Koirat.com

Meillä ei onneksi mitään ylettömän äänekästä menoa ole, mut treeneissä se on nyt muutaman kerran alkanu piippaamaan jos tekeminen loppuu vähäksi aikaa ja pitäis vaan olla. Vähän aikaa sitte se haukku kahdelle koiralle ku tultiin autolla parkkipaikalle.

Luna meinas saada pari päivää sitte ekan kerran nenilleen. Oltiin enon luona käymässä ja niiden pari vuotias narttu irvisteli tuolle ja murahteli. Menivät kumpiki pöydän alle ja melkonen myökkähän siellä tuli. Onneksi ei mitään sen ihmeempää tapahtunu ja yhtä innokkaasti Luna olis tilanteen rauettua alkanu tekee uudestaan tuttavuutta. Muutenki tuosta on alkanu löytymään ihan uudella tavalla terävyyttä juoksujen jälkeen. Sen mustasukkasuus välillä mietityttää ku se niin hanakasti änkeää väliin jos toista koiraa silittää. Tuommonen se on sinänsä aina ollukki. Sillonki ku meillä oli (Luna tais olla n. 4 kk) hoitokoira viikon ajan niin harvassa oli ne kerrat ku se ilman "mutinoita" anto Iitan olla mulla silitettävänä. Onneksi se antaa asian olla jos mä moitin sitä turhista ja silitän kumpaaki yhtä aikaa.

Luna oppi viikonloppuna kiipeemään ns. tikapuita ylös. Oltiin koti kotona ja nukuttiin yhdellä parvella, johon menee vaan semmoset hieman vaakatasossa olevat tikapuut. Neiti päätti jämäkästi ettei se ala eri paikassa nukkumaan ja kiipes sinne ylös. Alastulo oliki hieman haasteellisempaa ja mun piti kantaa se sieltä pois. Muuten se olis varmaan juossu vahingossa seinään.

SaMaJa kirjoitti:

Onko jollain muulla (kadin lisäksi) äänekästä teinipentua? Meillä on Armaksen kanssa sellainen propleema, että Armas kyllä tottelee käskyt, mutta esim. istuminen ei luonnistu sitten millään ilman päätöntä piippaamista tai jopa kiljumista. Asettaa aina omat haasteensa naksutinkoulutuksessa, kun pitäisi palkata puhtaasta suorituksesta, muttei kiljumisesta. Saan ipanan hiljenemään yleensä nostamalla etusormen pystyyn, mutta joskus sillä ehtii herpaantua keskittyminen ja perse nousee penkistä kitinän jatkuessa.
Onko teillä vinkkejä tällaiseen? Jätänkö kylmästi noteeraamatta piippauksella säestetyt suoritukset, jotka muutoin olisivat aivan passeleita?

Aloittaako Armas ääntelyn sillä samalla hetkellä kun se alkaa noudattaa käskyä vai esim. 2 sekunnin kuluttua? Jos väliin jää yhtään hiljaista aikaa, niin itse tarttuisin ensisijaisesti kiinni niihin hetkiin ja sitten siitä vain pidentämään, mutta ei koskaan palkaa, jos koira ääntelee. Oppimisen kannalta on tärkeää, että pääset vahvistamaan jotain eli jos pääkriteeri on, että koira on hiljaa, ja jos koira ääntelee lähes aina, niin silloin kriteeriä joutuu alentamaan jostain muusta kohdasta.

Sumulla on varsin laajat äänialat, mutta vastaavasti olen alusta asti kiinnittänyt huomiota siihen, ettei se saa mitään ääntelemällä.

Hei te joilla oli tää teinimutanttininjakoira pentuna kerrostalossa (ja ei omaa pihaa käytettävissä) niin miten nopeesti oppi sisäsiistiks? Väne oppi omakotitalos 4kk iäs sisäsiistiks ja nyt ois tulossa toinen pentu ja asutaan kerrostalossa.. äiti sen takii ei pentua haluis koska ei oo omaa pihaa jossa opettaa se sisäsiitiks niin todistakaa että kyllä ne pennut sielläki oppii sisäsiisteiks. (Niin siis kasvattaja ilmotti että neljä naperoa masussa oli ainaki näkyny)

