Koirat.com

Ensimmäinen koirapentuni saapui tiistaina, eli se on ollut meillä nyt kaksi yötä. Minua on alkanut mietityttämään muutama asia ja haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne liittyen näihin:

1. Pentu ei juurikaan leiki. Saattaa pureskella jotain lelua pienen hetken, mutta sitten jättää sen rauhaan. Kun yritän innostaa pentua leikkiin, se käy maahan makaamaan. Rapsutuksista ja huomiosta pentu kyllä nauttii.
2. Pentu ei suostu syömään teräskupista, jonka sille hankin. Haukkuu, uikuttaa, raapii maata ja "puree/näykkii ilmaa". Kun ruuan laittaa lattialle, se rupeaa kelpaamaan. Vettä kuitenkin suostuu juomaan samanlaisesta teräskupista.
3. Pentu on harvinaisen rauhallinen. Kotona vain makaa ja on. Onko tällainen normaalia 8 viikkoiselle pennulle? Kun mennään ulos, tutkii kyllä innoissaan ympäristöä ja juoksee jokaikisen ohikulkijan perään. Nauttii suunnattomasti siitä, että saa huomiota tuntemattomilta. On myös todella reipas (mm. eilen kävimme tutustumassa Helsingin keskustaan, eikä koira ollut milläänsäkkään). Bussissa hieman tärisi ja jännitti, mutta se on varmasti normaalia näin alkuun :)
4. Tänä aamuna käydessämme aamupissillä, pentu yritti ulostaa, mutta mitään ei tullut ulos. Tämän jälkeen kävi maahan makaamaan, nuoli alapäätään ja uikutti hetken. Muutaman sekunnin kuluttua tilanne oli kuitenkin ohi ja pentu lähti taas innokkaana tutkimaan ympäristöä.

Minkä rotuisesta pennusta on kyse? Mistä olet hankkinut sen? Mun korvaan kuulostaa kyllä hieman oudolta, että pentu vain makaa ja on. Ootko koittanut tutkailla onko sillä esimerkiksi kipuja, aristaako jotain kohtaa tms?
Itse pitäisin ruuan kupissa :) Eiköhän se ala syömään siitä kun nälkä on tarpeeksi kova. Milloin pentu on ulostanut viimeksi? Ettei vain olisi syönyt jotain joka on saanut suoliston tukkoon?

1. Uuteen kotiin tuleminen ja tuntemattomiin ympyröihin tutustuminen on pienelle pennulle myös raskasta, ja voi olla ettei se sen vuoksi jaksa vielä kauheasti riehua. Toisekseen pentuhan nukkuu muutenkin paljon mikä on ihan normaalia. Katsele muutama päivä eteenpäin ensin, jos se kuitenkin on muuten terveen ja reippaan oloinen.

2. Syömisen kanssa on sama juttu, että alkuun huono syöminen voi olla uusien ympyröiden aiheuttamaa stressiä. Ei se pentu kuitenkaan itseään nälkään näännytä. Laita ruoka tarjolle ruoka-aikaan, ja jos ei siihen kosketa sanotaan vartin sisään, niin ota ruoka pois ja tarjoa jonkin ajan päästä kippoa uudestaan. Ei tuonkaan asian kanssa kannata kikkailemaan alkaa, tai kohta saat aina syöttää koiraasi lattian tai oman kätesi kautta. Sitten kun on tarpeeksi nälkä, niin se syö ihan mistä sille ruoka tarjotaan.

3. Pieni pentu väsyy nopeasti ja se nukkuu paljon. Ei ole huolestuttavaa, jollei se kuitenkaan hereillä ollessaan ole suorastaan apaattinen, mitä se ilmeisesti ei ole?

4. Kunhan pökälettä kuitenkin irtoaa ja suunnilleen ainakin yhtä monet kuin se saa ruokaa päivässä, niin en olisi huolestunut. Jos ei vatsa ole ylen turpean näköinen ja ulosteet on kuitenkin normaaleja ja pentu edelleenkin on yleisesti ottaen reipas, niin eiköhän se ole ihan ok. Edellä mainitsemani oireet voisivat sitten jo viitata että sillä on esim. matoja, mutta jos on kunnollinen kasvattaja niin hänen olisi pitänyt asia kyllä huolehtia.

edit: niin ja tosiaan tuo suolitukos tms. on mahdollinen, jollei oikein mitään kakkaa ole tullut, ja sitten kannattaa kyllä mennä eläinlääkärille pian.

