Koirat.com

Niin ja ei shelttikään ole poissuljettu vaihtoehto!

Ootteko cockeria harkinnut? Cockerihan tosiaan on hyvä perhekoira ihan luonteensa takia, Cockerit ry:n sivuilla luonnehditaan seuraavasti:

"Rotumääritelmän mukaan cockerspanielin luonteen tulee olla iloinen, lempeä, miellyttävä ja peloton. Cockerspanielin tulee myös olla täynnä elämäniloa. Touhukkuus ilmenee alati heiluvana häntänä, etenkin koiran työskennellessä."

Cockerihan soveltuu melkein mihin tahansa harrastukseen alkaen tokosta ja agilitystä päättyen metsästykseen. Meidän neidissä miellyttämishalu näkyy tosi selvästi ja pelkästään kehuilla ja pienillä nameilla on onnistuttu motivoimaan tosi hyvin ja omistajaa vahditaan ja suojellaan jopa hirveältä imurilta. Cockeri on myös tosi ihmisystävällinen, joten ongelmia ihmisten ja muiden koirien kanssa ei pitäisi tulla kovin helposti.

Cockerin turkissa on sen verran hoitoa, että pitkäturkkista yksilöä (joita suurin osa on, itse olen tavannut tasan yhden melko lyhytturkisen, jota ei ole koskaan trimmattu) on trimmattava ja harjattava, jotta turkki pysyy kunnossa. Itselle on koiran turkinhoidosta muodostunut kuitenkin aina tapa, eikä sitä ole koskaan tullut mietittyä yhdenkään koiran kohdalla.

original kirjoitti:

tanskalais-ruotsalainen pihakoira, mahtaako olla liian vilkas meidän perheeseen?

Jos vilkkaus mietityttää, niin aina kannattaa pelata varman päälle ja ottaa vähemmän vilkas. Pihakoirat eivät ole yhtä hyperaktiivisia ja ovelia kuin russelit, mutta tosi reippaita ja nopeita oppimaan. Niillä on kuitenkin enemmän miellyttämisenhalua. Pihakoira ei sovi pelkäksi sohvakoiraksi, mutta ei sen aktivoiminen ole mikään mahdoton tehtävä: namipiilotusta, tokoilua, piilosta tms. Pihakoirasta on myös moneen harrastukseen ja ne nauttivat perheen kanssa puuhailusta. Alkujaan ne ovat hälyttäviä vahteja, eli jos koirasta haluaa hiljaisen, sen haukkukoulutukseen pitää alusta lähtien kiinnittää huomiota.

Lähinnä miettisin teinä nyt sitä, miten paljon vanhempasi pystyvät tarjoamaan koiralle tekemistä sen jälkeen, kun sinä et ole sitä viihdyttämässä. Jos aktiivisen rodun aktiivinen edustaja tottuu aktiiviseen elämään, sen voi olla myöhemmin vaikea sopeutua siihen, ettei ulkoilua, harrastuksia ja aivojumppaa ole siinä määrin kuin ennen.

Cockeria ei olla harkittu. Pitää tutkia tarkemmin :).

Mikene// Joo, ollaan yritetty just sellaista rotua etsiä, mikä sitten sopisi myös äidilleni ja isälleni. Äiti ja isä tuskin pystyvät koiralle samanlaisia aktiviteetteja tarjoamaan kuin minä. Sen takia koiran pitäisi suhtkoht rauhallinen olla.

Täällä 9kk kultsun omistaja. Kultsikka sopisi mielestäni vallanmainiosti "toiveisiisi", vaikka isäsi mielestä rotu on liian jalostettu. Tämä rotu kuitenkin on yleisesti ottaen seurallinen, rauhallinen, ja kaikinpuolin mukava. Ehkä kultsunomistajan korvaan särähtää tuo "helppo- koira", koska yksilöitä kaikki ovat. Meillä erityisen kova ja luupäinen koira. Miellyttämisenhalua on, jos sillepäälle sattuu, useimmiten haluaa miellyttää itseään :D Tietysti meillä on tuo murkkuikä joka vähän hämää koiran luonnetta vanhempana. Itse en harrasta koiran kanssa agilityä tai tokoa. Tokoa ehkä myöhemmin. Olen kuullut, että kultsit eivät välttämättä ole parhaita agilitykisakoiria jos sellaista etsit, mutta tokossa pärjäävät. Meillä ei tuo pelkkä lenkkeily riitä, vaan kovasti täytyy aivotyöskentelyä ja juoksentelua metsässä järjestää, kovin on toiminnanahaluinen koira. En tietystikään yleistä, sillä onhan näitä kavereita myös sohvaperunoinan. Itse en kyllä lähtisi mitään noutajaa hankkimaan sohvaperunan virkaa toimittamaan.

Turkki on helppohoitoinen, kurakelit tuottavat tuskaa ja tassuja saa jatkuvasti olla pesemässä. Turkki ei muuten takkuunnu, mutta karvanlähtöön saa varautua jossei ympärivuoden niin kaksi kertaa vuodessa.

Olen aina yrittänyt päässäni verrata kutseja ja labbiksia.. olen ehkä tullut tulokseen että kultasetnoutajat "höösäävät" vähemmän. Mutta en tiedä kun meidän herran touhuja katselee :D Osaako joku vastata minulle :D?

Kultaisennoutajan terveydentila taitaapi olla kohtuullinen. Suosituilla koirilla ilmenee todentotta usein jos jonkinlaista, mutta ehdotan perehtymistä pennun vanhempien terveydentilaan ja sukujuuriin, jolla saattaa kiertää jo monta sairautta kaukaa estäen perinnöllisyyden.

Jos haluat ihmisiä ylikaiken rakastavan, ystävällisen lenkkikaverin ja tarpeen tullen rauhallisen sohvaperunan, kultsi on vallan hyvä vaihtoehto - kunhan pentu/murrosiästä selviätte kunnialla ja määrätietoisella ja hyvällä koulutuksella :)

Kultsujakin mietittiin jossakin vaiheessa, mutta nyt ollaan päätös tehty! Eli sheltti taitaa olla meidän perheelle "se oikea" rakkaus :D. Nyt kaikki vaan peukut pystyyn, kun isukki menee huomenna tai ylihuomenna allergiatesteihin, ettei vain siitä tulisi estettä koiran hankinnalle!

^Mukavaa, että se oma rotu löytyi. Sheltti on varmasti teille loistavasti sopiva rakkauspakkaus.

Tämän voikin sitten lukita turhana.
Peukkuja allergiatestiin