Koirat.com

Hei!

Olen 15-vuotias tyttö, joka etsii vanhempiensa (äiti 46v, isä 51v) kanssa ensimmästä koiraa. Koirakokemusta minulle on kertynyt vuosien mittaan jonkin verran. Huolehdin mummoni suomenpystykorvasta lapsuudestani asti koiran kuolemaan saakka, sen pohjalta on eniten kokemusta kertynyt ja tuntuma koiriin syntyi ja on edelleenkin vahvasti voimassa. Nykyään hoidan tuttavieni borderterrieriä muutaman kerran viikossa, kun omistajat ovat pitkään töissä. Poikaystävälläni on suomenlapinkoira ja sen kanssa tykkään peuhata aina, kun poikaystävälläni aikaa vietän. Myös serkuillani on serra de airesin paimenkoira ja senkin kanssa olen jo ehtinyt peuhata ja puuhastella monia vuosia. Vanhemmillani ei niin paljoa koirakokemusta ole. Molemmilla on ollut lapsuudessa koira ja sen pohjalta on heidän koirakokemuksensa pääosin kertynyt. Mikään näistä mainitsemistani roduista ei kuitenkaan tunnu omalta, joten kaipaisin teiltä hieman apua!

Asumme pienessä pikkukaupungissa rauhallisella paikalla maaseudulla. Pienestä koostaan huolimatta kaupungissa on hyvät harrastusmahdollisuudet koirien kanssa. Perheelläni on omakotitalo ja pihapiiri on suuri. Pieniä lapsia perheessä ei ole. Isosiskoni 22v on muuttanut pois kotoa ja käy harvoin kotona. Minä kantaisin päävastuun koiran kanssa harrastamisesta ja sen kanssa puuhailemisesta, mutta äitini ja isäni ovat myös sitoutuneet koiran pitämiseen ja sen kanssa olemiseen, koulutukseen, ulkoilutukseen ym.

Liikuntaa koira saisi lenkkien muodossa joka päivä sekä minulla on aikeena aloittaa agility. Muutenkin koira tulee saamaan huomiota ja sen kanssa leikitään päivittäin. Agilityn lisäksi aion viedä koiran tottelevaisuuskoulutukseen ja riippuen kurssitarjonnasta kenties jollekkin muullekin kurssille.

Turkkitoivomuksia äitini puolelta sen verran, että mahdollisimman helppohoitoinen. Turkki ei kuitenkaan ole koirassa se pääasia, vaan luonne ja seurallisuus ratkaisee. Plussaa olisi, jos koiraa ei tarvitsisi joka viikko olla pesemässä ja jos koiraa ei koko ajan tarvitsisi harjailla. Eli turkki ei takkuuntuisi helposti.

Kooltaan koiran pitäisi olla 40-60cm. Emme halua pientä koiraa, muttemme myöskään mitään isoa, yli 70cm koiraa. Keskikokoa!

Luonteen tulisi olla seurallinen ja ystävällinen. Koiran täytyy olla ihmisystävällinen ja tulla toimeen muidenkin koirien kanssa. Toki nämä ovat myös koulutuksesta ja totuttelusta kiinni, mutta onhan rotujen luonteenpiirteissäkin suuntaa-antavia merkkejä kuinka hyvin koira tulee toimeen ihmisten ja muiden koirien kanssa. Toivon, että koiralta löytyisi aktiivisuutta harrastuksiin, mutta myös rauhallisuutta, jottei sen kanssa tarvitsisi koko ajan hypätä sinne tänne. Ja varsinkin kun n.5 vuoden päästä muutan pois kotoa, ei koira enää saa niin paljon aktiviteetteja sen jäädessä pääosin vanhemmilleni. Helppo koulutettavuus ja hyvä oppimiskyky plussaa. Ei mitään itsepäistä ja vaikeaa koiraa ensimmäiseksi koiraksi meille. Leppoisa, mutta leikkisä.

Olemme miettineet novascotiannoutajaa, mutta pohdimme vielä, että onko se sittenkin liian haastava koirarotu meille. Olemme miettineet myös kultaistannoutajaa, mutta isäni mielestä ne alkavat olla liian jalostettuja, joten hänen puoleltaan tämä rotuehdotus on ainakin tilapäisesti kumottu. Noutajia olemme siis eniten miettineet.

No niin, enköhän ole pulissut jo aivan tarpeeksi. Nyt on teidän vuoronne, ehdotuksia?