Sukka: Colliesta kyse ja hankin sen pitkään rotua harrastaneelta kasvattajalta :) Ei näytä aristavan mitään kohtaa. Kovasti olen antanut rapsutuksia ja aina kehun kun tekee jotain oikein, koira nauttii siitä kovasti. Häntä heiluu vauhdikkaasti :) Pentu ulosti viimeeksi eilen illalla ja uloste näytti mielestäni aivan normaalilta. Toki ulkona oli pimeää eikä siellä paljon mitään nähnyt (täytynee ottaa seuraavan kerran taskulamppu mukaan!).

Piiskahäntä: No mä en oikein osaa sanoa onko se sisällä ollessaan apaattinen vai yksinkertaisesti väsynyt. Madotukset on kyllä hoidettu kasvattajan osalta niin kuin kuuluu, joten siitä ei pitäisi olle kyse. Olen vain tottunut siihen, että pennut ovat yleensä todella vauhdikkaita. Tämä sen sijaan vaikuttaa liiankin rauhalliselta (äitinikin kysyi, onko pentu kunnossa, kun näki, miten rauhallinen se on).

Tilanne harmittaa minua siksi, että mulle tulee sellainen fiilis ettei pentu saa tarvitsemaansa aktivointia, jolloin sillä on tylsää. Mutta minkäs teet jos leikit ei kiinnosta :/ Kuinka monta päivää kakkaamattomuutta on suotavaa katsella, ennen kuin kiirehtii eläinlääkärille? Eihän tässä ole tosiaan mennyt kuin vasta yksi yö, mutta silti haluan olla varautunut.

Minulla on nyt 9,5 viikkoinen pentu. Ekana iltana oli hyvin touhukas, mutta seuraavat pari päivää meni hyvinkin unisissa merkeissä. Ei juuri syönyt, juonut tai leikkinyt. En pakottanut pentua silloin mihinkään, pidin vain huolta että tyrkkäilin kerran-pari päivässä nutriplussaa kitaan, ettei tule hypoglykemiaa. Ennen ensimmäisen yhteisen viikon loppua Alpo sitten piristyikin ja nyt onkin kotona täällä varsinainen riiviö... ;) Ruokakin ruvennut maistumaan taas niin, että pian ollaan ylitetty meidän lähtöpaino.

Ai niin ja lisään vielä: tänä aamuna pennun vatsa piti samanlaista ääntä kuin löysä/sekaisin oleva vatsa. Ihmeellistä kurinaa yms. Jopa sängyllä nukkunut poikaystäväni kuuli sen (itse nukun pennun kanssa lattialla sängyn päädyssä). Sen vuoksi ihmettelin, kun pentu ei saanutkaan aamulla ulostettua. Oletin, että sillä olisi vatsa löysänä (äänien vuoksi), mutta epäonnistunut kakkaamisyritys taas viittaa ummetukseen.

Kannattaa varmaan seurailla hetki tuota tilannetta :) Voihan se tosiaan olla että uusi koti on vienyt pieneltä voimat ja tarvii pari päivää lepoon. Pienellä pennulla kuitenkin kannattaa reagoida nopsaan noihin kakkaamisjuttuihin, ettei sitten ole liian myöhäistä jos siellä onkin jokin tukos tai muu vastaava häppeninki. Toki jos pentu ei suostu heti syömään niin ei sieltä varmaan mitään sitten tule uloskaan.

Munkin pennun maha lorisee ja pörisee välillä mutta uloste on usein ihan normaalia :) Jospa se menee siitä ohi!

^Mun mielestä kans pentujen mahat on just sellasia kauheita kurisijoita toisinaan. Kyllä uskon että se penneli reipastuu vielä. Muutamana ekana päivänä kaikki on niin uutta ja jännää kuitenkin koiranpennulle, että stressaahan se useimpia hiukan.

Kiitoksia näistä vastauksista! Jään odottelemaan ja tutkailemaan tilannetta. Toivottavasti kaikki on hyvin :)

Moikka!

