Koirat.com

Tässä ketjussa jatkukoon kaikenlainen pennunomistamiseen liittyvä pulina

Nyt mäkin pääsen keskusteluihin mukaan. Luna on kyllä asunut luonani jo noin viisi viikkoa, mutta en ole uskaltautunut mukaan kirjoitteluun, kun aina on tullut niin paljon uusia viestejä. Mutta sehän on oikeastaan vaan hyvä, että keskustelua riittää.

Luna täyttää sunnuntaina 12 viikkoa. Hain hänet kotiimme 7.3 eli silloin kun hän täytti 7 viikkoa. Yhteiselo on sujunut ihan hyvin ja ensimmäinen rokotuskin oli keskiviikkona. Luna on jo käynyt muutamissa pentutapaamisissa, mutta tapaan aina mielelläni muita pennunomistajia, jotka asuvat lähellä eli yksityisviestiä saa laittaa, jos kiinnostaisi tavata.

Käytiin Urmon kans tänään kattelemassa maailman menoa kaupungilla. Tosi reipas ja rohkea penikka. Meitä ohitteli parkkiksella autot, pyörät ja ihmiset, eikä hetkauttanut yhtään. Kiva huomata että olen pennulle se ykkönen, hakee kontaktia vaikka vierestä kävelee ihmisiä ja olisi tulossa rapsuttelemaan. Pidettiin pieni tottistuokio siellä parkkiksella, eikä keskittymisessä ollut mitään vikaa.

Miten tuo Urmon nimi saa mut aina hymyilemään ja hyvälle tuulelle.

nyt on sitten pentuaitaus laitettu ja maanantaina pääsee käyttöön :) äiti on siis ennen ollut arkipäivät pennun kanssa, mutta nyt alkaa pennulla totuttaminen siihen että se on kissojen seurassa koulu- ja työpäivän ajan. robinia on totuteltu pantaan, ja sen antaa jo laittaa, mutta talutin on ongelma. eiköhän aikanaa siihenkin totu :)

Sonik kirjoitti:

Miten tuo Urmon nimi saa mut aina hymyilemään ja hyvälle tuulelle.

Hyvä että ilostuttaa. Mä oon joskus useampi vuosi sitten avolle sanonut että seuraava koira on Urmo, onneks pentu sitten näytti siltä, eikä tarvinnut muita nimiä miettiä. Nimi tuli alunperin virolaisesta rallikuskista.

No ihan on Urmon näköinen.
Mäkin voisin tollasen vauva sakemannin ottaa, mut se olis varmaan aikuisena kyl ihan kaheli mun koulutuksella.
Onneks tuli valkattua tollanen pienempi itelle ekaks koiruks, ni saa hyvää harjoitusta. Jos mäkin sit isona ottaisin jonkun kookkaamman hauvan.

Oltiin Akun kans just lenkillä ja että mä oon ylpee siitä ! :) Ei yrittänyt syödä kiviä kuin kerran, kun ennen on kokoajan saanu olla kieltämässä kun toi putsaa katua. Ehkä se alkaa pian oppia ja mielenkiinto niitä kiviä kohti laskee, kun ei oo enää niin uusi juttu. Sit nähtiin kaks mustaa isovillakoiraa ja toihan alko haukkumaan niille, ei oo kyllä ikinä ennen muille koirille haukkunut. Mut toi ei tainnut eka huomata niitä ja sitku huomas ni säikähti ja alko haukkuminen. Mut toivottavasti ei tuu tavaks toi muille koirille haukkuminen, ei se sit myöhemmin enää haukkunut ku yhteen toiseen koiraan törmättiin :)

Aku on kyl sisäl ruvennu vahtimaan ja varsinki illalla pimeällä haukkuu jos kuulee jotain outoja ääniä.. ei mua semmonen vähäinen haukkuminen häiritse, mut jos se on iha hillitöntä ni sit. Onneks Akul on kyl tommone matala haukku ni ei korviin satu :D

Autossa ton kans matkustaminen on kyl ihan hirveetä, silloin ku se on tosi väsyny ni sit sujuu. Mut muuten se on ihan hirveetä huutamista ja se tosiaan sattuu korviin. Mut eiköhän toi tosta ku vaan sitkeesti matkustellaan pieniä matkoja ton kans.

Meillä ei kanssa Rho (Urmon sisko) hätkähdä oikeen mistään (paitsi vieraat koirat, jos tavataan irrallaan on aina aluksi ihan kamalia, ja sit niissä voikin kohta roikkua ). Sen sijaan Rho on kaikkea muuta kun kiinnostunut musta. Se menis kaikkien ihmisten, koirien ja autojen perään ja mä kiinnostan vaan jos mulla on kilo nakkeja/lihapullia taskussa. Eli hieman on kehittämisen varaa tossa että mä olisin sen maailman keskipiste.

