Koirat.com

Olen vahvasti harkinnut keeshondin hankkimista ja melko todennäköisesti sellaisen ottaisinkin. Haluaisin kuitenkin vielä muita vaihtoehtoja pohdittavaksi, ettei tule hosuttua turhaan. Kessuihin olen jo muutamaan tutustunutkin ja ovat kyllä aivan ihania. Ainoa, mikä mietityttää niissä, on tuo haukkuherkkyys, kun kuitenkin seinän takana heti asuu naapureita...
Eli ehdottakaahan minulle sopivia rotuja muitakin. =)

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Hoitokoirien kanssa olen käynyt 3-4 kertaa ulkona. Aamulla ja viimeiseksi illalla lyhyt pissalenkki, koulusta/töistä tullessa noin puolen tunnin lenkki ja sitten jossain vaiheessa iltaa vielä se kunnon lenkki eli jotakuinkin tunnin verran. Välillä kiirepäivinä tuo "pitkä lenkki" on saattanut jäädä puoleen tuntiin, joten mitään kovin aktiivista rotua ei varmaan kannata kuitenkaan ottaa. Oman koiran kanssa tulisin käymään myös koirapuistossa tms. joissa voi juosta vapaanakin, mutten varmaan joka päivä. Vanhempieni luona käydessä koira saisi juosta heidän isolla pihallaan, jos vain pysyy irti ollessa "tallessa". Agilityä olisi kiva kokeilla, jos siihen tulee mahdollisuus, mutta tuo harrastus ei ole mitenkään varma, joten sen varaan ei kannata laskea. Sukulaisten heppaa tulee joskus käytyä hoitamassa, joten tallilla viihtyminenkään ei olisi pahitteeksi, muttei välttämätöntä.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kaupungissa luhtitalossa asumme toivottavasti lähivuodet. Tässä on kylläkin aika paljon metsää ympärillä eli ei todellakaan mikään ihan asfalttiviidakko. :)

¤ Lapsien määrä
Ei ole eikä ole ainakaan tarkoitus hankkiakaan ainakaan lähivuosina. Minulla on kuitenkin 11-vuotias pikkusisko (en asu samassa taloudessa hänen kanssaan) ja suvussa pari pientä lasta.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Omia koiria ei ole ollut, mutta hoidossa on ollut ja olen lenkittänyt monenlaisia koiria yorkista dobermanniin.

¤ Harrastustoiveet
Mahdollisesti se agility, mutta lähinnä ihan vain lenkkikaveriksi ja seuralaiseksi koiraa ottaisin. Koiratanssikin kiinnostaa tai ainakin jonkinmoinen temppujen teko. =)

¤ Turkkitoivomukset
Turkin pituudella ei ole ratkaisevaa merkitystä, mutta ei mielellään sellainen, jota pitäisi trimmata.

¤ Minkä kokoinen koira
Keskikokoinen (tai melko pieni (ei kuitenkaan ihan chihuahuan kokoista))

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Melko miellyttämisenhaluinen ja helposti koulutettava. Ei kovin metsästysviettinen, sillä meillä asuu noita pikkuotuksiakin (tällä hetkellä kaneja ja rottia) ja haluaisin, että pysyy tallessa myös irti ollessaan. Sellainen koira, joka touhuaa ja kulkee mukana elämässä, mutta pärjää kuitenkin päivän yksin (~8 h).

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Saksanpystykorvat, erityisesti siis keeshond, schipperke (vaikkei nuo metsästysominaisuudet ihan kohtaakaan omia toiveita...).

Minulla on itselläni ollut aivan ihana kessu, ja se kyllä passaisi näihin kriteereihin mitä olet koirallesi tarjoamassa. Muistathan kuitenkin että kessun turkki vaatii huolellisen harjauksen noin kerran viikossa, pentuna päivittäin ja siihen menee aikaa. Kessu on älykäs, nokkela ja tekee taatusti mielellään temppuja namipalkalla. Seurakoirana sillä ei ole metsästysvaistoa, joten uskon pikkulemmikkiesi tutustumisen jälkeen pysyvän turvassa.

