Koirat.com

Hei!
Meille on tulossa ensimmäinen koiramme,cottoni,ja tarvitsisin nyt vastauksia tyhmiltäkin tuntuviin kysymyksiin. Mutta minkäs sille mahtaa,kun ei koirakirjoissakaan kaikkea kerrota...

1. Voiko pennulle opettaa "samaan aikaan" monia temppuja,esim. istu ja maahan?Tarkoitan,että jos pentu osaa joten kuten vaikka sen istumisen,voiko sille opettaa maahan-käskyä vai meneekö sekaisin?Pitääkö koiran siis osata temppu joka kerran 100% sisällä,ennen kuin voi opettaa uutta?(En siis tietenkään samana päivänä opettaisi monia temppuja,vaan kolmesti päivässä pari minuuttia kerrallaan.)

2. Jos pennun sisäsiisteyskoulutuksen aikana vie aina samaan paikkaan tarpeilleen,suostuuhan koira sitten vanhempana lenkin aikana tekemään tarpeitaan lenkkipolun varrelle vai pelkästään siihen paikkaan,mihin se tottui pentuna?(Tätä kirjoittaessani itsekin tajusin,että onpa tyhmä kysymys,mutta varmistan vielä)Samaan aiheeseen liittyen,pitääkö pentu viedä yöllä ulos?Kun jos pentu pystyy pienenä pidättämään vain pari tuntia,eikä sitä saa jättää moneksi tunniksi yksin,kuinka se kestäisi yön yli väh.8 tuntia?Ja vielä,pitääkö pennulle antaa makupala sen tehtyä tarpeet ulos?Jostakin näin luin,mutta jossain myös luki,ettei näin saa tehdä,koska joskus eräs koira huomiota vaatiessaan oli tehnyt tortut sisälle suoraan omistajansa eteen,olihan se oppinut,että näin tehdessään saa huomiota ja herkkuja...

3. Jos koira osaa olla yksin kotona,jääkö se kiltisti yksin myös vieraassa ympäristössä,esim. hotellissa?

4. Joku ihminen sanoi,että hän pitää mielellään koiran maassa makaamassa leikatessaan kynsiä tai hoitaessaan turkkia.Kuinka se opetetaan?Pidetään vaan koiraa maassa niin kauan,että se on rimpuilematta?

1. Voiko pennulle opettaa "samaan aikaan" monia temppuja,esim. istu ja maahan?Tarkoitan,että jos pentu osaa joten kuten vaikka sen istumisen,voiko sille opettaa maahan-käskyä vai meneekö sekaisin?Pitääkö koiran siis osata temppu joka kerran 100% sisällä,ennen kuin voi opettaa uutta?(En siis tietenkään samana päivänä opettaisi monia temppuja,vaan kolmesti päivässä pari minuuttia kerrallaan.)

- Eiköhän pentu joka tapauksessa joudu oppimaan samaan aikaan kaikenlaista: talon sääntöjä, pannassa olemista, odottamista, itsehillintää, jne. Ja sitten kaikki sellainen, jota erikseen alat sille kouluttaa. Kyllä pentu oppii joka päivä uutta muutenkin, ja sekaisin kaikenlaista. Ja sehän nyt on tietty vähän niin ja näin, milloin voidaan sanoa että pentu osaa jonkun asian 100%. Eräs koirakouluttaja sanoi, että koira osaa jonkun asian 100% kun se osaa tehdä sen kaikissa tilanteissa milloin vaikka, vaikkapa istuutumaan järveen kun ollaan uimassa. :D Sanoisin, että aloita sillä istumisella ja harjoittele muutama päivä sisällä, sitten ulkona, sitten eri paikoissa, ja kun voit sanoa, että pentu tajuaa jutun (silti onnistuminen ei aina ole 100% jos on esim. häiriötekijöitä) niin sitten voit aloittaa uuden käskyn opettamisen. Mutta harjoittele silti vielä istumistakin.

2. Jos pennun sisäsiisteyskoulutuksen aikana vie aina samaan paikkaan tarpeilleen,suostuuhan koira sitten vanhempana lenkin aikana tekemään tarpeitaan lenkkipolun varrelle vai pelkästään siihen paikkaan,mihin se tottui pentuna?(Tätä kirjoittaessani itsekin tajusin,että onpa tyhmä kysymys,mutta varmistan vielä)Samaan aiheeseen liittyen,pitääkö pentu viedä yöllä ulos?Kun jos pentu pystyy pienenä pidättämään vain pari tuntia,eikä sitä saa jättää moneksi tunniksi yksin,kuinka se kestäisi yön yli väh.8 tuntia?Ja vielä,pitääkö pennulle antaa makupala sen tehtyä tarpeet ulos?Jostakin näin luin,mutta jossain myös luki,ettei näin saa tehdä,koska joskus eräs koira huomiota vaatiessaan oli tehnyt tortut sisälle suoraan omistajansa eteen,olihan se oppinut,että näin tehdessään saa huomiota ja herkkuja...

