Koirat.com

Moikka. Meiltä löytyy pian 12 viikkoinen walesinspringerspanieli, joka on nyt viime aikoina keksinyt, että keittiön kaapin ovia ja tuoleja vastenhan on tosi kiva nousta seisomaan ja katselemaan josko pöydällä olis jotain jännää. Meistä tämä ei kuitenkaan niin kivaa ole, ja haluaisinkin neuvoja miten tästä pääsisi eroon. Ollaan kokeiltu huomioimatta olemista- ei vaikutusta. Ollaan kokeiltu ei-käskyä, joka vaikuttaa joskus, mutta silloinkin vasta pitkän ajan jälkeen käskyn sanomisesta. Ollaan kokeiltu alas-käskyä, joka toimii myös joskus, mutta ei todellakaan pitempiaikaisesti. Sekin on myös häiritsevää, kun on itse syömässä/lukemassa/tekemässä mitä tahansa pöydän ääressä, niin pentu nostaa tassut tuolin reunalle. Kertokaas nyt vinkkejä miten tästä pääsisi eroon.

Toinen juttu on sisäsiisteyteen liittyen, mikä ei sinänsä meillä ole ongelma, koska tarpeet kyllä ulos tehdään kun sinne viedään. Sisälläkin pisut sattuvat yleensä paperille, vahinkojakin toki tulee välillä. Pentu ei kuitenkaan osaa mitenkään ilmaista tahtovansa ulos ja mietin, olisiko sitä mahdollista jotenkin opettaa tähän? Vai tuleeko se sitten ajan kanssa itsekseen?

Tuohon pöydälle kurkotteluun, onko koira kovinkin säikky vai vähän semmoinen kovapää? Kolinapurkki saattaisi auttaa, aina kun asento nousee yli "sovitun rajan" niin paiskaa kolinapurkkia maahan tai ravistele, riippuen mikä vaikuttaa. Mikä tahansa epämiellyttävä ääni tosin ajaa saman asian. Jos pentu on herkähkö, niin en kyllä suosittele.

Meillä ulospyytäminen tuli ihan itsekseen, oli tosin pentuna huomattavasti vahvempi, nykyään lähinnä pälyillään eteisessä hihnoja ja luovutetaan kun kukaan ei huomaa tätä "selkeää" yritystä päästä ulos (pentuna tosiaan toi/haukkui remmiä uloshalutessaan). Mutta jos nyt haluat opettaa, niin yksi keino on näyttää koiralle että tietyllä toiminnalla se pääsee ulos. Valitse jokin toiminto, joka on selkeästi ymmärrettävissäsi ja jota koira toisinaan tarjoaa (esim. tietyssä paikassa oleilu) ja aina koiran toimiessa niin, vie se pihalle. Pidä mielessä, ettei tämä lopeta koiran sisällepissailua jos koira ei vielä tajua ettei sisällepissiminen ole sallittua, ja että jos/kun ulkoilusta tykkää niin niitä vääriä hälytyksiäkin saattaa sattua yllättävän paljon ...

Lunakin pienempänä yritti kurkkia pöydille ja saikin pari kertaa varastettua kinkkuvoileivän ja muffinssin (ah, miten loistava palkkio, kyllä kannatti yrittää). No, mä kokeilin sitä kolinaa, en purkilla vaan päästämällä järkyttävän mekkalan kattiloilla ym. Luna tepsutti häntä ja korvat pystyssä iloisena katsomaan, mitä kivaa tapahtuu. Tuo kun ei kovin ääniherkkä ole. EI-käskyllä saatiin tuo loppumaan, ja sillä ettei jättänyt mitään sellaista pöydälle, mistä koira palkkansa saisi. Jos painokasta EItä ei toteltu, mentiin jäähylle. Ei tarvittu montaa kertaa. Nykyään saa syödä kaikessa rauhassa pöydän vieressä. Helpolla pääsee, jos antaa aina oman ruokailun ajaksi koiralle esim luun, jos hyppii pöydille vaan jos itse on syömässä. Tähän en kuitenkaan joka kerta turvautuisi, ellei halua koiran oppivan, että joka kerta kun ihmiset syö, saa itsekin herkkua.