> Suomen Keeshond Ry

Kiitos kommentistasi :)
Olen kyllä tietoinen kessun turkinhoidosta, eikä se ole siis mikään ongelma. Tykkään eläinten harjaamisesta, se on jotenkin terapeuttista, mutta trimmaamiseen en välttämättä jaksaisi niin paljon paneutua.

Miten muuten esim. shetlanninlammaskoira, muut saksanpystykorvat tai suomen tai ruotsin lapinkoirat eroavat kessusta? Onko eroa metsästysvietissä, haukkuherkkyydessä, koulutettavuudessa, toiminnan tarpeessa? Nämäkin rodut ovat siis käyneet jossain määrin mielessä rotua pohtiessa.

^En osaa sanoa lappalaiskoirien eroja saksanpystykorviin, koska jälkimmäisistä minulla ei ole kokemusta. Turkinhoitoa tosin uskaltaisin väittää suomenlapinkoirien tarvitsevan paljon vähemmän, kuin kessujen. Suomenlapinkoira, ja miksei ruotsinkinlapinkoira kyllä soveltuu sinulle. Jälkimmäisiä tosin suomessa on hyvin vähän. Joku pentue syntyy muutaman vuoden välien, joten valinnanvaraa ei suomenpuolella ko rodussa pahemmin ole, eli jos ruotsinlapinkoirasta haaveilee joutuu todennäköisesti lähtemään Ruotsin puolelle pentua hakemaan ja valkkaamaan. Suomenlapinkoiria vastaavasti rekisteröidään vuosittain Suomessa reilu tuhat, joten valinnanvaraa löytyy paljonkin, eikä tarvitse ottaa pentua siitä ensimmäisestä tai lähimmästä pentueesta, jos se ei miellytä.

Rotutyypillisesti suomenlapinkoira on haukkuherkkä, mutta yksilöittäin löytyy eroja. Lisäksi koulutuksella pystyy vaikuttamaan asiaan ja suomenlapinkoiria elää paljon kerros- ja rivitaloissa ilman ongelmia. Riistaviettiä ei yleensä pahemmin esiinny, saalisviettiä jonkinverran. Eli harvemmin etsivät omatoimisesti jälkiä, mutta edestä lähtevän pupun perään saattavat näkölähdöltä singota ja tulla takaisin kun kadottavat näköhavainnon.

Suomenlapinkoiralle riittää tarjoamasi aktiviteetti. Mielellään puuhaavat kaikennäköistä, mutta aikuiset, rauhoittumaan opetetut eivät hypi seinille, mikäli ei tehdäkkään.

Suomenlapinkoiria on kahta eri linjaa, ja turkki ja tyyppieroja löytyy paljon. Jos suuri turkinhoito ei kiinnosta, on helppo etsiä pentu vähempiturkikkaista vanhemmista. Linjaero suomenlapinkoirissa ei ole käyttö-näyttö jako, vaan verilinjajako, joka näkyy käytännössä lähinnä ulkonäössä. Lisätietoa suomenlapinkoirista löytyy osoitteista: http://www.lappalaiskoirat.fi/ sekä http://www.paimensukuinen.fi/

Noista omista kotona-asuvista (slk- ja lpk-urokset) ei kumpainenkaan hauku sisällä, ei ovikelloa, eikä rivitalopihallamme ohikulkijoita. Irtiriekkuessaan haukutaan kyllä. Pupujen perästä saan käskyllä jättämään. Tuota slk-urostani, joka ei kauhean pitkäkarvainen ole, harjaan lähinnä karvanlähtöaikaan. Tämän lisäksi ehkä noin kolmen kuukauden välein. Pesen noin kerran vuoteen. Oikeanlaatuinen slk:n turkki ei juurikaan takkuunnu, muuten kuin karvanlähtöaikaan.

