Koirat.com

Hei,

Eli tämä on miehen pikkusiskon ja hänen kaverinsa puolesta laitettu kysymys (on kysytty lupa niin modelta kuin koiran hankkijoilta ) Tytöt on 16 ja ovat muuttamassa 0.5-1vuoden päästä.

¤koiralle tarjottava liikunnan määrä/laatu
aamulla 15-30min lenkitys jos koulu/työ aamu, vapaa päivinä 30min-1h. Kävelyä.
Päivällä 1h-2h, riippuen kelistä. Juoksua ja kävelyä
illalla pienempi 30min-1h. Kävelyä.
Koira pääsisi vähintään kerran viikossa maalle juoksemaan, eri saareihin kävelemään ja tutkiskelemaan. Ja tietenkin pentu vaihe on ihan oma asiansa näissä lenkityksissä.
¤Talon koko
Asuntoa ei ole vielä löytynyt, mutta suurella todennäköisyydellä tulee olemaan kerrostalo, suht lähellä keskustaa, kaksio tai kolmio.
¤Lapsien määrä
Ei tule olemaan pitkään aikaan, mutta toisen vanhemmilla on 1v, 2v, 3v lapset.
¤Aiemmat kokemukset
Tällä hetkellä toisen vanhemmilla on alaskanmalamuutti ja samojedi, joita molemmat käyvät juoksuttamassa. Muuten kokemuksia löytyy niin omista/perheiden koirista kuin hoitokoirista, corgi, rotikka, dogo argentino, pitbull, kääpiösnautseri, saksanpaimenkoira, kultainennoutaja, kiinanharjakoira, bokseri jne.
¤Harrastustoiveet
Mahdollisesti Tokoa tai agilityä, mutta ei muuta omien koulutuksien lisäksi.
¤Turkkitoivomukset
Turkilla ei ole väliä. Tottuneet selvittelemään takkuja
¤Minkä kokoinen koira
Koirankoolla ei ole myöskään niinkään väliä. Tietenkään en mitään 60kg koiraa suosittele näin aluksi
¤Koiran luonne
EI haukkuherkkä. Tämä siis suurin kriteeri, onhan se toki koulutuksesta kiinni myös, mutta rodut jotka rodunomaisesti haukkuvat paljon, ei kerrostalo ole paras.
¤Rotuja joita pohtineet
-Sheltti (mutta miten haukkuherkkä?)
-Tolleri (onko aktiivisuus liikaa, vaikka kokemusta on muistakin koirista?)
-Bordercollie (onko kerrostalo ok?)
-samojedi tai se pienempi malli samojedistä, rotua en muista (Samojediä en ehkä kerrostaloon..)
JA EI Ruttukuonoja.

Näillä eväillä jos pääsisi edes jotenkin eteenpäin. Tytöt ovat minulta paljon kyselleet eri roduista (jos joku rotu kiinnostaa heitä, he kyllä ahmivat tietoa kirjoista, netistä ja kasvattajilta), mutta valitettavasti en kyllä ole tietosanakirja. Joistain roduista itsekin tiedän suht paljon, mutta monet ovat uppotuntemattomia.
Tiedän tyttöjen olevan aktiivisia, pitkä hermoisia/pinnaisia, eikä mitään tytönhupakkoja ja uskallan luvata heistä hyvät koiranomistajat.

Taraaa kirjoitti:


¤Koiran luonne
EI haukkuherkkä. Tämä siis suurin kriteeri, onhan se toki koulutuksesta kiinni myös, mutta rodut jotka rodunomaisesti haukkuvat paljon, ei kerrostalo ole paras.

Kyllä sen haukkuherkän rodunkin saa opetettua sisällä hiljaiseksi, enkä itse pitäisi sitä suurena kriteerinä luonteessa. Ennemmin näkisin luonteessa monta muuta asiaa, joihin kannattaa enemmän kiinnittää huomiota. Itselläni on haukkuherkkiä rotuja kasvanut/elänyt kerrostalossa sekä rivitalossa. Eipä nuo silti sisällä hauku, ei ovikelloa, eikä nykyisessä rivitalossamme edes pihalla ollessaan ohikulkijoita, kun niin on opetettu.

Esim. veli ja hänen vaimonsa ovat eläneet koirien kanssa ja nyt on kaksi kääpiöpinseriä. Vaikka tokossa, näyttelyissä, kursseilla, itse kuluttaneet, haukkumista yrittänet pois kolinapurkein, makupaloin, eristyksin jne kyllä ne vaan haukkuvat paljon, niin ovikellolle kuin raapukäytävän äänille.
Kiinanharjakoira ei ole ns.haukkuherkkä, ei äidin koirat hauku, vaikka ei ole mitenkään tätä asiaa opettanut niille.

Tätä tarkoitin haukkuherkillä. Kyllä niiä voi opettaa, mutta mitä jos sei siltikään onnistu?

