Koirat.com

^ Oma "koirien lääketieteellinenkäytännönkoulutustietämys" on ihan olematonta, hyvä että jotkut osaa! Onnittelut muuten vielä uudesta koiravaavista, nyt vasta huomasin tuossa 'henk.kohtaisessa' viestissä villispennusta maininnan.

Meicillä on ensi viikolla eläinlääkäri ja meinasinkin, että rokotuksen ohessa pyytäisin tutkimaan tarkemmin Meicin etutassuja (ne ovat aremmat, kuin takakoivet) ja kyselisin mm. tuosta selän kiinteytymisestä, pitäähän tuollaiset suht kalliit reissut käyttää kunnolla hyväksi. Mesäästäväisetpistekom.

/ Apua! Meillä on irlantilainen tuomari pemukehässä! Toivottavasti älytään tehdä ohjeitten mukaan pyydettävät jutut.

Natskuu kirjoitti

näkinkenkä: Viljo taitaa tuon hurmuroinnin vähän liiankin hyvin.

Hahaa, se on kyllä totta. Onneks siihen on jo itse tottunut eikä mene enää tuosta katseesta pasmat sekaisin. Vastaantulevilla on aina hymy herkässä (varsinkin mummoilla ja papoilla tuntuu päivä piristyvän heti) kun tämä meidän herra tallustelee ohi pallo suussa..ja tottakai suurella ylpeydellä, kun noin hienoa palloa ei tietenkään kenelläkään muulla ole. No antaa mummeleiden luulla, että tuo kulkee aina yhtä nätisti ja toimii kuin ajatus

^ Hihi. Anteeksi muuten tuo väärän nickin käyttö. Mulla kun ei taas oikein onnistunut: koitin luntata että 'kukas se nyt kirjoittikaan siitä ja siitä' ja kun tässä uudessa versiossa ei näykään tuossa alla ne aiemmin tulleet viestit, niin meni sitten väärin.

Tänään mennään hankkimaan Meicille näyttelyhihna ja -panta, jos äiti ei jää ylitöihin. Toivotaan, että ehditään ajoissa ja löydetään se oikea ja parhaimman tuntuinen.

^ ootteko tulos Haminan näyttelyyn ? Mekin ollaan tulossa sunnuntaina Nyt pitäis vaan saada lasta pois kädestä, että pääsis harjottelemaan liikkumista. Meillä sattuu näyttely just Paavon 1- vuotis päivänä . Jos vaikka tuomari kysyis ikää, olis helppo vastata Jos ois kiva ilma, niin vois tulla harjottelemaan match- showhun Robbarin pihalle. Päästäis vielä pentuluokkaan

^ Juu, tulossa ollaan! Meille sattuu tulemaan nyt ulkomaalaisia tuomareita Haminan ja Kotkan näyttelyyn, en ole kyllä ihan varma että onko se nyt sitten hyvä vai huono. Tai siis, olen kuullut, että varsinkin suomalaiset ja ruotsalaiset tuomarit ovat yleisesti tiukempia kuin "ne muut". Mutta entäs jos meiltä menee ihan ohi korvien (tai siis minulta, eihän se Meici älyä sääntöjä) mitä seuraavaksi tehdään... Noo, eiköhän me päästä aika pitkälle sillä elekielelläkin ja onhan noissa aina tulkit mukana, jos ei jotain älyä.

Nonnis, nyt on Meicilläkin kunnon näyttelyhihna! Mentiin Mustiin&Mirriin kyselemään nahkaista näyttelyhihnaa ja -pantaa, mutta oli niin tyyriit hinnat ja vähän liian paksu se hihna, että oltaisi ostettu. Sitten soviteltiinkin erilaisia nylonisia näyttelyhihnoja, joissa oli kiinni se 'pantaosuus'. Loppujen lopuksi mukaan tarttui valkoinen nylonhihna, jossa oli se pantaosuus puolikuristavalla ketjulla. Hinta oli n. 15 euroa.