Vuorisumu: Olen siun kanssa täysin samoilla linjoilla! Meillä on nimittäin ollut muutamana kertana tottistreeneissä metallieste, jota ollaan opeteltu hyppimään ylitse. Ensimmäisenä kertana Meici selvästi pelkäsi tuota uutta kummallisuutta, ja kun aikamme oli loikata esteen yli, Meici aikoikin kiertää esteen ja hihna kiertyi metalliesteen toisen tukilaudan ympärille, joka aiheutti esteen siirtymisen paikaltaan ja pelottavaa kolinaa. Tuo ei todellakaan auttanut meitä seuraavien kierrosten tekemiseen, mutta pikkuhiljaa esteen yli uskallettiin pujahtaa.
Toisella kerralla ennen esteen ylittämistä, Meicin motivaatio koulutukseen oli ihan alkeellista - hajut kiinnosti nyt yhtäkkiä kovin ja kuljettiin kuono maata viistäen. Hain sitten sivummalta suht pitkän kepin ja aloin laahata sen toista päätä pitkin maata nopein liikkein (=Meici alkaa hulluna jahdata), ja ping! Meici onkin taas valmiina toimintaan. Kepin avulla Meici pomppikin esteen yli kuin vanha tekijä, ja suoritti neiti jopa kolmen laudan korkuisen esteen - huikea saavutus minusta tuollaiselle töppöjalalle. ;) Treenien lopussa kiinnostus taas lopahti ja väsymys painoi päälle. Silloin esteen ylittämisessä oli taas aikalailla hakemista, mutta kaiken kaikkiaan hyvä maku jäi suuhun. Eli Miizuli, kannatan todella tuota leikkihetki-palkkaamista ainakin silloin tällöin, pysyy mielenkiinto korkealla.

/ Onnea sinnii, upea juttu! Tuohon sisäsiisteys-kysymykseen en osaa sanoa oikein mitään, kun meilläkin omakotitalossa on opetettu. Toisaalta en näe suurempaa 'ongelmaa' opettaa sisäsiistiksi, oli talo sitten kerros- tai omakotitalo. Jotkut oppivat nopeammin, jotkut hitaammin. Esim. vaikka me veimme ahkerasti Meiciä pihalle, kehuimme tarpeiden teosta ulos ym tavallista, niin neidin sisäsiisteys oli todella aaltoilevaa. Joillekin pienille roduillehan on todetusti hankalaa tuo sisäsiisteys opettaa, joillakin pieni rakko jne. Eli siis pointtini on pitkän epäselvän selityksen jälkeen se, että asuinpaikan lisäksi sisäsiisteyteen vaikuttaa myös koiran 'sisäiset' asiat. Etköhän sie kuitenkin tule saamaan omakohtaista tietoa useammaltakin kerrostalon asukilta, ettei mene minun selityksillä ihan metsään. ;)

sinnii, no me asutaan kerrostalossa ilman omaa pihaa. Ja Väinö oli sisäsiisti 5,5 kk iässä, eli heti kuin pidätyskyvyn kehittyminen tämän kokoisella sen salli (eli siis ei vaan fyysisesti pystynyt pidättämään työpäivää aikaisemmin). Itse asiassa Väinö on ainoa kerrostalossa sisäsiistiksi opetettu kääkkämme (muiden pentuaikoina asuimme vielä omakotitalossa) ja oppi koko sakista nopeiten sisäsiistiksi (nartuilla meni 7-9 kk). Viitseliäisyyttähän se vaatii rampata täältä pihalle kerran 45 minuutissa hereilläolo- (ja kotonaolo)aikoina, mitä pari ekaa viikkoa oli, mutta ei se sen kummallisempaa ollut kuin omakotitalossa koiran sisäsiistiksi opettaminen. Aluksi vaan koira sylissä pihalle, ettei pääse helpottamaan itseään esim. rappukäytävään. :)

sliippi Okei :) Pitääpä toivoo että meilläki onnistuu noi 'helposti' :D

Viljonkka Ok hienoo! ehkäpä äitiki tän tajuis :D

Sinnii, me asustellaan kerrostalossa, ei siis omaa pihaa lainkaan, ja Viljo oli sisäsiisti siinä jossain 5kk kieppeillä. Kyllä se sisäsiistiksi opettelu onnistuu yhtä lailla kerrostalossakin, saattaa vaan iteltä vaatia enemmän lähteä ihan rapun kautta ulos. Ite en kyllä tätä mitenkään vaikeena kokenu