^Jos ei onnistu, niin mahdollisesti koirien hermoissa on vikaa, tai opetustapa ei ole johdonmukaista, tai ei sovellu niille. Minulla tosiaan lappalaisrotuisia, jotka ovat siis jalostettu työssään haukkumalla paimentaviksi, hälyttäviksi ja näin ääntään käyttäväksi. Esimerkiksi yksikään minulla kotonani ollut lappalainen omista, sijoituskoirista sekä hoitokoirista (n.15 lappalaisrotuista) ei ole sisälläolessa haukkunut niin, etteikö sitä olisi saanut kitketyksi pois, vaikka rotua pidetään hyvinkin haukkuherkkänä.

Miettimistäsi shelteistäkin suuri osa varmasti asuu kerros/rivitaloissa.

Mulla on kahteen eri haukkuherkkään rotuun kuuluvat koirat ja ollaan asuttu pääasiassa kerrostalossa. Oleellista ei ole tapa millä opettaa koira pois siitä haukkumisesta, vaan se että sitä ei ylipäätään pentuna rohkaista edes aloittamaan sitä turhaa haukkumista. Jo opittua turhaa räksytystä onkin varmasti koirasta riippuen suht hankala karsia pois.

Mutta mun mielestä se kuuluu ihan peruskäytöstapojen opettamiseen, ei ole erityisen vaativaa tai vaadi mitään ihmeellisiä koulutustaitoja, joskin sen että asian tiedostaa heti koiran tullessa eikä ensin palkitse pentua söpöstä haukahtelusta ja sitten ala heitellä murkkuikäistä koiraa kolinapurkilla kun se haukkuminen ei olekaan enää söpöä.

Noihin kriteereihin sopii varmaan aika monikin rotu, noista ehdotetuista itse tunnen parhaiten sheltin ja sitä voin kyllä suositella, mutta sekin tosiaan on haukkuherkkä. Sheltti on hyvin älykäs koira ja tarvitsee aivotyötä, eli sitten pitäisi melkein tietää haluaako niitä tokoa tai agilityä harrastaa vai ei. Mitään kunnianhimoisia harrastustavoitteita sheltti ei vaadi, mutta jotain puuhaa omistajan kanssa liikunnan lisäksi, oli se sitten ihan kotitokoa, "turhien" temppujen opettelua tai vaikka makkarajälkeä.

Turkki on helppohoitoinen (paitsi kurakelillä) ja koko koira yleensä varsin ongelmaton Helppo kouluttaa koska oppii vähillä toistoilla melkein mitä tahansa, helppo motivoida, viihtyy omistajan seurassa melkein missä tahansa, ja yleensä varsin sosiaalinen. Kiintyy voimakkaasti omistajaansa joten yksinolon opetteluun kannattaa myös panostaa heti pentuna ettei siitä tule ongelmaa.

Mulla on kans kaks "haukkuherkkään" rotuun kuuluvaa koiraa schipperke ja samojedi, eikä oo ongelmia tullu, vaikka asutaan kerrostalossa. Samojedia mä kyllä suosittelen kovasti, jos takkujen selvittely on tottua. Ei tuotakaan tarvitse kuin kerran viikossa harjata, ja sit karvanlähtöaikana kun saa sen pohjavillan irti ja takut selvitettyä. Pessy mä oon ton meidän tytön pari kertaa vuodessa, tai kun turkki näyttää likaiselta. Turkki kuitenkin hylkii likaa, siks meillä onkin aina ihan valkoinen sammy :D Samojedi ei ole turkista huolimatta pihakoira, eikä juurikaan viihdy yksin. Sammari myös on tyytyväinen ihan kaikkeen yhdessä tekemiseen, oli se sitten toko, agility tai vaan puistoissa juoksentelu. Näin myöskään sammyllä ei jää energiaa remmissä vetämiseen, mikä on meillä kyllä ongelma ja tuttua puuhaa.. Kuhan sen kanssa ollaan. En kyllä suosittelis tuota "mini-samojedia", eli japaninpystykorvaa varmaan meinaatte.. Mutta kyselkää lisää jos jotain tulee mieleen, kerron kyllä mieluusti omia kokemuksia!

Käykää tutkimassa:

SAMY

Wikipedian samojedi artikkeli

Wiki artikkeli samojedinpystykorvasta

Paulchen kirjoitti:

Mulla on kahteen eri haukkuherkkään rotuun kuuluvat koirat ja ollaan asuttu pääasiassa kerrostalossa. Oleellista ei ole tapa millä opettaa koira pois siitä haukkumisesta, vaan se että sitä ei ylipäätään pentuna rohkaista edes aloittamaan sitä turhaa haukkumista. Jo opittua turhaa räksytystä onkin varmasti koirasta riippuen suht hankala karsia pois.

