Koirat.com

Eli isona ongelmana on edelleen se että koirani joka on jo 3v ei osaa olla haukkumatta, eli kerran kun haukkuu niin siitä ei tule loppua.
Ulkona käydessä haukkuu todella isosti vastaantulevat ihmiset,koirat ja kaikki mahdolliset äänet.
Edes yöllä (kun ei muita paljo näy) ei olla saatu tehtyä pissa reissua ilman turhaa räkytys kohtausta. Ja kun tämä kohtaus tulee niin koiraan ei saa minkäänlaista kontaktia.

Sama sisällä. Asumme rivitalossa ja naapurista ei tarvitse kuulua kuin ihan pienen pieni ääni niin on taas haukku bileet pystyssä.
Ovikello jos soi tai joku koputtaa oveen niin haukkuminen alkaa hyvinkin raivoisasti. Ja jatkuu vaikka kylään tulisi todella hyvä tuttu.. Nuuhkii ja tervehtii juoksemalla ympäri kämppää ja sitten haukuminen loppuu.

Autosta haukutaan muut koirat joita nyt matkan aikana sattuu ikkunasta näkemään.
Ja koirapuistoon jos vie niin haukkuu vain aidan vieressä minkä ehtii.

Hihnassa kulkee hyvin niin kauan kun näkee toisen ihmisen tai koiran tai muuta vastaavaa niin alkaa hirveä repiminen.

Lisä ongelmana tulee sitten luoksetulo. kun päästää irti missä tahansa (myös koirapuistossa) niin ei anna kiinni, eikä tule luokse vaikka mitä herkkuja ja nameja oisi ja kehut saa.
Kerran karkasi autosta keskellä keskustaa ja siitä se vasta painajainen tuli kun lähti niskavillat pystyssä juoksemaan ja haukku oihan kaikille ihmisille mitä näki ja ei antanut kiinni eikä edes ollut huomaavinaan minua tai miestäni. sulkee korvat täysin. Tosin ei pure ketään tai muuten ole vihainen.

Yhdelle toko kurssille kokeilimme mutta ei siitä mitään tule kun koira huutaa niin että kukaan ei kuule mitään ja muut koirat häiriintyy.

Alkaa usko lopua.. kellään hyviä vinkkejä kyseisiin ongelmiin? kauko ohjattavaa sitruuna pantaa on käytetty huonoin tuloksin.. ei noteeraa pantaa ja sen ääntä tai suihkausta ollenkaan..

Hyviä vinkkejä kellään?

Minkä rotuisesta koirasta on kysymys?

Sekarotuinen.. Espanjasta otettu reilu kaks vuotta sitten pentuna. Kuvasta tuo ruskea.

Onko koiran historiasta ja vanhemmista mitään tietoa? Jos et tänne halua vastata, voit laittaa yksityisviestin.
Koiran koko? Mahdolliset rodut? Ilmeisesti otettu espanjan koiratarhalta, niiltä jostakin, kuinka kauan ollut siellä? Mistä koira on löydetty ja minkä ikäisenä?

Tuli nimittäin mieleen, että koiralla on järjetön vartiointivietti ja se on lähtenyt ihan totaalisesti lapasesta.
Jos tuo poikii vartiointivietistä, koiralla täytyy olla kokemuksia miltä uhka näyttää ja kuulostaa, ja se reagoi muistamansa mukaan.. Meidän kakara ei voi sietää humalaisia. Sillä on muistikuva tilanteesta ja se sen mukaan toimii, sillä panoksella joka on tarpeen eli ensimmäinen reaktio on tehokas ja raivoisa puolustus.
Helpottaisi kovasti, jos tietäisi vähän koirasta. "Perusmetodit" pätee toki tähänkin koiraan, mutta jos taustalta löytyy, että koiran on täytynyt suojella itseään oikeasti ja mahdollisesti taistella ruoasta ja tilasta, asiaan pitää suhtautua vähän toisella tavalla.
Valitettavan usein mm. viron, espanjan ja venäjän koiratarhoilla koirat joutuvat taistelemaan selviytyäkseen. Onko koirassa arpia tai muuta vastaavaa, joka viittaisi onnettomuuteen tai taisteluun?
Minkä ikäinen koira oli teille tullessaan? Pikku pentu, mutta viikoissa?

Koira on siis kyllä espanjalaisesta koiratarhasta. Joten mitään tausta tietoa ei ole.
Ja iäksi oli arvioitu vajaa vuosi ja se olikin osunut aika kohdilleen kun saman iän arvioi suomessa eläinlääkärit.
Rotuja ei muutenkaan ole osattu sanoa kuin että muistuttaa todella paljon unkarinvizlaa. Ainut että hitusen matalampi ja lihaksikkaampi. Eli kuin kunkarinvizla höystettynä pitbullilla..

Kun koiran espanjassa otin ja sielä jonkun aikaa asuttiin niin ei alkuun ollu mitään vastaavaa ongelmaa. Ongelmat siis kyllä tulivat lyhyessä ajassa.
Ja itsekkin ihmettelin kun moisia ongelmia alkoi löytyä kun koirassa ei siis silloin ihan pentunakaan ollut mitään arpia tappeluista tai ihmisen aiheuttamasta väkivallasta.
Kun kokeilin heti ensimmäisinä päivinä että heilautan kättä pään yläpuolella niin ei siis edes luullut että oisin lyönyt.
Tosin meidän matka alkoi hirveillä eläinlääkäri reissuilla kun koira oli jo kuoleman kielissä jonkun viruksen takia (kuivui/ripuloi ja oksensi) ja koira sitten siis kiintyi jo päivässä parissa totaalisesti. On minulle ja miehelleni oikein lojaali tietyllä tavalla.
Ja koirapuistossa siis tulee kaikkien koirien kanssa toimeen, toki leikkimis tapa on turhan raju kun ärisee ja murisee leikkiessä. Mutta ei siis pure toista tai mitään ja häntä viuhuu korkealla! :)
Ongelmia toki tulee jos/kun toinen koira ymmärtää leikin väärin ja nousee tappelun poikasta. Koskaan ei kylläkään ole mitään isoa ja vakavaa tullut että tilanteet on meidän koiran aloitteesta mennyt ohi ja leikki voinut jopa jatkua.

