Koirat.com

nonniin, nyt on pikkukoirakuume iskenyt :) hankinta on ajankohtainen vasta n. vuoden kuluttua, kun tuo vajaa vuosikas pentu on kasvanut aikuiseksi ja meidän vanhempi on lähempänä neljää ikävuotta. haluan kuitenkin alkaa tutkiskella eri vaihtoehtoja jo nyt, kun olen niin huonosti perehtynyt pieniin seurakoiriin. en muista aivan mitä ne otsikot oli joihin piti vastata, kun tässä ei ole sitä kelausmahdollisuutta, mutta heitän muistista...

liikunta:
aamulla ennen töitä n. 1h vapaana metsässä ja myös uimismahdollisuus kesällä, töiden jälkeen n. 1 1/2 h remmilenkki/ vapaana ja sitten vielä yöpissatus n. 20- 30 min. pihalla koira-aitauksessa saavat olla n. 3- 4 h päivässä kun avo tulee töistä. vapaapäivinä sitten 3-4h lenkki metsässä vapaana, uimista illalla/aamulla ja tokoa kotona. myös yhtenä päivänä viikossa verijälkeä. näin siis mennään noiden isojen kanssa, olishan se kivaa jos pikkukoirakin pysyis mukana mutta olen myös varautunut siihen että sen kanssa tehdään lyhyeempiä lenkkejä + muuta aktivointia.

asuminen:
omakotitalo, tosin uusi talo olisi suunitteila alkaa rakentaa n. 2 vuoden kuluttua eli eläisi varmaan pentuvaiheen tässä vanhassa. iso piha ja iso koira-aitaus, ovat paljon ulkona. naapureita tänne tulee vissiin enempi nyt kun ovat kaavoittaneet lähitienoot, nyt on ollu luksusta kun lähin naapuri on juuri niin että ei näy :)

lapset:
ei ole, mutta koiran elinaikana tulee varmasti. lapsi- ja ihmisystävällisyys olisi plussaa, meillä on tuo yks jo mikä tulee olemaan työläs opettaa sietää lasta niin ei toista kiitos...en kuitenkaan halua sellaista kaikkien syliin kiipeävää, saa olla kuitenkin paljon omanarvontuntoa.

koirakokemus:
sekarotuinen (bortsu- chessi) n. 3v. ja labbis n. 11kk. ennen näitä ollut paljon hoitokoiria.

turkkitoiveet ja koiran koko:
saa olla viikottain harjattava, ei mielellään trimmattava, siis niin että voin itse saksia tassukarvat+ jotain muuta pientä mutta sellasta koko-kropan trimmaamista ja nypläämistä en ala. jos on pitkä ei saisi mielellään olla takkuuntuvaa (joo tiedän yksilöllistä, mutta noin yleisesti).
koiran säkä saisi olla alle 30 cm, tietysti jos löytyy muuten sopiva niin voi siitä mennä ylikin

luonne:
ihmisten seurasta tykkäävä, fiksu ja osaa pitää puolensa isompia kohtaan. helppo-oppisuus ja älykkyys ovat isoja plussia. mielyttämisenhalua ei tarvitse olla paljon, mutta jonkinlainen olisi silti kiva. ei räkytä turhasta. ei kauhean dominoiva, silloin saattaa mennä sukset ristiin tuon vanhemman kanssa.

harrastukset:
tulee lähinnä seurakoiraksi, noilla isoilla harrastetaan ja lenkkeillään :) lenkkeily nyt sitten lisänä, ja vaeltaminen, mutta tämä ei ole must. tykkään myös opettaa kaikkia turhia temppuja niin nopeaoppisuus ja älykkyys olisi vaan plussaa. avo on metsästäjä mutta sitä varten meillä on nuo isot koirat, tämä tulisi oikeastaan vaan mulle.

