menee hyvin.

Turhaa tehdä ongelmia jos niitä ei ole.
Kannattaa kyllä varmaan niitä lelujen ja luiden ottamisia harjoitella. Ottaa pois vaihturilla eli namilla tms ja antaa takaisin. Ei tule sellaista oloa koiralle, että siltä voi mielivaltaisesti joku yht äkkiä viedä rakkaan asian.( Ja nämähän harjoitukset on sitä varten, että hätätilanteessa saat siltä pois jotain mitä se on syömässä.) Silloinhan se alkaa vahtimaan kaikkea mitä sillä on. Eli taas se on omistaja joka tekee ongelman jota ei olisi jos toimisi toisin.
Nämä jutut että "otan koiralta lelun pois jos kerran haluan ja kävelen vaikka päin jos haluan" on juuri niitä mitä ei missään vaiheessa tarvitse. Se on asenne, jolla voi koirasta riipppuen tulla vaikeuksia. Ja niihin vaikeuksiin sitten laitetaan syyksi pomotteleva koira, vaikka se on pomotteleva omistaja.

Vuorisumu kirjoitti:

[quote=tyhmä_tyyppi] Miten voi tietää, että onko johtajuusongelmia?

Jos yhteistyösi koiran kanssa toimii ja molemmilla on mukavaa, niin älä turhaan vaivaa päätäsi johtajuusongelmilla vaan keskity mieluumin nauttimaan yhdessäolosta ja harrastamisesta koirasi kanssa. Ei siis kannatta väkisin keksiä ongelmia sieltä missä niitä ei edes ole.

Kaikille muillekin "johtajuusongelmien" kanssa painiville suosittelisin, että opettelette kouluttamaan koiraa, toimimaan sen kanssa johdonmukaisesti ja toimimaan siten, että koiralle on aina hyödyllisintä tehdä asiat sinun haluamallasi tavalla. Turha tehdä asioista liian monimutkaisia. Jos koira ei käyttäydy haluamallasi tavalla, se ei tee sitä v*ttuillaakseen sinulle, vaan koska se hyötyy siitä jotakin ja että se on oppinut että käyttäytymällä "huonosti" sillä menee hyvin.[/quote]

Samoilla linjoilla.

Jos elämä sujuu ilman mitään erikoisjärjestelyitä, eikä ongelmia ole, ei niitä kannata keksiäkään.

Jos ongelmia on, kannattaa lähtökohtaisesti muuttaa ympäristöä niin, että koiran käytös muuttuu positiivisempaan suuntaan ja sitten aloittaa palkitsemalla onnistumisista. Konfliktitilanteet on usein estettävissä helpostikin, kun vain omistaja osaa lukea koiraansa ja tietää mikä sitä motivoi.

Kiitoksia vastailuista.. :D En nyt erityisemmin ajatellutkaan koirani olevan pomo, hyvinhän meillä menee :) . Mutta lisäisin silti vielä tuohon, että "jos koirani ei anna lelua, niin menen ja otan sen siltä", niin mitä, jos koira purasee, jos yrität edes? Tai en nyt puhu ihan lelusta, vaan jostain paremmasta, kuten aidosta luusta? Mutta kai sill epitää vain tehdä niin paljon toistoja erinlaisilla esineillä ja luilla, että se tajuaa varmasti :)

tyhmä_tyyppi kirjoitti:

Kiitoksia vastailuista.. :D En nyt erityisemmin ajatellutkaan koirani olevan pomo, hyvinhän meillä menee :) . Mutta lisäisin silti vielä tuohon, että "jos koirani ei anna lelua, niin menen ja otan sen siltä", niin mitä, jos koira purasee, jos yrität edes? Tai en nyt puhu ihan lelusta, vaan jostain paremmasta, kuten aidosta luusta? Mutta kai sill epitää vain tehdä niin paljon toistoja erinlaisilla esineillä ja luilla, että se tajuaa varmasti :)

Uskoisin, että koira joka luottaa omistajaansa ja jolle on opetettu luopuminen (esim.vaihtokaupalla) lelusta ja ruuasta, antaa melko varmasti omistajan ottaa lelun/ruuan siltä jos tarve vaatii... Sillon ei tarvii väkisin siitä taistella, joka voi olla koiralle uhkaavaa, jolloin se saattaa puolustautuakin... Tiedän yhden koiran jolta oli pentuna viety luottamus viemällä siltä väkisin luita ja ruokaa ja nyt sen saanu opettamalla opettaa luottamaan ihmiseen edes lähellään kun se syö.