^Mä yleensä nimenomaan valikoin ulkomaalaisia tuomareita ja mieluiten mahdollisimman eksoottisista maista. :) Syynä se, että kääkissä on Suomessa todella kova taso (ehdottomasti maailman kovimpia), joten suomalaiset tuomarit ovat todella tiukkoja. Ulkomaalaiset taas keskimäärin paljon lepsumpia. Yritän kylläkin yleensä selvitellä, että minkälaisesta tyypistä tuomarit tykkäävät. Esim. tuolla itärajan takana kääkät ovat ihan erimallisia kuin Väinö, joten venäläiselle tuomarille tuskin maksaa vaivaa viedä. Nyt on suunnitelmissa serbialainen, kroatialainen, slovenialainen, britti ja italialainen tuomari. Lisäksi olen viemässä ruotsalaiselle, ja mahdollisesti rohkaistun viemään jopa jollekin suomalaiselle ensi kesänä. Tosin näissä viimeksimainituissa näyttelyissä tuskin tarvitsee "pelätä", että vaaleanpunainen nauha tulee kouraan. Mutta toisaalta ihan mielenkiintoista saada erilaisia näkemyksiä koirastaan.

Väinö on voinut täällä oikein hyvin ja antibiootit ovat menneet alas ongelmitta. Maha on antibiooteista johtuen ollut hiukan sekaisin, muttei mitään vakavaa.

Mekin saatetaan ehkä tulla Kotkaan. Orivedelle oli tarkoitus mennä, mutta se jää tuomarimuutoksesta johtuen väliin (mielenkiintoinen tuomari vaihtui sellaiseksi, jonka varmuudella tiedän inhoavan Väinöä). Lisäksi ohjelmassa on varmasti Hamina, Aptus, ryhmis Jämsässä, Mäntsälä ja Heinola. Ajattelin käyttää Väinöä ensi kesänä sen verran näyttelyissä, että touhua alkaa tulla korvistakin. Sitten se tulevaisuudessa koittava palliamputaatio ei harmita niin paljon, kun näyttelyt on nähty ja koettu.

Ja se agilityvalionarvoon tarvittava "vähintään H vähintään 15 kk iässä" kerätty.

Nää teinipäivät on syvältä. Väkisinkin miettii että onkohan sittenkin rodun valinnassa tullut haukattua hivenen suuri palanen..

Muoks. Ehkei sittenkään :) Päivän teineilyt hävis pikku unilla. Iltatottistelut meni enempi ku nappiin. Kullanmuru <3

^ Hyvä että meni unien jälkeen paremmin! Mulla taas välillä tuntuu, että rodun valinnassa ei ole niinkään vikaa, mutta yksilössä taas kyllä. Välillä lenkillä saa olla niin kovin ylpeä Meicistä, mutta toisinaan taas hävettää ihan kauheasti! Esim. joskus jonkun tietyn koiran nähdessään alkaa 'pelkopurina', eli muristaan ja uffataan vähän, joka taas saa Meicin näyttämään aggressiiviselta ja täysin käytöstavattomalta. Mutta onhan niitä hyviäkin hetkiä, kun saan Meiciä innostamalla " Kato kuka tulee, hyvä tyttö, mennään kattomaan, vv-vau, hieno tyttö" moikkaamaan hieman vieraampaakin koiraa nätisti, ilman hurjaa pelkoa. Miun pitää vaan olla tarkkaavaisena lähestyvien koirien tullessa, että ehdin tiedostaa tulevan koiran ennen kuin Meici ja ottaa sen 'ilopillerikehuvan'-asenteen mukaan.

Tulinpas minäkin esittäytymään uudelle palstalle, eli tätä nykyä shelam = Miizuli. Paljon on uudessa palstassa opettelemista, mutta tykkään!

Meille päin ei mitään erikoista kuulu. Pelle juoksisi mieluusti tyttöjen perässä mutta tulee myös kausia että korvat pysyy päässä. Kesää kohti mennään ja tarkoitus olisi jatkaa tokoilua tässä jossain välissä ja agility aloittaa viim. syksyllä.

Meilläkin Nemo taas sairastelee, jälleen vatsa-suolistotulehdus ja nyt etsitään syytä näille toistuville oireiluille. Toivottavasti jotain piakkoin selviää Nyt lääkkeiden kanssa poitsu on pirteä eikä paha olo vaivaa, ulkona mennä porskuttaa mottonsa mukaan: täysillä tai ei ollenkaan.