rotuja, joita olet miettinyt:
mäyräkoira, karkea ja sileäkarvainen, tiibetinspanieli, cockeri (ei jenkki) tanskalais- ruotsalainen pihakoira, chipperke (mietityttää herkkähaukkuisuus, kestääkö hermo...) ja nyt uutena griffon, vaikka olen aina parjanut niitä lyttynaamoja, tämä vaan tuntuu niin ihanalta. whippet on aina ollut mietinnässä, ja vieläkin kummittelee jossain aivojen perukoilla. sheltti, mietityttää arkuus ja turkinhoito, muuten olen rakastunut näihin mini-collieisiin :) kaikki terrieri- tyyppiset ovat no-no, en kestä niiden egoilua, räksyttämistä ja kovapäisyyttä (ihan näin yleistämättä)

Schipperke voisi olla sopiva rotu sinulle, se on aktiivinen ja varmasti pysyy mukana noissa touhuissa mitä kerroit. Turkinhoito ei ole vaativaa, omalla koiraani harjaan pari kertaa viikossa eikä turkki mene takkuun, vaikkei harjaisi niin usein. Haukkuherkkyyttä tosin on jonkun verran rodussa, mutta ainakaan omalla kohdallani hermot eivät ole vielä menneet. Schipperket ovat nopeita oppimaan niin hyviä kuin huonojakin asioita.

www.schipperkeclub.fi tässä on Suomen schipperkekerhon kotisivut, sieltä löytyy lisää tietoa.

muoks. pistin nuo koodit tuon linkit ympärille niin siitä tuli linkki (olen aika toivoton näiden linkitysten yms. kanssa)

Kyllähän tuo Shelttikin tuossa menee...Vaikka on pieni niin kyllä jaksaa pitkiäkin lenkkejä.
Arkuus on valitettavasti sitä perusluonnetta, mutta itse voin sanoa rehellisesti että ainakin jokainen kotoa löytyvä sheltti ei ole tuota arkaa tai säikkyä tai muitakaan ns; perus"vikoja" omaavia...

Toki myös muita hyviä rotuja on...piti vaan "puolustaa" shelttejä...

Sheltinhän ei missään nimessä kuulu olla arka, mutta pidättyväisyyttä rodulta toivotaan. Oma shelttini rakastaa kaikkia, eli on kaikkea muuta kuin pidättyväinen. Vanhempien valintaan kannattaa kiinnittää tarkasti huomiota samoin kuin pennun sosialistamiseen pienenä. Näin tehtäessä sanoisin että häiritsevät aran yksilön saanti on jo erittäin epätodennäköistä.
Harrastuskaverina ja lenkkiseurana on mitä mukavin koira. Haukkuherkkyyttähän löytyy, mutta siihen puuttumalla pienestä pitäen ei varmasti ole ongelma, aivan koulutuskysymys.
Lenkkeillä jaksaa varmasti mukana siinä missä isommatkin koirat. Meillä sheltti kulkee myös pitkillä vaelluksilla mukana, ja aina on juokossa pysynyt.
Turkinhoito on näyttävyydestään huolimatta varsin helppoa, harjaus noin kerran viikossa ja pesu likaantuessa. Itse käytän kevät/suksy kurapukua, niin turkkia ei tarvitse kokonaan pestä kurakeleillä. Mielestäni oikein kätevää

Mutta ehdottomasti voin shelttiä suositella, aivan ihania rakkauspakkauksia perheelleen ovat kyllä. Aina valmiita toimimaan ja tekemään yhdessä. Ja sitä älykkyyttä ja nopeaoppisuutta löytyy :) Useat kasvattajat eivät kuitenkaan myy shelttiä kotikoiraksi, vain harrastaviin koteihin.

Shelttihän ihannekooltaan on sen 35cm, mutta koira voi kasvaa myös reilusti yli 40cm, koko siis vaihtelee paljon.

juuri nyt on sheltti vahvoilla, itse olen aina pitänyt paimenista yli muiden, ja tuo tuntuu nin näpsäkältä. toki jos sheltti otetaan, sen kanssa myös tehdään vaikka en ehkä alkaisi harrastamaan niska limassa mitään laijia.

mitenkäs tibetinspanieli? kokemuksia/kommentteja siitä, sopisiko meille? myös jotenkin on aina kolahtanut. samaten mäykyt.
ja saa ehdottaa ihan uusiakin rotuja, siksi laitoin tämän kyselyn tänne että saisin vähän vinkkeijä :)

Voisin ilmaan heittää tämän rodun, eli Lancashire heeler.