Mutta mun mielestä se kuuluu ihan peruskäytöstapojen opettamiseen, ei ole erityisen vaativaa tai vaadi mitään ihmeellisiä koulutustaitoja, joskin sen että asian tiedostaa heti koiran tullessa eikä ensin palkitse pentua söpöstä haukahtelusta ja sitten ala heitellä murkkuikäistä koiraa kolinapurkilla kun se haukkuminen ei olekaan enää söpöä.

Näin juuri. Olen nähnyt useampia haukkumisongelmaisia koiria, joita omistajat toimivat haukkumiseen epäjohdonmukaisesti. Toisena hetkenä sisällä koiran kanssa leikitään lelulla ja tällä tapaa haukutetaan koiraa ja vielä annetaan lelu haukkumisen jälkeen koiralle. Seuraavassa hetkessä ovelle haukkumisesta koiraa kielletään. Ihmekkö siinä on, jos koira ei opi olemaan hiljaa. Tässä nyt yksi suht. räikeä esimerkki, mutta näitä on paljon. Itse korostan aina lappalaiskoiraa miettiville myös täällä rotukyselyissä, että se sisällä hiljaa olemisen opettaminen on ruvettava panostamaan heti pennusta ja haukkumisen on oltava aina kiellettyä.

Ihmisten mielestä usein vaan herkästi se pieni pentu, joka haukahtelee lelulle, ihmiselle tai ovelle on hauskaa, söpöä ja hellyyttävää. Ja kun koira on oppinut haukkumaan, niin aikuiselta koiralta sitä onkin jo huomattavasti hankalampi kitkeä. Haukkuminen on koiralle herkästi itsessään palkitsevaa, joten sen on oltava pennusta saakka kiellettyä. Vaikka se pikkupennun haukkuminen lelulla leikkiessään tuntuisi kuinka hellyyttävältä.

Moikka!

Mä voisin ehdottaa tässä omaa rotuani eli partacollieta! :-)

Partis menee myös kerrostalossa, itsekin asun kahden partaisen kanssa kerrostalokolmiossa. Partikset tykkäävät olla siellä missä sen ihmisetkin, ollaan sitten ulkona tai sisällä.

Partikset voivat olla haukkuherkkiä, mutta sen saa kyllä koulutuksella pois. Ne ei koskaan räkytä turhan päiten. Meillä on pennusta pitäen haukkuminen ollut sisällä kiellettyä, joten ei noista kumpikaan hauku sisällä lainkaan. Tahtin kanssa ei ole koskaan tarvinnut juuri haukkumiseen kiinnittää huomiota, sillä on ärsytyskynnys haukkumiseen todella korkea. Rytmi taasen pennusta pitäen opetettiin olemaan hiljaa, mutta ulkona se haukkuu sitä kovempaa, mitä kovempaa jalat liikkuu.

Partis soveltuu hyvin juuri tokoon ja agilityyn, nämä ovatkin ne partiksen kaksi päälajia, joissa on eniten harrastajia. Tokossa haasteelliseksi tekee partiksen kouluttamisen se, että partis kun tajuaa, että tämän mä osaan, niin sitä ei sitte tartte treenata. Mutta oikeanlaisella motivoinnilla se kyllä tekee. Yleensä partikset ovat helppoja motivoida tekemään, kun ne ovat melko ahneita ja rakastavat leikkimistä. Agilitystä ne tykkäävät kuin hullut puurosta. :-)

Partiksella on säänkestävä turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Mulla on kaikkien partaisten turkit pysyneet takuttomina, kun harjaan ne kerran kuukaudessa. Toki saa niitä harjata vaikka joka päivä jos tahtoo! :-) Rasittavin vaihe turkinhoidossa on se pentukarvan vaihtuminen aikuiskarvaan. Silloin voi joutua harjaan kerran viikossakin. Mutta tätä vaihetta ei kestä kovin kauaa.

Partiksen luonne on aivan mahtava! Toki jonkun verran löytyy ääniherkkiä yksilöitä, mutta mulle ei vielä sellaista ole kohdalle osunut. Uuden vuoden aattonakin Tahti nukkui rakettien tuoksinassa parvekkeella ja Rytmi nukkui makkarissa avoimen ikkunan alla eikä kumpikaan ollut raketeista moksiskaan. Toki tähän olen jo pennusta pitäen kiinnittänyt huomiota ja pyrkinyt valitsemaan koirat sellaisista vanhemmista, jotka eivät ole sieltä herkimmästä päästä.

Partis on paimenkoira ja jollain yksilöillä on säilynyt paimennustaipumus hyvinkin voimakkaana. Toisilla sitä ei juurikaan ole. Mutta laumasidonnaisia nuo on, joten niitä on helppo pitää vapaana. Niillä ei juurikaan ole taipumusta karkailuun, vaan ne ennemminkin pysyttelevät omistajan lähettyvillä. Nytkin kun tätä juttua tässä kirjoitan, niin Tahti makaa tossa oven suussa ja Rytmi lämmittää mun varpaita. Ja jos mä tästä jonnekin lähden, niin sitte ne seuraa kiltisti perässä ja käyvät maaten.