Haukkuminen sisällä ja vieraiden kohtaaminen.
Koira reagoi asioihin mm. haukkumalla ja kertoo tällä tavoin myös omasta tunnetilastaan. Koira voi haukkua ilmoittaakseen vieraista omalle laumalleen, haukkua uhkatakseen tunkeilijoita, haukkua innostustaan tai vaikkapa haukkua pelkoaan.
Koska koirasi haukkuu noin paljon, menee vanha viikko selvitellä syitä täällä keskustelupalstalla, joten yritetään soveltaa opittua kaikkeen haukkumiseen.

Kun koira on aikeissa aloittaa haukkumisen, keskeytät sen toiminnan keinolla millä hyvänsä. Kun koira luopuu aikeistaan haukkua samalla kun kääntää kiinnostuksensa sinuun, sanot "hiljaa" ja palkitset. Jos koira ennättää jo riehaantua, on tilanteeseen enää melko turha koulutuksen kannalta puuttua. Tärkeintä on ennakoida milloin koira aikoo haukkua ja komentaa sitä silloin, ei silloin kun se jo haukkuu.
Koiran huomattua sinut ja omituiset keinosi keskeyttää koiran alkava toiminta (haukkuminen), koira on hetken vaiti. Tällöin sanot "hiljaa". Kun heti palkkaat, koira alkaa tajyta, että hiljaa-sanalla on "tärkeä merkitys". Jossain vaiheessa koira tajuaa, useiden toistojen jälkeen, että "hiljaa" tarkoittaa haukkumisaikeiden jättämistä. Kun koira on oppinut käskyn "hiljaa" perusteellisesti, sitä voi alkaa käyttää muuallakin. Kannattaa myös opettaa "hiljaa", kun koira esimerkiksi vikisee. Mitä useammin saat toistoja, sitä nopeammin koira oppii. Hiljaa-sanan hokemisesta sen sijaan ei ole mitään hyötyä vaan "hiljaa" täytyy ajoittaa siihen, kun koira hiljenee.

Vieraiden kohtaamiseen kannattaa opettaa ihan omat rituaalinsa. Hanki koiralle "oma paikka". Minä julistan näyttelyhäkkien puolesta.
Koira täytyy opettaa menemään häkkiin ja häkistä täytyy tehdä koiralle "pyhä". Laita häkkiin paljon esimerkiksi lenkkimakkaran palasia tai maksamakkaraa, jotka koira haistaa jo kauempaa. Kun koira menee häkkiin namujen perässä, se palkkaa itse itsensä. Anna "se tietty herkku", kuten maksamakkara, vain ja ainoastaan häkissä, sitä ei saa missään muualla kuin häkissä. Anna myös koiralle häkkiin leluja ja laita häkki muutenkin oikein kodikkaaksi, kuten laita häkin pohjalle pehmeä viltti tai huopa. Palkitse koira AINA häkkiin menosta sillä "tietyllä herkulla" ja kehuilla.
Häkin täytyy olla myös paikka jonne se voi paeta. Jos koira pakenee sinua häkkiinsä, kun olet koiraasi oikein kovasti komentanut, et saa mennä hakemaan sitä häkistä. Et saa käydä häsläämässä koiran häkissä ja sorkkimassa koiraa. Koiran täytyy saada olla häkissä aivan rauhassa ja se on vain koiran paikka, oma pyhättö. Näin häkistä tulee mielekäs.
Kun koira on oppinut jo menemään häkkiin, liitetään siihen käsky "häkkiin". Kun koira on menossa häkkiin vaikkapa maksamakkaran perässä, sano "häkkiin". Joidenkin toistojen jälkeen koira oppii menemään häkkiinsä myös käskystä.
Sitten ovikello... Joku soittaa ovikelloa - ohjaa koira häkkiin. Sen täytyy mennä sinne itse, omaehtoisesti. Vaikka häkkiin menemisessä kestäisi koko päivä, koiran on mentävä häkkiin ovikellon kuultuaan. Kun koira on lopulta mennyt häkkiin, se palkataan ruhtinaalisesti. Useiden toistojen jälkeen koira menee häkkiin ovikellon kuultuaan. Tämä vie todennäköisesti melkoisen paljon aikaa ja kymmeniä toistoja.
Sen jälkeen kun koira on tajunnut, että ovikellon ääni tarkoittaa häkkiin menemistä, siirrytään oven avaamiseen. Koiran täytyy kestää häkissään oven avaamisen ajan. Tästä koira palkataan taas ruhtinaalisesti. Sitten lisätään ovelle ihminen. Sama juttu, koiran täytyy kestää häkissään, vaikka ihminen seisoisi ovella. Jos koira poistuu häkistä, suljetaan ulko-ovi ja aloitetaan homma taas alusta. Sitä toistetaan niin kauan, että koira pysyy häkissään - palkkaus.
Lopulta päästään pisteeseen, jossa vieras voidaan pyytää sisään. Kukaan ei saa huomata koiraa ja sen on pysyttävä häkissään niin kauan, että vieras on saanut vaatteet päältään ja astuttua peremmälle. Hän voi käydä palkkaamassa koiran tyynesti onnistuneesta suorituksesta. Vierailun aikana olisi hyvä, ettei koiraa liioin huomioitaisi, jottei se saa potkua riehumiselleen.

Haukkuminen autossa.
Autossa haukkumiseen kannattaa puuttua vasta, kun "hiljaa" on koiralle tuttu käsky. Osan ikkunoiden peittämisestä voisi olla myös hyötyä. Jos se ei ole mahdollista, koiralle on syytä ostaa autoon kuljetushäkki. Tässä toteutetaan samaa häkkiopetusta kuin sisälläkin. Moni koira rauhoittuu tuttuun ja turvalliseen pesään myös reissussa. Autohäkkiin opettaminen kannattaa opettaa aluksi sisällä, mutta käskynä voi toimia esimerkiksi "autoon". Autohäkistä kuuluu tehdä koiralle paikka, jossa se rauhoittuu eli vinkulelut ja muut eivät ole mielestäni hyviä.