Rotumääritelmä kuvaa lancashire heelerin aktiiviseksi työskentelijäksi, joka on iloinen ja omistajiinsa kiintynyt. Heeler on hyvin kontaktinhaluinen omistajaansa kohtaan. Heeleriä on helppo pitää vapaana, sillä koira ei yleensä halua mennä kauaksi omistajastaan. Kontaktiherkkyyden ja vahvan yhteistyöhalukkuuden myötä heelerin koulutettavuus on erinomainen.

Yhdistyksen sivut.

Tapanani ei ole ehdottaa rotua josta minulla ei ole henk.koht kokemusta, mutta silti heitän tämän sinulle ilmaan. Pienistä paimenista tämä rotu voisi myös käydä sinulle hyvin. Ainakin tapaamieni koirien perusteella on hieman ehkä itsenäisempi/"kovempi" kuin sheltti, mutta mitä mainioin pakkaus kyllä. Itselläni heeler oli harkinnassa myös

Heeleri on kyllä jo historiansakin vuoksi shelttiä kovempi, kun heeleri on maatilojen karjakoira (ja monitoimikoira) ja sheltti taas lammaspaimen. Heelereiden luonteissa tosin on melkoista vaihtelua mm. terävyyden ja sen pehmeydenkin suhteen. Ihanteellinen heeleri tosin on mukava ja kompakti harrastuskoira, joskin tavoitteelliseen agilityyn ja tokoiluun valitsisin mieluummin sheltin.

Molemmissa roduissa, sheltissä ja heelerissä, pitää olla tarkkana valitessaan sopivaa yhdistelmää, jotta saa tasapainoisen ja reippaan pennun. Shelttien terveydentilasta en osaa sanoa, mutta heelereillä on vitsauksena linssiluksaatio, johon kehitetty geenitesti ei valitettavasti ollutkaan täysi ratkaisu ongelmaan vaan ilmeisesti sairauden aiheuttaa useampi geenipari. Mutta muutoinhan rotu on ihana, joten huolellisella taustatyöllä löytää kyllä luonteeltaan kivoja pentuieita, joissa luksaatioriski on pieni.

Mäykky saattaisi hyvinkin sopia teille, kunhan ottaa huomioon mäykyn riistaviettisyyden. Mäykky kyllä jaksaa liikkua ja touhuta isompien kanssa, vaikka jotkut sitä tuntuvat epäilevän. Mäykky ei välttämättä vaadi mitään the harrastusta, mutta metsästyskoirana nauttii työskentelystä. Meidänkin mäykky pärjää mainiosti päivittäisellä aktivoinnilla ja syksyisin sitten pääsee metsälle miehen kanssa. Keinoluolilla ollaan jonkun verran käyty ja tehty pari verijälkeä, mutta niitä nyt ei ihan harrastamiseksi voi kutsua. Metsästäminen ei ole mikään välttämättömyys, mutta esim. MEJÄ ja kaikki missä saa työskennellä nenän kanssa olisi todennäköisesti mäykylle hyvin mieluista puuhaa. Vapaanapitoahan tuo metsästysvietti hankaloittaa, eli mäykky herkästi lähtee ajamaan riistaa ellei sille ole saatu iskostettua päähän hyvin vahvaa luoksetuloa.

Mäykyistähän on kolme eri karvamuunnosta, oletko tietoisesti jättänyt pitkäkarvaisen mainitsematta tuossa listassasi? Multa itseltä löytyy siis lyhytkarvainen, eikä kokemusta noista kahdesta muusta karvasta ole, mutta pitkisten omistajat ainakin väittävät pitkän karvan olevan huoleton hoitaa: harjausta silloin tällöin, tassukarvojen siistiminen ja täts it. Karkkaria pitää nyppiä sen pari kolme kertaa vuodessa ja turkinlaatu vaihtelee jonkin verran - toisille kasvaa hirveä pehko, joillekin vain viikset ja kulmakarvat. Lyhytkarvainenhan on helppo wash and go-malli, mutta siitä sitten lähtee sitä lyhyttä ja terävää karvaa, joka uppoaa jokaiseen kodin tekstiiliin, kuten myös labbiksesta.