Mutta kaikenkaikkiaan partis on kyllä harkitsemisen arvoinen rotu!

Lisää partacollieista löytyy rotuyhdistyksen sivuilta Suomen Partacolliet ry ja tokihan voin kertoa myös lisää, mikäli kiinnostaa.

Tollereista:

Tolleria ei yleensä suositella ensimmäiseksi koiraksi. Nopeana oppimaan uusia asioita oppii helposti myös ei toivotut asiat ja vaatii melkoista johdonmukaisuutta. Johdonmukaisuudella tarkoitan tässä yhteydessä, että harrastamisen/normaalien arkirutiinien sujuvuuden vuoksi molempien kouluttajien tulee toimia ehdottomasti samalla tavalla. Lisäksi tolleri ei välttämättä ole hirmuisen ihmisrakas ja todennäköisesti valitsee toisen tytöistä pomokseen, ei molempia. Lisäksi olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että toisen koiran hoitaminen ei ole milläänlailla vastaava tilanne oman koiran kouluttamiseen, mutta hyvä, että jotain kokemusta löytyy.

" Tämä johtaa epäjohdonmukaisissa käsissä usein sitten ongelmiin, joita joudutaan myöhemmin ratkaisemaan. Siksi on erittäin tärkeää ottaa etukäteen selville, minkälaisen pakkauksen on kotiinsa saamassa. Rodun suuren energisyyden vuoksi yhdistys on ottanut kannan, että novascotiannoutajaa ei tule hankkia pelkästään seurakoiraksi ainakaan tottumattomiin käsiin." (www.tollerit.fi)

Mietit aktiivisuutta... Sitä se todellakin on. Vaatii melkein päivittäistä aktivointia. Eli täytyy keksiä paljon tekemistä ja ennen kaikkea nenänkäyttö väsyttää koiraa mielestäni kaikista tehokkaimmin. Tolleria ei juoksuttamalla väsyneeksi saa. Sitä paitsi koko ajan juoksulenkkien myötä koiran kunto myös kasvaa, eli tarvitsee jatkuvasti pidempiä ja pidempiä lenkkejä väsyäkseen.

"Novascotiannoutaja ei ole "minikultsu". Se ei myöskään ole koko päivän sohvalla viihtyvä yksilö,
vaan tarvitsee päivittäin virikkeitä ja melko paljon liikuntaa." (emt.) Ja tässä painottaisin nimenomaan tuota virike sanaa.

Voisit ehkä esittää tytöille kysymyksen, että miksi juuri tolleri? Koska on paljon muitakin rotuja, jotka voisivat täyttää heidän toiveensa lenkkikaverina ja pienen harrastelun muodossa.
Tolleri on kuitenkin alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira ja nauttii erityisesti
noutamisesta. Paljon tollereita kisaa myös mejässä, jossa ovatkin osoittauneet
verrattoman hyviksi jäjestäjiksi ja ovat jo paljon lähempänä rodunomaista toimintaa kuin toko/agi.

Kiitoksia vastauksista

Ja kyllähän sen haukkuherkemmän koiran saa koulutettua, itse tuskin osaisin vaikka kuinka helpolle kuulostaisi ja monenmoisista karvakavereista on kokemusta. Tai enhän minä tiedä, omistanut en ole koskaan "haukkuherkempiä" rotuja, mutta näin on itsestäni ajatukset

Samojediä ja shelttiä ovat he itse pohtineet kovasti. Samojedistä on kokemusta, mutta sheltti olisi kiva vaihtelu isompiin koiriin. Niin ulkonäön, luonteen, oppimisen jne takia myös.
Partacollie ei ole tullut mieleenikään, kysynpäs mielipidettä tästä rodusta

Onko kenelläkään australianpaimenkoirasta tietoa? Meneekö rotu samaan kastiin bordercollien ja tollerin kanssa?
Ja entäpä amerikanakita? tai shiba?
Niin ja ihan unohtunut kokonaan valkoinen länsiylämaanterrieri? <- näistä nyt en ole varma miten "haukkuherkkiä", pihassa asustaa kolmella ihmisellä ja yksi niistä haukkuu melkein kaikelle.. pari muuta hiljaisia.

^Jos samojedi ja sheltti kiinnostaa, niin suomenlapinkoira voisi olla myös yksi vaihtoehto.
Suomenlapinkoirat ovat pystykorvaisia paimenkoiria, jotka polveutuvat poronhoitoalueen koirista. Suomenlapinkoirat soveltuvat monennäköiseen harrastamiseen ja suomenlapinkoiralla on myös palveluskoira-oikeudet. Suomenlapinkoirat ovat haukulla paimentavia sekä hälyttäviä koiria ja ovat siksi herkkähaukkuisia, joten haukkumattomuuden opettamiseen kannattaa panostaa heti pennusta.