Mulle johdonmukaisuus merkitsee sitä, että koiran kanssa toimitaan selkeästi ja pidetään kiinni tietyistä säännöistä. Koiran on paljon rennompi ja mukavampi olla kun se tietää, miten sen kuuluu toimia. Esim. jos pyytää koiran istumaan ja se sen osaa, niin sen täytyy myös istua ennen vapautusta eikä niin että "ai jaa, etsää ny halunnukaan, okei ota nami." Mullakin on vasta ensimmäinen oma koira kouluttettavana ja olen käyny paljon eri yhdistysten koulutuksissa. Niissä näkee paljon kyseistä ilmiötä, että koiraa palkataan milloin mistäkin ja ihmetellään miksei se opi. Myös se, että jos koiraa täytyy jostain asiasta korjata tai antaa sille palautetta väärästä toiminnasta niin sen on tapahduttava heti ja olla sopiva tilanteeseen nähden. Tästäkin näkee niin monenlaista hyvää ja huonoa esimerkkiä. Esim. selättämistä en ymmärrä, mutta enpä olekaan (onneks) koskaan joutunu taistelemaan kovin kovapäisen koiran kanssa...

Koiranpennulle (tai koiralle, jolle ei pentuna ole opetettu luopumista) tehdään harjoitteita, joissa ydinluuta/muuta superherkkua syövä koira saa ohimenevältä ihmiseltä aina esim. palan maksamakkaraa.

Siitä jatketaan niin, että se ihminen koskee luuhun - koira saa palan maksamakkaraa/muuta herkkua.

Sitten ihminen ottaa luun - koira saa maksamakkaran -> koiralle palautetaan luu.

Kun koiralta ei koskaan lopullisesti ns. viedä luuta, ei se sitä ala muristen puolustamaankaan.
Tällöin jos esim. pikkulapsi sattuu myöhemmin kaatumaan luuta syövän koiran päälle, on paljon suuremmat mahdollisuudet, että koira vain jää odottamaan maksamakkaraa -> eikä komenna lasta pois.

(Tämä pikkulapsi vertaus siis sen takia, että vaikka itse saisitkin koiraltasi luun otettua auktoriteetillä, ei vierailla/lapsilla ole välttämättä samaa auktoriteettia, jolloin koira joka luulee, että siltä tullaan hakemaan luuta saattaa sitten varoittaa vieraita/lapsia asiasta. Kun taas koira joka yhdistää ihmisen luun lähellä maksamakkaraan, saattaa tällaisessa tilanteessa vain olla hämillään, kun maksamakkaraa ei herukaan.)

Myöskään maksamakkaralla opetettu "irti" -käsky, ei tuota ongelmia totella (eihän se maksamakkara mahdu suuhun, jos siellä jotain jo on), kun taas konfliktin kautta opetettu saattaa aiheuttaa vastarintaa koiran puolelta.

Kiitoksia paljon kaikille vastanneille!
Mukava, että aihe on herättänyt keskustelua ja paljon erilaisia mielipiteitä on tuotu julki.

Itselläni suurimpana ongelmana on varmasti selvien käyttäytymistyylien puuttuminen. Ennen koiran hankintaa luin valehtelematta noin 50+ koirateosta; naksutinkoulutusta, koiran käyttäytymistä, pennun kouluttamista... Luonnollisestikin eri teoksissa oli eri ohjeita, enkä ole vielä oikein pystynyt sisäistämään itselleni sopivinta käyttäytymismallia. Eli meillä puuttuu tuo johdonmukaisuus, esim. hihnassa vetämiseen suhtaudun toisilla kerroilla erilailla kuin toisilla.

