Koirat.com

Omistan nuoren, reilun vuoden ikäisen sekarotuisen narttukoiran (emä 50/50 nöffi/sakemanni, isä sakemanni) ja sen kanssa on pari ongelmaa ja olisin oikein kiitollinen jos joku osaisi meitä neuvoa :)
Eli ensimmäisenä ja myös pahimpana ongelmana on vieraille ihmisille (ja joskus myös koirille) räyhääminen. Jos meille tulee vieraita (varsinkin miehiä) koira aloittaa murinan, armottoman räksytyksen sekä loikkimisen suuntaan ja toiseen. Ei ole ikinä purrut ketään enkä usko että näin tekisikään. Rähistessä usein kaikki koiran selkäkarvat ovat pystyssä niskasta häntään asti. Kun ihminen on ollut sisällä kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin rähinä loppuu ja neiti menee nuuskimaan ja rapsuteltavaksi, ihan kuin ongelmaa ei olisi ollutkaan. Luonteeltaan tyttö on ollut aina arka (varmasti ainakin osittain johtuen todella huonosta sosiaalisestamisesta ennen minulle tuloaan 3kk ikäisenä). Samanlainen rähinämeininki on myös pihalla, jos joku tulee vastaan/kävelee jossain läheisyydessä. Asumme kerrostalossa ja koira murisee myös silloin jos joku kulkee rappukäytävässä, aika vähän kuitenkaan haukkuu.
Osaa peruskäskyt (istu, paikka, maahan, tänne, sivulle, seuraa ym.) sisätiloissa. Myös tokokentällä koira kuuntelee ja tottelee kaikki käskyt kiitettävästi, paitsi seuraaminen on loikkimista joissain likimain vasemmalla puolellani. Lenkillä myös korvat ovat usein hukassa, koira on vietikäs ja tykkää mm. jäljestämisestä. Jos jossain näkyy/kuuluu/haisee jotain mielenkiintoista, olen koiralle ilmaa ja oikeastaan ainoa mikä saattaa mennä perille on "istu", mutta vaikka persus menee maahan katsekontakti on jossain mielenkiintoisemmassa kuin minussa.
Onko kyse "johtajuusongelmasta" vai jostain muusta? Kotona koira odottaa ruokaa, syö kun lupa on annettu, väistää ihmisiä, kulkee viimeisenä ovista, istuu kun panta/valjaat laitetaan, ei saa rapsutuksia ja leikkiseuraa aina niin halutessaan ja tulee käskystä alas sohvalta, eikä näissä ole ongelmaa, ikinä ei "valita" näissä asioissa (=murise tms.).
Liikunnanpuutteesta en usko johtuvan, harrastamme tokoilua omaksi iloksi, jälkeä, lenkkeilyä, koirapuistoilua, koira saa olla paljon vapaana ja sille tarjotaan myös aivojumppaa.
Olemme kokeilleet tuohon rähinään kolinapurkkia, joka aluksi vaikutti toimivan, mutta tosiaan kun korvat katoavat rähisemisen myötä niin myös purkin teho.
Eli jelppiä kaipaisimme kovasti, asumme pienen kunnan taajamassa ja ihmisiä kuitenkin joka lenkillä tulee vastaan ja olisi kiva jos neiti myös kuuntelisi minua pihalla ollessamme :)

^ Oletko kokeillut syöttää koirille nameja, kun teille tulee vieraita? Eli alkaisit syöttää herkkuja, ennen kuin ihminen astuu ovesta, eli ennen kuin murina ja räyhääminen alkaa. Jos herkku on tarpeeksi hyvä, koira vaan keskittyisi siihen, eikä ehtisi murista vieraalle. Koira voisi yhdistää vieraat herkkuihin ja näin ollen vieraat olisivat hyvä juttu :)

Miten olette koittaneet räyhäämiseen puuttua?

blanko kirjoitti:

^ Oletko kokeillut syöttää koirille nameja, kun teille tulee vieraita? Eli alkaisit syöttää herkkuja, ennen kuin ihminen astuu ovesta, eli ennen kuin murina ja räyhääminen alkaa. Jos herkku on tarpeeksi hyvä, koira vaan keskittyisi siihen, eikä ehtisi murista vieraalle. Koira voisi yhdistää vieraat herkkuihin ja näin ollen vieraat olisivat hyvä juttu :)

En ole koittanut, ja luulen että namit ei kovin kauaa kiinnosta, muutenkin motivoitavissa paremmin leluilla ym. Mutta otetaan tämä ehdottomasti testiin, kun vieraita "vieraita" tulee käymään, ei siis rähise, jos on nähnyt ihmisen 1-2 kertaa aikaisemmin (pahimpia ovat huoltomiehet kaikkine tavaroineen :D) Kiitos vinkistä :)

Tigru kirjoitti:

Miten olette koittaneet räyhäämiseen puuttua?