Koirapuistoilu.
Tässä petää myös "hiljaa". Kannattaa opettaa koiralle myös "lopeta" ja "istu".
"Lopeta" on suht helppo opettaa - kun koira esimerkiksi aikoo riuhtaista hihnassa, keskeytät sen toiminnon ihan miten vain - nykäise koira takaisin sivulle, kiilaa se tien pientareessa, karjaise sille, astu sen eteen, ala huutamaan, ihan mitä vain, että koira luopuu aikeistaa alkaa riuhtoa. Kun koira on rauhoittumassa, sano "lopeta" ja palkkaa ylitsevuotavasti, mutta rauhallisesti. "Lopeta" pitäisi olla koiralle ns. negatiivinen ja voimakas käsky, joka tarkoittaa välittömästi toiminnan keskeytymistä ja sen tottelematta jättämisestä seuraa koiralle ongelmia ja harmia. "Lopeta" käskyä kannattaa viljellä missä tilanteessa tahansa, jossa koiran toiminta tahdotaan keskeyttää. Kun koiralle on sanottu "lopeta", sen täytyy myös lopettaa, ettei käsky menetä voimakasta merkitystään. Koiralle yleensä juurtuu hyvin tajuntaan, että "lopeta" tarkoittaa "lamaantumista" ja sen jälkeen ruhtinaalista palkkiota, tottelematta jättäminen tarkoittaa, että koiran toiminnon lopettaminen tehdään vaikka väkisin. Käskyn voimakas kontrasti painuu koiran mieleen muutamien toistojen jälkeen ja "lopeta" alkaa toimia. Hermostuminen ei kuitenkaan kuulu asiaan.

"Istu" opetetaan koiralle hyvinkin yksinkertaisesti. Pidetään makupalaa kädessä koiran pään yläpuolella. Koira tavoittelee herkkua ja kyllästyy, kun ei saa sitä, joten se istahtaa tuumailemaan takamukselleen. Tällöin annetaan makupala välittömästi. Kun koira alkaa tajuta, että istahtamisesta saa palkkion, se alkaa toteuttaa sitä. Sitten liitetään käsky "istu". "Istu" sanotaan silloin, kun koira on istahtamassa, sitten istumisesta palkkio.

Koiran riehakas käyttäytyminen ja muu, kertoo mielestäni lähinnä matchoilusta. Korkealla kiihtyneesti heiluva häntä, murina ja urina leikkiessä, että voimakkaat ja riehakkaat leikit kertoo kokonaisuudessaan itsetietoisesti ja uhittelevasta koirasta. Se ei kuitenkaan ole nyt tärkeää, koska koira ei kuitenkaan varsinaisesta haasta riitaa vaan leikkii mielellään muiden kanssa.

Hihnassa kävely.
Hihnakävely saadaan aisoihin käskyillä "hiljaa", "lopeta" ja "istu". Sitten on syytä opettaa "seuraa".
Seuraaminen on helppo opettaa. Anna koiralle pari makupalaa ja laita lopulta mm. lenkkimakkaran pala poskeen ja sylkäise se koiralle, kun se katsoo sinua anoen. Sitten laita makkaranpala poskeen ja ota yksi askel eteenpäin. Jos koira kulkee yhden askeleen vierelläsi ja katsoo taukoamatta sinua, sylkäise makkaran pala koiralle. Sitten kaksi askelta, sitten kolme jne. Kun koira kävelee vierelläsi sinua kokoajan katsoen, liitä käsky "seuraa". "Seuraa" sanotaan silloin kun suoritus on parhaimmillaan, monesti lähtövaiheessa ja välittömästi "seuraa" jälkeen palkkio.


Luoksetulo.
Hanki pitkä liina, esim. 20-25 metriä.
Unohda nykyinen luoksetulo käsky jota olet käyttänyt. Harvemmin jaksan opettaa muille miten pillikoulutus tapahtuu, mutta nyt se olisi paikallaan.
Opeta koiralle, että pillin ääni tarkoittaa AINA ruokaa. Puhalla pilliin ja koiralle makkaraa (ollaan sisällä). Toista useita kertoja. Sitten mene muutaman askeleen päähän koirasta ja puhalla, anna palkkio. Koiran on AINA tultava luokse kuullessaan pillin äänen. Kun pillin kuultua koira saapuu aina luokse sisällä, mennään ulos.
Kytke koira pitkään liinaan ja mene todella tylsään paikkaan. Puhalla pilliin vain silloin, kun koiralla on mahdollisuus tulla luokse. On turha pilata hyvää koulutusta puhaltelemalla pilliin huvikseen. Jos koira nuuhkii keskettyneesti jotain, voidaan olettaa, ettei se tule luokse. Tämän takia on liina, ettei koira karkaa. Kun koira alkaa hahmottaa myös ulkona, että pillin ääni tarkoittaa luoksetuloa, sitä aletaan vaatia. Puhallat pilliin ja jos koira ei tule, polkaise liinan päälle ja kävele koiran luo ja kurita koiraa, kuten ärähtämällä sille "hyi" ja näyttämällä pelottavalta. Sitten ota pari askelta taaksepäin ja puhalla pilliin uudelleen. Toista tämä niin kauan, että koira tulee luokse kuullessaan pillin äänen. Muista palkata koira aina ruhtinaalisesti luoksetulosta. Et saa myöskään hermostua, vaikka koira ei uskoisikaan, koska et voi sitä koiran onnistuessa ottaa iloisesti vastaan.
Lopulta voit luopua liinasta. Liinasta luopuminen kannattaa kuitenkin tehdä aidatulla alueella ensialkuun.

Edellä oli ihan hyviä neuvoja, ja kun yhdistätä vielä sen turvallisuusvastuun palauttamisen tuohon haukkuun niin saat mallikelpoisen koiran :)

Monessa kannattaa muistaa että koirat eivät yleistä oppimiaan asiota aina kauhean hyvin, tässä yksilöllisiä eroja. Eli kotona tottelee esim; istu samaa oitää treenata joka paikassa, jolloin pelkän käskyn hokeminen ei auta vaan opetus pitää aloittaa alusta pikakelauksella, ja sitten tulee vielä kriteeri, joka on joakiselle koiralle yksityiskohtainen, eli jotain koiraa häiritsee että lintu laulaa ja silloin opeteteaan istu taas alusta. Saattaa mennä nyt hieman pidemmän kaavan mukaan ja moni koira oppii helpommallakin. Poliisikoirilla on sääntö 20-20-20 joka tarkoittaa 20 toisota 20 paikassa 20 kriteerin nostolla/ yksi toiminto, eli toistoja yhdelle toiminolle tulee 20 potenssiin3, Tämä nyt oli vain esimerkki :)

Jos et pilli halua käyttää niin saman asian ajaa kun opetat koirallesi ehdollisen vahvisteen, se toimii hieman erillailla kun tuo pilli homma, eli ehdollinen vahviste ei itsessään ole käsky vaan sillä merkataan "kohta" kun koira tekee oikein. Tämä opetetan niin että sanaa/ääntä/pilliä/naksua sanotaan ja annetaan nami, kun koira on ehdolistunnut tällä sanalle/äänelle se oppii että nyt tein oikein saan palkan, tästä pitää aina tulla palkka, myös harha naksuista.