Luna oppi pyytämään pihalle raapasemalla ovea, mikä sinänsä ei ole hirveän kiva tapa, kun oveen jää jäljet. Meillä on (oli) takaovessa sälekaihdin siinä ovi-ikkunan sisäpuolella (siis ei lasin välissä vaan "irrallaan"), ja sitä rämisyttämällä tuo ilmaisee vessa-tarpeensa. Voin sanoa että sälekaihdin on entinen sälekaihdin. Tarvisi varmaan opettaa Luna tulemaan mun tai miehen luo ilmaisemaan asia, mutta mites se sitten tehdään... Olis joku signaali, mitä ei sekottaisi yleiseen moikkailuun ja huomionhakuun. Usein ollaan olkkarissa niin, ettei ulko-ovia näy, eikä siksi huomata jos Luna vaikka istuisi oven edessä. Iän myötä tämä pisulle/kakalle pyytäminen tietysti vähenee, kun asioilla ei tarvi enää tunnin välein ravata, vaan ne hoidetaan lenkkien / pissatusreissujen yhteydessä, joita monilla aikuisen koiran omistajilla on tapana tehdä 3-4 päivässä.

Kovapäinen on todellakin, ei paljon pienistä säiky. Ja tuota kolinapurkkia ollaan kokeiltu kans, mutta nykyään siitä on tullut lähinnä hauska leikki tai sekunnin säikähdys, jonka jälkeen epätoivottu käytös jatkuu. Pitää varmaan sitten vaan kokeilla tuota että jos ei-käsky jätetään huomiotta niin jäähylle. Useimmiten Piko kuitenkin antaa syödä rauhassa ja nukkuu vain jaloissa tms, ja luulen että tuolin reunalle hyppelykin viestittää vaan että haluaisi syliin (on todella läheisyydenkaipuinen välillä) mutta eihän se silti mukavaa ole. Ja kaapinoviakin vasten hypitään lähinnä kun tietää, että omassa kupissa on ruokaa odottamassa mutta ei sitä vielä vähään aikaan saa.

Pitääpä alkaa työskentelemään tuon ulospyytämisen kanssa, kiitoksia vinkeistä! :)

Nonni, ollaan tässä nyt käytetty tuota jäähy-tekniikkaa aina kun saadaan kiinni pöydälle kurottelusta, ja se ei ole vaikuttanut mitenkään :/ Kun viedään jäähylle niin ensin pari kertaa kuoputtaa ovea, mutta sitten käy rauhallisesti makoilemaan lattialle. Välillä kun avataan ovi ja päästetään pois niin ei meinaa edes tulla. Plääh, mitähän sitä sitten keksisi tuon ongelman suhteen? Nyt kun alkaa mennä jo siihen, että jotenkuten yltää pöydälle, niin sieltä on sitten kerran jo lähtenyt siihen unohtuneet makkarankuoret mukaan, ja pari kertaa talouspaperia revittäväksi. Tottakai itsekin yrittää aina muistaa ottaa pöydältä pois kaiken, mikä voisi kiinnostaa, mutta kun silti Pikolla pitää tarkistella että josko siellä nyt jotain kivaa vaikka olisi. Koittakaahan heittää vielä jotain vinkkejä, viimeinen vaihtoehto meillä olisi koiraportin hommaaminen keittiönkin ovelle, mutta haluttaisiin vielä kokeilla jotain hyväksi todettuja vinkkejä, millä tämän ehkä saisi kitkettyä pois.

Pöydän reunalle nouseminen on koiralle todennäköisesti ihanien hajujen vuoksi itsessään palkitsevaa, huomioimattomuus ei siksi suurella todennäköisyydellä auta. Kun koira on isompia ja yltää, niin se tuolla metodilla aikuisena vie pöydältä eväät (ja palkitsee samalla itseään). Ei-sana sekä alas-käsky ei myöskään auta, mikäli pentu ei tiedä mitä ne tarkoittaa. Itse tuollaisessa tilanteessa ärähtäisin selkeästi koiraa kohden, kumartuen päälle. Se olisi koiralle selkeä ja ymmärrettävä viesti. Kun pentu menee yksin keittiöön, niin hipsikää perässä. Parempi ärähtää muutaman kerran kunnolla, että pennulle menee perille, että se on ei, kuin vähän sinnepäin, niin ettei pentu oikeasti ymmärrä mitä meinaatte. Ja yksi keino on tietty laittaa sinne pöydän reunalle kattilankansia tms, mitkä kolisevat alas jos pentu hyppää reunaa vasten.