Kuten kirjotin niin kolinapurkilla (joka toimi tähänastisista tavoista parhaiten hetkellisesti), tietysti kieltämällä ja komentamalla (ei vaikutusta suuntaan eikä toiseen, ihan kuin en edes kieltäisi). Nyt mietin että pitäisikö eristää koira toiseen huoneeseen portin taakse rähisemään ja päästää sitten pois kun on rähissyt tarpeeksi ja rauhoittunut. Tätä olen myös joskus tehnyt, varsinkin jos joku vieras on pelännyt koiria, niin ei ole kiva että tommonen muiden mielestä iso, omasta mielestäni keskikokoinen (:D) koira ärisee hampaat irvessä ja loikkii ympärillä.

Aran koiran rähistessä mä epäilisin rähinän syyksi pelkoa ja epävarmuutta ja silloin kieltäminen ja komentaminen on turhaa (koira ei pysty reagoimaan pelossa) ja kolinapurkki luultavasti vaan pahentaa pelkoa.

Anna koiralle aikaa ja tilaa. Arkaa koiraa ei saa pakottaa eikä painostaa tutustumaan. Sen pitää saada tutusta omassa rauhassa eli paras kun vieraat eivät lainkaan kiinnitä koiraan huomiota. Kolinapurkkia neutraalimpi tapa on poistaa koira eri tilaan ilman sen kummempia kommervenkkejä eli aivan eleettömästi. Kun se on rauhoittunut niin päästetään se takaisin yhtä eleettömästi (eli ei nosteta vieraista itse meteliä jolloin koiran mielikuva siitä että vieraat ovat outo juttu vahvistuu).

Tigru kirjoitti:

Aran koiran rähistessä mä epäilisin rähinän syyksi pelkoa ja epävarmuutta ja silloin kieltäminen ja komentaminen on turhaa (koira ei pysty reagoimaan pelossa) ja kolinapurkki luultavasti vaan pahentaa pelkoa.

Anna koiralle aikaa ja tilaa. Arkaa koiraa ei saa pakottaa eikä painostaa tutustumaan. Sen pitää saada tutusta omassa rauhassa eli paras kun vieraat eivät lainkaan kiinnitä koiraan huomiota. Kolinapurkkia neutraalimpi tapa on poistaa koira eri tilaan ilman sen kummempia kommervenkkejä eli aivan eleettömästi. Kun se on rauhoittunut niin päästetään se takaisin yhtä eleettömästi (eli ei nosteta vieraista itse meteliä jolloin koiran mielikuva siitä että vieraat ovat outo juttu vahvistuu).

Ok, eli jatkan tätä toiseen huoneeseen siirtämistä, kiitos!
Entä onko ideaa tohon ulkona rähisemiseen? Ei ole kiva koittaa ajoittaa lenkkiä aina niin, että on mahdollisimman vähän ihmisiä liikkeellä...

Meillä esiintyy saman tapaista ongelmaa vieraiden tullessa kylään, mutta joskus Devil jopa saattaa nakata jotain hihasta, useimmiten näykkäisy/puraisi kuteinkin kohdistuu kasvoihin. Kuitenkin jokaisen hyökkäskohtauksen jälkeen koira alistuu maahan korvat luimussa ja näyttää häpeävän. En ole täysin kärryillä koiran menneisyydestä, mutta koira käyttätyy mielestäni selkeästi pelokkaasti ja aivan kuin se odottaisi lyöntiä tai muuta käsiksikäymistä?

Pahin "äksidentti" sattui, kun koira puraisi isääni kasvoihin. Koira selkeästi pelkää vieraita ihmisiä, erityisesti miehiä. Olemme yrittäneet käskeä omalle paikalle, koittaneet palkata namuilla, rauhoittaa ja puhua rauhoittavia, mutta mikään ei tunnu auttavan. Joskus koira saattaa olla ihan ok vierasta ihmistä kohtaan hetken aikaa, tulee lähelle, antaa silitellä ja saatta jopa pusutella nuoleskellen, mutta täysin arvaamatta se saattaa käydä kimppuun muristen ja haukkuen.
Myös lenkeillä esiintyy ongelmia. Devil saattaa täysin äkkiarvaamatta käydä ohittavan ihmisen hihaan kiinni, tai alkaa rähistä haukkuen. Miten näissä tilanteissa tulisi toimia, ja miten kitkeä rähinäkäytöstä pois?

