Koirat.com

Sanoisin kyllä todella tiukan ein ja lopettaisin tollasen kiusaamisen saman tien. Aina jos koira ja kissat olisivat samassa tilassa niin vahtisin niitä ja jos pentu innostuu "leikkimään", niin tiukka käsky, joka menee perille.
Voihan siinä mennä aikansa oppia uutta, jos koiralle on jo muodostunut tapa siitä kissojen härnäämisestä, mutta pysyy vaan kovana ja komentaa joka ikinen kerta tosissaan.
Koiran vois myös käskeä aina "leikin" jälkeen omalle paikalle, esim petiin tai häkkiin rauhoittumaan. Näin myös kissat sais kulkea vapaasti, eikä aina kävis niin, että kissat joutuvat perääntymään jonnekin piiloon ja koira hallitsee tilaa ja saa mennä miten lystää.

Onneksi pentu oppii nopeasti, ainakin jos opetus on määrätietoista ja johdonmukaista. Eli ei välttämättä ole edessä tilanne, jossa kissoista on luovuttava.

Tsemppiä koulutukseen

Kyllä se kiusaaminen pitää saada loppumaan. Kuten on jo ehdotettukin, jos ei kielto toimi, koiran voi laittaa toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Kyllä se vähitellen oppii, että kissojen jahtaamisesta seuraa eristäminen. Ja kun pentu on yksin, ehdottomasti portti tai ovi pennun ja kissojen väliin, etteivät kissat joudu olemaan ihan kauhuissaan omassa kodissaan.

Meilläkin muutama päivä sitten kotiutunut koiranpentu (amerikancockeri 10 vkoa), ja kotona ennestään kaksi kissaa (toinen 1v ja toinen 9kk). Ja vinkkejä kaivataan > ollaan kielletty turha haukkuminen ja katkaistu tilanne, jos kissat ahdistuvat pennun lähentelyistä. Jos jahtaamista tapahtuu, niin se kestää ihan sekunnin tai kaksi, ja kissat hyppäävät turvaan korkealle pennun ulottumattomiin. Totta kai halutaan, että kissat tuntevat olonsa turvalliseksi hulinoivan pennun kotiutumisen jälkeenkin! Miten siis tutustuminen? Vapaana samassa tilassa (jolloin jahtaamisia väkisinkin sattuu), vai pentu hihnaan ja sitä kautta vapaampaa oleskelua kissoille? Vai jotain ihan muuta? Kovin kiitollisia oltaisiin kaikista vinkeistä, joita teillä kokeneemmilla olisi antaa :)

Meillä on nyt käytetty jäähyä portin takana, jos kissoja kiusaa (aika vähäistä onneksi on tuo kiusaaminen). Eikä samaan tilaan jätetä keskenään koskaan. Vessassa käynnin ajaksikin Sanni menee omaan huoneeseensa portin taakse, jotta kissat saavat olla rauhassa myös silloin. Eli vartiointia, vartiointia ja vartiointia, tilanteisiin tiukasti puuttumista ja paljon kehuja silloin, kun Sanni on nätisti. Kädettömäksi siis ei ole missään nimessä tarkoituskaan ryhtyä :) Mutta mielellään kuullaan kyllä, jos joillain jotain ihan konkreettiisia vinkkejä vielä näiden lisäksi on antaa.

Miten on nyt elämä sujunut pentu-kissa -talouksissa?

Meillä pentu innostuessaan pyytää kissaa mukaan leikkiin. Eli siis on leikkiasennossa ja poukkoilee siinä edestakaisin, ei kuitenkaan päälle käy ollenkaan. Kissa ei lähde pakoon vaan läpsii tassulla ilmaa, ei vihaisen oloisesti kuitenkaan... Ehkä se on sen tapa leikkiä? Nimittäin saattaa myös välillä tulla ihan itse huitomaan koiran lähelle vaikka koira vain makoilisi.

Toisaalta kissassa on ilmennyt salamurhaajan elkeitä. Tyhjentää koiran vesikupin! Loiskii veden lattialle ja koiralla ei ole juotavaa. Eli yrittää selkeästi näännyttää koiran janoon...