Luonteeltaan mäykyt ovat omanarvontuntoisia "luupäitä", mutta rakastavat ihmisten huomiota ja rapsutuksia. Oppivat kyllä helposti uusia temppuja ja ovat muutenkin nokkelia, mutta jos mäykkyä ei huvita, niin silloin sitä ei todellakaan huvita. Eli mäykky osaa silloin, kun Hän itse haluaa. Välillä saa hakata päätään seinään, mutta sitten kun mäykyllä on hyvä päivä, niin kiivetään vaikka sinne puuhun laulaen dirlandaata.

Mäykyistä löytyy luonne-eroja jonkin verran (kuten tietty kaikista roduista) - toiset kasvattajat vaalivat "kovia" koiria, jotka toimivat käytännön metsästyksessä paremmin, ja jotkut sitten painottavat näyttelypuolta ja luonteet ovat sillä puolella jokseenkin lupsakampia ja tulevat helpommin toimeen muiden koirien kanssa.

Mäykyt ovat yleensä aika reviiritietoisia, mutta eivät turhista räksytä. Meillä puhistiin nuorena jonkin verran kerrostalon rappukäytävän äänille, mutta se loppui nopeasti, kun herra ymmärsi että ne äänet on "osa elämää". Mäykyn haukku on muutenkin semmoista ison koiran haukkua (tätä on luultu dobberiksi äänen perusteella), joten semmoista pikkukoiraräksytystä ei tarvitse pelätä.

Normaalikokoisen mäykyn säkä jää alle 30 cm, keskiarvo taitaa pyöriä siinä 26-28 cm paikkeilla jos oikein muistan, nartut tietty vähän pienempiä kuin urokset. Paino liikkuu uroksilla nykyään siinä 10+ kilon paikkeilla, vaikka rotumääritelmässä lukeekin alle 9 kg.

muoks. kirotushäirijö.

hmm, heeleria en ole itse edes miettinyt, jotenkin olen aina mieltänyt sen samantapaiseksi kuin corgit, joista en erityisemmin pidä. luettuani rotumääritelmän + muuta niin tuntuu ihan tutustumisen arvoiselta :)tuo linssiluksaatio vaan mietityttää... tosin sheltti on vielä ehkä kärkisijoilla.

jätin joo sen pitkäkarvaisen mäykyn mainitsematta ihan tahallani, kun olen aina uskonut että karva on helposti takkuuntuvaa ja työlästä. tosin nyt kun sen mainitsit niin onhan se karkkari tosiaan nypittävä, niin ehkä se karvamuunnos saa jäädä...mäykkyä mietin myös vähän siksi että avo vois käyttää sitä metsällä, vaikka siis oikeastaan kaavailen mulle seurakoiraa, niin olis kiva jos siitä olis edes vähän hyötyä.. :)

muita ehdotuksia/ kommentteja? miten samanlainen heeleri muuten on corgin kanssa luonteeltaan? olenko ollut ihan väärässä kun olen niputtanut nuo yhteen pakkaan?

muoks: hmph, en huomannut tuota aijemin mutta heeler ei ole FCI:n hyväksymä...haluaisin varmaan kuitenkin näyttelyissäkin käydä. pöh, mä kun jo innostuin.

^Heeleri on kuitenkin SKL:n hyväksymä rotu, joten näyttelykäynnit ei ole poissuljettuja. Se, että rotu ei ole FCI:n hyväksymä, rajoittaa vain ryhmäkehiin (?) pääsyä. Kysymysmerkki siksi, että mä en harrasta näyttelyitä, mutta olen sen verran monta kertaa kyllä silti heelerikehän laidalla ollut, että tiedän, että näyttelyissä voi käydä.

muoks. Siis nimenomaan siitä tuo kysymysmerkki, että en ole varma, mitä se rajoittaa tai muutenkaan termeistä, mutta sellainen haisu olisi, että parhaallakin koiralla tie katkeaa ROPpiin. Siitä seuraavahan taitaisi olla ryhmäkehä ja sitten - öö - BIS-kehä.

