Koirat.com

^ Tästä tuleekin nyt sepustus. Meillä on nyt tämä poika asustellut nyt siis noin viikon. Kokosin yöksi pojalle aina kompostiverkosta aitauksen ja nukuin aluksi patjan kanssa ihan kiinni aitauksessa ja muutaman yön jälkeen siirryin omaan sänkyyni. Mökö oppi heti ensimmäisenä yönä, että kehikkoa pitkin on "kiva" kävellä ylös ja silloin saa varmasti huomiota. Nyt on sitten kehikkoa peitelty kankaalla, mutta alkaa jo nyt kyllästyttää tämä kehikon kanssa taiteilu aina iltaisin (päivällä suojaamassa pahinta johtojen kasaa). Meillä myös makuuhuoneessa parketti, joten nyt tarkoituksena on joko antaa Mökön olla yöt vapaasti tai sitten muutan järjestelyjä ja poika siirtyy keittiöön nukkumaan. En vain vielä tiedä kumpi olisi itselle ja Mökölle paras ratkaisu - Mökö on kuitenkin pissinyt vasta kerran yöllä sisälle ja silloinkin paperille, joten melkeen uskaltaisin pitää sitä vapaasti makkari-keittiö välillä..

Hitaasti täällä ollaan alettu oppia olemaan öisin hiljaa. Edelleen kuudeltä pitää herätä vinkumaan (luulisin, että pissattaa ja tylsyyttää), joten omat unet ovat jääneet vähän huonoiksi, mutta kaipa tämä tästä hiljalleen.

^^ Meillä oli kanssa alussa Oonalle juurikin tuosta samaisesti kompostiverkosta kyhätty pentu-aitaus, jossa se sitten nukku kolmannesta yöstä lähtien. Aitauksen kokosin pari metriä kauemmas meidän sängystä seinän viereen, ilmastointiteipillä kiinni lattiaan ja seinään. Ensimmäiset yöt Oona nukku mun sängynpuolen vieressä omassa kopassa. Tuo aitaus osottautu kyllä erinomaseksi: ei vaellellut kämpässä eikä pissiny yöllä, ja oli semmonen turvallinen paikka nukkua. Sitten kun pentu kasvoi liian suureks sinne pieneen aitaukseen niin kikkailin yhdestä verkonpalasesta oviportin tohon makkarin ja olohuoneen väliin, meillä kun ei ovea siinä ollenkaan ole. Alussa Oona alko öisin köpöttelemään ympäri huonetta ja yritti tunkee meidän sänkyyn, kerran jopa onnistuen siinä ilman että heräsin. Nykyään tuo nukkuu hyvin ilman aitausta ja jättää meidätkin öisin rauhaan.
Niin ja tänään uskaltauduin sinne koirapuistoon jee! Siellä oli onneks vaan yksi koiruus, ilmeisesti labbis, ja vanhemmanpuoleinen omistaja. Kokoeroahan noilla oli aika paljon, se labbis kun oli aika muhkean kokonen, mutta hyvin tulivat toimeen. Oona oli niin paljon vikkelämpi kun toinen, niin se ei päässy niskan päälle ollenkaan. Mutta vähän oli inhottavaa, kun se labbis hyppi kamalasti mua vasten eikä mikään ihan kevyt koira ollu kyseessä... Olin ihan ylpee Oonasta kun se ei kertaakaan edes yrittäny hyppiä sitä pappaa vasten. Vaikka meillä vähän semmosta ongelmaa on välillä havaittavissa, varsinkin vieraiden ihmisten kohdalla... On edes vähän menny opit perille.

Tänne kotiutui viikko sitten belgineiti! On kyllä melkoinen sisupussi, ihan hirvittää että minkälainen pikkupeto tuosta vielä kuoriutuu. :D

Toistaiseksi on mennyt hyvin, puremisen kanssa tosin on hieman ongelmia enkä oo tainnut nukkua öitäni kunnolla sitten viime lauantain. :-D Eilen kokeiltiin kasvattajan opastuksella jälkeä ja tottista, pentu sai nopeasti juonen päästä kiinni eli tosi fiksu tyttö tuntuu olevan. ♥

Hei vain kaikille!
Meiltä löytyy kotoa tällä hetkellä 10vk oleva tollerinpentu.
Herra on kovin sosiaalinen ja pystyin hyvin samaistumaan teidän monien kirjoittamiin juttuihin, jossa pentu on menossa tervehtimään jokaista kadun miestä tai koiraa. Mukava piirre sinäänsä, että on sosiaalinen ja avoin, mutta toisaalta itselle tulee semmoinen olo, että "Hei, enkö mä muka merkkaa mitään!?"