Yritän nyt jäsentää päässäni itselleni ja koiralleni parhaiten sopivia koulutusmetodeja. Olen itse vähän "hermoheikko" ja silloin tällöin ylikierroksilla käyvä tyyppi, mikä ei varmasti auta yhtään kun koira on samanlainen tapaus. Kouluttamisessa koen kaikista vaikeimmaksi juuri reaktionopeuden, kun koiraa pitää joko kehua tai oikaista juuri sillä samalla sekunnilla. Ja joskus omaan aika pitkät piuhat ja juuri tämän tiedon runsauden vuoksi joudun päässäni raksuttamaan, että "mikäs nyt niistä 35 tekniikasta olisi paras tähän tilanteeseen" ja sitten koko tilanne onkin jo ohi.

Koiran signaalit ovat myös tuttuja, mutta jotenkin noissa "tosi tilanteissa" menee helposti täysin lukkoon, eikä pysty ajattelemaan, että mitäs se rekku nyt yrittää kertoa.

Mutta tuohon remmirähjäämiseen vielä palatakseni. Mikä olisi paras toimintatapa?
Jossain neuvotaan kulkemaan toisen koirakon ohi täysin hiljaa, antaa koiran vaan räyhätä. Mutta silloinhan se saattaa luulla, että käytös on hyväksyttävää, kun siihen ei puututa? Toiset taas neuvovat että pitäisi vaihtaa suuntaa, välttää kokonaan noita tilanteita. Mutta eihän koira tuolloin koskaan opi, kuinka sen toivotaan käyttäytyvän, jos ongelmatilanteita vain vältellään?

Olen nyt menetellyt siten, että kun toinen koirakko tulee vastaan, yritän ennakoida oman koirani käyttäytymistä. Kun elekieli alkaa valpastua, nyppään hihnasta ja kiellän. Mutta yleensä juuri tämän jälkeen koko pankki räjähtää ja täysi rähinä on päällä. Siinä sitten nypin ja kiellän, mutta eihän tuo kuule mitään. Ja sillä samalla sekunnilla kun ollaan päästy ohi, niin koira rauhoittuu. Voiko tuolloin kehua, vai ymmärtääkö koira, että kehut tulevat räyhäämisestä?

^Varmasti lähes jokainen ensimmäisen koiranomistaja on käynyt läpi noita samoja ajatuksia ja ollut hämillään neuvojen paljoudesta. Mielestäni olet kuitenkin oivaltanut sen tärkeimmän eli että sinulla itselläsi on oltava oma, johdonmukainen tapa toimia koirasi kanssa ja kouluttaa sitä. Se ei tarkoita, etteikö muiden neuvoja kannattaisi kuunnella tai koirakirjoja lukea, vaan että sinulla on oma johdonmukainen linja, jota sitten pikkuhiljaa muokkaat sen mukaan mikä sinusta itsestäsi tuntuu järkevimmältä.

Niin hihnakäyttäytymiseen kuin kaikkeen muuhunkin pätee se periaate, että oikein käyttäytymisestä on tehtävä tavalla tai toisella koiralle hyödyllistä tai ainakin hyödyllisempää kuin mitä ei-toivottu käyttäytyminen sen mielestä on. Tapoja tehdä jostakin asiasta hyödyllistä ja toisesta hyödytöntä on monia ja koira kyllä kertoo oman käytöksensä muutoksella milloin olet osunut oikeaan.
Muista myös että vaikka koirat oppivatkin asioiden syy- ja seuraussuhteita tietyn aikavälin sisällä, niin ennekaikkea ne elevät hetkessä, ja kuten sanoitkin, mitä oikea-aikaisemmin annat koiralle haluamaasi palautetta sitä paremmin se pystyy oppimaan mitä siltä haluat. Koiran palkitseminen kun se on hiljaa lisää hiljaa olemisen todennäköisyyttä mutta eniten se lisää todennäköisyyttää juuri siihen tilanteeseen liittyen kun koira palkkion saa eli sinun tapauksessasi jos palkitse koiraa kun se on hiljaa teidän ohitettuanne koiran se on entistä todennäköisemmin hiljaa aina kun olette ohittaneet koiran, mutta se ei välttämättä suuresti vaikuta siihen hetkeen kun olette parhaillaa ohittamassa koiraa.