Sisäsiiteydestä sen verran, että 12vkoisen ei vielä tarvi sisäsiisti olla, joten rauhassa vaan ja ajan kanssa. Täydelliseen sisäsiisteyteen voi mennä vielä useampi kuukausi.

No hei
meillä AIVAN sama ongelma aloittajan kanssa (siis tuo pöydälle hyppiminen). Koirani on walesinspringerspanieli Peppi. Peppi on 9kk "vanha" koiraneiti. Ollaan kokeiltu EI, alas, kolinapurrki, kattilankannet, jäähy, huomiotta jättäminen, murahdus. Mikä kumma neuvoksi? Siis tuota on jatkunut siitä asti kun neiti tuli. Ei saa eikä ole ikinä saanut makupaloja pöydästä (ellei varastamista oteta huomioon). Niin ja sitten se on saanut leipäpusseja, leipiä, pihvikin.., mutta emme tarkoituksella ole antaneet.

Ja sitten: tuo walesihan on lintu/metsästyskoira joten ei ääntä pelkää.
ps. Onnea tuohon sisäsiisteyteen.

Elsa kirjoitti:

3) Neiti varastaa pöydältä/lasten kädestä kaiken syötäväksi kelpaavan.

Millaisia sääntöjä olette koiralle asettaneet? Rajat helpottavat arkea ja tekevät koiralle selväksi, että tietyt asiat tapahtuvat omistajan kautta ja nimenomaan omistajan ehdoilla.
Näitä ovat mm. ruokaa ei saa ennen kuin on tehnyt jotain sen ansaitsemiseksi. Tähän voi liittää vaikka mitä. Aluksi katsekontakti ja siitä lähtien esimerkiksi maahan käsky jne.
Sitten on tää perus, ettei ulos ole asiaa ennen omistajaa. Käytännössä niin, että ovi menee kiinni jos koiran kuono ampaisee jalkojen ohi. Meillä koira istuu oven suussa ja pääsee ulos luvalla. Näin toimitaan myös sisälle mennessä.

Esimerkiksi leikkihetket on hyvä aloittaa samalla systeemillä. Koira saattaa joskus tulla vaatimaan lelu suussa, että "nyt ihminen leikit kanssani". Sinulla on kuitenkin loppujen lopuksi valta päättää tehdäänkö niin vai ei. Ja jos päätät, että leikitään, voit sanoa esim "istu" käskyn ja siitä annat palkinnoksi leikkihetken koirasi kanssa :)

No tähän varsinaiseen ruoka ongelmaan auttaa kun harjoittelette sitä, ettei koira saa makupalaa väkisin ottamalla. Aloita yksinkertaisesti siitä että pidät namia nyrkissä ja nyrkki avautuu kun koira ei enää tavoittele namia kädestäsi. Kun koira hoksaa tämän voit kohta pitää nyrkkiä jo alussa auki. Jos koira tavoittelee namia, nyrkki menee kiinni. Samalla voit sanoa esimerkiksi "jätä" tai jonkun muun käskysanan. Ittellä nyt tulee luonnollisesti joku "äp" tai semmonen :)
Kun kuono on kauempana avaat taas nyrkin. Jos koira ei ota namia voit antaa luvan "ole hyvä" ja palkata koiran. Varaudu tekemään jokainen askel kunnolla. Mitään ei tapahdu hetkessä, mutta toistaminen palkitaan :) Tämä toimii myös mainiona aivojumppana koiralle.

Tuo on eräästä toisesta viestistä ja ajattelin, että soveltuu tähän samaan hommaan. Eli alussa vähän semmosia perusjuttuja, että koira oppii saamaan asioita omistajan kautta.
Sitten tuo ihan pöydältä nappaamiseen auttava nyrkki harjoitus. Koira oppii tällöin yhdistämään käskysanan tekemiseen.

Sen opittuaan lavastaisin tilanteita, jossa nami on jätetty näkyvästi pöydän reunalle. Kun koira lähestyy pöytää annetaan käsky. Jos koira ei peräänny tilanteesta vaan on ottamassa namia pöydältä annetaan uudestaan käsky ja samalla tökätään napakasti parilla sormella kylkeen (huom ei satuttamistarkoituksessa). Näin koira keskeyttää aikeensa ja siirtää huomionsa sinuun. Nyt on hyvä tilaisuus kehua rauhallisesti ja palkata koira. Pöydällä olevaa namia koira ei saa, vaan se laitetaan takaisin pussiin.