NeMa kirjoitti:


Ok, eli jatkan tätä toiseen huoneeseen siirtämistä, kiitos!
Entä onko ideaa tohon ulkona rähisemiseen? Ei ole kiva koittaa ajoittaa lenkkiä aina niin, että on mahdollisimman vähän ihmisiä liikkeellä...

Ei varmasti ole mutta aluksi siitä on apua jos saat ajoitettua lenkin niin ettei vastaantulijoita ole kamalasti. Mä sanoisin että kehu niin kauan kun koira ei rähjää eikä paineistu. Kehu ylenpalttisesti. Mahdollisesti aluksi jo ennen kuin koira huomaa toiset. Jos ja kun se räyhää niin jätä huomiotta (olettaen että räyhäys on pelosta johtuvaa). Ja pyri vaihtamaan suuntaa. Koiraa ei saisi mielellään koskaan viedä niin lähelle että se alkaa tosissaan aristella/pelätä ja siksi räyhätä. Eli käänny vaikka kokonaan ympäri jos on tarvis. Se näyttää hölmöltä ja tuntuu hölmöltä mutta sitä ei tarvitse välttämättä jatkaa pitkäänkään ja se opettaa koiralle a) ettet sinä pakota sitä remmissä mihinkään mitä se pelkää ja b) että sinä et pelkää ko kohdetta koska et yhdy koiran räyhäykseen ja uskallat kääntää kohteelle selkäsi. Älä siis aluksi toru, nyi tms reagoi koiran rähinään vaan pelkästään neutraalisti käännyt.

Pikkuhiljaa koira huomaa mistä sitä kehutaan ja että sinä et koe tilanteita pelottaviksi. Kun se alkaa osata ja pelko vähenee voit mahdollisesti korostaa oikeaa käytöstä sillä että räyhäyksessä menet aivan oman koirasi eteen ja rauhallisesti puhellen pakotat sen peruuttamaan sinuun katsoen. Peruutat kunnes koira rauhoittuu. Tässä on sama asia: sinä osoitat kääntämällä pelon kohteelle selän sen ettei kohde ole vaarallinen ja toisaalta kun pakotat koiran silmätysten sinun kanssasi ja annat sitten rauhallisesti mutta selkeästi palautteen siitä ettei räyhäys ole sallittua koira tietää että puhut sille. Jos kuljet koiran perässä ja se räyhää ja sinä alat sieltä komentaa sitä ei koira kiihtyneessä mielentilassa tiedä komennatko sitä vai räyhäätkö sen kanssa. Kolinapurkki on myös omiaan lisäämään pelkoa (koira pelkää vastaatulijaa -> sitä heitetään kolinapurkilla = vastaantulija siis on kuin onkin pelottava... -> koira pelkää seuraavaa enemmän). Eli epävarmalla koiralla en koskaan käyttäisi kolinapurkkia ja muulloinkin vain hyvin hyvin harkitusti.

Muista olla itse korostetun rauhallinen kun koira pelkää. Haukottele, löntöstele. Älä kiristele remmiä, nosta tahtia, hyssyttele tms. Ja kun koira toimii oikein niin palkkaa ruhtinaallisesti. Aivan sama onko se kehu ja iloinen hyppely, leikkipalkka vai ruoka mutta sen pitää olla tuntuva.

Pakastemelba kirjoitti:

Meillä esiintyy saman tapaista ongelmaa vieraiden tullessa kylään, mutta joskus Devil jopa saattaa nakata jotain hihasta, useimmiten näykkäisy/puraisi kuteinkin kohdistuu kasvoihin. Kuitenkin jokaisen hyökkäskohtauksen jälkeen koira alistuu maahan korvat luimussa ja näyttää häpeävän. En ole täysin kärryillä koiran menneisyydestä, mutta koira käyttätyy mielestäni selkeästi pelokkaasti ja aivan kuin se odottaisi lyöntiä tai muuta käsiksikäymistä?

