Koirat.com

SiljaSiili: Leikkiminen on alkanut onnistumaan nyt kun itse tajusin, mitä olin tehnyt väärin, eli tunkenut esim. vetolelua suoraan koiran suuhun ja yrittänyt saada sen vetämään. Tällainen ei tietenkään kiinnosta pentua pätkän vertaa, sillä se ei ymmärrä että sen pitäisi vetää :D Olenkin nyt pistänyt koiran "saalistamaan" vetoleluja ja palloja. Tästä se innostuu vähän liikaakin :) Kun koira on sitten vetänyt jotain lelua, olen kehunut sitä ja antanut sen välillä voittaa.

Koitin myös eräällä lenkillä raakaa jauhelihaa ja se totta tosiaan toimi paremmin kuin nämä kuivat raksut, joilla olen koiraa yrittänyt aiemmin houkutella. Nykyään pennulle tulee usein tilanteita, joissa se haluaisi lähteä tutustumaan toiseen ihmiseen, mutta herkut vievät voiton. Olen myös pyrkinyt mm. ottamaan pennun syliin, jos tilanne vaikuttaa liian vaikealta/haastavalta ja odottanut, että pentu rauhoittuu eikä enää yritä väkisin päästä toisen luokse.

Nyt kuitenkin eteeni on tullut taas uusia "ongelmia", joista en ole varma, kuuluvatko ne pennun normaaliin käytökseen. Tai itse asiassa yksi niistä on jatkunut pennun meille tulosta saakka: satunnainen uikuttaminen ja alapään nuoleminen pissaamisen jälkeen. Tämän lisäksi pentu on ruvennut pissaamaan entistä enemmän sisälle ja välillä tuntuu, että pissat saattavat tulla sisälle jopa kolme kertaa 1,5h sisällä. Pentu myös juo entistä enemmän (eilen taisi käydä juomassa n. 15 min välein) ja mietinkin, onkohan kaikki sen alapäässä OK? Eilen tuli sellainen fiilis, ettei siinä pennun sisälle pissaamisessa ollut mitään rajaa. Pentu lorotteli lattialle useaan kertaan, vaikka olimme juuri käyneet lenkillä ja pentu oli pissannut ulos. Tästä kaikesta huolimatta pentu pystyy pidättämään yöt (n. 8h) sekä päivät, kun olemme poissa. Kun yritin etsiä aiheesta lisätietoa, törmäsin täällä koirat.comissa toiseen vastaavaan tapaukseen, joka kuulosti hyvin samalta kuin meillä (http://www.koirat.com/keskustelu/terveys/pentu_juo_runsaasti__218401, Winstonin kirjoitus). Pissaaminen ei kuitenkaan vaikuta vaikealta eikä pissan seassa ole verta. Voiko olla niin että pentu vain juo huvin vuoksi ja koska pidätyskyky on vielä huono, se päätyy lorottelemaan joka puolelle asuntoa lyhyen aikavälin sisään? Entä mistä tuo uikuttaminen ja alapään nuoleminen mahtaa johtua? Aamulla kun kävimme lenkillä, pentu ei olisi millään halunnut mennä sisälle. Laittoi oven edessä pakit päälle, jonka jälkeen nostin pennun sisään. Tämän jälkeen alkoi uikutus, eikä pentu millään suostunut kävelemään rappukäytävää pitkin koti-ovelle. Uikutti vaan. Mietin, olisiko kyseessä ollut se, että pojalla oli edelleen pissahätä, eikä se halunnut sen vuoksi sisälle? Meillä on ensi maanantaina ensimmäinen rokotuskerta edessä ja mietinkin, pitäisikö minun ottaa pissanäyte mukaan?

Kun omistaa koiran ensimmäistä kertaa, on niin järkyttävän herkkä kaikelle. Koko ajan miettii onkohan pennulla kaikki OK.

