Koirat.com

^^Itse mietin kans alkuvaiheessa, että toista koiraa ei muuten sitten tule! Mutta nyt kun on alkanu arki rullaamaan, sisäsiisteys on ollu hallussa viimeset 3,5kk ja ainut ongelma ton kanssa on teineily ja keskittymiskyky niin kyllä nyt tuo uus pentu vajaan/reilun vuoden päähän kuulostaa ihan hyvältä Varsinkin kun on sellanen rotu tulossa, etten millään jaksais odottaa! Voi tätä mun paimenkoirien ihannointia! Ottaisin ne kaikki
Äidille kerroin, että vuoden päästä tulee toinen koira taloon. Hänen kommentti oli silmien pyöritys ja "hommaisit nyt edes jonkun miehen" Ei niitä nyt niin vaan hommata! Ai että kun pystyskin. Ja onhan tossa Atlaksessa ja tulevassa Aussiessa (jolle nimenkin oon jo päättäny) ihan tarpeeks miestä Ei vaan, ymmärrän pointin..

Ei Anakaan tehnyt kasvattajan luona sisälle. Luultavasti sen vuoksi, koska olivat suurimman osan vauva-ajastaan pihalla. Tilanne muuttui heti kerrostaloon tultaessa. Ana ei osannut pyytää ulos (vanhempien luona omakotitalossa osasi kyllä), ja Analle tuli se ruoka-aineallergia jonka vuoksi lipitti paljon vettä ja pissaa tuli tunnin sisällä useita kertoja. Ruoan vaihtamisen jälkeenhän vasta tulikin sisäsiistiksi.
Kukaan Anan sisaruksista ei ole allerginen ja suurin osa oppi sisäsiistiksi paljon nopeammin kuin Ana.

Liian suuret traumat tuli tosta ekasta pennusta, siksi tartten vielä aikaa :D
Luultavasti jos/kun omakotitaloon tai rivitaloon muutetaan, niin sillon vois miettiä toista koiraa. Mutta ei enää kerrostaloon, tämä on nähty Ja tämähän on vaan omasta traumasta johtuvaa

Saarameow, onnea pennun odotukseen! Saako kysyä, et miten päädyit toisen harrastuskoiran ottoon näin pian? Tai siis mietin vaan, että Atlaskin on tosi nuori ja silläkin harrastukset vielä alussa. Puuttuuko Atlaksesta jotain piirteitä, mitä harrastuskoiralta haluat? Mikäs siinä, jos jaksaa kahta aktiivista ja nuorta koiraa, mua vaan aina kiinnostaa, millä perusteilla ihmiset ottaa koiria. :) Onks sulla muuten joku lemppariväri aussieissa?

Mulla on kokemusta sheltistä ja aussiesta yhessä, ku siskolla on Armi-neiti ja hyvin se tulee Alissan kanssa juttuun. Paimenkoiralle toinen paimenkoira on ehottomasti paras kaveri, ei Alissa saa oikeen muun rotusten kanssa yhtä hyviä leikkejä aikaseks. Mullakin on aussie sillä lempparirotujen listalla, ni on tosi kiva, et pääsee siskon koiran kanssa puuhailemaan.

^Kiitos kiitos, kyllä saa tottakai kysyä! Atlaksesta ei puutu mitään piirteitä, hyvän harrastuskoiran siitä saa varsinkin kun ei ainakaan toistaiseks mitään paineistumista tms. ole näkyvissä Itsellä tuntuu, että kaikki vapaa-aika menee enemmän tai vähemmän koiran kanssa harrastamiseen, niin en näe oikeen ongelmaksi ottaa toista harrastuskoiraa. Itsellä ei mitään vakituista harrastusta ole muutakuin kotona pianon pimputus, niin kaikki mitä harrastan kulkee käsikädessä koiran kanssa. Ajankohtana nyt on kuitenkin vasta vuoden päästä niin Atlaksen kanssa on päässy hyvään alkuun. Aussie tulee ehdottomasti näyttelypuolelta, ei käyttöpuolen koiraa. Ja red/blue merle se todennäkösesti tulee olemaan. Kiire mulla ei ole tämän asian kanssa, että vaikka venyisi 2015 puolelle niin eipä tuo haittaa kunhan sopivan koiran saa