Nyt just käytiin ulkona ja olin varustautunu nakeilla, ja tuntu silti siltä että olin vaan just ja just kiinnostava. Aika rasittavaa suorastaan..onhan se kiva että koira on sosiaalinen, mut onko sen pakko olla NÄIN sosiaalinen. Nooh, eiköhän toi toisaalta ajan kanssa tuosta rauhoitu hieman, ja ei se auta kun kertakaikkiaan itsepäisesti harjotella tätä joka ikisellä ukoilukerralla. Muuten lienee ihan turha kuvitell, että tilanne muuttuu itsekseen.

Tottistelut, tai no alkeet, menee aika kivasti. Rho osaa jo aika hyvin perusasennon paikan. Seuraaminenkin sujuu jo nakittamalla tosi jees. Välillä joutuu pennun asentoa korjaamaan, kun se alkaa heittää pyllyä vasemmalle, mutta pääasiassa hienosti tulee suorassa. Tietenkin tosta kun toi kasvaa ja kehonhallinta paranee niin tuo "ongelma" paranee myös osittain itsekseen, kunhan ei opeta ihan vinossa kulkemaan nyt alussa.

Muuten sitten osataan istua, seistä ja mennä maahan. Joskin maahanmenossa on vielä paljon tehtävää, koska se ei selvästi ole täysin auennut pennulle. Se menee maahan n. 95% kerroista, ja kädellä on pakko avustaa, tai siis käsimerkillä. Jalka-apu voitiin jättää pois jo jonkin aikaa sitten.

Eilen jätettiin pentu ekaa kertaa yksin illalla kun on pimeetä. Lähdettiin itse vähän keskustaan muutamalle, ja Rho jäi syömään luuta tyytyväisenä. En edes jättänyt valoja päälle asuntoon. Hiljaista oli edelleen kun tultiin takasin. Hieman oli kamoja levitelty ympäri ämpäri, mutta se nyt on normaalia. Tietenkään en voi tietää onko tuo huutanut missään vaiheessa, mutta ei naapureilta ainakaan ole tullut kommentteja. Tuohon aikaan huutaminen kun varmasti olisi jo aiheuttanut närää. Eli positiivisin mielin tästä jatketaan.

^Meillä oli Luna pentuna ihan samanlainen; muut kiinnosti paljon enemmän ku minä. Kyllä tuo sen ylisosiaalisuus ja uteliaisuus on siinä mielessä vähentyny et se osaa jopa kiinnittää muhun huomita paremmin.Tietyissä tilanteissa saa edelleen vaikka päällään seisoa, vaan ei silti tapahdu mitään. Eiköhän tuo tasaannu vielä entisestään ku ikää tulee lisää. Välillä vaan meinaa jurpia melko kympillä ku muiden sesset tapittaa omistajaa ku kultakaivosta ja meillä taas mulkasee välillä naamalla ilme:"Mitä nä kurppa taas haluat?"

Käytiin äsken yhen tuttavan kans kokeilee yhteislenkkiä koirien kanssa. Meinas olla melkosta säheltämistä. Toivottavasti se kehtaa uudestaan lähtä ku me tarvitaan siinä aika paljon treenaamista.

^^, ^ Joo o täällä on tuota samaa havaittavissa. Ulkona on niin paljon kaikkea muuta kiinnostavaa kun minä, vaikka mitä herkkuja olis mukana. Ehkä se tosiaan siitä sitten ajan myötä, ollaan me nyt kyllä ainaski pikkusen edistytty kun huomasin mikä maaginen vaikutus nakeilla onkaan
Kävin eilen ostamassa Oonalle autoon valjaat. Tänään sitten ensimmäisen kerran testataan kun lähdetään käymään mun porukoilla Kangasalla. Äsken säädin mitat kuntoon ja annoin valjaiden olla hetken aikaa ihan muuten vaan päällä että tottuu niihin. Eikä mitään ongelmia näyttänyt olevan, ihanaa. Saa nähdä mitä autossa nuista tuumaa. Onneks mun ei tarvii ajaa niin voin istua takapenkillä nakkipussi kourassa koiruuden vieressä.
Opetin Oonan tässä yks ilta heittään ylävitoset. Tosi hyödyllinen taito, mutta on sillä muutamat naurut jo saatu katsojilta.

tässä vähän kuvia pentuaitauksesta :). ruokakuppi puuttuu vielä ja kuppi on tyhjänä kun ei ole aitaus vielä käytössä, ja leluja täytyy laittaa + paperit levittää.