Meillä ainakin pentu nukkuu tosi vaihtelevasti. Joskus melkein koko päivä on yhtä nukkumista ja toisinaan riekkuu enemmän. Kun oli n. 9vko, meillä kävi toinen koira yhtenä päivänä kylässä, jonka kanssa pentu riekkui niin paljon, että nukkui tosi paljon vielä seuraavanakin päivänä huomattavasti enemmän kuin tavallisesti! Ja toisaalta olen ymmärtänyt että pennun kasvu voi olla aika epätasaista, eli jos on kiihkeä kasvu just menossa niin nukkuu enemmän. Eli normaalille minustakin kuullostaa, että pentu nukkuu paljon, onhan se vielä niin pieni, jos tosiaan valveilla ollessaan on ihan pirteän oloinen. Meillä pentu nukkuu nyt 12vko n. 1-3h kerrallaan päivällä ja valvoo sitten taas 1-4h, mutta 8vko nukkui ehkä 2-3h kerrallaan ja valkoi 1h. Yöt on aina nukkunut sikeästi sen verran kun mekin nukutaan, tosin aamulla täytyy itse olla nopeasti viemässä sitä ulos heti kun huomaa että se herää. :)

Meidän pentu hikottelee silloin tällöin ja kurlutusta on kuulunut vatsasta myös.

Ja se leikkiminenkin opitaan pikkuhiljaa. Ei pennut välttämättä tajua leikkiä itsekseen tai ihmisen kanssa, nehän ovat leikkineet ennen vain sisarustensa kanssa! Kannattaa myös kokeilla monia erilaisia leluja, eri materiaaleista.

Mua ainakin jotenkin stressasi moni asia ihan alussa, kun ei ole pennuista aiempaa kokemusta. Mietin joka asiasta että onkohan toi normaalia et se pissii noin paljon, onko tää kakka nyt normaali, onko sen turkki nyt hyvä, painaako se sopivasti, jne jne. :D Nyt oon jo onneksi vähän rentounut. Se alku on vaan jotenkin niin jännittävää, kun pentu on niin uusi juttu ja yrität pitää siitä parhaasi huolta. :)

Noniin. Eipä ollutkaan mitään hätää :) Pentu teki eilen illalla isot kakat ja vielä toiset tänä aamuna. Myös ruokaa se on ruvennut syömään eikä enää hauku kuppia. Taisi siis olla vaan alkustressiä.

Jahas, tänään pentu taas haukkui ruokakuppia ja kun kielsin, siirtyi luimistellen kauemmas ja haukkui taas. Ei myöskään suostunut syömään kuin pienen osan ruuasta. Mistä tällainen käytös mahtaa johtua? Osaako kukaan sanoa?

Oliko teillä teräskuppi käytössä? Voiskohan olla että pentu näkee jonkinlaisen heijastuksen kupista ja se häiritsee koiraa? Tiedän monia pentuja, jotka ei suostu juomaan teräskupista laisinkaan kun oma nassu heijastuu vastaan Tai jotkut pennut menee uimaan juomakippoon etsimään kaveria sieltä.

Teräskuppi kyseessä, mutta hassua tässä on se, että pentu kyllä suostuu juomaan täysin samanlaisesta teräskupista (jossa heijastus on paljon selvempi), mutta ruokakuppia haukkuu aina... Tänäänkin söi kyllä kaiken ruuan, mutta vasta haukuttuaan minua ja kuppia/ruokaa. Hieman ärsyttävä tapa, varsinkin kuin asumme kerrostaloasunnossa, enkä halua, että pentu herättää naapurit viikonloppuisin heti klo 7.

Mulle tuli mieleen, että jotkut pennut ja aikuisetkin koirat leikkii ruuallaan/luillaan, saalistaa, hyökkii, heittelee ja haukkuu. Voisko olla kyse siitä? Jos meinaat että ruualle haukkuminen ei ole hyväksyttävää, niin voit ottaa kupin välittömästi pois jos pentu sille haukkuu, mitään sanomatta, laittaa sen hetkeksi johonkin pöydälle (ja istahtaa muka omia juttuja tekemään, lukeen lehteä tai muuta) ja sitten minuutin-parin päästä laitat kupin uudestaan tarjolle. Näin pentu todennäköisesti oppii, että ruoka menee pois jos sille haukutaan.
Meillä edellinen koira yritti haukkumalla komentaa meitä antamaan ruokakuppi jo (tai ehkä oli vaan innoissaan), mutta kuppi meni aina takaisin pöydälle jos pentu piti älämölöä. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut tuota tehdä.