Niin ja vielä noihin, että mitä koiria ollaan mietitty niin

Bordercollie
Shetlanninlammaskoira
Valkoinenpaimenkoira
Novascotiannoutaja

Kokemuksia näistä?

original kirjoitti:

Bordercollie

Älykäs ja nopeasti oppiva koira niin hyvässä kuin pahassakin. En suosittelisi ensimmäiseksi koiraksi, sillä oppii myös huonot asiat nopeasti ja turhautuu helposti, jos aktivointia ei tarjotakaan riittävästi.

original kirjoitti:

Shetlanninlammaskoira

Mukava ja helpoksikin mielletty pieni paimenkoirarotu. Vaatii peruslenkkeilyn lisäksi myös jotain aktivointia ja pentuetta etsiessä kannattaa kiinnittää huomiota vanhempien luonteisiin. Rodussa esiintyy jonkin verran arkuutta, joka on eri asia kuin rodulle ominainen pidättyväisyys. Älä siis ota aroista vanhemmista pentua! Tämä voisi olla sinulle hyvin sopiva koirarotu.

original kirjoitti:

Valkoinenpaimenkoira

Aktiivisesta palveluskoirarodusta (saksanpaimenkoira) kehitetty rotu, jolla tosin käyttöominaisuudet eivät kaikilla yksilöillä ole niin hyvät väriin perustavan jalostuksen takia. Hyviäkin yksilöitä löytyy, mutta myös paljon arkoja tai huonohermoisia. Oman pennun ja kasvattajan valinnassa saa olla tarkka ja muutenkaan en suosittele rotua ensikoiraksi. Ei ole mukava, että ensimmäisen koiran kanssa saa vilkkaan ja aktiivisen pennun kanssa tahkota hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä ekat pari-kolme vuotta. Kokemusta voi hankkia helpommallakin... (Koskee kaikkia palveluskoirarotuja ja myös miettimiäsi bortsua ja tolleria, vaikka ne ovatkin erityyliset kouluttaa kuin valkkari.)

original kirjoitti:

Novascotiannoutaja

Metsästyskoira, joka soveltuu myös muiden lajien aktiiviselle harrastajalle. Ei välttämättä "toimi kuten ihmisen mieli" vaan löytyy myös omaa päätä ja tietynlaista oveluutta. En missään nimessä suosittele ensimmäiseksi koiraksi.

Moi!

Täällä olis kokemusta shetlanninlammaskoirasta.

Sheltti on energinen seura- ja harrastuskoira. Se on myös mainio valinta agilityyn. Ja tietenkin tokoonkin. Sopii aika moneen harrastuslajiin.

Sheltin turkki on pitkäkarvainen, mutta helppohoitoinen. Se tarvitsee pestä vain kun on likainen ja ennen näyttelyitä. Ei tarvitse olla harjaamassakaan koko aikaa.

Sheltti on kooltaan n.37-40cm, urokset hieman suurempia kuin naaraat.

Shelteistä sanotaan että voivat olla varautuneita muita ihmisiä kohtaan, joillekkin se menee jopa arkuuteen asti, mutta se ei ole tyypillistä eikä toivottavaa. Tämä riippuu yksilöstä, mutta meidän koira kyllä hyppäisi iloisesti kaikkien vastaan tulijoiden syliin;) Koira pitäisi sosiaalistaa hyvin. Sheltti on herkkähaukkuinen mikä pitää opettaa pois mikäli ei halua kuulla päivittäistä räksytystä. Löytyy aktiivisuutta, mutta myös rauhallisuutta. Todella hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi!:) Meidän koira on myös ensimmäisemme.

Tällainen tämä sheltti suurin piirtein on

Lisäämpähän tähän vielä shetlanninlammaskoirat ry linkin kun vihdoinkin onnistuin;)

Emppu97 näköjään ehti vähän ennen, noh tuplatietoa!

Olitte pohtineet shetlanninlammaskoiraa ja se varmastikin sopisi teille.
Perheemme ensimmäinen (ja kaksi seuraavaakin...) oli shetlanninlammaskoira. Itse olin vasta 8-vuotias natiainen ja äitini ei tiennyt mitään koirista, mutta kelpo koira meidän Benistä kuitenkin tuli. :)
3 sheltin perusteella voin kertoa, että kun tilanteesi on se, että koira todennäköisesti jää vanhemmillesi, kun muutat pois, niin sheltti kyllä pärjää. Meillä papparaiset jäivät äidilleni, joka ei mitään harrasta ja pärjäävät mainiosti. Itselläni on kotona yksi sheltti, joka on äärettömän helppo tapaus.

