Koirat.com

^ Meillä vietettiin juhannusjuhlaa melko isossa porukassa, kotikotona pihalla syöden, juoden ja seurustellen. Mukana oli 20-30 ihmistä - joista kaksi lapsia - ja viisi koiraa meidän pentu mukaanlaskettuna. Sellaisella mentaliteetilla mentiin, että jos pentu ei pärjää, jos tulee stressiä tai äänekkäät ihmiset pelottavat, tai jos MITÄÄN ongelmia ilmenee, helpotetaan kyllä oloa ja siirrytään jonnekin rauhaan. Mutta mutta, todella reipas pentu on meille siunaantunut ja oli aivan onnellisena keskellä ihmisiä ja koiria. Talon oman pikkukoiran kanssa leikki innoissaan, haisteli uusia hajuja ja haki rapsutuksia ihastelevilta ihmisiltä. Lasten juoksua katsoi istualtaan, ja kun lapset kutsuivat, meni tervehtimään.

Sitten kun pentua väsytti, tuli meidän pöydän alle viltille nukkumaan. Nostin myös kevythäkin pihalle ja tarjosin mahdollisuutta mennä sinne piiloon sääskiltä. Sinnehän se pikkuinen kömpi, lämpöisen peiton suojiin

Mahtavalta vaikuttaa tämä alkutaipale ainakin, toivottavasti jatkuu samanlaisena. Muutaman päivän aikana on vain parit pissat tulleet sisälle, kaikki muut ulos! Jos on jännä tilanne, tapahtuu jotain uutta, Nemi mietiskelee jalkojen juuressa tai laittaa maate. Sitten kun ei enää ihmetytä, lähdetään kömpelöön varsalaukkaan.

Vauhtia tuntuu välillä olevan enemmän kuin mitä jalat ehtivät. Kupsahtelee nurin ja sotkeutuu jalkoihinsa, kun on niin kiire tulla luokse

Onhan tuo meidänkin penikka todella reipas, mutta vieraassa paikassa ei saanut rauhassa nukkua, ei edes minun jaloissani kun energisempi koira tuli härkkimään toista koko ajan.

Voi kun olisikin häkki ollut mukana niin olisis sinne päässyt lepäämään, mutta toisaalta sillä periaatteella mentiin että niin kauan olen mökillä kuin pentu jaksaa.

Jos ei sitä ihmiset jaksa ymmärtää niin olkoon ymmärtämättä. Tämä pentuaika kestää kuitenkin niin lyhyen aikaa, että se ei paljoa elämääni vaikuta jos nyt juhannuksena en pääse juhlimaan yötäpäivää. Enempi se muita tuntui häiritsevän

Me oltiin juhannus kaveriporukalla mökillä ja joukossa oli myös toinen koira. Taika oli vauhdissa koko ajan, kun kaikki oli niiiin jännää
Meillä oli mukana tuo kevythäkki, johon laitoin pennun jäähylle aina kun alkoi käymään ylikierroksilla. Häkki oli mökissä ja laitoin vielä pyyhkeen suojaksi, jotta sai olla kunnolla rauhassa. Onneksi malttoi häkissä nukkua ihan kunnolla ja sitten jaksoi taas leikkiä koirakaverin kanssa Mutta ilman häkkiä tuskin olisi nukkunut rauhassa, sen verran mielenkiintoista puuhaa oli koko ajan ympärillä.
Taika päätti myös molskauttaa (TAAS) itsensä laiturilta järveen...

Jaiks, hiukkasen jännittää mennä kotiin töistä. Pentu on nyt ollut ekaa kertaa 8h yksin kotona. Jätin jauhelihaa kongiin, jota jäikin tyytyväisenä kaluamaan (toivottavasti ei oo viskannut sitä heti sohvan alle), aktivointipallon piilotin nameineen kevythäkkiin ja heitinpä vielä maharullankin lattialle. Eli puuhasteltavaa on kyllä, mutta saa nähdä onko poika päättänyt sitten sisustaa uusiksi jollain tapaa.