^Aivan, eipä mullakaan muuta harrastusta oo ku koira (paitsi jääkiekkomatseissa käyn kausikorttilaisena viikottain), joten menis kyllä toinenkin tässä samalla. :) Alissan kanssa muutenkin on harvoin mitään ohjattuja treenejä, ku kurssit on niin kalliita. Nyt tosin ehkä mennään taas tokoilemaan vakiryhmään, joka on suht edullinen. Agilityä haluaisin harrastaa, mutta koska en sitä uskalla Alissan kanssa tehä, ni toinen koira ois kyl tervetullu.

^Noni, sitten toivotaan, että sopiva pentunen siunaantuu Itsellä ainut säännöllinen harrastus tällähetkellä ohjatusti Atlaksen kanssa on agility joka maanantai. Tämän lisäksi tulee jossain kohtaa toko (rallytoko). Kyllä tohon vielä yksi aussie sopii, varsinkin kun näyttelypuolelle haluan kovasti

^Juu, toivotaan, et sullekkin löytyy joku sopiva aussienapero! Eiks Atlaksen kanssa voi sit näyttelykehiä kiertää? Rupeeks se olemaan liian iso?

^Voi onneks kiertää, yläkanttiin tuo on vaan niin tarttee vähä valita mihin menee. 39cm ja rapiat tuo on korkea

^Eihän se sit mikään liian iso ees oo, jos urosten ihannekorkeus on 37 cm ja 2,5 cm vaihtelu kumpaankin suuntaan on vielä sallittu. Tosin ilmeisesti tuomarit herkästi rokottaa, jos koira on lähelläkään sitä sallitun korkeuden yläpäätä, niin ku tuolta facebookinkin jostain shelttikeskustelusta kävi ilmi.

^Joo aivan. Kyllä onneks ton kanssa pystyy harrastamaan ihan hyvin, ettei siksi kyllä kiire tuon auspain kanssa ole missään nimessä Parempi vaan jos tuliskin vasta ensvuoden lopulla.

^ Sitten on sullakin parempi kuva, että kuinka paljon jaksaapi harrastaa. Näyttelythän ei ole koiralle mikään harrastus, joten sitä ei voi sillain oikein laskea. Eka koira kun on vielä nuori ja ihan harrastushommissa alussa, niin voi olla vaikea hahmottaa, että kuinka paljon ne harrastukset vie ohjattujen treenien ulkopuolella vaikkapa aikaa.
Ja tietenkin tavoitteista riippuu myös, jos ei agilityssä ole sen suurempia tavoitteita, niin kerta viikkoon ohjatut on varmaan ihan passeli. Mulla on nyt agilityn ohelle vaan ilmestynyt ainakin itelläni tuota oheistoimintoa (mm. ne pikajuoksutreenit) niin paljon, ettei puhettakaan että jaksaisin kahden aktiivikisauralla olevan kanssa harrastaa.

Mutta toisaalta, jos oisin ottanu toisen koiran ku Pessi oli 2-vuotias, olisin todennäköisesti ottanu toisen schipperken ja se kaduttais mua nyt. Kun oli kuitenkin tarve aktiivisemmalle koiralle.

^Juurikin näin, siks en pidä kiirettä asian kanssa, mutta löinpä nimeni silti tonne listalle, kun rotuvalinta aika varma kumminkin Ja ei, näyttelyt ei peiraatteessa ole koiran harrastus, mutta vievät silti aikaa. Siksi sen tohon laskin.