Meillä aluksi vierastettiin metallista ruokakuppia sen takia, että se saattaa liikkua hieman syödessä ja koira ei pitänyt äänestä, joka silloin kuuluu. Metallinen juomakuppi on painavampi eikä liiku, joten siksi se oli koiran mielestä turvallinen. Tämä käytös on lähtenyt ajan myötä ihan itsestään, kun koira on tottunut, että kuppi saattaa vähän liikahtaa.

dinski: Voi toki olla sitäkin, että pentu "leikkii" sen ruuan kanssa. Nyt haukkuminen on onneksi jo lakannut, mutta edelleen yrittää komentaa vinkumalla antamaan ruokaa nopeammin. Tällöin olen tosiaan vaan laittanut ruuan pois ja koittanut parin minuutin päästä uudestaan. Huomaan kuinka se turhauttaa koiraa, kun vatsa kurnii, mutta eiköhän se pian opi ettei se ainakaan nopeuta tilannetta tuollaisella käytöksellä.

Zippe: Meillä käytössä Hunterin teräskuppi, jonka pohjassa on kumirengas. Ei siis juurikaan liiku syödessä, eikä näin ollen pidä myöskään mitään ääntä.

^ Hieno homma että ruualle möykkääminen on loppunut! Se vinkumalla komentaminenkin loppuu varmasti pian kun jatkat samaan malliin.

Pakko jatkaa nyt tätä ketjua...

Yhteiselo on alkanut ilman suurempia ongelmia ja pentu on mielestäni kotiutunut tämän kahden viikon aikana hyvin. Kolme yötä nukuimme pennun kanssa lattialla, jotta ei vinkuisi yöllä meidän peräämme, mutta tämän jälkeen pentu oppi nukkumaan yksin omalla pedillään makuuhuoneessa. Aluksi myös pissatimme poikaa kerran yössä, mutta nyt sekin on jäänyt pois. Pentu ei kuitenkaan nuku koko yötä, vaan herää välillä leikkimään. Emme kuitenkaan reagoi pentuun mitenkään, vaan nukumme (tai esitämme nukkuvaa) päivästä riippuen klo 5.30-8.00 asti.

Kun saimme pennun, se joutui samantien "shokkihoitoon" eli jouduimme jättämään sen yhden yhteisen yön jälkeen yksin 8 tunniksi. Loppuviikon pentu kuitenkin sai nauttia seurastamme, eikä se joutunut olemaan yksin 4-5h pidempään. Yksinolo ei kuitenkaan näytä olevan pennulle mikään ongelma, sillä se ei ole koskaan itkenyt peräämme. Odottaa vain kiltisti kotona paluutamme. Ja kun vihdoin tulemme kotiin, pentu hieman heiluttaa häntää, muttei kuitenkaan aiheuta mitään "OMG, TE OOTTE KOTONA!!!!!!"-kohtausta.

En tiedä johtuuko tämä "viilipyttiys" koiran äärimäisen itsenäisestä luonteesta vai mistä, mutta sama ominaisuus aiheuttaa meille nyt harmaita hiuksia: pentu ei juurikaan ole kiinnostunut meistä. Satunnaisesti kyllä kerjää rapsutuksia/huomiota, jota en kuitenkaan anna silloin kun pentu sitä pyytää, vaan silloin kun itse haluan sitä antaa. Tällöinkin n. minuutin rapsutus riittää, jonka jälkeen pentu tuntuu kyllästyvän. Ulkona ollessa pentua kiinnostaa äärimäisen paljon ohikulkijat (niiden perään juostaan vaikka pidemmällekin), mutta herkkunameja heilutteleva omistaja on yhtä tyhjän kanssa. Uusien tuttavuuksien luokse mennään samalla tavalla, jolla olettaisin pennun käyttäytyvän meitä kohtaan, kun tulemme kotiin (ts. häntä heiluu niin kovaa, että koko takapuoli lähtee liikkeeseen mukaan). Tämän lisäksi kotona ollessamme pentu ei juurikaan jaksa innostua leikkimisestä: tykkää kyllä itsekseen nujuta lelujen kanssa, mutta jos omistaja ryhtyy leikkiin mukaan, koko homma latistuu kasaan. Tai siltä se ainakin tuntuu. Tämän vuoksi pentua on erittäin vaikea kouluttaa ja motivoida, kun namit/kehut/lelut eivät juurikaan kiinnosta. Tai kiinnostavat, jos ne tulevat ulkopuoliselta/entuudestaan tuntemattomalta henkilöltä.