Pahin "äksidentti" sattui, kun koira puraisi isääni kasvoihin. Koira selkeästi pelkää vieraita ihmisiä, erityisesti miehiä. Olemme yrittäneet käskeä omalle paikalle, koittaneet palkata namuilla, rauhoittaa ja puhua rauhoittavia, mutta mikään ei tunnu auttavan. Joskus koira saattaa olla ihan ok vierasta ihmistä kohtaan hetken aikaa, tulee lähelle, antaa silitellä ja saatta jopa pusutella nuoleskellen, mutta täysin arvaamatta se saattaa käydä kimppuun muristen ja haukkuen.
Myös lenkeillä esiintyy ongelmia. Devil saattaa täysin äkkiarvaamatta käydä ohittavan ihmisen hihaan kiinni, tai alkaa rähistä haukkuen. Miten näissä tilanteissa tulisi toimia, ja miten kitkeä rähinäkäytöstä pois?

Onko koira tutkittu ettei se ole kipeä? Millainen tausta sillä on? OIkeasti kasvoihin pureminen on niin vakava asia että suosittelen ammattiauttajan puoleen kääntymistä.

Tigru kirjoitti:

Onko koira tutkittu ettei se ole kipeä? Millainen tausta sillä on?

Millä tavoin kipeä?

Koiran taustat eivät ole aivan tarkoin selvillä, mutta rescue-tapauksesta on kyse. Devil sisaruksineen oli pentuna hylätty jonkun miehen toimesta roskikseen, ja sen jälkeen päätyivät Pelastetaan Koirat Ry:n tarhalle. Devil ehti olla tarhalla noin 5kk-ikäiseksi saakka, jonka jälkeen siirtyi erään tytön omistukseen. Tämän tytön luona ei kuulemma ole tapahtunut mitään traumatisoivaa, ja tiedän tytön olleen unelmaomistaja tälle koiralle. Erinäisistä syistä johtuen tyttö kuitenkin joutui luopumaan koirasta, ja Devil tuli meille. Kotona tämä koira on kuin enkeli.

Millä tahansa tavalla fyysisesti kipeä. Kipu on monesti aggressiivisen käytöksen taustalla ja siksi se pitäisi ensin sulkea pois ennen kuin aletaan tehdä muuta. Eli eläinlääkärillä käyttäisin perusteellisessa tarkastuksessa.

Meillä on vähän samansuuntaista ongelmaa kuin NeMa:lla. Paitsi että sisällä ei naisille tai lapsille räyhää lainkaan mutta miehille pitää vihaa vaikka koko illan. Pikkuveljeeni meni aikaa tottua 3 vrk kun se oli kylässä kotona, tää käveli seiniä pitkin mutta nykyään ovat hyvää pataa keskenään. Eli Velmu tarvii todella paljon aikaa tottua yksittäiseen mieheen. Eksäni oli täällä 1 vrk mutta ei tottunut häneen sinä aikana vaan aamulla taas hirveät murina ja räyhääminen ja tunki mun ja eksän väliin (tosin aamulla toivotin itsekin eksän hiivattiin että varmaan vaistosi mielentilani, illalla meni itse istumaan hänen viereensä mutta ei antanut koskea (tosin tuli ilmeisesti vähän niin kuin minun ja eksän väliin)). Sukulaismiesten kanssa en tod. samaan tilaan jätä ilman kuonokoppaa koska kokee keski-ikäiset vielä enemmän uhkana kuin nuoret, kävelee seiniä pitkin räyhäten ja jos kääntää selän niin hiipii salamannopeasti taakse. En tiiä saattaisiko näykätä. Enoon ja ukkiin sen verran tottunut että ei räyhää, mutta ei tuu 2 m lähemmäs ja väistelee ja kävelee seiniä pitkin. Kokee edes pienen silmiin vilkaisun mieheltä todella vakavana uhkana ja peruuttaa heti, pikkuvelikin jos tuijottaa kauemmin niin koira pakittaa 2-3 m päähän sekunnissa. Sinänsä jännä että bussissa tai eläinlääkärillä ei koe istuvia ihmisiä uhaksi vaan miehiäkin haluaisi kävästä haistelemassa.