Pennun kanssa on muuten alusta asti sujunut hyvin. Sisäsiisteyskin on jo melko hyvin hallinnassa. Muutamia pissoja tulee enää sisälle, jos joutuu olemaan pitkään yksin (4h>).

Peruskoulutusta ja noutoa ollaan jo aloiteltu. Paikallaan olo sujuu hyvin, samoin istuminen. Noutaessakin yleensä malttaa muutaman kerran jo tuoda, mutta sitten (vaakun kanssa) tehdäänkin kaikkea omaa kivaa.

Pentutreffeillekin olisi mukava päästä lähtemään. Nyt ollaan tavattu vain tuttuja aikuisia koiria, hyvin on sujunut.

Moips kaikille!

Meille saapui tänään ihastuttava cardi-uros nimeltään ET, eli Etsku. Reipas poika näyttää olevan, paljon jo leikkinyt ja uinunut, istuakin osaa jo pyynnöstä.

^ Onnea uudesta pennusta - tehän olette saaneet hyvin koulutuksen alkuun.

Mökö tapasi tänään ensimmäistä kertaa koiran ihan kunnolla ja oikein kivasti tuo leikki alun jännityksen jälkeen - eikä häirinnyt ollenkaan, että koirilla oli hieman eroa koossa. Mökö osasi jopa käyttää pienuuttaan hyväksi piiloutumalla toiselle liian pieniin koloihin ja syöksähtämällä sieltä yhtäkkiä toisen kimppuun. Nyt pitäisi vain onnistua löytämään lisää koirallisia kavereita, onneksi täälläkin ihmiset järjestävät näitä pentujen tapaamisia.

Turhauttaa vain hieman tuo lenkkeily, kun tuntuu, että ihan jokainen haluaa tulla silittelemään ja ihastelemaan pentua. "Me emme tervehdi lenkillä"- lauseet kaikuvat kuuroille korville ja olen lähinnä jatkanut kylmästi matkaa ("no jos vain tämän kerran"). Pitänee kuitenkin olla kiitollinen siitä, että Mökö pitää ihmisistä ja haluaa tutustua heihin, vaikka ohituksia pitäneekin alkaa pian treenata.

Huh huh. Kesän punkkikausi on nyt meidän osalta avattu. Eilen huomasin että Oonalla jotain silmäluomessa, enkä tajunnu sen olevan punkki, kun oikeestaan koskaan nähnyt semmosta itikkaa. Näytti vaan joltain seesaminsiemeltä joka on takertunut Oonan ripsiin kiinni. Siinä sitten yritin repiä sitä pirulaista irti ja onnistuin räjäyttään sen. Siinä vaiheessa vasta tajusin että punkki tod.näk. kyseessä ja ampasin tarkistaan; mikäpäs muukaan... Sitten vaan rallia näyttään tutulle, jolla oli punkkipihdit, iteltä kun tuo ostoslistalta unohtunut. Hän kehotti sitte aamulla käymään näyttään lääkärille missä äsken oltiinkin, ja tuo lysti tuli maksaan 96 euroa! Voin kertoo että nyt nyppii ja lujaa. Sain sen punkin eilen illalla kiskottua irti ja lääkäri sanoi että kaikki kunnossa ja pisti bayvantic vetin mukaan kesää varten... Jos olisin ajoissa sen punkin tunnistanu niin olis sitten semmonen sata euroa säästyny. Jumankauta että osaa ottaa päähän kyllä nyt.

