Koirat.com

^ Riippuu ihan siitä mitä hakee. Minusta järkevintä on miettiä, millaisia eroja yksilöiden välillä löytyy rodun sisällä (näy-käy). Bc ja kelpie kun kuitenkin on hyvin samantyyppisiä rotuja. Parhaan käsityksen koirista saa livenä - vielä kun muistaa, että suurin osa koiran osaamista taidoista on kiinni ohjaajasta. Ääniarkuus, hermostuneisuus, aktiivisuustaso ja työskentelyinto on ehkä ne selkeimmät mitkä tulee esiin ns. koirasta itsestään.

(Mä hylkäsin bc:n, koska en pidä sen turkista. )

Oikein mä sitten olen käsittänyt, että varsin samantyyppiset rodut on kyseessä. Olisi paljon helpompaa päättää noiden väliltä, jos rotujen välillä olisi joku oikein huomattava ero.

Täytyy siis yrittää katsella vaikkapa kasvattajia tästä suht läheltä ja mennä tutustumaan molempiin rotuihin vielä ihan luonnossa. Mies tosin on ihan sitä mieltä, että meille pitäisi kelpie hankkia.

Mä olen kans hakemassa tässä parin vuoden sisään kunnon harrastuskoiraa espanjanvesikoiran kaveriksi ja bc:n ja kelpien väliltä valitsin kelpien koska tunnen yhden tosi pätevän kasvattajan ja ulkonäöllisesti kelpie on paljon komeampi otus Enemmänhän noissa roduissa on yksilöllisiä eroja kun näiden rotujen välisiä.

Itseäni alkoi epäilyttää, että sovellunko vähän hitaampana hämäläisenä ohjaajaksi niinkin nopeille roduille kuin kelpie ja bordercollie. Miten tärkeää noiden rotujen omistajalle on olla nopea liikkeissään? Mä kun olen ohjaajana suhteellisen rauhallinen, niin pelottaa pysyykö sitä kamalan nopeiden rotujen perässä vaikka koulutustilanteissa eli ehdinkö palkkaamaan oikeasta asiasta jne. Noiden harjakoirien, sakemannin ja sekarotuisten (pystykorva, slk + labbis sekä sakemanni, noutaja + ?- sekoitukset) vauhdissa on pysynyt hyvin, mutta miten paljon esimerkiksi kelpie eroaa saksanpaimenkoirasta noin yleisesti ottaen?

Muoks. Huomasin vasta tuon appenzellinpaimenkoiran tuolta edelliseltä sivulta. Osaako kukaan kertoa rodusta hieman tarkemmin? Miten tulee toimeen muiden samaa sukupuolta olevien koirien kanssa? Kuulosti nimittäin mielenkiintoiselta rodulta.

Kelpie ja bordercollie siirtyvät varmaankin harkittavaksi vasta hamassa tulevaisuudessa, kun on enemmän kokemusta eri harrastuslajeista koirien kanssa ja on saanut paremmin omatkin mieltymykset selville lajien suhteen. Hakusessa siis tällä hetkellä aktiivisuustasoltaan hieman vähemmän vaativa koira. Eli siis koira, joka ei mahdottomia kärsi, jos joutuu vaikkapa pari päivää olemaan vähän vähemmällä tekemisellä, mutta innoissaan olisi kuitenkin hommiin aina lähdössä.

Koiria ne bortsu ja kelpie ovat siinä missä muutkin, hiukan aktiivisempia vain. Ei niiden omistajat ole mitään yli-ihmisiä, jotka pystyy juoksemaan 80 km/h koiran perässä agikentällä tai ennustamaan tulevaa, jotta ehtii palkkaamaan juuri oikealla hetkellä. Sitä paitsi niiden aktiivisuutta ja vaativuutta liioitellaan, ja riippuu myös siitä mitä pitää vaativana. Eikä koirakokemusta edes tarvitse hirveästi olla, kunhan ottaa asioista selvää ja on valmis tekemään töitä. Mullakin on bc toisena koirana, ekana harrastuskoirana, joten ihan lapsenkengissä tässä ollaan. Tekemisen kautta oppii, joten jos bc tai kelpie tuntuu omalta, niin go for it.
Eikä hyvähermoinen, terve koira häiriökäyttäydy muutamasta tekemättömästä päivästä. Monen kanssa treenataan vaan esim. ohjatuissa tai pari kertaa viikossa, ei todellakaan päivittäin. Mutta jos tosiaan haluaa vähemmän aktiivista koiraa, niin bortsu ja kelpie ei välttämättä sitten vastaa hakemaasi.