Hienoa, että leikit ovat alkaneet sujua. Pennun kanssa leikkiminen on minusta ollut ja on yhä tärkeää, koska se on sellaista yhdessä tekemistä, joka ei vaadi pennulta paljoa ja joka on sille tosi mieluista. Se luo hyvää suhdetta omistajan ja koiran välille. Nyt kun me ollaan meidän pennun kanssa enemmän alettu käymään lenkillä, niin pitäisi muistaa myös se leikkiminen kotona ja sellainen mukava yhdessäolo. Tuolla youtubessa on sellaisia Victoria Stillwellin pentuvideoita, joissa on muutama hyvä leikki-idea, johon voi yhdistää koulutusta samalla. Hae vaikka hakusanalla Victoria Stillwell.

Tuosta pissaamisjutusta en osaa sanoa, varmaan kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen. Meidän pentu ei ole pissinyt kuin max 45min välein, eikä ole kyllä tuolla tavalla koskaan uikuttanutkaan tai nuollut peräpäätään. Mutta jos pentusi uikuttaa usein ikävissä tilanteissa (esim. ei haluaisi mennä sisälle, jännittävä tilanne tms.) niin ehkä se uikutus on sitten pennullesi ominainen tapa viestiä ja saattaa uikuttaa asiasta kuin asiasta. En osaa oikein sanoa. Onko pentu muuten rohkea ja reipas luonteeltaan? No, ehkä se pissimisjuttu selviää parhaiten eläinlääkäriltä.

Tuosta ekan pennun omistamisesta voin sanoa, että mä olen oppinut rentoutumaan nyt vasta noin 2kk jälkeen. :D Stressasin aluksi tosi paljon esim. pennun syömisiä, että mikä on sopiva määrä jne., mutta nyttemmin olen ajatellut, että pääasia että se syö riittävän oloisesti ja kyllä sen sitten huomaa jos se laihtuu tai lihoo. Samoin koulutus oli uusi juttu, ja sen kanssa ollaankin tehty paljon töitä, mutta nyt on ollut kiva huomata, että se alkaa tuottaa tulosta, ja esim. lenkit ovat alkaneet sujua tosi hyvin (paitsi vastaantulijoiden ohitus, mutta en odotakaan, että ne vielä onnistuisivat). Mutta kyllä aina uudet jutut ihmetyttää, esim. muutama päivä sitten pentu sai ekaa kertaa kalkkunankaulaa ja kakan seassa oli hieman sulamattomia luunpalasia, jotka pelästytti. Ja eilen luulin pennun syöneen ponnarin, kun näin että sillä olisi ollut sellainen suussa, ja olin jo ihan hätäilemässä, että noin pienellä pennulla menee moisesta suoli tukkoon. No, sitten selviteltiin että mitä pitää tehdä ja annettiin parafiiniöljyä ja helposti sulavaa ruokaa ja tänään kakan seassa oli sellainen pieni nukkamytty, eli ei se ollutkaan ponnari. :D Näitä sattuu ja tapahtuu, ja oon ajatellut että onhan nyt muutkin ihmiset koiransa saaneet aikuisiksi, vaikka kaikkea on sattunut, että kun vaan on järki päässä ja pitää huolta pennustaan niin kaikki on hyvin. :)

Kiitos SiljaSiili rauhoittavista puheistasi :) Elämä on taas mallillaan eikä tuota pennun jatkuvaa juomista ja sisälle lorottelua jatkunutkaan kuin sen yhden päivän verran: pentu oli taas oma itsensä maanantaista eteenpäin, eikä ongelma ole tähän päivään asti uusiutunut. Nyt ollaan menty jopa kaksi päivää ilman yhtäkään pissaa tai kakkaa sisälle, jee jee! (Toki tuo ei ole sisälle koskaan kakkinutkaan, paria poikkeusta lukuunottamatta...). Kovin ovat toiveet ylhäällä sisäsiisteydestä jo 4kk kohdalla (pentu nyt 3kk) :D Kyllä tämä tästä pikku hiljaa, pitäisi vaan oppia hieman hölläämään otetta eikä alkaa aina panikoimaan kaikesta pienestä "normaalista poikkeavasta".