Koiran karkuun juokseminen auttaa myös "tänne" opettamisessa mutta liina turvallisempi vaihtoehto, ja tärkeintä että antaa koiralle mahdollisuuksia onnistua.

Koirasi käyttäytyy tyypillisen dominoivasti. Kaikki kuvaamasi käytösongelmat voi niputtaa yhteen: et ole koirasi johtaja. Uskoisin, että varsinkin jos koira on elänyt kadulla jonkin aikaa, se on oppinut itse huolehtimaan asioistaan. Jos lähdet tuollaista käytöstä korjaamaan temppu tempulta, tulet turhautumaan: uusia ongelmia vaan kasvaa tilalle, jos joku poistuisikin. Johtajuus ei ole erityisten komentosanojen opettelua, vaan oma asenteesi. Osaat toimia niin, että koiran mielestä olet luotettava johtaja. Silloin se rupeaa tottelemaan sinua, joka asiassa. Kirjallisuutta: Jan Fennellin Kuuntelen koiraani, Lilli Loiri-Seppä Koirankorjauskirja.

Urpo sanoit: Johtajuus ei ole erityisten komentosanojen opettelua, vaan oma asenteesi. Osaat toimia niin, että koiran mielestä olet luotettava johtaja. Silloin se rupeaa tottelemaan sinua, joka asiassa.
Tuota, mitenkä se koira alkaa tottelemaan, jos sitä ei kukaan opeta miten sen kuuluu käyttäytyä? Eikös ensin pidä olla tapa, jota toteuttaa, ennen kuin sitä voi toteuttaa.
Ja miten omistaja voi olla koiralleen "johtaja", jos heidän suhteensa on kuin syvä kuilu? Yhteisymmärrys puuttuu, pelisäännöt puuttuu jne, kaikki mikä nitoo omistajan ja koiran yhteen eli koiralle opetetut käytöstavat.
Asenteesta ei paljoa ole apua, jos koiraa ei huvita lukea omistajaansa. Sitä voi kuvitella omistavansa vaikka euroopan ja kävellä kadulla meloonit kainaloissa, mutta valitettavasti koira ei sitä ymmärrä. Koira korkeintaan tajuaa vain, että omistaja käyttäytyy nyt kyllä kovin kummallisesti.
Johtajuus astuu kehiin siinä vaiheessa, kun omistaja on kouluttanut koiransa ja pystyy ohjastamaan koiraa vaikeissa tilanteissa ja näin pitämään tukalatkin tilanteet hanskassa - syntyy kunnioitus ja luottamus. Johtajuutta ei saada vain asenteella vaan kovalla työllä - koulutetaan koira kunnolla ja touhutaan sen kanssa.
Saatan näyttää rikkaalta, jos kurvaan citymarketin pihaan tuliterällä porchella, mutta se ei silti tee minusta rikasta. Näytän rikkaalta, mutta pussissa todellisuudessa on vain kuitteja - sitä ei muut näe, he näkevät vain porcheni.

kaikkia onglmia ei tarvitse korjata yksitellen, isomipine ongelmien korjaanminen heijastuu muuhunkin käytökseen. Ja nykyään dominanssi kouuttajien keskuudessa tunnetaan resurssitaisteluna, siinä ei juurikaan ole kysymys ihmisen ja koiran välisestä, vaan koirien välisestä.
Suurin osa "johtajuusongelmista" on myös opittua käytöstä, joka voi näyttää siltä että koira on se joka pomottaa. Nämä syntyvät kun ei olla johdonmukaisia, tai koira on jo pentuna oppinnut jotain jota ei heti huomata.
Terveydentila, liikunta ja ruoka kannattaa ottaa myös tarkkailun alle, ja tarvittaessa näitä kaikki voidaan muutta ja muokata.

Koitanpas selittää :)
Koira ymmärtää hyvin elekieltä ja äänensävyjä jo pikkupennusta lähtien.( En oikein ymmärrä sitä kuiluvertaustasi.) Emostaan erotettu pentu on tietysti haavoittuvainen, ja luontaisesti turvautuu siihen, joka hänestä huolta pitää. Itsehän esim. pikkupennun otan yöksi viereeni turvaan, enkä jätä yksin pelottavaan maailmaan. Syliin on myös päässyt niin pitkään kuin itse haluaa tulla. Syntyy luottamus siihen, että huolehdin hänestä varmasti.

Tietysti kun pikkuinen taloon tulee, menee viikko pari opetteluun, ennenkuin yhteinen kieli alkaa löytyä. Sitten vaan jatkuu sillä, että iloitaan oikeasta käytöksestä ja väärälle tiukka ei. Elekielen pitää olla selkeää, kieltoa ei saa esittää hymyillen, muuten ei koira ymmärrä. Tarvittaessa konahtaa kunnolla, jokainen nuori koira testaa jossakin vaiheessa, onko nyt ihan oikeasti pakko totella. Vrt. koiran kielessä varoittava murahdus/rähähdys. Ei se pentu siihen hajoa, eikä ala pelkäämään omistajaansa, miettiipähän. Puremisen ja aggression kanssa noudatan nollatoleranssia, ehdoton EI - ja kovaa.

Johtajuutta on, että tiedät mitä teet, sinulla on päämäärä, etkä anna periksi. Et kysy koiralta, mitä hän mahdollisesti nyt haluaisi tehdä, vaan olet se joka tahdin määrää. Asenne on: tämä talo on minun, täällä noudatetaan minun sääntöjäni. Vaadin tottelemaan, en pyydä enkä käy kauppaa asiasta. Minä tiedän, mikä on hyväksi ja mikä ei, esim. hoitotoimenpiteet. Pitää olla uskottava: minkä sanoin, se pitää. Tämä asia menee koiran ymmärrykseen jo heti pennusta alkaen. Se on pennulle turvallisuutta, ei pelottavaa.

Uusia taitoja voi varsin hyvin opetella palkkaamalla. Siitä juuri saa paljon positiivisia tilanteita, se on hauskaa ja pääset kehumaan ja kannustamaan pentua.