Ulkona taas ollaan menossa kaikkien ihmisten päälle. Pahiten miesten ja pyöräilijöiden/potkurilla kulkijoiden. Onneksi on kuonopannat! Siinä vaiheessa kun huomaa jonkun lähestyvän ja alkanut tuijotteleen vaadin koiralta huomiota mutta aina ei onnistu jos kohde on liian uhkaavan oloinen (esim. pyöräilevä mies pimeällä ilman valoja pyörässä). Tuppisuiden kävelijöiden ohi mennään aikalailla ok jos aloitan jo kaukaa katsekontaktin vaatimisen ja syötän 4-5 koiranmakkara-kuutiota aloittaen n. 20-30 m ennen ja jatkaen 10 m jälkeen ohituksen (koska joskus yrittää rähisten ampaista perään heti vasta kun menneet kohdalta ohi) mutta jos joku aukaisee suunsa niin rähähtää heti. Sisällä ohjeistan vieraat miten käyttäytyä ja pidän Velmua irti vahtien koko ajan enkä säälittele tms vaan menen ite vieraan luo ja puhun reippaasti etc. Nyt enoon yrittänyt totuttaa että isken koiran ruokakupin metrin päähän hänestä ja saa eväänsä käydä siit syömässä. Miesten kanssa joille sisällä rähisee laitan tuolle kuonokopan, kaiken varalta ja vien koiran pois tilanteesta jos näyttää että ei meinaa rauhoittua (en rangaistuksenomaisesti kuitenkaan). Kenenkään en anna lähestyä koiraa itse vaan aloitteen pitää tulla koiralta ja tarjolla on aina pakotie väh. minun luo! Ja ihan selvää pelkoa koska yrittää minun syliin kiivetä myös reaktiona jos mies tulee sisälle, räyhäämisen lisäksi.

Koira tosiaan tuli minulle 4 kk ikäisenä ja silloin tätä ongelmaa ei ollut! Oli normisosiaalisen oloinen pentu, tosin vähän ehkä ei vieraat kiinnostanut mutta ei mitään merkkiä pelosta. Sitten 5-6 kk iässä yhtäkkiä pelkäsi kaikkia miehiä kertaheitolla. Tosin se alkoi eksän vierailun jälkeen, eka päivä pentu ok ei vaan välittänyt mutta seuraavana aamuna käveli pitkin seiniä ja rähisi vaikka eksä sanoi ettei ole mitään tehnyt, vaan heräsi pari tuntia ennen mua ja kulkenut asunnossa yksin (pentu ei nukkunut mun kaa) niin Velmu oli heti pelännyt sitä. Jännä tosiaan että tollaisesta alkoi koska asui +1 viikon kotikotona jossa pikkuveli ja isä kotona ja eno ja ukki kävivät siellä ja oli ok, sit kävin 1-2 kk kämpillä asumassa (asun yksin, vieraita ei käy) mutta eksä ja eno kävivät kumpikin kerran vierailulla eikä mtn kummallisempaa näkynyt, sit tulin taas lomille ja pelko alkoi. Aluksi pelkäsi tosiaan vain miehiä, mutta vähän päälle 1 v. alkoi ulkona naisillekin huutaminen (ja ei, ei ole päässyt naisten kaa mitään sattumaan). Mörköily on vielä päällä että saattaa alkaa puulle murisemaan ulkona tai outoon paikkaan pysäköidylle autolle. Ikää on nyt 1 v. 4 kk.

Kyllä tuo johtajuusongelmalta kuulostaa. Koira yrittää hallita, kun se ei luota riittävästi sinun kykyyn hanskata tilanne. Suosittelen ottamaan koiran kontaktiin ja istumaan, ennen kuin ovi avataan - pidetään kontaktia ja palkitaan koira. Mene vaikka sen eteen seisomaan, siten ettei se näe kuka tulee sisälle. Jos koira yrittää väistää sinua, siirry siten, että estät sitä.

Kontaktiharjoituksia ulkona joka lenkillä ja nameja taskuun ja oikea-aikaista palkitsemista.

Täällä lisää vinkkejä http://koirannettikoulu.blogspot.com/.

Tsemppiä harjoitteluun. Luottamuksen kasvun ja oikea-aikaisen palkitsemisen kautta tilanne korjaantuu.

Laumanjohtaja kirjoitti:

Kyllä tuo johtajuusongelmalta kuulostaa. Koira yrittää hallita, kun se ei luota riittävästi sinun kykyyn hanskata tilanne. Suosittelen ottamaan koiran kontaktiin ja istumaan, ennen kuin ovi avataan - pidetään kontaktia ja palkitaan koira. Mene vaikka sen eteen seisomaan, siten ettei se näe kuka tulee sisälle. Jos koira yrittää väistää sinua, siirry siten, että estät sitä.

Kontaktiharjoituksia ulkona joka lenkillä ja nameja taskuun ja oikea-aikaista palkitsemista.