Pahin teineilykausi taitaa olla ohi, ainakin korvat toimii paremmin sekä sisällä että ulkona. Meillä alkaa ens viikolla muutto, saa nähdä miten vaikuttaa tilanteeseen. Toivottavasti sopeutuisi hyvin uuteen kämppään ilman isompia mölinöitä ja hälinöitä.

Tää teineilykausi on kyllä mukavan ailahtelevaista. Jokin aika sitten Väinöllä oli teinimutanttininjahirviökausi, eikä mistään yhteistyöstä oikein meinannut tulla mitään. Koiraa oli jotenkin superhankala motivoida missään, edes kotona, saati sitten treeneissä tai ulkona. Kaikki muut asiat kiinnostivat 1100 kertaa enemmän kuin minä.

Nyt ollaan taas menossa parempaan suuntaan. Kotona tuo oikein puhkuu intoa, aina kun tokoillaan. Ulkona ja treeneissäkin korvat ovat olleet paremmin päässä ja selkeästi enemmän yhteistyöhalua pelissä. Innolla odotan taas seuraavaa mutanttininjahirviökautta, tuskin tämä auvoinen yhteiselo liian pitkään kestää...

Meici on jotenkin lupsukampi, kun äippä ja isukki ovat mökkeilemässä. Seuraa perässä ja jos esim. nytkin kun olen koneella, niin tulee tuohon ja heittää pitkäkseen. Tälläisiä päiviä kun olisi useammin, mutta tietäähän sen, että jos koiralla on vain se yksi "PÄÄOMISTAJA" , eikä esim. kahta aika tasapuolista emäntää/isäntää, niin koira on koko sydämestään kiintynyt siihen yhteen ja ainoaan "mammaan".
Meici on kyllä niin laumakoira, että toista saa etsiä! Esimerkiksi viime kesänä lähdin hieman alle viikoksi Nurmekseen sukuloimaan ja Meici jäi muun perheen kanssa kotiin. Neiti oli kuulemma odotellut itsepintaisesti ulko-ovella, etsinyt selvästi jota kuta ympäri taloa ja nukkunut päivisin sänkyni alla. Sitä tulee niin hyvä mieli, kun huomaa itsensä kaivatuksi ja tarpeelliseksi.

Voi hitsi, kun olen tyytyväinen tuohon hihnaostokseeni! Se on juuri oikean kokoinen ja niin kovin kätevä, kun entisessä se kaulaosuus piti säätää sopivaksi, mutta vaikka sen laittoi kuinka kireälle tahansa, se aina löystyi hieman liikkeessä, eikä koiraan saanut niin hyvää ohjattavuutta, kuin nyt.

Kiva lueskella muiden teinien kuulumisia täältä. Nemolle ja Väinölle paranemisia! Ja kaikille muille sairasteleville, jos sellaisia vielä oli (kun ei nää näitä aikaisempia viestejä...).

miranja, onko Nemolla jatkuvaa ripulia vai? Onko se nyt tylosin-kuurilla? Mitäs Nemolainen taas syö?

Fionan vointi on parantunut sen verran, että ollaan käyty jo kolmen vartin lenkeillä ja sille voi jopa nameja antaa. Olenkin siis viime päivinä panostanut ohittamiseen ja voi että, sterilointi teki kyllä ihmeitä tuon ruokahalulle. Saa mennä vaikka miljoona koiraa ohi niin mussukan huomio pysyy äiskässä (ja namipalassa) . Vaikkakin namin kadottua suuhun pitää heti olla seuraava nenän edessä, muuten alkaa murina, pörinä ja räksytys ohittavalle koiralle. Huomioääntä ollaan treenattu ja lenkillä se tulee fleksin mitan päästä sekunnissa viereen kun kuulee maiskutusäänen :)

Ehkäpä me vielä saadaan ohitus kuntoon ennen kakkosen tuloa.

Minuakin kummastuttaa tuo anaalinesteen värikirjo, kun Fionalla on aina ollut ihan vitivalkoista kun yleensä kaikilla on tummaa. Hmmh.