Suomenlapinkoirat soveltuvat myös kerrostaloon ja niitä elääkin paljon kaupungeissa, mutta koira kannattaa opettaa haukkumattomaksi sisällä. Vaikka suomenlapinkoirat tarkenevat turkkinsa puolesta ulkona, kiintyvät ne kovasti laumaansa ja viihtyvätkin parhaiten siellä, missä ihmisväki on. Tästä syystä moni suomenlapinkoira ei viihdy pelkkänä ulkokoirana.

Suomenlapinkoirat ovat yleensä innokkaita lenkkeilykavereita säällä kuin säällä, sekä soveltuvat myös monenlaiseen harrastamiseen. Jonkin verran koiria on myös vielä työkäytössä porotiloilla. Koiria myös testataan vuosittain kevättalvella pohjoisessa pidettävissä porokoirakerhon järjestämissä poronpaimennustesteissä.

Suomenlapinkoira on yksi Suomen suosituimmista koiraroduista ja vuosittain niitä rekisteröidäänkin tällä hetkellä n. 1300 koiraa vuodessa. Suomenlapinkoiraa kasvatetaan kahta eri sukulinjaa. Linjaero ei kuitenkaan ole näyttö- ja käyttölinjaero vaan veri- ja ulkonäkölinjaero. Suomenlapinkoiriakin löytyy ulkonäöllisesti hyvin monentyyppistä. Suomenlapinkoiralla on kaikki värit sallittuja, päävärin tulee kuitenkin olla hallitseva. Suomenlapinkoiran korvat saavat lisäksi olla sekä pystyt, että taitossa. Rungon pituudessa löytyy variaatiota neliömäisen mallisesta pitempirunkoiseen koiraan. Myös turkin runsauden suhteen löytyy paljon vaihtelua hyvin pörröisistä turkeista hillitympiin. Turkki tarvitsee harjausta sillointällöin.

Suomenlapinkoirt ovat iloisia, aktiivisia sekä vilkkaita harrastusukavereita ja soveltuvatkin hyvin erilaisiin lajeihin. Soveltuu myös kotikoiraksi, mutta tarvitsee kuitenkin hyvän peruskoulutuksen.

Lisää tietoa löytyy Lappalaiskoirat ry:n -sivuilta sekä Paimensukuisen lapinkoiran seuran -sivuilta.

Taraaa kirjoitti:

Onko kenelläkään australianpaimenkoirasta tietoa? Meneekö rotu samaan kastiin bordercollien ja tollerin kanssa?

Aktiivisuuden suhteen on varmasti samaa luokkaa bortsun ja tollerin kanssa eli tosiaankin aktiivinen rotu kyseessä. Terävyyttä auspailta löytyy enemmän ja voi olla haastava koulutettava kokemattomissa käsissä, kuten oikeastaan kaikki nuo kolme. Jos tytöillä ei ole aikomusta harrastaa koiran kanssa kunnolla eli jossain ryhmässä tmv, suosittelen heitä katselemaan helpompia ja vähemmän aktiivisia rotuja ja niitähän löytyy paljon! Bc, aussie ja tolleri ovat kaikki työkoirarotuja, jotka eivät ole sieltä helpoimmasta päästä suuren aktiivisuustason ja älykkyyden vuoksi. Tällaiset koirat vaativat toimintaa useita tunteja päivässä, mielekästä ja väsyttävää tekemistä, jotta niiden kanssa pystyy elämään eivätkä koirat ala häiriökäyttäytymään. Harrastuskoirina suosittuja hyvän koulutettavuuden takia, mutta ainakaan bordercollie ei ole erityisen helposti koulutettava vaikkakin se on oppivainen.

Noihin kriteereihin osuu vielä tosi moni koira. Luonteesta ei nyt ole paljoa kerrottu, mutta voisin hyvin heittää kehiin ihanan rodun: lagotto romagnolo.
Lagotto ei ole niin vaativa työkoirarotu, kuin vaikka bc tai tolleri. Työkoira sekin on, ja hieno harrastuskoira, mutta se on mun mielestä se ylimääräinen plussapuoli: että sen kanssa VOI harrastaa ja vaikka mitä, mutta se ei ole pakko ja edellytys lagoton omistamiseen. Se on tyytyväinen lenkkeilyllä ja kotitokolla/nenätyöskentelyllä. Jokapäiväistä treenaamista tai ihan oikeaa työtyöä se ei kuitenkaan tarvitse.
Ei ne lagotot kyllä harrastusmaailman huipulla ole, ja jos jokunen yksilö superduperhyvin menestyykin, niin ei se mitään yleistä ole. Tai siis pärjäähän nämä, mutta ei ehkä siellä sm-tasolla enää ;) Vai nähtäisiinkö joskus jälkimaestro lagotto (minun hauvani, ehkäpä ;D)? Mutta se on iloinen puuhaaja ja työmoottori on kova, haluaa tehdä oman ihmisen kanssa.

