Koirat.com

^Urmoa yritti yhdessä työkaluliikkeessä lauantaina joku mies rapsutella. Urmo oli siis mun sylissä ja kävelin sen miehen ohi, mies tunki kättään pennun selälle ja samalla sanoi "vuf,vuf". Mä sitten omalla kädellä blokkasin sen miehen käden pois ja käänsin selkäni eteen, mies sanoi että eikö sitä sit saa rapsuttaa. Heitin takas et ei, jos ei osaa käyttäytyä niin kun järkevän aikuisen ihmisen kuuluu. Mies lehahti ihan punaiseksi ja sen kaverit kassalla repes nauramaan.

Oon huomannut että mä en kykene sanomaan nätisti ihmisille, jotka koittaa tehdä mun koirille jotain sellaista mitä mä en salli. Enkä mä muutenkaan tykkää että ilman mun lupaa kukaan silittää koiria tai tulee niitä moikkaamaan. Meillä ei myöskään lenkillä moikkailla muita koiria, hihnassa kuljetaan nätisti, leikkimiset ja riehumiset hoidetaan sitten erikseen vapaana ja silloinkin tuttujen koirien kanssa.

Meillä olis ensimmäiset hakutreenit torstaina, ihana päästä pennun kanssa aloittelemaan.

Meillä oli tänään todella opettavainen koirakoulu kerta. Minä ainakin opin, koirasta en tiedä. Meillä on seuraaminen rakoillu ihan hirveesti, sivulle tullaan niin et selän takana nuuhkitaan maata, vedetään jatkuvasti ja muutenki perseillään ihan urakalla. Tänään sit tajusin et mä vaan en yksinkertaisesti oo tarpeeksi aktiivinen ja mielenkiintonen. Sen jälkeen ku aloin hölmöilee tuon kans ihan urakalla niin palasi ne vanhat taidot muistiin. Ens kerralla pitää muistaa ottaa patukka mukaan et pystyy kunnolla reuhkasee tuolle hyvän vireen ja kiinnostuksen muhun.

Toinen mikä meillä on menny tasaisesti penkin alle on näyttelyharjotukset. Oon yrittäny namilla sitä houkutella kulkemaan joten kuten vetämättä ilman mitään tulosta. Tänään ihan vahingossa käskin sen katsoa ja ongelma oli sillä ratkaista. Se ei näköjään oo vaan tajunnu mitä mä oon siltä hakenu ja mä taas en oo edes kokeillu käskyllä sitä saada kuulolle ku luulin et se ei toimi. Tollo minä Ärsyttää ku pitää kangistua typeriin kaavoihin eikä osaa määrätietosesti parantaa tuon osaamista. Jotenki niin nolo olo

^Voih ei. No mutta, parempi myöhään kun ei millonkaan.
Ilmottauduin Oonan kanssa pentukurssille tänne Tampereelle, 5.5 pitäis alkaa. Saa nähdä mitä siitä tulee, todennäkösesti tunneilla ei ainakaan yhtään mitään. Tuo on niin kaamee touhottaja heti kun on kaverikoira vieressä ettei mua jakseta kuunnella yhtään. Vaikka olis nakkejakin tarjolla. Pitää keksiä jotain vielä herkullisempaa...
Oltiin eilen aussien pentu Lucan kanssa leikkimässä Näsijärven rannassa, hauskaa näytti olevan. Olin ihan ylpee kun Oona osas rauhottuakin pari kertaa ja nuuhki Lucan kanssa maata ja käveli sen vierellä. Lopussa innostuivat samasta kepistäkin. Edistystä viime kertaan verrattuna tapahtu kyllä huimasti. Viimeks en meinannu saada Oonaa ollenkaan mun luo saati sitten istumaan ja nyt sain sen makuullekin vaikka kaveri oli metrin päässä. Ihanaa. Sitten kun laitettiin pennut hihnan päähän hetkeks, niin Oona jo muutaman kerran haki kontaktiakin. Pieniä iloja, mutta edistystä.

Voi apua! Oon täysin varma, että meidän koira on sekopää Ikää reilut 9vko:a ja tuntuu kuin olis murrosikä päällä.. Nooo, pikku vikoja. Kotona oltu siis reilut pari viikkoa, ja kaikki on menny ihan ok. Yksin osataan olla jo kohtuu nätisti 2-3 tunnin pätkissä, tänään edessä 4-5 tuntia, saa nähdä mikä kaaos kotona sitten odottaakaan.. Tosin raukalla on pissatulehdus päällä, niin annan ehkä hiukan löysää.. Onnekseni on ymmärtäny ettei lattialle enää lorotella, talo täynnä sanomalehtiä..