Onnea uusille pennunomistajille täältäkin! :)

Juuri juhannuksen aikaan (ja muulloinkin, jos ollaan muiden luona) mäkin jouduin kuulemaan jonkinlaisia "neuvoja" koiran suhteen ihmisiltä, jotka tietää koirista vielä vähemmän kuin minä. Ja sitten jouduin vahtimaan, ettei pennulle syötetä ihan mitä tahansa. Ja olen myös kuullut, että paapon liikaa yms. pentua... hohhoh.. Ja tuntuu, että jos itsellä on pentu, niin joillakin tutuilla on "oikeus" tehdä pennun kanssa mitä vaan milloin huvittaa.. Tosi ärsyttävää!

Nyt meillä on täällä vilskettä ja vilinää, kun samanikäinen shelttipoika on täällä hoidossa jonkin aikaa Nellin kaverina <3

Niin joo ja juhannus meni täälläkin mukavasti.
Oltiin mun äidillä ja Savu sai painaa menemään siellä 3v vanhemman shelttipojan kanssa. Tosin tämä on sellainen "hienot herrat ei riehu" tyyppinen tapaus. :D
Mut naapurista saapui Savun juhannuspäivää ilahduttamaan karannut saksanpaimen-noutaja mix, joka kyllä näyttää ihan belggarilta. :)
Ihan mielettömän kiltti 2v tyttö. Joskin oli ihan riehkoa täynnä, kun Savu sitten juoksutti sitä aidan toiselta puolelta. Hetkeksi ne malttoi pysähtyä ja sanoa nenäpäivää aidan läpi ja sit mentiin taas.

Tosi mukavaa kuulla, että Hennietillä sujuu hyvin! Islasta on tullut minulle virallinen "voiettätoionsuloinen"-kohtauksien uhri varsinkin, kun katselin blogistasi videoita. Pitäisi nähdä tuollainen livenä niin ehkä palautuisin maan tasalla huomatessani, että pörröinenkin pentu osaa purra ja olla "ärsyttävä".

Naapuri huomautti eilen, että onpas Mökön jalat pidentyneet ja vasta silloin aloin asiaa tarkemmin miettiä. Huvittavaltahan tuo näyttää, kun on honkkeli ja melkein iski hirvitys, kun katseli luovutuksen aikaisia kuvia - tuohon näyttää nyt jo ihan koiralta!

Sonik: Kerro sitten säilyikö talo entisellään! Minulla on ollut nyt tapana jättää Mökölle jauhelihalla täytetty kongi puuhasteltavaksi ja lisäksi olen ripotellut nappuloita eteiseen, jotta saa muuta puuhaa kuin perään huutamisen. Hyvin tuo on pysynyt nyt muutaman kerran hiljaa lähtiessäni. Tiedä sitten onki syynä tottuminen entisiin tapoihin vai mikä, mutta toivottavasti jatketaan samalla linjalla.

Olen tässä mietiskelly, että pilaavatko täysin kotona vietetyt päivät yksinolemisen harjoituksia? Tuntuisi nimittäin turhauttavalta lähtemällä lähteä joka päivä jonnekin huitelemaan, mutta toisaalta en haluaisi tehdä hallaa hyvin menneille harjoituksille.

Mä oon miettinyt ihan samaa tuon yksinolon suhteen. Pitäisikö sitä harjoitella ja toteuttaa joka päivä?
Varsinkin nyt, kun on loma tulossa, niin silloin varmaan kannattaa ainakin tuota pitää yllä. Mutta entä ihan viikonloput?
Ja noina päivinä kun pentu joutuu olemaan esim. tuon 8h yksin, niin pitäiskö sitä illalla huomioida sitten jotenkin enemmän, vai olla vaan niinku ei oliskaan?