- Pentu oppii kai enimmäkseen sen alustan, mille tekee tarpeitaan. Eli jos se on nurmikko, niin kyllä sen pennun pitäisi osata sitten kaikille nurmikoille tehdä. Meidän pentu osaa ainakin tosi hyvin hakea aina nurmikon jos ollaan lenkillä tai kylässä, ei ole ollut ongelmaa, etteikö tekisi muuallekin kuin tutulle paikalle talon taakse. Tosin kakan kanssa se on vähän ujompi, säästän aikaa jos käyn tutulla paikalla, mutta kyllä se onnistuu muuallakin kun jaksaa odottaa. :)

3. Jos koira osaa olla yksin kotona,jääkö se kiltisti yksin myös vieraassa ympäristössä,esim. hotellissa?

- En ole vielä omaa pentuani jättänyt muualle kuin kotiin, mutta tarkoitus olisi aloittaa seuraavaksi autossa yksioloharjoitukset samoin kuin kotonakin tehtiin. Ja sitten kokeilla myös jossain kyläpaikassa jättää pentua yksin jonnekin. Kai sitäkin pitää harjoitella.

4. Joku ihminen sanoi,että hän pitää mielellään koiran maassa makaamassa leikatessaan kynsiä tai hoitaessaan turkkia.Kuinka se opetetaan?Pidetään vaan koiraa maassa niin kauan,että se on rimpuilematta?

- kyljellään makaaminen on kyllä hyvä opettaa. En ole itse vielä siinä onnistunut. :D Mutta kynsien leikkaaminen olisi ehdottomasti helpompaa kyljellään kuin sylissä.

Kiitos vastauksesta!

Mitenkäs olet tehnyt sen makupalan antamisen kanssa?Oletko antanut kiitokseksi kun on tehnyt tarpeet ulos?Ja oletko vienyt yöllä ulos?
Sinun pentusi ei ole vielä varmaan nähnyt lunta vai?Kun mietin,suostuuko tekemään tarpeensa aivan erilaiselle alustalle...

^Mun pentu tuli talvella ja tottu tekemään tarpeensa lumelle. Kyllä siinä keväällä kesti hetken, että pentu suostu tekemään mitään muualle kuin lumelle ja aina se etsi sen viimeisen lumilaikun. Mut lopulta ei ollu muuta vaihtoehtoa ku pissata myös nurmikolle. Eli pennut jää helposti kiinni johonkin tiettyyn alustaan tai paikkaan, mutta sisäsiisteyden edetessä ja harjottelun myötä ne oppii kyllä, että muuallekin voi tehdä tarpeensa.

Mä en vieny Alissaa koskaan yöllä ulos, en ois vaan jaksanu. Viiminen pissatus tehtiin mahdollisimman myöhään illalla ja aamulla herättiinki sit yleensä tosi aikasin. Alissa nukku yönsä pentuaitauksessa, eikä tehny tarpeitaan kertaakaan sisälle yöllä, aika hyvä suoritus pikkupennulta. Tilan rajaaminen voi auttaa ja jos haluaa, niin voi käyttää sanomalehtiä tai muita alustoja, joille pentu voi tehdä tarpeensa yöllä.

Kiitos sinullekin vastauksesta!

Ehkä voitaisiin tosiaan käyttää ainakin öisin sanomalehtiä(ajattelin etten muuten sitten käyttäisikään,paitsi jos jää yksin).

Kysyisin vielä semmoista,että pitääkö pentu jotenkin totuttaa pesemiseen ja fööniin?(Kun on cottoni kyseessä,sitä joutuu aika usein pesemään)Esim.pitääkö vain laittaa fööni päälle ja palkita koiraa jos ei säikähdä ääntä?Ja aluksi vain suihkuttaa jalkoja vai alkaa vaan suoraan pesemään kun siihen on tarvetta?En vaan haluaisi,että pesu ja föönaus on sitten kauheaa taistelua,kun koira on vanhempi...Esim. tuttumme koira meni aivan paniikkiin kun fööni käynnistettiin...

^ Kun on tuollainen tiuhemmin pestävä rotu, niin kasvattajakin on jo saattanut pennun kertaalleen pestä, jolloin se ei pennulle teillä enää ihan uusi juttu olisi. Ainakin tuon meidän Yorkkipojan (pestään joka toinen viikko, eikä ole siitä moksiskaan) oli kasvattaja jo pessyt ennen luovutusta.