Mulla on kokemuksia tipsusta, kun meillä oli sellainen kotikotona melkein 14 vuotta.

Tipsut on tosi reippaita koiria ja jaksaa pienestä koostaan huolimatta lenkkeillä varmasti ihan niin paljon kuin omistaja vain lenkkeilee. Siitä tipsu on myös hyvä, että sitä ei haittaa, vaikka joskus tehtäisiinkin vain korttelikierroksia. Tipsun turkinhoito on helppoa: harjaus pari kertaa kuussa riittää, takkuuntuvia osia (=peppukarvat, tassukarvat, korvakarvat) hiukan useammin. Tipsut on aika kissamaisia persoonia ja itsepäisiä otuksia, mutta oikealla motivoinnilla (=ruoka ) niiden kanssa voi kyllä harrastella. Käsittääkseni tipsu on melko terve rotu, vanhemmat tulee tarkastaa polvien ja silmien osalta. Rotu on myös pitkäikäinen. Tiibetinspanielit on kyllä aivan ihania persoonallisuuksia ja kun koulutus on kohdallaan (monet tipsut on remmiräyhiä) siitä saa kyllä ihanan seurakoiran. Väreissäkin on missä valita.

Alottajan kriteereihin menee kyllä loistavasti myös sheltti, siitäkin mulla on kokemusta ton oman 1,5 vuotiaan nartun verran. Koko shelteillä tosiaan vaihtelee, Alissa on noin 43 cm korkea. Sheltti pärjää mainiosti lenkkeilyllä ja kotiaktivoinnilla ja nauttii, kun saa olla kaikessa mukana. Ja shelttiä ei kyllä lenkkeilyllä väsytetä. Temppukoirana sheltti on kyllä mitä mainioin, oppii nopeasti, on innokas oppimaan ja tekemään yhdessä. Luonteesta vielä, että vaikka arkuus usein yhdistetään sheltteihin, niin kun valitsee pennun huolella ja panostaa sosiaalistamiseen, ei arkuudesta pitäisi olla huolta. Rotumääritelmän mukaan sheltti on pidättyväinen, mutta ainakaan musta se ominaisuus ei haittaa yhtään. On vaan kiva, kun koira ei ryntää häsläten jokasen vieraan luo. Mun oma sheltti on kyllä melko sosiaalinen, tykkää vieraista, mutta ripaus pidättyväisyyttä ei oo pahitteeksi. Nykyään tulee yhä enemmän vastaan reippaita ja sosiaalisia shelttejä, vaikka sellainenkaa ei oikeastaan ole oikein rotumääritelmän mukainen.

Miten muuten koiran pehmeys-kovuus-aste? Millaisesta koirasta pidät?

itse pidän herkistä, pehmeistä ja helposti ohjattavista/syttyvistä. olen kuitenkin huomannut tämän labbiksen myötä miten paljon helpompaa on kouluttaa koira, joka on hieman kovempi, ei heti ota nokkiinsa jos jokin asia menee pieleen eikä negatiiviset kokemukset jää kummittelemaan mielen perukoille. eli koira saa olla pehmeä tai keskikova mutta mitään puupäätä en halua, ja vaikka ei tule varsinaiseksi harrastuskoiraksi, tiedän että turhautuisin jos ei olisi minkäänlaista mielyttämisenhalua (taitaa olla ristiriidassa joihinkin itse ehdottamiin rotuihin.... )
cockereista haluaisin vielä kuulla kommentteja/kokemuksia. vaikka menevät hieman yli kokorajan, kiinnostavat kuitenkin kun pidän noutajista ja spanieleista. miten kovia/pehmeitä ovat noin yleisesti. miten turkki, tiedän että trimmattava, mutta miten vaikeahoitoinen noin yleensä. terveystilanne? ja muitakin saa vielä ehdottaa :)