Joo, mä tuun raportoimaan sitten, että paljonko oli sohvalla paskaa tms.

edit.
Ei ollut muita ylläreitä kämpässä, ku parit pissat. (mikä siis ei suoranaisesti yllätys edes ollut)
Mitään ei oo järsitty ja nukkunutkin vissiin on, ku on ku patterikani. :D

pnkd kirjoitti:

Tosi mukavaa kuulla, että Hennietillä sujuu hyvin! Islasta on tullut minulle virallinen "voiettätoionsuloinen"-kohtauksien uhri varsinkin, kun katselin blogistasi videoita. Pitäisi nähdä tuollainen livenä niin ehkä palautuisin maan tasalla huomatessani, että pörröinenkin pentu osaa purra ja olla "ärsyttävä".

Kyllä osaa! Tervetuloa ärsyyntymään!

Tällä hetkellä lähinnä ottaa päähän tuo vanhempi koira, kun sen hihnakäytös on taas ihan ketuillaan kun se oli muualla joitain päiviä. Turhauttaa! Olo näitä kahta kuljettaessa tänään oli lähinnä . En myöskään vie enää näitä kahta metsälenkeille yhdessä, koska Isla seuraa Arttua kokoajan ja noteeraa mua harvoin (tosin aloin naksuttelemaan kontakteista, se vähän auttoi), pitäs oppia seuraamaan ainoastaan mua. Sama muutenkin pihalla...

Arttu on myös alkanut haukkumaan yksinollessa, mikä on ihan tajutonta. Isla on ihan rauhassa ja Arttu haukkuu koko minun poissaoloaikani! Pikkusenko turhauttaa myös toi. Sitruunapanta lainauslistalla, kunhan kerkeän hakemaan...

Mulla menee hermo tähän sisäsiisteyden edistymättömyyteen tai ennemminkin takapakkiin. Musta tuntuu, että toi on alkanut pihdata asiointia ulkona, enkä käsitä, että miksi. Hyvä esimerkki: Tänään tulin töiden jälkeen kotiin, vein koirat ulos. Oltiin puolisen tuntia (pissasi kerran), tultiin sisälle. Heti kun päästiin käytävään, Isla kyykistyi kakalle. Nappasin äkkiä kainaloon ja juoksin takaisin ulos, mutta ilmeisesti asiat oli jo hoidettu, kun ei puoleen tuntiin tullut mitään. Sitten takas käytävään, aloin siivoamaan kakkaa pois, sillä välin Isla pissasi lattialle. Takas ulos, no ei mitään (ei kai, kun käytävään ehti jo). Tuntia eteenpäin sitten ruoan jälkeen juostiin ulos, oltiin puolitoista tuntia -> ei mitään. Tultiin sisälle, koirat leikki pari minuuttia -> ryntäys paperille, en taaskaan ehtinyt väliin vaikka odotin kengät jalassa ja takki päällä. Alan ihan just itkeä, tänään ei oo kai tehty ulos ku parit pissat eikä muuta, vaikka aamummallakin oltiin pari tuntia metsässä kävelemässä. Välissä käytiin vanhemmilla, missä toi kakkas ja pissas yhdelle matolle tunnin sisään. Sisällä ei mitään ongelmaa tehdä asioita mun nähden, ulkona aina kehun kauheasti ja annan namia, ei pitäisi olla siitä kiinni. Tuntuu välillä, ettei tästä tuu mitään.

Huomenna annan ruoan pennulle heti herättyäni ja vien ulos, sillon se pissaa satavarmasti. Kannattaisikohan pentua pitää ehkä hihnassa niin kauan, että asiat tulee hoidettua? Jos tässä on kyse vaan siitä, ettei se millään malta asioida ulkona, kun on niin paljon muutakin mielenkiintoista. On se varmaan ainakin kokeilemisen arvoista, eli jos sitten huomisesta lähtien otan ulos mukaan kirjan ja hihnan, istun maahan lukemaan kunnes asiat on hoidettu -> paljon kehuja ja vapaaksi. Ei hauskaa ennen velvollisuuksia.