Kaikki sellaiset kovaa melua pitävät kodin koneet (kuten fööni) kannattaa esitellä pennulle namien kanssa. Itse tein esimerkiksi imurin kanssa niin, että ensimmäisenä päivänä otin imurin lattialle ja annoin pennun tulla katsomaan sitä. Pentu aluksi säikkyi imuria kun sitä liikutteli, mutta houkuttelin sen namien avulla lähemmäs. Lopulta pääsin siihen pisteeseen, että pentu meni ottamaan namin liikkuvan imurin päältä. On tärkeää, että ei ala "hyssyttelemään" pentua, jos se on peloissaan, mutta ei sitä siitä saa toruakaan. Itse olen näissä tilanteissa aina itse hyvin neutraali ja käytän nameja siihen, että pentu lähestyy kohdetta itse. Tarkkailen pentua, täriseekö se kovin, suostuuko ottamaan namin? Jos on niin peloissaan, ettei namikaan kelpaa, niin toisen kerran uudestaan ja isomman välimatkan päästä. Mutta jos on ahne pentu, niin ei nämä harjoitukset vaikeita ole. Seuraavana päivänä otin taas imurin ja namitin koiraa niin kauan, että se oli rento ja keskittyi vain nameihin. Ryhdyin tekemään niin, että laitoin imurin päälle 1s ja annoin namin, 2s ja nami, 3s ja naimi jne. Kolmantena päivänä sama juttu mutta imuria liikutellen. Viikon jälkeen pentu oli aina innoissaan kun imuri otettiin esille koska se oli oppinut, että imuri = nameja. Nykyisin ollaan juuri siinä tilanteessa mitä halusin: pentu tarkkailee imurointia rauhassa, ei juokse karkuun mutta ei hyökkäile tai hauku imuria.
Näin tekisin varmaan sen fööninkin kanssa.

Kun kyseessä on rotu, jota kasvattajakin on pessyt ja föönannut ennen luovutusta niin voi kysyä kasvattajalta että miten pentu on siihen suhtautunut. Ja sitten vaikka kokeilla laittaa föönin päälle ja katsoa miten pentu siihen suhtautuu. Yleensä ongelmia ei ole. Minulla on myös rotu, jota pestään ja föönataan usein (villakoira). Kasvattaja on pessyt ja föönannut pennut jo ainakin pari kertaa ennen luovutusta, joten fööni ei ole pennulle uusi asia. Itse en ole namittanut pentua tavallisista hoitotoimenpiteistä, ne ovat asioita, jotka vain tehdään. En ole halunnut tehdä tavallisista asioista mitään isompaa numeroa ja nykyään suhtautuvat välinpitämättömästi normaaleihin asioihin, kuten imuroimiseen.

^^Tuo kuulostaa hyvältä idealta,mistä tuossa kerroit,on kuitenkin tärkeää ettei pentu pelkää arkisia asioita

Oletteko opettaneet pentua jäämään yksin,kun se on kytkettynä johonkin?Esim.pikaisen kauppakäynnin ajaksi.Jos olette,niin miten?

Kukaan ei ole vielä vastannut erääseen minua askarruttaneeseen kysymykseen;ANNATTEKO PENNULLE MAKUPALAN SEN TEHDESSÄ TARPEENSA ULOS?

Peppilover kirjoitti:



Oletteko opettaneet pentua jäämään yksin,kun se on kytkettynä johonkin?Esim.pikaisen kauppakäynnin ajaksi.Jos olette,niin miten?

Kaupankäynnin ajaksi en jättäisi pentua pihaan ainakaan täällä pk-seudulla. Koiria on varastettu kauppojen edestä useampia, joten en ottaisi riskiä. Liekaan jääminen kannattaa kuitenkin opettaa harrastustoimintaa ajatellen. Esim. agilityssä on hienoa, että koira osaa odottaa narun päässä tai häkissä omaa vuoroaan rauhallisesti ja turvallisesti muita häiritsemättä. Aloittaisin harjoittelun ihan pienissä pätkissä. Itse olen jättänyt pennulle herkun/herkkuja, kun olen jättänyt sen narun päähän odottamaan, ja kävellyt vaan pois. Olen myös käyttänyt käskyä "jää", mikä meillä tarkoittaa sitä, että pitää jäädä oottelemaan, eikä saa riehua ja huutaa perään. Nämä ovat molemmat oppineet tosi nopsasti odottelemaan lieassa. Poppy on nyt 12-viikkoinen ja odottelee jo agientan laidalla sekä narun päässä että häkissä kuin vanha tekijä

Peppilover kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut erääseen minua askarruttaneeseen kysymykseen;ANNATTEKO PENNULLE MAKUPALAN SEN TEHDESSÄ TARPEENSA ULOS?

Joskus palkkaan koiraa namilla, kun se on tehnyt tarpeensa, mutta yleensä riittää pelkkä suullinen kehu. Jos annan namin, annan sen vasta, kun tarpeet on tehty loppuun, ja silloinkin kehun ensin suullisesti.

Komppaan edellistä, naruun jättämistä voi harjoitella jo, mutta ehkä vain harjoittelumielessä, en jättäisi pientä pentua yksin ulos valvomatta.