Täällä lisää vinkkejä http://koirannettikoulu.blogspot.com/.

Tsemppiä harjoitteluun. Luottamuksen kasvun ja oikea-aikaisen palkitsemisen kautta tilanne korjaantuu.

^^ Paljon hyviä pointteja, kontaktin treenaus auttaa moneen asiaan :)

Mutta johtajuus-systeemit voi unohtaa. Sanoisin että 99,9% ongelmista johtuu pelosta tms.

Miksi ihmeessä johtajuus pitäisi unohtaa?

Sehän on olemassa oleva asia jota ei voi sivuuttaa. Ihmisille pidetään johtajuudesta työelämässä luentoja, eikä siellä hyvään johtajuuteen kuulu "selätykset", kuten vanhan ajan johtajuuskäsitteeseen kuuluu. Ihmisille suunnatusta luennosta ei kuulu vastustusta, sillä se on itsestäänselvää.
Eikös ne johtajuusongelmat johdu sen puutteesta kun hommaa kukaan ei pidä kasassa ja jäsenet puuhastelee mitä sattuu. Ryhmän/teamin/lauman jäseniä täytyy ohjata jotta lopputulos on tyydyttävä. Yhdistyksessä on hallitus joka johtaa, koirakoulun ryhmässä on opettaja johtamassa jne. Tosin sellaiset jotka eivät osaa päättää asioista ja soutavat ja huopaavat ovat huonoja ja ärsyttäviä johtajia, jolloin ryhmästä kuuluu protestia ja tyytymättömyyttä. Vertaa yläasteelle tuleva vastavalmistunut naisope, ja ihan totta, hänenlaiselle muodostuu helposti johtajuusongelma.

Ihmiset punnaavat johtajuutta vastaan vaikka eivät tajua että kuriin ja jarjestykseen tämä koko meidän pallo perustuu. Ja kun kurista puhun, en tarkoita sitä väkivaltaista piiskaa, vaan rajausta, jotta linnunpoikaset eivät putoaisi pesästa ja kuole. Ihan oikeasti, ohjaamalla ja/tai nokkaisulla se emo pitää jälkikasvun pesässä.

Pelkästään antamatta jättämisellä ja horjumattomuudella saa puolet johtajuudesta. Se että epäilee itseään ja on epävarma, menettää puolet juuri tienaamastaan puolikkaasta johtajuudesta. Eläimen luontaisia tarpeita ymmartämällä ja ne tyydyttämällä voi ansaita helposti puolet johtajuudesta, mutta entä jos omistaja yrityksistään huolimatta mielistelee ja pelkää epäonnistumista. Miltä se näyttää koiran silmissä?

Onko aloittaja käyttänyt ennen kolinapurkin käyttöönottoa vähintäänkin perushuomioimattomuutta vetämättömyyteen ketjukaulainta tuloksellisesti?

Jos käyttäytyy koiralle alisteisesti, ei ole oikeutta käyttää purkkiakaan. Jos purkkilinjalle lähtee niin ensin täytyy vahvistaa omaa asemaa ja huomata että koira ei saa koskaan purkin käytön jälkeen saa päästä päämäärään. Purkkia ei saa käyttää koulutusvälineenä, ei siis ole naksun vastakohta. Ainoastaan kiellon tehosteena. Mikäli näin on, olet käyttänyt hyvän välineen hukkaan. Koska koira ei koe että pystyt hallitsemaan ympäristöä, se yrittää parhaansa mukaan. Koska olet yrittänyt estää sitä siinä onnistumatta, on koiran epävarmuus lisääntynyt ja puolustushaluisen nuoren puolustusyritykset myös. Kuvailemasi koira tulee puremaan vielä. Riippuu siitä kuinka vastassa oleva ihminen käyttäytyy. Koira suorittaa työtään entistä tehokkaammin nyt, koska sitä on yritetty estää mutta se on enemmän puolustaessaan pystynyt välttämään sanktion ja päässyt kuitenkin tekemään työn. Vaarallista.

Mitä tulee purkkiin, ensin ihminen kertoo kehollaan ja äänellään mitä se haluaa koiran jättävän tekemättä. Nupiksi käytetään purkkia koiran ja tilanteen vaatimalla tavalla. Haastavalla koiralla pelkkä purkin helähdys ei meinaa mitään asiattoman toiminnan katkaisemisessa, VARSINKAAN kun kyseessä oleva toiminta on koiralle luontaisesti palkitsevaa.