Suomenlapinkoirista olen muutamaan yksilöön tutustunut ja ovat kyllä ainakin päällisin puolin olleet tosi mukavia koiria (kaikkia tilanteitahan ei hoitokoirien ja tuttujen koirien kanssa tietenkään ehdi tulla vastaan, joten ei voi tietää, miten niiihin reagoisivat.).
Pääsin kuitenkin tutustumaan tuohon saalisviettiin, kun hoitolappalainen lähti lenkillä oravan perään ja oli vetää minut ojaan. Kuinkahan paljon tuohon voi sitten koulutuksella ja totuttamisella vaikuttaa?

Saalisviettiä eli näkölähdöltä perään lähtemistä on lähes poikkeuksetta jossain määrin lähes jokaisella rodulla (ihan seurakoiriksi jalostetuista en osaa sanoa, niistä ei ole kokemusta). Toisilla koirilla saalisvietti on voimakkaampi (esimerkiksi vinttikoiratyyppipset) ja toisilla pienempi. Suomenlapinkoiralla saalisvietti ei ole mistään voimakkaimmista päästä, mutta sitä löytyy. Koulutuksella pystyy vaikuttamaan asiaan. Luoksetulo tai pysäytyskäsky on vaan saatava vahvemmaksi, kuin ko koirayksilön vietti. Vinttareilla tosin voi olla jo melkoinen haaste tuossa ja voipi olla mahdollista, ettei kovin helpolla sitä viettiä ylitetä.

Itse harjoittelen nuorten koirien kanssa laittamalla koiran liinaan ja menemällä tarkoituksen mukaisesti paikkoihin missä löytyy sitä näkölähdöltä liikkuvaa kohdetta. Kaupungissa asuessani hyvä kohde oli "pullasorsat". Eli kun koira kiinnostuu niistä, käskytän sen luokse. Jos ei tule, kiskaisen sen liinasta ja palkkaan kun tulee. Näin pikkuhiljaa mennään lähemmäs, ja lisätään ärsykettä ja tottelevaisuutta samalla vaatimalla pysyen kuitenkin sillä rajalla, missä koira pysyy kuuntelualueella. Samaa voi harjoittaa kahden lelun kanssa. Koira liinaan, heitetään lelu. Ennen kuin koira kerkeää lelulle käskytetään se luokse. Jos ei pysähdy itse liinalla varmistetaan, ettei se pääse lelun luokse (ja saa näin palkkaa siitä, että jätti totttelematta käskyä). Kun koira tulee palkataan se itsellä olevalla toisella vastaavalla (tai kivemmalla) lelulla tottelemisesta. Näin se saa käskyn tottelemisesta palkaksi samaisen kivan jutun mitä tavoitteli ennen käskyä. Vastaavia harjoitteita voi toki keksiä lisää. Tässä nyt pari esimerkkiharjoitetta.

Koska kerran mietit shelttiäkin, niin sitä voisin ainakin noihin kriteereihin suositella

Shelttiä ja keeshondia en osaa vertailla, itse tunnen lähemmin vain yhden kessun mutta sen perusteella mitä niitä olen ohimennen tavannut, taitavat ne olla keskimäärin aika paljon rauhallisempia kuin sheltti. Yksilöeroja on tietenkin aina.

Sheltillä on saalisviettiä joko enemmän tai vähemmän (tai ei juuri ollenkaan), omallani varmaan sheltiksi hyvinkin paljon mutta mitään ongelmia pienten eläinten kanssa ei ole ollut (meillä on kissoja, ja äitini luona missä majailimme viime talven, oli marsuja). Sheltillä ei ole varsinaista riistaviettiä koska se on paimenkoira ja sen saalistyskäyttäytyminen on katkaistu siihen saaliseläimen tavoittamiseen ja pysäyttämiseen/siirtämiseen, mutta jos se saa itse päättää niin se kyllä lähtee erittäin mielellään kaiken mahdollisen perään. Sheltti on kuitenkin helppo kouluttaa, se on älykäs (siinä mielessä että oppii vähillä toistoilla; noin yleisesti jokainen toki ymmärtää älyykkyydellä eri asioita) ja kiintyy omistajaan ja tekee mielellää yhteistyötä. se on yleensä erittäin helppo motivoida ruualla mutta myös leikillä. Sikäli sheltille on helppo opettaa että eläimiä (/autoja/lapsia/polkupyöriä) ei jahdata, kunhan on johdonmukainen.