Mutta perustottelevaisuus on sitä, että koira kunnioittaa mielipidettäsi: jos katsot vihaisesti ja kiellät tiukasti, se lopettaa, mitä oli tekemässä. Jos minä sanon -pois! niin poistutaan tai -tänne, niin tullaan. Meillä ainakin pelkkä sana/ele/ilme riittää, rangaistuksia/palkintoja ei tarvita. En lyö koiraani, enkä harrasta selättämistä.

Arkemme sujuu niin, että koulutusjutut tehdään päivälenkin aikana, mutta kotioloissa en käskyjä juuri käytä, puhelen vaan. Koirahan siitä lukee ilmeet, äänensävyt ja tilanteet, ja hyvin ymmärtää. Ei ole arka eikä kovaluonteinen tuo uusin koiranuorukainen, minusta sopivan tervepäinen. Käytän paljon eteen nostettua kättä koiralleni rajoitusmerkkinä, joka tarkoittaa, että seis - minä hoidan asian. Auttoi esim. kun vinttikoiran hurjalla takaa-ajovietillä varustettuna olisi lähtenyt kaiken ohikiitävän perään. Jos irtokoira tulee lenkillä vastaan, koirani menee oitis minun selän taakse. Hihnakäytös jo pääsääntöisesti hyvää, ja pääsen paljon kehumaan.

Tässä nyt olen paasannut kieltämisestä ja vihaisesta naamasta, mutta eihän siinä kaikki. Ei meillä koiria ole nurkkaan komennettu, vaan ne ovat saaneet aina esim. sohvalla ja sängyllä loikoilla. Hellin koiraani useasti päivän mittaan, ja leikkituokioitakin on. Kun koiran asenne on ihmistä kunnioittava, sille voi antaa vapauksia ja mukavuuksia ilman, että tulee ongelmia.

Urpo kysyn nyt ihan mielenkiinnosta, miten kouluttaisit pois nuo edellä mainitut ongelmat?
En tainnut pysyä ihan kärryillä tossa edellisessä viestissä, kun jäi mieleen että koulutus vain lenkillä ja ei-sana huutamalla auttavat. Miten tuon haukkumisen kotona kouluttaisit pois? Vai onko se niin että sanotaan vaan EI samoin kun noihin puremisiin, muuta koulutusta näihin ei tehdä? ja mistä koira tietää mitä tehdä jos sitä ei ole opetettu, tuleeko se mahtiponttisen johtajuuden mukana?

Miten tuo kun koiralle pitäisi antaa korvaavatehtävä niin jos sanon vaan EI niin pitäisikö koiran hoksata sitten itse tehdä jotain muuta tai olla tekemättä mitään? Onko se sitä johtajuutta että karjun koiralleni EI kun tekee jotain, vihainen ilme päällä ja kun koira lopettaa kielletyn tekemisen, niin olen hyvä johtaja?

Mitä sitten jos koira puree kun sitä ohjataan pois sohvalta, mitä silloin pitäisi tehdä että olisi johtaja eikä perääntyvä alamainen?koska luonnollisesti kun koira puree sitä perääntyy, mutta johtajahan ei peräänny.

Onko se sitä johtajuutta että karjun koiralleni EI kun tekee jotain, vihainen ilme päällä ja kun koira lopettaa kielletyn tekemisen, niin olen hyvä johtaja?



Jos koira tottelee kieltoasi, ilman muuta olet johtaja. Hyvyydestä en sitten tiedä, siihen kuuluu niin paljon muutakin.

Minulla on sellainen käsitys ja menetelmä, että kouluttaminen ja kasvatus ovat hiukan eri asioita - vähän niinkuin ihmisilläkin. Käytöstavat eivät ole temppu. Sopimaton käytös lopetetaan kiellosta ja sillä hyvä. En koskaan tarjoa mitään korvaavaa tehtävää. Yleensä koiran ei-toivottu käytös liittyy sen kiihtyneisyyteen, ja vaadin sitä siis rauhoittumaan. En myöskään palkkaa kiellon noudattamisesta. Käskyn noudattamisesta ainakin kehaisen.

Johtajuus on joskus vaikeata, kun ihminen päättää olla mukava ja reilu ja hoitaa kaikki hommat positiivisesti. Ja sitten tulee hampaista. Hm. Olen mukava ja reilu niin kauan kuin se toimii ja saan saman kohtelun. Mutta jos aletaan irvistelemään, en ole mukava. Se uskottavasti komentaminen on tietysti oma taitonsa, kaikilta se ei suju luonnostaan, mutta harjoittelu auttaa. Ajattele, että näyttelet vihaista, vaikket oikeasti olisikaan. Esitys pystyyn!

Muistelen tapausta kauan sitten, kun esikoisvauvani kanssa olin vierailulla perheessä, jossa 3-vuotias kuvaz-uros oli alkanut käyttäytymään aggressiivisesti. Purtu oli jo omia ja vieraita. Aamulla yksin ollessani talossa huomasin, että koira oli ominut itselleen vauvani tutin. Pienen vauvan äitihän on naarasleijona, menin vain ja otin tutin koiralta. Jälkeenpäin omistaja oli pyörtyä kauhusta, että koira olisi voinut hyökätä kimppuuni. Mutta ei mitään tapahtunut, koska en edes ajatellut sitä mahdollisuutta.

Viime talvena otin kotiini eläinsuojelullisista syistä täysin kouluttamattoman ulkokoiran, 8-vuotiaan ajokoiran. Kiltti, mutta ei mitään tapoja. Riehui ympäriinsä, hyppi päälle, mielisteli ja nuoli, seurasi koko ajan, haukkui, ei sisäsiisti. Ekan illan väänsin ihan fyysisestikin, jotta koira oppi kiellot: ei, pois, sekä käskyn paikka. Ensimmäistä kertaa elämässään koira joutui kuuntelemaan jotain ihmistä. Ja tottelemaan. Periaate oli: tämä on minun taloni, jos haluat täällä olla, noudatat minun sääntöjäni. Käytös muuttui heti. Merkkausyrityksestä karjaisin ja heivasin pihalle ketjun päähän tunniksi. Siihen loppui kuseskelut. Koira sivistyi mukavaksi, ja pidin sitä usean viikon, kylmimpien pakkasten ajan kotonani. Ihana oli katsella vanhuksen onnea lämpimästä turvallisesta petipaikasta.