Onneksi meillä ei vielä punkkeja ole ja muutenkin olen selvinny punkitta aika hyvin.
Edesmenneellä koirallani oli vain 1 punkki. Zedillä ollut 2. :P
Silti omistan kolmet eri punkkipihdit, ku aina on ollu jotenkin "huonoja" ja pitäähän mökilläki parit olla. :D

Meilläpä meni vappu ihan päin puuta!
Oliver (14vk) sai pureman päähän itseään reilusti isommalta koiralta. Viistosti silmän alle osui. Haava vuoti kovasti sekä pentu oli poissaoleva. Kuolasi ja nenästä tuli verta. Soitto päivystävälle ell, auto alle ja menoksi. Suurin pelko oli, että purema olisi vahingoittanut luuta, jolloin olisi pitänyt lähteä Helsinkiin ja ennuste olisi ollut huono. Onneksi luu oli kunnossa ja purema sellaisessa kohtaa, ettei suurempaa hätää sitten ollut. Ylempi purema onneksi vain nirhaisi (silmän yläpuolelta), jos se olisi mennyt läpi olisi homma ollut ihan eri. Oliver sai antibioottia ja tulehduskipulääkettä piikkinä ja antibioottikuurin. Voi nyt todella hyvin. Mitä nyt näyttää bullterrieriltä. :D
Eikä ollut kovinkaan kallis päivystys 75€ ja vakuutus korvaa siitä jotain.

Mutta onpahan pikkuinen nostattanu painoa 650g!! Ei enää niin pahasti alipainoinen! :)

Meidän tsirpulla on ikää jo 6kk ja muutama päivä päälle (: Hurjan nopeesti on mennyt aika. Viime viikolla käytiin eläinlääkärillä ja saatiin vikatkin maitohampaat veks ja huomenna mennään eläinlääkärille korjailemaan silmää. Oli kieltämättä hurja kokemus kun koira nukutettiin ekaa kertaa ja se oli itellenikin eka vastaava tilanne. Eka piikki kun kirveli pikkusta niin kovasti ja tokan jälkeen vaan oli ihan lötköpötkö. Mutta muuten meni hyvin, emäntä tais saada suuremmat traumat. Huomista uusintaa siis odotellessa..

Ite en vielä uskalla kehuskella sisäsiisteydellä, mutta lähellä ollaan. Sillontällön aamusella on sattunut vahinko, kun ei oo malttanut odottaa niin pitkään, että oon saanut kuteet niskaan. Mutta edellisestä vahingostakin taitaa olla jo viikko, joten oikeeseen suuntaan ollaan menossa (:

^Oon niin kateellinen. Meillä ei voida vielä puhuakaan sanasta sisäsiisteys ja ikää on sentään yli 8 kk En tiiä mikä siinä sitten on kun tuo ei jaksa/viitsi pidättää silloin kun en ole kotona. Poissaolon pituudella ei juurikaan ole merkitystä, oli Sakis sitten 1 tai 8 tuntia yksin, aina löytyy jostain lammikko. Alkaa olla sellanen olo, että en osaa opettaa edes sitä sisäsiisteyttä tolle

Nika:
Jos yhtään helpottaa niin kääpiöpinserit ovat rotuna vähän sellaisia "kusiaisia".
Tunnen tapauksia joissa aikuiset koirat pissaavat vielä sisälle, vaikka kuinka tekisi töitä sisäsiisteyden kanssa. Ja varsinkin kun ovat niin reviiritietoisia, ettei asiassa ole välttämättä kyse enää pissahädästä vaan merkkailusta.

Tänään oli vuorossa toinen kynsien leikkaus ja tietysti onnistuin nirhaisemaan siihen ytimeen. Onneksi verta tuli vain minimaalisesti, mutta jos olisin vielä hieman enemmän leikannut niin olisi varmasti tullut enemmän. Minusta on vain vähän hankalaa leikata juuri oikean verran, mutta kaipa se alkaa kohta tuntua luontevammalta.

Viime yönä nukuttiinkin sitten ensimmäistä kertaa ilman yhtäkään ulinaa aina puoli seitsemään asti, jolloin lähdettiinkin lenkille. Toivottavasti nyt jatkuisi samalla tavalla, tekisi ihan hyvää saada taas nukkua kunnolla, kun nämä kaksi viikkoa on mennyt lähinnä heräillessä ja tuskaillessa. Mielestäni on vähän kummallista, että ne hetket, jotka pentu on päivällä yksin, menevät hyvin, mutta yö tuntuu kovin vaikealta.

Olen muuten huomannut, että Mököllä vuotaa silmät todella paljon ja välillä valuu ihan selkeitä "kyyneliä". Onko kellään tietoa mistä tämä voisi johtua - ruoasta?