//muok. Korjasin hieman tuota listaa tarkemmaksi! Varma kun en millään ajankohdsta oo, koska sopiva pentu sit syntyykään!

rtian - Kleinspitz uros, syyskuuta 2013
Milailai - Suomenlapinkoira narttu, syksy 2013
naatti - sileäkarvainen collie, marraskuu 2013
mapetin - lyhytkarvainen collie, syksy 2013
maisa112 - lagotto romagnolo, 19.10.2013
nann - paimensukuinen lapinkoira uros lokakuu 2013
Naarassusi - siperianhuskynarttu lokakuu 2013
Sinji - belgianpaimenkoira 2013
Ezpe - pc narttu, 2013
annajaada- bordercollie joulu 2013
Syntaksivirhe - welsh corgi pembroke narttu, talvi13-14
mannaa - snautseri, talvi 2013 - kesä 2014
mitz - lapinporokoira, toukokuu 2014
Pixu, dalmatiankoira narttu kevät/kesä 2014
Tutuli - shetlanninlammaskoira narttu, 2014
Rinsessa - shetlanninlammaskoira narttu, 2014
mercy - ? narttu, 2014
Saarameow - australianpamenkoira uros, 2014-2015

Tänään se tulee! IIK! Jännittää niin, että varmaan pyörryn matkalla... Eilen tyhjensin Kampin Mustin ja Mirrin. Ostin kaulapannan, hihnan (laadukkaan, joten maksoi tosi paljon, mutta siihen jos johonkin kannattaa panostaa), pienen villapaidan, ruoka- ja juomakupit ja pari lelua. Sitten kasvattajalta tulee vielä aika kattava paketti mukaan. Eiköhän me noilla pärjätä? Tää päivä tulee olemaan varmaan mun elämäni pisin...

^ Iih! Vaadin kuvasaastetta!! :)

pinnille ihania hetkiä pennun kanssa! Tulipa mieleeni, että meiltä puuttuvat vielä nuo ruoka- ja juomakupit (muun muassa). Ehkä ne vois käydä shoppaamassa ihan vain ajan kuluksi. Sen jälkeen en osta mitään ennen kuin on tiedossa, milloin meille koira tulee. Mitenkäs te muutoin olette valmistautuneet pennun tuloon? Naapuri esimerkiksi kehoitti suojaamaan ulko-ovet siksi aikaa, että pentu oppii olemaan raapimatta ovia ulos lähtiessä. Eipä ollut moinen tullut mieleeni lainkaan. Onkohan tuo tarpeen ja miten sen oikein tekisi? Eteisen ja kodinhoitohuoneen väliovi pitää varmaan ottaa paikaltaan, jotta siihen saadaan koiraportti. Ne eivät varmaankaan yhtä aikaa siinä oikein mahdu olemaan. Ja missä vaiheessa te ajattelitte hankkia turvavyön / kuljetushäkin koiralle? Aika pian kai se pentu pitäisi totuttaa matkustamaan autossa siellä, missä sen on tarkoitus jatkossakin matkustaa. Entä millaiset pennun makuupaikat te järjestätte? Ihan vaan joku patja vai joku pesämäisempi paikka vai sitten joku kevythäkki? Huoh. On tässä vielä vaikka kuinka paljon mietittävää :D

Ja pinn, onko teillä jo pennulle ruokaa? Vai tuleeko se siinä kasvattajan pentupakkauksessa?

innna kirjoitti:

^ Sitten on sullakin parempi kuva, että kuinka paljon jaksaapi harrastaa. Näyttelythän ei ole koiralle mikään harrastus, joten sitä ei voi sillain oikein laskea. Eka koira kun on vielä nuori ja ihan harrastushommissa alussa, niin voi olla vaikea hahmottaa, että kuinka paljon ne harrastukset vie ohjattujen treenien ulkopuolella vaikkapa aikaa.
Ja tietenkin tavoitteista riippuu myös, jos ei agilityssä ole sen suurempia tavoitteita, niin kerta viikkoon ohjatut on varmaan ihan passeli. Mulla on nyt agilityn ohelle vaan ilmestynyt ainakin itelläni tuota oheistoimintoa (mm. ne pikajuoksutreenit) niin paljon, ettei puhettakaan että jaksaisin kahden aktiivikisauralla olevan kanssa harrastaa.