Tästä kaikesta huolimatta pentu usein seuraa minua paikasta toiseen asunnossa (esim. aamulla laittautuessani tykkää maata jalkojeni päällä), sekä muutenkin tykkää olla siellä missä muutkin ovat (poikkeuksena ne kerrat, kun pentu haluaa "nukkua kunnolla", jolloin se siirtyy omaan petiin).

Tilanne harmittaa minua siksi, että kun katson pentujen koulutusvideoita, näkemäni pennut ovat yleensä todella aktiivisia ja ottavat paljon kontaktia omistajaan. Yrittäessäni kouluttaa omaa pentuani se vain tönöttää pyllyllään, katsoo mua ja ihmettelee mitä haluan sen tekevän. Sitä ei pysty houkuttelemaan namilla liikkumaan paikasta A paikkaan B, sillä se vaan istuu paikoillaan ja odottaa, josko se nami tipahtaisi aivan nenän eteen mitään tekemättä. Pentu toki tietää että kun istuu nätisti, saa makupalan ja kehuja, mutta sitten tämä johtaa siihen, ettei pentu suostu edes yrittämään mitään muuta. Istuu vaan.

Blaah... Kylläpä turhauttaa.

Älä huolestu, teillä on vielä paljon aikaa kouluttamiseen. Jos koulutus ei oikein nyt onnistu, niin panosta hyvään sosiaalistamiseen tässä alussa. Kiikuta pentua eri paikkoihin ja tilanteisiin ja vie sitä tapaamaan paaaaljon muita ihmisiä ja koiria. Kuullostaa siltä että olet saanut rauhallisen koiran, ota siitä hyöty irti. :)

Kaikki pennut eivät aluksi osaa leikkiä ihmisen kanssa, eivätkä leiki välttämättä itsekseenkään. Meidän pentu on päässyt oikeastaan vasta nyt n. 14 viikkoisena leikkimisen makuun. Sitä ennen piti vain sitkeästi istua lattialla sen kanssa ja opetella itsekin mistä pentu pitää. Luulin esimerkiksi että terrierini pitäisi vetoleikeistä, mutta ei se niistä syty yhtään! :D Ja sitä paitsi 10 viikkoinen pentu on vielä niin pieni ja nukkuukin paljon, ei sitä toimintaa päivän aikana ole välttämättä vain niin paljon kuin uskoisi.

Mitä tulee noihin namipaloihin, niin mitäs kaikkia nameja olet kokeillut? Meilä kaikki kuivat eläinkaupan herkut menevät ehkä johonkin perusasioihin palkkoina, mutta jos jotain vaikeampaa pitäisi tehdä (kuten vastaantulevan ihmisen ohitus) niin silloin on parasta olla vaikka keitettyä kanaa tai jauhelihaa, jotain kosteaa ja tuoksuvaa. Juusto on myös tosi hyvää tämän pennun mielestä.

Tuo on varmaan monen ongelma, että ulkona kaikki muu kiinnostaa enemmän kuin omistaja: toiset koirat, vastaantulijat, lapset, polkupyörät, hajut... Siksi pitääkin panostaa siihen, että juuri sinä olet se maailman paras ihminen, jolla on kaikki mitä pentu haluaa: leluja, ruokaa, kehuja, rapsutuksia... Eikä täällä ainakaan olla päästy vielä siihen, että pystyisi mitään vastaantulijoita ohittamaan läheltä. Jos en ehdi hieman sivumpaan jossa minulla olisi edes mahdollisuus namilla pitää pentu vapaaehtoisesti luonani, nappaan pennun syliin. En halua tilannetta, jossa onnistumisen mahdollisuus on täysi nolla, se vie itseltäni uskottavuutta mitä enemmän on sellaisia vaikeita tilanteita, joissa pennun on mahdoton minua totella (ulkopuolinen ärsyke on niin paljon parempi kuin mitä minä tarjoan) ja silti minä yritän jotain käskyjä antaa. On paras ottaa niin paljon etäisyyttä että ohituksen on mahdollista onnistua.