Ohjaajan nopeudesta sen verran, että kyllähän bc:tä palkatessa täytyy osata välillä olla nopea, mutta ennen kaikkea tarkka. Kuitenkin - kuten sanottua, ihmisiähän me ollaan vaan kaikki.

Sanoisin, että varsinaista nopeutta tärkeämpää näiden kanssa on päinvastoin rauhallisuus, pitkäjänteisyys ja toki se tarkkuus. Minä en pidä itseäni minään sähikäisenä, ja olen saanut nimenomaan kiitosta treeneissä, kun pysyn rauhallisena koiran alkaessa hyrrätä.

Sanoisin minäkin, että ainakin bortsun vaativuutta on liioiteltu. Tämän takia meinasin itse jättää jopa tutustumatta koko rotuun, niin varma olin bortsun ylivoimaisesta vaikeudesta. Nyt en voi muuta kuin huokailla helpotuksesta, että otin paremmin selvää. Ei nämä kaikille sovi, mutta sopivuus tai sopimattomuus riippuu aivan muista tekijöistä kuin ihmesupervoimista tai lammasfarmin koosta.

^^ Tuo vaaditun aktiviiteetin määrä riippuu minusta sekä bc:ssä että kelpiessä enemmän koirayksilöstä kuin rodusta.. Kuten oon tässä toitotellut jo pariin otteeseen. Molemmat on aktiivisia työkoiria, joiden ei minusta edes kuulu olla tyytyväisiä pari kertaa viikossa tapahtuvaan treenituokioon. Toki sitä saa mitä tilaa eli jos haluaa rauhallisemman yksilön, etsii vanhemmat sellaisista linjoista. Jossa taasen ei minusta oo hirveesti järkeä puhuttaessa aktiivisista käyttökoirista. Mutta kyllähän niitäkin on tyrkyllä.

Ja jep, ihmisiä tässä vissiin ollaan kaikki.

Rez kirjoitti:

Molemmat on aktiivisia työkoiria, joiden ei minusta edes kuulu olla tyytyväisiä pari kertaa viikossa tapahtuvaan treenituokioon.

Tätä kyllä komppailen. Snö tarvitsee kyllä aivotyötä päivittäin edes jossain määrin, kyllä sen huomaa heti jos ollaan menty vain käppäillen. Muutama kerta viikkoon kunnon henkinen väsy, muina päivinä pientä aivopähkinää ja siihen lisäksi vapaana juoksentelua, niin pysyy tyytyväisenä.

Ei nämä laiskan koiria ole missään nimessä, siitä olen samaa mieltä ja siinä mielessä vaativuutta ei ole niinkään liioiteltu. Jopa helppo koira aktiiviselle ja tekemisenintoiselle ihmiselle, laiskalle vaikea.

Kyllä kelpie ja bc edelleen kiinnostavat, mutta niiden aika saattaa olla sittenkin vasta myöhemmin. Tahdon nimittäin mielummin aktiivisuustasoltaankin rodunomaisen koiran kuin että yrittäisin löytää mahdollisimman rauhallisen yksilön itselleni. Tässä kun tosiaan epäilyttää, että riittääkö se oma aika pienen lapsen kanssa (tai kahden sitten myöhemmin) kuitenkaan niin täyspainoiseen harrastamiseen kuin esimerkiksi bordercollien koen tarvitsevan. Mua harmittaisi aivan älyttömästi, jos kotoa löytyisi todella potentiaalinen harrastuskoira, jonka kanssa se harrastaminen jäisi ns. puolitiehen ajanpuutteen vuoksi. Tämän vuoksi ajattelin siis ottaa "varman päälle" ja katsella aktiivisuustasoltaan vähemmän vaativia koiria, jotka kuitenkin sopisivat hyvin vähintäänkin sellaiseen perusharrastamiseen ja joiden kanssa vaikka kisaamatta jääminen ei tuntuisi tavallaan niin pahalta.