Onko muilla ollu ongelmaa pennun puremisen kanssa? Meillä rakastetaan jalkoja ja käsiä, eikä mikään tunnu auttavan.. Hyviä neuvoja? Täälläkään ei ulkona oikein osata toimia, kaikki muut on vähintään tuplasti kiinnostavampia. Nyt kun hihnassa jo suostutaan kävelemään, niin pitäs kai rueta kohta oikeesti osaamaan tuo pihalla käynti.. Kauhee kasa nakkeja mukaan ni pärjätään jo jonkin verran paremmin - mutta ei siinäkään juuri juhlimista..

Me kans äsken oltiin pennun kanssa ensimmäisiä kertoja pihalla, vain muutama kerta käyty aiemmin, ja kaikki on vielä tosi pelottavaa. Oltiin tossa pikku "metsikössä" ja Maisa ensimmäisen kerran ol jopa vähän innostunut, häntä nousi koipien välistä pois ja meni ympäriinsä nenä maassa KUNNES tapahtuu tää perinteinen, että siihen muutaman metrin päässä olevalle tielle tulee iso ja pirun ärtysä koira mummon kanssa.

Maisa pelästyy kun toinen räksyttää tappofiiliksellä vieressä, ja mitä tekeekään tämän omistaja? No tietysti jää en koiransa kanssa siihen ja alkaa lässyttää sille "kato nyt kuin pieni ja söpö koira, taitaa olla ihan pentu, niin hyvä poika katsotaan tässä kun pentu taapertaa jne..." ja kuten arvata saattaa eipä pentu enää pahemmin taapertanu vaan oli ihan hädissään, ja mä pelkäsin koko ajan, että se iso koira pääsee sen mummon käsistä kun oikeasti oli hyökkäämässä koko ajan. Otin sitten pennun syliin ja lähdettiin pois, mentiin toiseen samanmoiseen paikkaan missä oli rauhallista mutta eihän se enää osannut rentoutua

tänään oli sitten robin rokotuksissa ja ekaa kertaa ulkona :)

Siis ettekö oo käynnyt ulkona ollenkaan?

^Mä mietin ihan samaa, kun luin robsun kirjoittavan että pentu oli ekaa kertaa ulkona. Kyllähän koiran kuuluu ulkoilla, vaikka sillä ei ole rokotukset voimassa.

Elmailua, eikös tuo kaikki ole ihan normaalia pennun käyttäytymistä, eikä kai 9 viikkoa vanhasta voi sanoa että osaa jotain? Kyllä niitä takapakkeja varmasti tulee vielä - ja paljon.

Huomenna pitäs viedä pian 8 kk ikänen haukku hoitoon viikonlopuksi. Ollaan erossa ensimmäistä kertaa yön yli sen jälkeen kun Sakis muutti mun luo sillon joskus lokakuussa. Saa nähä kuka kärsii tästä eniten. Koira, hoitaja vai minä, kun joudun olemaan mun vauvasta erossa kaksi kokonaista yötä En kyllä yhtään tiedä miten Sakis mahtaa reagoida asiaan, saako se nukuttua, syötyä ja tuhoaako kaverin kämpän...
Onko muilla kokemuksia yön yli erossa olemisesta? Miten se on sujunut koiran ja omistajan kannalta?

joo ollaan me viety pentua vähäsen käymään ulos, ja opetettu sisäsiisteyttä mutta tänään oltiin oikeen kunnolla tutustumassa. pentuhan on vasta viikon ollutkin meillä

^^Luna oli pääsiäisenä ekan kerran "yökylässä". Onneksi olin viihteellä, olis varmaan tullu muuten mietittyä ihan hirveesti et miten se pärjää. Pienessä sievässä ei niin kerkeä murehtia Luna oli käyttäytyny tosi nätisti, eikä ollu ollenkaan ikävöiny meidän perään. Sinänsä sille oli varmaan helpompi ku kyseessä oli talous missä sitä väsytti toinen koira ja lauma lapsia. Ei niin kerenny murehtia. Sillon ku menin hakee penskan pois se yritti kovasti omia mut itelleen. Kotona se kuukahti saman tien sohvalle ja nukkua tohotti reilusti kellon ympäri.

Lallimus: On toki, niin kauan ko pureminen pysyy selkeesti leikin puolella.. Sit kun tosissaan ruetaan varpaita/sormia puremaan ollaan jo kaukana "normaalista" - ainakin mun mielestä...