Mä annan aina namin kun tekee tarpeet ulos, ja nykyään pentu on oppinut jo juoksemaan iloisesti luokse heti pisun tai kakan jälkeen namia ottamaan. Meillä sattuu edelleen silloin tällöin pisuja sisälle, niin haluan vahvistaa mahdollisimman paljon ulos tekemistä. Me ollaan käyty pennun kanssa sellaisella pikkupentujen leikkikurssilla, jossa oli puhetta sisäsiisteyskoulutuksesta ja osa tekevänsä niin, että joka kerralla kun pentu kyykistyy pissalle, sanoo "pissa" ja palkkaa sitten pissan jälkeen. Näin kuulemma pennut osaavat käydä "käskystä" pissalla, mutta itseä jäi se vähän epäilyttämään, että mahtaako toimia.. Ainakin väliajalla ulkona hoettiin useamman kerran sitä "pissa".. Mutta jos tuntuu hyvältä idealta, niin ei kai siitä haittaa ole. :)

Meillä on toiminut tuo pissaamisen opettaminen käskystä. Nykyään kun sanon “pissaa” alkaa heti etsiä pissapaikkaa ja pissaa kyllä. Vaikka ei niin hätä olisikaan, niin pissaa ainakin pikkupissan kun käskee. Kätevää jos on kiire ja pitää saada koira pissatettua. En ole antanut makupalaa kun on pissannut, äkkiä oppi silti, että aina kun käydään ulkona, pissataan. Kehuin kyllä pissaamisesta aina kun ulos teki. Kehun edelleen, jos pissaa kun käsken, muulloin en.

Taidan sitten tehdä niin,että annan silloin tällöin makupalan(ainakin alussa)kun tekee tarpeet ulos.

Mistähän näitä kysymyksiä tulee,aina tulee jotain mieleen...

Mutta siis:Käymme mummolassa n.kerran kuussa ja siellä on kissa.Kuinka pentu totutetaan siihen?Meillä on myös kani,eikä koiran olisi kovin soveliasta jahdata sitäkään... Varmaan pentu pidetään ensin hihnassa ja annetaan makupaloja rauhallisesta käytöksestä,vai miten tekisitte?
Olen kuullut,että pennun on tärkeää saada juosta vapaana vaihtelevassa maastossa,jotta tasapaino ym. kehittyvät.Koirapuistoon en todellakaan halua pentua viedä.Pitääkö siis odottaa niin kauan,että pentu osaa lähes täydellisesti luoksetulon,ennen kuin voi päästää vapaaksi?Kun siinä menee varmaan melko kauan...Tuntuu,etten edes uskaltaisi päästää pentua esim.metsässä vapaaksi,ettei vaan karkaisi... Mutta eikös se pikkupentu seuraa omistajaansa joka paikkaan,niin tuskin lähtisi omille teillekään...?

Meillä totutettiin pentu kissaan ihan vaan laskemalla se irti kisun kanssa samaan huoneistoon, on toiminut hyvin. Alussa kisu tottakai hieman mietteliäästi seurasi pennun koheltamista korkealta, mutta pian nuo paini ihan tosissaan ja leikkivät vielä tänäkin päivänä. Tämä voi tietysti johtua siitäkin että kisu oli vain 1½-vuotias pennun tullessa, ihan kakaroita siis molemmat Kissa kyllä hakeutuu korkeammalle karkuun jos ei pidä tilanteesta ja sille täytyy olla tämä mahdollisuus kun totutetaan uuteen pentuun.

Pikkuinen pentu varmasti hakeutuu seuraasi, joten silloin on oiva aika alkaa opetella luoksetuloa! Itse pentuni kanssa tein harjoituksia ihan tavallisilla lenkeillä, eli silloin tällöin pysähdyin ja pyysin pentua iloisesti luokseni ja palkkasin kun totteli. Esim. koirapuisto on alussa ainakin hyvä ympäristö harjoitella luoksetuloa, jos ei suoraan metsässä halua irti laskea. Meillä mökillä käynti oli oikein passeli myös, pentu ei lähtenyt metsikköön juoksemaan vaan pysytteli pihassa

Nopea kommentti edellisiin kysymyksiin: en ole palkannut namilla koiraa koskaan tarpeiden teosta, suullisesti kylläkin ja saattanut rapsutella palkaksi silloin tällöin. Maxim tietää nykyään jo äänensävystäni kun on tehnyt jotain oikein.
Öisin emme koskaan vieneet pentua ulos, halusimme että pentu oppii mahdollisimman nopeasti että yöllä nukutaan ja aamulla pääsee pisulle. Nykyään 10kk vanhana nukkuu yöt rauhallisesti