raggetti kirjoitti:

harrastukset:
tulee lähinnä seurakoiraksi, noilla isoilla harrastetaan ja lenkkeillään :) lenkkeily nyt sitten lisänä, ja vaeltaminen, mutta tämä ei ole must. tykkään myös opettaa kaikkia turhia temppuja niin nopeaoppisuus ja älykkyys olisi vaan plussaa. avo on metsästäjä mutta sitä varten meillä on nuo isot koirat, tämä tulisi oikeastaan vaan mulle.
rotuja, joita olet miettinyt: .. ja nyt uutena griffon, vaikka olen aina parjanut niitä lyttynaamoja, tämä vaan tuntuu niin ihanalta.

Nomutta hyvänen aika, nythän mä vasta bongasin tämän että sulla ihan oikeesti on griffon käynyt mielessä Ja kun luin noita toiveitasi, niin aina vain vahvistui, että griffon saattaisi ollakin just SE rotu näihin sun toiveisiin Ja griffoneista nimenomaan se sileäkarvainen versio = petit brabancon, minkä turkille ei tartte tehdä just mitään.
(No näyttelyihin mennessä ehkä peppukarvoja vähän saksia ja siistiä, mutta siihen se jääkin)

Griffonit on pieniä, ketteriä, älykkäitä, omistajaansa kiintyviä ja helposti motivoitavissa olevia, joten oppivat melkein mitä vain temppuja Ne on just seurakoiria sanan varsinaisessa merkityksessä, koska siellä missä omistaja - siellä griffon. Ne viihtyvät mukana kaikessa arjen askareissa ja niille riittää se, että saavat touhuta omistajien kanssa. Toki innostuvat kaikesta ja uudet temput tms oppivat nopeasti.
Jaksavat lenkkeillä pitkiäkin matkoja, mutta eivät vaadi sitä mitenkään säännöllisesti joka päivä.

luonne:
ihmisten seurasta tykkäävä, fiksu ja osaa pitää puolensa isompia kohtaan. helppo-oppisuus ja älykkyys ovat isoja plussia. mielyttämisenhalua ei tarvitse olla paljon, mutta jonkinlainen olisi silti kiva. ei räkytä turhasta. ei kauhean dominoiva, silloin saattaa mennä sukset ristiin tuon vanhemman kanssa.

Sen nää osaa, siis tuon "pitää puolensa isompia kohtaan" - koska griffonilla on joskus vähän turhankin suuri ego mutta ei nää mitään devilejä kuitenkaan ole
Herkkähaukkuisia kyllä ovat, mutta ei suinkaan mitään 24/7 räkyttäjiä. Haukku on lähinnä sellaista ilmoittavaa haukkua. Meillä esim vain tuo vanhin sanoo "hau-hau" kun ovikello soi ja vaikenee, kun joku menee ovelle, toiset taas ovat hiljaa. Yks haukkuu pihaoravat, mutta ei paljon muuta ja kolmas taas päättää joskus haukkua ohikulkevat koirat.

Tuossa mun ak:ssa olevasta linkistä pääsee kotisivuille kurkkamaan lisää tarinoita griffoneista (kuviakin löytyy) mutta tässä silti vähän "houkutinta"
"Temmeltää" sujuvasti isompienkin kanssa


Ja luulee itsekin olevansa iso

OT: Mut on tuo Simo vaan aika ylväs otus. :)

Paljon on hyviä ehdotuksia jo tullutkin, mutta miltäs kuulostais papillon tai phaléne?
Koko vaihtelee 28cm molemmin puolin, turkki ei vaikea hoitaa eikä takkuunu kovin helposti, harjaus kerta viikkoon riittää, meillä ei aina sitäkään, kerran oli kuukausikin harjausten välissä kun en ollut kotona ja vanhemmat tuota hoisivat, silloinkin vaan yksi pieni takku korvan takana. Ja tosiaan ei trimmata, joiltain pitää näyttelyihin mennessä vähän saksia tassuista karvoja, kun meinaavat kasvaa ihan hullun näköiseksi varpaiden päältä.

