Koirat.com

Tässä ketjussa keskustellaan kouluttajista. Kokemukset, suositukset ja kyselyt tervetulleita, mutta muistakaa asiallinen keskustelu!

Edellisessä ketjussa pohdittiin paljon myös kouluttajien taustoja, metodeja ja ideologiaa sekä tutkimustietoa koulutuksen takana, mutta koitetaan jatkossa keskittyä tässä ketjussa vain niihin kouluttajiin ja käydään se syvällisempi metodikeskustelu tässä ketjussa

Edellinen pitkäksi venähtänyt ketju

Nyt kaivattaisiin kovasti suositteluja pk-seudulla ja lähiympäristössä toimivista koirakouluttajista.
Vuoden ikäinen sheltti on aivan mahdoton, vetää, poukkoilee ja räyhää koirille sekä välillä muille. Nyt on alkanut ihan kävelijöillekin haukkua vaikka ennen niiden ohittaminen ei ole ollut ongelma. Kouluttajan tulisi olla sellainen joka on valmis itse muutamat ekat tunnit kouluttamaan koiraa, sillä mulla on hermot niin kireällä ton koiran kanssa aina että varmasti vaikuttaa koirankin käytökseen ja haluaisin nähdä että koira osaa. Ollaan aiemmin käyty kahdella eri kouluttajalla, toisen kanssa ei omat kemiat kohdanneet joten vaihdettiin toiseen kouluttajaan. Tällä toisella kouluttajalla käytiin viidesti ja saatiin edistystä, mutta nyt tämä kouluttaja ei enää vastaa sähköposteihin. Jos ei tälle ongelmalle pian saada helpotusta niin ei oo muuta mahollisuutta kun luopua koko koirasta ja sitä ei haluttaisi tehdä, mutta ei voida avon kanssa elää kamalassa stressissä ja riitelemällä kumpi joutuu viemään koiraa ulos.

Tuossa kouluttaja joka voisi auttaa, myös jos haluat hengähtää hetken. http://www.laumala.fi/

Sori, en nyt osaa ketään suositella mutta tuli vaan muutama asia mieleen tekstistä.

Kertoiko kouluttaja mitään mistä toi koiran perseily teidän kanssa vois johtua? Koska selvästihän sinä teet jotain väärin ja se syy olis hyvä selvittää ensin koska muutenhan se on periaatteessa turhaa käydä kouluttajan luona jos menee siihen että sen jälkeen kun jäätte omillenne niin olette samassa pisteessä. Viisi kertaa on mun mielestä aika paljon jo.

Ei sua kiinnostaisi alkaa harrastamaan esim tokoa? Mun mielestä se ois hyödyllisempää ja siellä kouluttajat varmasti näkee ne virheet helposti ja saatte koiran kanssa yhteistä kivaa tekemistä. Voisko teidän tilanteessa olla myös tekemisen puutteesta johtuvaa toi perseily? Omat koirat kaipaa kyllä aivojumppaa ja huomaa kyllä jos on jäänyt pidemmältä aikaa välistä.

Kiitos vinkistä pampulainen!

Koirille räyhääminen johtuu pelosta ja epävarmuudesta että tuleeko päälle. Pikkupentuna Sissin päälle tuli useampi (kiltti) irtokoira ja itse en siinä tilanteessa osannut toimia oikein. Ensimmäisen koulutuskerran jälkeen kouluttaja oli lähinnä mukana sen takia että saatiin varmasti hyvin käyttäytyvä koira treenikaveriks ja malliksi Sissille ohituksiin ja että joku on sanomassa, jos esim palkataan väärään aikaan.

Rally-Toko on sellainen laji mikä kiinnostaisi ja varmasti Sissikin tykkäisi, mutta en halua mennä kurssille vielä näin pahan ongelman kanssa. Temppuillaan, ratkotaan yhdessä aktivointipelejä ja leikitään yhdessä päivittäin. Sissiä ei voi päästää vapaaksi muuta kun koirapuistossa tai alueella jossa ei varmasti ole ketään, joten vapaana juoksemiset puuttuu lähes kokonaan ja on tullut itellekin mieleen, että se saattaa pahentaa räyhäämistä kun on niin paljon energiaa.