Jep, vie aikansa tottua siihen, että on pikkuinen pentu kontollaan. meillä pentu on nyt 4kk ja pääasiassa ei tule enää pissoja sisälle. Kakkoja sattuu välillä sisälle, osin siitä syystä että pennulla kestää aina aikansa löytää rauhallinen kakkapaikka ja osin siitä syystä, että sillä ei oikein ole sellaista säännöllistä rytmiä siinä. Joskus tulee aina ruokien jälkeen, joskus vaan kerran päivässä. Mutta täytyy siinä sisäsiisteyskasvatukaessa ajatella, et se on niinkuin minkä tahansa muun asian opettaminen: vie aikaa, vaatii onnistuneita toistoja, eikä silti voi odottaa, että joka kerta osaisi. :)

Jep, vie aikansa tottua siihen, että on pikkuinen pentu kontollaan. meillä pentu on nyt 4kk ja pääasiassa ei tule enää pissoja sisälle. Kakkoja sattuu välillä sisälle, osin siitä syystä että pennulla kestää aina aikansa löytää rauhallinen kakkapaikka ja osin siitä syystä, että sillä ei oikein ole sellaista säännöllistä rytmiä siinä. Joskus tulee aina ruokien jälkeen, joskus vaan kerran päivässä. Mutta täytyy siinä sisäsiisteyskasvatukaessa ajatella, et se on niinkuin minkä tahansa muun asian opettaminen: vie aikaa, vaatii onnistuneita toistoja, eikä silti voi odottaa, että joka kerta osaisi. :)

Pakko taas kysäistä... :)

Olen yrittänyt totuttaa pentuani muihin koiriin jo tovin (pentu on nyt 13 vko), mutta yksikään koira ei ole hänen mieleensä. Kaikkia juostaan karkuun häntä koipien välissä. Energiset pennut ovat pahimpia, niitä pelkää yli kaiken. Rauhalliset aikuiset menettelevät, mutta niitäkin mieluiten haistellaan kunnon välimatkan päästä. En halua enää pakottaa pentuani tutustumaan muihin koiriin, sillä se on selvästi hänelle hyvin stressaavaa ja inhottavaa. Pentuleikissäkin pentumme kierti seinustoja pitkin 45 min kun muut pennut leikkivät keskeään. Kehitystä ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan: koiratapaamisista huolimatta pentu ei ole yhtään sen rentoutuneempi muiden koirien tykö. Sen sijaan ihmiset, niin aikuiset kuin lapsetkin, ovat parasta ikinä. Niiden luokse juostaisiin pidemmästäkin matkasta häntä ja pylly heiluen. Pentu on muuten hyvin rohkea, ei pelkää melua/liikennettä/ihmisiä jne., mutta koirat ovat kauheinta mitä se tietää. Olenkin siis ruvennut miettimään onko pentuni ylipäätään vain epäsosiaalinen toisia koiria kohtaan, vai voisiko kyseessä olla ns. roturasismi, eli koira ei halua olla tekemisissä muun rotuisten koirien kanssa, koska ne eivät yleensä ole samalla aaltopituudella hänen kanssaan? Kyseessä on siis pk collie, joilla roturasismi lienee aika yleistä? Emme valitettavasti ole päässeet testaamaan tätä teoriaa käytännössä, sillä emme ole tavanneet muita pk collieita. Kuitenkin kun kävimme katsomassa pentua sen ollessa vielä ihan pieni, se kyllä tykkäsi leikkiä, temuta ja nukkua sisarustensa kanssa, joten luulisi, että koiraseura kelpaisi, kunhan se vain olisi "oikeanlaista".

^Mun isovillis alkoi pelkäämään pentuna muita koiria, hirvee huuto jos joku kehtasi etes katsoa sitä päin Sehän aristeli sisaruksiaankin kun pidettiin pentuetapaaminen, emoaan kyllä yritti mielistellä mutta noin muuten mieluumin katteli sivusta ja oli ihmisten lähellä. Mutta se aristelu meni kyllä suht nopeasti ohikin eikä mitään ongelmaa tutustua uusiinkaan koiriin vaan rohkeasti menee tutustumaan

Ja sama vika oli meidän ajokoirallakin pentuna. Pelkäsi muita koiria mutta kun ikää tuli vähän enempi niin aristelu meni ohi. Että en olisi vielä kovin huolissaan kun ikää noin vähän. Mutta ei tietenkään kannata pitää pentua missään kuplassakaan vaan noin muuten totuttaa pentua muiden koirien läsnäoloon.