Täällä pentu petuilee siihen malliin aika-ajoin, että meinaa kissojen vuoksi hermot mennä. Pentu uskoo kyllä "riittää"-sanan (jota siis käytetään, kun menee kissojen lähelle liikaa hästäämään), mutta namin saatuaan jatkaa samaa rataa. Nyt ollaan noin viikon verran naksuteltu, ja sen avulla täytyy yrittää opettaa tuo "kiusaaminen" pois. Leikkiähän se koittaa, mutta kun ei kissat innostu liiasta touhuamisesta ihan samalla tavalla kuin pentu. Tarkoituksena ei missään nimessä ole opettaa pentua ja kissoja olemaan lähestymättä toisiaan, vaan toimimaan nätisti yhdessä. Kun pentu on rauhallinen, kissat kyllä menee suht lähelle, ja samassa sänyssäkin ollaan välillä kaikkien 12 tassun voimin. Mutta kun se arvaamattomuus ja äkkinäinen liikehdintä koiran puolelta ei kissojen mielestä taida olla kovinkaan arvostettu piirre, ihmeellistä kyllä ;)

(Muokattu väsyneitä kirjoitusvirheitä.)

^ Oi ei, meillä ihan sama homma. Kissa kun "uskaltautuu" pöydältä tms. alas, pentu lähtee heti jahtaamaan. Kun pentu nukkuu, kisut uskaltavat enemmän tai vähemmän käydä sitä haistelemassa. Aargh, ois niin mukava että kissat vois olla stressaamatta ja kulkea rauhassa.

Miten te käytännössä sitä naksutinta käytätte tässä probleemassa?

Jes, meillä on tilanne parantunut osittain todella paljon Aluksi olin todella pessimistinen sen suhteen että joskus vielä meidän keskimmäinen kolli uskaltautuisi koiran lähettyville lattialla. Nyt on paikallaan lattialla ja käpöttelee ihan normaalisti ja antaa koiran haistella, makailee jopa lattialla ilman paniikkia. Karkuun lähtee vaan jos koira yrittää liian kovia leikkejä. Yksi stressitekijä vähemmän tässä kissa-koira-perheessä

Windy on aina kiusannut toista kissaani. Kyllä se on toisakin yrittänyt kiusata, mutta se hätistää Windyn pois.
Toista huomattavasti pienempää kissaa Windy kyllä edelleen kiusaa. Osaa kissa kuitenkin antaa samalla mitalla takaisin, kun leikki sille riittää. Kyseinen kissa on itse herättänyt ja ärsyttänyt Windyä leikkimään kanssaan. Joten kissa on tuohin myös osasyy. Meillä tilanne ei ole paha, koska kissa osaa antaa Windylle takaisin, kun sitä sattuu. =)

Meillä on mennyt ihmeen hyvin kissojen ja Jedin yhteiselo. Noilla kissoilla on aika tiivis porukka ja Jedi ei ekana päivänä niitä kamalasti edes katsonut. Noi on kaikki kisut sen verran kilttejä tapauksia, että ne näyttää vaan toteavan, että pentu se vaan leikkii ja hyppää turvaan, kun meno käy liian villiksi. Nuorin kissa ja Jedi yllätettiin tossa yksi aamu nukkumasta vierekkäin korissakin...

Meidän kissaneiti Käpy tykkää kyllä vanhemmasta hauvasta Mickystä, kun on pennusta asti ollut sen kanssa ja Micky jos kuka on herrasmies, eikä todellakaan kiusaa kissaa. Taitaa olla enemmänkin toisin päin Mutta Tovesta Käpy ei tykkää kyllä tippaakaan...
Käpy on alusta lähtien sähissyt aina Toven lähellä ja pysytellyt kaukana, nyt vähän yli kuukauden yhdessäelon jälkeen Käpy kyllä tassuttelee vapaammin, mutta välillä Tove lähtee jahtaamaan ja puree ja lyttää isoilla tassuilla pikkukissi-raukan Epäilen, ettei näistä tule koskaan mitenkään hyviä kavereta, tulevatkohan toimeenkaan ilman sähinöitä... Käpyä kyllä kiinnostaa Tove kun ipana on rauhassa tai nukkuu.