Meillä kanssa kyläpaikassa kissoja ja on ollut vähän vaihtelevaa, miten niiden kanssa on sujunut. Anoppilassa kissa on todella rauhallinen ja säyseä, vähän sellainen laiskanpulskea. Se kissa ei koskaan tekisi meidän pennulle mitään, mutta pidettiin silti ekat kerrat pentu kiinni. Se juoksisi nimittäin aluksi aina kaikkea suoraan päin, ja samoin kissan nähdessään olisi rynnännyt vähän turhan innokkaasti tekemään tuttavuutta. Enemmän siinä ajateltiin kissaa, koska sekin vielä nuori, ettei tule mitään traumoja sillekään turhan intoilevasta pennusta. Pari kyläilyä oltiin vähän varoivaisemmin, mutta pennun into kissaa kohtaan ei laantunut.
Toinen kissa oli kaverini maalaiskissa, joka kaverini sanojen mukaan oli "hyvin tietoinen arvostaan talon kuningattarena". Pentu lähestyi kissaa kissan ollessa sohvalla ja hetken innokkaasti häntää vispattuaan ja sohvan reunalle noustuaan sai kissalta käpälää kuonolle ja pelästyi. Se riitti hyvin laskemaan pennun intoa, ja loppu kyläily menikin kissaa vältellen.
Kolmas kohtaaminen oli vahempieni kissojen kanssa, jotka taas ovat hyvin reviiritietoisia ja etenkin toisia kissoja kohtaan hyvin aggressiivisia. Osattiin odottaa, että kissat eivät pentua hyväksy, mutta päätettiin kokeilla rauhallisemman kanssa, miten kohtaaminen sujuisi. Luca kissa sähisi samantien, ja kun pentumme ei osannut lähteä karkuun vaan edelleen yritti häntää heiluttaa ja mennä lähemmäs, Luca teki pienen hyökkäyksen ja raapaisi pentua silmäkulmaan. Siinä itse pelästyi kamalasti, että eihän osunut silmään, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Aivan pienen naarmun pentu sai silmäkulmaansa, mutta oli se kyllä lähellä.

Ehkä näiden kokemuksien jälkeen sanoisin, että jos tietää kissan olevan vihainen muille kissoille ja koirille, niin ehkä ei ole niin hyvä idea antaa tavata pennun kanssa. Jos taas kissa on rauhallinen, niin siitä vaan.

Ja näiden tapahtumien jälkeen on vierailut anoppilassa alkaneet sujua paremmin, meidän pentu ei ole enää niin kamalan innoissaan kissasta, vaan ennemminkin vain kiinnostunut. Ja anoppilan kissakin tuntuu olevan kiinnostunut pennusta! Ehkä niistä tulee ystäviä. :)

Ja siitä vapaana pitämisestä. Kun pentu on vielä pieni, kannattaa ehdottomasti hyödytää sen lähellä pysymisen tarve! Ei sellainen pieni pentu uskalla lähteä kauas omistajastaan. Mä pidin meidän pentua ekat 3-4 päivää kaikki pissatukset kerrostalomme takana omakotialueen kupeissa vapaana, koska pentu vasta opetteli pantaan ja hihnaan. Tuli nameilla houkutellen luokse eikä uskaltanut mennä kauas. Sittemmin en ole tässä asuinalueella pitänyt vapaana, kun täällä kulkee sen verran ihmisiä ja muita koiria, joiden perään tuo varmaan lähtisi. Mutta metsään olemme menneet usein, ja siellä tuo kulkee vapaana. Olen itse ottanut metsälenkeillä vihellyksen käyttöön luoksetulossa, koska joskus pentu saattaa jäädä sen verran kauas tai jonkin esteen taakse, ettei se nää minua. Jos joutuisin hokemaan "tänne" käskyä liian monesti, se veisi käskyltä uskottavuutta (käskyä ei saisi toistaa, koska sitä kuuluu totella kerrasta, ei silloin kun huvittaa) Vihellystä opeteltiin ensin sisällä siten, että vihellän niin kauan, että pentu tulee luokse, ja vihellys loppuu juuri siihen hetkeen, kun pentu saa namin suuhun. Aika pian pentu oppi tulemaan vihellyksestä, ja harjoitusta siirrettiin ulos ja metsään. Tykkään siitä vihellyksestä kun sitä voi viheltää niin kauan että pentu tulee. :)

Suurin osa kissoista pystyy jakamaan talon hetkellisesti koiran kanssa, kunhan kissalla (ja koiralla) on mahdollisuus poistua tilanteesta arvokkaasti ja itse valitsemallaan hetkellä. Kaikki kissat eivät kuitenkaan hyväksy koiraa reviirillään, ja nuo tilanteet voivat olla koiranpennulle hyvinkin vaarallisia. Ennakkoon on hyvin vaikea sanoa, miten kissa suhtautuu vieraaseen koiraan.

Haluaisin myös muistuttaa, että kaikki pennut eivät koe tarvetta pysyä koko ajan omistajan lähellä. Minun ensimmäinen koirani oli pentuna tällainen, ja toisinaan yhä lähtee hyvinkin kauas vaeltelemaan. Meillä meni puolitoista vuotta, että luoksetulot alkoivat sujua melko luotettavasti. Pikkupentuna tuo tutkaili ympäristöä hyvin omatoimisesti. Tämmöisessö tilanteessa täytyy nähdä paljon enemmän vaivaa luoksetulojen kanssa ja joskus käyttää todella paljon mielikuvitusta siinä, miten tehdä itsestään tarpeeksi houkuttava pennulle. Harjoittelin itse turvallisilla paikoilla sekä pitkässä liinassa/flexissä ja käytin pitkän aikaa palkkaa ihan jokaisen luoksetulon jälkeen.