1.kuva
2.kuva
3.kuva

itse robinista kuvia näkee sitte sieltä pentujen kuvia-jutusta

Pitääpä tänne heittää vielä viimehetken panikoinnit ennenku pitää lähteä. Taisinpa vanhalle foorumille kirjotella, että oltais maanantaina pentujen leikkitunnille menossa, mutta viime maanantaina se oli peruttu (pyhäpäivä kun oli) ja tänään se sitten olis. Pentu on leikkiny aikasemmin oikeastaan vaan Netta whippetin kanssa, joka on kyllä melkonen pakkaus (selkeesti terrierin veri virtaa ) ja aika rajustikin leikkivät välillä. Sen perusteella sitten ilmottauduin rymyryhmään... no kerran nähtiin täsmälleen samana päivänä syntyny saku pentu, jonka kanssa tää taas oli ihan kynnen alla. Daraa ei huvittanu yhtään leikkiä sen kanssa, koska selkeesti teki kipeetä ja paineli aina pienen leikkihetken päästä etäämmälle. Toisella pennulla oli kyllä aika kovat otteet, mutta nyt vähän hermostuttaa, että mitenkähän käy. Tai no onhan siellä asiansa osaavat valvojat, mutta rupesin miettimään että olikohan se rymyryhmä sittenkän oikee vaihtoehto...

Taitaa toisaalta olla ihan pysyvä luonteenpiirre tää hermoilu, niin ehkä tää on vaan tätä mun ylireagoimista

No joka tapauksessa kirjottelen vielä illalla, että kuinka meillä sitten meni :D

Kyllä meinas taas tänään mennä lenkillä hermo tohon koiraan. Se vetää ja riuhtoo ja sinkoilee jalkakäytävällä puolelta toiselle. Vastaantulevia koiria ois pakko mennä moikkaamaan ja kaikki mahdollinen pitää syödä tien varsilta. Ja mitään mitä sanon ei kuunnella tai ei ainakaan totella
Mä niin odotan, että tän tää alkava murkku menee pian ohi. Ois niin tehny mieli heivata se johonkin pusikkoon ja jättää sinne

Nyt tultiin leikkitunnilta. Myöhästyttiin vähän kun tielle, jonne olisi pitänyt kääntyä, ei vienyt mikään kyltti jossa olisi tien nimi lukenut. Päädyttiin siinä sitten juoksemaan natiainen sylissä edestakas niittytietä etsien oikeaa kääntymiskohtaa. Kädet maitohapoilla ja naama punasena sitten löydettiin ku löydettinkin perille .
No alkureaktio oli lähinnä . Tänään oli aika vähän koiria ja siellä sitten odotteli 5 kuinen sakemanni ja joku vuoden kieppeillä oleva nöffi. Ei siinä mitään, mutta ikä- ja kokoeron vuoksi olin vähän hermostunut, että mitäs tästä seuraa. No ei kauhean hyvää. Toi juoksenteli kauhun vallassa siellä karkuun kun saku, joka kiihty nollasta sataan hetkessä, oli siinä kimpussa ja nöffikin ison kokonsa vuoksi oli aika lailla pelottava. Dara sitten oikeastaan vietti aikaa siinä mun luona köllöttäen, kun ei oikeen uskaltanu lähteä minnekään.
Mutta, sitten rupesi vähän helpottamaan kun huomasin, että ovesta tuli suunnilleen Daran kokoinen espanjanvesikoira (ilmeisesti siljaj ja Luna? :D). Siitä sitten kun schäferi omistajineen vielä läks pois vähän aikasemmin, alko menemään paljon paremmin ja natiainen uskaltautui leikkimään. Lopuksi se siellä haasto vähän nöffiäkin leikkiin (vaikka se tais vieläkin olla vähän pelottava), uhos ja juoksi sen kanssa paljon rennommin ja leikki siellä ihan kunnolla vielä sen toisen natiaisenkin kanss (Luna ilmeisesti :D sorry, mutta varmistelen vain tässä kun en muistanut kysyä nickiä).
Nyt Dara makaa tuolla reporankana maassa. Tais olla aika väsyttävä kokemus. Saas nähä kun mennään ulos ja ohitellaan koiria, että oliko tolla alun sekamelskalla mitään vaikutusta tohon suhtautumiseen vieraisiin koiriin

Olipa kiva, kun Lunakin uskaltautui kerrankin leikkiin mukaan tuolla pentujen leikkikoulussa. Eli sehän oli juuri me, jotka tultiin mukaan hieman myöhässä. Tällä hetkellä Luna on väsynyt niin kuin muutkin pennut tuollaisen jälkeen. Ennen hän on ollut kotona heti pirteä, kun viihtyi paremmin sylissä kuin leikkimässä.