Ozidanie voihan kökkö miten teillä kävi! mutta hyvä, jos suuremmilta vaurioilta säästyttiin. paranemisia sinne.

^ Mä kanssa leikkasin Oonan etutassun kynnen ytimeen noin kuukausi sitten. Vieläkin kun kynsiä leikkaan niin pelkään että teen sen uudestaan. Tuolle pieni kammo leikkaussessiosta sitten tuli, mutta nyt nakkien voimalla ollaan saamassa sitä hommaa taas onneks kuntoon. aina kun etutassujen kynsiä lyhennän niin tuntuu että pentu vetää henkeä ja pidättää ja huokaisee sitten kun on napsahdus kuulunut. Toivottavasti ei kauheita muistoja jääny teidän pennulle.
käytiinkin äsken taas koirapuistossa, tuo leikki pitkään siellä yhden puolivuotisen dobberin kanssa ja hyvin tulivat toimeen vaikka kokoeroa oli aika paljonkin. sitten olikin kuulkaa väsynyttä tyttöä! Sain kantaa tota osan kotimatkasta, laahusti niin väsyn näkösenä mun perässä, että nappasin neidin sylkkyyn. Kotiin päästiin niin samantien sohvalle vetään köllöö ja siellä se vieläkin on.

Meillä toi kynsien leikkuu ei onnistu kovin hyvin, vaik Aku olis syvässäkin unessa, meen siihen sit viereen ja otan tassun käteen ja eka vaan vähän silittelen, tähän ei reagoi vielä mitenkään. Sit sormilla vähän kokeilen kynsien päitä, ei vieläkään mitään, mut toi huomaa heti kun oon saksilla napsasemassa, ja sit yrittää vetää tassua pois. Rasittavaa. On myös yritetty ihan ton hereillä ollessakin, palkattu aina yhen kynnen jälkeen mut silti toi jaksaa nykiä sitä jalkaa. Kasvattajan antaa kyl leikata, köllöttelee kilttinä poikana selällään siinä ja antaa napsia, mut vaikka ite oon yrittäny samal taval ni ei tunnu onnistuvan, ei sit millään :D mut eiköhän toi tosta ala sujumaan kun vaan jaksaa harjotella, pelottaa vaan just kans et osun siihen ytimeen, pienenä nimittäin kun leikattiin ton kynsiä niin osuttiin siihen, jatkettiin kyllä leikkaamista vielä sen jälkeen, mutta siitä vuos ihan järkyttävästi verta ja ainakun tyrehty ja toi lähti liikkeelle ni alko taas vuotamaan ja laitettiin sit siihen semmonen sidesysteemi.

Sisäsiisteydestäkin tos ylempänä puhuttiin, ni Aku on suht sisäsiisti jo, menee aina pyytämään tohon takapihan ovelle kun on hätä :)

Lenkit menee nykyään ihan hyvin, tosin on tullu vähän takapakkia tos kivien syömises, olin niin toivonu et toi olis päässy jo sen vaiheen yli mut sit tohon meiän kujalle tultiin tekemään jotain tietyötä ja toihan on nyt ihan täynnä kiviä ja sit Aku on taas innoissaan imuroimas niitä siitä. Mut kyl tääki alkaa jo taas vähän paremmalta näyttämään, onneks. Lenkeillä toi vetääkin vähän, on kyl varsinainen luupää, en tiiä kuinka monta sataa toistoa ollaan tehty, odotetaan siis aina et löysää hihnaa ja sit liikkeelle ( yritettiin jossain vaihees tätä kääntymistäki mut toi pisti jarrut pohjaan ni ei ihan onnistunu ). Vieläkin lähtee aika usein nykimään... huoh, täytyy vaan toivoo et vihdoin ton paksuun kalloon menee se ettei vetäis. Ja autot on tolle ihan ylitsepääsemätön ongelma, en oikeen tiedä mitä niiden kans pitäis tehä. Toi siis haukkuu liikkuville autoille, yrittää jahdata yms. ei olla oikeen keksitty mitään keinoa. Täytyy katella et mitä sitä nyt keksis sit. Yleensäkin kaiken ohittaminen lenkeillä on vaikeeta, ihmisten, koirien, pyörien yms., silloin ton kontaktia ei saa nakeilla eikä lihapullilla..