Kiitos taas kerran vastanneille!Teistä on ollut paljon apua :)

Tässä olisi vielä pari kysymystä:

1. Oletteko käyttäneet pennuillanne häkkiä?Siis nukkumapaikkana,turvapaikkana tai autossa yms.(En tietenkään lukitsisi pentua sinne moneksi tunniksi.)Kun tässä pähkäilen,hankkisinko häkin vai en...
2. Harjaatteko koiranne hampaita?Jos harjaatte,miten opetitte sen?Kun mitä videoita olen nähnyt,se on näyttänyt aika vaivalloiselta,mutten haluaisi maksaa suuria summia hammaskiven poistosta...
3. Oletteko steriloineet/kastroineet koiranne?Eikös se kannata jos ei aio käyttää jalostukseen..?
4. Onko teidän koirillanne ollut millainen murkkuikä?Miten olette selvinneet?
5. Mitä laitatte nappuloiden sekaan?Esim. raakaa jauhelihaa jne?
6. Miten olette totuttaneet pennun yksinoloon?Tiedän kyllä tämän teoriassa,mutta jospa saisin uusia vinkkejä...
7. Jos pentu säikähtää jotain,mitä silloin pitää tehdä?Kun ei saa ainakaan hyssytellä.Olla vaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
8. Onko mahdollista elää ilman ei-sanaa?Tästä luin joskus Koirat-lehdestä ja kuulosti hyvältä ajatukselta...:) Tästä ollaan varmasti montaa mieltä,mutta kertokaahan mielipiteenne.

Taas tuli pitkä liuta kysymyksiä... Mutta kun on ensimmäinen koirani,niin olen ihan tumpelo näissä asioissa...

1. Oletteko käyttäneet pennuillanne häkkiä?Siis nukkumapaikkana,turvapaikkana tai autossa yms.(En tietenkään lukitsisi pentua sinne moneksi tunniksi.)Kun tässä pähkäilen,hankkisinko häkin vai en...
Itse koin metallihäkin turvallisimmaksi matkustusmuodoksi koiralle autoon. Koirien kolaritesteissä mitä olen nähnyt, missä on siis testattu erilaisia tapoja kuljettaa koiraa autossa, koira lentää autovaljaissa tuulilasin läpi (niin paljon joustoa) ja muoviset boxit on niin heiveröisiä, että ne menee kovemmasta tärähdyksestä rikki. Metallihäkki pitää kuitenkin kiinnittää kunnolla, sekään ei saa liikkua, koska kovemmasta tärähdyksestä voi sekin mennä liitoksistaan rikki.

2. Harjaatteko koiranne hampaita?Jos harjaatte,miten opetitte sen?Kun mitä videoita olen nähnyt,se on näyttänyt aika vaivalloiselta,mutten haluaisi maksaa suuria summia hammaskiven poistosta...
Ollaan toistaiseksi harjoiteltu vain käsittelyä ja siinä yhteydessä hampaiden katsomista. Tarkoitus edetä hampaiden harjaukseen..

3. Oletteko steriloineet/kastroineet koiranne?Eikös se kannata jos ei aio käyttää jalostukseen..?
Tästä on monia mielipiteitä. Ei ole ihan niin yksiselitteistä, että jos ei käytetä jalostukseen, niin pitäisi leikata. Kannattaa jutella tästä esimerkiksi kasvattajan kanssa, tai jonkun kanssa jolla on paljon kokemusta koirista.

4. Onko teidän koirillanne ollut millainen murkkuikä?Miten olette selvinneet?
Ei vielä..

5. Mitä laitatte nappuloiden sekaan?Esim. raakaa jauhelihaa jne?
Sellainen puolet ja puolet ruokintamalli tuntuu olevan aika suosittu: eli noin puolet ruuasta on raksuja ja puolet lihaa. Meillä syödään tällä hetkellä niin, ja totutellaan samalla pikkuhiljaa myös luihin. Tarkoitus siirtyä raakaruualle jossain kohtaa.

6. Miten olette totuttaneet pennun yksinoloon?Tiedän kyllä tämän teoriassa,mutta jospa saisin uusia vinkkejä...
No mun vinkki on, että kun alat jättää pentua pidemmiksi ajoiksi yksin, ajoita ne pennun vireystason mukaan: kun huomaat, että pentu on väsyneen oloinen, silloin sen on helpompi jäädä yksin kotiin kuin silloin kun se on virkeä.