Toisaalta katselin vähän noita aiempia koirakokemuksia, kun siellä oli kultaista noutajaa, rotikkaa ja saksanpaimenkoiraa. Lagotto ei ole samalla tavalla palveluskoirarotu (mutta sillä on kyllä pk-oikeudet, joten siltäkin puolelta harrastusmahdollisuudet avoinna) ja sillä on ihana oma huumorintaju ja tapa olla. Oman kokemuksen mukaan lagoton kanssa on kauhean helppo elää tasapainoista normaalia elämää, nauttia yhdessä lenkeistä ja köllöttelystä. Mutta on se silti aika omapäinen, pelle ja täysi pöllö. Fiksu kuin mikä, ja sehän tietää usein propleemia..

Turkki vaatii hoitoa ja selvittelyä. Ei ole mun mielestä vaikea turkkirotu, mutta onhan sekin subjektiivista. Karvaa ei irtoa, turkki trimmataan.
Pitkäikäinen, joitain rodulle tyypillisiä sairauksia löytyy, kuitenkin perusterve.

Lagoton ei kuulu olla arka. Sitäkin kuulee, ja samoin jotain pelkoaggressiiviakin löytyy. Mutta kun ottaa tervepäisistä vanhemmista pennun, sieltä tulee parhaimmillaan todella tasapainoinen ja luonteikas paketti.
Mun mielestä lagotto sopii ekaksi omaksi koiraksi, kunhan tajuaa koirista jotain. Ei ole ihan yksi tai kaksi lagottoa, jotka ensin hämäävät söpöllä ulkonäöllä ("olen vain tälläinen pikkuinen ja pörröinen söpö, kiltti nallukka..") ja sitten vievät omistajaa aivan 6-0.

Aduro kirjoitti:

.. En kyllä suosittelis tuota "mini-samojedia", eli japaninpystykorvaa varmaan meinaatte..

Saanko kysyä minkä takia et suosittelis japaninpystykorvaa?

Taraaa kirjoitti:

¤Aiemmat kokemukset
Tällä hetkellä toisen vanhemmilla on alaskanmalamuutti ja samojedi, joita molemmat käyvät juoksuttamassa. Muuten kokemuksia löytyy niin omista/perheiden koirista kuin hoitokoirista, corgi, rotikka, dogo argentino, pitbull, kääpiösnautseri, saksanpaimenkoira, kultainennoutaja, kiinanharjakoira, bokseri jne.

Onko heillä kokemusta koiran kouluttamisesta vai onko kaikki koirat ns. valmiita paketteja jotka vain ovat käyneet tuttavilta hoidossa?

Sheltti tulee minullakin mieleen noista kriteereistä ja labradorinnoutaja. Labukka on aika helppo koira, aivan huippu seurakoira mutta rahkeita riittää kyllä sitten tavoitteelliseenkin treenailuun. Labukan kanssa voi harrastaa melkeinpä kaikkea, tokoa, agilityä, PK-lajeja ja plussana tulee rodunmukaiset kokeet Nou & Nome. Se on iloinen, aina valmis, kärsivällinen ja hyvin lapsiystävällinen.

Misteli kirjoitti:

Taraaa kirjoitti:

Onko kenelläkään australianpaimenkoirasta tietoa? Meneekö rotu samaan kastiin bordercollien ja tollerin kanssa?



Aktiivisuuden suhteen on varmasti samaa luokkaa bortsun ja tollerin kanssa eli tosiaankin aktiivinen rotu kyseessä. Terävyyttä auspailta löytyy enemmän ja voi olla haastava koulutettava kokemattomissa käsissä, kuten oikeastaan kaikki nuo kolme. Jos tytöillä ei ole aikomusta harrastaa koiran kanssa kunnolla eli jossain ryhmässä tmv, suosittelen heitä katselemaan helpompia ja vähemmän aktiivisia rotuja ja niitähän löytyy paljon! Bc, aussie ja tolleri ovat kaikki työkoirarotuja, jotka eivät ole sieltä helpoimmasta päästä suuren aktiivisuustason ja älykkyyden vuoksi. Tällaiset koirat vaativat toimintaa useita tunteja päivässä, mielekästä ja väsyttävää tekemistä, jotta niiden kanssa pystyy elämään eivätkä koirat ala häiriökäyttäytymään. Harrastuskoirina suosittuja hyvän koulutettavuuden takia, mutta ainakaan bordercollie ei ole erityisen helposti koulutettava vaikkakin se on oppivainen.

Komppaan täysin Misteliä!
Aussiella kun tuppaa sitä vartioimisviettiäkin olemaan, ja se on terävyyden kanssa aika hankala yhdistelmä.

Huudellaan täältä tätä omaa rotua, amerikancockeria. Jostain syystä harvat ihmiset jenkille syttyy, mutta voisin kuvitella, että haettuihin kriteereihin (jotka tosin oli melko väljät :)) menisi kivasti.