Turkinhoito on helppoa, aikuisella koiralla perusteellinen harjaus turkin laadusta riippuen pari kertaa kuussa(korvantauksia pitää ehkä kampailla useammin), pesu silloin jos koira on likainen. Näyttelykoiria sitten tietenkin puunataan enemmän. Ei trimmata.

En nyt enää muistakaan mitä muuta aloittaja kirjoitti kun niitä viestejä ei yhäkään näe, mutta mm. rotuyhdistyksen sivuilta löytyy lisätietoa (ja vaikka tämän palstan shelttiketjusta)

Tuo suomenlapinkoira alkaa kyllä kiinnostaa ihan tosissaan. Eikö paimensukuisissa tosiaan ole mitään luonne-eroja verrattuna "niihin toisiin"? Eivät ole vilkkaampia eivätkä kaipaa yleensä sen enempää tekemistä?

Lapparin (varsinkin noiden paimensukuisten lyhyempi) turkki miellyttää kyllä nykyään enemmän silmää kuin kessujen... Toisaalta kessut on niin kivaluonteisia, mutta toisaalta niin lapparitkin. Kessulla ehkä vähemmän saalisviettiä(?) eli olisi parempi pupujeni kannalta... Toisaalta on niin pitkään ollut ajatus tuosta keeshondista.
Argh, onpas vaikeaa valita rotua. Ehkä mie otankin suomenlapinkoiran ja keeshondin mixauksen..

Edit. Saa toki ehdottaa vielä jotain ihan uuttakin rotua, jos jollekulle tulee mieleen.

Edit2. Noissa paimenkoirissa tosiaan mietityttää se, että lähtevätkö helposti jahtaamaan esim. autoja, jos eivät muuten saa toteuttaa paimennusviettiään? Mitä keinoja sen toteuttamiseen on, jos ei ole mahdollista oikeasti kouluttaa koirastaan paimenta...? Korvaako joku agillity kuinka hyvin aktiviteettina paimentamista?
Vaikea tosin kuvitella, että nykyään kovin moni lappalainen edes pääsisi paimentamaan.

^Ei koira sitä paimentamista tarvitse. Se tarvitsee vaan jotain tekemistä ja se tekeminen taas voi olla aivan mitä tahansa. Autojen perään säntäävät koirat menevät sinne suurella saalisvietillä liikkuvan kohteen perään. En ole kuullut lappalaisten harrastavan tällaista. Yleensä tämä ongelma on enemmän rotujen, joilla saalisvietti on hyvin suuri.

Paimensukuisilla ja "virallisella linjalla" ei ole varsinaisesti linjaan liittyviä luonne-eroja vaan ne erot löytyvät yksilöistä. Molemmista linjoista löytyy hyviä yksilöitä. Paimensukuinen ei ole ns käyttölinja.

Luonnetestitilastoa slk:sta löytyy täältä. Siellä on myös eriteltynä paimensukuisille omaa listausta, joskaan tuollainen ei kauhean kattava listaus ole, kun testattuja koiria on vielä suhteellisesti vähän.