7. Jos pentu säikähtää jotain,mitä silloin pitää tehdä?Kun ei saa ainakaan hyssytellä.Olla vaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Koita suhtautua mahd. neutraalisti.

8. Onko mahdollista elää ilman ei-sanaa?Tästä luin joskus Koirat-lehdestä ja kuulosti hyvältä ajatukselta...:) Tästä ollaan varmasti montaa mieltä,mutta kertokaahan mielipiteenne.
Itse en käytä "ei" sanaa, koska se ei kerro koiralle mielestäni mitään ohjetta. Käytän mieluummin esimerkiksi kontaktimerkkiä (meillä kielen naksautus) jota voin esimerkiksi käyttää silloin, kun haluan koiran lopettavan sen mitä on tekemässä ja kiinnittävän huomionsa minuun. Esimerkiksi tilanne kun koira pureskelee tuolinjalkaa: pyydän kontaktin ja kutsun pennun iloisesti luokse, palkitsen, ja ohjaan pennun tekemään jotain muuta. Vertaa tilannetta siihen, että lähestyisin pentua sanomalla ankarasti "ei". Kumpaa pentu tottelee mieluummin? Ja millainen tunne pennulle jäi minusta? Onko kanssani kiva olla ja onko käskyjäni kiva totella?
Kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, missä käytetään "ei" käskyä, voi keksiä myös paremman tavan ohjata pentu sellaiseen käytökseen, mitä haluaa. Ja käyttämällä nimenomaan käskyjä, jotka on koulutettu ja jotka ovat yksiselitteisiä totella: tänne, istu, alas, hiljaa, seuraa.. Ja ne asiat pitää nimenomaan kouluttaa. Koiran ei voi odottaa tottelevan asiaa, jota sille ei ole opetettu.
Suosittelen aiheeseen liittyen Tommy Wirenin kirjoja "onnistu koirasi koulutuksessa" ja "hienosti hihnassa".

1. Emme ole käyttäneet pennullamme koskaan häkkiä, koimme että alussa tilan rajaaminen (esim. ovien sulkeminen tiettyihin huoneisiin) on riittävää. Autossa liikkuessa koiralla on omat turvavyöt.
2. Ollaan kokeiltu tuota hampaiden harjausta, mutta toistaiseksi ollaan tyydytty antamaan koiralle haastavaa pureskeltavaa sekä joitakin hampaita hoitavia nameja.
3. Emme ole kastroineet urostamme, sillä haluamme käyttää sitä näyttelyissä tulevaisuudessa.
4. Murkkuikä tuolla on pian pahimmillaan (ikää pian 11kk). Nartut kiinnostaa kovasti, haukutaan ja öristään outoja ääniä ja näkyjä, korvat on aivan jossain muualla kuin päässä. Pahimpia tapoja yritetään karsia, osa pitää vain kestää. Kuuluu tuohon ikään
5. Meillä Maxim syö puolet nappulaa, puolet lihaa. Lihana sekalaisesti nautaa, sikaa, lohta, poroa, lammasta, sekä lihaisia luita ja sisäelimiä.
6. Olin ensimmäisen viikon pennun kanssa kotona, jolloin lähdin ensimmäisinä päivinä jo viemään roskia, käymään kaupassa jne. Lähdöstäni en tehnyt suurta numeroa, enkä myöskään kotiinpaluustani. Ensimmäisen viikon jälkeen pentu oli yksin 4-5h, tästä muutamassa viikossa koko työpäivän ajan. Tämän asian kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia.
7. Pennun säikähtäessä, yritän itse käyttäytyä mahdollisimman neutraalisti ja tasaisesti. Mikäli pentu huomaa jonkin selvästi pelottavan asian (muovipussi rapisee maassa yms), niin ollaan yhdessä käyty katsomassa ja ihmettelemässä. Viimeksi kauhistusta aiheuttivat juuri istutetut metrin korkuiset kuusentaimet..
8. Kun aloin miettimään, meilläkin Ei-sanaa käytetään melko harvoin. Yleensä torumiseen riittää tietty äänensävy tai tekemisen ohjaaminen johonkin emännällekin mieluisampaan. Joten varmastikin moinen koulutusmetodi toimii hyvin, meillä sitä ollaan osittain noudatettu huomaamattakin.