Ja tosiaan käytiin neljänä viikkona kasvateille järjestetyssä pentutokossa, oli tosi kivaa :) Aku alko tos parina vikana kertana jo tajuta vähän ideaa, ja osaa nyt tulla tosi hyvin ohjatusti tohon perusasentoon ja seurata hienosti :) Oon niin ylpee tosta.

Oho no tulipa romaani :D

Mäkin liityn tänne pentupulinaan! Mulla on kaverina 9-viikkoinen kooikerityttö Dina. Hyvin on pentu kotiutunut vajaan kahden viikon aikana. Sisäsiisteyden ideakin tuntuu olevan hallussa, tänään tehnyt vaivaiset yhdet pisut sisälle, vaikka ulkona on ollaan käyty vain 5 kertaa. Kovasti Dina on hajujen perään, ja kulkee jatkuvasti nenä maassa. Sosiaalinen tapaus on myöskin, tykkää kamalasti vieraista ihmisistä, koirien perään ei niinkään ole ollut. Lenkillä saa tosiaan tehdä töitä, että saa koiran pitämään edes jonkinlaista kontaktia :D Muuten Dina on sopeutunut remmiin hyvin, vetää ajoittain, mutta harjoittelua, harjoittelua...

Agia ajateltiin neidin kanssa jossain vaiheessa kokeilla. Ainakin alussa mulle on ihan riittävästi siinä, kun yritän kasvattaa pennusta täyspäisen: kyseessä on ensimmäinen oma koira. Sitä tulee kiinnitettyä huomiota ihan hölmöihinkin asioihin, kuten "onko sen toinen silmä yhtä auki kuin toinen" "astuuko jalat oikeassa rytmissä" jne :D Varmaan yhtä paljon ihmeteltävää on omistajalla kuin koirallakin. Ehkä meno tästä ajan kanssa tasoittuu. Syytä olisi, koska olen välillä huomannut että stressaan tästä uudesta tilanteesta ihan mielettömästi! Johtunee siitäkin, kun tätä koiran ottamista niin kauan suunnittelin ja odotin. :)

Olemme tähän mennessä harjoitelleet lähinnä kontaktia, luoksetuloa, remmiä, yksinoloa ja istumista. Istumista se sitten nykyään tarjoaa joka väliin, sikäli oli huono opettaa se tässä vaiheessa. Mutta itseäni aloittelevana kouluttajana motivoi se, että koira oppi jotain niin uskomattoman helposti.

Välillä ottaa aivoon, kun Dina alkaa leikkiessään riehua. Tulee räksyttämistä, vinkumista, hyppimistä, säntäilyä ja jossain vaiheessa puremista (jonka olemme muuten saaneet aika hyvin kuriin). Miten te olette suhtautuneet vastaaviin tilanteisiin, millä tuloksilla?

Njka89: kun pennun sisäsiisteys tai sisäsiisteyttymyys on jatkunut jo tuonne kahdeksalle kuulle, niin jossai vaiheess avoisi varkita pissanöytteen tutkimista, Esimerkiski kiteet virtsassa aiheuttavat runsasta pissaamista ja taas virtsatientulehdus pitkittynyttä sisäsiistiksi oppimista. Joten tälläiset fyysiset vaivat, voisi sulkea pois , niin sitten voi keksittyä siihen että ongelma johtuu ihan "korvien välistä":)
Onko koiralla muuten ongelmia esim. yskinolon kanssa, eli voisiko sisälle tekeminen olla eroahdituksesta johtuvaa? Se on yksi syy miksi koira tekee tarpeensa sisälle, vaikka se olisi muuten sisäsiisti.

Ozidanie En tiedä helpottaako tuo kommentti oloa, jos tätä samaa on sitten edessä vuosia vielä

Juulia80 Sisälle pissailua esiintyy enää vain ja ainoastaan silloin kun Sakis on yksin kotona. Jos olen paikalla niin on täysin sisäsiisti. Olen itsekin epäillyt, että sillä olisi yksinolon kanssa jotain tekemistä. Toisaalta yksinolon kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, yleensä tuo kömpii jostain sohvan nurkasta nukkumasta kun tulen kotiin. Ei ole koskaan pureskellut mitään ylimääräisiä tms. Että jos eroahdistus purkautuu ainoastaan tuon pissailun kautta? Oiskos tähän jotain vinkkejä, millä sitä voisi siinä tapauksessa helpottaa?