Rez kirjoitti:

^^ Tuo vaaditun aktiviiteetin määrä riippuu minusta sekä bc:ssä että kelpiessä enemmän koirayksilöstä kuin rodusta.. Kuten oon tässä toitotellut jo pariin otteeseen. Molemmat on aktiivisia työkoiria, joiden ei minusta edes kuulu olla tyytyväisiä pari kertaa viikossa tapahtuvaan treenituokioon. Toki sitä saa mitä tilaa eli jos haluaa rauhallisemman yksilön, etsii vanhemmat sellaisista linjoista. Jossa taasen ei minusta oo hirveesti järkeä puhuttaessa aktiivisista käyttökoirista. Mutta kyllähän niitäkin on tyrkyllä.

Komppailen, (vaikkakin aussien omistajana ) Mua henk. kohtaisesti ärsyttää kun ihmiset haluaa rauhallisen aussien/bortsun/kelpien yms, koska se on vaan niiiin siistiä omistaa työkoira, vaikkakin koira itse muistuttaisi lähinnä tiibetinspanielia. (ei pahalla, tipsut on ihania )
Mulla tuo aussien ketku vaatii lähes joka päivä kunnon treenit ja lenkit tai alkaa vahtiminen, turhille asioille haukkuminen yms. Otin sen koska haluan kilpailla niin agissa, tokossa, paimennuksessa että PK-lajeissa. Koira on kaikkea sitä mitä toivoinkin, puhdas työkoira henkeen ja vereen.

Ame kirjoitti:

Tahdon nimittäin mielummin aktiivisuustasoltaankin rodunomaisen koiran kuin että yrittäisin löytää mahdollisimman rauhallisen yksilön itselleni.

Näin.

En kyllä nyt ehdottanut mitään rotua, mutta palailen asiaan mietittyäni hetken.

Miten olis espanjanvesikoira?

Itellä on perro ja ok, tällä on turkkia, mutta se on helppo ajaa pois. Talvella voi pitää kunnon pitkän turkin ja kesällä taasen lyhyen, mikä on oikeastaan aika hyväkin juttu. Trimmaaminen on tosissaan aika helppoa kun koneella ajelee, mitähän tuohon nyt menis, tunti, kun vetää 7-10cm turkin ales.

Luonteessa näillä on paljon rodunsisäsiä eroja, mutta yleisesti ottaen pidättyväinen, oppivainen, uuttera ja iloinen. Ei vaadi tekemistä samassa suhteessa kun noi FCI1-paimenet, mutta tekee kyllä innolla! Oman perron kanssa harrastelen tokoa, agilitya ja MEJÄä, mutta myös PK-oikeudet löytyy ja kyllähän näitä muutamia sielläkin puolella kisaa.

Terveystilanne on ihan ok, lonkkavikaa näillä on niinkun useimmilla muillakin roduilla. Kovasti on tämä rotu tullut suosioon viime vuosina, joten yhdistelmä tietystikin kannattaa valita huolella ja kiinnittää huomiota vanhempien luonteisiin.

Vesikoirat Ry

--

Toinen mikä mulla tuli näin äkkiä mieleen oli lapinporokoira, mutta siitä ei oo omakohtasta kokemusta, joten en uskalla sanoa juuta enkä jaata niitten sopivuudesta sun kriteereihin.

Espanjanvesikoira sai mieheltä pisteet siitä, ettei karvaa pitäisi lähteä niin paljon. Mies on tosiaan astmaatikko ja tykkää vähän vähemmän karvaisesta kodista, joten vähäinen karvanlähtö on plussaa vaikkei olekaan mikään rotupäätökseen vaikuttava tekijä. Tarvitsee kuitenkin ottaa rodusta tarkemmin selvää. Vielä en kovin tarkkaa kuvausta ole luonteesta löytänyt, joten ilomielin otan lisää tietoa vastaan. Ainakin hauskan näköinen rotu.

Ame kirjoitti:


Muoks. Huomasin vasta tuon appenzellinpaimenkoiran tuolta edelliseltä sivulta. Osaako kukaan kertoa rodusta hieman tarkemmin? Miten tulee toimeen muiden samaa sukupuolta olevien koirien kanssa? Kuulosti nimittäin mielenkiintoiselta rodulta.

Monilla appeihmisillä on kaksikin urosta/narttua samassa laumassa ongelmitta. Kun vain pienestä asti on totutettu.

Se miten sitten tulee toimeen lauman ulkopuolisten samaa sukupuolta olevien kanssa, niin uskoisin senkin olevan pitkälti kiinni sosiaalistamisesta, etenkin nartuilla. Me ainakin ollaan voitu olla huoletta puistoilemassa tuon appenartun kanssa ja on leikkinyt nätisti niin urosten kuin narttujenkin kanssa. Sitten taas kuitenkin ollaan paljon tekemisissä appeuroksen kanssa, joka ei toisia uroksia siedä yhtään, mutta ärhenteli kyllä vähän meidän narttupennullekin.