Nemolla on toistuvia oksentelukausia ja närästystä, tällä kertaa meni myös ripulille, aiemmin ei ole sitä ollut. Nyt vaikuttais ihan hyvältä, mutta katsotaan mitä loput labratulokset näyttää. Tulehdusarvot ei ole koholla, joten tämä tulehdus on todnäk muun kuin bakteerin aiheuttama, siksi ei antibioottikuurilla ole.

Millaisen näyttelyhihnan Natskuu ostit Meicille?

meillä on Haminassa Serbialainen tuomari, aika jännää... Eihän ne tuomarit yleensä ihmeellisiä kysele, ehkä koiran ikää ja sitten haluavat liikkeet edestakaisin, kolmiossa tai ympyrässä. Ja onhan siellä kehäsihteeri jos ei jotain ymmärrä, hyvin se Natskuu menee Meillä oli eilen kiva lenkki, mentiin metsään ja Paavo sai juoksennella vapaana. Se on ollu vaan omalla pihalla vapaana ja vähän jännitti, ettei se häippäse Mutta ei, hyvin säilytti etäisyyden, tuli itse meidän luo, jos meni vähän pidemmälle. Metsässä oli kivankokoinen lammikko, jossa sai mukavasti kahlailla ja hepuloida... Oli aika väsyny illalla
Meillä on noi lenkkeilyt rauhoittunu ihan mukavasti... Paavohan haluais leikkiä kaikkien kanssa ja veto on huimaa, kun tulee koira vastaan Ollaan vaan laitettu se istumaan ja rauhottumaan ja sen jälkeen seurautettu toisen koiran ohi. Normaalisti menee hyvin, mutta jos toinen rupee räyhäämään, niin sillon Paavokin riehaantuu. Mutta selvästi jo rauhallisempaa

Natskuu kirjoitti:

Anteeksi muuten tuo väärän nickin käyttö. Mulla kun ei taas oikein onnistunut: koitin luntata että 'kukas se nyt kirjoittikaan siitä ja siitä' ja kun tässä uudessa versiossa ei näykään tuossa alla ne aiemmin tulleet viestit, niin meni sitten väärin.

Hih, en olis edes huomannut koko asiaa, jos et olis sanonu eli no worries

Jes, tuntuu että nyt on löytynyt keino, jolla Viljon huomion saa ainakin joskus edes kiinnitettyä mammaan ohitustilanteissa Nimittäin Viljon rakas punainen pallo. Nyt on mennyt monta paljon onnistuneempaa ohitusta tuon pallon kanssa. Kaikki herkut kun melkeen oltiin jo turhaan koluttu läpi. Nyt pitää vaan lähteä ostaan varastoon samanmoisia palloja, kun tuo tirri on jo hajottanut ensimmäisen pallon..

Hyppäänpä mukaan tänne puolelle jo, vaikka murkku-Armas on vasta ~7kk. Ainoa paha murkkuilu on vasta ollut selkään hyppiminen ja hampaiden upottaminen täysillä käsivarteen. Pari kertaa ollaan keskusteltu vakavasti ulkona niin, että hammasta purren käännän Armakselle selkää kun se repii mua ja välillä sylissä tiukasti pitäen. Alkaa tosin sylissä rutistaminen olla vähän vaikeaa, kun säkää on jo 65cm ellei ylikin ja painokin huitelee varmaan 30kg paremmalla puolella. Onneksi vesisumutepullo toimii, sikailu on ollut nyt viikon ajan poissa. Toivon mukaan pysyykin poissa, en nimittäin tahdo enää koskaan mennä töihin käsivarret raadeltuina ja kipulääkkeen voimalla, kuten viime tiistaina. Asiakkaat varmaan luulee, että mua pahoinpidellään kun alkuviikosta oli ihan revityt, naarmuiset ja turvonneet käsivarret kyynärpäästä kämmeneen ja loppuviikon pelkkää yhtä mustelmaa. Aiemmin ei ole onneksi noin rajua riekkumiskohtausta tullut eikä toivon mukaan tule.