Meillä on taas sellainen elämäntilanne täällä, että pentu kiusaa kissoja ja kissa kiusaa pentua. Täällä asustelee kolme kissaa, joista yksi ei välitä pennusta mitään, toinen pelkää mutta on kiinnostunut ja kolmas inhoaa. Leo juoksentelee näiden kissojen perässä ja haukkuu, jos juoksevat rajatun alueen ulkopuolelle. Silloin on heti tullut jäähy pennulle, eli toiseen huoneeseen rauhoittumaan hetkeksi.

Kissamme joka siis ei tykkää pennusta yhtään kyttää sitä aina jostain, vaanii ja on myös pari kertaa käynyt kurmuuttamassa pentua. Nämä kurmuutukset on käynyt siinä yhteydessä, että Leo on itse mennyt liian lähelle juosten ja kissa ottaa sen tietenkin uhkaavana. Myös se inho on varmasti siitä, että kissa tuntee johtajan paikkansa/reviirinsä uhatuksi. Kun Leo on nukkunut tämä kissa on käynyt nuuskimassa sitä muutamia kertoja ja kuitenkin näyttänyt kiinnostusta. Oli se sitten sadistista tai ei.

Uskon että menisi ajan myötä joten kuten pois se pennun käytös, että haukkuu ja juoksentelee kissojen perässä. Näin oman sherlockimaisen näkemykseni kautta sanoisin, että pentu tahtoo vain leikkiä eikä tahallaan kiusata. Olisi vain ihanaa sormia napsauttamalla saada korjattua tällaiset ongelmatilanteet, mutta ei, joten koulutus jatkuu.

Ajattelin, että tämäkin kysymys voisi sopia tähän ketjuun;
Onko teillä ollut mitään mustasukkaisuutta havaittavissa kissan suunnalta, kun pentu on tullut taloon? Olettaen siis, että kissa on asunut siellä ensin.

Meillä on yltiösosiaalinen kissa (ikää pennun tullessa noin 8 kuukautta), joka rakastaa sylittelyä, ihan liki makaamista ja seuraa joka paikkaan. Olen tässä itsekseni pohtinut, että mahtaakohan tästä tulla ongelma sitten koiran tullessa, sillä nyt kissa on ollut koko ikänsä (hiirten lisäksi) ainoa lemmikkimme, joten huomiota on kyllä saanut osakseen.

Miten, onko teillä kokemusta siitä miten yhteiselo kissan ja koiran välillä on lähtenyt käyntiin, jos kissa on pienestä pitäen ollut tekemisissä koirien kanssa ja pentu kasvaa paikassa, jossa kasvattajalla on kaksi kissaa. Voiko siltikin olla suurtakin pelkoa, että kiusaisivat toisiaan?

^Joko siulle on pentu tullut? Luulen että siun tapauksessasi kaikki menee hyvin. Röllikin on kasvanut kissojen keskellä, ja olen lähes varma että yksi HESY- kissoistamme on ollut koirien kanssa tekemisissä ennen meillle tuloaan. Oli viilipytty kun pentu tuli ja nyt niillä on paras yhteinen sävel..

Täällä ei kyllä ole/ollut havaittavissa kissoilla mustia sukkia. Olen pyrkinyt edelleen usein huomioimaan kissoja, miusta tuntuu että niillä menee suurin osa energiasta vaan pennun kyttäämiseen ja väistelyyn ettei tule lattialla vastaan

Sipulu > meillä mietittiin pennun tullessa ihan samaa. Ja ratkaistiin asia sitten sillä (tai siis yritettiin ;)), että annettiin molemmille kissoille kerran päivässä sitä ihan ikiomaa aikaa. Toinen kissa sai päivittäiset valjaslenkkinsä ilman pentua, ja toinen puolestaan sai yksityisen harjaushetken joka ilta. Kyllähän se pentu vie ajasta ihan älyttömän suuren osan, eikä varmasti noilla pienillä hetkillä olla saatu kaikkea paikattua, mutta tämä oli meille toimivin tapa.