^Onneksi on nuori koira ja otat asian vakavasti niin eiköhän se siitä asetu Toi on mun mielestä tärkeintä selvitellä miksi koira ei luota sinuun tai mitä teet väärin. Tsemppiä kovasti ja älä missään nimessä aliarvioi koiraasi

Hei,

en aikanaan saanut koskaan vastausta kysymykseeni ja kokeilen nyt uudestaan, kun tilanne on todella akuutti. Etsin apua ääniaralle koiralle ja eläinlääkäri suositteli jonkinlaisen käytöskouluttajan puoleen kääntymistä. (Mitään fyysistä ei ole löytynyt). Asumme Helsingissä ja kaipaisin suoria suosituksia paikallisista ongelmakoirakouluttajista.

Meillä on 9-vuotias isokokoinen sekarotuinen rescuepoika. Koiramme on aina ollut enemmän tai vähemmän ääniarka. Perinteisten paukkujen ja ukkosten lisäksi on pelätty tuulen vinkumista, katolta sulavia lumia jne. Itse olen järkeillyt nämä niin, että ovat ääniä, joita koiramme ei ymmärrä. Olemme tehneet paljon töitä ja mielestäni monia ongelmia on saatu vähennettyäkin. Koiraa ei paapota eikä johtajuuden kanssa ei mielestäni ole ongelmaa. Pelot on saatu sen verran kuriin, että kotona ollessamme koira ei mene paniikkiin asti - vaikka välillä selkeästi pelkääkin. Ukkosen aikaan yksin ollessaan sitten tuhoaa paikkoja ihan koko rahan edestä vuodevaatteista lähtien, eikä ole ovea joka sitä silloin pidättelee.

Homma saatiin toimimaan, kunhan seurailtiin sääennusteita ja varauduttiin ukkosiin ja sulaviin lumiin. Muutto Helsinkiin puoli vuotta sitten ja koiramme keksi uusia pelon aiheita. Ensimmäiset viikot menivät vinkumalla valvottaessa; naapureiden äänet - töminät, kolinat, vessassa käynnit, jne. kuuluvat nykyisessä asunnossa paljon aiempaa asuntoamme enemmän. Eläinlääkäri kirjoitti reseptin clomicalm napeille. Meni pari viikkoa ja huokaisimme jo helpotuksesta, mutta ongelmat alkoivat uudelleen - kenties kuurin tehon heiketessä. Koirakouluttajan käynnistä saimme muutamia käytännön niksejä, joilla pystyimme helpottamaan oireita kotona ollessamme, mutta ongelman syihin käynti ei auttanut millään tavalla. Nyt jokin on laukaissut fobian todella rajuna ja koira tuhoaa taas paikkoja yksin ollessaan, eikä esim. paineilman käyttö tehoa enää lainkaan.

Osaatteko vinkata hyvää kouluttajaa? Luopuminen on lähellä, koska töitä on tehty nyt jo pitkään.

Kuulostaa ikävästi siltä että ongelmanne on voimakas ja varmasti vaikeasti korjattavissa.

Voisit laittaa viestiä usemmalle erilaiselle kouluttajalle ja odottaa vastauksia tulosennusteesta. Esitiedot tulisi antaa huolella jotta voisi arvioida ongelmaa. Mielestäni kouluttajan pitäisi pystyä arvioimaan koiraa eri tilanteissa, omistajan kanssa ja ilman. Kotona ja täysin vieraassa ympäristössä. Ilman toisia koiria ja myös niiden kanssa. Olen nähnyt koiria jotka oikeissa olosuhteissa "unohtavat" pelkonsa, jolloin vaiva on koulutettavissa pois. Vaivaan liittyy koiran toimintakyky ja hermorakenne. Siksi noita tulisi myös pystyä arvioimaan. Jos ei ole kuin lusikalla annettu niin vaikea kauhalla vaatia.

Itse kokeilisin juoksuisen narttukoiran seuraa jotta tulisi vahva uusi positiivinen ehdollistuma tilalle. Jos hyvin käy, se voisi säilyä vaikka juoksut loppuisivat, jolloin toinen koira voisi toimia vihjeenä uudelle tunnetilalle. Vaikeus on tietysti toteutuksessa ja siinä että narttu olisi "vapaa", täysin peloton ja hyvä suhde ihmiseen.