Mä haluun nyt uunona kysyä, vaikkei kyllä liity millään tavalla tän ketjun aiheeseen, mutta mitä tarkoitat sillä, ettei näyttelyt ole koiralle mikään harrastus? Meillä ainakin näyttelypäivä väsyttää koiraa siinä missä agitreenikin, siis henkisesti. Tokikaan fyysisesti näyttelyissä käyminen ei ole koiralle koitos, mutta kyllä mulla liittyy näyttelyihin myös esim. se, että haluan pitää koiran kaikin puolin kunnossa, eli ei saa olla esim. lihava tai käyttäytyä huonosti hihnassa, ettei jää arvio siitä riippumaan. Ja sitämyöten lasken, että meidän pitkät, monipuoliset lenkit ja arjen tottelevaisuustreenit (seuraaminen, ohittaminen, ravaaminen, pöytäkäytöksen treenaus, seisomisharjoittelu jne) ovat tavallaan osansa myös näyttelyharrastusta. Tosin sanottakoon, että itselleni näyttelyissä käyminen on nimenomaan yhteistyötä koiran kanssa ja keskittymisharjoittelua häiriössä, ei niinkään palkintojen ja titteleiden metsästystä. Mun mielestä ihmiset teilaa näyttelyharrastuksen liian herkästi, etenkin, jos itsellään ei ole kamalasti kokemusta siltä saralta (en siis väitä, etteikö sinulla ole, kun en sinua tunne), mutta ihan tosissaan kaikki näyttelyissä kävijät eivät ole niitä sairaita koiria omistavia nirppanokkia, joiden koirat ei saa leikkiä, riehua ja oppia, ettei tule likaiseksi tai karva kulu väärästä kohtaa

Siitä olen samaa mieltä, että kaksi aktiiviharrastuskoiraa vaatii hirveästi aikaa ja energiaa (ja myös rahaa!), enkä ainakaan itse olisi valmis treenaamaan kahden kanssa (kisa)tavoittellisesti. Sitten, jos tavoitteet on yhteisessä kivassa harrastamisessa, eikä juurikaan kisaamisessa, kaksi koiraa voisi olla ihan kiva ajatus.

mannaa kirjoitti:

Mitenkäs te muutoin olette valmistautuneet pennun tuloon? Naapuri esimerkiksi kehoitti suojaamaan ulko-ovet siksi aikaa, että pentu oppii olemaan raapimatta ovia ulos lähtiessä. Eipä ollut moinen tullut mieleeni lainkaan. Onkohan tuo tarpeen ja miten sen oikein tekisi? Eteisen ja kodinhoitohuoneen väliovi pitää varmaan ottaa paikaltaan, jotta siihen saadaan koiraportti. Ne eivät varmaankaan yhtä aikaa siinä oikein mahdu olemaan. Ja missä vaiheessa te ajattelitte hankkia turvavyön / kuljetushäkin koiralle? Aika pian kai se pentu pitäisi totuttaa matkustamaan autossa siellä, missä sen on tarkoitus jatkossakin matkustaa. Entä millaiset pennun makuupaikat te järjestätte? Ihan vaan joku patja vai joku pesämäisempi paikka vai sitten joku kevythäkki?

Mulle ei kyllä tullut mieleenkään suojata ulko-ovia Eikä meillä ole kyllä edes yritetty niitä raapia tai mitään..