Oma ainakin pysyy isompienkin koirien mukana, osaa ja uskaltaa isompiakin kavereita komentaa jos tarve tulee, mutta ei kuitenkaan ole koko ajan hyppimässä silmille. Ira on nopea oppimaan uutta ja tykkää touhuta kaikenlaista ihmisten kanssa, ja samaa olen kuullut muistakin perhosista. Haukkuminen vähän yksilöllistä, jotkut räkyttävät enemmän, jotkut vähemmän, mutta oma ei ainakaan turhaan hauku, ja liiallisen haukkumisen saa näiltä kyllä yleensä karsittua pois suht helposti, kun oppivaisia ovat. Pidemmät lenkit eivät tuota mitään ongelmaa ja isompiekin kavereiden matkassa pysytään. Kaikesta temppuilusta Ira ainakin tykkää, ja ruoan perässä tekee melkein mitä vaan.

Olisinpa voinut tulla corgiakin ehdottamaan, mutta se onkin näköjään jo hylätty. Oman kokemuksen mukaan corgit ja heelerit ovat aika saman tyylisiä, mutta kyllä niitä erojakin löytyy. Tuttu heeleri on hieman energisempi kuin tuo oma corgi oli nuorempana, ja tavallaan "sähäkämpi", tältä heeleriltä löytyi on-off-nappula, sisällä oli rauhallinen ja rento, mutta ulkona todella reipas ja pirteä, oppi myöskin nopeasti uutta ja tykkäsi miellyttää omistajaa. Corgi oppi asiat yhtä nopeasti, mutta ei ollut aivan yhtä innokas, vaikka intoa siltäkin löytyi. Heeleri sitten taas myös haukkui enemmän kuin corgi. Mutta nämä nyt lähinnä omia kokemuksia muutamasta pembrokecorgista ja yhdestä heeleristä, jos heeleri kiinnostaa, mutta vähän mietityttää, kannattaa tutkia, josko jossain lähellä asuisi joku heeleri, ja kysellä omistajilta ja/tai kasvattajilta, pääsisikö tutustumaan rotuun paremmin :)

No kyllä noihin kriteereihin menee sitten sheltti tipsua paremmin. Tipsut kun tahtoo olla hiukan sellasia puupäitä, jotka ite päättää, millon niitä kiinnostaa ja millon ei. Sheltit on yleensä aika pehmeitä ja herkkiä, tietysti se vaihtelee yksilöittäin. Ja helposti ohjattavia myös, sen huomaa, kun katselee vaikkapa agiradoille.

^^ihana ylväs poika. ihme ja kumma niin karkeakarvanen iskee enemmän muhun noista griffoneista, onko niillä luonne-eroja vai onko ero ainoastaan turkissa? miten työläs turkki on, oppiiko itse helposti trimmauksen vai onko joka kerta vietävä ammattilaiselle?
just nyt griffon, heeleri ja sheltti ovat kärkisijoilla, enkä osaa päättää mikä niistä olis se paras meille...
minkälainen on saatavuus griffoneissa ja heelerissä, onko tietoa?joutuuko pentua odottaa vuosikaudet? tässähän on vielä aikaa mutta että tiedän milloin pitäis alkaa päättämään..

perhoskoirat joudun valitettavasti hylkäämään suoralta kädelta, eivät ole vaan mun juttu, ja kaikki tapaamani yksilöt ovat vaan vahvistaneet käsitystäni siitä.
muitakin saa vielä ehdottaa, en ole lähelläkään loppuratkaisua vaikka todella varteenotettavia vaihtoehtoja on tullutkin :)

raggetti kirjoitti:

^^ihana ylväs poika. ihme ja kumma niin karkeakarvanen iskee enemmän muhun noista griffoneista, onko niillä luonne-eroja vai onko ero ainoastaan turkissa? miten työläs turkki on, oppiiko itse helposti trimmauksen vai onko joka kerta vietävä ammattilaiselle? minkälainen on saatavuus griffoneissa ja heelerissä, onko tietoa?joutuuko pentua odottaa vuosikaudet? tässähän on vielä aikaa mutta että tiedän milloin pitäis alkaa päättämään..