Kaikkien kanssa on tullut harrastettua erilaisia lajeja ja tunnetusti shelttihän on kelpo harrastuskoira.

Sheltissä on mielestäni parasta sopeutuvuus. Jos tulet töistä uupuneena ja jaksat käydä vain nopeasti pissalenkin, sheltti kestää sen. Jos haluat lähteä himolenkille tai harrastaa aktiivisesti niin sheltti on aina valmis toimimaan. :)

Koulutettavuus on helppoa, sinun ei tarvitse taistella hikihatussa, että sheltistä saat kelpo koiran.

Sheltin koko tosin on (tai ainakin kuuluisi olla) pienempi, kuin sinun kriteerisi. Tosin, paljon on shelttejä, jotka ovat jättiläisiä...

Kannattaa tehdä vielä visiitti shelttiaiheisille sivuille ja täälläkin on aktiivinen shelttitopic tuolla rotujen puolella, rohkeasti kyselemään vaan!

mulla itellä on paimensukuinensuomenlapinkoira=)
en osaa siitä oikein mitään kertoa mutta sellasia keskikokosia karvakasoja:)
mun koira on sellanen hallakko...ainaki koirani tuiskun sisko on harrastanu agilityä ja on siinä pärjännykki. lapinkoirathan selviää hyvin ulkonaki mutta sisäkoira tuisku enemmänki!

Minäkin suosittelen jättämään bc:n, tollerin ja valkkarin pois listalta. Ensikoiriksi mielletään yleensä liian aktiivisiksi ja haasteellisiksi.

Sheltti olisi varmasti oikein passeli, mutta tuntuuko liian pieneltä? Jos rotu muuten miellyttää, kannattaa tutustua sen "isompaan muunnokseen" pitkäkarvaiseen collieen. Collie on ystävällinen ja melko helppo koira. Suurin osa taitaa olla vain koti- ja näyttelykoirina, mutta kyllä näitä harrastuksissakin näkee ja varmasti kävisi hyvin esim. agilityyn. Paimenkoirana vaatii toki liikuntaa ja jonkinlaista aktiviteettiä, mutta pärjää vallan mainiosti vähemmälläkin eikä hypi seinille turhautuneena, kuten vaikka bordercollie. Käy loistavasti ensikoiraksi helpon koulutettavuuden, oppivaisuuden ja nöyryyden takia. Säkä näillä taitaa olla noin 60 cm. Turkki on pitkä, mutta käsittääkseni ei hirveän vaikeahoitoinen kuitenkaan, säännöllinen harjaus riittänee. Toki näitä löytyy lyhytkarvaisenakin. Muunnoksissa ei taida turkin lisäksi olla muita eroja kuin että lyhytkarvainen on hieman vilkkaampi. Suomen Collieyhdistys.

Tai miltä kuulostaa englanninspringerspanieli, jos noutajatyyppiset rodut miellyttävät? Alun perin metsästyskoirana käytetty, nykyään pääasiassa seura- ja näyttelykoira. Sopii harrastuksiin ja aktiivisena koirana vaatii kyllä virikkeitä ja liikuntaa, mutta tuskin hyppii seinille jos ei niin paljoa puuhastella. Luonteeltaan se on ystävällinen, miellyttämishaluinen, oppivainen ja yhteistyökykyinen. Säkäkorkeus noin 50 cm. Turkki vaatii jonkin sortin trimmauksen, mutta jos ei näyttelykoiraksi aio, niin varmaan vähempikin riittää. Tarkemmin en tiedä, kun rotuyhdistyksen sivuilla ei lukenut. Springerspanielit ry