Olin itsekin ihan helisemässä näiden kanssa alkuun, varmaan pari-kolme kuukautta. Tuntui nimenomaan siltä, ettei mistään tule mitään, vaan kissa-ja-hiiri-leikki jatkuisi ikuisesti! Mutta sitten tapahtui käänne > nuoremman kissan kanssa pentu (tai no, teini!) mahtuu nykyisin samaan sänkyyn nukkumaan, välillä jo vierekkäin. Vanhemman kissan kanssa asiat eivät ole ihan yhtä helppoja edelleenkään, mutta hyvin ne tuntuvat yhdessä elävän 95 % ajasta. Joulun alla tämä vanhempi kissa jo tuli samaan sänkyyn nukkumaan pennun kanssa, mikä oli mammalle kyllä suurinpiirtein ilon kyynelten paikka! Toivoa on varmasti vielä kuukausienkin jälkeen, jokaisella kissa-koira-taloudella. Tsemppiä!

Nirppu > en oo ees huomannut sinun kysymystä tuohon naksutteluun liittyen :( Mutta niin, tehtiin siis muutaman päivän ajan tosi aktiivisesti niin, että aina kun Sanni oli kissojen kanssa samassa tilassa nätisti, ja katsoi kissoja päin tai oli lähellä ilman touhotusta > naks ja nami. Siitä se sitten lähti. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Nykyään meillä ei kissoja jahdata, toki Sanni innostuu niiden leikeistä ja yrittää mukaan, mutta hyvää kannatti odottaa! :)

Nirppu kirjoitti:

^Joko siulle on pentu tullut? Luulen että siun tapauksessasi kaikki menee hyvin. Röllikin on kasvanut kissojen keskellä, ja olen lähes varma että yksi HESY- kissoistamme on ollut koirien kanssa tekemisissä ennen meillle tuloaan. Oli viilipytty kun pentu tuli ja nyt niillä on paras yhteinen sävel..

Pentu kotiutui tiistaina, ekat kaksi päivää kissa vahtasi sitä kuin haukka ja jos pentu tuli liian lähelle, niin kissa perääntyi heti. Nyt leikkivät kuin vanhat tutut, makoilevat vierekkäin, nukkuvat samassa huoneessa, selvästi viihtyvät toistensa seurassa. Ei niin mitään ongelmaa. Voiko tämä oikeasti mennä näin upeasti?

Onko muilla samanlaista ongelmaa kuin meillä? Tai eipä tuo nyt iso ongelma ole mutta mietin, miten olisi paras toimia.

Uolevi oli alussa täysin meidän sfinxin pyöriteltävissä, sfinxi kun koko ruhollaan päätti mennä makaamaan Uolevin päälle, ei Uolevi voinut kuin olla siinä ja toivoa parasta. Tuohon en puuttunut koska selvästi molemmat tykkäsivät painileikeistä. Myös Uoevi, vaikka jäikin aina läskin sfinxin alle.

Nyt tilanne on muuttunut toisin päin. Uolevi on kuitenkin jo 3,5kg ja Kinkku kuitenkin vaan n.6kg. Uolevi höykyttää välillä tota nahkasäkkiä niin että huuto vain raikaa pitkin kämppää. Silloin menen aina väliin, kiellän Uolevia ja nostan kissan pois ja laitan johonkin korkealle turvaan. Mutta kun Kinkku menee itse hetken päästä Uolevin nokan eteen kellistelemään ja taas kuuluu kohta Kinkun sydäntä särkevä huuto kun Uolevi upottaa hampaat sen nahkaan. Ihan vain jo sen vuoksi, ettei Kinkku olisi ihan naarmuilla, nostan sen pois mutta kun se tuntuu kuitenkin aina menevän uudestaan ja uudestaan Uolevin eteen pöllytettäväksi.

Puutunko mä enää tollaseen? Kun luulisi kissankin olevan sen verran fiksu ettei mene kerta toisensa jälkeen toisen lähelle kun tietää mitä siitä seuraa. Muut kissat on sen verran vikkeliä ja lipeviä, että livahtavat Uolevilta halutessaan karkuun.