Hups, kuin mä jotenkin oletin väärin että sileestä oot kiinnostunut
(kurkkasin vielä uudelleen sun toiveita ja tuo "ei mielellään trimmattava" oli varmaan se miks ylipäänsä tätä sileetä-Simoa sulle "tarjosin )
Jaa luonne-eroja.... Mun mielestä sileät on energisempiä, vähän semmoisia tohottajia (tai ainakin Simo on) vaan ei nekään mitään adhd -tapauksia kuitenkaan ole. Karkeakarvaiset belget (mustat ja musta/ruskeat) taitaa olla rauhallisimpia, mut riippuu tietty yksilöstä.

Kotikoiran turkki pysyy kunnossa kun sen pari kertaa vuodessa nyppii. Näyttelytrimmit taas vähän teettää työtä kun pitää vuoden näyttelyt melkein miettiä etukäteen, että osaa oikeaan aikaan nyppiä tietyt osat. Ei sekään loppujen lopuksi mitenkään vaikeaa ole, ihan samoin ne nypitään - ajoitus vain on tarkempi.
Trimmauksen oppii helposti itsekin Ja yleensä kasvattajat antavat hyvää opastusta ja auttavat tarvittaessa. Läheskään kaikki ns. ammattitrimmarit eivät (ikävä kyllä) oikein osaa trimmata griffoneita tai ainakin ne on harvassa. Mutta jos karkeaan griffoniin päädyt, älä sitä trimmailua sure

Griffonien saatavuus riippuu vähän karvanlaadusta ja väristä, sekä jos haluaa jostain tietystä yhdistelmästä tai tietyltä kasvattajalta, saattaa joutua pitkäänkin odottelemaan.
Heelereistä en osaa sanoa, mutta jotenkin on sellainen mutu, että niitä(kin) joutuu jonkin verran odottelemaan.

Onko mahdollinen partanaama-griffonin väri jo selvillä? Ruskea (bruxellois) vai musta tai musta/ruskea (belge) ?

Ja, mun tarjous on edelleen voimassa, että meillä on aina avoimet ovet, jos joku haluaa tulla tutustumaan griffoneihin. Jos ei välimatka päätä huimaa ja kiinnostaa tutustua rotuun ihan livenä, niin tervetuloa

siis joo anteeksi, hieman sekavasti kirjoitin eli lähtökohtana oli sellainen turkki joka ei kaipaa trimmausta tai muuta nypläystä, mutta noista griffoneista vaan se karkeakarvanen osuu muhun jotenkin ulkonäöltään(vaikka en yleensä pidä parrakkaista...) nyt kun olen pari päivää miettinyt niin ehkä tuo sileäkarvainen osuu kaiken kaikkiaan paremmin mun toiveisiin (ei tarvitse nyppiä, suunitella vuotta ennen näyttelyitä yms.), eli jos griffon tulee niin silloin sileäkarvainen :) ja mielellään musta, muutkin on mustia, että ei mene väriskaala täällä huushollissa sekaisin mutta väri nyt ei ole kuitenkaan niin tarkkaa, tärkein että saa hyväluonteisen ja terveen yksilön.

Nostellaas vähän. Nyt on aikaa kulunut ja ollaan pohdittu rotuja avon kanssa.
Rodut, jotka nyt kiinnostaa ja josta haluaisin kuulla lisää ovat: Lancashire heeler, mäyräkoira, länsigötanmaan pystykorva, sekä welsh corgi (vaikka tyrmäsin sen aijemin, nyt on ruvennut kiinnostamaan enemmän ja enemmän), ja mikä corgi, pemu vai cardigan?
Avo heitti myös dreeverin sekä basset houndin. Dreeverissä mietityttää kovuus eniten, oppiiko se yhtään mitään ( ). Basset houndissa on mielestäni sitä jotain, siinäkin kuitenkin mietityttää kovuus sekä terveys, ennen kaikkea.