Kuullostaapas kyllä niin tutulta.
Paitsi että meillä tuon pihtaamisen lisäksi vielä huijaa, että sillä on hätä. Asiantuntevan näköisenä nuuhkii pissa alustoja ihan niinku tarpeilleen mennessäkin, mutta vaikka sen vie ulos, niin ei välttämättä tuntiin tule mitään ja salamana sisälle tullessa ryntää tarpeilleen paperille. Tai sitten toistaa tuota useita kertoja, nuuhkii -> ulos = ei mitään, sisälle -> nuuhkii -> ulos = ei mitään.. Ja tuo voi kiertää montakin kertaa ympyrää, kunnes sit ehtiikin nopsaan lirauttaa siihen paperille, kun reaktionopeus heikkenee useampien toistojen kuluessa.

Mut tänä aamuna mä kyl törmäsin parhaaseen selitykseen mieheltä. Se kun herää mua ennen, niin sen tehtävä on päästää Savu takapihalle aamutarpeilleen. No, poika oli ehtinyt jo lirauttaa paperille, joten mies vei koiran yläkertaan, jossa tietenkin tuli isompi hätä matolle.
Kysyin, et miksi ei vienyt ulos. "Noku ei se kuitenkaan kakkaa ulos."
No ei varmaan kakkaakkaan, jos ei sitä ulos edes vie.

Jaksamisia molemmille sisäsiisteyden kanssa. Meillä oli tapana pyöriä yhdelle pienellä läntillä ruohoa niin kauan kunnes pissat tulevat ja vasta sitten jatkaa seikkailua pidemmälle - tosin meillä pissat osattiin alunperinkin tehdä ulos, mutta keskittyminen unohtui turhan usein. Eli kannattaa Henniet ehdottomasti kokeilla hihnassa pitämistä niin kauan, että pissa tulee ja vasta sitten päästää palkkioksi vapaaksi - luulisi tulevan toimintaan vauhtia jos sama kaava toistuu aina ja vapaaksi pääseminen on varmasti parempi palkkio kuin mikään nami.

Itseäni turhauttaa se, että vaikka Mökö on jo melkein 4,5 kuukautta, niin silti ravaamme pissalla aamupäivisin kahden tunnin välein ja päivällä onneksi vain neljän tunnin välein. Ehkä kiiruhdan asian kanssa liikaa, mutta kieltämättä välillä tulee olo, että ei taas jaksaisi lähteä ulos ja meidän pihalla käymiset ovatkin usein vain viiden minuutin pyrähdyksiä.

Kieltämättä ärsyttää sekin, että en osaa tehdä itsestäni tarpeeksi kiinnostavaa ulkona ja ohittamiset menevät hävettävän huonosti - onneksi tosin liiallisen innokkaasti toisen luo pyrkien kuin räksyttäen. Istuminen on täysi mahdottomuus jos joku menee ohi eivätkä edes namit kiinnosta sillä hetkellä, kun kaikki muut ovat niin mahtavia! Pitäisikö tässä vain odottaa, että pentu kasvaa hiukan vai teenkö kaiken väärin vai..?

Meillä mennään riekkumisista välittämättä reippaasti ohi toisista koirista, vaikka tuo tahtoo takapuoltaan iskeä maahan, tai nousta takajaloilleen.
Asiasta ei neuvotella, se olen minä joka määrää minne mennään ja milloin.
En revi enkä riuhdo pentua pitkin tietä perässäni, mutta varmaankin voi jokun silmään näyttää liioitellulta.

Mä en jotenkin koe, että näin pienen koiran kanssa toi istuttaminen tai namilla houkuttelu toimisi. Mä mitään kyykkykävelyä ala vetää puolta lenkistä.
Isomman rodun kanssa jolloin pää olisi jo valmiiksi kävellessä ojennetun käden tasolla ja namia saisi pidettyä siinä luontevasti ja annettua sen, niin varmasti tuo olisi ihan käyttökelpoinen.

pnkd kirjoitti:

tosin meillä pissat osattiin alunperinkin tehdä ulos, mutta keskittyminen unohtui turhan usein.