Sellaiset lapsiportit kyllä mahtuvat olemaan oven karmeissa kiinni vaikka ovi on paikallaan ja ovea pystyy pitämään kiinni tai auki. Mutta jos portista ei ole tarkoitus tehdä pysyvää järjestelyä, vaan ainoastaan pentuajan viritys, niin rautakaupoista saa kompostiaitaa, jolla voi rajata tilaa tarpeen mukaan. Autotarvikkeet kannattaa hommata jo ennen pennun tuloa, sillä autossa ajelu kannattaa aloittaa ihan saman tien. Meillä oli ensin käytössä turvavyövaljaat ja toimivat ihan hyvin, tosin talvella pakkasessa kun niitä virittelee pennulle niin sormet meinaa jäätyä ja penkille pitää viritellä suojat jos haluaa säästää penkkejä. Meillä vaihdettiin valjaat takakontissa olevaan kevythäkkiin, kun Hertta rupesi voimaan pahoin autossa eikä siihen aina edes lääkkeet auttaneet.

Jos koiran kanssa aijotaan käydä enemmänkin näyttelyissä, häkkiin kannattaa totuttaa jo ihan pikkupennusta ja tehdä siitä koiralle sellainen oma turva- ja rauhoittumispaikka eli hankkia se jo heti ja käyttää sitä koiran nukkumapaikkana ja alkuun vaikka antaa ruokakin sinne. Tosin esim. shelteillä on ongelmana arvaamaton aikuiskoko, joten pikkupennulle on todella vaikea ostaa häkkiä, joka olisi sopiva täyskasvuisellekin, kun säkä voi vaihdella 30cm:stä yli 40:neen

Pinn, voi eii! Vaadin kans sit kuvia! toivottavasti kotiutuminen menee hyvin!

Suibe, samaa mieltä näyttelyistä. Atlas ainakin aina ihan poikki noiden jälkeen Ja siitä nyt ei pääse mihinkään, kuinka paljon aikaa näyttelyt viä.

Totaalisena ot:na allekirjoitan kyllä suiben kirjoituksen täysin. Meillähän ei ole tällä hetkellä koiran kanssa mitään muuta ns. tavoitteellista harrastusta kuin näyttelyt - ensi vuonna saatetaan aloittaa jokin harrasteryhmä jos työkuviot ja muut antaa myöden.

Jo sekin itsessään helposti kippaa mun kupin nurin, että vain tietyt lajit voivat olla ns. harrastamista. Joillakin ei ole mahdollisuuksia päästä harrastamaan keskiviikkona kello x, kiitos vuorotyön. Meidän tapauksessa esimes näyttelyt ovat ihan ehdottomasti paras harrastus, sillä tapahtumat ovat sattumanvaraisina viikonloppuina, eivätkä esimes joka keskiviikko joka on vuorotyöläisenä todella hankala toteuttaa.

Mutta tietysti näyttelyt eivät välttämättä juuri muita lajeja harrastavien silmissä näytä hommalta, jonka eteen tehdään paljon töitä. Juostaan vähän kehässä ja seisotaan hetki paikallaan, no big deal. Kuitenkin esimes meillä harjoitellaan näyttelypuolen juttuja paljon lenkkien lomassa ja tottakai kaikki muu tekeminen ja touhuaminen tukevat näyttelyharrastusta. Lihasmassan kasvatus, liikutus (= liikkeiden kehittäminen), ruokinta - kaikki. Lisäksi näyttelyiden valitseminen, selvittelyt tuomareista ja kaikki siihen puoleen liittyvä (joka löytyy muistakin lajeista, tottakai) lisäävät niitä tunteja siihen mittariin. Enkä edes lähde puhumaan turkkirotujen valmistelemisesta näyttelyyn.

Lähtökohtaisesti minun mielestä kenelläkään ei ole varaa arvostella toisten harrastuksia tai niiden merkityksiä ja tarpeellisuutta; jokaiselle on oma juttunsa ja varmasti jokainen käyttää oman panoksensa harrastuksen tukemiseen. Kaikki lajit eivät ole jokaisen koirakon juttu, ja mun mielestä se on ihan pirun mahtava asia. Toiselle vaikkapa agility voi olla ihan älytön laji ja toiselle jälki on must have.

Mutta vähän jopa ketjun aihetta sivuten, onnittelut pinnille pentusesta!