Koirat.com

Niinhän se on kaikissa roduissa että yksilöiden väliset erot ovat suuria ja kasvattaja ja yhdistelmä sekä pentu pitää valita huolella, mutta jos kasvatuksen suunta on päin mäntyä niin hyvän yhdistelmän löytäminen voi olla hankalaa. Ja tää nyt ihan vaan olettaen että rushdien kertomat kokemukset kuvaa jollain tavalla karjisten yleistä tilannetta suomessa.

No minä todella toivon että minulla on vain ollut "huono tuuri" ja olen tavannut rodusta niitä poikkeusyksilöitä. Ja oma otantani ei siis ole mikään suuri, vain muutama koira. Lisäksi olen näitä näyttelyissä katsellut, ja myös näyttelykehissä näkemiini koiriin olisin kaivannut paljon enemmän tempperamenttiä ja jotain elämän paloa. Tosi flegmaattisia ovat suurimmalta osin olleet. Mutta edelleen, toivon että mulla on vain huono otos rodusta. Kyllä ainakin karjakoirayhdistyksen nettisivuilta ja keskustelupalstalta saa ihan mukavaakin kuvaa rodusta. Onhan näillä ihan hienosti pk-tuloksia jne.

^ Karjiksien kohdalla ei ole tainnut tulla erillisiä työ- ja näyttelylinjoja (?), mutta useasipa nuo näyttelykehän kiertäjät (tiedän, yleistän ja rajusti ) ei kauheasti tuppaa loistamaan kisakentillä. Jos siis haluaa nähdä jotain kipinää ja actionia, kannattaa suunnata muualle kuin koiranäyttelyihin koiria katsomaan.

Flegmaattisuus on kyllä mun kirjoissa miinus, tosin flegmaattisuuden arvioimisessa voi olla näkemyseroja. Ja ihan itsekin tuossa vilkaisemalla karjisten pentuvälitystä huomasin että ei siellä lonkilla loisteta, suppea otos sekin, mutta eihän tuo nyt kovin vakuuttavalta näyttänyt, tai olis ainakin voinut näyttää paremmaltakin. Koiran terveys kuitenkin painaa mun vaakakupissa aika paljon.

Juu, ei ole karjiksissa erillisiä linjoja ainakaan Suomessa, mutta toki kasvattajat painottavat eri asioita ja samoin erisukuiset koirat ovat erilaisia.

Kun karjiksen ja kelpien kokoluokassa mennään, niin voinhan minä mainita vielä mudinkin. En ala rotua sen enempää mainostaa enkä suositella, sanotaan vain että itse olen omaani hurjan tyytyväinen. Mudeista lisätietoa vaikkapa täällä.

Unohdin että oon kirjotellu tännekin.. Anteeksi siis pitkä vastausaika.

Mutta siis meillä asutaan 3h+k rivitaloasunnossa, 83neliöö on sisäpinta-alaa. Takapiha on, mutta pieni. Perheeseen kuuluu minä ja mies plus kaks riiseniä. Narttu 8v ja uros 10kk. Hyvin mahdutaan.

Riiseni on aktiivinen ja tahtoo tehdä ja mennä ja touhuta. Mutta ei se mikään piripää ole. Meillä ainakin vanhus on aina ollut sen tyyppinen, että jos pihalla sataa niin se jää mieluummin sisälle. Muutoinkin nukkuu mielellään paljon ja nauttii ku joku paijaa. Kyllä se sit syttyy jos sen kanssa oikein lähdetään tekemään, mutta veikkaan että ikäkin on tehnyt tehtävänsä. Sillä ei oo kiire mihkään :D

Nuorempi taas on sellane on/off -koira. Sisällä on hyvinkin rela, nauttii myös siitä kun rapsutellaan. Kattelee mielellään telkkaria tai pelaa itsekseen omilla leluillaan. Syttyy kuitenkin erittäin helposti tekemään mitä tahansa ja on aina lähdössä mukaan jos joku menee ulos.

Lenkkeilystä nämä nauttivat kyllä ja juoksevat pitkiäkin reissuja mielellään ja väsymättä. Mutta ei se mikään ehdoton vaatimus ole. Kyllä ne kasassa pysyy ilman maratooniomistajaakin. Metsä on riisenin henki ja elämä, se nauttii seikkailla, peuhata, kantaa keppejä, kaivaa, nuuskia, hyppiä, pyöriä mudassa (paitsi meidän prinsessamummukka), kerätä kiviä, haukkua lintuja, juoda ojasta, käydä uimassa jne jne.

Harrastuspuoli on sitten ihan omistajan viitseliäisyydestä kiinni. Kyllä nää tekee mitä vaan mielellään. Nenää on jälki ja hakutouhuihin (näkeehän sen jo kirsun fyysisestä koosta :D ), puruhalut suojeluun tulee verenperintönä, tottistouhut taas motivoinnin kautta onnistuvat jo ihan sillä, että se tekeminen on riisenistä niin kivaa, jos koira ui (ja tulee myös rantaan tarvittaessa) vepe onnistuu.. yms.

Jos se riisenin huumorintaju ei huoleta, niin suosittelen ehdottomasti!!

Huomasin että täällä oli ollut keskustelua karjiksistakin niin pitäähän sitten tänne kirjoittaa kun tuossa lattialla makoilee sellainen. :)
Olen samaa mieltä tuosta että karjisten nykyinen tilanne on huononemaan päin, terveys ja luonne ei ole enää monilla sitä mitä pitäisi olla. Itse olen aloittamassa rotua kasvattamaan ja vaikeaa on ollut löytää mieluista urosehdokasta kun on vaatimukset korkealla.
Katsoin noita kommentteja mitä olitte laittaneet karjiksista ja itsekin olen nähnyt tuollaisia mitään sanomattomia otuksia, mutta hyviäkin yksilöitä on. Omaan karjikseeni olen ollut tyytyväinen, ihanan avoin luonne ja täysin terve. Ei mikään helpoin koira ole todellakaan ollut, mutta ei pidäkään olla. Itse en ole omalla koiralla harrastanut, vaikka tämä koira olisi ollut paras juuri siihen tarkoitukseen.

Rushdie kirjoitti:

Suojeluharrastuksen kelppareiden kanssa saa kyllä unohtaa; vaikka jokunen kelpie olisi huvipuruissa käynytkin, niin ei kelpiestä kyllä suojeluharrastuskoiraksi ole.

Tää ketju oli kaiketi jo ihan kuollut ja kuopattu, mutta tohon Rushdien kommenttiin oli pakko tulla esittämään "vastaväite": oman koiran setä sai lokakuussa ensi yrittämällä suojelusta VPG1-tuloksen! Että ei ihan turha kelpie, krhm.

Mihinkähän rotuun aloittaja mahtoi päätyä? Olis mielenkiintoista tietää!