Tänään ei ole sattunut yhtään vahinkoa sisälle, vaikka pentu olikin yksinään muutaman tunnin. Että osaankin olla ylpeä tuosta kakarasta, sillä ehdin jo pelätä, että tämä märän maan inhoaminen vaikeuttaa myös tarpeiden tekemistä. Päivän paras hetki oli, kun epämääräinen mies (jonka edellinen koira oli "lassie") neuvoi, että minun pitää retuuttaa koiraa niskasta mukanani jos se ei suostu kävelemään sateessa. Kiitos, mutta ei kiitos. Ainakin tämän Mökön nuhan vuoksi teen mieluusti vain lyhyet lenkit talon ympäri ja puuhailen enemmän sisällä.

Mietiskelin tässä, että missä vaiheessa pentunne ovat jaksaneet todella keskittyä niille jätettyihin puuhiin? Mökö korkeintaan haistelee hetken vessapaperirullaa, jonka sisällä on nameja tai pyyhettä jonka taitoksiin olen piilottanut nameja. Olen yrittänyt avustaa pentua, jotta se hoksaisi idean, mutta keskittyminen ei vain riitä tarvittavaan repimiseen vaikka sitä riittääkin kaiken muun pureskeluun ja retuuttamiseen. Olenko vain liian aikaisessa (poika on siis nyt reilun 10 viikkoa)?

Mä jätin alussa pennulle revittäväksi pelkkiä vessa/talouspaperirullia ilman nameja. Sitten kun rupes jäämään enemmän yksin ni jätin namit sinne löydettäväksi. Vessapaperirullan idean pentu keksi heti, mut maitotölkkien kanssa oli toinen homma.

Lähin kerran viettämään iltaa ja avo jäi kotiin koiran kanssa. Jätin Ninjalle ekaa kertaa maitotölkkiin namuja, jotta molempien ilta sujuis rattosammin. Pentu oli siis leimaantunu huomattavasti enempi muhun kun avoon ja sillä oli eroahdistusta. Harmittaa vieläkin, etten ottanut videolle tai ees valokuvia siitä miten se haukku, vikis ja vinku harmissaan sille maitotölkille kun haisto että sisällä ois namia, mutta ei tajunnut käydä sitä repimään. Avo tais kertoa, että pentu oli jatkanu sitä melkein puolisen tuntia, ennen ku oli oikeesti tajunnut käydä repimään sitä tölkkiä :D Oli tainnnu olla melko väsynyttä tyttöä sen jälkeen. On ne vauvat vaan niin hupsuja ja ihania

Oon tainu ajiemminkin sanoa, että meijän koira on kovin ahne, kaikki ruoka mikä ei oo omassa kupissa on tosi jees :D Eli ihan ahneuksissaan on tajunnut käyä rullia repimään kun sisältö on tuoksunu niiiin hyvälle.

Mä jätin alussa pennulle revittäväksi pelkkiä vessa/talouspaperirullia ilman nameja. Sitten kun rupes jäämään enemmän yksin ni jätin namit sinne löydettäväksi. Vessapaperirullan idean pentu keksi heti, mut maitotölkkien kanssa oli toinen homma.

Lähin kerran viettämään iltaa ja avo jäi kotiin koiran kanssa. Jätin Ninjalle ekaa kertaa maitotölkkiin namuja, jotta molempien ilta sujuis rattosammin. Pentu oli siis leimaantunu huomattavasti enempi muhun kun avoon ja sillä oli eroahdistusta. Harmittaa vieläkin, etten ottanut videolle tai ees valokuvia siitä miten se haukku, vikis ja vinku harmissaan sille maitotölkille kun haisto että sisällä ois namia, mutta ei tajunnut käydä sitä repimään. Avo tais kertoa, että pentu oli jatkanu sitä melkein puolisen tuntia, ennen ku oli oikeesti tajunnut käydä repimään sitä tölkkiä :D Oli tainnnu olla melko väsynyttä tyttöä sen jälkeen. On ne vauvat vaan niin hupsuja ja ihania

Oon tainu ajiemminkin sanoa, että meijän koira on kovin ahne, kaikki ruoka mikä ei oo omassa kupissa on tosi jees :D Eli ihan ahneuksissaan on tajunnut käyä rullia repimään kun sisältö on tuoksunu niiiin hyvälle.