Koska olette miettineet sekä bortsua että shelttiä, niin miten olisi collie?
Collieta löytyy kahta eri karvamuunnosta, lyhytkarvainen (nahka, LK) ja pitkäkarvainen (pehko, PK).
Collie on keskikokoinen, uroksilla säkäkorkeus n.56-61cm ja nartuilla 51-56cm.
Se on alkuperältään Englantilainen paimennuskoirarotu, mutta noin sata vuotta sitten kuningatar Victoria kiinnostui rodusta ja siitä lähtien on suuntaus ollut enemmänkin seura-ja harrastuskoirapuolelle. Collie on kuitenkin säilyttänyt paimenkoiraominaisuutensa, se on ohjaajaherkkä ja toiminnanhaluinen.
Luonteeltaan molemmat karvamuunnokset ovat pitkälti samoja, tosin nahka on säilyttänyt käyttöominaisuuksiin perustuvan luonteensa paremmin, ja sopii näin ehkä paremmin harrastuskoiraksi. Nahkoilla ei myöskään esiinny niin paljon arkuutta kuin pehkoilla, ja ne ovat ehkä hitusen tulisempia luonteetaan.
Näin yleisesti collie on ystävällinen ja helppohoitoinen rotu. Se tyytyy pelkästään lenkitykseen, mutta nauttii omistajan kanssa tekemisestä ja harrastamisesta. Collie onkin todellinen allround-koira harrastusten suhteen, ne soveltuvat aina agilitysta ja koiratanssista aina raunioradoille ja hakumetsiin.
Terveys on rodulla suht.hyvä, perinnöllisiä silmäsairauksia esiintyy: CEA- collie eye anomaly, sekä PRA- etenevä verkkokalvon surkastuma. Lonkkadysplasiaa tavataan harvoin, mutta niin kuin kaikissa hieman kookkaammissa roduissa, myös sitä esiintyy. Haiman vajaatoimintaa esiintyy.
lukeaksesi enemmän: suomen collieyhdistys

muoks. Misteli ehti ensin ehdottamaan collieta

Liikuntaa tolleri tarvitsee, mutta se tarvitsee sen lisäksi lähestulkoon päivittäistä aktivointia erilaisten harrastusten, pelien ja leikkien kautta, jossa se pääsee työskentelemään nenällään. Sinulla oli kurssit mielessä, mutta haluan vielä painottaa, että koulutuksen/aktivoinnin tulee olla päivittäistä.

” Novascotiannoutaja oppii helposti ja mielellään. Sen kouluttaminen vaatii kuitenkin kekseliäisyyttä, sillä se on lyhytjännitteinen, herkkätunteinen ja kyllästyy helposti asioiden toistamiseen. Kouluttamisessa on oltava johdonmukainen ja määrätietoinen, sillä rotu on älykäs ja menee sieltä, mistä aita on matalin.” (http://www.tolleri.net/yhdistys/pentu.php?PHPSESSID=gj27g6lgvuus9msh0gegs3d6i1)

Tolleria mainostetaan helppohoitoisena turkkina, mutta kyllä se aikansa vaatii. Kurakeleillä pesu lenkin jälkeen on melkein ainut vaihtoehto (ainakin meillä on ollut). Lisäksi joutuu jonkun verran trimmaamaan tassu- ja korvakarvoja, ei tosin kovinkaan usein. Harjata saa noin kerran viikossa ja karvanvaihtoaikaan karvaa lähtee paljon.

Luonne on edellä kuvailemaasi, mutta leppoisiksi en kuvailisi tollereita, mutta kannattaa kiinnittää huomiota vanhempiin, koska meillä ei olla ainakaan erityisen seurallisia vaan viihtyy kotona enemmäkin omissa oloissaan ja vaivautuu emännän hellyydenosoituksista.

” Novascotiannoutaja ei ole "minikultsu". Se ei myöskään ole koko päivän sohvalla viihtyvä yksilö, vaan tarvitsee päivittäin virikkeitä ja melko paljon liikuntaa. Jos sinulla on pitkät työpäivät, varaudu siihen, että vapaa-aika kuluukin täysin koiran kanssa touhutessa. Tolleri on erittäin energinen varsinkin nuorena, jolloin se saattaa purkaa turhautumistaan pieniin tihutöihin sisätiloissa. Tihutyöt ovatkin seurausta virikkeettömästä ympäristöstä ja liikunnan puutteesta, johon auttaa uusiin ympäristöihin tutustuminen ja koiran kanssa koulutuksiin meneminen. Aikuisena tolleri voi olla hyvinkin rauhallinen sisätiloissa, jos se on saanut tyydytettyä päivittäisen virikkeiden ja liikunnan tarpeensa. (emt.)