Rotuna appe on energinen, mutten kuitenkaan sanoisi sen hyppivän seinille parin tekemättömän päivänkään jälkeen. Tuolloin kuitenkin on hyvä tarjota edes jonkinnäköistä aktiviteettia vaikkapa aktivointilelujen avulla jos ei muuten.
Appe on nopea oppimaan, kunhan omistaja näyttää kuka määrää. Johdonmukaisuus on siis avainsana appejen kanssa. Appesta saa kyllä oivan harrastuskaverin moneen menoon ja koira jaksaa väsymättä touhuta vaikka mitä.

Ame kirjoitti:

Espanjanvesikoira sai mieheltä pisteet siitä, ettei karvaa pitäisi lähteä niin paljon. Mies on tosiaan astmaatikko ja tykkää vähän vähemmän karvaisesta kodista, joten vähäinen karvanlähtö on plussaa vaikkei olekaan mikään rotupäätökseen vaikuttava tekijä. Tarvitsee kuitenkin ottaa rodusta tarkemmin selvää. Vielä en kovin tarkkaa kuvausta ole luonteesta löytänyt, joten ilomielin otan lisää tietoa vastaan. Ainakin hauskan näköinen rotu.

Jepsan, eli karvaa ei lähde tosiaan yhtään muutakun trimmatessa. Meilläkin perheessä isoveljellä astmaa ja allergiaa eikä oireita oo tästä rodusta tullut.

Perro leimautuu vahvasti perheeseensä, oma on vieraita kohtaan kohteliaan pidättyväinen, mutta tietysti omaa perhettään rakastaa kovin ja sen kyllä näyttääkin! Vesikko on tarkkaavainen, metsästysviettiä löytyy jonkun verran mutta sitä enemmän saalisviettiä - puput saa kyytiä Tämä on toki myös yksilöllistä, mutta mitä näitä perroja nyt on tullut monia tavattua niin aika yleinen "vika". Toisaalta saalisvietti on ihan kiva harrastuksia ajatellen.

Moneen harrastukseen tosiaan passaa, oppivainen, miellyttämishalua löytyy. Viettikestävyys ei ole sieltä parhaimmasta päästä, mutta kyllä näiden kanssa tuloksiin pääsee jos vaan haluaa. Nopeasti katsoin jalostustietokannasta, niin tokossa rotu kerää vuosittain n. 100 tulosta, aksassa pari tuhatta tulosta vuodessa. PK- puolella tuloksia on muutama kymmen, eniten näkyy olevan jäljeltä. Mun mielestä näitä on ihan muutama yksilö hälytysryhmässäkin, eli ei mikään soffakoira.

Mulla on itsellä aika aktiivinen yksilö, pari tuntia lenkkeillään ja yleensä otetaan illalla jotain tokoiluja tai agitetaan, pärjää kuitenkin muutaman päivän ilmankin.

Tulee kivasti toimeen muitten koirien kanssa, en silti ehkä koirapuistoon veis, tämä on ainakin aika itsevarma tapaus, joten provosoituu aika helposti muitten räyhäämisestä. Zena on kyllä muutenkin aika hektinen, näitä löytyy vähän matalammallakin energiatasolla varustettuna

Suurin huomio yhdistelmää valitessa kannattaa kiinnittää siihen, ettei vanhemmat olis kovin ääniherkkiä, mielettömän pidättyväisiä tai hirveän teräviä. Perroissa esiintyy kuitenkin jonkun verran näitä liian teräviä yksilöitä, mikä ei tietystikään ole hyvä asia.

Aika moni on torpannut perron luonneongelmien takia, mutta tervepäinen yksilö tästä rodusta ei ole todellakaan mikään mahdottomuus. Kunhan kiinnittää tarpeeksi huomiota vanhempiin, niin kyllä sieltä saa ihan käypän harrastuskoiran! Omaani olen ollut kovin tyytyväinen, vaikka seuraavaksi rotu vaihtuukin auskelpieen.