Me ollaan asuttu kerrostalossa molempien koirien pentuajat. Ensimmäiselle koiralla kesti sisäsiisteytyminen 6-7 kk ikään saakka, mutta Sumu oppi nopeampaa, vaikka toki yksittäisiä vahinkoja sattui niin kauan, kunnes fyysinen pidättäminen oli mahdollista. Kerrostalossa asuminen vaatii enemmän omaa viitseliäisyyttä, mutta siitä huolimatta itse veikkaan,e ttä suurin vaikutus oli sillä, että Sumu oli kesäpentu ja oppinut jo kasvattajan luona käymään ulkona välillä pissalla, kun taas ensämmäinen koirani oli talvipentu ja vielä lyhytkarvainen, eikä se ollut käynyt ennen meille tuloa kertaakaan ulkona ainakaan pissalla.

Vuorisumu: Armaksella piippaus ja kitinä alkaa ennen suoritusta. Esim. jos sanon "istu" -> piip piip piip -> istahtaa ja piippaa -> istuu, piippaa ja tollottaa silmiin. Käännän yleensä katseen sivuun ja odotam kitinän loppumista ja kehun suuresti, jos on edelleen istualtaan ja katsoo.

^meidän vanhus on tollane. Tai se tekee pari suoritusta puhtaasti, mut sit se alottaa kauheen metelin. Tekee kyllä teknisesti oikein, mutta huutaa, piippaa, haukkuu koko suorituksen ajan. Esim. pitkät seuraamiset on semmosia. En oo keksiny siihen mitään muuta konstia, kun käyttää vähemmän vietikästä palkkaa ja lopettaa ennenkuin se alkaa. Mutta se todella tarkoittaa sitä, että yli viiden toiston treenit on unohdettava. Aivan liian innokas (syttyvä, ja kierroksia ottava) tottiskoiraksi, jälki on sen laji.

^ ja ^^ Tomo pitää kauheaa meteliä aina, kun sillä on tylsää eikä tehdä mitään. Se voi tehdä tosi hyvin vaikka 20 toistoa, mutta heti kun toiminta lakkaa, se tylsistyy ja alkaa riekkua ja vinkua... Näin siis jossain kursseilla ym., missä ei voi tehdä "mitä vaan", vaan täytyy olla siivosti ja hihnassa.

kadi kirjoitti:

Aivan liian innokas (syttyvä, ja kierroksia ottava) tottiskoiraksi, jälki on sen laji.

Mun mielestä piippaaminen ei sinäsä johdu vietikkyydestä, jos tuolla sitä tarkoitat, vaan sillä, että koiralla on vaikeuksia pitää itsesä "kasassa" kun se on kiihtynyt eli ennemkin kyse on hermorakenteesta.

SaMaJan tapauksessa yrittäisin sekä saada koiran suorittaamaan käskyt "rennommin", että kiinnittämään huomiota, ettei koira todellakaan saavuta mitään ääntelemällä.

^ Yritys on kova :) Eilen oli rantaan kävellessä taas sellaiset kierrokset Armaksella, että veuhtominen ja huutaminen ei kontakti- ja istumiskäskyillä loppunut, joten otin remmin kuonopannasta pois ja sidoin remmin puuhun ja käänsin selkäni. Olipa aikamoiset 10minuuttia, kun koira huusi raivona, hyppi, pomppi eteen ja puuta vasten, repi ja yritti katkoa remmiä. Palkitsin aina hiljenemisestä ja kun seisoi rauhallisesti neljällä jalalla, mutta useammat kilarit tuo päästeli ennen kuin saatettiin jatkaa matkaa. Veikkaanpa, että pari kertaa joutuu toistamaan tuon lenkeillä ennenkuin tuolle valkenee, ettei huutava höyryveturi-asenteella päästä mihinkään.

Luna on rauhottunu ihan hirveesti ekojen juoksujen jälkeen. Parhaiten sen huomaa just kursseilla. Aikasemmin heti ku tuli tylsä hetki se alko kiskomaan hirveesti kohti muita koiria ja hössötti täysiä. Nykyään se pistää makuulle mun jalan viereen ja käyttäytyy muutenki niin paljo rennommin. Toki sillä edellenki kierrokset nousee korkeelle kurssin alussa ja lopussa, mut muuten huomattavasti helpommin hallittavissa. Sen ei tuosta oikeastaan tarvis enää rauhottua ku kohta se on jo flegmaattiseksi luokiteltavissa.