Mutta kuten jo todettua, koira tarvitsee paljon virikkeitä. Viisi-kuusivuotias tolleri ei ole vielä vanha. Tollerit kehittyvät hieman hitaasti ja ehkä aikuisina mieleltään niitä voi pitää vasta kaksi-kolme vuotiaina. Tollerit elävät kuitenkin melko vanhoiksi saadessaan elää terveinä. Viimeisemmässä tollerilehdessä oli 16-vuotiaana kuolleen tollerin kuolinilmoitus ja mejä-mestaruudenkin voitti muistaakseni 10-vuotias tolleri, joten jos vanhempasi eivät sitoudu koiran kanssa säännölliseen harrastamiseen, suosittelen vielä miettimään rotua.

En tunne kovinkaan hyvin kultsujen jalostuspuolta, mutta jos kultsu tuntuu liian jalostetulta niin suosittelisin tutustumaan hieman paremmin tollerin jalostuskuvioihin ja mahdollisiin sairauksiin, joita tollereilta löytyy runsaasti kapean geenipoolin aiheuttamana. Kts. http://www.tolleri.net/yhdistys/jalostus.php?sivu=rotuterveys&PHPSESSID=gj27g6lgvuus9msh0gegs3d6i1

Kiitos vastauksista :). Ei sheltti liian pieneltä tunnu. Koira on meille liian pieni, kun se alittaa sen 35cm rajan. Hyvällä ystävälläni on sheltti ja erittäin mukava kaveri tuntuu olevan. En hoksannut aikaisemmin kiinnittää niin paljon huomiota tähän rotuun, mutta nyt olen alkanut kiinnostua, kun olette kokemuksianne ja tietojanne kertoneet.

Olen lukenut koko tollerien kotisivun läpi ja vaikka rotu tuntuu minulle erittäin sopivalta ja olisin valmis kaikenlaisiin aktiviteetteihin koirani kanssa, ei se silti meille sopiva rotu ole, sillä äitini ja isäni eivät pysty sille tarjoamaan läheskään yhtä paljon toimintaa kuin minä sille pystyisin antamaan. Ja sitä virhettä en missään nimessä tee, että ottaisin tollerin mukaani kerrostaloasuntoon ja olemaan monia tunteja yksin kotona opiskeluiden takia. Ehkä joskus tulevaisuudesa sitten saan tollerista kaverin :).

Juu, suomenlapinkoirat ovat tuttuja kavereita, mutta vaikka ne minun mieleeni ovatkin, niin äitini mieltää ne liian karvaisiksi :D. (Äidilläni on jonkin sortin karvakammo...)

Collieta emme ole miettineet enkä itsekään rotua tunne oikeastaan yhtään, mutta pitääpä ruveta tarkemmin tutkimaan. Kiitos vinkistä!

Osaatteko muuten kertoa yhtään hinta-arvioita ehdottamistanne roduista? Olen jo selaillut muista keskusteluista jonkin verran hintakeskusteluja, mutta hinnat muuttuvat niiin tiuhaan tahtiin, etten ole varma pitävätkö tiedot paikkansa!

Olen miettinyt myös paljon sitä, että kummankohan tyyppiset koirat meille sopisi paremmin; noutaja- vai paimenkoirat?

Lisää ehdotuksia?

Vähän vaikuttaa, että noutajat olisi kuitenkin vähän vaativampia kuin paimenkoirista esimerkiksi sheltti ja collie. :) Onkohan labradorinnoutaja kovin vaativa? Mahtaako sitten miellyttää silmää jos enemmän kallistutte näihin pitkäkarvaisiin..

Sheltiltä lähtee aika paljon karvaa, jos miettii tota karvakammoisuutta (avomieheni on karvakammoinen ja meillä on sheltti. :D aiheuttaa hieman marinaa..) Luulisin, että colliesta lähtee sitten ihan tolkuttomasti, kun on isompi. Jos tämä seikka ei kuitenkaan ole niin ratkaiseva niin colliehan on hyvä ehdotus. Entäs lyhytkarvainen muunnos? :)

Jos suomenlapinkoira on liian karvainen, niin collien on silloin takuuvarmasti sitä (shelttikin mahdollisesti). Suomenlapinkoirissa muuten löytyy kahta linjaa, joten ulkonäkö ja karvanmääräeroja löytyy huomattavasti.

Noo, en minä kuitenkaan sanoisi, että koiran turkki muodostuu esteeksi koiran hankinnalle. Äitini ihastui lyhytkarvaiseen collieen ja minuakin se miellyttää, mutta tuntuvat olevan aika harvinaisia?

^Lk-collieta rekisteröidään suomessa vuosittain parisataa, eli luulisi löytyvän kyllä siitä pentu.