Heips!
Luin keskustelun kokonaan, koska olen itsekin kovasti suomenlapinkoirasta kiinnostunut(sitten vanhempana, kun asun omassa kodissa ja vanha koira on kuollut(?)). Innostuin lapparista yhä vain enemmän, mutta mieleeni tuli yksi kysymys: jos lappari lähtee kanin tmv. perään, niin tuleeko se takaisin? Tykkään nimittäin käydä koiran kanssa metsässä(hauskempaa olisi, jos koiraa voisi pitää vapaana!), mutta tämänhetkistä koiraani en uskalla pitää vapaana. Voisiko siis lapparia pitää huoletta vapaana metsässä? Tiedän, että tämä riippuu paljon koulutuksesta, mutta noin yleisesti :)

^Koulutuskysymys tuleeko se koira takaisin (tai niin lähelle, että antaa kiinni). Slk:lla harvoin on riistaviettiä niin paljon, että omatoimisesti hakisivat ja ajaisivat eläinten jälkiä. Saalisvietillä saattavat pupun perään lähteä, mutta siihenkin voi puuttua koulutuksella. Omat koirani eivät lähde pupujenkaan perään ja päivittäin noita irti pidän. Tiedän kuitenkin slk:ta joita ei ole koulutettu luonapysyväksi ja lähtevät omille reissuilleen jos irti pääsevät. Tulevat "sitten joskus" takaisin.

Ookkei, kiitoksia!

Tällainen asia tuli tässä mieleen, kun olen yrittänyt suomenlapinkoiran ja keeshondin eroja pohdiskella: onko haukkumisessa (tavassa, milloin, missä ja minkälaisissa tilanteissa haukutaan) eroja, kun verrataan hälyttävää vahtikoiraa (kessu) ja haukkumalla paimentavaa koiraa (lappalainen)? Vai hälyttävätkö lapinkoiratkin yleisesti? Mietin vain, että jos haukkuminen johtuu eri syystä, niin vaikuttaako se kouluttamiseen (siis sisällä hiljaiseksi)? Toki kaikki koirat voivat haukkua: hakeakseen huomiota, pelätessään...

Ihan sellainen yleinen kysymys vielä, että milllä tavalla kasvattajiin kannattaa aloittaa yhteyden pito? Mitä te muut olette kirjoitelleet/jutelleet? Kannattaako vain ihan kertoa itsestään jotain? En siis vielä ole varsinaisesti varaamassa pentua, haluaisin vain kuulostella tilannetta, onko eri kasvattajilla mitä suunnitelmia ja minkälaisia, mahdollisesti minulle sopivista vanhemmista pentueita tulossa ja varsinkin, että minkälaisia ovat kasvattajina. Kun nythän minulla ei ole edes rotu varmasti päätetty eikä tarkkaa tietoa, milloin voin koiran ylipäänsä ottaa.

^Kysele kasvattajien tulevien pentueiden vanhemmista ja kerro millainen koira, mihin tarkoitukseen ja millaisiin olosuhteisiin sinulla on hakusessa. Ja voit ihan reilusti myös kertoa, että rotuvalinta ei ole vielä iha selvä, mutta jos ko kasvattajan tulevat suunnitelmat kuulostavat kiinnostavilta niin voisit mielellään tulla käymään tutustumaan koiriin ja kasvattajaan.

Kessuista ei ole kokemusta, niin en osaa sanoa haukkumisen, tai sen poiskouluttamisen eroja. Minulla on kaikki lappalaiset (omat, sekä pitempään hoidossa olleet, slk:ta ja lpk:ta) oppineet ilman ongelmia pysymään sisällä hiljaa. Nuo omat ovat hiljaa myös ovikellon soidessa sekä rivitalopihallamme ollessaan, vaikka ohi kulkee toisia koiria. Noista omista toinen on luontaisesti haukkuherkkä, toinen ei niin.

Tämänkin vois tietenkin jo sulkea. Kessu meille nyt todennäköisesti tulee kuitenkin kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen. Lappalainenkaan ei ole pois suljettu vaihtoehto, mutta näillä mennään nyt ainakin toistaiseksi, joten en tarvitse lisää rotusuosituksia tässä elämänvaiheessa. Kiitos kaikille vastanneille.