SanttuJ kirjoitti:

Luna on rauhottunu ihan hirveesti ekojen juoksujen jälkeen. Parhaiten sen huomaa just kursseilla. Aikasemmin heti ku tuli tylsä hetki se alko kiskomaan hirveesti kohti muita koiria ja hössötti täysiä. Nykyään se pistää makuulle mun jalan viereen ja käyttäytyy muutenki niin paljo rennommin.

Mitenkähän mä saisin tälle meidän poitsulle juoksut? Voisin nimittäin ottaa hiukan rauhoittumista tännekin.

Meillä on ongelmana tokoillessa keskittymiskyvyttömyys ja olematon toistonkesto. Poitsu on vähän samanlainen kuin Tomo, että ei oikein osaa ottaa rennosti taukojen aikana, mutta bonuksena ei sitten toisaalta kestä toistojakaan. Se tuntuu toimivan aika hyvin, että lenkkien ohessa otetaan aina satunnaisesti joku pieni liike. Tulee riittävästi taukoja ja riittävän vähän toistoja. Yleisestihän tuon kanssa tokoilu on välillä vähän pään seinäänhakkaamista, kun toistoja saa niin vähän alle. Kotosalla poitsulla on yleensä hieno draivi päällä ja jaksaa niitä toistojakin himpun verran paremmin, joten elättelen toiveita, että jos saman mielentilan saisi joskus siirrettyä koulutuskentälle.

Ihailen kyllä SaMaJa sun kärsivällisyyttä Armaksen kanssa. Mä olisin varmaan jo repinyt pelihousuni, jos Nelli olisi noin äänekäs. Mä oon itse luonteeltani välillä tosi kärsimätön, jota ominaisuutta olen yrittäny kehittää itsessäni, jonkin verran jo vuosien aikana onnistuenkin. Mutta mun kärsivällisyys ei ikinä riittäisi Armaksen tyylisen koiran kasvattamiseen, siksi mä ihailen ihmisiä jotka ovat niin rauhallisia, päättäväisiä ja kärsivällisiä koiran koulutuksessa. Hattua nostan sulle! :)

Kuinka hyvin Armas osaa istu-käskyn? Ajattelin että, jos tekisit Armaksen kanssa niin, että vaikka ihan ohimennen otan siihen kontaktin ja pyydät istumaan, ilman että teet tilanteesta "koulutushetkeä". Tavallaan että käsky tulisi sille, niin "yllätyksenä", niin ettei se ehtisi alkaa piippaamaan. Ja heti kun se istuu, palkkaat ja vapautat sen ja alat tehdä jotain muuta, täysin keskittymättä koiraan. En tiedä olisiko näistä "pistokäskyistä" apua yhtään tuohon ääntelyyn koulutustilanteessa mutta ajattelin kuitenkin heittää ajatuksen ilmaan. Tuolla tavalla voisi aloittaa mutta eihän sillä tietenkään kovin pitkälle pääse. Mutta jos sen jos se tosiaan on liian kierroksia ottava, niin kannattaa varmaan kokeilla sen kanssa sitä kadin ehdottamaa jälkeä, vai olitteko te jo kokeilleet?

SaMaJa kirjoitti:

^ Yritys on kova :) Eilen oli rantaan kävellessä taas sellaiset kierrokset Armaksella, että veuhtominen ja huutaminen ei kontakti- ja istumiskäskyillä loppunut, joten otin remmin kuonopannasta pois ja sidoin remmin puuhun ja käänsin selkäni. Olipa aikamoiset 10minuuttia, kun koira huusi raivona, hyppi, pomppi eteen ja puuta vasten, repi ja yritti katkoa remmiä. Palkitsin aina hiljenemisestä ja kun seisoi rauhallisesti neljällä jalalla, mutta useammat kilarit tuo päästeli ennen kuin saatettiin jatkaa matkaa. Veikkaanpa, että pari kertaa joutuu toistamaan tuon lenkeillä ennenkuin tuolle valkenee, ettei huutava höyryveturi-asenteella päästä mihinkään.

Kuulostaapa tutulta. Mindi on täysin samanlainen kun ollaan menossa paikkaan josta se tietää että tapahtuu aina jotain kivaa (puisto, ranta, treenikenttä) ja nostaa kierrokset taivaisiin. Itsehillintää kukin tässä opettelee.