Aloittajan kannattaa mennä kouluttajalle. Pelkät mekaaniset johtajuusharjoitukset eivät ratkaise asiaa, sillä eri koirille eri asiat merkitsevät. Johtajuus täytyy näkyä omistajan käytöksessä koko ajan mutta tosijohtaja ei kuitenkaan takerru aivan epäolennaisuuksiin. Energiaa ei kannata haaskata. Mikäli koiralle ruoka on yhdentekevää, ei ruoan kanssa pelehtimiseen kannata keskittyä. Riittää että koira ei ryysi kupille. Ovista kulkemisella ei ole mitään merkitystä jos koira kulkee ovesta omistajan jälkeen mutta kuitenkin kiihtyneenä(ase ladattuna lenkkiä varten). Kun taas koira kulkee ihmisen kanssa ovesta rauhallisesti eikä ala keulia kohta oven jälkeen on aivan sama kuka kulkee ovesta

Kun koira kiipeää syliin hakeakseen turvaa omistajasta ja jos omistaja hyväksyy tämän myös dominointieleen, koira ei toivottu toiminta ja mielentila lisääntyy. Sylistä koira hakee voimaa vieraiden kontrolloimiseen. Mitä heikompi koira, sen hysteerisempää on käytös, koira kun ei ilman apua vieraista selviä. Koira on ikäänkuin tuuliajolla. Kun se pääsee pakenemaan omistajan syliin, pako-mielentila lisääntyy. Omistaja kuittaa sen, että ok, pako on ok.

Lainaus:
Miesten kanssa joille sisällä rähisee laitan tuolle kuonokopan, kaiken varalta ja vien koiran pois tilanteesta jos näyttää että ei meinaa rauhoittua (en rangaistuksenomaisesti kuitenkaan).

Eli pääsee rauhaan kun ensin on käynyt kuumana. Olisi järkevämpää toimia toisinpäin.
Tuo suluissa oleva kertoo kuinka omistaja pelkää rajoittaa koiraansa. Tai jos ei niin eihän sitä ainakaan täällä voi tunnustaa, se kun olisi tuomittavaa.

Rajat tuovat myös turvaa. Eli nämä nuoret puolustusviettiset epävarmat koirat kaipaisivat rajoja jotta voivat tuntea olonsa turvalliseksi.
Enkä tarkoita että kiihtyneisyydestä täytyisi rankaista eristämällä, eristäminen ei kerro koiralle millaisessa mielentilassa kuuluu olla.

Nakkia ei kannata syöttää koiralle joka ei ole rento ja keskittyy ulkopuoliseen maailmaan.

Aloittajan viestiin:

On omasta harkintakyvystä kiinni mitä neuvoja ottaa käyttöön, eikä siis tämäkään välttämättä ole paras mahdollinen, koska en ole koiraasi luonnossa nähnyt.
Mutta jos kyseessä tosiaan on arka ja epävarma koira, en suosittelisi huoneeseen viemistä niissä tilanteissa kun vieraita tulee sisään.

Itse luultavasti toimisin näin, kun uusia vieraita tulee kylään:

Ilmapiirin on oltava rauhallinen, ei puhuta kovaa, juoksennella ym. Omistajan on toimittava esimerkkinä: hän ei saa olla jännittynyt tai kiihtynyt (koskee myös vieraita). Kun vieraat tulevat, annetaan koiralle mahdollisuus mennä pois tilanteesta mikäli se haluaa. Joka tapauksessa kun kyseessä on sakumix, koira todennäköisesti pysyy omistajansa luona.
Tärkeintä on ettei kukaan katso koiraa tai koske koiraan. Koira on kuin ilmaa. Vaikka koira haukkuisikin, kukaan ei korota ääntään tai vilkaisekaan koiraan.
Mikäli koira viedään pois tilanteesta, se oppii että se pääsee tilanteesta ulos rähisemällä ja vielä jos omistaja kiihtyy se heittää vain lisää vettä löylyyn. Aran koiran tilanteessa, uskon että koiran täysi huomioimattomuus auttaa. Koira oppii, ettei sille tapahdu mitään.

Vaikka se rauhoittuisikin on tärkeää, ettei sitä mennä silittämään. Arka koira toimii omilla ehdoilla. Kun koira on rauhoittunut voidaan ottaa esiin nameja. Tällöin koiraa ei yritetä houkutella luokse. Namit vaan sattuvat olemaan siinä esillä jos koira päättäisi tulla haistelemaan. Jos koira tulee hakemaan nameja, ei pitäisi edelleenkään katsoa tai yrittää silittää koiraa.
Nämä nyt ovat aika äärimmäisiä ohjeita, mutta mielestäni tarpeellisia ennenkuin koira on saanut tarpeeksi itseluottamusta.