Karjuminen on epämiellyttävää, ei kukaan sitä halua tehdä. Kun sen tekee tilanteessa tarpeeksi tehokkaasti, ei tarvitsekaan sen koommin. Jatkossa normaali puhe riittää.

Jos pelkäät purevaa koiraasi, käytä sellaisia apuja, ettei tarvitse pelätä. Riippuu varmaankin koiran koosta. Entisajan eukot antoi luudalla lähdöt :) Ja sitten tuima ilme, ja se henkinen asenne: sohva on minun ja minä määrään! Meilä saa olla koira sohvalla, mutta jos ihminen tulee ja haluaa tilaa, koira väistyy mukisematta.

Mutta miten voit vaatia koiralta mitään, jos koira ei tiedä mitä siltä vaaditaan?
Ja kun aloittajalla on ongelma juurikin näiden asioiden kanssa, asiat vaativat ehdotonta ohjausta ja koulutusta, jotta asiat saadaan järjestykseen. Pelkkä asenne, ilme, ele, ääni, se ei ratkaise yhtään mitään. Luikkii meilläkin karkuun niin kissat, koirat, lapset, mies ja hevoset, kun karjaisen ja heiluttelen paistinpannua ja varmasti muistavat seuraavallakin kerralla, kannattiko mennä arvostelemaan päivällisen suolaisuutta. Se ei kuitenkaan ratkaise tilannetta mitenkään.
Koiran voi alistaa, mutta se ei auta koiran käytöstapoihin, se vaikuttaa omistajan ja koiran suhteeseen. Koiralle opetetaan tietty rituaali, miten missäkin tilanteessa käyttäydytään ja kun voidaan olla varmoja, että koira osaa ja ymmärtää sen, voidaan sitä alkaa vaatia ja tämän jälkeen sitä käytöstä pitääkin vaatia, muuten koulutus on mennyt ns. hukkaan. Pelkkä mesominen ja kurin pitäminen ei auta. Kurillekin pitää olla pohja ja jos pohjaa (koulutetut käytösmallit) ei ole, on myöskin vaikea pitää kuria ja järjestystä yllä, muuten kuin mielivaltaisesti kieltämällä, riehumalla, kehumalla. Se on sitä epäjohdonmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Johdon- ja oikeudenmukainen ja hyvä "johtaja"/ omistaja opettaa ensin ja vaatii sitten. Kasvatuksella ja koulutuksella ei ole teoreettisella tasolla mitään eroa, muuta kuin nimi. Kasvatus on koulutusta ja kouluttamalla kasvatetaan koiraa. Perheessä on säännöt, mutta ne säännötkin pitää koiralle opettaa. On turha riehua koiralle sohvalla olosta, jos kukaan ei ole sitä opettanut pysymään poissa sohvalta. Kasvatus ja koulutus erottaa tiensä siinä vaiheessa, kun perustottelevaisuus on saavutettu ja arki saatu toimimaan - koulutus voidaan viedä kilpailutasolle. Mutta siltikin se on osittain koiran kasvatusta ja tällöin omistajan ja koiran suhde syvenee ja syntyy saumaton yhteistyö. Tämä saumaton yhteistyö kuuluu mielestäni ihan perusarkeenkin... Saumatonta yhteistyötä ei ole epäjohdonmukaisuus.
Jos halutaan itseämme väittää johtajaksi, täytyy löytyä myös intoa kouluttaa ja ohjata koiraa, ja pitää näin organisaatiossa järjestys yllä, mutta johtajan tehtävään kuuluu myös huolehtiminen ja sietäminen. Johtaja ei koskaan ole mielivaltainen tai epäjohdon- ja epäoikeudenmukainen.

Kerro nyt kuitenkin miten lähtisit vaikuttamaan, vaikkapa tuohon sisällä haukkumiseen? Huutaisitko EI? Mitä jos koira ei tottele käskyäsi, koska ei tiedä mitä se tarkoittaa ja koira vieläpä hyvällä lykyllä luulee, että yhdyt haukkuremakkaan ja näin lyöt vain lisää löylyä koiran haukkumiseen, annat sille jopa hyvän syyn - johtajakin huutaa, minäkin huudan, kyllä ulkona täytyy olla jotain todella pahaa, jotta aina yhtä tyyni johtajakin yhtyy karjumaan.

Paljon hyviä esimerkkejä on tullut. Jo osaa olenkin alkanut soveltaa päivittäin ja ihan 2-3h päivässä kun työttömänä olen nyt 1kk niin on aikaa.
Ja hui kauhea, pientä muutosta on tullut! Jei!
Kokeilin suurinta osaa volkodavin neuvoista ja nehän ovat alkaneet toimia, sillä huomasin että kyllä meillä johtajuus minulla on ja kova kuri kotona muuten kuin ovikellon kanssa.. joten vikana on tainut olla se että en ole hoksannut näitä yksinkertaisia pieniä vinkkejä

Nytkin kävimme eilen illalla kyseisen koiran kanssa lenkillä metsässä illasta. Ja reissu meni näin:
Lähdettiin kotoa ja pakattiin mukaan paljon mieluista herkkua, koira siis seuraili herkkujen taskuun pakkaamista innolla ja häntä viihotti sivulta toiselle.
Sitten mentiin eteiseen laitettiin hihna pantaan ja 5m liina kainaloon. Ovesta ulos ja tuli ensimmäinen *wuh* pienellä äänen sävyllä. Katsoin koiraa silmiin ja tokaisin että EI.
Koira katsoi silmiin ja ei siitä sitten älähtänytkään.
Pääsimme pihasta tielle ja pyysin koiran viereen. Koira tuli ja sai siitä hyvästä namin. Ja taas häntä heilui.
Käveltiin erillaisissa nopeuksissa ja koira tuli vierellä, välillä pysähdyttiin ja kaveri oppi että aina kun pystähtyy niin pitää istua ja sai namin. Hyvä me!
Sitten tultiin metsään jossa vaihdoin koiralle liinan remmin sijalle, niin että edes koira ei tätä huomannut. Pidin liinasta kiinni kuin remmistä ja sanoin koiralle että lupa ja koira haisteli polun viertä.. Sitten jossain vaiheessa täysin vaivihkaa päästin liinasta kokonaan irti ja jatkettiin kun mitään ei oisi tapahtunut. Koira pysähtyi aina parin metrin päässä minusta ja katsoi että oletko siinä ja jatkoi haistelua. Aina kun koira katsoi minua silmiin oma aloitteisesti niin namin sai.