^^Meillä vieraiden koirien ohittaminen lenkillä on edelleenki tosi haastavaa. Luna ku on pienestä pitäen ollu tosi nössykkä muiden koirien suhteen. Nykyään se sentään uskaltaa itekseen tehdä tuttavuutta kun taas pentuna se tassuilla läpsi niitä kauemmas mun jalkojen välissä. Haukkuvat koira on ihan kamalia. Jos joku koira vahtii pihaansa seuraa meillä välitön hätääntyminen. Harmi ku osuu kohdalle tosi harvoin nätisti hihnassa kulkevia koiria. Tuntuu et suurin osa on remmirähjiä joiden ohittamista on turha edes kokeilla ku toinen juoksee karkuun niin pitkällä remmissä ku pystyy. Ehkä ikä tekee tässäkin asiassa oman tehtävänsä.

siljaj: juu tää yks on kanssa ollut ihan reporankana täällä. selvästi vei mehut kyllä pennusta toi telmiminen.
mitenkäs hei sun kohalla, onko noi negatiiviset kokemukset vaikuttanut Lunaan esim. vastaantulevien koirien kohalla? Mua jäi vähän askarruttamaan toi, kun se leikkitunti alko niin ikävästi. Onneks se loppua kohden alko mennä jo paaljon paremmin. dara ja luna olis kyllä jääny sinne leikkimään vaik kui pitkäks aikaa vielä (vaikka kummatki oli kyllä selkeesti ihan poikki siinä lopussa )

Santtuj: vähän samaa ongelmaa on. Aikas paljon on niitä remmirähjöjä tullu vastaan ja pennun reaktio on ollu välilä lähes pelokas. nyt se on ruvennu haukkumaan vastaan ja myös niille, jotka menee kiltisti ohi. harmittaa kans tommonen ku eipä tommosta haukkumisongelmaa ainakaan vielä olis ollu, jossei pentu olis kokenu toisten koirien rähjäämistä niin hyökkäävänä.

Tulipa muuten mieleen, että taas tuli tällänen "tääki on ihan nuori koira vielä" yhdistettynä tähä "tosta ei tuu mitään jos et anna haistella"- käsitykseen. Metroasemalla siis tuli aika... no enpä kommentoi, mies kuitenkin sellasen valkosen pitbullin näkösen (niitä näkee niin harvoin, etten osaa varmuudella sanoa) koiran kanssa. Tää koira veti etutassut ilmassa (innokkaana), mutta pennun näkökulmasta hyvin uhkaavana suoraan, edestä päin kohti pentua. Tää jätkä sit päästelee sitä koiraa vaan lähemmäs. Mulla on periaate, ettei hihnassa haistella plus, että pentu selkeesti haki turvaa ja oli peloissaan. Sanoin, että tää pentu on kuule nyt peloissaan. Ei vaikutusta. Mies toi koiraa lähemmäs ja sano et "ainahan ne on vähän". Tivasi siinä vaan, että paljonko on pennulla ikää ja just tota "tääki on nuori koira"- juttua. Sanoin sille uudestaan, et vetäsehän toi sun koiras veks jooko. Sit se tyyppi käänty tosi halveksivan näkösesti ja just heitti tän rasittavan fraasin perässään, et tosta ei tuu yhtään mittään ku et anna haistella. Kyllä kihisi veri suonissa sen jälkeen >:( (toi pyssy hymiö olis ehkä kuvannu tunne tilaa paremmin, mutta ei se ehkä ole oikeen sovelias tähän yhteyteen...)

muoks. oli ihan pakko vähän selventää joitaki kohtia :D

Me oltiin eilen ekaa kertaa alaosaston treeneissä, ja voi että sieltä jäi hyvä fiilis. Ohjaajan koulutustyyli sopii meille kun nenä päähän, ja opin tuon parin tunnin aikana (toki pentu ei niin kauan kentällä viettänyt) todella paljon.
Sain tosi hyviä vinkkejä, vaikka kaikki asia ei uutta ollutkaan. Rho jaksoi keskittyä muhun tosi kivasti kaiken sen ihmispaljouden ja ympärillä treenattavien muiden koirien seassa. Otettiin ihan vaan seuraamisia ja perusasentoja tutittamalla, kun nyt kuitenkin pääpaino oli siinä pennun huomion ylläpitämisessä.
Romppa oli kyllä tosi rohkea muutenkin. Kentällä oli tosi paljon muita isoja ja aikuisia koiria, joita juoksutettiin ja haukutettiin, eikä tuo suuremmin niistä välittänyt. Kentän ulkopuolella olisi mennyt ihan tyytyväisenä tapaamaan itseään 5xsuurempaa urossakua. Ei mitään arastelua vieraita koiria kohtaan tällä kertaa.