Peppilover kirjoitti:

Kiitos taas kerran vastanneille!Teistä on ollut paljon apua :)

Tässä olisi vielä pari kysymystä:

1. Oletteko käyttäneet pennuillanne häkkiä?Siis nukkumapaikkana,turvapaikkana tai autossa yms.(En tietenkään lukitsisi pentua sinne moneksi tunniksi.)Kun tässä pähkäilen,hankkisinko häkin vai en...
2. Harjaatteko koiranne hampaita?Jos harjaatte,miten opetitte sen?Kun mitä videoita olen nähnyt,se on näyttänyt aika vaivalloiselta,mutten haluaisi maksaa suuria summia hammaskiven poistosta...
3. Oletteko steriloineet/kastroineet koiranne?Eikös se kannata jos ei aio käyttää jalostukseen..?
4. Onko teidän koirillanne ollut millainen murkkuikä?Miten olette selvinneet?
5. Mitä laitatte nappuloiden sekaan?Esim. raakaa jauhelihaa jne?
6. Miten olette totuttaneet pennun yksinoloon?Tiedän kyllä tämän teoriassa,mutta jospa saisin uusia vinkkejä...
7. Jos pentu säikähtää jotain,mitä silloin pitää tehdä?Kun ei saa ainakaan hyssytellä.Olla vaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
8. Onko mahdollista elää ilman ei-sanaa?Tästä luin joskus Koirat-lehdestä ja kuulosti hyvältä ajatukselta...:) Tästä ollaan varmasti montaa mieltä,mutta kertokaahan mielipiteenne.

Taas tuli pitkä liuta kysymyksiä... Mutta kun on ensimmäinen koirani,niin olen ihan tumpelo näissä asioissa...

1. Häkkiin opettaminen kannattaa! Häkissä nätisti ja hiljaa odottamisen taito on hieno ja tarpeellinen osa harrastuselämää. Me ollaan tarvittu häkkiä mm. näyttelyussä, agitreeneissä ja kisoissa. Myös automatkustamiseen häkki on koiralle usein turvallisin ja mukavin paikka, kunhan se on tottunut häkissä olemaan. Meidän hieroja sanoi, että koiran lihaksistolle on todwlla haitallista tasapainoilla liikkuvassa autossa pitkiä matkoja, ja hän suositteli nimenomaan häkkiä, jossa koira hyvin helposti oppii matkustamaan sopivassa makuuasennossa "lihasystävällisemmin".

2. Harjaan. Koirille suunnattu hammastahna on koiristani hyvän makuista, joten ne ihan mielellään tulevat hammaspesulle. Harjata voi sormiharjalla tai pienellä koirien hammasharjalla, mutta ihan jo tahnan pyyhkiminen hampaisiin esim sormen avulla auttaa! Hampaiden harjauksen opettamosesta on myös se hyöty, että kun koira tottuu suun räpelöintiin, sen kanssa on helpompaa tarkistella hampaita vaikkapa eläinlääkärillä tai näyttelyissä.

3. En ole, ainakaan vielä, sterkannut kumpaakaan, mutta on hyvin mahdollista, että ainakin vanhempi koira tullaan jossain vaiheessa steriloimaan, ellei sitä käytetä jalostukseen. Sterkkauksella/kastraatiolla on terveyshyötyjä, ja usein elämä on helpompaa hormoneiltaan tasapainoisemman kastraatin kanssa.

4. Vanhempi koirani oli aika viekas koko pentuajan. Puolivuotiaana se oli todella kova puremaan ja kyseenalaistamaan kaiken. Kärsivällisyydellä ja toistoilla selvittiin, ja lopulta muistelen tuota aikaa lähinnä naureskellen. Tuosta pennusta en vielä tiedä, tuleeko sille murkkua vai ei, se on vasta niin vauva.

5. Napouloiden sekaan ei välttämättä tarvitse lisätä mitään. Itse syötän nappulan lisänä erilaisia lihoja raakana tai kypsänä, kananmunaa, purkkiruokaa, pakastemixejä, raejuustoa, jogurttia, piimää... Mitä milloinkin. Koirani syövät myös Nutrolin öljyjä ja MirraCoat-öljyä kuureina. Myös vitamiineja ja muita lisiä olen joskus syöttänyt kuuriluontoisesti. Lisäksi koirani saavat sillointällöin esim. kanankauloja, kuivalihaa ja muuta "ylimääräistä". Omaa ruokaani en niille anna koskaan.

6. Mä olen totuttanut molemmat yksinoloon aika raa'asti ihan vaan jättämällä yksin. Mulla ei ole ollut pentulomaa kummankaan kohdalla, ja koska asun yksin, pvat koirat joutuneet jäämään yksin työpäivän ajaksi jo parin päivän (vkonloppu) jälkeen. Hyvin on sujunut kummankin kanssa, vaikka tämä nuorempi ensialkuun huutelikin perään.

7. Riippuu siitä, mitä, miksi ja miten pentu pelästyy. Iso numeroa ei pelästymisestä toki missään tilanteessa kannata tehdä.

8. Ei-sana tuskin on koiralle välttämätön, eli ilman sitäkin pystyy elämään. Itselläni tosin kunnon "ei!" tulee niin luonnostaan, että minulle okisi mahdotonta olla sitä käyttämättä. Ja molemmat koirat kyllä tietävät, että ei on ei :D

Ja hei, älä huoli, minäkin olin ihan ummikko, kun Penny muutti meille. Aika äkkiä sitä kuitenkin oppii oman koiran kanssa toimimaan, jos vaan tahtoa riittää. Tsemppiä ensimmäisen oman koiruuden kanssa!