Se tässä nyt hämmentääkin, kun näähän oli päivät pitkät pihalla kasvattajan luona, eli tarpeet on opittu tekeen nurmikolle. Ärmur.

En uskonut, vaikka moni sanoi, että pentujen kanssa tulee näitä epätoivon ja osaamattomuuden hetkiä. "Mä oon ottanut selvää niin paljon, että tiedän kyllä, mitä tehdä missäkin tilanteessa." Joopajooo... Yhä osaan neuvoa muita, jos kertovat pentuongelmistaan, mutta oman pennun kanssa olen kokoajan sormi suussa

Mä aion noihin ohittamisiin ja muihin yrittää naksuttelua, oon nyt alkanut kulkeen kaikkialla naksuttimen kanssa ja naksuttelen pienistä asioista, kuten katsekontaktista pihalla. Artun kanssa on aiemmin naksuteltu jonkun verran temppuja opeteltaessa, ja se kyllä toimii, vaikkei Arttu mun mielestä kauhean vahvasti oo siihen ehdollistunut (se tietää kyllä koulutustilanteessa, että "nyt tulee nami", muttei muualla reagoi siihen ääneen). Nyt sitten viimestään vesitän Artun kohdalta koko naksuttelun, kun naksuttelen pennulle sisällä ja ulkona, ja Arttu kuuntelee vieressä... No, Arttua koulutetaan perinteisin kehuin+namein tästä(kin) eteenpäin, pentu on semmonen mun "testikappaleeni", että jos pienestä asti naksuttelee eikä rankaise/käytä pakotteita/käytä namiohjausta (ellei ole pakko), niin mimmoinen saadaan aikaan. (Näin mä ainakin vielä aion... katsotaan!)

Onko suihkupullosta saaminen rankaisu? Muuttuuko asia, jos pentu näkee/ei näe, mistä vesi tuli? Jos se on rankaisemista, niin en mä sitten ihan rankaisematta tota kouluta Mutta elämä on, suihkepullosta en luovu.

Eilen mulle tuli semmonen dilemma, että kun huudan "tänne", Isla ryntää täysiä, mutta Arttu saattaa kattoa, että "v*tut tuun". En voi toistaa käskyä useampaa kertaa, koska Isla TULI JO, ja tapittaa siinä jaloissa, että "tässähän mä oon jo!". Aloin huutaa Arttua sanalla "tule", joka tuntuu olevan lähes yhtä vahva kuin "tänne", joten olisiko parempi Artulle käyttää jatkossa sanaa "tule" ja Islalle "tänne"? Vai olisiko parempi opettaa vielä Islalle joku toinen sana? Tänne on sillä jo tosi vahva, käytännössä aina tullaan juosten ties mistä lätäköstä tai pusikostakin. Arttu on kuitenkin mulla aina liinan päässä ja Isla vapaana, joten Islan luoksetulon on pakkokin olla vahvempi kun Artun, vaikka tottakai unelma on se, että voisin pitää molempia vapaana joskus vielä edes vuorotellen.

Kannattaako sitä luoksetulosanaa huutaa pennulle myös aina, kun se on juoksemassa lujaa kohti, vaikkei sitä olisi kutsunut? Luulisi sen lisäävän sitä ehdollistumista siihen, että sen sanan kuullessa juostaan lujaa luo? Näin mä oon nyt tehnyt, eli huudan kun haluan sen luo, ja huudan, jos on ite jo tulossa luo.

Tuleepas multa nyt pitkiä sepustuksia, sori

Me käytiin eilen Tampereen keskustassa. Käppäiltiin Tullintorilla, rautatieasemalla (+tunneli ja laituri) sekä Hämeenkadulla. Ja meni todella hyvin, ei tuntunut mikään missään ja reippaasti porskutettiin eteen päin. Rapsuttajiakin riitti kivasti. Bussimatka oli vähän tylsä Svean mielestä, joutui vain istumaan paikoillaan, ihan typerää!