Hei! Olen uusi palstalainen, mutta seuraillut tiiviisti sivusta jo edellisellä palstalla. Nyt sitten uskaltauduin mukaan. ;)

Itselläni on lk. mäyräkoira uros, ikää 11vk. Ens viikon keskiviikkona ekat rokotukset. Hieman jännittää miten menee, kun vanhemmalla koiralla ollut ongelmia niiden kanssa. Sai todella pahoja oireita ensimmäisestä rabies rokotuksesta. Onneksi saatiin vaihdettua toiseen merkkiin ja oireita ei sitten enää tullut. Ulkona me ton pennun kanssa käydään paljon. Pihalla pissalla aina ku alkaa näyttää hätäiseltä (tänään jopa pyysi itse ulos ) ja ihan hihna "lenkeillä" 3-5 x päivä. Lyhyitä matkoja tutuissa ympäristöissä välillä vähän reviiriä laajentaen. Ystävien ja tuttavien koiriin ollaan tutustuttu (rokotukset heillä kunnossa) ja vieraisiin ihmisiin. Oliver on todella sosiaalinen tapaus. Kiipeää heti syliin kuin vain mahdollista.
Hivenen alipainoiselta tuo näyttää, joten ruokaa on nyt taas lisätty. Toivottavasti saadaan vähän rasvaakin luiden ympärille, ettei niin pahasti nuo paistais. :)

Tällänen pieni infous minusta :)

Me mennään tuossa viikon päästä maanantaina koirakouluun (tai no, ensimmäisellä kerralla menee vain omistaja, mutta kuitenkin), mutta epäilyttää vähän. Jos siellä pidetään koiraa vapaana, niin Nuutti varmasti säntää karkuun ja jää lällättelemään pitkän matkan päähän, nimim. kokemusta on. Sama juttu varmasti, kun joskus aloitan agilityn herran kanssa :/. Miten karkaamisen saisi estettyä? En viitsi ottaa Nuutin lempileluja (vinkuva kana ja pallo) mukaan, sillä ne voisivat häiritä muita koiria. Täytyy varmaan ottaa taskut täyteen nameja (lue= nakkia), että tuo ei singahda karkuun .

Lallimus: On toki, niin kauan ko pureminen pysyy selkeesti leikin puolella.. Sit kun tosissaan ruetaan varpaita/sormia puremaan ollaan jo kaukana "normaalista" - ainakin mun mielestä...

Minkälaista pureminen sitten on? Pureeko pentu liian kovaa, repiikö se sormia (ts. alkaako vetämään tms.)?

Meillä on myös sakupentu, joka puree ja paljon (tai purisi jos antaisi). Se puri alkuun ihan liian kovaa ja intoutui välillä oikeen repimään sormia tai vetämään ja vääntämään. Sillä oli myös tapana hyppiä reisiin kiinni. Tästä sanottiin sitten pari kertaa aika kovasti, eli ärähdys ja poskesta nippaus. Reisiin hyppiminen loppui päivässä ja käsien liian kova pureminen parissa. Edelleen se purisi kaikkea etenkin innostuessaan, mutta nykyään uskoo ei:tä erittäin hyvin.

Pyrin siihen, että koiralle ei missään nimessä muodostuisi tapaa purra/nippaista ihmistä sen innostuessa, eli koiran mielentila on myös tärkeä. Koira saa purra vain jos se on suht rauhallisessa tilassa. Jos koira on vähänkin kiihtyneempi/innostuneempi niin pureminen on ehdoton nou-nou. Muuten käy äkkiä niin, että koira oppii purkamaan turhautumistaan ihmisen puremisella. Ts. se alkaa kanavoimaan turhautumista/innostumista/mitä tahansa kiihdyttävää siten, että se nappaa ihmistä kädestä tms, kun se on pentuna sille ollut sallittu purkutie. Tätä ongelmaa näkee jonkin verran korkeaviettisissä paimenroduissa.

Sakut tykkää purra luontaisesti ja pentuna eivät välttämättä ymmärrä voimiaan, eivätkä tietenkään voi tietää rajoja, koska niitä ei sille ole vielä asetettu. Eli nyt pistätte tiukan rajan, mitä, milloin ja miten kovaa se saa purra, ja pysytte siinä.
Eli meillä Rho saa purra käsiä VAIN jos me tarjotaan käsi purtavaksi (ja sitä tarjotaan siis vain ja ainoastaan jos koira on rauhallinen), ja silloinkin on todella tarkkaa miten saa purra. Jos puree vähänkin liian kovaa tai varsinkin jos innostuu vääntämään tai repimään niin leikki loppuu siihen täysin. Alun huomautusten jälkeen tuo leikin loppuminen on riittänyt kuritoimenpiteeksi.

Routavaara kirjoitti:

Me mennään tuossa viikon päästä maanantaina koirakouluun (tai no, ensimmäisellä kerralla menee vain omistaja, mutta kuitenkin), mutta epäilyttää vähän. Jos siellä pidetään koiraa vapaana, niin Nuutti varmasti säntää karkuun ja jää lällättelemään pitkän matkan päähän, nimim. kokemusta on. Sama juttu varmasti, kun joskus aloitan agilityn herran kanssa :/. Miten karkaamisen saisi estettyä? En viitsi ottaa Nuutin lempileluja (vinkuva kana ja pallo) mukaan, sillä ne voisivat häiritä muita koiria. Täytyy varmaan ottaa taskut täyteen nameja (lue= nakkia), että tuo ei singahda karkuun .