Kannattaa myös kokeilla pöydälle kurkotteluun suihkausta vesipullosta. Kun pentu alkaa urkkia pöydälle, se saakin epämiellyttävän pikku suihkun. Oma koira lopetti lahkeissa roikkumisen tällä keinolla. Jos se nykyään alkaa spedeillä, ei tarvitse kuin ottaa suihkepullo esiin, niin tyttö rauhoittuu heti.

Meillä oli pentuna tuo lahkeissa roikkuminen ja sen se lopetti suihkepullolla. mutta tiedä häntä, luulenpa ettei tuo tehoa. Tsemppiä aloittajalle

Ollaan kokeiltu tuota ärähtämistä ja koiran ylle kumartumista, mutta eipä ole siitäkään apua ollut. Piko vaan heiluttelee häntää iloisesti et hei mitäs nytten :D Tietää kyllä alas ja ei-käskyt, ja totteleekin niitä kun ne sanoo, mutta kun haluaisi ettei se edes urkkisi sinne pöydän reunalle.. Kattilankannetkin kokeiltiin mutta nekin oli Pikolle vaan uus kiva leikki, eli ei apua.

Piko osaa kyllä jo jätä-käskynkin (eli juuri tuon nyrkkijutun), mutta en kyllä ymmärrä miten se auttaa tuohon pöydän reunalle hyppelyyn o.O Kyllä se tottelee kun käskee, mutta kuten jo ylempänä mainitsin niin haluaisin ettei edes hyppisi pöydän reunoille. Voisihan tuota toki kokeilla, mutta olen melko varma että harjoitustilanteessa Piko toimii hyvin, mutta myöhemmin kuitenkin taas ollaan sinne pöydälle kurottelemassa.. Vähän jästipää tämä meiän pentu :D

Suihkepullosta ei myöskään ole ollut mitään apua, koitettiin myös sen kanssa kitkeä pois puremista, mutta tuota pikku vesisuihkut ei tunnu haittaavan. Ei edes silloin kun siihen on sekotettu vähän etikkaa. Onkohan meillä tuo koira ihan toivoton tapaus.. :D Huomasin kyllä kasvattajankin luona että nuorin weilssi teki samaa mitä meidän pentu, kasvattajakin ehdotti tuota kattilankansi juttua mutta kun ei niin ei..

Meillä kans Sheba on kova varastelemaan pöydiltä, jos vaan tilaisuus tulee. Mä tosin olen keksinyt jo keinon: sumutinpullo. Se inhoaa sitä niin paljon, että mikään siitä ei ilmeisesti tunnu niin inhottavalta kuin vesipruikkaus niskaan. Otankin usein "harjoituksia" että laitan jonkun leivänkäntyn pöydälle, menen kulman taakse ja kun nään että koira on ottamassa leipää päydältä, tulee vesisuihku niskaan. Tiedän, että kaikille tämä ei toimi mutta tuolle toimii.

muoks. Olikin jo kokeiltu aloittajan koiralla.

^Niin joo, silläkin on väliä, mihin sitä vettä suihkaisee. Ainakin meillä on. Ensin sumutin päin näköä, mutta se oli Etan mielestä ihan mielettömän kiva leikki. Sitten hoksasin tähdätä niskaan/kaulaan, ja sepäs tepsi. Ei tunnu ilmeisesti yhtään niin kivalle.

Minulla on koiraani paras suhde, se kuuntelee ja tottelee minua. Minä olen siis 12, ja minua koirani uskoo. Kun syön riittää että vain katsonkin peppiin tuimasti, niin se ei kurkottele pöydälle. Näin ollut jo about 3 vko. Mutta äitini, isäni eikä veljeni pysty komentamaan mun koiraani. Ne yrittää mutta peppi ei tajua mitä he haluavat. Onko apua olemassa?