Kävipä Svea uimassakin sunnuntaina, kaverin sakemanni näytti mallia ja sinne järveen pentu ryntäsi sen kummempaa empimättä. Kiva, että se on noin reipas ja rohkea, mutta pelottaa että siitä koituu joskus vielä jotain harmia...

Yksinolo on lähtenyt tosi hyvin käyntiin kun tuo pissatulehdus saatiin nujerrettua. Luulen ettei se sen tulehduksen takia oikein aluksi tiennyt miten päin pitää olla ja varmasti oli kipeäkin. Nyt öisin herättää jos tulee hätä, mutta kyllä niitä vahinkojakin sattuu vielä sisälle.

Vieraista koirista me mennään ohi namin ja käskyn avulla, tuo olisi niin innoissaan menossa moikkaamaan kaikkia vastaantulevia turrikoita. En ala sitä vetämään hihnan perässä ohi, koska muuten parin vuoden päästä mulla saattaisi olla 40 kg vedettävää = ei toimi.

Henniet, meillä on luoksetulokäsky "täällä", ja huudan sitä kimeällä äänellä. Jos tuntuu ettei pentu tule tarpeeksi nopeasti niin kimitän sitä monta kertaa ja juoksen samalla pennusta pois päin hyppelehtien. Jos pentu ei taas ekasta käskystä edes katso muhun päin, niin kävelen/juoksen sen luota pois mitään sanomatta, en halua huutaa käskyä turhaan ellei sillä ole aikomustakaan tulla. Siinähän sitten hätääntyy että minne mamma katosi. Sitten kun se juoksee mun luo niin huudan samalla "täällä täällä täälllä tääällä hiiieno pentu!"

Ja niin, mun mielestä sitä luoksetulokäskyä voi ihan hyvin huutaa silloinkin kun koira tulee kutsumatta luokse. Luoksetulo on iloinen asia, aina ja ikuisesti.
Niin me agilityssäkin tehdään jos koira ryntää oma-aloitteisesti putkeen: "putkeen" ja "hiiienosti!" ja jos ehtii niin palkka.

^^ Minäkin olen naksutellut Mökön kanssa ja poitsu seuraa tosi nätisti kontaktissa jo useamman metrin, mutta lähinnä silloin, kun Mökö itse toimintoa tarjoaa - eli käsky ei ole vielä niin vahva, että käyttäisin sitä itse ohituksissa saati käskisin Mököä seuraamaan jos sen huomio on muualla.

edit. Rorys sai aikaa pienen kateuden, saataisiinpa mekin ohitukset jo toimimaan noin hyvin. Koirista joskus päästäänkin hyvällä tuurilla ilman suurempi ongelmia ohi - tosin täällä koirallisilla on tapana joko tervehtiä kaikkia vastaantulevia tai pysähtyä ja odottaa, että me menemme ohitse - mutta ihmiset ovat vain liian ihania. Pitänee vain jatkaa harjoittelua.

Niinno siis kyllä mäkin sanon ohittaessa "ohi" ja jos alkaa rähistä, ni ärähdän "ei tarvi" ja sit jos ohitus menee hyvin, niin saatan palkita namilla ja aina kovasti kehun. :)
Mutta siis en istuta, tai ohituksen aikana houkuttele namilla.
Olipas kylmäkiskoinen "nyt mennään eikä murista" selostus mulla tossa edellisessä.

Mun oli pakko ottaa käyttöön kaksi eri luoksetulokutsua.
"tänne" on se virallinen ja jos ollaan menossa esimerkiksi takapihalta sisälle, niin hihkaisen "tule". Huomasin, että poika lopetti mun luokse tulemisen ku "tänne" tarkoittikin välillä sisälle menoa. Nykyään tulee aika hyvin luokse, tosin ei kestä paljoakaan häiriötä. (mitenhän tuota saisi korjattua?) ja tulee kyllä tuolla "tule" käskyllä sisällekkin yleensä kiltisti.