Kyllä koirakoulussa saa koiraa pitää kiinni jos siltä tuntuu. Koiran ehdoilla mennään, eli jos se on karkaavaa sorttia niin kiinni saa ja pitää pitää, koska muuten treenit on turhat. Sitten myöhemmin kun olet saanut irtipitoasian kuntoon niin treeneissäkin voi alkaa pitää irti. Koiralle pitää opettaa asia (tässä tapauksessa irtipito) ennenkuin sitä voi vaatia.

Toiseksen agitreeneissäkin yleensä alussa pidetään koiria hihnoissa. Eli ensialkuun esteitä/kontakteja ym. opetellaan hallitusti hihanssa. Eihän tässä vaiheessa hommassa ole vauhtiakaan, ja hallinnan rakentaminen on tärkeää. Eli tässäkin; irtipito kuntoon ensin muualla, ja sitten vasta irti agitreeneissä.

Ja leluista en huolehtisi. Sinun täytyy pystyä palkitsemaan pentu sille parhaalla palkkiolla, ja jos se on lelu niin sitten käytät sitä. Paljon koiria palkitaan agikentällä leluilla, eikä se ennenkään ole ollut ongelma.
Tosin kannattaa muistaa se, että jos koirasi kiihtyy leluista kovasti, niin sen oppimiskyky alenee ja se todennäköisesti ei pysty keskittymään esteiden harjoitteluun yhtä hyvin kuin hieman vähemmän innostavalla palkkiolla. Mutta tämä siis vain mikäli koirasi on ns. pallohullu, eli sekoaa leluistaan täysin. Voit kokeilla ekoissa treeneissä sekä leluilla että nameilla ja katsoa kumpi sopii palkitsemiseen paremmin, eli unohda ne muut koirat ja palkitse omasi sillä, mikä sille parhaiten sopii.

Ozidanie: Tervetuloa joukkoon! Olet valinnut erittäin hyvän rodun. Meillä siis kaksi vanhempaa lk. mäyräkoiraa tuon sakun pennun lisäksi.

Ja mitä tuohon laihuuteen tulee, niin meillä uros oli yksivuotiaaksi jatkuvasti liian laiha vaikka lihaksia riittikin. Kylkiluut paistoi jatkuvasti, kun koiraan ei jäänyt mitään ylimääräistä. Varsinaisesti se pystyi alkaa massan kasvatuksen vasta kahden vuoden iässä ja se oli ns. valmis niinkin vanhana kuin kolmevuotiaana. Toki kasvu on koirakohtaista, ja meidän uroksen suvussa on nimenomaan hitaasti kehittyviä koiria. Kannattaa silti varautua siihen, että ekan vuoden aikana ruoka saa olla aika tuhtia.

Juu ei mittää, kirjtotelen uudestaan kun osaan lukea enkä tee miljoonaa juttua yhtä aikaa.

Meilläkin Oona menee ensimmäistä kertaa lauantaina yöksi hoitoon mun vanhemmille. Vähän kyllä jännittää mitä tapahtuu. Se on nyt muutaman kerran ollut sekä mun että avokin porukoilla hoidossa pari tuntia kerrallaan. Ihan hyvin on kuulemma mennyt, mutta nukkua tuo ei ole kunnolla uskaltanut. Toivottavasti saa lauantaina sekä koira että porukat nukuttua.

Ja nyt on vähän pakko hehkuttaa vielä MUTTA käytiin eilen keskustassa lenkillä eikä Oona vetäny muutakun pari kertaa kun toinen koira käveli edellä eikä se meinannu millään malttaa keskittyä muuhun. Mutta aivan mahdottoman suuri edistysaskel. Nakkiviipaleita tosin meni joku pari kourallista, mutta mitä pienistä... Saatiin kaverilta hänen koiransa vanhat valjaat ja testasin niitä tolla reissulla, tuntu kyllä aika hyviltä. Mutta voi että olin kyllä eilen niin hyvällä mielellä sen lenkin jälkeen kun aurinkokin paisto ja kaikkea oli pakko pysähtyä Hämeenpuistoon kesän avaus jäätelöillekin.
Kokeilin muuten tossa pari päivää sitten pakastaa nakkia. kastelin sitä vähän vedessä ja pistin kokonaisena sinne jäätymään. Eilen saikin sitten Oona järsiä jäätynyttä nakkia, kyllä kelpas. Tosin kauhean kauaa se ilo ei kestäny.