Koirat.com

Ensiksi tulee mieleen, että älä päästä ollenkaan toisten urosten kanssa vapaaksi. Sillä on juniorivuodet jo ohi, ja moni uros käyttäytyy just noin. Ei se koira tarvitse sitä rähinöintimahdollisuutta. Se olis ehkä helpoin ratkaisu, jos koet, ettei muuta murhetta ole.
Onhan se dominointi aina laajempi ongelma (puri sinua!), vaikka tässä näit vaan jäävuoren huipun. Jos rupeaa kypsyttämään, lue vaikka Koirankorjauskirjaa (Lilli Loiri-Seppä) tai hae neuvoja ongelmakoirakouluttajalta.

Mieli tekisi vain olla päästämättä urosten kanssa juoksemaan, mutta mietin onko kuitenkaan järkevää vain lakasta ongelmaa maton alle mikäli ratkaisu on olemassa (onko?). Ehkäpä tästä pitäisi jaktaa ongelmakoirakouluttajalle. Haluaisin kuitenkin konkreettisen vastauksen tuohon kysymykseeni, että mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi oikeasti tehdä. Onko kyse johtajuusongelmasta (vai puriko koira minua vain kiihkoksissaan ja vahingossa)? Murrosiässä oli selviä johtajuusongelmia, mutta nykyään niitä ei mielestäni näy arjessa enää paljoa. Kotona on selkeät rajat; koira ei tule sisälle tai kulje ulos ilman lupaa jne.

Haaveissa olisi agilityn aloittaminen. Mutta jos en voi koskaan päästää koiraani toisten kanssa samaan tilaan vapaaksi, koska on mahdollisuus että tulee rähinöitä niin eihän agin harrastaminen ole mahdollista? Vai onko? Täytyykö kaikkien agilityä harkitsevien koirien olla luoksetulovarmoja ja toisten koirien kanssa hyvin toimeen tulevia?

Murrosiässä sosiaalisia ongelmia ei ollut. Tuli toimeen kaikkien koirien kanssa, tämä on tullut vasta jälkeenpäin. Miten kastrointi vaikuttaa tuollaiseen käytökseen vai vaikuttaako ollenkaan?

Kuvittelin itseäni oman koirani kanssa vastaavaan tilanteeseen, toimisin seuraavasti: Menisin sen ja toisen koiran väliin kieltämään ja häätämään oman koirani pois. Siis en yrittäisi ottaa kiinni ollenkaan, puolustaisin vierasta koiraa ja ajaisin omani pois. Näin kertoen sille, että käytöksensä on sopimatonta.
Tietysti vaikea antaa neuvoja toiselle, oma koirani kyllä uskoo käskyjä EI ja POIS. On hyvin olennaista, että koira tottelee EI-kiellon. Tekemisen keskeyttäminen on aina se tahtojen taistelu, eikä koira mielellään luovu siitä, mitä on intona tekemässä.
Olen paljon joutunut puuttumaan koirani leikkiin toisen koiran kanssa, koska se oli liian raju ja repi toisen pitkiä korvia.Tehosteena käytin joskus hihnasta kääräistyä myttyä, jolla nakkasin lähelle/takapäähän, jos ei sana tehonnut. Ei sitä kiinni kukaan olisi saanut. Nyt totellaan kauempanakin. Jos leikki käy liian rajuksi, lopettaa kiellosta. Ei tarvitse enää harkita kuonokoppaa.

Puremisesta: tappelevia koiria erottaessa voi tulla vahinkopurema, mutta mielestäni tuossa tilanteessa se ei ollut vahinko.
Koira on sosiaalisesti älykäs, se voi hyvinkin sopeutua järjestelmään, jossa pitää johtajuutta itsellään, vaikka joissakin asioissa toimii omistajan määräysten mukaisesti.
Kastrointi voi auttaa, mutta varmaa se ei ole. Koira on kuitenkin jo 4-vuotias, ja käytösmalli voi olla vakiintunut.
Koirasi on varmasti fiksu, ei mikään ongelmakoira. Mutta johtajuusasiat ovat joskus sellaisia, ettemme niitä näe tai hoksaa. Ei nähdä metsää puilta. Ongelmakoirakouluttaja, joka keskittyy kouluttamaan omistajaa, avaa silmäsi ja löydätte yhdessä ne seikat, jotka korjata pitää. Suosittelisin myös ensin lukemaan kirjoja asiasta, vaikutat topakalta omistajalta, ja ehkäpä saat ahaa-elämyksen, joka auttaa sinua muuttamaan jotain suhteessanne.
Agilitykysymykseen en vastaa, kun en tiedä.

pampulainen kirjoitti:

Purkkia ei saa käyttää koulutusvälineenä, ei siis ole naksun vastakohta. Ainoastaan kiellon tehosteena.