Tässä nyt jotain lisäinfoa, kysyä saa lisääkin

Ame kirjoitti:

Espanjanvesikoira sai mieheltä pisteet siitä, ettei karvaa pitäisi lähteä niin paljon. Mies on tosiaan astmaatikko ja tykkää vähän vähemmän karvaisesta kodista, joten vähäinen karvanlähtö on plussaa vaikkei olekaan mikään rotupäätökseen vaikuttava tekijä.

MAD kirjoitti:

Jepsan, eli karvaa ei lähde tosiaan yhtään muutakun trimmatessa. Meilläkin perheessä isoveljellä astmaa ja allergiaa eikä oireita oo tästä rodusta tullut.

Ja minulla astma ja koira-allergia ja kotona lauma lappalaiskoiria (slk+lpk(ta)). Karvaa lähtee helvetisti, mutta ei se karva oireita aiheuta. Allergiat on pitkälti yksilöllisiä, se karvaamattomus tai karvaavuus ei takaa tai ole takaamatta allergia/astmaoireita. Tietty jos noin muuten vaan tykkää, että karvaa on kotona vähemmän, niin kannattaa etsiä rotu myös sen mukaan.

Tulipa tästä mieleen, että appenzelli pudottelee aika kivasti karvaa myös, mutta siitä huolimatta koirille allerginen äitini ei saa näistä mitään oireita :) Kuten ei kyllä tuosta meidän seropistakaan, vaikka allergia on todettu pahaksi. Joistain koirista sitten tulee välittömästi hurjat oireet.

Huoh. Otetaanpa viesti ihan kokonaan uusiksi, sillä mies päätti muuttaa mieltään tuon koiran turkin suhteen, kun tänään otin asian taas varolta esille. Eli siis etusijalla olisi rotu, jonka turkista lähtisi mahdollisimman vähän karvaa. Tällaiset rodut taas käsittääkseni ovat useimmiten nypittäviä tai muuten enemmän turkinhoitoa vaativia, joten teen nyt kompromissin tuon turkinhoidon vaativuuden suhteen: muutaman kerran vuodessa nypittävistä roduista otetaan myös ehdotuksia vastaan. Myöskään pukeminen ei ole rotua pois sulkeva tekijä, mikäli rotu muuten osuu kriteereihin.

Tarkennan myös tuota luonteen osuutta, eli koiralta saa löytyä omaakin tahtoa eikä sen tarvitse olla omistajille aina täysin mielinkielin. Toivottavaa kuitenkin olisi, että koira olisi suhteellisen helposti motivoitavissa työskentelyyn ja siltä edes hitusen löytyisi mielyttämisenhalua, jotta ei tarvitsisi miettiä päätään puhki miten koiran saa tekemään edes jotain. Näiltä harjakoiria kun ei oikein saa tekemään mitään, ellei niitä itseään huvita ja seuraavan koiran kanssa olisi tarkoitus päästä edes hitusen helpommalla. Etenkin kun koiran olisi tarkoitus tosiaan harrastuksiin tulla.

Tää nyt meni hieman sekavaksi omasta mielestäni, joten tarkennusta saa kysyä...

MAD: Onko espanjanvesikoirilla kuinka hyvin tuo metsästysvietti hallittavissa? Tahdon kuitenkin itselleni koiran, jota olisi mahdollista pitää vapaana ilman, että tarvitsee pelätä sen hyökkäävän hetkenä minä hyvänsä ties minkä perään. Onhan tuo tietysti asia, johon koulutuksella pystyy vaikuttamaan, mutta miten vahva tuo vietti on lähtökohtaisesti?

Täältä löytyy hyviä vinkkejä minunkin koiran etsintääni, koska kriteerit ovat osittain samat (:

^^ Ei ainakaan mun kaverin espanjanvesikoira lähde yhtään minkään perään, ei hajulta eikä näöltä. Silti harrastuksissa se on tulta. Varmaan pitkälti koira- ja sukupuolikohtaista.. Mun käsittääkseni rodussa ku rodussa urokset irtoaa yleisesti ottaen kauemmas omistajasta ku nartut. Paimenkoirahan se espanjanvesikoirakin on, eikä mikään hurja metsästäjä.

Ja ps. harva koira EI lähde näöltä riistan perään..

Rodun sisällä on eroja - toiset ei lähde ja toiset lähtee. Hallittavissa se on, niinkun Rez sanoikin niin kyseessä on paimenkoira, ei metsästyskoira. Oma lähtee näöltä, muttei hajusta, ja tiedän kyllä niitäkin koiria jotka ei lähde ollenkaan riistan perään.