Rorys kirjoitti:

Henniet, meillä on luoksetulokäsky "täällä", ja huudan sitä kimeällä äänellä. Jos tuntuu ettei pentu tule tarpeeksi nopeasti niin kimitän sitä monta kertaa ja juoksen samalla pennusta pois päin hyppelehtien. Jos pentu ei taas ekasta käskystä edes katso muhun päin, niin kävelen/juoksen sen luota pois mitään sanomatta, en halua huutaa käskyä turhaan ellei sillä ole aikomustakaan tulla. Siinähän sitten hätääntyy että minne mamma katosi. Sitten kun se juoksee mun luo niin huudan samalla "täällä täällä täälllä tääällä hiiieno pentu!"

Niin siis eihän mulla pennun kanssa ole ongelmaa. Meillä luoksetulokäsky on suht tavallisella äänellä huudettu "tänne" ilman mitään elehdintää, ja Isla tulee silti juosten. Tarkotuksella jätin kaikki eleet tästä pois, tietysti sitten hiiiiiirveän isot kehut ja supernamit kun on tullut. Islahan juostessaan lipoo jo huuliaan, hyvin on oppinut Tosi harvoin joudun Islaa kutsumaan toista kertaa, silloin lähdenkin juoksemaan toiseen suuntaan ja huudan nimeä, sitten "tänne" kun se on jo juoksemassa. Ongelma onkin ARTTU, jota joutuu huutamaan useamman kerran, ja kun sana on sama kuin Islalla, niin Isla menee tietysti sekaisin (tai menisi, jos huutaisin Artulle useamman kerran). Eli kummalle nyt opettaisin eri sanan luoksetuloon Toisaalta Artun kanssa luoksetulon voisi aloittaa kokonaan alusta, eli käyttää uutta sanaa vain silloin, kun se oikeasti on ryntäämässä luokse.

Meidänkin pitäis lähteä sinne keskustaan kyllä pyörimään. Ihan luvattoman vähän oon tota hihnassa kuljettanut, parin päivän välein vaan keskimäärin. Oma iso piha on kirous tässä mielessä Melkein kaikkialla muualla on kyllä kuljettu, ku keskustassa.

Sonik kirjoitti:

Nykyään tulee aika hyvin luokse, tosin ei kestä paljoakaan häiriötä. (mitenhän tuota saisi korjattua?) ja tulee kyllä tuolla "tule" käskyllä sisällekkin yleensä kiltisti.

Mulle tulis äkkisältään mieleen, että toistoja toistojen perään. Koiran päähän pitäisi saada se, että kun kuulee sanan "tänne" ei ole vaihtoehtoja, se vain tulee. Jossain taisi lukea, että joka lenkillä 20-30 toistoa vähintään - siinä tavotetta

pnkd, älä suotta kadehdi, ei meillä nyt ohitukset vielä ole mitään kovin hienoa Mutta on tuon huomio kyllä aika helppo kiinnittää muhun ja namiin kun kasvattaja on tehnyt suunnattoman pohjatyön noiden pentujen kanssa ja ehdollistanut ne "täällä" = ruokaa.

Henniet, aaaa, ymmärsin vähän väärin Mietin kans että ehkä kannattaisi Artun kanssa tehdä luoksetulohommia silleen ettei Isla ole paikalla ollenkaan. Tai ehkä olet jo tehnytkin. Tuli mieleen että voiko Islan, "typerän pennun", läsnäolo vaikuttaa siihen että Arttu kiukuttelee.

Sonik, tekisin varmaan samallailla kuin sä jos olisi pienempi koira

Sitten sen ison koiran kanssa teen toisin.

Jätin muuten tietokoneen tallentamaan pennun liikkeitä tänään. Toivottavasti siel ei pauku mitkään virransäästöt tai muut päälle. Olis kiva tietää mitä se oikeasti puuhaa tuon 8h. Mua ainakin ahdistaa ihan hulluna jättää noin pitkäksi aikaa. Onneksi tää viikko on vaan poikkeus.