Sitten kun oltiin metsän keskellä niin koira sai kunnon leikki luvan palkinnoksi! Heitettiin lumipalloja ja pari keppiä joiden perässä koira juoksi ja jopa päästi kepistä irti heti ensimmäisestä käskystä. Taas palkittiin.

Tuossa kun koira leikki niin ei mennyt kauas ja antoi minun kävellä ihan vierestä ilman karkuun juoksemista ja kävi jopa oma aloitteisesti nuuhkimassa ja tervehtimässä vaikka tajusi jo olevansa "irti". Kertaakaan metsässä olon aikana ei haukkunut turhia.. parikertaa siitä kun innostuttiin leikkimään kepillä.

Takaisin tullessa pyysin koiran viereen. Vatsaan tulee mäyräkoira joka tuijottaa jo kaukaa.. en viitsi noteerata kummemmin vain totean vielä koiralleni että viereen. Koira vilkaisee minua ja saa namin.
Juuri kohdalla mäykky alkaa huutaa ja itse hoen omalleni että "viereen,viereen," ja meinaa alkaa haukkua ja ehdin ennen haukkua todeta että "ei" Kas kummaa, Koira ohitettu ilman yhtään älähdystä tai edes isoa yritystä mennä toisen koiran päälle!!

Kotia päästyä, kunnon kehut mukavasta reissusta ja pari namia.

Kotonakin ollaan alettu käyttää että kun joku tulee niin koira menee omalle paikalle portaiden alle ja kun on rauhalinen niin pääsee jututtamaan vieraita.
Kun sanoo koiralle että nätisti niin vähentyi se turha hulmuaminenkin tervehtiessä.

Tainnut siis koira vain huomata turhautumiseni aikaisemmin ja huomannut että teenpä siis mitä haluan. Nyt kun on varmempi ja ns.rauhallisempi eikä anna huomiota koiralle turhasta niin.. muutos näkyy

Todella mieltä lämmittävää lukea, että teillä on päästy hyvään vauhtiin ja edistystä on tapahtunut välittömästi! Jatkakaa samaan malliin ja onnea yhteiseloonne!

Volkodav, ajattelin ensin vastata sinulle yksärillä kun menee vähän ohi topicin, mut sitten ajattelin, että jos muitakin kiinnostaisi tämä keskustelu, periaatteistahan tässä väännämme.
Kasvatus=yhteiskuntakelpoinen käytös, koulutus=erityistaidot. Ihminen ainakin lapsensa ensin kasvattaa(toivottavasti), sitten vasta laittaa kouluun. Siellähän kasvatus jatkuu koulutuksen ohella.

Kirjoitat, etteivät pelkkä ele, ääni, tai ilme ratkaise mitään. Olen täysin eri mieltä. Nehän ovat keinomme viestiä, onnistuu hyvin lajien välinen viestintä. Voin sekunnissa kertoa koiralle, onko sen käytös sallittua vai ei. Siis opetan. Ja kun sen olen esim. 1-5 kertaa kertonut, on olemassa opittu käytösmalli. Ja turha puhua mesomisesta ja riehumisesta, ne ovat poikkeustoimia poikkeustilanteessa. Normaalisti koiralle riittää varoittava katse ja ääni. Käytössä ovat myös lempeät eleet, kutsuvat eleet, jne.

Ihmisten säännöt ovat usein koiran mielestä käsittämättömiä, mutta kun kommunikaatio pelaa, koiralle on helppo kertoa, millaista käytöstä siltä odotetaan. Olen myös sitä mieltä, että koiran käytöstavat kertovat sen suhtesta omistajaansa. Paljon. Kiinnostaako omistajan mielipiteet vai ei. En oikeasti halua mitään tasa-arvoista suhdetta koiraani, vaan haluan, että se on hallinnassani.

Periaatteillani olen kasvattanut hyväkäytöksisen, levollisen koiran, joka osaa toimia oikein tilanteissa. Kait ne on siinä sitten opetettukin ne tavat. Jokainen koiristani on myös minulle jotain opettanut. Uskon, että toimien oikeellisuus näkyy lopputuloksessa, onko onnistuttu. Olen rauhallinen ihminen, ja lisäksi siitä varma, että minulla on hyvä suhde koiraani. (Järjestyksessä neljäs karvatassu.) Erilaisiin kasvatus/koulutusteorioihin en ota kiinteää kantaa, teen sen, mikä itsestäni oikealta tuntuu.

Syy, miksen tykkää namikoulutuksesta perusasioissa on se, että minusta siinä ollaan liian mekaanisia, unohdetaan kommunikaatio koiran kanssa. Behaviorismia. Tuntuu, että aliarvioidaan koiran älykkyyttä, kyllähän se nyt sen tajuaa, onko nakit matkassa vai ei. Ihmettelen, miten joku voi väittää kontaktiksi tilannetta, jossa koira kyttää nakkia. Ei sitä se ihminen siinä hirveästi kiinnosta.

Kerro nyt kuitenkin miten lähtisit vaikuttamaan, vaikkapa tuohon sisällä haukkumiseen?

Laitoin tästä toisen, ettei tule liian pitkää sepustusta.

Huutaminen ei koskaan ole ensimmäinen ja tärkein työkalu, erikoistilanteen täsmäase, sanoisin. Olen tavannut huomiohakuisen haukkujan, jonka hiljensi huomioimattomuus. Sitten aina hiljaisuudesta hyviteltiin.
Dominoivan haukkumisen kieltäisin, itse käyttäen dominoivaa elekieltä=tiukka tuijotus, lähestyminen, tarvittaessa hieman kohotan kättä. Sehän on uhkaava ele. Joka lopetetaan heti kun koira hiljenee. Ja palautetaan, kun räkytys alkaa. Olen käskemisiini liittänyt erilaisia eleitä, esim. sormien napsautus on omalle koiralleni tarkoittaa: pois! (seuraa riehunnasta tai kissan kurmottamisesta) Käskemistä koira saattaa aluksi vältellä puikkimalla pitkin huonetta, mutta rauhallisesti perässä vaan. Toiseen huoneeseen vieminen on aika kankea ratkaisu, koiran on vaikea tajuta syy-seuraussuhdetta siinä.
MUTTA. Kysymyksessä ei ole mikään temppu, jonka voi noin tuostaan ottaa käyttöön, vaan se vaatii oikeasti auktoriteettia, sitä että koira kunnioittaa mielipidettäsi. Dominoivat eleet ilman tarvittavaa osaamista voivat provosoida koiran hyökkäämään, jos sillä sellaisia tapoja jo on. Siksi kerron tämän vain, miten itse tekisin oman koirani/tuntemani koiran kanssa, enkä suosittele neuvona kenellekkään.
Johtajuuden palauttaminen on prosessi, jonka seurauksena näkyy parantunut käytös. Itse en ole ammattilainen. Jos johtajuusasiat kiinnostavat, suosittelen aina kääntymistä ammattilaisten puoleen. Niiden, jotka EIVÄT lahjo nameilla käytösongelmissa.