On. 12-vuotias lapsi EI SAA olla koiralle perheenpää vaan aikuinen. Tuosta ei kyllä hyvää seuraa, oli koira rotujaan mitä vaan.
Nyt sitten isä menee ja ottaa tehtäväkseen koiran koulutuksen ja äiti koiran ruokinnan. Lapset voivat tietenkin leikkiä koiran kanssa, mutta koiran pääsääntöinen ohjaaminen kuuluu aikuiselle, koska koirasta ja sen omistamisesta, sen tekemisistä jne on kuitenkin aikuinen vastuussa, ei perheen lapset.

[quote=nannnika]Ollaan kokeiltu tuota ärähtämistä ja koiran ylle kumartumista, mutta eipä ole siitäkään apua ollut.

Pennun kieltäminen on vaan vähän pitempi prosessi, jotkut asiat menee perille hitaammin. Ei pidä kuvitellakaan että kerralla. Tottakai pentu testaa, onko nyt ihan pakko totella. Ärähdä kovemmin, nopeammin, tönäise koira alas, toru, käske pois keittiöstä. Tee selväksi, että pöydälle kurkotteleminen on kiellettyä. Koita ajoittaa hyvin, että kielto tulee jo siinä vaiheessa kun sinne pöydälle tähyillään. EI! Pentu ajan kanssa hyväksyy tämän säännön, josta ei tietenkään pidä, kun pöydällä on kaikkea kiinnostavaa. Paljon vaan toistoa. Apuvälineet ovat turhia, ne hidastavat etkä ehdi nopeasti reagoimaan.

Täytyypäs kirjoittaa yksityiskohtaisemmin. Siis en ole perheenpäänä "siinä mielessä" pepille, muuten peppi kuuntelee heitä,ja uskoo heitä. Mutta ei ole vielä kerennyt oppimaan samaa pöytäsääntöä heiltä. Tarkoitin vain pöytäkäyttäytymistä. Ajattelin vain lähinnä tuossa että miten voisin auttaa peppiä tajuamaan heidät paremmin tässä asiassa.

Juuri niinkuin sanoin - kouluttamalla. Jos tekniikkasi koiran kanssa on todettu hyväksi, niin vanhemmat toimii sitten täysin samoin.
On myöskin järkevää opettaa koiralle jokin "oma paikka", kuten viltti, jonne koira menee teidän ruokailunne ajaksi tai sitten pysyttelee muussa tilassa. Jokainen tietysti toplaa tyylillään, mutta mielestäni koiran paikka ei ole ruokapöydän vieressä (kyttäämässä), kun perhe syö.

volkodav kirjoitti:

On. 12-vuotias lapsi EI SAA olla koiralle perheenpää vaan aikuinen. Tuosta ei kyllä hyvää seuraa, oli koira rotujaan mitä vaan.
Nyt sitten isä menee ja ottaa tehtäväkseen koiran koulutuksen ja äiti koiran ruokinnan. Lapset voivat tietenkin leikkiä koiran kanssa, mutta koiran pääsääntöinen ohjaaminen kuuluu aikuiselle, koska koirasta ja sen omistamisesta, sen tekemisistä jne on kuitenkin aikuinen vastuussa, ei perheen lapset.

Pakko sanoa tähän, että vaikka 12 vuotias on edelleen lapsi/teini-ikäinen, niin joukosta löytyy kyllä erittäin fiksuja ja taitavia koiranomistajia. Vastuu sekä koirasta ja lapsesta on tietenkin loppupelissä aina aikuisella, mutta ei se tarkoita etteikö jo 12 vuotias pystyisi huolehtimaan ja kouluttamaan koiraa ja ottamaan sen hoidosta ja koulutuksesta paljonkin vastuuta, jopa paremmin kuin moni aikuinen. Jos lapsille ei missään vaiheessa anneta sitä vastuuta, niin eivät ne koskaan opi sitä ottamaankaan.
Itse hankin ensimmäisen oman hevosen itse tienaamillani rahoilla 13 vuotiaana ja olin kyllä todellakin vastuussa sekä hoidosta, että ratsastuksesta, vaikka toki vanhemmat varmasti pitivät silmällä, että kaikki sujuu ja auttoivat jos olin esim. kipeä.

^Samaa mietin ja minusta vielä Daran viestit ovat olleet varsin selkeitä ja ihan kuin aikuisemmankin kirjoittajan kädestä :) Toivottelen tsemppiä tilanteen korjaamiseen!