Yhdistyksen sivut löytyy täältä.

Melko pehmeäluonteinen rotu, jonka voisin kuvitella helposti sopivan aktiivisen ja pitkähermoisen 16-vuotiaan käsiteltäväksi.

Viimeisen päälle ruuan perään > sitä kautta helposti koulutettava.
Rakastaa lapsia > kotona olevat 1-, 2- ja 3-vuotiaat sopii siis hyvin kuvioon.
Agilitykoirana vallan mainio > vauhtia ja intoa riittää.
Agissa ja tokossa molemmissa tuloksia on rodun sisällä tehty.

Turkissa hoitamista (vaaleissa ehkä normaalia enemmän), mutta jos kiinnostusta viikottaiseen hoitotuntiin löytyy, niin sopiva kaveri. Ei vaadi päivittäisiä harjailuja, vaan nimenomaan sen kerran viikkoon tapahtuvan panostuksen.

Jenkit ylipäänsä ovat helposti omistajaansa kiintyviä (meillä tosin on jouduttu tekemään töitä sen kanssa, että tämä ei mene liiallisuuksiin), helposti vapaana pidettäviä, vanhuuspäiviin asti pentumaisia koiria, jotka viihtyvät sekä sohvalla kainalossa että radoilla touhuamassa, kunhan saavat olla ihmisten lähellä.

Kiitoksia ehotuksista aikaisemmistakin ehdotuksista tytöt ovat kovasti ottaneet selvää.
Samojedi on toisella tytöllä, jota on pidetty alaskanmalamuutin kanssa pihalla. Sillon tällöin sisällä olleet, mutta pääsääntöisesti pihakoirana. On niillä kyllä lämmitetty koppi. Tästä syystä samojedin miettimisestä luopuneet. Mutta jos niiden kanssa pärjää kerrostalo asunnossa?

Ja kysymykseen onko kouluttaneet jne:
Eli samojedi, kultsu, saksanpaimenkoira, gorgi, dogo on nyt ainaskin mitä koulutelleet. Dogo on siis meillä, mutta toinen näistä tytöistä on paljon osallistunut koulutukseen tämän kanssa
Muita rotuja ollut siis itsellään (vanhemmillaan) joita kouluttaneet myös, rotuja myös ollut muilla sukulaisilla niin pennusta tai sitten "valmiina" pakettina, joiden hoidossa auttanut.

Taraaa kirjoitti:

Kiitoksia ehotuksista aikaisemmistakin ehdotuksista tytöt ovat kovasti ottaneet selvää.
Samojedi on toisella tytöllä, jota on pidetty alaskanmalamuutin kanssa pihalla. Sillon tällöin sisällä olleet, mutta pääsääntöisesti pihakoirana. On niillä kyllä lämmitetty koppi. Tästä syystä samojedin miettimisestä luopuneet. Mutta jos niiden kanssa pärjää kerrostalo asunnossa?

Juu, samojedi ei missään nimessä ole pelkkä pihakoira. Viihtyy hyvin ulkona, mutta on niin sosiaalinen ettei siellä voi pelkästään olla. Samojedi rakastaa ihmisiä! Kuten sanoin, samojedi on meillä kerrostalossa ja hyvin ollaan pärjätty. Tärkeintähän siinä on se että kitkee sen haukkumisen heti pennusta asti pois, sen jälkeen sammy ei ole sen vähemmän kerrostaloon sopiva koira kun kukaan muukaan. Ja tuo haukkuminenkin on niin yksilöllistä, ei kaikki koirat jotka kuuluu "haukkuherkkään" rotuun hauku. Just kaveri kerto että sillä oli suomenlapinkoiran ja sammyn sekoitus eikä se "osannut" haukkua ollenkaan.

Pienellä varauksella voisin suositella bedlingtoninterrieriä.

Taraaa kirjoitti:

Hei,

Eli tämä on miehen pikkusiskon ja hänen kaverinsa puolesta laitettu kysymys (on kysytty lupa niin modelta kuin koiran hankkijoilta ) Tytöt on 16 ja ovat muuttamassa 0.5-1vuoden päästä.

¤koiralle tarjottava liikunnan määrä/laatu
aamulla 15-30min lenkitys jos koulu/työ aamu, vapaa päivinä 30min-1h. Kävelyä.
Päivällä 1h-2h, riippuen kelistä. Juoksua ja kävelyä
illalla pienempi 30min-1h. Kävelyä.
Koira pääsisi vähintään kerran viikossa maalle juoksemaan, eri saareihin kävelemään ja tutkiskelemaan. Ja tietenkin pentu vaihe on ihan oma asiansa näissä lenkityksissä.

Lenkitysmäärä kuulostaa sopivalta. Erityisesti vapaana juokseminen on näille tärkeää. Jos tytöt muuttavat yhdessä niin miten koiran omistajuus? Käytännönasioiden kannalta voisi olla helpompaa että koira olisi virallisesti vain toisen tytön nimissä.