Justiinsa. Eli siis olet kouluttanut koiran tekemään jotakin jostakin merkistä, etkä spontaanisti keksi jotain päähäsi. Mikset myönnä sitä, jos asia kerran on niin. Jos ei ole, "käsket" spontaanisti ja mielivaltaisesti.
Olenko ihan väärässä, jos sinä olet ottanut mallia koiran kasvatuksessa Cesar Millanin ohjelmasta ja kirjoista? Tuo nimittäin kuulostaa siltä. Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta (kuten koiran pahoinpitely, totaalinen alistaminen, niin että laskee alleen jne...)

Se miten ihmisten koulujärjestelmä menee, tuskin on nyt ihan koiraan verrattavissa. Eikös lapsikin kasvateta (eli koulutetaan) perheen ja yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä, että olettamuksia noudattamaan? Koulu on ns. kasvatuslaitos. Koiralle ihmiskoulun vertaus voisi olla enemminkin akatemianoppilaitos, jossa ihminen yritetään "jalostaa". Jos puhutaan koulutuksesta ammattimielessä, koiran kohdalla voitaisi puhua esimerkiksi agilitystä ja ihmistermein vaikkapa pesiskerhosta. Ja diipa daapa...

Ja miten niin koira katsoo ihmistä, koska se ikäänkuin kuvittelee ihmisen pärstän isoksi lenkkimakkaraksi, jonka se saa? Toisaalta, noinkin se mene, mutta tarkoitushan esimerkiksi katsekontaktin opettamisessa on opettaa koira ottamaan ja pitämään katsekontaktia ja namilla saadaan koira jutun jyvälle. Sitten nami jätetään pois, silti koira katsoo, koska se on oppinut mitä pitää katsoa; naamaa vai makkaran palaa sieraimessa.
Koiran mielestä ei minun käsityksen mukaan ole ollenkaan vaikea tajuta, ettei sohvalle saa nousta, persialaismattoa pureksia, pöydältä varastaa päivän lounasta, emäntää vetää pitkin penkkoja perässään, nostaa kinttuaan takan kulmaan, purra posteljoonia, revitellä uudella parketilla, kaivaa kukkapenkkiä tai painella läpi lähes tuhannen euron tammiovesta. Koiralle kun nämä asiat opettaa jo mielellään pentuna, voi opettaa tietty myös aikuisena, kielletään kukkapenkin kaivamisesta ja kehutaan kaivamisen lopettamisesta.
Eihän koirille ole ollenkaan vaikea oppia esimerkiksi tottisliikkeitä, kun käytössä on oikea tekniikka, joka ei ole pelkkä tuijottaminen tai käsien nostelu, se ei kerro koiralle juuri mitään.

Toisekseen, ihmisen ja koiran kieli ei ole samanlaista. Ihminen ei pysty kommunikoimaan koiran kanssa koiran kielellä samalla tavalla kuin koirat kommunikoi keskenään. Koiralla on tuhansia erilaisia eleitä ja ääniä. Pelokas koira - köyry selkälinja, pieni kiristys, sivuille alaspäin taakse vetäytyneet korvat, ehkä laajentuneet pupillit, häntä mahan alla, takapainoinen kehon asento, ehkä toinen etujalka ilmaan nostettu pakenemisen merkiksi, vapina, lähes äänetön vinkuminen, kiristys maskissa, vetäytyneet ja kireät huulet, suu tiukasti kiinni, viiksissä pieni vapina, ehkä näkyvät valkuaiset jne. Mites ihminen toteuttaa saman?
Eikö olisi kuitenkin vain helpompaa kouluttaa koiraa ja näin luoda yhteinen kieli. Koira voi jopa ihmisen eleitä tulkita täysin väärin. Nostettu käsi ja tiukka asento voi olla joillekin koirille suoranainen loukkaus ja haaste, kun taas toisille huomioele, toisille varoitus jne. Eli koiralle täytyy opettaa mitä nostettu käsi tarkoittaa, samalla tavalla kuin koiralle opetetaan esimerkiksi käsky "istu" - kämmen kohotettu koiraan päin.

Ja itse olen kouluttanut useamman laumanvartijan, että myös opastanut muita kouluttamaan koiriaan.

Se nyt kuitenkin siitä sitten.

No nyt menee jo vähän oudoksi. Kuinkas noin tulkitsit, että minä jotenkin koulutusta vastustaisin? Esität itse kummia väitteitä, joita sitten kumoat. Totta kai koulutan koiraani, se on meistä molemmista mukavaa!
En ole väittänyt, että ihmisen ja koiran kielet olisivat samanlaisia. Erilaisuudesta huolimatta kommunikointi onnistuu. Kommunikoinhan minä kissan ja hevosenkin kanssa. On selvää, että minun eleeni tarkoittavat vain minun eleitäni, joilla on merkitystä vain minun eläimilleni. En olekaan täällä jakelemassa ohjeita muille että napsutelkaa sormianne! Jokaisella tyylinsä.
Uskoisin, että eläintenkin kanssa itsekukin tulee juttuun sillä tavalla, joka on itselle luontaisin, tuntuu omalta. Kun nyt omilla menetelmillään kokee yhteiselon eläintensä kanssa ongelmattomaksi, niin mitäs puolustelemista siinä olisi. Kerron vain niille, joilla ongelmia on, että tässä on yksi tapa joka toimii. Jokainen kuitenkin valitsee itse.
Ja siinä olet oikeassa, että arvostan Cesar Millanin osaamista. Johtuen varmaan siitä, että pitkän linjan hevosihmisenä olen vakuuttunut, että eläimelle täytyy olla johtaja. Olen myös lukenut Tuire Kaimiota, mutta se ei napannut ei ollenkaan. Tuntui että miksi pitää asiat tehdä vaikeimman kautta.