Koirat.com

^^En mä näitä mitenkään mahdottoman omapäisiksi luokittelisi. Kyllä meillä ainakin itsepäisin koira on ollut kaniinimäyräkoira, eikä kääpiöpinseri. Nartut eivät ole kokemukseni mukaan yleensä kovin omapäisiä (muttei nyt ihan mitään lapasiakaan). Ripaus omaa tahtoa kyllä kuuluu kääkän luonteeseen, mutta eivät nämä mitään juntturoita ole. Tottakai egokkaampia yksilöitä löytyy jossain määrin, mutta nämä ovat yleensä nuoria uroksia ja erityisesti pahimmassa murkkuiässä urokset tuppaavat testaamaan rajojaan. Mutta ei tämäkään mitään sellaista ole, jonka kanssa ei normaalilla koulutuksella pärjäisi.

Kääkkiemme, erityisesti narttujen, kanssa ei ole tarvinnut hirveästi mistään asioista vääntää, eikä niiden kouluttaminen ole ollut mitään rakettitiedettä (eikä minkään kääkän koulutus ole, uroksen tai nartun), kun vaan on ollut sääntöjen kanssa selvä. Eli jos joku asia on kiellettyä, niin se sitten kanssa on kiellettyä, eikä anneta koiran tehdä ihan mitä tykkäisi (eli niitä sääntöjä nyt näin ylipäänsä asetetaan). Urokseni on ollut kovuutensa takia hiukan narttuja haastavampi kouluttaa (eli asiat vaativat hiukan enemmän hinkkaamista ennen kuin uppoavat aivolokeroihin), mutta tuokin on aina ollut suht helppo koira. Urokset tosiaan monesti ovat hiukan narttuja kovempia luonteeltaan ja hiukan egokkaampia. Keskimääräistä uroskääkkää pitäisin hiukan keskimääräistä narttua haastavampana. Erilaisia yksilöitä löytyy kummastakin sukupuolesta, esim. tuo minun urokseni ei ole egoa nähnytkään ja vaikka se on nyt pahimmassa murkkuiässä, "testaamiset" ovat rajoittuneet tyyliin luoksetulokäskyn "unohtamiseen" koirapuistossa.

Joo, se on totta, että aina välillä törmää niihin yksilöihin, joiden perustapakasvatuksesta ei olla huolehdittu ja koiran on annettu ns. "elää pellossa", mikä kyllä usein näkyy ja huonontaa koko rodun mainetta. Ihan kaikille kääkkä ei sovi, vaan koiran peruskoulutus vaatii jonkinlaista sitoutumista. Ja erityisesti sosiaalistaminen pentuiässä on kääkän tapauksessa tärkeää. Mutta valitettavasti rodun edustajia otetaan pienen koon, kivan ulkonäön ja helpon turkin vuoksi, eikä perehdytä luonteeseen lainkaan... Opportunistin vikaa näissä kyllä on, muttei niin paljon, etteikö kääkästä saisi oikein yhteiskuntakelvollista ihan normaalilla kasvatuksella. En minä ainakaan itseäni mitenkään tiukkiksena pidä. Että kyllä tämä rotu sellaiselle ihmiselle sopii, joka on valmis huolehtimaan koiran perustapakasvatuksesta, ei se sen kummempaa vaadi. :)

Ainakin tähän meidän poitsuun saa tulla tutustumaan, jos satut asumaan näillä seuduilla tai olet jossain vaiheessa suuntaamassa tänne päin. Me siis sijaitsemme Helsingissä. Tämähän ei rähjää, korkeintaan pussaa.

^ Joo, eihän toi kääkkä nyt turhan egokkaalta ja hankalalta kuulosta. Eiköhän sitä pärjäisi, kun vaan muistaa olla johdonmukainen. Niissä on kyllä kans mukavasti sellasta säpäkkyyttä, jota mun nykyiseltä koiralta ei löydy yhtään: se on todellinen mamman pikku tossukka.

Helsinki taitaa olla vähän turhan kaukana, eikä siellä oikein ole käyntiäkään kauheasti. Tällä hetkellä tukikohta siis sijaitsee Tampereella. Kääkkään olisi tosiaan mukava tutustua livenä, ja kasvattajiakin taitaa täällä päin olla ihan hyvästi? Kasvattajat noin niinkun ensimmäisenä mulle tuli mieleen, keiden luona voisi käydä tutustumassa rotuun.

^Sieltä aiemmin linkittämältäni rotuyhdistyksen nettisivuilta löytyy pitkä lista kasvattajia, näköjään pari majailee myös Tampereella. :) Kääkkiä voi helposti bongailla myös näyttelyissä, kun näyttely kuin näyttely tuntuu vetävän ihan mukavan joukon koiria. Tosin enemmän se kertoo, jos pääsee tutustumaan rotuun ihan kotioloissa.

Säpsäkkä on varmaan aika hyvä sana kuvaamaan kääkään luonnetta. Sellaisia vilkkaita ja aktiivisia tapauksiahan nämä ovat, että harvemmin kääkkää tarvitsee houkutella tekemään. Mielellään ovat ihan kaikessa mahdollisessa aina mukana. Itse pidän siitä, että koiralta löytyy aina intoa liikkumiseen ja harrastamiseen, mutta toisaalta sitten kotosalla osataan ottaa rennosti. Ihan tossukka kääkän ei kuulu olla, mutta koska kuitenkin puhutaan seura- ja harrastuskoirarodusta, näiden kuuluu myös olla hyvin käsiteltävissä ilman suurempia kommervenkkejä. Keskiverto kääkkä, erityisesti narttu, on minusta yleensä jossain määrin ohjaajapehmeä (ei kuitenkaan mitään paimenkoiratasoa), muttei liian tilannepehmeä, eli ei paineistu herkästi ja palautuu henkisellä tasolla hyvin. Kääkän yleisimmät luonnetestitulokset kovuuden osalta ovat +1 "hieman pehmeä" tai +3 "kohtuullisen kova".