Elsan viestiä komppaan minä aloittajalle.
Lisäisin siihen vielä, että tilanne otetaan hallintaan ihan aakkosista lähtien ja opetetaan koira yleensäkin rauhoittumaan ja jokin käskysana koiralle, joka merkkaa rauhoittumista ja rentoutumista. Vieraiden tulemis ja menemis harjoitukset voi ja kannattaa aloittaa ihan perheenjäsenten kesken. Koiraa pyydetään rauhoittumaan ja rentoutumaan, ovi avataan ja laitetaan kiinni, palkitaan koira. Koira taas rauhoitetaan ja joidenkin harjoitusten jälkeen joku soittaa ovikelloa, jos koira on suht rauhallinen ja rento -> palkinto. Sitten siirrytään eteenpäin, joku tulee ovesta sisään, perheenjäsen siis. Kukaan ei kiinnitä koiraan mitään huomiota, eikä kukaan tee ihmisten sisälle tulemisesta mitään numeroa, sanotaan kättäpäivää ja pyydetään kahvipöytää tai olohuoneeseen istumaan, kuin koiraa ei olisikaan. Koiran kuuluisi kestää koko ajan rentona ja rauhallisena, siinä ehkä auttaa, jos koiralle osoittaa tilanteissa oman paikan, johon sen kuuluu rauhoittua. Sitten harjoitellaan vieraan kanssa, joka on jo koiralle tuttu. Pikku hiljaa eteenpäin. Siinä voi mennä jopa kuukausia, ehkä jopa vuosia, mutta hiljaa hyvä tulee.

Laitan kysymykseni nyt tämän otsikon alle.

Meillä 4-vuotias uros, joka on maailman ihanin koira sisällä ja ilman häiriötekijöitä. Tottelevainen ja tulee useimmiten kutsuttaessa. Mutta kun on jotain mielenkiintoisempaa (hajut, toiset koirat), en saa sitä hallintaan.

Tänään koirapuistossa: koirani juoksenteli toisen uroksen kanssa, vähän oli jännittynyt tunnelma välillä ja pientä johtajuuden selvittämistä, mutta ei mitään vakavaa. Rähinä kutienkin yltyi siihen, että toinen koira jäi paikalleen seisomaan ja tämä meidän jääräpää haukkui kovaa haukkua taukoamatta ja yritti dominoida toista. Yrityksistä huolimatta en saanut koiraa lopettamaan. Sitä ei saanut kiinni, koska kiersi toista koiraa ja juoksi karkuun. Sekä kova käskyttäminen että iloiset "tänne" pyynnöt lelun kanssa oli turhaa, ei kuunnellut sanaakaan. Yltyi vain mitä enemmän yritin lopettaa sen käytöstä. Jatkoi rähisemistä ja räksyttämistä (ja kyse ei siis ollut mistään pelkohaukusta). Mitä ihmettä mun kuuluu tehdä tollaisessa tilanteessa, kun mikään ei auta? Vai eikö pitäis päästää vapaaksi toisten kanssa ollenkaan? Järjen kanssa olisi pitänyt ottaa koira kiinni ja rauhoittaa se, mutta mitäs sitten kun et saa sitä kiinni kovin helposti? Tilanne loppui sitten sillä, että väkisin saatiin napattua koiraa valjaista (jolloin se yritti purra!) ja toinen koira poistui. Ei jäänyt mikään kiva maku suuhun siitä käynnistä. Tiedän tekeväni jotain väärin, mutta en tiedä mitä?

Useimmiten tuo tulee kyllä ihan hyvin toisten kanssa toimeen, mutta urosten kanssa on välillä ongelmia. Yrittää jatkuvasti dominoida rähisemällä ja tönimällä ja mikäli toinen ei siihen suostu, tulee tappelu. Olen yrittänyt lopettaa rähinät ennen kuin se yltyy tappeluksi, mutta auktoriteetti ei vain riitä. Se ei kuuntele mua. Olen myös yrittänyt palauttaa koiran napsauttamalla tai "näpäyttämällä" rentoon mielentilaan ennen kuin koira alkaa hiemankin harkita yltymistä dominointiin, mutta ei auta. APUA!