Muutoin mennään vielä oikein mukavalla tolalla, huomaa tietenkin, että Armas vähän pohtii että tarviikohan tuota mamia kuunnella vai ei. Tänne-käsky toimii edelleen, jahka vaan saa huomion kiinnitettyä itseensä (mikä tuntuu joskus toivottamalta, jos muita koiria on näkyvissä). Vapaana kumminkin voi pitää metsälenkeillä, mikä on mahtavaa. Armas on saanut metsässä bodattua itsensä muskelimieheksi ja treenattua kunnon juoksemista (eläinlääkäri ihasteli ipanan kuntoa, meinasin pakahtua ylpeydestä), kun meillä on ensimmäinen maastojuoksustartti helatorstaina Montun Menopeli-junioriluokassa.

Nyt odottelemme Armaksen kanssa soittoa Viikin eläinsairaalasta, kun omalääkärimme laittoi lähetteen sinne. Armaksella epäillään olevan jotain häikkää munuaisissa (kertoilinkin jo aiemmin purkautusosiossa aikuisten puolella) ja joudutaan jonottelemaan aikaa perusteelliseen munuaisultraukseen ammattilaisen ja kunnon ultrauskoneiden käsittelyyn. Penskaparka on ollut jo pitkään sisäsiisti ja pärjännyt 9h ihan helposti. Nyt tiukkaa tekee pidätellä edes 3 tuntia, vettä juodaan varmaan 3-4 litraa päivässä ja pissaaminen on aivan tolkutonta. Ja mistään pentuläträyksestä ei ole kyse. Lisäksi pissa haisee ihan kamalalle. Pissatulehdukseksi tuota epäilin, mutta pissanäyte, verikokeet ja rakon ultraaminen sulki sen pois. Nyt näyttäisi vähän helpottaneen tuo vaiva, muttei todellakaan ole normaalilla tasolla. Kasvattajalta kyselin suvun munuaisvaivoja eikä hänen mukaansa sellaisia ole ainakaan hänen kuulemansa mukaan. Epäili, että olisikohan Armas kylmettynyt viime tiistain meressä uimisesta, kun herra älypää päätti epäafrikkalaiseen tapaan kunnon loikan suoraan mereen ja syvään kohtaan.
Onko kenenkään muun pennulla ollut tällaista vaivaa?

Me käytiin lauantaina Lahdesta EH hakemassa. Laihaksi haukkuivat. Osasin tuota kommenttia hiukan odottaa, koska perjantaina Lore oli hiukka ripuloinut. Mietin jo lähdetäänkö koko näyttelyyn, mutta lähdettiinpä silti. Lorppa oli siis ennen näyttelyitä ollut hiukka kevyellä ruoalla...saanut perjantaina vain hiukka riisiä. Tuolloin lauantaina oli kakka taas normaalia eli se ripulointi jäi lyhyeen.

Sunnuntaina käytiin möllitokossa nappaamassa 129,5 pistettä. Oli kyllä aika kamalaa katsottavaa meidän suoritus Seuramiset ihan kamalaa haahuilua. Meinasin purskahtaa jo nauruun siinä. Tuntui niin tyhmältä kun koira haahuillee nenä maassa jossain metrin päässä musta. Liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan, joten se meni nollille. Hypystä ja luoksetulosta sentäs täydet 10 pistettä. Positiivista oli että tuo ei meinannut nyt karata tuomarin luo!

voi ! Eipä sitten päästä match- showhun sunnuntaina ! Kävin tänään lääkärissä, oli toinen lääkäri, joka ei ottanut lastaa kädestä pois Pidettävä vielä 2 viikkoa.

^voi harmi, uusi mätsäri sitten vaan tähtäimeen. :)

Me oltiin sunnuntaina käymässä siellä viikin mätsärissä, junior handlerissa ja ei me sijoittuttu, joten aika pikaseen lähdettiin hiipimään kotiin. Tuomari sai koskea ja katsoa, ei siinä mitään, mutta oli meijän touhu vissiin vähän haahuilemista. No, parin viikon päästä olis se tuomarikylän näyttely, että sinne vaan. Kasvattajakin tulee samaan näyttelyyn jonkun sijoitusnarttunsa kanssa ja hän toki haluaa nähdä eetun.