Purkki on väline ja sitä käytetään apuna koulutuksessa, eli mikä se sitten on, jos ei koulutusväline?

pampulainen kirjoitti:


Kun koira kiipeää syliin hakeakseen turvaa omistajasta ja jos omistaja hyväksyy tämän myös dominointieleen, koira ei toivottu toiminta ja mielentila lisääntyy. Sylistä koira hakee voimaa vieraiden kontrolloimiseen. Mitä heikompi koira, sen hysteerisempää on käytös, koira kun ei ilman apua vieraista selviä. Koira on ikäänkuin tuuliajolla. Kun se pääsee pakenemaan omistajan syliin, pako-mielentila lisääntyy. Omistaja kuittaa sen, että ok, pako on ok.

Tarkennatko vielä, miten turvan hakeminen on dominointa tai mitä/ketä koira silloin dominoi. Väistäminen ei ole dominointia. Turvaan hakeutuminen ei ole dominointia. Koira väistää kun se haluaa välttää konfliktin. Koira hakee turvaa, kun tilanne on sille liian pelottava.
Omat koirani saavat aina hakea minulta turvaa. Minun tehtäväni on suojella niitä jokaisessa tilanteessa. Se, että minun lähelläni ja suorittaessaan minun antamiani tehtäviä koirat ovat aina turvassa on minusta ensimmäinen perusasia sille, että koirat ylipäätään voivat luotaa minuun ja siihen että minä hoidan ulkopuoliset konfliktitilanteet. Tämä on yksi syy sille, miksi koirien on tultava aina luokseni esim. toisten koirien tullessa vastaan. Silloin vastuu tilanteen hoitamisesta on minulla.
Tämä ei tarkoita, että alkaisin lässyttää koirille ko. tilanteessa tai että ne saisivat tilanteessa alkaa räyhäämään.

Pampulainen
En tiedä mistä olen saanut informaatiota, että pakeneminen olisi jotenkin huono juttu. On joitakin tilanteita, joissa koira on pidettävä paikanpäällä väkisin, mutta ne tilanteet ovat äärimmäisen harvassa. Sosialistamiseenkaan ei kuulu, että koira pakotetaan olemaan paikalla.
Koiralla, kuten monella muullakin eläimellä, on synnynnäinen hengissäselviytymisenhalu ja "itsepuolustusjärjestelmä" ja tähän järjestelmään olennaisesti kuuluu "pakene tai puolustaudu"-tapa suojella itseään. Kun koira säikähtää, toinen koira pakenee heti, jos sillä on vain siihen mahdollisuus. Toinen koira taas räjähtää hurjaan haukkuun ja nousee säikähtämäänsä kohdetta vastaan - tälläiset koirat ovat yleensä aina erityisesti vartiointiin jalostettuja koiria. Jos koiralta evätään mahdollisuus paeta eli ajetaan se nurkkaan, koira todennäköisesti hyökkää - "pakene tai puolustaudu". Omistajan luokse pakeneminen on normaalia, koska omistaja on koiran lauma ja koko organisaation hallitsija, joka on koiran silmissä lähes jumala, joka hoitaa aina kaikki ongelmat. Tilannetta voidaan verrata, kun pieni lapsi säikähtää, se huutaa äitiä ja juoksee äidin luo, koska haluaa turvaa ja turvallisen läheisen ihmisen suojelemaan ja selvittämään asian. Sama juttu on koiralla. Jos tämän mahdollisuuden koiralta evää, se ei välttämättä hyökkää, kuten ed. tilanteessa vaan se menettää luottamustaan omistajaansa kohtaan. Tämä mahdollisuus pitää koiralle sallia - päästä turvaan, kun koira on peloissaan, jopa paniikissa tai shokissa.
Jos taas tilanne on niin, että koira hakee "voimaa" omistajastaan, ei koiraa kannata huomioida. Useimmat vartiointikoirat tekevät näin. Kun ne kokevat epäilyttävän ja pelottavan asian, eivätkä tiedä kuuluuko sen kimppuun hyökätä vaiko antaa vain asian olla, ne hakeutuvat omistajansa lähelle ja välittömästi omistajan lähelle päästyään ja "kontaktin" saatuaan, ne saavat poweria ja alkavat raivokkaasti puolustaa itseään ja omistajaansa ja hyökkäävät kohteen kimppuun. Tätä ei tietenkään sallita vaan koira kuuluu tällöin jättää huomioitta ja viestittää koiralle, ettei omistaja halua tähän asiaan puuttua ja koirankin olisi asia viisain jättää tähän.