¤Talon koko
Asuntoa ei ole vielä löytynyt, mutta suurella todennäköisyydellä tulee olemaan kerrostalo, suht lähellä keskustaa, kaksio tai kolmio.
¤Lapsien määrä
Ei tule olemaan pitkään aikaan, mutta toisen vanhemmilla on 1v, 2v, 3v lapset.

Bedlington sopii kerrostaloon ja on sisätiloissa yleensä aika huomaamaton. Se sopii myös lapsiperheeseen, mutta lapsilla ja koiralla pitää olla selvät yhteiset pelisäännöt. Mutta tämä on toivottavasti itsestään selvää koiran kuin koiran kanssa?

¤Aiemmat kokemukset
Tällä hetkellä toisen vanhemmilla on alaskanmalamuutti ja samojedi, joita molemmat käyvät juoksuttamassa. Muuten kokemuksia löytyy niin omista/perheiden koirista kuin hoitokoirista, corgi, rotikka, dogo argentino, pitbull, kääpiösnautseri, saksanpaimenkoira, kultainennoutaja, kiinanharjakoira, bokseri jne.
¤Harrastustoiveet
Mahdollisesti Tokoa tai agilityä, mutta ei muuta omien koulutuksien lisäksi.

Aika paljon kokemusta :) Mutta hyvä vaan. Se ehkä auttaa hahmottamaan millaisista koirista tytöt pitävät? Bedlington sopii myös harrastamiseen, mutta tavoitteelliseen harrastamiseen löytyy helpompiakin rotuja. Kunhan aktivointia saa niin se riittää siis :)

¤Turkkitoivomukset
Turkilla ei ole väliä. Tottuneet selvittelemään takkuja
¤Minkä kokoinen koira
Koirankoolla ei ole myöskään niinkään väliä. Tietenkään en mitään 60kg koiraa suosittele näin aluksi

Bedlington on keskikokoinen, kevytrakenteinen koira. Nartut usein uroksia pienempiä. Ovatko tytöt valmiita sitoutumaan turkkirotuisen koiran turkin säännölliseen hoitoon ja opettelemaan trimmauksen? Eli bedlington on turkkirotu ja vaatii säännöllistä hoitoa, myös trimmausta. Hyvä kasvattaja opettaa alkuun (ja useimmiten myös trimmaa kasvatit) mutta perusteet ja ainakin kotitrimmi kannattaa opetella tekemään itse.

¤Koiran luonne
EI haukkuherkkä. Tämä siis suurin kriteeri, onhan se toki koulutuksesta kiinni myös, mutta rodut jotka rodunomaisesti haukkuvat paljon, ei kerrostalo ole paras.
¤Rotuja joita pohtineet
-Sheltti (mutta miten haukkuherkkä?)
-Tolleri (onko aktiivisuus liikaa, vaikka kokemusta on muistakin koirista?)
-Bordercollie (onko kerrostalo ok?)
-samojedi tai se pienempi malli samojedistä, rotua en muista (Samojediä en ehkä kerrostaloon..)
JA EI Ruttukuonoja.

Näillä eväillä jos pääsisi edes jotenkin eteenpäin. Tytöt ovat minulta paljon kyselleet eri roduista (jos joku rotu kiinnostaa heitä, he kyllä ahmivat tietoa kirjoista, netistä ja kasvattajilta), mutta valitettavasti en kyllä ole tietosanakirja. Joistain roduista itsekin tiedän suht paljon, mutta monet ovat uppotuntemattomia.
Tiedän tyttöjen olevan aktiivisia, pitkä hermoisia/pinnaisia, eikä mitään tytönhupakkoja ja uskallan luvata heistä hyvät koiranomistajat.

Aika erilaisia koiria on tyttöjen listalla. Millaisista koirista tytöt pitävät? Millaista luonnetta koiralta kaivataan noin muuten kuin haukkuherkkyyden osalta? Bedlington ei ole erityisen haukkuherkkä (tarvitsee toki koulutuksen), mutta se on koulutettavuudeltaan aika pehmeä ja perusluonteeltaan rauhallisempi kuin mainitsemasi rodut. Eli onko liian pehmeä ja rauhallinen? Itse pidän pehmeydestä, mutta osa kouluttajista tahtoo mieluummin kovan koiran, eli mieltymyskysymys. Lisää tietoa löytyy mun allekirjoituksen linkistä sekä rotuyhdistyksen sivuilta:
http://www.bedlingtonkerho.fi

Kiitos ehdotuksista. Tigrun viesti oli jotenkin niin ihana, että ite voisin harkita jo kyseistä rotua Hyvä myyntimies tai siis nainen voisi tulla sinusta

Tytöt katselevat ja ottavat tietoa ehdottamistanne roduista ja katsovat mikä kuulostaisi heille parhaimmalle. Kiitoksia paljon