Samalla tuli tavattua Rhon sisko Koda, jotka treenaa samassa ryhmässä. Oli kyllä kiva nähdä millanen Rhon sisko on, ja ihana pieni neitihän se. Melkein identtinen Rhon kanssa, joskin vähän hentoisempi. Näytti meidän pieni kohtuullisen jytkyltä siskonsa rinnalla, vaikka viime viikolla nähtyihin kahteen toiseen sisarukseen verrattuna Rho taas on aika "kirppu". Annettiin tyttöjen leikkiä, ja Rho selvästi tunnistikin siskonsa jo kaukaa.
Reaktio oli melko erilainen viime viikkoiseen tapaamiseen verrattuna, jolloin kahden isomman sisaruksen lähestyminen oli aluksi vähän jännää, vaikka nopeasti silloinkin leikki alkoi. Mutta Koda ja Rho ovat ilmeisesti pikkupentuaikana muutenkin touhunneet yhdessä paljon ja tulleet hyvin toimeen. Ei pienintäkään kärhämää koko painin aikana toisin kuin toisten sisarusten kanssa, joiden kanssa rähistiin välillä oikeen urakalla. Toivottavasti tämä sopuisuus säilyy aikuisuuteen, mutta sen vaan aika näyttää.

ElsaP kirjoitti:

Tulipa muuten mieleen, että taas tuli tällänen "tääki on ihan nuori koira vielä" yhdistettynä tähä "tosta ei tuu mitään jos et anna haistella"- käsitykseen. Metroasemalla siis tuli aika... no enpä kommentoi, mies kuitenkin sellasen valkosen pitbullin näkösen (niitä näkee niin harvoin, etten osaa varmuudella sanoa) koiran kanssa. Tää koira veti etutassut ilmassa (innokkaana), mutta pennun näkökulmasta hyvin uhkaavana suoraan, edestä päin kohti pentua. Tää jätkä sit päästelee sitä koiraa vaan lähemmäs. Mulla on periaate, ettei hihnassa haistella plus, että pentu selkeesti haki turvaa ja oli peloissaan. Sanoin, että tää pentu on kuule nyt peloissaan. Ei vaikutusta. Mies toi koiraa lähemmäs ja sano et "ainahan ne on vähän". Tivasi siinä vaan, että paljonko on pennulla ikää ja just tota "tääki on nuori koira"- juttua. Sanoin sille uudestaan, et vetäsehän toi sun koiras veks jooko. Sit se tyyppi käänty tosi halveksivan näkösesti ja just heitti tän rasittavan fraasin perässään, et tosta ei tuu yhtään mittään ku et anna haistella. Kyllä kihisi veri suonissa sen jälkeen >:( (toi pyssy hymiö olis ehkä kuvannu tunne tilaa paremmin, mutta ei se ehkä ole oikeen sovelias tähän yhteyteen...)

Ja tää on kyllä niin ärsyttävä piirre ihmisissä. Onneksi omalle kohdalle ei ole yhtäkään sattunut, koska itselläni ei kyllä riitä ymmärrys tällaisten henkilöiden typeryyteen vaan avaan sanaisen arkkuni varmasti, mikäli sitä rakkia yritetään tuputtaa meidän lähelle. En anna isojenkaan koirien tavata hihnassa ketään, saati sitten pentua, joka on altis vaikutteille ja myös traumoille jos niikseen tulee. Vaikka Rho onkin hyvin palautuvaa sorttia, niin yhtään "tää on ihan kiltti.....sori, ei tää oo IKINÄ tehnyt noin"-tapausta en halua nähdä.

Tän pennun kohdallahan sanon jo silittelijöille että katsoa saa mut ei koskea. Ihmiskontakteja pennulla on ihan tarpeeksi, ja vieraista sen ei tarvitse välittää. Onneksi tähän asti hyvin on ihmiset ymmärtäneet asian, tai ainakin keskimääräistä paremmin. Vain yksi nainen taisi ottaa nokkiinsa asiasta.