Labradorinnoutajakin kiinnostaa, kokemuksia? Olisiko hyvä koira meille?

voisin taas tulla vastaamaan :)
eli mulla oli ennen tämän meidän labbis-typyn hankkimista oikeastaan vain kokemusta paimenkoirista. Täytyy kyllä sanoa että ovat aivan kuin yö ja päivä luonteiltaan.

Labradorinnoutaja on keskikokoinen, vankka ja lihaksikas koira. Turkki on hyvin säänkestävä, kaksikerroksinen, tiivis, rungonmyötäinen ja suora. Värejä löytyy kolme: keltainen, ruskea ja musta.
Labbikset ovat varsinaisia kohottajia ja toheltajia nuoruusiällä, ja omistajan on oltava hyvin johdonumukainen, reilu ja huumorintajuinen. Kovalla kädellä labbista ei saa kouluttaa.
Ne ovat kättötarkoitukseltaan noutavia koiria, ja tämä näkyy myös muussa käytöksessä. Meidän neiti kulkee oikeastaan aina jotain suussaan, ja metsässä tuo minulle kaikki kävyistä hirvenkalloon.
Sen, minkä koin suurimmaksi eroavaisuudeksi noutajien ja paimenkoirien välillä, oli mielyttämisenhalu ja omistajaan leimautuminen.
Vaikka labukoilla on mielyttämisenhalua, esiintyy se hieman eri tavalla kuin paimenilla. Ne eivät ole yhtä ohjaajaherkkiä, ja jääräpäisyyttää löytyy välillä vaikka muille jakaa.
Paimenkoirat leimaantuvat yhteen omistajaan/perheeseen, ja palvovat häntä/heitä yli kaiken. Labbis enemmänkin tunnustaa että ok, olet isäntäni, mutta eivät todellakaan palvo heitä, ja eräs labbisten kouluttaja sanoi hyvin, että se jolla on namit taskussa on se jolla on valta labbisten mielessä. Tämä nyt ehkä hieman kärjistettyä, mutta näin se oikeastaan menee.
Paimenkoirat ovat tosikoita, labbikset huumorimiehiä
Labbis tarvitsee varsinkin nuoruusiällä paljon aktiviteetteja ja likuntaa, muuten voi olla että se keksii sitä itse.
Labbiksilla esiintyy kyynär-ja lonkkanivelissä kasvuhäiriöitä, sekä joitakin silmäsairauksia. Myös epilepsiaa esintyy. Sukulinjoja tutkimalla löytää kyllä suht. vaivattomasti terveestä yhdistelmästä pennun.

Luulen, että labbis voisi sopia teille hyvin, vaan että jaksatte sitä koheltamista ja "minä rakastan teitä kaikkia"-asennetta.
Labbis, joka on saanut työskennellä sekä nenällään että kropallaan, on mitä mahtavin seurakoira.

Niin, muoks. Ja vaikka labbiksella on lyhyt rungonmyötäinen karva, lähtee siitä kuitenkin irtokarvoja aivan kiitettävästi

Kyselen nyt aika paljon eri roduista :D, mutta entäs kromfohrländer? Onko vaikea koulutettava? Millainen luonteeltaan?

^ Rotuyhdistyksen sivuilla länderiä kuvaillaan äärimmäisen vaikeaksi ja itsepäiseksi koiraksi, jonka koulutus vaatii melkoisesti työtä. Se on herkkä, mutta omaa terrierimäistä pippuria. Vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan hyvin varautunut ja on siis yhden ihmisen/perheen koira. Sen sosiaalistamiseen täytyy panostaa kunnolla ja koira vaatii paljon aikaa ensimmäiset kaksi vuotta....ja litania vain jatkuu.
Joten ei länderiä, ehdottomasti ei. Rotu on kaiken lisäksi aika harvinainen, Suomessa elää vain noin 300 yksilöä.

Entäs kultainennoutaja? :)

^ Miksi ei. Kultsu on avoin, mukavaluonteinen ja helppo seurakoira. En sitten tiedä miten toimivat harrastuksissa, varmaan ihan hyvin. Näille riittää pelkkä lenkkeily ja säännöllinen elämänrytmi, joten eivät siinä mielessä ole kovin vaativia. Turkki vaatii harjausta silloin tällöin, muuta käsittelyä luullakseni ei.
Olisi muuten ihan kiva kuulla, mikä ehdottomasissasi roduissa viehättää.