Ja miten me toimitaan tässä on että ihan peruskäskyn-istu sanon ja kun on hiljaa persauksillaan niin jatketaan matkaa (alkuun oli lyhyempi aika, pidennetty kärsivällisyyden mukaan). Mutta oon kyllä tosiaan saanut kävellä pomppiva koira vierellä, päälle hyppyjä ja vinkunaa ja jotain ihan ihmeellistä ulinaörvellystä :'D

Omia kuulumisia, eilen oltiin koirankouluttajalla. Jos tämä nyt tästä, toivottavasti Mindin puolustushalu ei nouse enää yhtään korkeammalle + arkuus ja nappaa vielä jotain kädestä, niin koulutus voi jatkua ja koira pysyä hengissä. Kolmen kuukauden kesäloma joka meneekin tehokkaasti koiran kouluttamiseen ja kuntouttamiseen ja koirankouluttajalla käymisiin. Ihanaa että löydettiin se oikea ja yhteistyö pelasi heti alusta lähtien :)

Vuorisumu kirjoitti:

Mun mielestä piippaaminen ei sinäsä johdu vietikkyydestä, jos tuolla sitä tarkoitat, vaan sillä, että koiralla on vaikeuksia pitää itsesä "kasassa" kun se on kiihtynyt eli ennemkin kyse on hermorakenteesta.

En oo ikinä edes kuvitellut että se vois johtua hermorakenteesta.. Kun muutoin tuo mummo on niin lunki, että se varmaan jatkais unia vaikka vieressä räjähtäis pommi. Luultavasti silmiä siristäs kun tukka pöllähtäis silmiltä, mutta tuskin muuta. Ylipäätään on erittäin rauhallinen, varma ja rohkea.

Mutta jos luonteenpiirteistä jonkun syyksi pistäisin, niin temperamentin. Mikä taas on vietin taustalla hyvin usein.

juulia: Teen Armaksen kanssa lenkkeillessä silleen ihan salavihkaa monia harjoituksia, koska silloin kierrokset eivät mene niin korkealle kuin kentällä. Käskyt menee penskalla perille (jos ei ekalla, niin tokalla kerralla kun sanoo todella painokkaasti), luojan kiitos siitä, mutta kun kierrokset ottavat valtansa niin mikään ei tehoa. Eiliset hakutreenit oli kans aika mielenkiintoiset. Hain Armaksen autosta ja maalimiehet meni mettään, Armas aloitti aivan kamalan huutoraivarin, hyppi, pomppi, kirkui ja yritti karata valjaista. Olin onneksi silleen, että Armas oli mun jalkojen välissä, niin nappasin rinnan alta kiinni, nostin takajaloilleen rauhoittumaan ja painoin oman pään sen niskaa vasten, ettei tule kolhuja. 1,5h hakuilun (tai siis itse hakuosuus huomattavasti lyhyempi, mutta koko köörin harkkoihin meni tuo aika) sekä 1,5h metsälenkin ja vapaana riehumisen jälkeen kierrokset oli kyllä yhtä korkeat taas parkkiksella ja kädet huusi hoosiannaa, kun yritti pitää remmiä käsissä. Ropi taas oli jo ennen treenien alkuna ihan lunkina, heittäytyi kyljelleen nukkumaan hiekkamontun pohjalle.
Tuo itsehillinnän opettelu on ollut pakollista, sillä mulla on normisti pinna ehkä sentin mittainen, mutta pakolla pitää itsensä tyynenä ettei vahingossakaan muuta tilannetta pahempaan päin.

Saa nähdä mitä arkitottistreeneistä tulee, joka yritetään ottaa tavaksi. Häiriötreeniähän se on parhaimmillaan, mutta tuntikin on aivan liikaa Armakselle. Siellä yleensä tehdään ohjattuna alkupuolisko yhdessä ja lopuksi ohjaaja kiertää keskustelemassa yksitellen kaikkien kanssa. Veikkaan, että Armas on polttanut päreensä jo kymmenen kertaa yksilökeskusteluun mennessä.

^kaveri just puhu, sillä on saksanpaimen joka on samanlainen. Se tekee treeneissä niin, että käy alussa kymmenen minuuttia kentällä -> koira autoon 10min ajaksi -> 10min kentällä -> autoon jne.. Ainut tyyli millä koiran pää sitä kestää.